Kaksin || Princess

Kaupungin paras ja kallein majatalo. Suuri ja avara, kodikas ja mukava. Majatalosta löytyy varmasti tilaa matkalaisille, joilla on rahaa taskussaan ja tarve päästä lepäämään pitkän päivän päätteeksi. Ruokaa ja juomaa löytyy, joskin majatalo ei ole Kallen kapakan veroinen juhlimispaikka. Huoneita löytyy niin aatelisarvoisille, kuin myös tavalliselle kansalle.

Valvoja: Crimson

Kaksin || Princess

ViestiKirjoittaja Daniella » 08 Loka 2010, 18:42

//jatkoa Tummunut taivas pelille //

Adriana

Salaman iskettyä läheiseen puuhun, Rafael piti Adrianasta kiinni suojelevasti. Ja tunne pelko, karsiutui kokonaan pois neitokaisen sydämestä.
He lähtivät kävelemään nopeaa tahtia kohti majataloa, josta toivon mukaan löytyisi heille vapaa huone, ja pienenä bonuksena viiniä takkatulen ääressä. Jep, se kuulosti varsin varteenotettavalta toivomukselta, joka myöskin toivon mukaan toteutuisi.
Kaksikko pääsi vihdoin ja viimein majatalolle sateen yllyttyä ja yhä jyllääviä salamoita ja ukkosia pakoon. Adriana huokaisi helpotuksesta, mutta kun Brogan majatalon ovi avautui, näki, että se oli täynnä ihmisiä.. ja epäihmisiä. Aivan kuten Rafael oli aavistanutkin. Adriana katsoi hämmästyneenä kaikkia niitä ihmisiä ja muita olentoja, jotka oli eksynyt majataloon. Miten ikinä he saisivat varattua huoneen täpösen täynnä olevasta majatalosta.
Muutama henkilö katsoi pariinkin otteeseen läpimärkää kaksikkoa, jotka näyttivät varmastikin juuri merestä nousseilta.
Heidän kannattaisi kuitenkin kysyä talon isännältä huonetta, jos vaikka sattuisi olemaan edes yksi vapaana. Siellä se isäntä näkyikin sen väkijoukon keskeltä, ja aika tyytyväiseltä näyttikin. Eikä mikään ihme, kun oli talo täynnä maksavia asiakkaita ja lisää tuli.
Adriana otti Rafin kädestä kiinni ja talutti tätä perässään väkijoukon läpi isännän pakeille.
Iltaa, olisiko täällä yhtään huonetta vapaana? nainen kysyi ja odotti vastausta jännittyneenä
Hyvää iltaa. Tuota, nyt kun katson listaa niin täällä on yksi huone vapaana, ja mielestäni se sopisikin nuorelleparille vallan mainiosti, jos saan sanoa
Eh, ei, me emme ole.. puolihaltia jätti lauseensa kesken ja jatkoi sitten ..Millainen huone se on?
Se on vastanaineille suunnattu, se on melkein ainoa huone, jossa on takka. Muita huoneita meillä ei valitettavasti ole nyt vapaana. isäntä sanoi pahoittelevasti ja odotti nyt varsin toiveikkaasti parin vastausta. Adriana ei osannut sanoa mitään, hän katsoi ensin isäntää ja käänsi sitten katseensa Rafaeliin kysyvästi.

//Noniin koita päästä alkuun :)) //
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 09 Loka 2010, 19:19

//Täältä mä pojuseni kanssa tulen//

Kaksikko pääsi pian majatalolle, kun sade oli yltynyt hurjapäiseksi, salamat halkoivat taivaan ja ukkonen rummutti säestyksellään.
Raf avasi oven ja lämmin ilmavirta hyppäsi vastaan. Se lämmitti Rafia, mutta nähdessään täpö täyden salin, miehen mieliala laski hieman. Hän oli ollut oikeassa. Kaikki maailman oliot oli raahautunut saliin lämmittelemään ja sateen suojaan. Oli ihmisiä, peikkoja, keijuja, haltioita ja ties mitä mörköjä. Ei Raf rasistinen ollut, mutta jotenkin huoneen varaaminen tuntui pieneltä mahdollisuudelta hetki hetkeltä, kun sisään änkeytyi lisää väkeä ja puheen sorina täytti tuvan. Mutta ei auta kun vain kysyä, mies mietti ja katseli, missä isäntä luurasi. Mies hän näki essuun pukeutuneen isännän keskellä huonetta, tyytyväinen ilme kasvoillaan. Isännälle sade oli vain plussaa, koska kaikki tulivat hänen majaansa ja rahaa virtasi. Ennenkuin blondi ehti toeta, Adriana lähti jo taluttamaan häntä kohti isäntää. Mies käveli lammasmaisesti perässä, moikaten ohikulkiessa muutamalle tutulle. Adriana kysyi isännältä, olisiko huoneita vapaana. Isäntä katseli listaa, kertoen, että morsius-sviitti olisi enää ainut. Raf ei voinut olla hymyilemättä, kun isäntä luuli heitä pariksi. Ehkä he olivat jo pari? Ei Raf tiennyt, mutta se oli toiveena. Adriana kääntyi hänen suuntaansa. Raf katsahti naisen meripihkan sävyisiin silmiin, vinkkasi silmäänsä ja kääntyi katsomaan isäntää.
"Me otamme sen. Ja saisimmeko pullon parasta viiniänne?" Raf kysyi ja alkoi kaivamaan kuvetta. Isäntä näytti tyytyväiseltä ja kertoi huoneen ja viinin hinnan. Raf silmiään räpäyttämättä maksoi melko ison hinnan, otti pullon ja viinin mieheltä ja tarttui Adrianan käteen.
"Tulehan, kultaseni~" Raf sanoi kujeilevasti ja lähti taluttamaan tällä kertaa Adrianaa peremmälle saliin, minkä takaa johtaisi ovi huoneisiin.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 09 Loka 2010, 23:49

Adriana

Tosiaan, ehkä juuri siksi Adriana jätti lauseensa kesken yrittäessään selittää talon isännälle, etteivät hän ja Rafael olleet pari -. Sillä periaatteessa he olivat pari sen suudelman jälkeen. He vain eivät olleet virallistaneet sitä vielä. Nainen kai kuitenkin ajatteli, että ehkä morsius-sviitti olisi jo vähän liian aikaista, sopimatonta. Mutta Rafael näytti hymyilevän ja vinkkasi naiselle silmää ja ennen kuin Adriana edes ehti tajuta yhtikäs mitään, mies sanoikin jo isännälle, että he ottaisivat huoneen ja kysyi jopa talon parasta viiniä. Adriana katsoi vuoronperään ensin Rafaelia, joka kaivoi kuvettaan ja sitten taas isäntää, joka huikkasi jollekin apulaiselle, jotta tämä toisi talon parhaan viinipullon. Eikä aikaakaan, kun viinipullo tuotiin isännälle ja isäntä ojensi pullon Rafille ja kertoi missä huone sijaitsi varsin leveä hymy naamallaan.
Tällä kertaa Rafael otti naisen kädestä kiinni ja toimi tiennäyttäjänä. Öh.. kiitoksia! Adriana kiitti vielä isäntää tajuttuaan tilanteen. Isäntä jäi katsomaan kaksikon perään ihastellen Aah, nuori rakkaus.., kunnes pari katosi näkyvistä.
Adriana meinasi ratketa nauramaan sen väkijoukon keskellä, muttei ihan viitsinyt. Ja hänestä tuntui hieman hassulta, että joku kutsui häntä kullaksi.
Salin perällä oli ovi, jonka takana oli varattavat huoneet. Kaksikko pujahti ovesta sisään ja Adriana perässätulijana sulki oven. Väkijoukon ääni vaimentui hieman, käytävällä oli huomattavasti rauhallisempaa, kuin salissa. Käytävällä oli varmaankin niitä vähän hienompia huoneita, joista perimmäinen oli tuo kaksikon morsius-sviitti.
Hän ei osannut aavistaakaan, millainen heidän huoneensa oli, hän tiesi morsius-sviitistä ainoastaan sen, että siellä oli takka ja (totta kai kun kerta morsius-sviitti oli) yksi parisänky.
Heidän päästyään ovelle Adriana sulki silmänsä jännittyneenä ja ehkä hieman toiveikkaanakin.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 14 Loka 2010, 22:06

Raf kuuli mitä isäntä sanoi heidän peräänsä ja puri kieltään, ettei nauraisi. Mies tuntui olevan melko hömppä. Kyllähän he olivat nuoria ja voisi kai heitä sanoa rakastavaisiksi, jollain tasolla. Raf katsoi syrjäsilmällä Adrianaa, kun he kävelivät salin poikki. Heidän pitäisi puhua, ennenkuin he menisivät suudelmia pidemmälle. Esimerkiksi toistensa historiasta. Raf ainakin halusi kertoa naiselle, mikä oli, ennenkuin tämä kuulisi sen joltakulta muulta ja järkyttyisi pahan päiväisesti.
Nyt mies kumminkin keskittyi saattamaan naisen huoneeseen kädestä pitäen ja pian he kävelivät käytävän halki oikean oven eteen.
Raf laittoi avaimen lukkoon ja se aukesi naksahtaen. Raf virnisti Adrianalle jännittyneenä, ennenkuin aukaisi huoneen oven.
Sen takaa paljastui tummilla seinillä, mutta vaaleilla vuodevaatteilla sisustettu huone. Iso sänky oli keskellä huonetta, sitten siellä oli vanhan aikainen divaani, vaatekaappi ja lipastot. Takan edessä oli karhuntalja ja takassa loimusi jo tuli iloisesti. Huone oli mitä uskomattoman näköinen, Raf ainakin tuijotti sitä hämmästyneenä. Huone oli upea! Raf kääntyi katsomaan Adrianaa.
"Kelpaa minulle. Entäs sinulle?" hän kysyi ilkikurisesti, ja virnistäen koppasi naisen syliinsä, kantaen tämän kynnyksen yli, kuten yleensä aviomiehet, tässä tapauksessa poikaystävä(?) teki sen.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 18 Loka 2010, 22:30

Adriana

Kyllä, heidän olisi parempi keskustella ensin, ennen kuin he menisivät sen pidemmälle. Kuten omasta historiastaan, vaikka Adrianan historia ei ollutkaan ihanaa ruusuilla tanssimista, miehen oli kuitenkin hyvä tietää asiasta.. tiedä sitten kuinka sen kertoisi.
Toisaalta niin kuin Italiassa sanotaan carpe diem, hän eläisi siinä hetkessä, eikä ajattelisi vielä sen pidemmälle.
Oven avautuessa nainen avasi silmänsä ja samassa pääsi ihastuksen huokaus. Huone oli uskomaton. Seinät olivat tummat ja huoneen keskellä olevan sängyn vuodevaatteet olivat vaaleat. Jo sytytetyn takan ääressä oli myös divaani karhuntaljoineen (tietysti pienen turvavälin päässä takasta).
Adrianan silmät säkenöivät tarkastellessaan huonetta ja ennen kuin hän ehti vastata miehelle mitään tämän kysymykseen, Rafael kaappasi naisen syliinsä kuin aviomies vaimonsa ainakin kantaen tämän kynnyksen yli. Adriana säikähti hieman aluksi, mutta alkoi sitten siitä toivuttuaan nauramaan. Hän kietoi kätensä miehen kaulan ympärille ja suukotti tämän poskea.
Nainen ei ollut koskaan edes osannut haaveilla sen sateisen päivän tapahtumista, se kaikki oli kuin suoraan satukirjan sivuilta.
Kun Rafael laski Adrianan alas, tämä katsoi miestä kiitollisuudesta säihkyvin silmin.
Se on upea! hän sanoi hymyillen. Jo pelkästään Rafaelin läsnäolo sai hänet onnelliseksi, saatika sitten, että hän sai jakaa tuon huoneen tai että ylipäänsä pääsi majataloon Rafaelin kanssa. Se päihitti kaikki onnellisuuden tiellä olevat esteet.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 19 Loka 2010, 18:27

Adriana näytti ihastuneelta nähdessään huoneen ja se sai miehen huulille hymyn. taisi kelvata naisellekin kaunis huone, ainakin Rafista se oli todella upea tummineen puineen ja vaaleineen vuodevaatteineen. Ja divaanilla oli karhuntalja, lähellä takkaa, mutta tarpeeksi kaukana, ettei kipinät sytyttäneet taljaa tuleen. Takkatulessa rätisi mukavasti ja huone oli lämmin, mikä varmasti nopeuttaisi vaatteiden kuivumisen.
Mutta se ei ollut nyt pääasia.
Adriana kietoi kätensä hänen kaulan ympärilleen ja suukotti poskea, mikä sai blondin tuntemaan itsensä melko ritarilliseksi.
Hän laski naisen alas ja Adriana kertoi huoneen olevan upea. Raf nyökkäsi ja laittoi viinipullon yöpöydälle, riisuen sitten viittansa ja laittoi sen naulakkoon. Hän myös auttoi viitan pois Adrianan yltä ja laittoi sen oman viittansa viereen.
"Tule, istutaan divaanille" Raf sanoi, tarttuen hellästi naisen kädestä ja vieden divaanille, istuttaen naisen siihen. Sitten mies käveli yöpöydälle, avaten viinipullon, joka aukesi poksahtaen. Viiniä kaadettiin kahteen lasiin ja pian Raf oli taas Adrianan luona, ojentaen tälle toisen lasin.
"Sateelle ja kauniille seuralaiselleni" hän ehdotti maljaa silmät tuikkien.

//nääh... en osaa kirjoittaa xD //
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 20 Loka 2010, 00:01

Adriana

Huone todellakin oli upea, upeampi mitä nainen oli osannut kuvitella. Toki vähempikin olisi riittänyt hänelle, kunhan vain Rafael oli seuranaan.
Huoneessa oli ihanan lämmin ja takkatulen ääressä vieläkin lämpimämpi. Se oli hyvä, sillä Adrianalle ehti tulla jo hieman kylmä pomppiessaan kaatosateessa ja vilustuakin sitä olisi voinut. Noh toivottavasti ei sentään, sen näkisi sitten viimeistään parin päivän päästä, että maatanko sitä vuoteenomana kuumeessa ja flunssassa. Eikä ne litimärät vaatteet ollut ongelmana, ne kuivuisivat tuota pikaa takan ääressä.
Mies auttoi märän viitan naisen olkapäiltä. Viitta oli hurjan painava märkänä, tuntui kuin valtava taakka olisi juuri nostettu naisen harteilta pois. Se tuntui vapauttavalta.
Rafael laittoi omansa sekä Adrianan viitan vierekkäin naulakkoon, siinä roikkuessa ne olisivat jo huomenaamuna kuivat. Rafael kutsui naisen divaanille istumaan ja vei tämän hellästi kädestä pitäen sen luo. Adriana istahti divaanille ja haroi märkiä hiuksiaan. Sitten hän katsoi miehen suuntaan, joka avasi viinipullon poksahduksen kera. Hän ei voinut lakata hymyilemästä.
Mies kaatoi kahteen lasiin viiniä ja käveli Adrianan luo divaanille ojentaen toisen laseista hänelle. Nainen kiitti ja hymy vain yltyi miehen kohottaessa maljaa sateelle ja hänelle Hahaha, sateelle ja meille puolihaltianainen kohotti lasiaan Rafaelin lasia vasten, niin että kuului sointuva kilinä ja otti sitten kulauksen viiniä. Hän piti kättään divaanin selkänojalla, joka oli korkeampi hänen puolelta, nojasi päätään käden varassa viinilasi vasemmassa kädessä. Silmät säihkyivät ja hän piti katseensa koko ajan Rafaelissa hymy huulillaan. Hassua, ainoa asia mitä tiedän sinusta on nimesi ja että pidät sateesta ja silti tuntuu kuin olisin tuntenut sinut jo kauan.

//Äeeh, eihän se mitään tee, katsos tekemällä oppii (jos silloinkaan xDD) ja väsymys vain parantaa asiaa //
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 26 Loka 2010, 22:13

//Anteeksi kesto...aktiivisuus on tällä hetkellä todella alhaalla...//

Rafael tunsi itsensä täysin rentoutuneeksi. Johtuneko seurasta vai sateesta, mikä toi muutenkin aina hivenen uneliaan olon? Niin tai näin, blondi halsu elää tässä hetkessä, Adrianan kanssa. Hän ei miettinyt että sairastuisiko päivän parin päästä vai ei, vaan sit'ä, mitä heille tahaptuisi, kun aamu koittaisi ja seuraava päivä tulisi? Jatkuisiko heidän hyvä onnensa, suhde, vai halusiko Adriana erota, jos kuulisi Rafin menneisyydestä, työstä?
Platinatukka antoi juoman naiselle ja istuutui tämän viereen, todella lähelle. Hän halusi tuntea naisesta hohkavan lämmön, nähdä tämän aurinkoisen hymyn ja tuikkivat silmät läheltä. Adriana oli todella kaunis. Tämän sanat saivat Rafin hymyilemään ja he kilauttivat laseja vastakkain ja hörppäsivät hieman viiniä. Raf piti omaa lasiaan vain kahden sormen varassa, roikottaen kättään divaanin yli, selkäpuolella ja toinen käsi oli laitettu naisen harteille, melko omistavan oloisesto.
Adrianan sanat saivat Rafin miettimään taas menneisyytensä kertomista ja hän hymyili hieman.
"Tutustutaan hieman paremmin. En halua, että menneisyyden haamut sitten hypähtävät väliimme" Raf sanoi ja katsoi naista.
"Käykö, että kysymme vuoronperään toisiltamme onkun kysymyksen? Haluatko aloittaa?" Raf kysyi ja oikeastaan odotti innolla, mitä hän saisi selville naisesta.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 03 Marras 2010, 19:52

Adriana

Ei, ei, ei, nainen ei missään nimessä halunnut erota Rafaelista seuraavana aamuna, oikeastaan hän ei koskaan haluaisi, päinvastoin Adriana halusi oppia tuntemaan mies paremmin kuin kukaan muu riippumatta rodusta, työstä tai menneisyydestä. Sitten taas Adrianaa askarrutti, että mitä Rafael haluaisi heille tapahtuvan. Nainen pystyi jo kuvittelemaan yhteiset aamut, jolloin hän saisi herätä Rafaelin vierestä. Onnelliseen loppuun asti - kun he olisivat naimisissa ja heillä olisi lapsia hän ei halunnut unelmoida, se olisi jo liian pitkälti suunniteltu yhdessä illassa.
Annettuaan lasin Adrianalle, mies istahti hyvin lähelle hänen viereensä. Kilistettyään laseja, Rafin käsi löysi paikkansa naisen harteilla. Adriana nojasi edelleen päätään kämmeneensä ja hymyili söpösti, kun Raf totesi, ettei halunnut menneisyyden haamujen tulevan heidän väliinsä ja kysyi tahtoisiko nainen pelata kysymysleikkiä, jossa molemmat kysyvät vuoronperään yhden kysymyksen toiselta. Kuulostaa kivalta. Hyvä on. Hmm.. millainen perhe sinulla on? Nainen kysyi ensimmäisen kysymyksen ja jäi innolla odottamaan vastausta pitäen katseensa Rafaelin silmissä.

//Eipä tuo mitään, syysmasennusta vähän itse kullakin liikkeellä :/ //
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 03 Marras 2010, 21:58

Raf katseli naisen kauniita kasvoja ja mietti, mitäköhän naisella oli mielessä. Hän voisi antaa kultakolikon, jos saisi tietää. Noh, ehkä kysymys leikki toisi asian esille. Blondi ainakin oli innoissaan, että voisi aloittaa kysymys leikin naisen kanssa, hän kun halusi kuulla lisää tästä.
Kuullessaan Adrianan ensimmäisen kysymyksen, miehen huulille kohosi virne.
"Noh, voin kai kertoa, että... äitini kaunis, ihastuttava... enkeli, joka rakastui isääni, vanhanaikaiseen, kunnialliseen haltia kreiviin" Raf sanoi hymyillen. Hän toivoi, että toinen ei pelästyisi, monet kun pitivät enkeleitä demoneina ja maanpäällisinä kuoleman tuojina.
"Minulla ei ikävä kyllä ole sisaruksia, mutta toivon todella niitä. Pidän nimittäin lapsista" mies sanoi hymyillen ja katsahti Adrianaan. Mitä hän kysyisi tuolta ensimmäisenä...
"Mistä sinä pidät?" hän kysyi. Adriana voisi sanoa mitä vain, Raf oli antanut tälle laajan skaalan kerrottavaksi. Pitäisikö toinen tähtitaivaasta vai kirjojen lukemisesta?
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 08 Marras 2010, 23:42

Adriana

Kysymysleikki todellakin oli hyvä idea. Kaiken lisäksi, että se oli varmaan hauskaa puuhaa, siinä oppi tuntemaan toisen paremmin. Naisen kysyttyä miehen perheestä, tämä sanoi virneen kera äitinsä olevan enkeli ja isänsä haltiakreivi. Adriana kohotti kulmiaan aavistuksen verran hämmästyksestä.
Hän ei ollut koskaan kuvitellut enkeleitä maanpäällisinä kuoleman tuojina, vaan kauniina ja mahtavina otuksina, jotka saattoivat elää jossain pilvissä, tai jopa niiden yläpuolella. Hän oli aina kuvitellut ne lämminsydämisiksi. Ja jos Rafael oli enkelin puolikas, nainen taisi olla ainakin osaksi oikeassa enkeleiden suhteen. Demonit taas, noh.. heidät nainen kuvitteli enkeleiden vastakohdiksi. Kuka tietää.
Mies totesi myös, ettei tällä ollut sisaruksia, vaikka haluaisi ja sanoi myös pitävänsä lapsista. Adriana ei oikein tiennyt mitä sanoa. Hän ei olisi ikinä uskonut tapaavansa edes puolikasta enkeliä, saatika sitten rakastua tähän. Hän halusi tietää yhä enemmän ja enemmän. Uskomatonta. Olet siis puoliksi enkeli? nainen kysyi ja katsoi miestä silmiin aivan kuin lumottu. Enempää kysymyksiä hän ei kysynyt, ei vielä. Hän päätti odottaa vuoroaan. Rafael kysyi Adrianalta, mistä tämä piti. Hmm.. mistä aloittaisin? Noo rakastan musiikkia, soittamista, lapsia, kirjoja, öistä tähtitaivasta, sadetta ja eläimiä.. josta puheen ollen kykenen puhumaan niille ja ymmärrän niitä. Minua kai voisi sanoa yhdeksi niistä.. Adriana jätti asian sikseen, mies saisi kysyä, jos tahtoi tietää asiasta lisää. Nainen piti monesta asiasta, mutta nuo tärkeimmät tuli ensin hänen mieleensä. Entä sinä, mistä sinä pidät? nainen kysyi ja hymyili varsin viehättävästi. Hän otti kulauksen viiniä ja odotti innolla, mitä mies vastaisi.
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 15 Marras 2010, 16:58

Adriana näytti hämmästyneeltä, kun Raf kertoi vanhemmistaan neidolle. Blondi toivoi, ettei toinen säikähtäisi, jotkut kun laittoivat demonit ja enkelit samaan kategoriaan.
Raf ei itse ole nähnyt kertaakaan demonia, mutta hän uskoi, että demonit olivat ilkeitä, ahdasmielisiä olentoja, jotka tekivät kiusaa kaikille.
Raf kertoi vielä pitävänsä lapsista, ja haluavansa sisaruksia.
Vielä meni hetki, ennenkuin Adriana avasi suunsa.
"Kyllä" mies vastasi ilkikurisesti hymyillen.
Hän näki Adrianan lumoutuneen katseen, mutta ei hän pitänyt itseänä mitenkään erikoisena tapauksena.

Nyt oli Adrianan vuoro vastata ja tämä kertoikin pitävänsä musiikista yleensäkkin, lapsista, kirjoista, tähtitaivaista, sateesta ja eläimistä ja kertoi, että ymmärsikin eläimiä jonkin verran.
"Mitä tarkoitat? Osaatko puhua eläinten kanssa?" Raf kysyi ja mietti hetken naisen kysymystä.
"Minä pidän sinunlaillasi sateesta, tähtitaivaasta, kirjoista ja eläimistä, mutta myös taistelulajeista, lentämisestä ja työstäni" mies sanoi hymyillen ja mietti hetken.
"Kerrohan taidoistasi. Onko sinulla jotain erikoistaitoja mistä osaat tehdä?" Raf kysyi ja siemaisi viiniä lasistaan.

//Sorry, etten ole vastannut... jotenkin on niin synkkää ja muutenkin tulee oltua vähemmän koneella//
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 26 Marras 2010, 23:35

Adriana

Olihan se aikamoinen yllätys, että mies oli puoliksi enkeli ja vieläpä kreivin poika. Toisaalta naista ei kiinnostanut Rafaelin alkuperä, siis olihan se hyvä tietää toisen sukujuurista, ettei koko suhde jos sitä nyt siksi voi sanoa ajautuisi karille salailun vuoksi. Mutta nyt hän keskittyisi vain ja ainoastaan siihen iltaan, siihen hetkeen. Muusta murehdittaisiin sitten myöhemmin, jos tarve vaatisi.
Rafael hymyili varsin ilkikurisesti vahvistaessaan olevansa puolienkeli. Oletkin sitten ensimmäinen enkelinpuolikas, jonka olen nähnyt. Mutta kaikki tapaamani miehet päihität kyllä mennen tullen. Adriana sanoi lopun jonkinlaisena vitsinä, jossa oli kyllä totuuttakin mukana hymyillen varsin viehättävästi.
Niinkin voi sanoa, kyllä. Osaan kommunikoida niiden kanssa. nainen vastasi Rafin kysymykseen, mutta jätti lopun myöhemmäksi.
Mies sanoi pitävänsä aikalailla samoista jutuista mitä Adrianakin, mutta niiden lisäksi oli taistelulajit, lentäminen ja työt. Sitten tuli miehen vuoro kysyä ja tämä kysyi, että oliko Adrianalla mitään erikoisia taitoja. Kyllä, osaan parantaa. Aika suuriakin vammoja itse asiassa. Äläkä nyt käsitä väärin, en minä sentään osaa kuolleita herättää henkiin. nainen naurahti viimeiselle ja jatkoi sitten Minussa on myöskin hieman animaagin vikaa. Se on osasyy siihen, että osaan kommunikoida eläinten kanssa. Minusta löytyy se karvaisempi ja koiramaisempi puoli. Kykenen siis muuntautumaan koirasudeksi. Noin, siinä se tuli. Toivottavasti Rafael ei puolestaan järkyttyisi.
Joten, kerro mitä teet työksesi? Adriana kurottautui hieman lähemmäs seuralaistaan silmät säihkyen kiinnostusta ja siemaisi viiniä.

//pahoittelen myöskin kestoa. Inspis on ropettamisessa tällä hetkellä aika minimillä koulun ohella :( //
Daniella
 

ViestiKirjoittaja Princess » 28 Marras 2010, 18:01

Rafael ei voinut olla nauramatta kuullessaan naisen kujeilevan äänensävyn ja loppujen sanojen jälkeen Adrianan kasvoille kohosi viehättävä hymy, mikä sai perhoset lepattamaan miehen vatsassa. Adriana oli niin kaunis...
"En halua kuulostaa itserakkaalta, mutta ehkäpä päihitänkin" mies sanoi virnistellen.
Kyllä, hän oli melko komea, pakko myöntää, mutta myös vahva, joten tavallaan hän päihittäisi monet miehet, ainakin fyysisesti.
Adriana kertoi osaavansa kommunikoida eläinten kanssa ja kun Raf kysyi tämän erikois osaamisia, nainen sanoi osaavansa parantaa, niinkuin Rafikin (vaikkakin ei ole mikään paras vielä siinä, hän vasta löysi kykynsä) ja muuttua karvamaiseksi otuksesksi. Animaagi? Siksi siis Adriana osasi kommunikoida eläinten kanssa!
"Wau! Tai siis, minä olen sinun ensimmäinen puoli enkelisi, sinä olet minun ensimmäinen koirasuteni" Raf sanoi virnistellen.
Hän oli törmännyt muutamaan animaagiin eläessään, mutta eivät nämä ollet suostuneet paljastamaan, miksi muuttuisivat. Nyt kun Raf tiesi, että tässä suloisessa naisessa saattoi olla karvainen, ehkä veren nälkäinen olio, se oli sulateltavaa tietoa. Mutta mies ei kommentoinut asiaa, hän päätti miettiä asiaa uudemman kerran myöhemmin.
"Olen palkkionmetsästäjä. Kunniaton ammatti, mutta pidän siitä, että vien roistoja pois kunniallisten ihmisten luota ja tavallaan teen oman osuuteni tämän maailman suojelemisesta" Raf sanoi, naurahti hieman. Miksi hän piti puolustus puheen? Kumminkin, nyt olisi Adrianan vuoro vastata.
Mies siveli toisen käsivartta.
"Mitä odotat tältä yöltä?" blondi kysyi, kohdisti vaalean siniset silmänsä naiseen ja odotti.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Daniella » 28 Marras 2010, 23:51

Adriana

Rafael sanoi, että hän ehkäpä pystyisikin päihittämään kaikki Adrianan tapaamat miehet. Nainen naurahti tälle Epäilemättä. Adriana ei katsonut miehen fyysistä kuntoa tai komeaa ulkonäköä mitkä tässä tapauksessa olivat vain plussaa vaan luonne oli se tärkein kaikista. Toki miehen ulkonäköön sitä ensinäkemällä kiinnitti huomiota, mutta nainen halusi kaivautua syvemmälle. Oppia tuntemaan toinen, kenties jopa paremmin kuin kukaan muu.
Kyllä, se, että oli puoliksi animaagi sekin riitti, ei tarvinnut olla täysin sata prosenttia animaagi mahdollisti joksikin eläimeksi muuttumisen. Tosin, niin kuin Adrianan kohdalla, tämä taito hyppäsi sukupolven yli ja periytyi lapsenlapselle. Nainen naurahti miehen sanoille Älä murehdi, syön vain pieniä eläimiä ja harvemmin raakana. Toki neitokainen ymmärsi, että siinä oli hiukan sulateltavaa, mutta hän kuitenkin toivoi ettei asia kuitenkaan häirinnyt miestä sen enempää.
Adriana kysyi Rafaelin työstä ja tämä vastasi olevansa palkkiometsästäjä ja puolusteli asiaa vielä päälle. Vau, siis palkkiometsästäjä? Et kai tullut vangitsemaan minua? sanoi hieman leikitellen. Olihan se tietysti yksi mahdollisuus miksi mies oli ylipäätään tullut Adrianan pakeille. Mutta toisaalta nainenhan ei ollut tehnyt mitään väärää, eikä Rafael varmastikaan olisi hemmotellut häntä näin. Joten se vaihtoehto oli pois suljettu.
Mies siveli hieman karkeilla käsillään Adrianan käsivartta ja kysyi mitä hän odotti tulevalta yöltä. Nainen piteli viinilasiaan sylissään ja siveli toisen kätensä sormilla lasin reunaa, joka sai aikaan hennon humisevan soinnun. Hän siirsi meripihkan sävyiset silmänsä Rafaelin syviin vaaleansinisiin silmiin Hm, enpä tiedä.. sano sinä. sanoi ja heitti pallon miehelle. Tarkemmin ajatellen mitä tahansa Rafael teki, pyysi tai sanoi, Adiana piti siitä. Rafael oli ihana omalla tavallaan.
Daniella
 

Seuraava

Paluu Brogan Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron