Anteeksi, keitossani on härkänen!

//Lör ja Nau! :)//

Ulkona sateli hiljalleen räntää, joka illan kääntyessä yöksi oli alkanut vakiintua lumisateeksi. Mitä alemmas lämpötilat ulkosalla kävivät, sen sakeammaksi lumen pyryttely tiheentyi samoin kun väkijoukko majatalossa.
Ruokailu- sekä yhdistetty baaritila oli täynnä ihmisiä jotka halusivat jotain lämpöistä juomista tultuaan ulkoa pikkupakkasen kynsistä sisälle lämpimään. Erääseen nurkkapöytään oli kerääntynyt liuta paikan sillä hetkellä näyttävimpiä daameja. Oli kauempaa hankala nähdä mitä nuo innokkaat naikkoset oikein olivat kokoontuneet piirittämään, mutta kun näiden seasta kohottautui seisaalleen reilut parimetriä korkea, komea punatukkainen mies, asia selvisi. Miehellä oli yllään hänen lihaksikasta kehoaan myötäilevä tumma pitkähihainen sekä ruskeat housut ja saappaat.
Phoenix raivasi naureskellen tiensä naisten läpi ja viimein ohitettuaan heidät suuntasi baaritiskille. Hän oli ollut ohilentomatkalla kun räntäsada oli alkanut. Mies oli hakeutunut sateensuojaan lähimpään paikkaan minkä oli löytänyt joten tällä kertaa kohteeksi oli osunut Brogan majatalo. Naiset olivat heti olleet hänen kimpussaan ja niiltä ei sen jälkeen tuntunut rauhaa saavankaan. Ei tätä kestä selvänä ainakaan, Phoe tuumi tilatessaan itselleen rommia - koko pullon.
Mikä oli vialla? Yleensä feeniks rakasti kylpeä kasassa kauniita naisia, mutta nyt se oli lähinnä ahdistavaa. Hänen halunsa olivat tallella, mutta kuinka turhauttavaa olikaan kun yksikään noista hetukoista ei haluttanut.

Mies sai pullonsa ja ensimmäisenä veti siitä pitkän huikan ennen kuin kääntyi sitten tiskillä ympäri jotta palaisi pöytäänsä, kun eipä tätä voinut oikein paetakaan, ulos kun ei ollut meneminen.

Nau

Nau lukitsi huoneensa oven, ja lähti astelemaan alas portaita Räme kintereillään.
Koira oli tällä hetkellä väriltään mustan ja punaruskean kirjava. Nainen oli värjännyt sen okralla, noella ja kuralla, jottei sitä tunnistaisi niin helposti. Nau oli tahtonut ottaa koiransa turvakseen sisätiloihin sen sijaan että olisi jättänyt sen talliin Kipparan toveriksi, kuten normaalisti. Hän oli ollut monta päivää niin heikossa kunnossa, että hänestä ei olisi ollut puollustamaan itseään, ja kaikenlaistahan sattui. Itsensä Nau oli piilottanut vihreänruskean ylikokoisen villapaidan sisään. Hupun hän oli vetänyt tiiviisti punaisen villikkotukkansa yli. Löysä villapaita oli sidottu vyötäisiltä tarvikevyöllä. Paidanhelma ulottui hänen polviensa alapuolelle, jättäen näkyviin paljasta ihoa ennenkö nahkasaappaat peittivät loput pohkeista. Hihatkin olivat ylipitkät, ja lerpattivat pitkälle yli hänen sormenpäidensä. Ensimmäisenä häntä katsoessa ei tullut mieleen helyjä kilistelevä ja avoimen seksuaalinen kaunotar, jolla oli villi luonto ja miehet alati mielessä, ja sepä oli Naun tarkoituskin. Lisäksi hänestä oli tuntunut mukavalta peittää ruttopaiseiden jättämät arvet ihollaan. Nyt ne olivat toki alkaneet parantua, eikä niistä pian varmaankaan olisi kuin muisto vain. Nau oli nyt viettänyt Brogan hulppeassa majatalossa reilun viikon. Ensin hän oli pääosin nukkunut pari vuorokautta, eikä hänellä ollut aivan tarkkaa mielikuvaa miten lopulta oli majataloon päätynyt. Mutta sen hän muisti, kenen heitteille jättämänä oli hortoillut puoliksi tajuttomana ja ruttotautisena räntäsateessa pitkin metsiä ja kaupungin hyisiä katuja.

Portaikossa suhisi ja kikatteli muutaman koreaksi laittautuneen naisen tuoksuva ryhmä. Nau joutui työntymään aivan heidän likitseen mahtuakseen ohi. Onneksi Räme hänen vanavedessään sai naiset tekemään tilaa muitta mukinoitta.
" Mikä uros!" Huudahti joku naisista." En ollut uskoa silmiäni, ihan tajuton kroppa, ja se hurmaava asenne...siinä meillä paha poika, jos jossain!" Kikatti toinen nainen.
" Oi kyllä! Katsoiko hän teitä?! Minä olin pyörtyä..se, oih! Ne punaiset silmät! Ihan maagista!...oliko sinulla sitä terästystä? Aion palata alas ja saada tuon könsikkään elävänä pulloon, edes yhdeksi illaksi! Miehestä uhkui minun mielestäni sellainen ihana lämpö...ollappa samoissa lakanoissa hänen kanssaan!" Ja sitten kikatusten moniääninen ja hilpeä kuoro peitti Naun korvilta loput naisten jutuista. Nau puisteli päätään harppoessaan loput portaista alas salin puolelle. Hitto vie, että kuulosti raivostuttavan tutulta! Nau ei suurin surminkaan halunnut ajatella Phoenixia, sillä se sai hänet erittäin ikävien tunteiden valtaan. Ja nyt nämä kanat puhuivat aivan, kuin kyseinen paskakasa olisi itse täällä paikalla ihan tällä hetkellä. Noh, ehkä oli muitakin " könsikkäitä" joilta kyseiset ominaisuudet löytyivät, joku äijä oikein kovassa kankkusessa; voisi hyvinkin olla punasilmäinen ja vaikka kuinka kuuma.
Nau asteli tiskille koirineen, nostamatta liiemmin katsettaan jaloistaan. Hän pelkäsi tulevansa tunnistetuksi. Koskaan ei voinut tietää, kuka häntä vaani ja kyttäsi parhaillaankin. Huputettu neito tilasi herkullisen aterian alkupaloilla ja jälkiruualla. Hän oli toipuessaan panostanut erityisesti terveelliseen ruokaan, ja Brogan majatalossa se asia olikin tolallaan; kunnon purtavaa, jonka avulla Nau oli toipunut oikein pontevasti. Nau tilasi vielä mukaansa jääveden, jonka voisi nautiskella odotellessaan aterian valmistumista. Hän oli jo poistumassa tiskiltä, kun Räme hänen takanaan haukahti terävästi, ja sai Naun kääntymään yllättyneenä katsomaan taakseen.
Naun ensimmäinen reaktio hänen nähdessään Phoenixin ei suinkaan ollut kiukku tai raivo. Sen sijaan hänen silmiinsä pyrkivät nousemaan polttelevat kyyneleet, ja puristava paha olo nousi alhaalta kuristamaan kurkkua. Hän sai omituisen reaktionsa kuitenkin hallittua nopeasti ja antoi vihansa roihahtaa; " Perkele sinut periköön!" Nainen huudahti, ja viskasi vaistomaisesti vesilasinsa sisällön kohti tuttuja kasvoja.

"Rauf!" Kajahti ilmoille ärsyttävä räksähdys joka lähti kummallisen välisestä koirasta. Phoe vilkaisi tuota tuimasti, kuka edes raahasi elukoita sisälle, mutta sitten hänen huomionsa kiinnitti nainen joka reagoi voimallisesti koiran haukahdukseen. Hänen silmänsä suurenivat miltein kaksin kertaisiksi ja tuiman näköiset kasvot venyivät ihmetykseen. "Sinä!" Tuo parahti Naun kanssa miltein yhtä aikaa kun huomasi toisen heilauttavan kättään, jossa sijaitsi uhkaavasti vesilasi. Phoenix tarrasi voimallisesti ihmisen ranteeseen estääkseen veden lentämisen päälleen, sillä feeniksille ei ollut pahempaa kuin vesi. Ikävä kyllä alkunut heittoliike ja siihen yhdistetty voimallisen ranteeseen tarraaminen saivat juoman läiskymään niin että sitä lensi kyllä miehen päälle, mutta onneksi vain kämmenelle ja kädelle. Uh, oli kannattanut valita juuri tänään pitkähihainen paita sillä sietämätön tuska tuntui pahimmiten vain kämmenessä, hihan suojatessa hieman rannetta ja loppu kättä.
Phoenix päästi saman tien irti Nausta ja kiljui korvia särkevää parkunaa. Se oli feeniksien ääni, ei todellakaan mitään sulosointuja. Monet paikalla olijat pitelivät korviaan ja yllättäen tuli myös huomattavasti hiljaisempaa. Mies kiskoi paidan yltään raivokkaalla liikkeellä ja yritti kuivata kämmenelleen lentänyttä vettä sillä, paiskaten kostuneen vaatekappaleen sitten hyödyttömänä menemään. Hän lakkasi viimein kiljumasta ja nyt kasvot kivun vääntäminä puristi vapaalla toisella kädellään kastunutta rannetta jota poltteli ja kirveli. Hän olisi repinyt koko halvatun käden irti ellei se olisi oletettavasti sattunut ihan yhtä paljon.
"Mikähän helvetti sinulla viiraa päässä?!" Hurjistunut punapää karjaisi raivoissaan ja oli valmiin näköinen käyttäytymään väkivaltaisesti naista kohtaan mikäli tuo keksisi enää yhtään yrittää mitään vastaavanlaista. Mies oli kyllä pelastanut tuon säälittävän kieroilijan arvottoman elämän, mutta kyllä hän omansa ottaisi kernaasti takaisin jos tuo vielä kävisi ärsyttämään. "Mitä minä olen sinulle ikinä tehnyt?! Jos tämä on tapasi osoittaa kiitollisuutta, niin voinkin polttaa sinut elävältä saman tien!"

Nau lätkäisi kätensä korvilleen ja kyyristyi kun hänen korviinsa sattui. Räme vinkaisi tuskaisesti ja painautui vasten lattiaa, koettaen peittää herkät korvansa tassuillaan.
" Mielipuoli!!" Nau karjaisi Phoelle tämän kiljunnan yli ja potkaisi terävästi tämän suuntaan. " Ole hiljaa helvetin kaistapää!!!" Naulla ei ollut aavistustakaan, että vesi satutti Phoenixia, eikä sellainen vaihtoehto tullut edes hänen mieleensä. Hän saattoi nähdä miehen reuhtovan paidan yltään ja räpeltävän sen kanssa kuin tuskissaan, ja Phoenixin kasvot olivat kuin kivun irveeseen vääntämät, mutta Naun mielestä tämä kaikki oli vain käsittämätöntä, eihän hän ollut voinut tehdä mitään joka sai tuon otuksen huutamaan tuollatavoin?! Vihdoin tuska korvissa loppui, Phoenix vaikeni ja näytti pitelevän rannettaan kuin siihen olisi ihan todella sattunut. Nau tajusi, että hänen täytyisi päästä täältä pois, ja heti! Hän ei missään nimessä halunnut vetää tälläistä huomiota puoleensa..näytti siltä, että tuota kiljukaulaa ja häntä tuijotti nyt likipitäin koko majatalon alakerta. Miten tässä aina kävi näin?!?! Nau käännähti ympäri poistuakseen paikalta, ottikin jo pari askelta ulko-oven suuntaan, mutta Phoenixin sanat takertuivat hänen korviinsa, ja Naun sisu kuohahti saman tien uudelleen.
" Ai minullako tässä viiraa!?! " Hän karjaisi ja käännähti samalla takaisin, tuijottaen myrskyn merkkinä kohti tuota helvetin luonnehäiriöistä tulilintua. " Siis sanotko sinä että kiitollisuutta?! Ei perkele,HULLU!!! Elävältä polttaminen! Mikä idea! Anna mennä! Saatanallinen pyhä tulijumala! Anna mennä! Anna mennä!" Naun suusta lensi sylki hänen karjuessaan, ja hän riuhtoi vyönsä auki, heitti sen päin feenixin kasvoja ja retuutti raivoisasti villapaitansa yltään.
" Ei toki riitä että koetit tappaa minut heivaamalla kuoleman kielissä räntäsateeseen, EI! Täytyy keksiä jotain luovempaa ja tehokkaampaa; Anna sitten mennä! Polta niin paljon kun mielesi tekee!!!" Nau huusi kasvot raivosta tulipunaisina. Hän oli reuhtonut itsensä irti kaikista muistakin vaatekappaleistaan, ja seisoi nyt raivokkaana synnyinasussaan keskellä Brogan majatalon täyttä salia. Nopeasti hän nosti kätensä suoriksi päänsä yläpuolelle ja kietoi ne sulokkaasti yhteen, työntäen lantionsa vinoon ja kietoen myös jalkansa ristiin, ollen siinä kuin merestä noussut Venus Jumalatar. Hän tuijotti rävähtämättä ja voimaa uhoten mielipuolen kasvoihin leuka suunnattuna yläviistoon. " Näytä, onko sinussa yhtään miestä!! Osaatkos ollenkaan paistaa lihaa, tulipoika!?! Minä ainakin aion palaa niin kuin kaikki muutkin roviolla poltetut naiset joka puolella, puhtaana siinä asussa jossa tähän maailmaan tulinkin!!"

Nau ei sitä huomannut, mutta hetkiseksi hiljennyt väkijoukko alkoi pulista ja liikehtiä levottomasti heidän ympärillään.Paikalla olijoista alkoi selvästi tuntua, että täytyisi selkeästi tehdä jotakin, muuten ei tiennyt, mitä täällä vielä tänään nähtäisiin!

/ No oho! Mites se tollee X) /

Kaksi tulisieluista punapäätä tukkanuottasilla, no eihän kukaan voinutkaan odottaa että tästä tulisi mitään nättiä.
Nau ampui Phoenixia takaisin mitä erinäisimmilla haukkumasanoilla joita sylkisuuhun toi, kirosi ja huusi. Phoenix huomasi yllättäen oikeastaan rauhoittuvansa tilanteesta, ei sillä tavalla että hän nauttisi tilanteestan, mutta hän huomasi että kaikessa raivossaa häntä myös huvitti. Varsinkin kun toinen heitti kaikki vaatteet päältään ja polleasti uhoten usutti feeniksiä kimppuunsa. Nau oli kerrassaan kuin hemmoteltu kakara. Tarpeeksi kun esitti niin mitään pahaa ei tapahtuisi, vaan nyt tuo olikin tekemisissä harvinaisen tunnevaimmaisen tapauksen kanssa.
Phoe seisoi aloillaan toinen käsi rennosti lanteillaan ja tuijotti läpi koko Naun raivoamisen tyynesti. Hänen kulmansa olivat kuitenkin olleet uhkaavina kurtussa ja suu viivana. Nyt hänen poskiinsa kuitenkin ilmestyi vinkeät hymykuopat vaikka mies yrittikin pidätellä virnettään. Tilanne oli hänestä vähintäänkin huvittava! Nainen oli juuri heittäytynyt ilkosilleen ruuhka-aikaan täydessä majatalossa ja uhosi kovaan ääneen. Kovin näyttävän teatraalinen esitys täytyi myöntää, mutta nyt oli Phoe-sedän aika opettaa pikku-Naulle elämän oppitunti: Jos leikit tulella, poltat sormesi.
Phoenix ei enää voinut taistella virnettä vastaan kun mutristi hieman huuliaan Naun suuntaan saaden tällä pikku eleellä ihmisnaisen vasemman käden kämmenen ranteeseen asti syttymään tuleen. Naun vesi oli polttanut feeniksiltä tuon vasenta kämmentä ja nyt maksettaisiin potut pottuina! Silmä silmästä, kämmen kämmenestä. Kaunis punapäinen neito oli kokenut ennen Phoenixin tulen toisen puolen, hyväilevän huuman joka tuntui parantavalta ja voimistavalta, mutta tämä tuli, se vaan sattui.

Phoenix ei aikonut polttaa koko naista - ainakaan tässä mielentilassaan - mutta halusi tosiaan näyttää tuolle ettei hänen kanssaan leikitty. Olipa oppituntina monelle muullekin tässä huoneessa, sillä jos Phoe olisi nyt pehmoillut tämän akan suhteen, kohta olisivat olleet useat muutkin hänelle isottelemassa.
Yllättäen Phoe tajuaa jotain ja tämän kasvot vetäytyvät pohtivasti kurttuun. Siinä samassa kun mies muutti mieltään liekit lakkasivat satuttamasta Naua. Ne vain leiskuivat ja tanssahtelivat iloisesti nyt toisen kädellä. "Hetkonen... Räntäsateeseen? Minä jätin sinut räntäsateeseen? Kuoleman kielissä?" tulimies toisti painotellen sanoja ja makustellen niitä, "Hei, tuo ei ole reilua. Minä pelastin sinut ja heitin ihan hyvässä säässä oman konisi selkään! Et voi todellakaan väittää että minä iki maailmassa astuisin jalallanikaan räntäsateeseen - tai minkäänlaiseen sateeseen! - tai että minä olisin hylännyt sinut kuolemankielissä! Et voi olettaa että mä ryhtyisin sun lapsenvahdiksesi ja pelastaisin sut ihan kaikelta! Eikö se jo jumalauta riitä että pelastaa rutolta, kun sitten pitäisi vielä olla pitelemässä kättä ja suojelemassa toisen herkkää hipiää! Nykyajan kiittämättämät akat!" Phoenix oli tyytymättömän ja närkästyneen näköinen ja pohti kovasti antaisiko tulen jatkaa naisen polttamista.

Nau ulvahti tuskasta, huitoi ällistyneenä palavaa kättään ilmassa ja tanssahteli kiljuen aloillaan. Ulvahdus muuttui karjunnaksi ja hän syöksyi upottamaan kätensä lähimmäisessä pöydässä könöttävään vesikannuun, mutta tämä paholaisen tuli ei vaan sammunut!! Nau kiskaisi kätensä kannusta ja tuijotti sitä; se näytti palavan yhä, mutta tuli ei tuntunut enää polttavan, joskin tuska palaneessa kädessä oli hirvittävä. Suorastaan vailla järkeä, raivoissaan, Nau oli loikkaamassa eteenpäin kohti Phoenixia, kun Räme loikkasi Naun sivulta, ja loikkasi niin, että törmäsi emäntäänsä pahki, kaataen tämän lattialaudoille rymähtäen. Koiranmöhkäle jäi seistätorrottamaan Phoenixin ja Naun välille, kuin muuriksi, ja se katseli korvat päätä vasten painuneena, alta kulmainsa ja häntää koipiensa välissä heilutellen ensin Phoenixiin, sitten emäntäänsä.
Noustessaan ylös Nau kuuli Phoenixin sanat. Hänen pahin raivopäisyytensä oli niksauttanut niskansa koiran taklatessa hänet lattialankuille. Hän malttoi keskittyä kuuntelemaan Phoenixin puhetta sen verran että tajusi tässä nyt olevan jotain mätää. " Ota tämä pois!" Hän pyysi parahtaen mieheltä ja kohotti kättään jolla Phoenixin nyt polttamattomat liekit tanssahtelivat tottelevaisesti. " Miten sinä voit sanoa pelastamiseksi sitä, että kuumeen noustua ja ensimmäisen ruttopaiseen nähtyäsi viskaat minut ponini selkään ja pois silmistäsi!?! Nilviäinen! Ja oi kyllä! Silloin kun minä olen tänne saapunut, niin satoi räntää. Ihka oikeaa märkää ja kylmää ja kastelevaa räntää, mutta sinä varmasti nautiskelit ja kääntelit silloin kylkeäsi mukavasti jossain lämpöisessä! En usko että olisit päätäsi sillä kelillä ulos tosiaan laittanut!...Kumma käsitys toisen pelastamisesta!" Naun ääni vuoroin murisi ja sihisi. Hän alkoi heiluttaa palavaa kättään.
" Lopeta tämä touhu niin minä poistun ja jätän sinut olemaan kaikessa rauhassa kamala ja kummallinen!" Naun kasvoilla oli irvistävä ilme, sillä palanut käsi juili ja tykytti julmasti; hänen täytyisi päästä hoitamaan sitä. Ja hänen täytyisi päästä lähtemään täältä, Brogan majatalosta ja ihmisten kaupungista, mielellään heti. Jos ja kun hänen perässään joku oli, niin tämän mekastuksen jälkeen hän ei enää olisi Naun perässä, vaan ihan naamatusten kohtapuoliin.

Ihmiset olivat käyttäytyneet levottomasti, ja höliseet ja pölisseet, mutta ilmeisesti sana; " Rutto" sai porukan pysymään kohteliaan välimatakan päässä ja olemaan liiemmin puuttumatta asioihin. Sieltä täältä kuului vihaisenkin kuuloista mölinää ja Nau oli erottanut muutaman kerran sanan " Friikki!" muun mölötyksen seasta. Noh, olisi kai vain Naulle edullista, jos nämä juntit alkaisivat leikkiä tuon mielipuolen kanssa, sillä sen varjolla hän itse pääsisi poistumaan majatalosta huomaamatta...tosin eihän tulilintu ainakaan vielä ollut tehnyt mitään niin friikkiä, ettei sitä olisi voinut selittää joksikin silmänkääntötempuksi.

Toisen anelut käden sammuttamisesta näyttivät menneen täysin kuuroille korville. Phoenix tuijotti alastonta ihmisnaista alta kulmien ja kuunteli mitä toisella oli sanottavanaan. Tällä kertaa hän alkoi huuttaa toisen päälle haluttomana kuulla mitä tuo yritti enää kitistä. Hän oli nimittäin saanut nyt tämän riidan ytimestä kiinni: Nau luuli hänen tehneen jotain mitä hän ei ollut tehnyt. Ja Phoeahan ei syytetä mistään mitä tuo ei ole tehnyt!
Ihmisfeeniks asteli Naun eteen tuon heilutellessa loimuavaa kättään, tarraten naista olkapäistä voimallisesti pitääkseen tuon aloillaan, pakolla jos yrittäisi kiemurrella pakoon. Phoe myös tiesi monenlaisesta kokemuksesta jo että Nau saattaisi kyllä tehdä ihan mitä vain, joten näin lähelle tultuaan hän oli varuillaan puremisien tai potkimisen varalta. "RAUHOTU!" Feeniks ensin karjaisi kumartuen tuomaan kasvonsa ihan viitisen sentin päähän neidon kasvoista. Sitten saatuaan itselleen näin puheenvuoron Phoe kohottautui takaisin ryhdikkääseen asentoon - päästämättä irti Nausta.
"Minä käytin kolme helvetin vuorokautta sinun säälittävän henkesi pelastamiseen - Äläkä yritä nyt keskeyttää ja väittää etten olisi sitä tehnyt! - ja sinä et näköjään todellakaan edes muista sitä. Jos olisin tiennyt tämän olevan vastaanotto, en todellakaan olisi vaivautunut!" Hän puhui nyt painottaen joka ikistä sanaansa, paitsi lisäystä lauseen välissä, saadakseen viestin todella välitettyä naiselle. Phoenix arveli ettei Nau varmaan kuuntelisi järkipuhettakaan sen paremmin kuin raivoamistakaan, joten hän otti kovat otteet käyttöön. Suurempi ja voimakkaampi punapäistä nakkasi toisen kenttään majatalon puulattialle ja sitten hän tökkäsi Naua arpeen tuon kyljessä. "Tuossa oli ensimmäinen paise - josta on nyt vain arpi jäljellä kiitos minun - ja tuohon" Töks! "nousi seuraava ja kun taas tähän" Töks töks! "Rupesi ilmestymään niitä kuin sieniä sateella!" Hän nousi naisen yltä päästäen samalla tuon vapaaksi, että saisi nousta ylös ja siinä samassa Phoenix luopui myös aikeistaan enää satuttaa Naua. Liekit naisen kädessä hiipuivat pois. Eiköhän oppitunti mennyt jakeluun pienellä palovammalla käteen ja kenttään heittämisellä.
Jos majatalossa olisi sattunut olemaan paikalla urhoollisia - tyhmänrohkeita - ritarinalkuja olisi joku saattanut tulla Phoenixille uhoamaan sillä niin paheksuvia friikki kuiskimisia siellä kuiskittiin, mutta toisaalta kukaan ei uskaltanut nousta massasta miestä vastaan. Jos tuo tosiaan olisi tavallinen ihminen, olisi sitten suututettuna reilut kaksimetrinen lihaskimppu ja jos tuo tosiaan olisi friikki jolla oli jotain tekemistä ihmisten tuleen sytyttämisen kanssa olisi hyökkääjä pelännyt palavansa poroksi. Paheksuttiin, muttei toimittu.
"Ja tämä..." mies laski kämmenensä Naun kädelle pysäyttäen kuumotuksen hetkellisesti tuon kädessä, samalla pysäyttäen myös palovamman leviämisen kokonaan, "...oli varmaan lempi temppusi kun hourit kuumeissasi." Phoe kuulosti nyt vähän muistelevaiselta, ehkä jopa hituisen surulliselta, mutta ennen kuin hänestä kerkesi tätä tunnetta kunnolla aistiakaan mies suorastaan loikkasi pois Naun luota taas silminnähtävän vihaisena. "Mutta mitäpä väliä sillä enää on! Painu sinä sinne Suikkasi luokse! Ja pysykkin siellä jos minulta kysytään!"

Mies astui Naun eteen, ja tarttui häntä olkapäistä niin että Nau kirahti. Nau koetti motata tätä vasten suuta nyrkillään miehen karjahtaessa hänelle, mutta ote oli niin luja, ettei hän saanut liikutettua jäseniään. Hurjistunut ilkoisen alaston nainen rimpuili ja potki miehen otteessa, mutta päätyi lopulta vain sylkäisemään vasten tämän kasvoja, Phoenixin tunkiessa ne hänen eteensä. Nau ei voinut muuta, kuin sähistä ja kuunnella, mitä ikinä toinen hänelle sitten halusikaan karjua. Naisen varpaat irtosivat lattiasta Phoenixin ojentuessa, ja siinä hän killui kuin mikäkin heiluri. " Kolme vuorokautta muka! Valehtelet!" Nainen ärähti, ja paiskautui sitten voimalla vasten lattiaa; jälleen, ja ähkäisi kun ilmat tyhjenivät hänen keuhkoistaan. Mies kävi tökkimään arpien kohtia, tökki ja tökki, Naun saadessa jälleen ilmaa keuhkoihinsa ja koettaessa luikerrella pois alta. " Mitä pirua?! Muista?" Nau sihahti noustessaan nopeasti ylös Phoenixin päästäessä hänet irti. Oli totta, että jotkin asiat olivat hänen itsensäkin mielestä selittämättömiä ja hämärän peitossa, mutta voiko Phoenix puhua totta?! Samassa hänen kätensä lakkasi liekehtimästä; jäljelle jäi vain palovamman tuottama tuska. Nainen katsoi kättään irvistäen ja siirsi katseensa sitten Phoenixiin. Nyt se oli hämillinen, kysyvä, ja hieman epäluuloinen. Phoen laskiessa kätensä hänen omalleen ja viedessä kivun hetkellisesti pois, Nau räpäytti silmiään ja ne aukesivat suurina ja hämmästyneinä. Hän henkäisi kiivaasti. Naisen päässä alkoi vilistä monenlaisia muistikuvia; Phoenixin ääni, lämpö ja syli olivat selkeitä. Phoe juottamassa häntä, syöttämässä, hoivaamassa, koskettamassa niin ihmeellisesti, että kipu ja paha olo väistyivät. "Sä oot ihan turvassa, mä oon tässä." Mies oli sanonut niin! Nau muisti myös, mitä Phoe oli kertonut nimestään...Pyra. Ja Nau muisti Phoen hymyn...Nau oli herännyt, hänellä oli vihdoin hyvä olo ja Phoe oli hymyillyt, eikä nainen ollut sillä hetkellä ajatellut tai tahtonut elämäänsä mitään muuta. Hän oli ilmeisesti sanonut jotain Phoelle, kiittänyt tai sen tapaista, ja sitten... " Mitä minä sitten tein siellä räntäsateessa Phoe?!" Nau kysyi nyt kiivaasti, mutta sitten Phoenix liikahti nopeasti loitommas ja kävi jälleen vihaiseksi.
Häh?!" Suikka? Miten Suikka tähän liittyy mitenkään?!" Nau kysyi hämmästyneenä puistaen terävästi punaista päätään...hän oli aivan täynnä kysymyksiä! " Miten sinä edes hänestä tiedät?! Ja painun tästä kyllä, muta miksi minä hänen luokseen menisin?! Minä en nyt tajua Phoenix!" Naun viimeinen lause kohosi jo huudoksi. " Ja on sillä väliä!" Hän vielä tivahti turhautuneena ja alkoi silmäillä lattiaa ympärillään löytääkseen sinne viskelemänsä vaatekappaleet. Silmä tavoittikin niistä usean, ja nainen alkoi välinpitämättömästi mutta nopeasti keräillä niitä kasaksi syliinsä. Suikka?! Nau mietti. Hän muisti epämääräisesti, että Suikka oli ollut hänne mielessään paljon, kun hän oli sairastanut...hän epäili että mies oli ollut osa hänen jotain kuumehoureitaan. " Voitteko väistää?!" Hän kivahti mulkoileville ihmisille, jotka olivat tuppautuneet niin lähelle, että seisoksivat osaksi hänen hynttyidensä päällä.

Onneksi mies olikin ollut varautunut kaikkeen sillä suuttunut Nau yritti sylkäistä miestä suoraa tuon kasvoille, mutta Phoenix kuumensi jo ilmassa syljen vesihöyryksi niin ettei se osunut häneen. Ihan hullu kuolevainen... Silti jollain tapaa hän ei tahtonut tappaa tuota. Oliko tuo sitten ihanan hullu kuolevainen?
Kuten oletettua Nau ei osannut kuunnella järkeilyä, liekkö naisella edes oli järkeä itselleen, ei se siltä ainakaan todella vaikuttanut. Onneksi tunteisiin vetoavampi esimerkki tehosi nimittäin ihmisen silmistä jo saattoi nähdä kuinka tuon mieleen palasivat välähdellen kuvat siitä illasta kun kaksikko oli eronnut.
"Mistä minä tietäisin miten se epeli mihinkään liittyy? Sinähän se sen tähän innolla mukaan sotkit! En minä siitä hemmosta mitään tiedäkään, mutta sinäpä varmaan tiedätkin meidän molempien edestä, eikö niin?! Kovasti olit sinne Suikkasi luokse loikkimassa jo silloin kun et jaksanut itse edes kävellä niin mistä minä tiedän mikä siinä tyypissä sinua niin viehättää!" Phoenixia oli loukattu verisesti. Asian esille nostaminen tuntui jälleen pahalta, niin pahalta että mies oikeasti harkitsi ulos ryntäämistä. Hän askelsi levottomana ympyrän ja upotti kätensä hiuksiinsa ärsyyntyneenä niihin tarraten.
"Jos en kuolisi tuonne saamarin lumipyryyn, ei tarvitsisi kuule kestää minua enää! Heti kun tuo kuuro menee ohi, mä lähen!" Mies raivosi toisen raivoamiseen vastauksena kun ulkoa sisälle juuri astui mies joka päivitteli sitä kuinka sakeasti ulkona oikein satelikaan ja se varmaan kestäisi pitkään. Phoenix kirosi ääneen ja potkaisi tarjoilutiskiä. Hän tarrasi aiemmin ostamaansa puteliin ja otti siitä pitkän hörpyn.

"Mitä saan jos siirryn herkkuperse?" Eräs Naun vaatteiden päällä seisoskelijoista kysyi. Kun nainen kohoittaisi katseensa lattialla lojuvasta neuleesta ja puhujan kengistä tuo huomaisi että kyseessä oli oikeastaan ihan hyvän näköinen ihmisnuorukainen. Mies oli varmaan kahden kymmenen, tumma tukka ja ruskeat silmät. Tuo oli talonpojan näköinen -raavaan työn raataja. Mies virnisteli muutamalle ystävälleen joita seisoi hänen ympärillään, jotka nauroivat miehen heitolleen.
Phoenix kurkkasi olkansa ylitse mitä siellä oikein mesottiin ja näki kuinka äsken kuvailtu nuori ihminen poimi myös omaan käteensä Naun vaatteen ja nyt yritti sillä saada Naun lähelleen. Phoenix mulkaisi miestä todella murhaavasti ja käännähti ympäri. "Anna kuule olla idiootti! Voit mennä ensin kasvamaan pariks vuodeks takasin äitisi helmoihin ja katotaan sitten parin vuoden päästä uudestaan!"

"Ruton!" Nau ärähti miehelle. Hänen ihonsa oli kauttaaltaan mustelmien täplittämä, ja moni niistä kilpaili tummuudessa hänen lavassaan olevalle mustan ja voimakkaiden värien muodostamalle kiemurakuvioiselle tatuoinnille. Lisäksi aivan oikeatkin ruttopaiseiden jäljet olivat vielä muistutuksena hänen vartalollaan. Miehen kaapatessa vaatteen lattialta Nau latasi tarkan potkun tämän haaroväliin. Kun Phoenix samaan aikaan huusi tälle hänen takaansa, mies - ja muutama muukin - loikkasi saman tien taaksepäin, ähkien ja haarojaan pidellen ja luovutti naisen vaatekappaleen suosiolla. Naun vaatteet olivat nyt myttynä hänen sylissään. Yhtäkkiä hän sinkosikin vimmakkaasti koko sylillisen ihmisjoukkoa kohti, ja kääntyi pois. " Pitäkää hyvänänne, muistona!" Nau huudahti heille ja huomasi tyytyväisenä, että Räme hänen vierellään roikotti hänen saapaspariaan kidassaan. Saappaiden menetys olisikin oikeasti koitunut ongelmaksi. Ja mikä helvetti Phoenixia riivasi?! Oliko se sittenkin aivan latvaroso?! " Perkelettäkös sinä minun asioihini siinä puutut?! Eikä kukaan lumisateeseen kuole, mene pois vaan!" Nau ärähti tälle vielä. "Minä en taivaan tähden tiedä mitä olen sanonut Suikasta?! Mies on minun...setäni. Hyvin tärkeä mieshahmo lapsuudestani, mutten minä ole hänen luokseen menossa! En tajua mitä hän tässä tekee!"
Tämän jälkeen Nau lähti marssimaan ihmispaljouden läpi kohti tarjoilutiskiä. Ihmiset väistyivät hänen edestään kiitettävästi, eikä hänen tarvinnut raivata tietään sen kummemmin. Liekö syy sen, että ihmiset tosiaan pelkäsivät ruttoa, vai edesauttoiko asiassa hänen vanavedessään kulkeva, kumeasti muriseva halvatun kokoinen koira? Nau lätkäisi kätensä kiivaasti tiskiin. " Toimittakaa ateriani ylös huoneeseeni, ja myös sangollinen jäävettä! Tämä oli...pieleen mennyt esitys." Hän sanoi näyttäen vasenta kättään ja sitten hän ryntäsi portaisiin. Päässä tykytti ja muutenkin vitutti. Mikään ei nyt mennyt putkeen. Hänen olisi haihduttava täältä heti, pimeään ja räntäsateeseen. Nau ei ollut kerinnyt ajatella, että minne hän edes olisi menossa? Ehkä metsä olisi hyvä tavoite alkuun. Todellisuudessa hän ei olisi halunnut muuta kuin käpertyä peiton alle lämpöiseen ja nukahtaa! Phoenix. Ei ollutkaan jättänyt häntä heitteille. Ja Nau muisti, mitä tämä oli sen sijaan tehnyt. Mutta mitä..oliko Nau hourinut Suikasta jotain?! Ja siksikö mies oli viskannut hänet luotaan?! Varma oli, että mies oli raivoissaan hänelle. Ja voi vihtahousu kun joka paikkaan sattui! Päästyään huoneensa ovelle, Nau tajusi, ettei hänellä ollut mitään, millä olisi päässyt ovesta sisään. Ei avainta, ei hiuspinniä, ei yhtään mitään! Raivoissaan hän potkaisi ovea, satuttaen vain oman jalkansa, ja hänen teki nyt aivan toden teolla mieli parkua.

Phoenix ei jaksanut toisen jatkuvaa lapsellista mäkättämistä enää ja kun tuo kohdisti moisen valittamisen hänen suuntaansa taas feeniks pyöräytti jo tylsistyneesti silmiään. "Joo, joo. Kannattais vaihtaa jo levyä..." Tuo totesi jäätävästi ja lähti pulloineen kävelemään takaisin seurueensa sekaan. Naiset ottivat miehen edelleen innoissaan vastaan vaikka kaikki halusivatkin kuollakseen tietää mistä äsköisessä oli ollut kyse. Mahtoi olla akoilla mielessä myös päästä koskettelemaan miehen nyt paljasta ja suloisen lämmintä rintakehää. Phoenix ei enää edes jaksanut esittää pitävänsä hauskaa naisten kanssa. Hän meni istumaan ja joi rommiaan miehekkäin ottein ja vastasi töksähtävästi kysyttäessä, muuten hän oli hiljaa.

Nau paineli näköjään yläkertaan saatuaan asiansa hoidettua tiskillä, hyvä vaan! Menköön! Toivottavasti en nää tuota mielipuolista ämmää enää ikinä! Phoe tuumaili itsekseen. Eräs erittäin uhkea myöskin punatukkainen neito nojaili feeniksiin ja yritti kaikin keinoin saada itsestään kiinnostavaa toiselle mutta mies ei vaan vaikuttanut välittävän. Turhauduttuaan itsensä jatkuvaan tyrkytykseen nainen tivasi kiukkuisesti: "Mikset sitten mene sen perään jos noin mielen matalaksi vetää!" Hän oli nainen, hänellä oli naisen vaistot ja ikävä kyllä tällä kertaa hänen vaistonsa kertoivat hänelle ettei tämä mies ollu enää henkisesti vapaa ollenkaan. Taisi olla että tuo äsköinen sekopää jostain syystä vetosi tähän mieheen. Nyt liekkitukkainen tyrkky sai vihdoin osakseen Phoenixin masentuneen katseen ja oli siitä todella hyvillään, vaikka tämä tarkoittikin varmasti sitä että hän oli ollut oikeassa.
Phoenix halusi vastata ärsyttävälle bimbolle, mutta juuttui omiin ajatuksiinsa. Suikka oli Naun setä... Miksi hän oli vielä tuolle vihainen? Mies perusteli sitä itselleen tämän iltaisen perusteella, mutta ikävä kyllä sekin mukaan lukien Nau oli parasta mitä hänelle oli sattunut ainakaan vuosikymmeneen. Samassa Phoe tajusi myös kuinka jumalaisen näköinen nainen hänelle itseään tosiaan olikaan tyrkyttänyt. Yleensä hän oli hyvin kiinnostunut ja he olivatkin ottaneet huoneen jo ajat sitten, mutta ei enää. Täällä Phoe vaan ryyppäsi masentuuna.
Yksi syistä heivata Nau oli suojella omaa onnea, omaa hyvää oloa. Ei kyllä tuntunut kovin onnelliselta saati hyvältä nyt! Phoe nousi seisomaan ja joutui suorastaan työntämään naisia pois edestään kun nuo eivät olisi tahtoneet hänen lähtevän. Juuri kun mies oli päässyt naiskasasta ulos hän sai idean, johon ikävä kyllä liittyi takaisin pöydän luokse kaivautuminen. Jumalauta, ei taas, mies huokaisi raskaasti mielessään palatessa hormoonimereen.

Raskaat askeleet kuuluivat portaikossa ja pian seisahtuivat Naun vierelle, joka näytti siltä kuin tuo olisi voinut alkaa itkemään koska vain ja romahtaa lattialle. Phoenix oli hakenut pöydästään kaksi asiaa, rommipullonsa sekä matkaajanviittansa jonka tuo nyt kietaisi murtuvan ihmisnaisen ympärille. Hän ei sanonut mitään. Hän ei hymyillyt, hän ei virnuillut. Hänen kasvonsa olivat synkän ilmeettömät, kuitenkin tarkkailevaisissa silmissä saatttoi nähdä ymmäryksen etsimistä ja myötätuntoa.
Ruskettunut käsi ojensi jotain Naua kohti. Se oli kaunis tummasta lasista tehty lasiruusu. Se oli taidokkaampi kuin se yksilö jonka Phoenix oli aikaisemmin tehnyt kirkkaasta lasista ja myös sulattanut muodottomaksi myöhemmin. Harjoitus oli tuottanut tulosta.
Ovi oli aiheuttanut naiselle ongelmia joten kai Phoenix voisi nyt kerrankin esittää luontonsa vastaisesti herrasmiestä - oli kai vähintä mitä hän nyt voisikaan tehdä kun oli polttanut naisen kädenkin. Hän laski kätensä oven lukolle ja kohta avasi oven kahvasta. Hän oli sulattanut lukon. Mies ei astunut huoneeseen, ei virkanut mitään, otti jopa itse asiassa askeleen kauemmas ovesta.

Myrtynyt nainen hätkähti portaikosta kuuluvia askeleita ja kääntyi katsomaan, valmiina komentamaan kukertavan kirjavan koiransa kimppuun, jos tulijasta koituisi ongelmia. Hiljaa hän katseli kun Phoen punainen pää kohosi näkyviin. Mies kietoi hänen vartalonsa suojaksi viittansa, ja oli hiljaa, kuten Naukin. Nau vältteli Phoen katsetta, hänestä tuntui että olisi pillahtanut itkuun saman tien jos olisi tämä silmiin katsonut. Sitten Phoe ojensi hänelle lasiruusun. Tumman ja kauniin. Nyt Naun täytyi tosiaan puraista huultaan estääkseen kyyneleitä tulvahtamasta silmiinsä. Verta huuliltaan imeskellen hän tarttui esineeseen ja tarkasteli sitä sormiensa välissä, osaamatta tehdä tai sanoa yhtään mitään. Ei hän tiennyt enää. Sitten hän havahtui siihen, että Phoe oli tehnyt jotain ovelle, ja avasi sen. Silmiään räpytellen Nau astui eteenpäin ja tallusti keskelle huoneensa lattiaa, pysähtyen siihen hölmönä. Hän kääntyi kasvot ovelle päin ja rohkeni lopultakin katsoa miestä kohti. Nau heitti saamansa lasiruusun sängynpäälle, ja irrotti Phoen viitan ympäriltään. Hän antoi sen miehelle. " Mitäs nyt sitten?" Nau sanoi kulmiaan kohottaen. " Kiitos? Ja anteeksi? Anteeksi, että oletin sinun hylänneen minut kuolemaan ja käyttäydyin sen mukaisesti? Ja minun ilmeisesti pitäisi pyytää anteeksi vielä jotain muutakin, mutta et ole kertonut millä suututin sinut niin paljon että heitit menemään?" Nau puisti päätään ja hänen katseensa vaelteli lasiruusuun. Mitähän sekin nyt merkitsi? Hän oli jostain syystä halunnut säilyttää sen ensimmäisen, joka ei ollut ollenkaan niin taidokas kuin tämä. Ehkä Phoenix oli nähnyt sen ruusun hänen tavaroissaan, ja oliko mies mahdollisesti sen katoamisenkin takana?
Hetkisen Nau tuijotti ruusua ja alkoi sitten puuhata. Hän kaiveli hajamielisesti satulalaukkujaan jotka olivat huoneen nurkassa...ei hän löytänyt sieltä etsimäänsä villavaatkerrastoa, mutta tuntui tärkeältä vain tehdä jotakin. " Minun täytyy suoriutua matkoihini täältä, niin että jollei sinulla ole enää mitään, niin voit puolestani poistua." Nau tiesi, ettei todella halunnut Phoen poistuvan, sillä jos mies nyt lähtisi, heidän välillään ei varmasti olisi enää mitään millään tavalla, ja se ajatus oli Naun mielestä niin kamala, että teki kipeää.

Nainen kuulosti siltä kuin olisi todella rikki. Tavallaan Phoenix näki toisessa nyt heijastuksen itsestään. Juuri tuosta syystä hän oli äsken toiminut täysin ilman sanoja: hän ei halunnut paljastaa millään tavoin haavoittuvaisuuttaan. Tosin, parisuhdetta ei koskaan saavutettaisi ilman luottamusta, ja ikävä kyllä se tarkoitti myös itsensä haavoittuvaiseksi tekemistä. Olisihan se pelottavaa, mutta joskus riski olisi sen arvoinen.
Viittaa ojennettiin takaisin kohteliaasti sitä lainenneelle, mutta kämmenen kohoituksella Phoe siivutti kunnian. "Pidä sitä vaan..." Tuo lausahti ja tuntui jopa hieman hassulta puhua jälleen näin pitkän puhumattomuuden jälkeen. Hienoa että kyky oli vielä tallella.
Nau ei oikeastaan pyytänyt anteeksi. Toinen vain esitteli kysymyksiä siitä mitä hänen oikein pitäisi sanoa nyt. Tilanne oli heille molemmille taatusti kummallinen, mutta Phoenix tajusi toisen kireydestä jotenkin olevansa huvittunut - ehkä on hän oli tässä tilanteessa vahvoilla? "En kaipaa anteeksipyyntöä. Saati kiitoksia. Mutta sinun pitäisi kyllä rauhoittua eikä hyppiä kaikkiin älyttömiin johtopäätöksiin." Mies naurahti. "Ymmärrätkö edes että olisit ihan totta voinut kuolla? Pään nyökäytys suunnaltani sekoitettuna kylmään katseeseen ja olisit voinut palaa poroksi?" Nyt hänen kasvoillaan oli leveä virne, maustettuna kuitenkin jotenkin huolestuneesti kurtistetulla otsalla ja kulmilla. Ei Phoenix aikonut pitää tätä asiaa näin hauskana, mutta jotenkin se tuli luonnostaan. "No kai minun olisi sitten sopivaa pyytää anteeksi sitä että heitin sinut pihalle - vaikka keksin tältä istumalta sata pahempaa asiaa joita olisin voinut tehdä." Hän ei aikonut pyydellä anteeksi. Hän ei aikonut kertoa mustasukkaisuudesta. Eikä hän eritoteen aikonut sanoa että pelkäsi pitävänsä Nausta niin paljon, että tämä yksi pieni neito voisi tosiaan satuttaa hänen kaltaistaan mahtavaa olentoa. Niin, siis muutenkin kun nakkaamalla päälle saavillisen vettä.

"Tai voisit jäädä odottamaan sateen loppumista kanssani," Komistus pysäytti neuroottisesti touhuilevan Naun ja katsoi tuota silmiin. "Tämä ei ole edes mikään ällöimelä iskuyritys, mä ihan totta kuolen jos astun tonne ulos!"
Phoe ei uskonutkaan että Nau uskoisi tuota väitettä sen paremmin nytkään kun aikaisemmin alakerrassa, joten jälleen oli varmaan tarpeen perustella asiaansa. "Hei! Virkistelläänkö muistia vähän? Ensi tapaamisellamme, suojauduin siipieni taakse etteivät roiskeet mereltä osuisi ja jos osuivat irvistin kivusta. Toisella tapaamisellamme, en tullut kanssasi ulos katsomaan kuka siellä oli, koska satoi. En lähtenyt perääsi, koska siellä satoi. Ja eikö sinua kummastuta jos mies, joka juuri minuutti sitten oli sisälläsi päättää yllättäen karttaa sinua kuin sinulla olisi rutto, heti sen jälkeen kun piipahdat ulkona ja tulet vettä valuvana takaisin sisälle? Siitä seuraava tapaamisemme, olin joo hieman haluton juottamaan sinua, ehkä siksi että mikäli olisit päättänyt pärskäyttää vedet ulos se olisi kirvellyt niin maan pirusti. Minulle - vesi on myrkkyä. Se on vähän kuin mitä tuli on sinulle, polttaa. Se ihan totta tappaa minut Nau." Phoenix lopetti luentonsa feeniksien suhteesta veteen siihen. Hän oli puhunut ehkä hieman tuohtuneenkin kuuloisena, mutta se nyt oli tapaus oikeastaan aina kun hän joutui käsittelemään vettä - edes puheen aiheena. Jospa viesti toisaalta nyt oli mennyt perille.
"Joten", Phoe kysyi huolettoman kuuloisena ja sipaisi Naun hiuksia tuon kasvoilta, "Jäätkö? Se mitä ikinä pelkäätkään, pelkää varmasti paljon enemmän minua. Olet ihan turvassa, olenhan mä sentään tässä." Phoenix halusi vielä lisätä jotain, hän halusi kertoa tosiaan toivovansa toisen jäävän. Sanat kiemurtelivat kurkussa ja tanssahtelivat suussa mutta jotenkin toinen puoli Phoessa esti häntä sanomasta niitä. Toinen puoli taas oli kyllästynyt Phoenixin peleihin ja ikuiseen kurittomaan tapailuun, joten se puoli taisteli tosissaan saadakseen ne sanat miehen suusta. Naun sekä Phoen onneksi tämä kyseinen puoli voittikin.
"En tahdo että menet. Täällä on niiiin paljon tylsempää ilman sinua."

Kuolla? Nau mietti. Oliko hän tajunnut sellaista? Jos olikin, niin ei sillä ainakaan ollut ollut mitään väliä tuolla hetkellä...hän oli ollut pelkästään raivoissaan..suorastaan hullu. Nau puisti jälleen päätään. Tuntui jotenkin puutteelliselta koska hän ei kuullut raskaiden korvakorujen kilinää. " En minä välittänyt, vaikka olisin kuollutkin. Olin vain vihainen." Hän sitten totesi, kuten asia oli." Joten kyllä, olet oikeassa, minun varmaankin pitäisi rauhoittua, ja aika paljon." Nyt Nausta irtosi jo pieni virneen poikanen."Enkä suinkaan ole ainoa. Ehkäpä se on niin, että jos toinen on tulta, ja toinen ruutia, niin eihän siitä voi tulla kuin räjähdys?" Nau tuijotti Phoenixia. Ilmeisesti hänen pitäisi vain antaa olla sen suhteen, mistä ikinä mies olikaan hänelle suuttunut siellä luolassa. Ilmeisesti ei ollut enää, jotain oli tapahtunut sille asialle, ja Nau päätti, että se sai riittää. Ainakin nyt, selvitköön joskus jos sillä oli väliä.

Oi kyllä! Nau halusi jäädä odottamaan Phoenixin kanssa, ihan mitä vain ja kuinka kauaksi aikaa vain. Hänen päänsä nyökähti ajatusten voimasta, vaikkei hän sanonutkaan mitään, ja sydänalassa hyrähti jälleen se ihanan vihlaiseva tunne, jonka hän osasi yhdistää Phoenixiin. Sitten Nau kuunteli ällistyneenä mitä Phoe sanoi seuraavaksi. No niin, tämäpä selitti monta asiaa! Mutta eihän Phoen pitänyt voida kuolla? Naun katse siirtyi hänen kipeästi tykyttävään käteensä." Se vesilasi siis." Hän totesi ja puraisi huultaan ymmärtäessään nyt, mikä oli saanut Phoen kiljumaan sillä järkyttävällä tavalla ja polttamaan hänen kätensä.
" Enhän minä tiennyt!" Nau sanoi puollustuksekseen, mutta se ei ollut aivan pätevä, sillä jos hän olisi tiennyt, eikö hän silloin ainakin olisi käyttänyt juuri vettä?
Phoen sipaistessa vallattomia hiuksia Naun kasvoilta, ja koskiessa hänen ihoaan sormenpäillään, Nau sävähti. Pieni, hentoinen kosketus sai intohimon väreet juoksemaan pitkin ja poikin hänen ruumistaan, joka sitä paitsi oli niin piesty tavalla jos toisellakin, ettei sellaisen olisi edes pitänyt tulla hänen mieleensä. Nau katseli syvälle Phoen kiehtoviin silmiin, ja miehen sanoessa, ettei tahtonut hänen menevän, jo pitkän aikaa esille pyrkineet kyyneleet valahtivat kuumina hänen poskilleen ja Nau kietoi kätensä tämän kaulaan, painaen kyyneleiset kasvonsa piiloon miehen leveitä harteita vasten. " En minä tahdo mennä." Hän lopulta kuiskasi kyyneleidensä läpi. Phoe saattaisi kuitenkin tuntea ihollaan, miten Naun huulet samaan aikaan kyynelten kanssa vetäytyivät hymyyn. " Ja se on varmasti aivan totta, että sinua isompaa ja pahempaa ja pelottavampaa ei tästä kaupungista aivan heti löydykään." Nainen sanoi jo isompaan ääneen, ja siinä soi tuttu leikkimielisyys.

Tämä, oli pelottavaa. Suorastaan vaarallista. Antaa itsensä, tunteensa, toiselle, antaa hänen haltuunsa jotain, jolla voisi kahlita tai murtaa toisen koko maailman ja elämän aivan liian helposti. Tämä oli aivan liikaa. Muttei Nau voinut enää tunteilleen mitään, eikä halunnutkaan. Toinen vaihtoehdoista olisi vielä kamalampi ja kivuliaampi, ja Nau oli kuitenkin henkilö, joka mielluumin loikkasi loikan tuntemattomaan ja pelottavaan kuin jäi aloilleen taistelemaan.
" Saisinko minä...ihan vähän vain..luvan tarvita sinua joskus, Phoe?" Nau kysyi takerrellen ja nousi katsomaan miehen tulisiin silmiin." Koska minä piru vie tarvitsen! En pelkästään sänkyyn, tai silloin kun olen kuoleman kielissä, vaan siksi...siksi, että sinä olet sinä?" Nau nosti oikean kätensä hyväilemään Phoen poskea, ja huokaisi. " Ja voisitko sinä, ihan vähän vain, joskus, tarvita minua, pikkuisen?" Nau tunsi miten hienoinen pelon vihlaisu kulki hänen rinnassaan. Tässä hän nyt oli, tällä tavoin, aivan auki, täysin nitistettävissä, eikä muuta voinut.

"Hei kuules! Olisin voinut olla paljon pahempikin!" Phoe nauroi kun kauniimpi sanoi ettei ollut ainoa jonka oli syytä rauhoittua. Tottahan se oli, Phoenix oli taistellut itsensä kanssa kuristusottein ettei olisi polttanut Naua elävältä. Vaikka niin eihän neito tosiaan ollut edes tiennyt miten paljon veden päälle nakkaaminen olikaan tehnyt kipeää. Tuli ja ruuti olivat hänen mielestään aika osuva kuvaus hänestä ja Nausta.

"Ni-hiiin ja nyt kun tiedät niin vannotan sinut olemaan kunnon tyttö ja olemaan ikinä hyödyntämättä tätä tietoa hyödyksesi vihaisena!" Phoenix nauroi sillä hän todellakin uskoi että jos Naun vain olisi tiennyt se ei olisi jäänyt pelkkään vesilasilliseen ja yhteen yritykseen sylkeä päälle. Nainen olisi tilannut kymmennittäin saaveja jäävettä...
Phoenix ei ollut romanttinen, joten kai tämän suusta sanottuna äsköiset sanat aiheuttivat naisissa normaalia rajumpia reaktioita tai Nau oli vain ollut todella henkisesti epävakaassa tilanteessa muutenkin - tai molemmat- sillä toinen alkoi itkeä ja hyppäsi feeniksuroksen kaulaan ja painoi kauniit kasvonsa miehen lämmintä rintaa vasten. Ikävä kyllä kyyneleetkin satuttavat Phoenixia ja tuo puri kiinni alahuuleensa ettei huutaisi. Siellä ne pikkuiset kyyneleet seikkailivat hänen ihollaan, valuivat kirvelevinä alemmas paljasta rintakehää ja treenattua vatsaa. Phoenix kietoi kätensä nyyhkivän ympärillä ja silitti toisen hiuksia rauhoittaakseen tuon. Mitä nopeammin Nau rauhoittuisi, sitä nopeammin kyyneleet katoaisivat. Jos tuo kuitenkin nyt saisi jonkun hervottoman nyyhkimiskohtauksen mies kyllä kiskaisisi toisen irti itsestään. Tämä tuntui niin ironiselta kun he olivat juuri päässeet keskustelemasta siitä kuinka vesi oli feenikseille kuolemaksi.
Raudan maku valtasi miehen suun kun hänen huuleensa tuli haavaumia, mutta sen ei annettu suuremmin haitata, pienempi paha se oli näistä kahdesta. Onneksi Nau kuitenkin irroittautui Phoesta, joka yritti näyttää mahdollisimman normaalilta vaikka vieläkin kirveli.
Kipu kuitenkin unohtui - suurimmilta osin - kun tulitukkainen Nau nyt katseli Phoenixin silmiin ja esitti viattomalta ja suloiselta kuulostaneen kysymyksen. Phoe oli ollut todella kiireinen miettiessään kuinka monella tapaa Nau voisikaan rikkoa hänet, että oli kokonaan unohtanut että hänellä itselläänkin olisi valta rikkoa Nau.
Sinä olet sinä.
Vau, olikohan kukaan ennen todella pitänyt Phoenixista tuon itsensä takia. Kaikki lähtivät mielellään hänen mukaansa, sängyssä mies oli todistettavasti unohtumaton ja loistava, ja kun joku on näin vahva ja miehekäs moni prinsessa haluaa hänestä vain itselleen rohkean ritarin joka pitää pahan loitolla. Ei niillä asioilla ollut mitään tekemistä sen kanssa kuka Phoenix oikeasti oli. No, siitä ei voinut täysin syyttää kaikkia naisia, sillä tämä feeniks ei mielellään päästänyt ketään niin lähelle että nuo voisivat oppia tuntemaan hänet persoonana.
"Tietysti." Phoenix vastasi toiselle hämmentyneen kuuloisena eikä hänen rintaansakaan kirvellyt enää. Kyyneleet olivat kuivaneet ja nyt oli kutittelevainen tunne tilalla. Sitten komistuksen kasvoille levisi hymy ja tuo naurahti. Nauravaiset silmät tuntuivat hihittelevän Naun suloisille silmille katseiden kohdatessa. "Mutta minähän tarvitsen sinua jo!" Phoe kumartui pienemmän tasolle suudellen tuon täyteläisiä huulia. Nau saattoi maistaa kevyesti veren tässä suudelmassa, sillä Phoen huuli oli suurimmilta osin tyrehtynyt jo mutta maku oli vielä jäljellä.

Herkän hetken vallitessa, avoimesta ovesta käveltiin huoneeseen. "Tänne oli tilattu ruoka-annos sekä saavi kylmää vettä", mies tarjoilija sanoi varovaisesti sillä ymmärsi kyllä että he olivat tulleet häiritsemään jotain. Tämä kyseinen mies laski sängylle tarjottimen jossa oli Naun tilaama ruoka ja kaksi muuta tarjoilijaa kantoivat sisään saavin vettä. Phoenix virnisti. "Kai me ollaan nyt okei, etkä upota mun päätä tonne?"
Tarjoilijat katsahtivat miestä ja tuon seuralaista kummastelevan kauhistuneena. Sitäkö varten tuo oli tilattu? Ei kuitenkaan ollut heidän asiansa puuttua vaan palvella joten kolmikko katosi huoneesta melko sukkelaan - sulkien ovenkin perässään.