Anteeksi, keitossani on härkänen!


Kaupungin paras ja kallein majatalo. Suuri ja avara, kodikas ja mukava. Majatalosta löytyy varmasti tilaa matkalaisille, joilla on rahaa taskussaan ja tarve päästä lepäämään pitkän päivän päätteeksi. Ruokaa ja juomaa löytyy, joskin majatalo ei ole Kallen kapakan veroinen juhlimispaikka. Huoneita löytyy niin aatelisarvoisille, kuin myös tavalliselle kansalle.

Valvoja: Crimson

Viesti La Loka 19, 2013 6:13

Verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta nyt vihdoin suudellessaan tulimiestään, Nau unohti sen kaiken, ja nautti vain tästä hetkestä ja huumaavasta tunteesta joka hänet valtasi. Eipä tiennyt tyttö olevansa rakastamansa miehen syleilyssä, eipä tiennyt.

Nau havahtui tarjoilijoiden ilmestyessä huoneeseen. " Herran tähden että olenkin nälkäinen!" Hän huudahti." Ja kipeä," Nainen lisäsi astellen vesisaavin luo kietoen Phoenixin viitanhelmoja ympärilleen...kai sitä voi ainakin yrittää olla hieman säädyllisempi, vaikkei sillä ehkä enää mitään voinutkaan pelastaa? Miesten poistuessa huoneesta Nau nauroi." Lupaan, etten upota. Mutta ehkä pullotan sitä hieman ja pidän mukanani. Se olisi vain reilua. Voithan sinäkin tollauttaa minut tulipaadeksi aivan koska tahansa." Hän iski miehelle silmää ja laski irvistellen kätensä vesisoikkoon. Vain palaneen kämmenen, ettei muu käsi jäätyisi turhaan.
" Mutta toivoisin, ettei meidän tarvitse ruveta sellaiseen, ei ainakaan ihan heti...keksin kyllä paljon parempaakin tekemistä kanssasi." Hän sanoi vielä hymyillen. Nälkäisen Naun katse siirtyi herkkuja pullottavalle tarjottimelle. Astioiden alta pilkotti jokin valkea paperinpala." Eiväthän ne mokomat heittäneet minua laskulla?! Olen maksanut tästä jo kertaalleen!" Nainen tuhahti, nosti kätensä vedestä ja kävi nappaamassa lapun sekä muutaman herkkupalan tarjottimelta. Nopeasti hän palasi niiden kanssa saavin ääreen. Paperiin oli kirjoitettu jotain hyvin surkeilla harakanvarpailla; se ei näyttänyt laskulta. Nau luki sen kulmat kurtussa.
" Tässä sanotaan, että Mene pohjoiseen, merkitty. Äitisi tietää etsiä ja odottaa sinua siellä." Huuliaan mutristaen Nau nakkasi lapun lattialle.
" Minä en tajua tätä juttua. Mikä ihmeen merkitty?! Kerran joku mustalaismamma kävi melkein kimppuuni ja hoki sitä samaa. Olkoon."
Nau kietaisi viitanliepeet paljaiden varpaidensa ympärille, sillä hänellä oli jo ennestään kylmä, ja jäävesi tietenkin viilensi entisestään. " Olin jo aiemminkin menossa pohjoiseen..en vain ollut päättänyt, teenkö sellaista aivan vielä...mutta täältä ihmisten kylästä täytyy kyllä lähteä." Nyt Nau katsoi Phoenixia iloisesti. " Haluaisitko sinä ehkä lähteä matkaseurakseni?" Nau tunsi olevansa iloinen, kun saattoi nyt ilman mitään kommervenkkejä kysyä tälläistä Phoelta. " En tarkoita että heti, tuonne kamalaan säähän. Ja tiedän että siellä on kylmä ja lunta ja kaikkea, mutta edes joksikin matkaa? Se olisi paljon hauskempaa sillätavalla."
Liotettuaan kättään tarpeeksi, Nau nousi, ja ruokalautasta kaihoten kulki nurkassa oleville nahkalaukuilleen. Hänen täytyisi ensin pukeutua. Tälläkertaa hän löysi sieltä mitä etsikin; Alusvaatteet, - nyt ei tarvittaisikaan villakerrastoa - nahkahousut, paksun valkean pellavapaidan, jossa oli antava kaula aukko, ja turkisliivin, jonka voisi heittää näiden päälle. Pontevasti hän heitti ne sängynpäälle ja kaiveli vielä hetkisen, löytäen kilisevän mytyn jossa roikkui sekaisin kaikenlaisia koruja ja killuttimia. Hän hymyili niille tyytyväisesti.

Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti La Loka 19, 2013 10:24

Phoe kuhautti kulmiaan pervosti ja virnisti niihin sopivasti toisen mainitessa että keksisi kyllä parempakin tekemistä miehen kanssa kuin riitely. Niin totta. Phoenix heittäytyi neidon sänkyyn tarjottimen vierelle makaamaan ja katseli siinä olevia ruokia. Hän ei elänyt täysin ilman ruokaa, mutta hän tarvitsi sitä vähemmän. Eikä on persoonana ollut kovin kulinaristinen, hän ei nauttinut ruuasta, hän vain söi sitä. Nämäkään ruuat eivät tehneet hänelle yhtään mitään, joten syöminen saisi tosiaan jäädä kokonaan Naun työksi vaikka tuon ruokiahan ne olivatkin.
Nau alkoi puhella taas ja feeniks naurahti itsekeen. Kaikki oli taas kuten aikaisemmin. Nainen se vain jaksoi puhua, mies tyytyi kuuntelijan osaan makoillessaan siinä pedillä selällään, kädet rennosti niskan takana. Nau palasi saavilta liotettuaan kättään tarpeeksi ja Phoenix tarkkaili tuon menoa askel askeleelta hyvin tarkkaavaisesti. Hän kyttäsi kosteaa kättä. Nyt kun toinen tiesi hänen heikkoutensa tuo voisi koska tahansa käyttää sitä häntä itseään vastaan. Menisi varmaan aikansa ennen kuin Phoe pystyisi jälleen rentoutumaan veden ja Naun läsnä ollessa.
"Ei minulla ole parempaakaan." Phoenix lupautui toisen matkaseuraksi nousten sängystä tullen Naun luokse. "Olisitpahan turvassa. Ja niin minunkaan ei tarvitse kärsiä kun et ole maisemissa." Jälleen kulmia kohautettiin perverssisti ja tällä kertaa mies maustoi eleen myös nuolaisemalla ylähuultaan.
"Jos syöt ja pukeudut minä piipahdan alhaalla. Tulen kohta", Phoe vain ilmoitti poistumisestaan ja poistui. Alakerrassa hän tilasi ylöstuotavaksi aikamoisen kasan viinaa, ja viinoja tarjoileva herra vilkaisikin Phoenixia hieman epäileväisenä. Rahat kuitenkin vaihtoivat omistajaa ja mies sai haluamansa.

"Koppaa!" Kuului huuto avautuneelta ovelta ja Phoe nakkasi Naulle yhden pullon kirkasta viinaa. Mies itse tasapainotteli vielä neljän muun kanssa huoneeseen ja sulki oven potkaisemalla perässään. Phoe heittäytyi jälleen leveälle pedille ja avasi hampaillaan yhden omista pulloistaan jossa näytti olevan - yllätys - rommia. Hän poimi käteensä ruusun jonka Nau oli laskenut sängylle. "Mestariteos huomasitko? Minä kehityn!" Mies nauroi ja laski ruusun turvaan yöpöydälle jossa olivat myös kolme muuta viinapulloa, kun yksi oli jo Phoen ja toinen Naun hallussa.
Phoenix kosketteli oikeankäden pikkusormessaan olevaa kultasormusta. Hän oli saanut sen kerran muuan haltia kultasepältä - ei sellaiselta karvaiselta ukkelilta vaan kauniilta naiselta - ja se oli ollut harvinaisesti sellainen sormus josta hän piti. Se oli vahva, täyttä kultaa ja tarkasti tehty, virheetön, sekä sileä. Sitä paitsi siinä oli eräs ominaisuus joka oli ehkä melko yleistä haltioiden luomuksissa mutta Phoenix näki vastaavaa ensimmäisen kerran. Kun sormusta kuumensi siihen ilmestyi hitaasti kaunista kirjoitusta. Siinä luki Phoenix.

Phoe loikkasi sängystään ja asteli Naun luokse. "Anna sun käsi!" Phoenix pyysi ja viittasi pään nyökkäyksellä Naun vasempaan käteen. Kun toinen ojensi sen Phoelle, ensin feeniks suukotti siinä olevaa palovammaa hellästi. Sitten hän pujotti oman sormuksen pois oikeasta pikkusormesta ja nyt pujotti sen Naun vasemman - palaneen - käden nimettömään. "Ehkä toi vie vähä huomioo pois tosta palovammasta..." Phoenix lausahti virnistäen. Hän tiesi mitä tuon käden tuo sormi tarkoitti ihmisten parissa. Se oli lupaus yhteisestä elämästä, avioliitosta. Ikuisesta rakkaudesta ja plaah plaah plaah. Hän ei tarkoittanut tätä niin. Hän piti Nausta. Tuo oli hyvä paho ja kaunis. Sekä totaalisen sekaisin ja kahjo. Sähikäinen.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti La Loka 19, 2013 11:52

Aaah! Oli ihanaa kun oli vatsa täynnä, lämmin, ja päällä vaatteet, joita oikeasti halusikin pitää. Korvakorut, kaulakorut ja rannekorut kilisivät paikoillaan, käsi oli rauhoittunut, eikä edes kolottanut ja kivistänyt kovin pahasti mistään. Lisäksi oli oikea mies saapuvilla. No, paha tuli siinä missä ajateltiin, ja nopeasti Nau nappasi ilmasta kiinni tämän viskaaman viinapullon. " Ahaa, nytkö alkaa kunnon meininki?!" Hän huudahti nauraen huomattuaan miehen kantamuksina olleen viinakuorman, aukaisten samalla oman pullonsa. " Oi se on hieno Phoenix. Upea." Nau sanoi ja lisäsi virnistäen;
" Ehkä sinä oletkin sellainen herkkä taitelijasielu." Sitten hän hörppäsi omasta pullostaan kunnon huikan ja irvisti päälle. Samassa mies loikkasi hänen lähelleen, ja Naun ojentaessa kätensä tämän pyydettyä, Phoe suuteli sitä hellästi ja sitten Naun naama venähti. " Ainakin se saa ihan kaiken minun huomioni Phoe." Nau sanoi, ja hänen äänessään kuului hienoinen närkästys. Mitäs hittoa? Eikö hän sittenkään, kaikesta huolimatta ollutkaan tekemisissä sellaisen miehen kanssa kuin kuvitteli?! Nau kohotti vasenta kättään, jossa Phoen väljä sormus killui ja nyrpisti nenäänsä.
" Pelleiletkö sinä? Vai olenko minä aivan totaalisen torvi?" Nau kysyi ja tiirasi Phoen silmiin." Ja epäilen myös että taisit kipata tuolla alakerrassa muutaman pullollisen aika vauhdilla. Phoe, jos et ole kunnolla, niin tuo vesisoikko on yhä tuossa, muista se." Nau sanoi katsellen tarkasti miestä, mutta kuitenkin hänen äänessään oli leikkisyyttä ja toinen hymykuopista syveni hieman. Sitten hän kohotti jälleen kätensä tarkasteltavaksi sormuksineen. " Tuosta jää aikamoinen arpi." Hän totesi palanutta kämmentään katsellen, ja pyöräytti sitten sormusta vasemmassa nimettömässään. "Kerrohan kultaseni, mitä sinä nyt yrität sanoa tällä?" Nau vielä kysyi ja kallisti sitten jälleen pulloaan mulkaisten miestä kohti myrkynvihreästi.

Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Loka 20, 2013 12:03

Ankara kamppailu nauruun räjähtämistä vastaan alkoi kun Naun ilme venähti. Phoenix ei voinut kuitenkaan enää pidetellä sitä vaan hän alkoi nauraa toisen puhuessa vesisaavista, jos Phoe ei osaisi käyttäytyä. Sitten nainen kysäisikin tarkentavan kysymyksen siitä mitä helvettiä tämä oikein tarkoitti. "Olisitpa nähnyt ilmeesi!" Mies nauroi josta sai varmasti vahvan käsityksen siitä että hän vain pelleili, "En minä sinua halua naida! En siis avioliittoon ainakaan!" Hänen täytyi pitää pieni hetki tauko saadakseen naurun kesytettyä pelkäksi kasvot valaisevaksi virneeksi. "Tajuatko miten tekopyhältä kuulostaa feeniksille luvata rakastavansa kunnes kuolema heidät erottaa? Mikäs siinä, jos siis jokainen kuolema lasketaan. Kun suhde alkaa näyttää pahalta tarvii vain ottaa suihku niin pääsee siitä eroon, jos tajuat mitä tarkoitan!" Mies puhui aiheesta todella keveästi. Hänen mielipiteensä sitoutumisesta oli kielteinen - miksi sitoutua kun muut kuolevat kuitenkin ja heti kun on sanottu tahdon alkaa vaimo muuttua kamalaksi pirttihirmuksi kuitenkin!
"Äläkä pelkää, en ole kovin sitoutuvaa tyyppiä", Phoenix sanoi rennosti, "Tykkään vaan merkata omani. Eikä sillä että se sinua velvoittaisi mihinkään. Minä en aio luopua itsestäni, enkä oleta sitä sinultakaan. Mutta mitäpä väliä edes kaikilla maailman miehillä on jos on saanut itselleen minut?" Phoenix virnisti kiusoittelevasti ja sytytti Naun käden jälleen tuleen. Tuli ei satuttanut, se kerääntyi tanssimaan sormen ympärille kuin ne olivat ihastelleet sitä. Hitaasti sormuksen pintaan ilmestyi kirjoitusta.
"Jospa et nyt enää unohtaisi minun nimeäni niin voisit osoittaa kiitoksesi vaikkapa rutosta pelastamiselta oikealle miehelle..." Phoenix oli edelleen hieman katkera siitä ettei Nau ollut kuumehouruissaankin tajunnut kenen kanssa oli ollut tekemisissä. Samaa virhettä ei toivottavasti tarvittaisi toistaa. Katkeruutensa mies kuitenkin piilotti kiusoittelevan virneen ja palavan katseen taakse. Sitä hän ei näyttäisi, ei nyt eikä koskaan.
Tuli toisen kädestä sammutettiin kun kirjaimet olivat täysin ilmestyneet. Ne pysyisivät siinä vielä hetken, kunnes lopulta hitaasti haalistuisivat pois.
Phoenix tarttui Naun pulloon ja otti siitä ryypyn, kun hänen omansa oli jäänyt yöpöydälle. Sitten pullo palautettiin sievemmälle.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Su Loka 20, 2013 1:37

"Minä jo säikähdin Phoenix." Nau sanoi ja pyrskähti iloiseen nauruun. Naurun loputtua hän sanoi mietteliäästi;
" Niin tietysti, jos kuoletkin, niin synnyt sitten uudelleen...tuskin ihan munasena kuitenkaan?" Naun mielessä heräsi nyt monta muutakin kysymystä, mutta hän puisti niille toistaiseksi päätään. Phoe oli ärsyttävän oikeassa, kellään muulla miehellä ei tuntunut olevan enää mitään väliä tai vaikutusta hänen jälkeensä. " No merkkaa sitten, jos se on tärkeää, vaikka minusta tuo polttojälkikin olisi jo ollut aivan riittävä." Nainen sanoi irvistäen.
" Kunhan et todella yritä omistaa tai kahlita minua mihinkään, sen sorttista rinkulaa en suostu sormessani kantamaan!" Samassa Naun käsi loimahti liekkeihin ja hän huudahti säikähtäneenä, mutta rauhoittui kun tajusi, ettei tämä nyt ollut polttavaa tulta. Liekit olivat lempeitä, ja tanssahtelivat hänen sormellaan, ja Naun siinä katsellessa sormuksen pintaan hiljakseen, jotenkin, kuumentui nimi; " Phoenix"
Liekit katosivat, ja Nau katseli hymyillen nimeä niin kauan kuin se näkyi sormuksen pinnalla. "Unohtaisi nimeäsi...?" Nau sanoi kysyen, ja katsoi toisen silmiin kulmiaan kurtistaen...sitten naisen ajatukset askartelivat hetkisen kuumeisesti, hän laski yhteen viisi plus kuusi on ankka. Naun suupielet alkoivat nykiä, ja nauru lähti ensin liikkeelle vatsanpohjasta, vallaten kohta koko naisen, ja hän heitti päänsä taaksepäin, remahtaen täydellisesti hekottamaan, ja taas kerran yhden ja saman illan aikana hänen silmistään vuosivat kyyneleet. Koko tämä hemmetin myrsky ja myllerys, hirmuinen näytös, vain yhden ainoan pikkuisen sekaannuksen takia! "Minä kyllä tarkoitin sinua, herra unohtumaton ja mahtava." Nau tyrskähti sitten lopulta, silmäkulmiaan pyyhkien ja koettaen saada yhä valloilleen karanneen naurukohtauksen hallintaansa. " Killukoon siinä, en tosiaan tahdo tehdä moista virhettä toista kertaa." Kun Nau oli sanonut tämän, sormus hänen sormessaan tuntui jotenkin liikahtavan, ja hänen nostaessa kättään, se ei enää ollut väljä, vaan juuri sopivan kokoinen hänen siroon vasempaan nimettömäänsä. Sitten Nau sai ajatuksen.
" Hei odotas!" Hän harppasi jälleen tavaranyssäköidensä luo, ja palasi kohta miehen luo takaisin pidellen pikkuista puista rasiaa kädessään.
" Olin aikeissa myydä tämän, mutta ehkä haluankin jakaa sen sinun kanssasi." Nau sanoi iloisesti ja avasi rasian. Siellä lepäsi kahden ketjun kanssa tummanpunainen, karheapintainen ja kiiltelevä kivi. Se oli ehkä pikkuisen perunan kokoinen. Pyöreän muotoinen vaikka pinta olikin rouhea, sitä ei oltu käsitelty millään tavoin. Nau hypisteli sitä sormillaan, ja kivi halkesi keskeltä kahtia kahdeksi puoliympyräksi. Hän poimi toisen niistä kädelleen ja ojensi Phoenixille. " Korjasin tämän talteen eräältä kauppiaalta. Hän piti siitä niin kiintoisan esitelmän, että kiinnostuin, ja hintakin olisi ollut moinen. En tiedä, toimiiko se oikeasti. Mutta se, kenen kanssa kiven puolittaa, pystyy halutessaan kertomaan toiselle missä on, ja lähettämään viestejäkin. Ei mitään kirjeitä, mutta yksinkertaisia ajatuksia. Ja sama tietenkin toisin päin. Halutessani voin ottaa yhteyttä sinuun, olit sitten missä tahansa. Mutta jos sen antaa jollekin kolmannelle osapuolelle, se ei toimi. Voisi sitä ainakin kokeilla, minusta se on aika kiinnostava kapistus. Ja kun nyt kanniskelen sormustasi sormessani, niin minäkin tahdon antaa sinulle jotain. Otatko?" Nau katseli veikeä ilme kasvoillaan syötävän komeaa miestä, ja suukotti sitten tämän poskea, nappasi viinapullon ja kallisti tulilientä alas kurkustaan.

Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Loka 23, 2013 10:01

"Haha, en minä nyt ihan munana synny!" Phoenix nauroi toisen kuvitelmille kunnes pysähtyi ajattelemaan omaa uudestaan syntymistään. Ei hän kyllä varmaksi sitä voinut sanoa, mutta hänestä tuntui ettei hän syntynyt munana. Eikö silloin muistaisi sen kuoriutumisvaiheen? Kyllä, hän oli aika varma ettei syntynyt munana, vaan liekit vain nostattivat hänet eloon.

Naisen lähtiessä rynnimään tavaroidensa tykö, sulavasti feeniks nappasi tuolta tuon viinapullon ja kulautti siitä jällleen. Nau palasi takaisin korun kanssa joka oli melko näkyvä kooltaan ja väriltään ja Phoenix ei voinut katsoa sitä naurahtamatta: "Kiitti, mutta mä ne oikee oo koru ihmisiä..."
Toinen kuitenkin jatkoi kertoen korusta ja Phoenix kiinnostui tavarasta. Kun Nau oli saanut myyntipuheensa päätökseen ja ojensi korusta toista puolikasta Phoelle tuo ei tiennyt heti miten toimia. Tavarana tuo hely oli edelleen mielenkiintoinen, mutta idea siitä että joku voisi tarkkailla häntä milloin vain tahtoi. Tämä oli sitä ahdistavaa sitomista, ei hänen sormuksensa. Phoenix onnellisesti humaltuneena kuitenkin totesi itselleen että ihan sama, jos häntä alkaisi ahdistaa korun voisi vain heittää lähimpään jorpakkoon ja sillähän siitä päästäisiin. Sitä paitsi, olisi helpompi selvittää missä toinen vaeltaa jos vaikka alkaa ottaa eteen kun ollaan erillään.
"Totta kai!" Mies näin ollen vastasikin melkein välittömästi, kaikki tuo aikeisempi pohdinta käytiin siis pikakelattuna väittelynä miehen päässä. Hänen kasvoillaan oli virne kun näyttävään koruun tartuttiin. Hieman olkiaan kohauttaen, ikivirne edelleen kasvoillaan, feeniks kuitenkin sujautti korun kaulaansa. "Kyllä, kyllä... Ei ois näitä ollu sinisenä? Sanovat että korostaa mun silmiä..."

"Sama kai se on pistää sitte heti testiin vai mitä?" Phoenix kysyi ja kohautti vihjailevaisesti kulmiaan. "Mitä sulla on päällä?" Kaikui Phoenixin ajatukset Naun päähän. Noh, ehkä tää koru homma oli ihan okei. Ainakin vielä toistaiseksi.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ke Loka 23, 2013 5:15

" Oivoi, ilmeisesti suuren suosion saavuttaneena tämä tuote oli loppuun myyty, ei valitettavasti ollut valinnanvaraa jäljellä." Nau sanoi muka pahoittelevasti, mutta iloisesti Phoenixille tämän pujotettua korun kaulaansa. Nau pujotti myös oman puoliskonsa ketjun päänsä yli.
Phoenixin ajatus " kuului" Naun päässä. Nainen naurahti ihastuneesti kujertaen. Sehän toimi! "Ehkä ei kohta enään mitään?" Hän ajatteli takaisin. " Tai taas." Hän sanoi ääneen ja astui lähemmäs Phoenixia. Nau painoi oikean kätensä keskelle miehen lämmintä rintaa, ja katsoi tätä kujeillen vihreillä silmillään. " Minä haluaisin tietää jotain Phoe." Hän ilmoitti, ja mehevät huulet kaartuivat leveään hymyyn." Voitko sinä naida lentäessäsi? Oletko tehnyt koskaan niin?" Nyt Naun katse vilahti pikaisesti ympäri tätä yhden hengen huonetta, joka oli pikkainen ja melko matala. Huoneeseen mahtui oikeastaan vain sänky ja pöytä. Nau tuhahti huoneelle hyväntuulisesti." Ajatus on minusta hirmuisen kiehtova." Nainen lisäsi ja käänsi katseensa takaisin miehen tulisiin silmiin, luopumatta virnistelystään. " Minä näin siitä nimittäin melkoisen villiä unta, ympäristö oli tosin vähän toisenlainen." Hän paljasti, ja iski silmäänsä leikkisästi.
" Lisäksi minä haluaisin tietää, kutiatko sinä? Ja minä kyllä haluaisin, että sinä kutiat!" Tämän sanoessaan hän alkoi nauraa, kietoi toisen kätensä miehen lanteille ja juoksutti nopeasti oikean kätensä sormia pitkin tämän kylkiä, yrittäen saada ne sopimaan mahdollisimman tarkkaan jokaiseen kutiavaan kohtaan. Vuoroin hän tökkäsi kutitukseen perehtynein ottein etusormellaan kylkiluiden väliin, ja hipusteli sitten taas lisää.

Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Loka 23, 2013 5:42

"Harmi", Phoe sanoi osaamatta edes teeskennelle pettynyttä enää. Sinen ei tosiaankaan ollut hänen lempivärinsä, onneksi sentään punainen oli.
Nau kikatteli Phoenixin yritettyä lähettää tuolle ajatuksiensa avulla viestejä, joten ne taisivat tulla perille. Toinen vastasi kiusoitteluun ajatusleikeissä ja sitten palasi arkipäiväisempään puhumiseen painautuen lähemmäs miestä. Kaikkia tuntui aina kiehtovan jokin hänessä, joten ei ollut ihme että tämä maailman uteliain neito aikoi esittää jälleen kysymyksen. "No, mitä haluaisit tietää tällä kertaa?" Phoe kysyi ja kohotti ilolientä jälleen huulilleen. Toinen esitti kysymyksen ja Phoenix meinasi pärskäyttää juomansa ulos kun häntä alkoi naurattaa samalla kun oli yrittänyt juoda. Voi, se juoman pärskäyttely olisi sattunut niin maan pirusti että onneksi mies hillitsi itsensä ja lopulta kun tuo sai nielaistua, kääntyi hän virnistäen Naun puoleen. "Niin mitä?"
Toinen kertoi aiheen olevan kiehtova ja Phoe seurasi naisen katsetta joka kulki arvioivasti ympäri huonetta. Yhdessä he katsahtivat huoneen läpi ja sitten palasivat tuijottelemaan toisten silmiin, molemmat virne kasvoillaan. "En häpeäkseni ole kokeillut, epäilen kyllä vahvasti että se onnistuisi", Phoe sanoi nauttien naisen huomiosta ja läheisyydestä. Tämä oli kyllä kokeilemisen arvoinen idea, Phoe tuumi itsekseen vilkaisten huoneen ainoasta ikkunasta ulos. Ulkona satoi edelleen ja Phoe irvisti. Eip, hän ei edelleenkään tahtonut ulos.
Nau kietoi käsiään miehen lanteille palauttaen feeniksin ikkunaan tuijottelusta takaisin Naun syleilyyn. "Ehei! En voi paljastaa enempää heikkouksiani sinulle, ties vaikka pääsisit niskanpäälle!" Hän nauroi ja samalla suloinen hipsuttelu muuttui muutamaksi hyvin tähdätyksi tökkäykseksi miehen kylkiiin. "Äläpäs nyt! Saatan muuten kadottaa sisäisen herramieheni kokonaan!" Phoenix nauroi ja yritti napata neidon kädet omiinsa otta kutittelu loppuisi. Hän kutisi kyllä, naiset yleensä rakastivat sitä eikä hän edes ymmärtänyt miksi. Kutitettavasta kutittaminen ei koskaan ollut niin hauskaa kuin siitä, joka sai kutittaa. Näin ollen Phoenix päätti testata mahtoiko Nau itse olla kutiavaa sorttia. Nopealla liikkeella hän nappasi punatukan syliinsä ja alkoi kutittaa tuota kyljistä sekä kainaloista.

Phoenix nakkasi Naun sitten sylistään sängylle ja heittäytyi tuon viereen. Tyhjä tarjotin astioineen tippui lattialle, muttei siitä välitetty tippaakaan. Mies oli itse jäänyt sille puolelle sänkyä joka oli lähempänä viinoja. Hän joi romminsa loppuun ja avasi seuraavan pullon. Phoenixilla näytästi päällepäin olevan melko kova viinapää sillä ainahan mies oli tuolla tavalla hupsu ja avoin, ei tuo vaikuttanut lainkaan humalaiselta. Mutta humalaisella Phoenixillä viimeisetkin estot mihinkään asiaan katosivat, järjellinen ajattelu valui olemattomiin sekä hänestä tuli totaalisen yllytyshullu. Kilpahenkinen Phoe oli ihan selvänäkin, mutta humalassa sille tarvittaisiin jo ihan uusi sana.
Juotuaan, kääntyi hurmaava mies Naun puoleen sujauttaen kätensä tuon paidan sisään, sivellen ensin mahaa, sekä kylkiä lämpimillä sormillaan, vieden sitten kuitenkin kätensä vähän ylemmäskin tutkiskelemaan.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ke Loka 23, 2013 7:03

" Sinä et sovi samaan lauseeseenkaan herrasmiehen kanssa!" Nau kiljahti kikattamisensa lomasta, kiljui ja kiemurteli kun Phoenix tarjosi hänelle omaa lääkettään. Sitten mies viskaisi nauravan naisen sängylle niin että tarjotin ja astiat kolisivat lattialle. Nau mönki miehen yli ylettyäkseen nappaamaan itselleen uuden pullon. Hän avasi sen yhtaikaa Phoen kanssa ja kulautti kunnon kulauksen. "Tätä vauhtia tämä tavara loppuu, ennenkö siitä ehti olla mitään iloakaan!" Nau totesi ja kallisti pulloa uudelleen.
" Sinulla on hyvä etumatka, mutta otetaanko oikeasti kisa? Kumpi tippuu ensin?" Nau ehdotti sitten nauraen. Nau oletti että Phoe oli ehtinyt nautiskella illan aikana jo aika lailla väkijuomia, mutta ehkä tasoitus olisi ihan reilua, sillä olihan feenix ehtinyt vahvistaa viinapäätään muutaman elämän verran enemmän kuin pikkainen nainen, joka tosin kesti viinaa huomattavasti paremmin kuin sellainen karski, rapajuoppo ja parrakas merirosvo.
Phoe kääntyi naista kohti ja hänen ihanan lämmin kätensä karkasi Naun paidanhelman alle hyväilemään. Neito ynähti mielihyvästä ja venytteli nautinnollisesti - keskittyen samalla pitämään pullonsa pystyssä - jäseniään vasten miestä, jonka päällä valmiiksi puolittain makasi. Nau hyväili kevyesti Phoenixin lihaksikasta käsivartta ja hymyili tälle riettaasti. Himo, joka ei koskaan tuntunut olevan kaukana Naun ollessa Phoenixin kanssa tekemisissä, alkoi nostaa hurjaa päätään hänen sisällään.

Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Loka 23, 2013 7:33

"Ha! Sä et halua haastaa mua Nau! Mä oon mestari..." Phoenix sanoi ensin itsevarmasti rehennellen mutta viimeisen lauseen mies kuiski karheasti, todella eroottisesti. Phoenix myös päästi pienen eläimellisen murinan virnistäen ja sitten painaen suukon Naun olkapäälle.
Phoenix kourasi vielä toisen rintaa ennen kuin veti kätensä pois paidan sisästä. "Minkälainen kisa sulla oli sitten mielessä?" Phoenix tiedusteli ja katsoi arvioiden suurta vaatemäärää naisensa yllä. Niin siis ainakin häneen itseensä verrattuna varsinkin kun paitakin oli jäänyt alakertaan kastuttuaan. Ygh, sitä ei kaivattu takaisin märkänä Naun heittämästä vedestä ja lumesta joka kantautuu sisään saappaissa. Pysyköön siellä. Ottakoon joku rakastunut bimbo sen itselleen. Ygh!
Jälleen Phoe palasi tähän maailmaan ja mietti erilaisia juomapelejä. Hän taisi juuri keksiä hyvän. Hän kohottautui enemmän istuvaan asentoon. Mies kaivoi salaperäisesti housunsa taskusta yhden kolikon. "Mä heitän, sä huudat kun se on ilmassa. Selvä?" Mies ehdotti virne kasvoillaan. "Jos menee nappiin, saat heittää seuraavaks ja mä huudan. Jos taas menee väärin--" Phoe kohautti pervosti kulmiaan ja piti merkittävän tauon "--lähtee vaatekappale tai otat huikan. Eikä saa tehdä kuin kahdesti saman putkeen." Siinä kuuluivat pelin säännöt yksinkertaisuudessaan ja nyt Phoenix heitti jo kolikon korkealle ilmaan. Taitava heitto kertoi että taisi miehellä olla jonkun verran kokemusta tästäkin pelistä. Kolikko kävi matalan huoneen katonrajassa ja tipahti tarkasti takaisin Phoen kämmeneen. Sihti toimi vielä, ei sitä niin kännissä toistaiseksi oltu!
Naun oli pitänyt huutaa joko kuva tai tyhjä - riippuen kumman puolen uskoi laskeutuneen yläpuolelle Phoen nyt suljettuun kämmeneen.
Hitaasti Phoe liutti kätensä Naun nenän eteen ja avasi kämmenensä. "Tyhjä..."
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ke Loka 23, 2013 9:24

Minusta tuo kuulostaa selvältä haasteelta! Nainen sanoi innoissaan, kehräten. Hän päästi syvältä kurkustaan kissapedon kurinaa muistuttavan äännähdyksen vastaukseksi miehen murahdukseen, ja raapaisi leikillisesti ilmaa Phoen kasvojen edessä. Hän iski silmää ja mutristi suutaan. Nau olisi valmis vaikka minkälaiseen kisailuun, lähes tulkoon aina. Hän tunsi hienoista pettymystä miehen vetäessä kätensä pois, mutta nousi innokkaana istumaan. Jotain, jossa kastuu kurkku ja ehkä jokin muukin paikka. Nau vastasi Phoelle yhä kehräävästi. Naulla oli muistissa eräs naisten välinen kädenvääntökisa, jossa hävinnyt joutui aina juomariksi, mutta se ei tainnut oikein tähän tilanteeseen passata. Nau oli lopulta voittanut tuon kyseisen kisan; kuten oli tovereilleen etukäteen uhonnutkin, vaikka olikin kaikkein hentoisin osanottajista, ja joutui juomaan useammin kuin muut; karvaiset muskelimuijat.
Nyt Phoe kaivoi esille kolikon ja ehdotti peliä. Minusta tämä on hieman epäreilua, koska minun tulee kylmä, jos riisun. Hän totesi toiselle. Mutta lisätään sääntöihin, että saan sitten lähennellä sinua tasapuolisuuden nimissä, niin sillähän siitä selvitään! Phoe heitti kolikkonsa taitavasti aina katonrajaan saakka. Kuva! Nau huusi ennenkö kolikko laskeutui takaisin miehen kämmenelle. Nau puristi silmänsä kiinni, ja hänen paksut mustat ripsensä rusentuivat sykkyrään. Hän raotti toista silmäänsä, kurkistaakseen kuinka oli käynyt. Tyhjä. Hän totesi yhtaikaa Phoen kanssa ja naurahti. Saamasi pitää. Nau sanoi keveästi, niksautti niskojaan ja kuoriutui hitaasti ja keimaillen eroon valkeasta pellavapaidastaan. Hän leikitteli sillä hetkisen; kuljetti sitä hyväellen vartalollaan, kunnes viskasi vaatteen huoneen nurkkaan. Alta oli paljastunut musta, niukka ja tiukka nahkaliivi, jonka tarkoitus oli hallita naisen muhkeita rintoja, mutta samalla se työnsi ne herkullisesti yhteen ja esille. Turkisliivin Nau puki vielä takaisin ylleen, mutta jätti sen roikkumaan auki. Hän oli tahtonut eroon paidasta, olihan hänen uroksellaan oltava jotain jota katsella. No niin, nyt minä! Kumpi?! Nau huudahti ja nappasi kolikon Phoenixilta. Hän heitti rahan säntillisesti ilmaan, ja koppasi sen kivusta sihahtaen vasempaan nyrkkiinsä. Nau oli unohtanut, että vasenta ei nyt kannattanut käyttää. Raha lepäsi kuvapuoli ylöspäin palanutta taustaansa vasten.

Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Loka 23, 2013 9:40

"Siinäpähän tuut, niiku mua haittais," Phoenix nauroi toisen puhuessa siitä kuinka tahtoisi reiluuden nimissä sitten Phoen lähelle lämmittelemään. Kauniit vähäpukaiset naiset olivat aina tervetulleita iholle.
Phoe virnisti kuin sanoen "Voi harmi..." toiselle joka päättikin nyt riisuutua. Tällä kertaa vähän hienostuneemmalla tavalla kuin aikaisemmin alhaalla. Nau keimaili paidan yltään ja Phoenix ei saanut silmiään irti toisesta. Tämä peli tuntui hyvältä idealta, kerrassaan nerokkaalta! Varmasti molempien päivän viisain veto oli lakata tappelemasta ja keskittyä siihen mikä heitä yhdisti: Raaka seksikkyys ja himo.
Nau nappasi kolikon ja käski Phoen pelata arvuuttelijaa tällä kertaa. "Tyhjä!" feeniks huusi kolikon kieppuessa ilmassa. Naista näytti käyneen kipeästi kun tuo koppasi kolikon ajattelemattomana vasempaan käteensä. Ei näköjään viina vielä ollut Naunkaan aisteja turruttanut jos kipu vielä tuntui. Phoe vilkaisi omaa vasenta kättään joka oli jo kivuton. Hän palautui nopeammin kuin ihmiset, mutta silti hänestä tuntui vähän pahalta että oli pitänyt mennä polttamaan Naua.
Phoenix sai myös huomata olleensä väärässä, mutta nauraen mies tarttui yöpöydältä napattuun pulloon ja nosti sen huulilleen. Hän otti niin pitkän huikan kun pystyi yhteen hengenvetoon ja se oli kyllä aika kunnioitusta herättävä määrä. Mies oli saanut miltein puolet täydestä pullosta alas kerralla. Nyt tuo irvisti leikkisästi jälkipoltteelle ja vaati kolikon jälleen itselleen. "Olen pahoillani leidi, tiedän että olisitte mielellänne halunneet nähdä minut ilman housuja... Okei, kumpi!" Phoe heitti kolikon temppuilevasti ilmaan ja nappasi sen tällä kertaa suuhunsa. Kun Nau oli veikannut Phoe työnsi kielensä ulos näyttäen kolikon jossa oli jälleen kuvapuoli ylhäällä päin.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ke Loka 23, 2013 9:57

"Wau!" Nau henkäisi ja loi ihailevan, vinon katseen mieheen tämän kulautettua likimain puolipullollista kerralla alas kurkustaan. " Vaikka kyllä, harmillista, katselisin sinua tosiaan mielläni ilman rihmankiertämääkään. Mutta ehkä ihan hyvä näin, voisi olla, että joudun taas vuodepotilaaksi moisesta näystä." Nau pahoitteli päätään puistellen, ja kerkesi juuri huutaa "Kuva!" kolikolle, ennenkkö Phoe nappasi sen suuhunsa ja näytti hänelle kieltään. " Hahhaa!" Nau hihkaisi voitonriemuisena osuttuaan oikeaan. Hän ojentui Phoen lähelle ja suuteli miestä kunnolla ja pitkään kielen kanssa, siirtäen kolikon näin omaan suuhunsa. Hän jatkoi kuitenkin suudelmaa saatuaan kolikon itselleen, nosti toisen kätensä miehen punaiseen hiuspehkoon johon tarttui lujasti. Hän painoi rintansa vasten miehen kuumaa yläruumista, nykäisi sitten Phoen päätä taaksepäin ja irrottautui huohottaen. Nau pujotti kielellään kolikon poskeensa ja nappasi sen sitten sormiinsa, katsoen yhä kiivaasti hengittäen Phoenixiin. " Kumpi?" Hän kysyi käheästi; puraisi kevyesti huultaan, ja nakkasi rahan näppärästi oikean kätensä etusormella ja peukalolla kieppumaan ilmaan. Tälläkertaa hän -vahingosta viisastuneena - antoi sen pudota takaisin oikealle kädelleen. Se oli nyt tyhjä puoli ylöspäin. Nainen laittoi sitten rahan rintojensa väliin jotta Phoe voisi sen sieltä poimia.

Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Loka 23, 2013 10:14

"Tyhjä..." Phoe sanoi ja poimi rohkeasti kolikon toisen uhkeiden rintojen välistä. Hän oli oikeassa jonka kunniaksi mies virnisti leveästi ja iski Naulle silmää. "Pidän nämä housut siis toistaiseksi..."

Useiden heittojen ja arvauksien, monien naurujen, riisumisien ja hörppyjen jälkeen lopulta oltiin siinä tilanteessa että kaikki oli joutu ja elämä tultui kummallisen hauskalta. Phoenix oli alkanut heittää huonommin. Hänellä oli yllään enää alushousut kun tämä heitti jälleen kolikkoa joka lensi kattoon asti ja kimposi sieltä toiselle puolelle huonetta. Phoenix räjähti nauramaan ja kaatui sängylle. Elämä oli todella huomattavasti hauskempaa kun siitä ei vaan oikein enää tajunnut mitään. Ehkä feeniksien elimistö reagoi alkoholiin eritavalla mitä ihmisten, mutta Phoen silmät eivät punottaneet, hänen puheensa ei sammaltanut - vaikka se muuten saattoikin menettää tarkoituksensa aina välillä - eikä hänellä ollut ongelmaa suoraan kävelemisessä. Hän nauroi paljon, makoili mieluusti, puhui tosiaan välillä vähän hassuissa sanajärjestyksissä ja suukotteli Naua paljon.
Ulkona lumisade oli lakannut jonkin aikaa sitten, taisi olla menossa jo aamuyön tunnit, liekö aurinkokin nousisi jo kohta. "Aaaa, musta tuntuu että meiltä loppu juomat!" Mies huudahti pidätellen uutta naurun puuskaa, "Ja kolikko karkasi!" Phoe lukitsi intiimin katseen Naun kauniisiin vihreisiin silmiin ja virnisti tyylilleen sopivasti. "Mitä sanot jos selvitetään voittaja jotenkin muuten. Mitä pelejä sä tiedät?"
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ke Loka 23, 2013 10:32

Nau oli useampaan otteeseen säikähtänyt Phoen toikkaroivan vesisaaviin joka uhkaavana häilyi hämärässä huoneen lattialla, ja lopulta katsoi parhaaksi raahata sen oven ulkopuolelle. Hän komensi ensin siellä makoilevan Rämeen kylmästi menemään talliin. Nainen tunsi vielä olevansa hieman käärmeissään koiralle sen aiemmasta taklauksesta, jonka se suoritti salin lattialla. Mutta lopultakin, se oli kuitenkin ollut Rämeeltä erinomainen taktinen veto, ja Nau päätyi lässyttelemään ja rapsuttelemaan koiraa, elukan juodessa tyytyväisenä vesisaavista. Ehkäpä oli ihan hyvä muutenkin jättää koira vartioon ovelle, sillä tilannehan oli se, että kumpikin heistä, eritoten Phoe, jonka varassa tässä muka oltiin, oli tuntuvasti jurrissa.
Hihitellen hän palasi takaisin huoneeseen. " No niin on loppu, ja baarikin on ihan pimeä, joku vaan luutii siellä lattioita." Nau totesi nyrpeästi ja hupsahti Phoen kaulaan, käyden silittelemään tämän päätä herttaisesti ja lohdutellen kun kolikkokin oli toiselta karannut. " Meillä oli tapana pelata shakkia yhden vanhan ja viisaan miehen kanssa aika lailla, mutta ehkä se ei kuitenkaan järjesty nyt, ja minä sitäpaitsi voittaisin sinut aivan liian helposti." Nau sammalsi edelleen hihitellen Phoenixille. " Entäs jos otetaan kivi, paperi, sakset? Voitaja saa pitää Cryptin kovimman viinankittaajan kruunun, ja sitten lähdetään huitsintsuikkeliin tästä kuolleesta ja viinattomasta majatalosta? Ehkä tuolta pihalta löytyy joku juoppolalli, jolla on vielä tarjota meille tujaukset näin aamutuimaan?" Nyt Nau alkoi heiluttaa nyrkkiään kiivaasti Phoen edessä, hokien kivipaperisakset. Hän odotti että mies tajusi mitä hän oli tekemässä ja tulisi mukaan juttuun.
EdellinenSeuraava

Paluu Brogan Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö