Kirjoittaja Lörri » 20 Loka 2013, 13:37
"Minä jo säikähdin Phoenix." Nau sanoi ja pyrskähti iloiseen nauruun. Naurun loputtua hän sanoi mietteliäästi;
" Niin tietysti, jos kuoletkin, niin synnyt sitten uudelleen...tuskin ihan munasena kuitenkaan?" Naun mielessä heräsi nyt monta muutakin kysymystä, mutta hän puisti niille toistaiseksi päätään. Phoe oli ärsyttävän oikeassa, kellään muulla miehellä ei tuntunut olevan enää mitään väliä tai vaikutusta hänen jälkeensä. " No merkkaa sitten, jos se on tärkeää, vaikka minusta tuo polttojälkikin olisi jo ollut aivan riittävä." Nainen sanoi irvistäen.
" Kunhan et todella yritä omistaa tai kahlita minua mihinkään, sen sorttista rinkulaa en suostu sormessani kantamaan!" Samassa Naun käsi loimahti liekkeihin ja hän huudahti säikähtäneenä, mutta rauhoittui kun tajusi, ettei tämä nyt ollut polttavaa tulta. Liekit olivat lempeitä, ja tanssahtelivat hänen sormellaan, ja Naun siinä katsellessa sormuksen pintaan hiljakseen, jotenkin, kuumentui nimi; " Phoenix"
Liekit katosivat, ja Nau katseli hymyillen nimeä niin kauan kuin se näkyi sormuksen pinnalla. "Unohtaisi nimeäsi...?" Nau sanoi kysyen, ja katsoi toisen silmiin kulmiaan kurtistaen...sitten naisen ajatukset askartelivat hetkisen kuumeisesti, hän laski yhteen viisi plus kuusi on ankka. Naun suupielet alkoivat nykiä, ja nauru lähti ensin liikkeelle vatsanpohjasta, vallaten kohta koko naisen, ja hän heitti päänsä taaksepäin, remahtaen täydellisesti hekottamaan, ja taas kerran yhden ja saman illan aikana hänen silmistään vuosivat kyyneleet. Koko tämä hemmetin myrsky ja myllerys, hirmuinen näytös, vain yhden ainoan pikkuisen sekaannuksen takia! "Minä kyllä tarkoitin sinua, herra unohtumaton ja mahtava." Nau tyrskähti sitten lopulta, silmäkulmiaan pyyhkien ja koettaen saada yhä valloilleen karanneen naurukohtauksen hallintaansa. " Killukoon siinä, en tosiaan tahdo tehdä moista virhettä toista kertaa." Kun Nau oli sanonut tämän, sormus hänen sormessaan tuntui jotenkin liikahtavan, ja hänen nostaessa kättään, se ei enää ollut väljä, vaan juuri sopivan kokoinen hänen siroon vasempaan nimettömäänsä. Sitten Nau sai ajatuksen.
" Hei odotas!" Hän harppasi jälleen tavaranyssäköidensä luo, ja palasi kohta miehen luo takaisin pidellen pikkuista puista rasiaa kädessään.
" Olin aikeissa myydä tämän, mutta ehkä haluankin jakaa sen sinun kanssasi." Nau sanoi iloisesti ja avasi rasian. Siellä lepäsi kahden ketjun kanssa tummanpunainen, karheapintainen ja kiiltelevä kivi. Se oli ehkä pikkuisen perunan kokoinen. Pyöreän muotoinen vaikka pinta olikin rouhea, sitä ei oltu käsitelty millään tavoin. Nau hypisteli sitä sormillaan, ja kivi halkesi keskeltä kahtia kahdeksi puoliympyräksi. Hän poimi toisen niistä kädelleen ja ojensi Phoenixille. " Korjasin tämän talteen eräältä kauppiaalta. Hän piti siitä niin kiintoisan esitelmän, että kiinnostuin, ja hintakin olisi ollut moinen. En tiedä, toimiiko se oikeasti. Mutta se, kenen kanssa kiven puolittaa, pystyy halutessaan kertomaan toiselle missä on, ja lähettämään viestejäkin. Ei mitään kirjeitä, mutta yksinkertaisia ajatuksia. Ja sama tietenkin toisin päin. Halutessani voin ottaa yhteyttä sinuun, olit sitten missä tahansa. Mutta jos sen antaa jollekin kolmannelle osapuolelle, se ei toimi. Voisi sitä ainakin kokeilla, minusta se on aika kiinnostava kapistus. Ja kun nyt kanniskelen sormustasi sormessani, niin minäkin tahdon antaa sinulle jotain. Otatko?" Nau katseli veikeä ilme kasvoillaan syötävän komeaa miestä, ja suukotti sitten tämän poskea, nappasi viinapullon ja kallisti tulilientä alas kurkustaan.