Re: Anteeksi, keitossani on härkänen!
” Voisit saman tien sitten tarkemminkin kertoa, missä hiivatissa olemme.” Nau murahti toiselle.
” Tai ei varmaankaan hiivatissa, vaan huitsin tsuikkelissa, luulen.” Hän lisäsi itselleen. Oli häiritsevää, ettei tämä kertonut sitä, mutta niin, mitä muutakaan mahdollisuutta Naulla oli päästä täältä, ja se mökkikin olisi parempi kuin tämä joentöyräs. Vaikka hän jäisikin sinne vailla tietoa suunnasta jonne kannattaisi lähteä, olisi hänellä silti katto päänsä päällä, ja se oli jo paljon metsästäjättärelle, joka selviytyi erämaassa erinomaisesti. Ja Pheebs puhui ruoasta ja vaatteista, mistä sitä tiesi, mitä kaikkea tarpeellista siellä lopulta olisikaan?
” Voi feenixien siivet. Niin, nepä ne, niiden takia täällä ollaankin. Ja myöskin feenixien ääliömäisyyden. Ilmeisestikin vielä juuri sinun ääliömäisyytesi, mutta antaa sen olla.” Nau sanoi,
kun toinen retosteli siivillään. Sitten hän katseli liekkien yli Pheebsiä arvioivasti. ” Miten sinä muka minut jaksaisit kantaa? Olet aika heiveröinen, näin yhtäkkiä arvioituna.” Hän päätteli sitten kulmat kurtussa. Mutta, niin tai näin; se mökki. Nau huokaisi;” Joo.”
Sitten nainen liikautti käsiään nopeasti samalla karjaisten, ja tulenlieskat loikkasivat Nauta kohti. Ne tekivät tehtävänsä, vaatteet kuivuivat, mutta se ei ollut ollenkaan mukavaa. Pheebs ei tehnyt sitä niin hyvin kuin olisi voinut, sillä liekit pääsivät kuumentamaan Nauta aivan liikaa, vaatteisiinkin tuli tummia kohtia.
” Sinä olit huolimaton!” Nau huudahti Pheebsille syyttävästi tämän lopetettua ja husi savuavia vaatteitaan käsillään, jotteivät ne olisi jääneet kytemään. ” Tai sitten et vain ole yhtä taitava tässä hommassa kuin Phoe.” Hän lisäsi ja pisti toista vihreillä silmillään. ” Harjoittelua vain lisää.” Hän kehoitti vielä ja äänensävy oli lohduttava.
” No ala tulla, niin mennään sitten!” Nau lopulta huudahti. Hän halusi pois täältä. ” Minua melkein harmittaa, ettei kukaan ole näkemässä tätä.” Hän lisäsi ja virnisti leveästi. Johan olisi näky; kaksi punapäistä, pientä ja kaunista naista. Toinen tarpoisi lumihangessa kantaen ilkialastonta toveriaan reppuselässä. Siitä repeäisi nauru jos toinenkin, ja voisi revetä vaikka mitä muutakin. ” Ja jos vaikka sitten matkan jouduttamiseksi kerrot minulle siitä sinun suuresta salaisuudestasi? Salaisuudet ovat tietenkin aina kiinnostavia, vaikkei mitään sillä tiedolla tekisikään. Oletko sinä kenties kuninkaan salainen rakastajatar tai jotain muuta yhtä mehevää?”