Kirjoittaja Miwra » 18 Touko 2008, 17:27
Deanoic
Deanoic joka oli juuri nielemässä salaattiaan oli tukehtua siihen kuullessaan Mayenin sanat.
"Pöh, eikä ole!" Hän huudahtaa, kuitenkin hillittyyn äänensävyyn ennen kuin tajuaa, "...Aaa, nyt ymmärsin yskän ja täytyy myöntää, että arvauksesi osui kohdalleen..." Hän jatko viitaten siihen, että oli ymmärtänyt Mayenin arvauksen. Se todellakin oli osunut oikeaan...salaattia mussuttava ihmissusi...
Tosiaan, Deanoicille täysikuu ei ollut niin ihastuttava, mutta tottakai se varmasti kaunis oli. Hän ei itse muistanut lähes lainkaan niitä asioita, joita öisin teki, eikä yleensä täyttäkuutakaan. Viimeksi hän oli nähnyt sen yli kymmenen vuotta sitten ennen kuin sai ihmissuden pureman, muuten hän ei muista täyttäkuuta nähneensä, paitsi joskus sellaisina koleina aamuina, joina se vielä näkyi haaleana taivaalla...ja silloinkin harvoin, hänhän nukkui usein aamut.
"Erilaisuutta halveksitaan", Deanoic sanoi nenäänsä nyrpistellen. He saattoivat vain toivoa, että molemmat osapuolet joskus lopulta tajuaisivat, ettei erilaisuudessa ollut mitään pahaa. Erilainen ulkonäkö tai luonne, ei tarkoittanut sitä, etteikö olento olisi ollut rattoisaa seuraa.
"Hmh? Jaa", Dean mutisi ja vilkaisi takkuisia hiuksiaan, "Luulenpa ettei se olisi pahitteeksi." Hän naureskeli itsekin ja ojensi toiselle kamman. Näitä takkuja tuskin saisi pelkin käsin selviksi...