Aamupäivän ajanvietteitä

Kaupungin paras ja kallein majatalo. Suuri ja avara, kodikas ja mukava. Majatalosta löytyy varmasti tilaa matkalaisille, joilla on rahaa taskussaan ja tarve päästä lepäämään pitkän päivän päätteeksi. Ruokaa ja juomaa löytyy, joskin majatalo ei ole Kallen kapakan veroinen juhlimispaikka. Huoneita löytyy niin aatelisarvoisille, kuin myös tavalliselle kansalle.

Valvoja: Crimson

Aamupäivän ajanvietteitä

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Touko 2008, 23:35

//Surkea otsikkojen kanssa, se saa odottaa huomiseen 8D Eli Suomipimu ja Mayen tänne ja sassiin! :DDD//

Deanoic

Deanoic oli jälleen herännyt metsästä vietettyään yönsä suden muodossa ja hän oli iltamyöhään palannut majataloon, kuten hänellä tapana oli. Nyt hän kuitenkin nousi puolen päivän aikaan ylös yllättävän pirteänä ja etsi vaatteet ylleen. Movyan oli taas lähtenyt jonnekin, välttäen herättämästä nukkuvaa veljeään ja Dean suunnistikin aamiaiselle yksinään.

Deanoic avasi hiljaa narahtavan oven ja silmiään hieroen lähti portaita pitkin alakertaan, napitellen samalla paitaansa kiinni. Kenkiä hänellä ei ollut jalassaan ja majatalossa useinkin vierailevat olivat kai jo tottuneet siihen, että hän eli täällä kuin kotonaan konsanaan.
Deanoic pyysi sen tavallisen aamiaisensa, johon sisältyi ruhtinaalliset leivänpala ja lautasellinen salaattia. Ihmissusi kun koetti pysytellä päivisin kasvissyöjänä, jotteivat paikallisten epäilyt heräisi, kun hän joka yö hiippaili ulos ja tuli aamuvarhaisella väsyneenä takaisin. Sudet kun harvoin olivat kasvissyöjiä, niin Dean toivoi tämän pitävän epäilyt sivussa.
Hän kurtisti kulmiaan, kun aamiainen ei ollut vielä tullut, muttei viitsinyt mainita siitä, vaan alkoi selvittää hiuksiaan sormillaan...
Viimeksi muokannut Miwra päivämäärä 26 Touko 2008, 18:26, muokattu yhteensä 1 kerran
Miwra
 

Re: (Otsikko mietinnän alla)

ViestiKirjoittaja Arilyn » 18 Touko 2008, 00:06

//Eiköhän siihen joskus se otsikko löydy XD//

Mayen on täydessä työn touhussa majatalolla. On normaalin aamuruuhkan aika, eikä käsiä meinaa olla tarpeeksi. Eikä osa tarjoilijattarista ei ole edes vielä paikalla. Mayen huokaa ja kiikuttaa erään herran aamiaisen hänelle. "Olkaa hyvä..." Mayen sanoo mahdollisimman ystävällisesti. Mayen suuntaa viemään muutamaan kaljatuopillista nurkkapöydässä istuville herroille. Hänen katseensa sattuu harhautumaan Deanoicin suuntaan. Nainen pistää muistiin jokaisen asiakkaan niinkuin aina ja ei tee poikkeusta Deanoicin kohdalla. Mayen ei jouda kuitenkaan tutkailemaan häntä paljo kiireiltään. Pian Mayen saa Deanoicin aamiaisen toimitettavaksi. Niin nopeasti kuin ennättää Mayen tuo Deanoicille tämän tilaaman aamiaisen. "Olkaa hyvä..." Mayen sanoo ystävällisesti. Mayen tutkiskelee Deanoicia katseellaan nyt lisää. Joku juuri hänessä vetää Mayenin mielenkiinnon puoleensa. Mayenin vaistoilla on tapana huomata kiinnostavat tapaukset ja Mayen tuntee vaistojensa kuiskailevan jotain siihen suuntaan. "Mitenkäs herran aamu on alkanut?" Mayen tiedustelee somasti hymyillen. "Ja anteeksi kuin aamiaisessanne hieman kesti, kiirettä pitää nähkääs..."
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Touko 2008, 00:22

Deanoic

Deanoic heräsi kuin unesta, kun sao aamiaisen eteensä ja nosti katseensa tarjoilijattareen edessään. Tämä tutki häntä katseellaan ja hän tunsi olonsa hieman vaivautuneeksi ja laskoi katseensa.
"Öhm?" Hän ei ehtinyt kauaa pitää katsettaan pöydässä, kun jo nosti sen takaisin ylös, "Uneliaasti?" Dean sitten naurahti ja onnistui juuri ja juuri sanomaan lauseensa loppuun ennen kuin haukotus jo purkautui hänen suustaan ja hän nosti kätensä suunsa eteen. Hän oli hieman hämmentynyt, eivät tarjoilijat yleensä pysähdy moisia kyselemään, mutta olihan tuo kieltämättä varsin mukavaa vaihtelua.

Deanoic räpäytti nopeasti sulkeutumaan pyrkiviä silmiään ja tutkaili nyt puolestaan tätä tarjoilijatarta, joka ystävällisesti kyseli hänen kuulumisiaan.
"Eipä tuo ehtinyt haitata", hän sitten kommentoi aamiaisensa saannin kestämiseen, "Teidän aamunne on tainnut alkaa todella kiireisesti, neiti?" Dean silmäisi ympärillä olevaa pientä hälinää ja hymyili toiselle väsyneesti.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 18 Touko 2008, 00:34

Mayen hymyilee yställisesti. "Kiirettä täällä tosissaan on koko aamun pitänyt..." Mayen sanoo ja katsoo ensin nopeasti ympärilleen ja sitten taas Deanoiciin. "Mitenkäs herran aamu on alkanut niin kovin unisesti?" Mayen tiedustelee kohteliaasti.
Puolihaltia laittaa samalla toisella kädellään muutaman kapinoivan mustan hiussuortuvan korvantaakse. Hänen aistimuksensa siitä että Deanoicissa on jotain erityistä alkaa vahvistua. Harvinaisesti Mayen ei joudu vääntämään pakolla hymyä kasvoilleen vaan se tulee itse. Mayen pistää senkin merkille ja on kovin tyytyväinen kerrankin aidosta hymystä. "Ei kai patja ollut liian kova?" Mayen kysyy kevyesti huumorilla.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Touko 2008, 00:52

Mayen pisti Deanoicin koville ja tämä joutui todella miettimään mitä vastaisi. Hän ei kai voisi vain möläyttää olevansa ihmissusi, eikä hän voinut olla varma oliko toinen niitä ihmisiä, jotka eivät pitäneet taruolennoista, joten hän laski katseensa pöydälle ja sekoitteli ajatuksissaan salattiaan.
"Johtunee myöhäisestä nukkumaanmenosta", Deanoic sitten tuumii ja kohottaa jälleen katseensa tarjoilijattareen. Toisen hymy saa hymyn sulamaan hänenkin kasvoilleen ja toisen seuraavan kysymyksen kuullessaan hän naurahtaa, "Ei, ei ollenkaan. Ihanan pehmeä, juuri sopiva minun itsepäiselle selälleni." Hän hymyilee ja katsahtaa ympärilleen, josko kiire olisi jo laantunut.

"Onko sinulla aikaa istuutua seurakseni? Veljeni on jälleen menossa jossain, eikä juttuseura olisi pahitteeksi", Deanoic sitten ehdottaa ja tekee ensimmäisiä kertoja elämässään herrasmiesmäisen elkeen. Hän nousee ylös ja kävelee toisen ohi, tarjoten tälle vastapäistä tuolia, eikä itsepäinen iloinen hymy suostu lähtemään hänen kasvoiltaan, mikä tässä tilanteessa on vain hyvä asia...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 18 Touko 2008, 01:13

Mayen

Mayen päätti udella siitä aiheesta vielä myöhemmin, mutta jättäisi miehestä selvästi kiusallisen aiheen toistaiseksi myöhemmälle. Mayeniä hymyilyttää Deanoicin seuraava vastaus ja hän naurahtaakin vähän. Sitten hän katsoo ympärilleen osatakseen vastata Deanoicin viimeisimpään kysymykseen. "Noo..?" Mayen sanoo. Kukaan ei viito tarjoilijatarta luokseen. Mayen kuuntelee hetken tarkalla haltioiden kuulollaan iloista puheen sorinaa, joka on arkipäivää majatalon aamuissa. Puolihaltia nuuhkaisee muutaman kerran ilmaakin, imassa tuoksuu pää asiassa vastaleivottu leipä. Sitten Mayen istuutuu hymyillen Deanoicin tarjoamalle tuolille. "Kiitos..." Mayen sanoo kohteliaasti. Mayen antaa katseensa kierrellä ympäri majataloa. Kaikkialla on erinlaisia olentoja ja he tuntuvat olevan jotenkin sovussa. Majatalon ilmapiiri on kerrassaan mainio. Piakoin Mayenin katse palaa takaisin Deanoiciin...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Touko 2008, 01:28

Deanoic

Mayenin istuutuessa tuolille Deanoic palaa istumaan omalleen ja toisen katsellessa ympärilleen hän päättää aloittaa aamiaisensa.
"Mikä sinun nimesi muuten on?" Deanoic kysyi sitten, kun sai ensimmäisen suullisensa syötyä. Nyt hänen mielensä pursusi tiesmillaisia kysymyksiä, joita hän olisi voinut toiselle esittää, muttei ollut varma, mitkä niistä olisivat kysyttävissä vaikuttamatta liian uteliaalta.

"Niin ja nyt kun mieleni pursuaa kysymyksiä niin...", Deanoic mutisi ja siirsi katseensa lautasestaan Mayeniin, "Oletko sinä ihminen vai kenties taruolento?" Dean kysyi ja aistiensa herätessä susi hänen sisällään oli sitä mieltä, ettei toinen välttämättä olisi aivan tavallinen ihminen, mutta susi jäi silti vielä epäröimään. Deanoic sen sijaan katsoi toista uteliaana ja jo lähes vireänä...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 18 Touko 2008, 10:24

Mayen

"Olen Mayen..."Mayen esittelee itsensä kohteliaasti ja ystävällisellä äänellä. "Oikeastaan olen puoliksi taruolento ja puoliksi ihminen, siis puolihaltia..." Mayen selittää. Häntä alkaakin hieman hermostuttaa, sillä ei tiedä mitä toinen mahtaa olla haltioista mieltä, mutta vahvistaakseen sanojaan Mayen vetää enenmmän hiuksia suippojen korviensa tieltä.

"Mikäköhän herran nimi sitten mahtaa olla? Ja olettekohan kenties itse taruolento?" Mayen lähettää kysymykset takaisin, ystävällisesti hymyillen ja päästää hiukset taas valloilleen. Korvista näkyy vain vain suipot päät niinkuin normaalisti. Sitten Mayen laskee katseensa pöytään, mutta nostaa sen pian taas takaisin...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Touko 2008, 10:57

Deanoic

"Täällä tapaa harvoin haltioita...tai no ylipäätään taruolentoja", Deanoic totesi ja hymyili osoittaakseen Mayeniksi itsensä esitelleelle tarjoilijattarelle, ettei hänellä todellakaan ollut mitään haltioita tai taruolentoja vastaan. Miksi olisikaan ollut, hänhän oli taruolento itsekin, mutta sen toinen saisi pian vasta tietää. Dean ei ollut osannutkaan kiinnittää huomiotaan Mayenin suippoihin korviin ennen kuin oli saanut kysymykselleen vastauksen.
"Suipot korvat, kuinka en huomannut", Deanoic naurahti ääneen.

"Deanoic, tosin ääntämisongelmien vuoksi Dean", hän sanoi hymyillen. Monella tosiaankin oli ollut ongelmia Deanoicin nimen ääntämisessä, mutta onneksi eräs oli keksiny hänelle lempinimen, jonka saattoi ääntää helpommin.
"Kaipa minun täytyy myöntää, etten ole aivan tavallinen", Deanoic sitten naurahti hieman hermostuneesti ja tuijotti mieluummin käsiään, jotka oli laskenut pöydälle, kuin Mayenia, "Hmmh, kai sen voi päätellä mikä minä olen kun olen yöt poissa ja nousen vasta nyt aamiaiselle?" Dean sitten kysyi ja virnisti mielestään typerännäköisesti ja kohotti katseensa Mayeniin, miettien keksisikö tämä mikä olento hän oli. Deanoic itse pitänyt siitä mitä todella oli ja näin ollen yleensä välttelikin sen ääneen lausumista.
"Oletko muuten ihmisten vai haltijoiden puolella?" Hän sittein kysyi ja korjasi pian, "Ei sillä, että se saisi minut suhtautumaan sinuun eri tavalla, minä kun olen puolueeton..."
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 18 Touko 2008, 11:45

Mayen

Mayen nyökkää. Kyllähän hän itsekkin tietää mainiosti, ettei ihmisten kaupungeissa haltioita paljoa näykkään, mutta tietää hän myös senkin etteivät haltiat paljoa innostu puolihaltioista. Jotenka se olisi yksin kertaisesti se syy miksi Mayen oli kuitenkin täällä. "Nämä hiukset ovat kyllä taitavia peittämään korvani melkein kokonaan. " Mayen naurahtaa.

"No kiitos sen, että minulla on äitini puolelta haltianimi ei kukaan oikeastaan osaa lausua sitäkään..." Mayen selittää hymyillen huvittuneena. Ajatusten harhautuessa äitiinsä, Mayen laskee katseensa maahan. Hän ei ole puhunut äidistään moneen vuoteen. Ikävä tulvii Mayenin sisään, mutta Mayen saa häivytettyä ajatukset äidistään varsin nopeasti ja katsoo taas Deanoicia. "Hauska tutustua Dean." Hän sanoo ja alkaa pohdiskelemaan. Deanoicissa on siis jotain eriryistä, senhän hän oli jo aavistellutkin. Liikuu yöt ulkona... nousee myöhään... ei syö lihaa... Mayen miettii. Hän alkaa vetämään johtopäätöksiä ja kaikkien rotu ehdotusten seassa on myös ihmissusi. Mayen ei kuitenkaan mainitse sitä ääneen.
"Olen ihan puolueeton myös." Mayen vastaa ja hymyilee Deanille. "Ei tuo sota oikeastaan jaksaisi edes kiinnosta..."
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Touko 2008, 12:54

Deanoic

Deanoic myönsi sen, että Mayenin hiukset todella pitivät korvat piilossa, mutta olihan tämä jo muutaman kerran sukinut hiuksiaan korvansa taa, eikä hän siltikään ollut huomannut haltioiden ja puolihaltioiden ominaispiirrettä, suippoja korvia.
Deanin hiukset sen puoleen olivat taitavasti takussa ja syötyään taas hieman salaattiaan, hän jatkoi hiustensa selvittelyä, vaikka itsepäiset takut eivät kyllä suostuneetkaan noin vain aukeamaan.

"Hauska tutustua sinuun, Mayen", Deanoic vastasi toiselle ja hymyili pienesti, etsien kamman housujensa taskusta. Hän seurasi mielenkiinnolla toisen pohtimista ja koetti samalla selviytyä irti takuistaan, mutta epäonnistui siinä.
"No, tuleeko mitään mieleen vai kerronko?" Deanoic sitten naurahti ja nykäisi kamman irti hiuksistaan, "Kirottua..." Hän mumisi ja nosti yhden hiustupponsa niin, että saattoi nähdä takun ja tuijotti sitä suu mutrussa ennen kuin laski kamman pöydälle ja alkoi jälleen tapella takkua vastaan käsipelillä.
"Sota saisi minun puolestani loppua, niin kaikilla olisi mukavammat oltavat", hän tuumi ja tuijotti takkua murhaavasti, "Tämä sota ei lopu ennen kuin saan hiukseni selvitettyä...muurhhhmm..." Dean ärähti kuitenkin samalla virnuillen ja päästi suustaan hieman susimaisen, mutta hiljaisen, ulvahduksen...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 18 Touko 2008, 16:23

Mayen

Mayen katsoo Deanin taistelua hiuksiaan vastaan pohtiessaan. Jos tämä nyt olisikin ihmissusi, saisiko sen muka sanoa ääneen. Ja miksi toinen kertoisi hänelle olevansa ihmissusi. Mayen pohdiskelee tovin asiaa ja sitten hymyilee taas. "Täysikuu on sitten ihana.." Hän sanoo, vihjaten siihen miksi Deania luulee. Olisi itseasiassa jännää tavata taruolentoja.

Elettyään niin kauan ihmisten parissa, ei nää kuin muutamia taruolentoja aina silloin tällöin. Haltiat eivät tulee koskaan lähellekkään ihmiskaupunkeja, ei enää. Usein Mayen kuitenkin livahtaa metsiin juoksemaan ja oleskelemaan. Aina kuin vain pystyy. Siellä hän on lähempänä sitä jotain mikä on muuten hänellä tavoittamatonta. Haltioita.

"Sota on kamalaa... Eivät haltiat ja ihmiset niin erinlaisia ole, mutta vain muutamat tajuavat sen..." Mayen sanoo alakuloisen kuuloisena. Katsoessaan taas Deanin kamppailua hiusten kanssa hän piristyy heti. "Saisinkohan minä auttaa?" Puolihaltia kysyy nauraen ja nyökkää Deanin hiuksia päin.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Touko 2008, 17:27

Deanoic

Deanoic joka oli juuri nielemässä salaattiaan oli tukehtua siihen kuullessaan Mayenin sanat.
"Pöh, eikä ole!" Hän huudahtaa, kuitenkin hillittyyn äänensävyyn ennen kuin tajuaa, "...Aaa, nyt ymmärsin yskän ja täytyy myöntää, että arvauksesi osui kohdalleen..." Hän jatko viitaten siihen, että oli ymmärtänyt Mayenin arvauksen. Se todellakin oli osunut oikeaan...salaattia mussuttava ihmissusi...
Tosiaan, Deanoicille täysikuu ei ollut niin ihastuttava, mutta tottakai se varmasti kaunis oli. Hän ei itse muistanut lähes lainkaan niitä asioita, joita öisin teki, eikä yleensä täyttäkuutakaan. Viimeksi hän oli nähnyt sen yli kymmenen vuotta sitten ennen kuin sai ihmissuden pureman, muuten hän ei muista täyttäkuuta nähneensä, paitsi joskus sellaisina koleina aamuina, joina se vielä näkyi haaleana taivaalla...ja silloinkin harvoin, hänhän nukkui usein aamut.

"Erilaisuutta halveksitaan", Deanoic sanoi nenäänsä nyrpistellen. He saattoivat vain toivoa, että molemmat osapuolet joskus lopulta tajuaisivat, ettei erilaisuudessa ollut mitään pahaa. Erilainen ulkonäkö tai luonne, ei tarkoittanut sitä, etteikö olento olisi ollut rattoisaa seuraa.
"Hmh? Jaa", Dean mutisi ja vilkaisi takkuisia hiuksiaan, "Luulenpa ettei se olisi pahitteeksi." Hän naureskeli itsekin ja ojensi toiselle kamman. Näitä takkuja tuskin saisi pelkin käsin selviksi...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 18 Touko 2008, 17:52

Mayen

Mayenin naurattaa Deanin ensimmäinen vastaus, mutta saa tukahdetettua sen tirskaukseksi. "No minulla taitaa raksuttaa aika hyvin kuitenkin..."

Mayen ottaa kamman, tulee lähemmäs Deania ja alkaa selvittämään takkuja. "Eivätkä haltiat ole edes kovin erinlaisia.. " Mayen sanoo kammatessaan Deanin hiuksia. "Vain erinnäköisiä ja tapaisia, mutta..." Hän sanoo ja keskeyttää lauseensa erään vaikean takun takia. Saatuaan sen aukeamaan Mayen jatkaa: "...eikö olisi hyväksi oppia toisilta kansoilta uusia asioita? Haltioiden käsityöt ova esimerkiksi erittäin kauniita ja kestäviä ja usein miten myös kevyitä." Mayen sanoo ja hänen mieleensä tulee heti itsensä yllä olevat kevyet haltia panssarit, mikä saa puolihaltian hymyilemään. Jälleen yksi isompi takku tulee vastaan ja Mayen alkaa selvittämään sitä. "Nää sun hiukset on tosissaan sotajalalla.." Mayen sanoo nauraen.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Touko 2008, 18:13

Deanoic

Deanoic irvistää hieman ensimmäisen suuremman takun osuessa kohdalle, muttei sano mitään ääneen.
"Näemmä siinä jokin ongelma kuitenkin on", hän mutisi ja jatkoi, "Minä en näe ihmissusilla kykyjä, joita muille ei olisi...Ehkä minulla on parempi hajuaisti, mutta kai se hyvä hajuaisti on haltioillakin?" Dean kysyi ja käänsi päätään sen verran, että näki Mayenin, kuitenkaan häiritsemättä tämän takkujen kanssa taistelua kovinkaan paljoa.
"Vaikka minusta voisi saada hyvän lemmikin", Deanoic sitten tuumasi ja rapsutti kynsillään itseään korvansa takaa ja päästi pienen inahduksen suustaan, koettaen sitten näyttää mahdollisimman hellyttävältä. Hän kuitenkin purskahti pian pieneen nauruun, joka hiljeni hetken kuluttua virnistelyksi.
"Minä en haltioiden käsitöihin olekaan tutustunut", Dean sanoi ja rypisti kulmiaan. Tottahan hän oli aiemminkin kuullut, että haltioiden työt olivat kauniita, muttei hän niitä koskaan ollut nähnyt.

"Ne ovat, aina aamuisin", hän vastasi naureskellen, "Veljeni mielestä ne olisi pitänyt jo leikata lyhyemmiksi, mutta minä en suostu moiseen." Oman itsepäisyytensä takiahan Deanoic oli nyt tässä tilanteessa, mutta hän ei tahtonut leikata pitkiä hiuksiaan, koska hän oli jo niin tottunut niihin ja hän piti niistä kovasti.
Miwra
 

Seuraava

Paluu Brogan Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron