Lounatuuli
Joku todellakin sai sätkyn ja sekös Lounatuulta nauratti. Toisaalta hänen olisi tehnyt mieli kokeilla tulisiko paikkaan täys kaaos jos hän vielä toisen kerran murahtaisi, mutta ei hän nyt kehdannut ihmisiä säikytellä.
"tottahan tuo on.." Lounatuuli tokaisi Deanin huomautukseen siitä, ettei maailma ole vain ihmisiä varten.
Eihän se ollutkaan.. ihmiset vain kuvittelivat olevansa maailman herroja. Ei ihmiset edes olleet voimakkain laji! Heitä nyt sattui vain olemaan enemmän.. ainakin Cryptissä. Ehkä jossain oli vielä valtakunta tai kenties vain pieni saari jossa eli vain ja ainoastaan taruolentoja.. sinne Lounatuuli haluaisi.. mutta toisaalta, mitä olisi elämä ilman vaaroja? Mitä olisi lohikäärmeen elämä ilman vaaroja? Tylsää, todella tylsää.
Pian alkoi kuulua epäilyttäviä ääniä.. raskaita, kolisevia askeleita. Ei tarvinnut kahta kertaa arvata mistä ne lähtivät.
"ilmeisesti se tyttö meni kertomaan vartijoille.." Lounatuuli tokaisi ja käveli ikkunan luokse.
"tavataan pian aroilla.. minun ei parane poistua ovesta" Lounatuuli sanoi ja avasi ikkunan hän hyppäsi ikkunasta ulos ja lähes välittömästi muutti ulkomuotonsa takaisin lohikäärmeeksi ja nousi taivaalle suuren ja humisevan ilmavirran saattamana. Ilmavirta nostatti mukanaan ylös kaiken irtotavaran kadulta, jotka sitten tippuivat vähänajan päästä takaisin kadulle.
Lounatuuli kohosi korkealle taivaalla ja suuntasi aroille.. hän ajatteli odottaa Deanoicia siellä samalla kukkulalla, missä he olivat tavanneetkin... vaikka siellä olikin märkää heinää tällä hetkellä.