Ukkosta paossa

Kaupungin paras ja kallein majatalo. Suuri ja avara, kodikas ja mukava. Majatalosta löytyy varmasti tilaa matkalaisille, joilla on rahaa taskussaan ja tarve päästä lepäämään pitkän päivän päätteeksi. Ruokaa ja juomaa löytyy, joskin majatalo ei ole Kallen kapakan veroinen juhlimispaikka. Huoneita löytyy niin aatelisarvoisille, kuin myös tavalliselle kansalle.

Valvoja: Crimson

Ukkosta paossa

ViestiKirjoittaja Miwra » 29 Touko 2008, 12:10

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... c&start=30 jatkuu...

Deanoic

Deanoic naurahti Lounatuulen vastaukselle, joka tuli aika myöhään, mutta kyllä hän muisti varsin hyvin mitä oli aiemmin kysynyt.
"Ehken kuitenkaan lähde tästä kalastelemaan salamaan persuksiini", Dean naurahti jo pelkälle ajatuksellekin. Salama ei ehkä tappaisi lohikäärmettä, mutta ihmisen - oli sitten ihmissusi tai ei - se kyllä tappaisi ja nopeasti. Tällä kertaa ajatus Lounatuulesta lentelemästä taivaalla ukkosilmalla nousi hänen päähänsä ja hän miettikin, kuinka tämä oli hoksannut, että salaman isku takamuksessa antoi energiaa? Ehkä tälle oli sattunut pieni vahinko tai tämä oli huomaamattaan lähtenyt lentelemään ukonilmalla ja saanut aikamoisen yllätyksen. Deanoic virnisteli itsekseen ja jatkoi matkaansa kylään.
Hän ei ollut varma tahtoiko Lounatuuli katsella ihmisten kylää tarkemmin, mutta autionpuoleista kun oli, hän päätti jatkaa matkaansa. Ehkä he ehtisivät tutustua ihmisten kylään myöhemmin, vaikka sitten kun ukkonen loppuisi ja ihmiset uskaltautuisivat ulos taloistaan.

Deanoic jatkoi sanaakaan sanomatta majatalolle päin ja huomasikin yllättävän pian sen tutun oven, josta oli useaan otteeseen sisään astellut - ja totta kai uloskin. Hän astui sisään ja vilkuili ympärilleen. Osa ihmisistä oli näemmä majoittunut tänne ukkoselta pakoon, ainakin porukkaa oli enemmän kuin yleensä. Hän jopa tunnisti Movyanin näiden joukosta ja nosti tälle kättään. Veli virnisti hänelle ja jatkoi keskusteluaan muiden kanssa.
Dean varmisti, että Lounatuuli oli vielä perässä ja mutisi sitten; "Ehkä menemme yläkertaan?" Veljesten huoneessa tunnelma saattaisi olla hieman rauhallisempi kuin täällä, sillä toisin kuin Movyan, Deanoic piti enemmän hiljaisuudesta...ihmiset osasivat pitää niin paljon meteliä, kun samaan paikkaan sattuivat.

//Enpä sitten tiedä olisinko jatkanut tänne vai keskustaan, niin jatkoin tänne 8D Otsikko on pyllystä, enkä nyt ole edes varma onko ne paossa ukkosta tai mahdollista uutta sadekuuroa :DDD//
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Touko 2008, 16:55

Lounatuuli

Lounatuuli seurasi kiltsiti Deanoicia, kuin koira omistajaa. Ei hänellä ollut varaa alkaa sooloilemaan ihmisten kylässä, muutamasta tietystä syystä.. Kadut olivat autiot ja melko karun oloiset, näin Lounatuulen mielestä.. ainakin haltijoiden kyliin verrattuna. Täällä oli niin synkkää ja joka nurkan takana vilisi rottia tai kissoja, joiden liikkeet pistivät ikävästi Lounatuulen silmäkulmiin, hänellä kun sattui olemaan erittäin hyvä näköaisti.
Deanoic johdatti hänet jollekkin rakennukselle.. Lounatuuli olisi voinutkin tietää, mikä tuo rakennus oli, jos olisi osannut lukea kyltin tekstin, joka roikkui rakennuksen oven yläpuolella. Mutta kuten sanottu, Lounatuuli ei osannut lukea saatika kirjoittaa. Mutta hänelle kyllä selvisi, että rakennus oli jonkin sortin majatalo, kun he pääsivät sisälle.
Porukkaa oli melko paljon ja juuri sillä hetkellä Lounatuuli toivoi katoavansa maan alle... meteli oli myös sen mukainen, joten Lounatuuli peitti pienesti korviansa kun kun he pääsivät peremmälle. Deanoic tervehti jotakuta, joka vain virnisti Deanille ja jatkoi keskusteluaan muiden kanssa.. oliko tämä Deanin veli? Saattoi olla, jotain yhdennäköisyyttä löytyi näin äkki vilkaukselta. Mutta sen paremmin Lounatuuli ei siihen henkilöön kerennyt kiinnittämään huomiota, kun Dean jo ehdottikin että he menisivät yläkertaan.
"Se olisi erittäin mieluisaa.. eihän tässä metelissä kuule edes omia ajatuksiaan.. eikä katseet ole kovinkaan lupaavia.." Lounatuuli sanoi, pidellen yhä käsiään korvillaan ja vilkaisi ympärilleen, kun muutama jo tuijotti häntä kysyvästi... kunhan ei vain Dean joutuis tästä vaikeuksiin, Lounatuuli kyllä pärjäisi vaikka vankilassakin, mutta Deanista Lounatuuli ei voinut olla varma.

// Tää on ihan hyvä ^^ Ja otsikko on ihan hyvä, ukkonen tai sade, ihan sama : DDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 30 Touko 2008, 14:05

Deanoic

"Tule sitten", Deanoic naurahti koettaakseen rauhoittaa toista, joka todellakin sai hieman katseita osakseen. Häntä itseään ei tästä varmaankaan suuriin ongelmiin voisi vetää ja tarvittaessa hän saisi kyllä Movyanin puolustamaan itseään. Tosin ei velikään niin lihaksikas ollut, että olisi monille pärjännyt, mutta Dean ei aikonut piilotella uutta ystäväänsä mahdollisten taikaolentoja vihaavien ihmisten takia. Häpeäisivät vain käytöstään!
Deanoic jatkoi matkaansa yläkertaan, eikä edes kääntänyt katsettaan noihin Lounatuulta tuijotteleviin ihmisiin. Erilaisuus ei todellakaan ollut nykyään laisinkaan sallittua, mikä oli Deanin mielestä todella typerää...

"Täällä...", hän mutisi ja etsi vanhan avaimen jostain taskunsa pohjalta. Oven lukko oli varsin helppo saada auki, mutta ovi narisi hänen avatessaan sen. Dean raotti ovea sen verran, että he molemmat pääsisivät luikkimaan sisälle ja veti sitten oven kiinni hitaasti, jottei herättäisi Lounatuulen kanssa enää enempää ihmettelyä.
Deanoic eli majatalohuoneessa kuin kotonaan konsanaan. Huoneessa ei ollut järin sotkuista, koska Movyanilla oli aamuisin tapana siivota, jos jotain siivottavaa näki. Tämä sinänsä hämmästytti Deaniakin, koska hän itse oli varsin laiska siivoamisen suhteen. Ehkä hänellä kuitenkin oli siihen syykin; rankat muodonmuutokset öisin.
Huone oli aika pieni, mutta siltikin juuri sopiva kahdelle veljekselle, joilla ei ollut paljoa rahaakaan käytössään. Mitä nyt lattia saattoi hieman narista, mutta tämä kelpasi Deanille. Huoneessa oli jopa sopivan lämpöistä ja hän istahti sängylleen, joka oli oven vasemmalla puolella.
"Ei se niin hääppöinen ole...", Deanoic mutisi ja silmäisi ympärilleen, huoneesta lähti myös kaksi ovea muihin tiloihin, "...Mutta kelpaa minulle." Hän hymyili hieman ja siirsi katseensa Lounatuuleen.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2008, 15:11

Lounatuuli

Jälleen Lounatuuli seurasi kiltisti Deania kun tämä lähti liikkeellen. Hän yritti parhaansa mukaan olla välittämättä ihmisistä jotka tuijottivat häntä, mutta liekö tuo ihme.. harvemmin sitä näki kaksimetristä, suomukasta miestä jolla oli sarvet päässä.
Pian he saapuivatkin ovelle ja Dean alkoi kaivelemaan taskustaan avaimia, kunnes sai avattua oven. Ovi narisi kun sen avasi, tuo narina ei ollut mitenkään mieluinen ääni näin Lounatuulen korviin, mutta hän ei siitä lähtenyt kitisemään, vaan pujahti kiltisti sisään. Hetken hän silmäili huonetta joka oli melko pieni, mutta siisti. Kyllähän täällä asui.. jos siis sattui olemaan ihminen, Lounatuulelle ei näin pieni huone olisi riittänyt sitten millään! Ja hänellä yhä oli suljetun/ahtaan paikan kammo.. ainoa huone missä hän tunsi olonsa turvalliseksi, oli haltija kunikaan valtaistuin sali.. siellä kun oli tarpeeksi korkea katto ja avarat tilat.
No, ahtaista tiloista Lounatuuli ei alkanut kitisemään, kunhan vain pääsi pois ihmisten katseista. Hän jäi hetkeksi pyörimään ja katselemaan huonetta, kunnes käveli ikkunan luo ja kurkkasi ulos.
Ulkona satoi jälleen ja ukkonen jyrähteli aika ajoin, mutta vielä ei kunnolla salamoinut.. silti Lounatuuli tunsi olonsa levottomaksi.. ja levottomana hänen oli pakko tehdä jotain, nytkin hän kokoajan napsutteli sormiaan, lopettan tuonkin homman melko nopeasti, tajutessaan että se voisi ärsyttää Deania.
"melko.. kotoisaa" Lounatuuli sanoi lopulta kävellen Deanoicin luokse, mutta ei istunut alas.. hän ei juuri nyt kyennyt istumaan aloillaan.
"Onko.. täällä mitään tekemistä? Minulla on kauhean levoton olo, pakko saada tehdä jotain! Anna edes jotain mitä voi pyöritellä käsissä..?" Lounatuuli sanoi, alkaen jälleen napsuttelemaan sormiaan.. sinänsä huvittava näky.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 31 Touko 2008, 20:23

Deanoic

Deanoic huomasi, että Lounatuuli oli hieman levoton ja siltä tämä näyttikin siinä ikkunasta ulos kurkkiessaan ja sormiaan napsutellessaan. Hän ei kuitenkaan keksinyt muutakaan paikkaa, jossa toinen ei olisi tuntenut oloaan samankaltaiseksi. Ulkona satoi, eikä kumpikaan heistä tahtonut kastua, muttei Deanilla ollut mistään suurta huoneistoakaan nykäistä, joten hän saattoi vain toivoa, että Lounatuulen onnistuisi asettua aloilleen siksi aikaa, että sade loppuisi.

Lounatuulen mainitessa levottomasta olostaan ja siitä, että tämän täytyisi saada jotain mitä pyöritellä, Dean naurahti ja nousi ylös sängyltään.
"Odotas nyt, kyllä me jotain sormissa pyöriteltävää keksitään", virne kasvoillaan hän lähti etsimään jotain, joka olisi tarpeeksi pientä, muttei taasen liian pientä. Sitten hän sen löysi, Movyan oli näemmä käynyt torilla, kun oli tuonut appelsiineja. Eihän niitä muualtakaan saanut, eikä niitä täälläkää noin vain puissa kasvanut, ne piti kai tuoda kauempaa. Eikä Deanoicia olisi sinänsä voinut appelsiinit vähempää kiinnostaa, hänestä ne eivät edes maistuneet hyvältä, mitä hän nyt oli niitä kerran, pari maistanut.
"Ota tuo", hän sanoi ja heitti appelsiinin Lounatuulta kohti...Hän vuorostaan kurkisti ikkunasta ulos ja huokaisi. Sade ei tuntunut loppuvan millään...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2008, 18:19

Lounatuuli

Lounatuuli katsoi levotomana kun Deanoic penkoi tavaroita ja pian hän heittikin hänelle jotain pientä, pyöreää ja oranssia. Lounatuuli sai kopin ja lähti samantien tutkimaan, mikä piru se oli?! Oranssi.. oliko se syötävää? Ainakin se tuoksui ihan syötävältä. Lounatuuli pyöritteli outoa palloa nenänsä edessä ja tutki sitä tarkkaan.. ei hän koskaan ennen ollut appelsiinia nähnyt! Ei hän edes tiennyt mikä se oli! Hän oli lihansyöjä, peto, ei hän tiennyt mitään hedelmistä tai muista rehuista.. kyllä hän omenan ja muut 'perus' rehut tiesi, mutta appelsiiniin hän ei koskaan ollut törmännyt.
Hän istui alas lattialle ja pyöritteli appelsiinia lattialla edessään, pallotellen sillä välillä ja heitellen sitä ohimennen ilmaan. Jo helpotti, olo tuntui paljon mukavammalta kun sai jotain tekemistä. Toivottavasti ukkonen menisi pian ohi.. ja sade myös. Onneksi sateen jälkeen oli aina raikasta ja puhdasta, ilmakin tuntui paljon kevyemmältä silloin.

"Dean.." Lounatuuli aloitti pyöritellessään outoa, oranssia, palloa käsissään.
"Mikä piru tämä on? Jotain syötävää?" Lounatuuli kysäisi nostaen appelsiinin ylemmäksi, kunnes alkoi taas kopittelemaan sillä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 02 Kesä 2008, 18:38

Deanoic

Deanoic seurasi Lounatuulen pallottelua appelsiinin kanssa ja istahti taasen sängylleen, tällä kertaa siirtyen kokonaan selälleen makaamaan. Sade ei ainakaan kuulostanut loppuneen ja jyrähdykset kertoivat, ettei sade ollut vielä hellittänyt, mutta kaipa se pian rauhoittuisi. Harvoin sade jaksoi kauan kestää, ukkonen senkään vertaa.
Dean naurahti ja kohotti päätään sen verran, että saattoi nähdä Lounatuulen.
"Se on appelsiini", hän selitti, "Ja kyllä se on syötävää, sitä ei vain taida täällä päin kasvaakaan..." Dean ei ollut varma siitä, missä päin noita appelsiineja kasvoi, muttei hän ainakaan ollut appelsiinipuihin juurikaan törmännyt. Torillahan noita myytiin ja hän nyt piti hedelmistä päivisin, kun koetti epätoivoisesti leikkiä kasvissyöjää, vaikkei sellainen öisin ollutkaan. Eivätpähän ihmiset ja muutkaan olennot heti olettaneet, että hän oli ihmissusi. Ihmissudet kun harvemmin olivat kasvissyöjiä edes päivisin.

Deanoic veti peiton ylleen. Hän ei tälläkään kertaa ollut jaksanut vetää tuota päiväpeiton tapaista sänkynsä päälle, joten saipahan peiton nopeasti ylleen. Hän ei tiennyt miksi olonsa oli kylmä, kun huoneessakaan ei niin vilpoista ollut. Ehkä hän vain oli liian herkkä tai jotain...Hän siirsi katseensa jälleen Lounatuuleen ja kääntyi kyljelleen.
"No, helpottaako?" Hän sitten naurahti ja hymyilikin hieman...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Kesä 2008, 16:49

Lounatuuli

Appelsiini? Syötävää? Lounatuuli katsoi Deanoiciin kysyvästi ja siirsi katseensa sitten hitaasti takaisin appelsiini nimiseen.. hedelmään? Kai se hedelmä oli!? Niin hän ainakin oletti. No, ei ihme ettei Lounatuuli tiennyt mikä Appelsiini oli jos sitä ei kerran Cryptissä kasvanut.. tai no, ei hän ollut varma kasvoiko sitä haltijoiden kylässä, ne viherpeukalot kasvattivat mitä vain! Mutta jos haltijat eivät kasvattaneet applesiineja, tuskin hekään niitä söivät.. jos appelsiinit tuotiin toisista maista, niitä ei koskaan viety haltijoiden kylään. Eihän haltijoilla ollut edes omaa satamaa.
Lounatuuli otti kaksin käsin appelsiinista kiinni ja nuuhkaisi sen pintaa.. ei haissut kovinkaan hyvälle, melko kitkerälle näin Lounatuulen mielestä. Eikä hän kyllä tuota lähtisi maistamaan, hän oli sataprosenttinen lihan syöjä, eikä mikään viherpipertäjä.
Tällä välin Deanoic oli kömpinyt peiton alle ja kääntynyt kyljelleen makaamaan. Lounatuuli nosti katseensa tähän ja nyökkäsi pienesti.
"Kyllähän se helpottaa... ainakin vähän" Lounatuuli sanoi ja jatkoi appelsiinin pyörittelyä, kunnes otti sen vasempaan käteensä ja viskasi päin Deanoicin rintakehään. Sen tehtyään hän virnisti erittäin vahingoniloisesti.

"Onko sinulla kylmä?" Lounatuuli kysäisi, hoksatessaan että Deanoic oli kömpinyt peiton alle. Sen verran hän tiesi että peiton alle mentiin nukkumaan tai jos oli kylmä niin siihen kääriydyttiin... ja Deanoic ei juuri nyt näyttänyt kovin uniselta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 05 Kesä 2008, 12:25

Deanoic

Deanoic hymyili, Lounatuuli ei selvästikään ollut ennen nähnyt appelsiinia. Olivathan ne hänellekin varsin outoja, mutta oli hän sentään niistä kuullut. Hänen silmänsä suurenivat kun toinen tähtäsi appelsiinin häntä kohti ja Dean veti peiton suojakseen ja vingahti hedelmän osuessa rintakehäänsä.
"Senkin pirulainen", hän mutisi peittonsa suojista ja laski suojaustaan sen verran, että hänen silmänsä ja nenänsä näkyivät peiton takaa, "Kosto elää!" Hän huusi, etsi appelsiinin käsiinsä ja heitti sen Lounatuulta päin. Hän saattoi jo olettaa, että toinen saisi sen kiinni, lohikäärmeillä kun oli nopeat refleksit, ainakin niin ihmissusi oletti.

"Hieman", Deanoic mutisi sitten, vastaten toisen esittämään kysymykseen. Ehkä huoneistossa oli hieman vilpoista ja Dean nyt paleli muutenkin helposti, joten...peiton alla oli kyllä huomattavasti lämpimämpää.
Deania ei sen sijaan väsyttänyt lainkaan, mikä oli kyllä varsinainen ihme, mutta ehkä hän nukkuisi illemmalla ennen seuraavaa yötä...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Kesä 2008, 18:05

Lounatuuli

Deanoic luikki salakavalasti peiton alle turvaan appelsiini pommitukselta ja pian Lounatuuli sai tuntea appelsiinin kopsahtavan otsalohkoonsa ja tipahtavan siitä syliinsä. Nopeat refleksit? No.. oli Lounatuulella yleensä, mutta tämä tuli niin äkkiä ja varoittamatta melko läheltä, ettei Lounatuuli kerennyt reagoida kunnolla.. lisäksi appelsiini oli niin vaaraton, joten turha edes yrittää ottaa sitä kiinni. Lounatuuli naurahti pienesti ja otti appelsiinin käsiinsä ja lähti pyörittelemään sitä jälleen, katsellen samalla peiton alla muhivaa Deania.
Dean myönsi että hänellä oli kylmä, ainakin hieman. Ihme kyllä, Lounatuulella ei ollut yhtään kylmä. No, hän oli lohikäärme, se varmaan selitti. Lounatuuli katseli hetken aikaa ympärilleen, kunnes nousi ylös ja käveli sängyn viereen. Hän laski kätensä Deanin pään päälle ja antoi olla siinä. Hetkeen ei tapahtunut mitään, kunnes kädestä alkoi hehkua lämmintä ilmaa joka lämmitti kaiken lähellään. Lounatuuli lähti liikuttamaan kättään Deanoicin yllä, lopulta vetäen kätensä kauemmaksi.
"Helpottiko?" Lounatuuli kysyi ottaessaan pari askelta taakse päin ja istui takaisin lattialle.
"kannattaisi varmaan vaihtaa kuivat vaattet... ihmiset kuulemma vilustuvat helpolla" Lounatuuli huomautti näin ohimennen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 13 Kesä 2008, 11:55

//Ehdinpä tänään käymään koneella :)//

Deanoic

Deanoic naurahti, kun tajusi onnistuneensa tähtäyksessään. Hän kyllä ihmetteli sitä, ettei Lounatuuli ollut ehtinyt reagoida lainkaan, mutta eipä tämä olisi appelsiinin iskuun kuollut, eikä Dean ollut edes heittänyt sitä lujaa. Todellisen vaaran edessä lohikäärme reagoisi varmasti jokaiseen rasahdukseenkin, mutta kumpikaan heistä ei ollut aikeissa tappaa toisiaan.

Deanoic kohotti kulmiaan kysyvästi, kun Lounatuuli nousi ja hetken hän jo kuvitteli, että tämä aikoi lähteä ulos sateeseen. Toinen kuitenkin noustuaan käveli hänen sänkynsä vierelle ja laski kätensä hänen päänsä päälle. Dean hämmentyi entisestään ja oli jo kysymässä mitä Lounatuuli oikein aikoi, mutta tunsi yllättäen toisen lämmittävän häntä. Deanoic ei ollut varma, oliko tuollainen voima kaikilla lohikäärmeillä, mutta Lounatuuli todella lämmitti häntä jollain oudolla voimalla ja kaikki tuntui lämpenevän.
Dean niiskautti nenäänsä ja tunsi olonsa huomattavasti paremmaksi ja lämpimämmäksi kuin äskettäin, eikä ihmekään.
"Todellakin", Deanoic naurahti pienesti, "Kiitos." Hän ei vielä siirtynyt peiton alta, vaikka tiesi toisen olevan oikeassa. Hänen täytyisi löytää kuivia vaatteita itselleen.

Hetken päästä Dean nousi, nyökäytti päätään sen merkiksi, että oli samaa mieltä Lounatuulen aiemman lauseen kanssa ja sipsutteli läheisen puisen, kuluneen kaapin luo, avaten sen ovet. Siellä oli muutamia kasoja vaatteita, jotka Movyan oli siististi viikannut, housut ja paidat olivat omissa pinoissaan. Deanoic virnisti, Movyanilla oli ollut jälleen tylsää.
Hän alkoi penkoa vaatteita, mutta huolellisesti kuitenkin ja kysyi samalla; "Mitä sinä minulle teit? Pystyvätkö kaikki lohikäärmeet siihen?"
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Kesä 2008, 13:30

// : DD //

Lounatuuli

Lounatuuli hymyili pienesti kun Dean kiitti häntä. Tuo oli pieni temppu Lounatuulelle eikä hän pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, mutta Deanoicille se oli näköjään uutta.
Lopulta Deanoic nousi ylös sängystä ja hyppeli vaatekaapille. Lounatuuli piti katseensa pois Deanista jos tämä päättäisikin yhtäkkiä alkaa vaihtamaan vaateita siinä kaapin edessä... Lounatuuli ei ollut niin pervo että olisi katsellut. Pian Deanoic kysäisikin mitä Lounatuuli oli tehnyt hänelle. Hän mietti hetken aikaa, ennen kuin avasi suunsa.
"Eivät kaikki lohikäärmeet osaa tehdä tuota, mutta jokainen lohikäärme osaa tuottaa lämpöä ympärilleen. Minä olen oppinut kanavoimaan lämmön tiettyyn kohtaan ja sitä kautta voin vaikka lämmittää pelkän kämmeneni tai sitten jalkani. Lohikäärmeethän ovat tulta hallitsevia taruolentoja joten loogisesti pystymme myös tuottamaan lämpöä. Kätevä taito talvipakkasilla" Lounatuuli selitti katsellen sängylle josta Deanoic oli hetki sitten noussut.
Tosiaan.. kätevä taito, paha vaan ettei Lounatuulen tarvinnut sitä usein käyttää, hän kun ei pahemmin kylmää tuntenut.. ja yleensä hän nukkui talvisin, hän ei yhtään pitänyt lumesta.
"Sade alkaa jo lakata.." Lounatuuli huomautti kuunnellen sadepisaroiden ääniä, jotka harventuivat hetki hetkeltä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Kesä 2008, 10:14

Deanoic

"Minähän ihan unohdin, että hallitsette tulen!" Deanoic naurahti, eikä hänen mielessään ollut käynytkään moinen, vaikka olihan hän kuullut tarinoita lohikäärmeistä jo pienestä pitäen. Olisihan hänen pitänyt muistaa, että lohikäärmeet syöksivät tulta, mutta se oli jotenkin tämän pienen seikkailun aikana päässyt vallan unohtumaan.
Deanoic päätti käyttää hyväkseen sen, ettei Lounatuuli katsonut häneen päinkään ja vaihtoi sukkelasti vaatteensa hieman mukavampiin vaatteisiin, joihin siis kuuluivat Movyanin ruskeat housut - jotka olivat Deanille liian pitkät - ja hieman paksumpi, vaalea paita.
"Parempi", hän mutisi ja sulki vaatekaapin ovet, laittaen äskettäin käyttämänsä vaatteet sänkynsä jalkopäähän, jotta muistaisi joskus pestä ne, ellei Movyan sitä ehtisi tehdä ennen häntä.
"Siltähän tuo vaikuttaa", Deanoic vastasi ja hyppelehti katsomaan ikkunasta ulos. Sade todella alkoi laantua ja saattoihan pilvien takaa aurinkokin jo kurkkia.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Kesä 2008, 15:45

Lounatuuli

Lounatuuli naurahti pienesti kun Dean tunnusti unohtaneensa että lohikäärmeet hallitsevat tulta. No, ei Lounatuuli pahemmin sitä voimaansa ollut käyttänyt, mutta kyllä sekin sujui. Hän ei yleensä käyttänyt tulta, ellei siihen ollut pakottava tarve... tulella taisteleminen oli niin hankalaa ja kaaottista, eihän siinä mitään intoa ollut.
Pian Deanoic olikin saanut vaihdettua vaatteensa ja Lounatuuli katsahti häneen. Dean oli selvästikkin vetäissyt kaapista liian pitkät housut ja se sai Lounatuulen naurahtamaan pienesti.. näytti siltä kuin Dean olisi kutistunut.
"Ei enää kauaa.. kohta varmasti paistaa jo aurinkokin." Lounatuuli totesi ja nousi seisomaan.
Hän venytteli ja päästi samalla oudon, matalan murahduksen joka kaikui pitkin huonetta ja käytäviä. Hetken hän oli paikoillaan kunnes naurahti pienesti ja hieroi takaraivoaan.
"tuota ei varmaan olisi kannattanut tehdä.." Lounatuuli huomautti kuunnellessaan käytävästä kantautuvia ääniä.
Joku nuori tyttö juoksi käytävää pitkin huutaen kuin olisi ollut suuremmassakin hädässä.. no olihan se pelottavaa kuulla lohikäärmeen murahdus, mutta ei Lounatuuli nyt kenenkään kimppuun ollut hyökkäämässä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 22 Kesä 2008, 16:09

Deanoic

Deanoic nyökkäsi Lounatuulen sanoihin, eikä malttanut odottaa, että aurinko alkaisi jälleen paistaa ja hän pääsisi kuivattamaan hiuksiaan lämpimään aurinkoon. Sateen aikaan oli aina jotenkin synkänoloista, kadut olivat tyhjiä ja taivas oli tumma. Dean kaipasi elääkseen auringonvaloa ja iloisia, ymmärtäväisiä ja vastaanottavaisia olentoja.
Deanoic hiljeni kun kuuli Lounatuulen murahduksen, joku vaikutti säikähtäneen ääntä todella pahasti. Ei ilmeisesti ollut tottunut siihen, että taruolentoja oli joka puolella, tahtoi sitä tai ei.
"Joku sai sätkyn", Dean naurahti kuunnellessaan hysteeristä kirkumista. Toisaalta, eihän sitä ihmisten kaupungissa olettaisi lohikäärmeitä näkevänsä.
"Noh, eiköhän se siitä", hän naurahti, kun Lounatuuli tuumi, ettei hänen varmaankaan olisi kannattanut murahtaa noin, "Saavatpahan tottua siihen, ettei maailma ole vain ihmisiä varten." Dean jatkoi hieman vakavampana.
Miwra
 

Seuraava

Paluu Brogan Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron