Kirjoittaja Crystal » 05 Elo 2009, 11:06
Cheryl virnisti tyytyväisenä ajatuksilleen ja hätkähti hiukan miehen herätessä. Tyttö hymyili ja huomasi miehenkin hymyilevän, joten ei tämä ainakaan ollut vihainen hänen suukkoistaan. Cheryl ihmetteli, miten loitsu ei tullut huutamaan hänelle, mutta miehen suukottaessa häntä otsaan, tyttö unohti loitsun ja tämän varoitukset. Cheryl halasi miestä lujasti ja pussasi tätä poskelle. "Minä pidän sinusta. Oikeasti." Cheryl kuiskasi Incinille. "Ihana? En tiennyt, mutta kiitos." Cheryl sanoi, päästäen irti miehestä. Tyttö oli onnellisempi kuin koskaan ja olisi halunnut huutaa kaikille, kuinka paljon hän rakasti Inciniä, mutta hillitsi itsensä kuitenkin. Loitsu ei päässyt ulos. Mitä ihmettä? Tyttö tuijotti epäuskoisena Inciniä. "Eikös loitsu pääse ulos milloin tahtoo?" Cheryl kysyi ja suojasi hiuksiaan varalta, jos loitsu yhtäkkiä hyökkäisikin. Sehän oli mutissut jotain hatusta ja tyttö ei halunnut menettää ihania hiuksiaan. Cheryl suukotti miestä suoraan suule, tämän kysyessä, että suukottiko Cheryl kaikkia jotka olivat sairaita. "En, vain sinua. Olet erikoistapaus, aina." Cheryl tuumasi hymyillen. Tyttö arvasi loitsun kirkuvan vastalauseita, mutta hymyili vain onnellisena, eikä välittänyt loitsun äänettömistä vastaan sanomisista. "Sitä vain ihmettelen, että miten loitsu ei pääse ulos? Osaatko hallita sitä?" Cheryl kysyi kummastellen. Miehen päästäessä irti, Cheryl nousi istumaan ja harjasi tukkaansa. Incin kertoi mitä hänen mestarinsa oli joskus sanonut. Tyttö oli samaa mieltä. "Tietysti. Sehän on kohtalo." Cheryl tuumasi, nyökäten samalla. "Miten se liittyy loitsuun tai meihin?" Tyttö kysyi ihmetellen. Hän oli onnellinen, että loitsu ei päässyt käristämään hänen hiuksiaan. Siitähän se soppa vasta olisi syntynyt. Hän ei vielä halunnut ruveta pitämään peruukkia. Hän ei ollut niin vanha. Cheryl silitti Incinin paljasta rintaa ja paneutui miehen viereen kyljelleen. "Mestarisi oli varmaan aika viisas?" Tyttö kysyi, jatkaen silittämistä.