Sunnuntai

Kuuluisa tai vähemmän kuuluisa Ophelian kappeli. Pieni ja sievä kappeli on jopa niin pieni että siellä tuskin mahtuu seisomaan. Sisällä on alttari ja kaksi tyynyä johon voi istua, tosin toinen on jo Ophelian istuimena. Sisällä on paljon kynttilöitä jotka luovat valoisan ja lämpimän, kodikkaan tunnelman. Sisällä on myös pieni kello, jota kuuluu soittaa jos esittää jumalille toiveen, maksusta tietysti. Opheliaa voi mennä tapaamaan synninpäästön merkeissä taikka muuten vaan keskustelemaan.

Valvojat: Crimson, Ivy

Sunnuntai

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Joulu 2007, 21:47

Ophelia

Aaamu oli jälleen sarastanut ja kuten Cryptissä, ilma oli aina aamuisin valoisaa ja kirkasta. Ophelia oli herännyt tavallista aikaisemmin tänään, ilmeisestikin siivoamaan. Vaikka hän olikin eilen saanut suurimman osan pölyistä pyyhittyä Blackin lähdön jälkeen, hänelle oli silti jäänyt rutkasti tekemistä ja yritti saada kaiken valmiiksi ennen kuin aamu edes ehtisi sarastaa. Oli nimittäin Sunnuntai, ja uskonnolleen uskollinen Opheliakin pitää Sunnuntain vapaana kaikesta ylimääräisestä työstä, toki hän vielä papittaren ja neuvonantajan virkaansa yhä piti yllä, mutta kuten sanoinkin, kaikki ylimääräiset sai jäädä pois.
Jumala loi maailman seitsemässä päivässä ja seitsemäntenä päivänä jumalakin lepäsi luomis työltään ja näin seitsemäs päivä viikossa oli aina pyhitetty lepopäiväksi. Tämä oli yksi ensimmäisistä asioista jotka Ophelialle oli paljon pienempänä opetettu.

"Valmista!" Ophelia hihkaisi noustessaan pystyyn, hän oli juuri saanut kuurattua lattian hohtavan puhtaaksi. Hänen hiuksensa olivat jälleen sidottu ja hänellä oli päällään hyvin yksinkertaiset vaatteet joista hihat ja lahkeet olivat kääritty, häntä ei todellakaan tunnistaisi papittareksi tässä asussa.
Hän avasi hiuksensa, heiluttaen päätään pari kertaa sivulle että ne aukeaisivat kunnolla.
Viime aikoina oli ollut ihmeellisen hiljaista, ketään ei pahemmin ole käynyt ripittäytymässä mikä merkitsi sitä että Ophelia sai olla ihan omissa oloissaan.
Hän muisti vielä sen mystisen, itseään Hukaksi kutsuvan naisen jonka tämä oli tavannut tee-kaupassa, samalla kun oli käynyt ostamassa maan ja taivaan teetä.
Ophelia nojautuikin seinään ja lyhistyi lattialle istumaan, pidellen tee-kuppia käsissään samalla kun katsoi ikkunsta ulos.
Hän oli vaihtanut petivaatteetkin, pyykkiä hän ei tosin itse pessyt joten vaatteet ja muut menivät aina linnan pesulaan.

Sitten hänelle tuli mieleen Black, hänhän oli juuri eilen keskustellut Hukan kanssa tästä joka niin selvitti asioita kuin herätti uusiakin kysymyksiä.
Ophelia ei ollut eilen ajatellut pahemmin Hukkaa itseään... Kuka tämä todellisuudessaan oli ja mitä tärkeintä, mikä tämä oli?
Ophelia saattoi vain muistaa sinertävän ihon, punaiset silmät ja terävät hampaat jotka olivat suurimman osan ajasta peitettynä huiviin.
Ehkä Ophelia tapaisi vielä tämän naisen ja saisi tietää tästä enemmän, hän muistaa edelleen sen tunteen kun näki tämän ekaa kertaa, eikä se ollut järin miellyttävä, jokin Hukan näkemisessä pisti ilkeästi muttei Ophelia sitä ollut ajatellut yhtään kun he alkoivatkin jo keskustelemaan Blackistä...

Ophelia päätti kerätä luunsa, vaikka olikin sunnuntai, se ei tarkoittanut että laiskottelu olisi sallittua. Hän nousi seisomaan, asetti kuppinsa pienen pöydän päälle ja vaihtoi vaatteensa samaan tuttuun papittaren asuunsa.
Mitäköhän Lily teki juuri nyt? Tai Black? Tai tämä Hukka jonka hän eilen oli tavannut? Ophelia itse oli ainakin jumittunut pieneen kappeliinsa jossa kukaan täysikasvuinen voinut edes kunnolla seistä, mikä taas saattaa vaikuttaa Ophelian omaan kasvuun. Niin, Ophelia oli noin 12-vuotias pieni tyttö, tosin, Ophelia ei itse tiennyt oliko enää niin pieni, kyllä se aikuis-ikäkin tulisi aikanaan...
Ophelia havahtui ääniin, joku oli kappelin lähettyvillä, selvästi tulossa sisään minä hetkenä hyvänsä. Ophelia kurkisti takahuoneesta kappelin puolelle nähdäkseen kuka sieltä mahdollisesti oli tulossa.

//Ja näin! xD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Joulu 2007, 22:10

Henry

Henry oli viettänyt pitkään rauhallista, ehkä hieman tylsää elämää, sen jälkeen kun oli sanonut Winille hyvästit.
Nyt hänen korviinsa oli kantautunut uusia tietoja, mm: Lilyn ja Blackin suudelma ja papitaren ja velhon pako vankilasta.. ja tietysti viimeisin uutinen, Hänen siskona, velho ja papitar olivat olleet vankina.
Nyt hän halusi kuulla näistä asioista enemmän, luotettavalta taholta. Lily oli jossain muualla ja tältä Henry ei uskonut saavansa vastauksia vaikka jahtaisi häntä läpi linnan koko päivän. Blackitä Henry ei edes harkinnut kysyvänsä, hän ei pahemmin pitänyt miehestä.. varsinkaan siitä ajatuksesta että tämä edes koskisi Lilyyn, olihan hän sentään Lilyn veli.
Joten jäljelle jää Ophelia. Kaikkien muiden selitykset olisivat perättömiä ja perustuisivat huhuihin, joten nyt tämä pieni papitar saisi selittää asiaa tarkemmin.

Henry käveli pihamaan poikki tervehtien kaikkia vastaantulijoita. Blackin asunnon kohdalla hän vilkaisi sivu silmällä, näkyisikö siellä eloa, mutta turhaan.
Lopulta Henry saapui Ophelian kappelille. Hän venytteli hieman ja koputti sitten oveen. Vastausta ei tullut, joten Henry koputti uudestaan ja avasi oven varovasti.
"Huomenta Ophelia neiti? Oletko jo hereillä?" Henry huhuili, samalla kun astui sisäpuolelle.

//HEREEEEEH!!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Joulu 2007, 22:33

Ophelia

"Ah! Prinssi Henry?" Ophelia huudahti kun huomasi vieraan olevankin prinssi Henry, juuri se poika joka aina oli kateissa ja mnei pitkin metikköä, näin Harald ainakin sanoi.
Ophelia itse ei ollut nähnyt Henryä varmaan ikuisuuksiin mikä pistikin miettimään miksi tämä tulisi juuri nyt häntä tapaamaan?

"Tulen ihan pian teidän korkeutenne!" Ophelia huikkasi ja livahti takahuoneeseen, hän ei ollut varautunut vieraisiin ollenkaan, niin kevytmielinen hän oli huomannut olevansa.
Tee, minkä Ophelia oli ennen aamukoittoa keittänyt oli jo kylmää, joten hän joutui keittämään sen uudestaan. Takahuoneesta saattoi kuulua pienoinen räsähdyskin samalla kun Ophelia hääräsi kappeliaan vieraanvaraisemmaksi.
Vaikka tee olikin jo kylmää, Ophelia oli ainakin saanut kuurattua koko kappelinsa hohtavan puhtaaksi. Se oli valoisa ja ei ihme vaikka puinen lattia heijastaisikin peilikuvaa, täysin päinvastaista millaista Blackin asunnossa oli, niin ainakin Ophelia muisti.

Tee kiehahti ja Ophelia nosti kannun ja kupin tarjottimelle, hän tarjosi aina teetä vierailleen, olivat he sitten kuninkaallisia tai ei.
"Anteeksi! On ollut hieman kiireitä viime aikoina..." Ophelia sepitti samalla kun käveli kappeliin, laski tarjottimen pöydälle ja istuutui vastakkaiselle tyynylle.
"Mitä prinssi mahtaa minulta mahdollisesti haluta?" Ophelia kysyi muodollisesti, hän puhui näin yleensä vain kun puhutteli kuningasta, mutta ei tiennyt yhtään miten hänen pitäisi suhtautua tämän poikaan.

//Where!? *tähystää*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Joulu 2007, 22:52

Hery

"kyllä, minähän se" Henry sanoi ja astui peremmälle.
Henry istui toiselle tyynyistä ja alkoi katselemaan ympärilleen, samalla kun Ophelia hääräsi takahuoneessa. Kuului jopa pieni rysähdys, mutta Henry vain istui paikallaan.
Hän ei ollut käynyt kappelissa varmaan vuoteen! hän ei muistanut ollenkaan että tämä pieni kappeli olisi näin valoisa ja kotoisa. Hänelle tuli muistot äidistä ja "hyvistä" ajoista. Sitten Ophelia saapui tee tarjottimen kanssa.
"hmh, mitäs tuosta, itselläni ei pahemmin ole ollut kiireitä" Henry vastasi Ophelialle joka istui toisellepuolelle.
"Niin tuota tosiaan." Henry sanoi samalla kun otti lootusasennon.. lähes kaikki miehet istuivat lootusasennossa, mikä sinänsä oli hassua, sillä se oli perinteinen haltijoiden istumis tapa.
"Olen kuullut tässä näitä juttuja ja haluaisin vahvistuksen osaan.. hovin väeltä en huhuja ala kuuntelemaan, isältä en varmana kysy, Blackiltä en tosiaan ja Lily hyppii omia teitään." Henry aloitti, samalla kun käänsi katseensa Opheliaan.
"Joten jäljelle jäät sinä" Henry lopetti ja katsoi Ophelian reaktiota.
"eli.. kerroppa nyt, Mitä tanssiaisissa oikeasti tapahtui.. Onko Lily oikeasti.." Henry sanoi hieman vaivautuneena.
Hän oli kuullut jutta että joko Black oli rakastunut Lilyyn taikka toisin päin.. taikka molemmin päin.
Oli miten oli, hän halusi vastauksen ja uskoi että Ophelia voisi auttaa.. Lasten suusta se totuus kuuluu, niin kuin sanottua, Henry päätti aloittaa asioiden setvimisen järjestyksessä.

// THERE! *heittää pommin ivylle!*//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Joulu 2007, 23:15

Ophelia

Ophelia säpsähti hiukan kun tajusi minkä vuoksi prinssi Henry oli tullut juuri hänen luokseen, mutta onnistui pitämään tyynen olemuksensa. Koska prinssi itse oli juoksennellut ympäri metikköä tämän oli mahdoton tietää mitä tanssiaisissa oli silloin oikeasti tapahtunut ja nyt Opheliallekkin selvisi että asiasta huhuiltiin varmaan ympäri valtakuntaa! Tämä tosin oli pakko tarkoittaa myös että kaikki mitä tapahtui tanssijaistenkin jälkeen oli vielä pimennossa Henryltä ja Ophelia toivoi ettei hänen tarvitsisi alkaa selittämään tätä asiaa tälle.

Ophelia meni aivan hiljaiseksi, tosin turha sitä oli alkaa Henryltä pimittämään, tämä saisi tietää sen joka tapauksessa eikä Ophelialla ollut oikeutta valehdella kuninkaan pojalle.
"Kyllä, prinsessa Lily on suudellut kuninkaan velho Blackia." Ophelia vastasi täysin suoraan, tosin ei arvannut että Henry tarkoitti kysymyksellään sitä että olivatko nämä kaksi rakastuneita vai eivät vaan siirtyi suoraan shokeeraavimpaan kohtaan.

Tämän suutelon takia he olivat joutuneet tyrmään samalla kun kuningas veti sikeitä, olivat karanneet ja joutuneet vangeiksi, palanneet kotiin, joutuneet jälleen vangeiksi, parantaneet sairaita, pitäneet kaksintaistelun ja palanneet jälleen kotiin...
Ophelia ei todellakaan halunnut tavat enää yhtäkään haltijaa ja Henry sinänsä hermostutti sillä tämä oli kapinallinen isäänsä kohtaan ja tällä ei selvästikään ollut mitään haltijoita vastaan...

//YAY!! *Pommi räjähtää*.... YAY!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Joulu 2007, 23:27

Henry&Black

Henry oli aivan hiljaa, tyynestä olemuksesta ei olisi arvannut mitään, mutta sisällään hän raivosi kuin piru. Hän ei sanonut mitään, hänen piti järjestää ajatuksiaan, tämä kaikki saattaisi pilata suunnitelmat!
"Aran suuttuu kun saa tietää tästä.." Henry mutisi itsekseen ja tajusi vasta jälkeen päin, mitä oli sanonut.
JA sitä oli turha enää peitelläkkään! kaikki tiesivät että Henry oli isäänsä vastaan, hyppi pitkin metsiä, pukeutui kuin haltija ja... osasi haltijoiden tavat.

Aranilla ja hänellä oli sopimus, mutta siitä ei kukaan muu tietänyt, ei edes Art ja nyt Henry oli möläyttänyt pienen paljastuksen Ophelialle..
"siis tuota..." Henry aloitti vaivautuneesti, mutta hänet keskeytti puinen kopautus ovelta, aivan kuin joku olisi koputtanut oveen sauvalla.

Se oli Black. Black oli siivoillut vielä viimeisiään ja siivotessaan hän oli huomannut että häneltä puuttui punaheinä jauhetta.. punaheinää oli vain aroilla ja sinne oli tylsää mennä yksin. Lilyä hän ei veisi pois linnan alueelta, ellei olisi täysin pakko. kestään muusta hovissä hän ei välittänyt, paiti Opheliasta, tämä oli osoittautunut erittäin mukavaksi seuraksi. Hän oli heittänyt ulkoviittansa niskaansa, pistänyt hupun päälleen ja käveli nyt kohti Ophelian kappelia, toivoen että Ophelia lähtisi tämän kanssa pienelle tutkimusretkelle. Hän kopautti oveen sauvallaan, jääden odottamaan että Ophelia avaisi, hänellä ei ollut tapana saapastella toisten taloon, ennen kuin ovi avattiin.

Henry tuijotti ovea ja vilkaisi Opheliaan.
"Sinun lie paras avata" Henry sanoi ja kiitti luojaa tuosta mystisestä koputtajasta... tosin, hän ei kiittänyt kauaa, kunnes näki kuka ovella oli.

// OU JEAA, DUFF MAAAAN!!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Joulu 2007, 23:49

Ophelia

"Aran..?" Ophelia hätkähti kuullessaan tämän vihaamansa haltijan nimen ja katseli nyt Henryä epäilevästi tietämättä yhtään miten tulkitsisi Henryn mutinat tästä.
Aran? Miksi Aran? Mitä on tekeillä..? Ophelia panikoi pienessä päänupissaan. Huolestuneisuus saattoi paistaa läpi Ophelian kasvoista, hän ei pitänyt ajatuksesta ollenkaan että kuninkaan poika olisi läheisissä tekemisissä haltijoiden kanssa!
Ophelia oli myös huomannut että Hnery oli ottanut lootusasennon mikä oli tunnetusti haltijoiden tapa istua.

Ophelia katsoi häkeltyneenä Henryyn joka selvästi yritti nyt selittää äskeistä lipsahdustaan Ophelialle, mutta keskeytyi puiseen koputukseen ovella...
Ophelia tuijotti oveen kunnes säpsähti Henryn ääneen, nyökkäsi yhä häkeltyneenä ja epäilevänä siitä mitä Henry oli sanonut, käveli ovelle ja avasi ne.
"Black!" Ophelia hihkaisi ja perääntyi että tämä pääsisi peremmälle sisään. Ophelia tiesi ihan hyvin Henryn olemassa olon muttei nähnyt syytä miksei päästäisi Blackia sisälle vaikka Henry olisikin paikalla samaan aikaan.

Ophelia alkoi laskemaan sormillaan montako kuppia pöydässä oli, osasi hän laskea mutta oli jostain kumman syystä hieman sekavalla päällä jotta jputui käyttämään sormiaan kahteen kuppiin! Ja heitä olisi nyt kolme.
"Otatko sinäkin teetä?" Ophelia kysyi hymyillen ja oli valmiina lähtemään noutamaan kolmatta kuppia takahuoneesta, mikäli Black meinasi viipyä viittä sekuntia kauempaa Henryn takia.

//KULUNUT! >__<//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Joulu 2007, 00:03

Black&Henry

Henryn ilme muuttui helpottuneesta järkyttyneen vihaiseksi kuullessaan että Black oli ovella.

"Hei Ophelia, Mikäs siinä.." Black sanoi astuessaan sisään, hetken hän ihmetteli miten niin "hänkin" ottaisi teetä, kunnes hän huomasi Henryn pöydän ääressä.
Black tiesi, ettei Henry pitänyt hänestä, mutta koska hän itse oli niin ilkeä, hän päätti tunkea sisään vaikka Henry olisi ollut tunnustamassa syntejään.
"huomenta teidän korkeutenne" Black sanoi istuessaan lattialle pöydän ääreen.
"huomenata.." Henry sanoi vaisusti tuijottaen Blackia kuin pirua... mitä hän oikeastaan olikin.

Ophelia oli häipynyt hakemaan teekuppia ja sillä välin Henry päätti ryhtyä toimeen.
"joten.." Henry aloitti ja hörppäsi teetä "Olen kuullut että sinulla ja siskollani on jotain meneillään.." Henry sanoi katsoen epäillen Blackia, joka otti prinssin sanat kylmän rauhallisesti.
"Minä taas olen kuullut että sinulla ja haltijoilla on jotain meneillään" Black vastasi pisteliäisesti, jättämättä vastaamatta Henrylle.
Henry oli vähällä murskata teekupin, mutta hillitsi itsensä ja purkaukesensa kun Ophelia jo ilmestyi paikalle.

"Prinssillä varmaan oli tärkeämpää asiaa mitä minulla, joten ole hyvä ja puhu" Black sanoi nyökäten Opheliaa kohti.
Henry katsoi yli kulmiensa Blackiä joka hymyili kuin kanan syönyt kettu.
"asiani taitaa kyllä koskea teitä molmepia" Henry sanoi.
"Todellako?" Black esitti yllättynyttä ja sen huomasi.

Vaikka Blackillä ei periaatteessa ollut varaa kettuilla prinssille, hän teki sen erittäin mielellään, silloin kun Lily taikka Harald eivät olleet paikalla.. heidän aikanaan oli taas Henryn vuoro kettuilla.
"Jos prinssillä kerran niin tärkeää asiaa on, niin antaa tulla vaan" Black sanoi ristien kätensä syliinsä.
"Haluan tietää kaiken mitä saitte selville ollessanne haltijoiden kylässä" Henry sanoi, osoittaen kysymyksen Ophelialle.
Black pysyi hiljaa, hän halusi nähdä miten Ophelia käyttäytyisi pirnssin seurassa.

// duff maaan ei lähde kulumallakaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Joulu 2007, 00:44

Ophelia

Ophelia lähti takahuoneeseen hakeakseen yhtä ylimääräistä kuppia Blackille, jättäen tämän ja Hneryn kaksistaan kappeliin. Hän oli onneksi aamulla ehtinyt myöskin tiskaamaan joten puhatiden kuppien löytäminen ei ollut vaikeaa, tosin hän oli ehtinyt rikkomaankin pari tiskatessaan, saippuainen vesi ei sopinut yhteen Ophelian kömpelyyden kanssa.

Pian hän palasikin kupin kanssa, pisti sen pöydälle ja kaatoi siihen teen joka vielä höyrysi ilmoittaen ettei se ollut ehtinyt vielä kylmentymään.
Ophelialla ei ollut hajuakaan mistä Henry ja Black olivat saattaneet puhua sinä lyhyenä aikana kun Ophelia oli ollut noutamassa yhtä vaivaista kuppia, tunnelma oli hieman kireähkö...

Ophelia istuutui samalla takaisin paikalleen, odottaen että jompikumpi avaisi keskustelun, eikä kestänyt aikaakaan kunnes Black avasikin suunsa, tosin Ophelian tällä kertaa ei tarvinnut pelätä että tämä hakattaisiin henkihieveriin joka kerta kun tämä suunsa avaisi.
Henryn asia osottautuikin koskevan heitä molempia, Blackia ja Opheliaa... Ja kuten Ophelia kaikista eniten pelkäsikin, aiheena oli haltijat, tarkemmin ottaen heidän olonsa haltijoiden vankeina.
Sitä kysyttiin vielä kaiken lisäksi häneltä!
Saimme selville...? Mitä minun pitäisi vastata? Au~au~au~au! Ophelia vikisi mielessään.
Ophelia vakavoitui, ainakin yritti ja katsahti prinssiin yrittäen edelleen kasata vastausta mielessään. Mitä he muka saivat selville? Sen että Aran oli rakastunut Lilyyn? Sen että Aran oli itseään täynnä oleva raakalainen? Kai Ophelia sitten oli kerrottava.

"Ainoat asiat jotka minulle itselleni tulevat mieleen olostamme haltijoiden kylässä ovat hyvin vähäiset." Ophelia ei valehdellut vaikka hän ei haluaisikaan asiasta puhua, varsinkaan henrylle sillä tämä oli nyt hyvin epäilyttävä ja kaikki tiesivät ettei tällä ollut puhtaita jauhoja pussissa...

"Minun parannustaitoni olivat yksinkertainen syy miksi Aran tahtoi vangita minut, Blackin taas Aran vangiksi haluten kostoa ja syy prinsessa Lilyn vangitsemiseen ylettyy vuosien taa..." Ophelia aloitti jälleen jättäen toiset jännitykseen, ilkeä tapa, mutta puhupahan rehellisesti.
Ophelialle tosin alkoi nyt tulemaan vaikeuksia...
"Ja.. Selvisi siis että Aran oli joskus lapsuudessaan tavannut prinsessa Lilyn ja sen aikainen soittorasia oli sitonut heidät yhteen, säilöen Aranin tunteita Lilyä kohtaan vuosien ajan... Mutta, Aranin huonoksi onneksi, Lily ei tuntenut samoin tätä kohtaan."
Ophelia sai sen sanottua! Tosin hieman kierrellen, mutta saipahan sanottua, eikä edes ääni värissyt pahemmin. Tässä oli kaikki mitä Ophelialle tuli juuri nyt mieleen ja katsahti nyt Henryä toivoen että keskustelu päättyisi tähän.

//MR.MUSCLE VIEMÄRI VAAHTO!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Joulu 2007, 00:56

Black&Henry

Henry kuunteli tarkkaan kun Ophelia puhui ja vilkaisi sitten Blackiä joka ryysti teetä kylmän rauhallisesti.
"Vai niin" Henry sanoi.
Ophelia ei itseasiassa ollut kertonut mitään uutta! Henry tiesi kaiken mitä Ophelia oli kertonut ja oli onnellinen ettei Aran ollut puhunut mitään hänestä heille.
Hän itse oli kertonut Aranille Ophelian taidoista, kuullut Aranilta tämän vihasta Blackia kohtaan ja kuullut aaaikoja sitten Aranin tunteista Lilyä kohtaan.

"Tuota en ollutkaan koskaan kuullut" Henry sanoi, aivan kuin ei mitään olisi tiennyt.
Black hymähti itsekseen, saaden Henryltä vihaisen mulkaisun.
"No mitä aisaa velholla sitten oli?" Henry kysyi nostaen päätään vähän ylemmäksi.
"Tosiaan.." Black sanoi.
"Ophelia, tulin kysymään, lähtisitkö kanssani aroille? Minun pitäisi hakea punaheinää ja matka yksin on erittäin tylsä.. sinähän et ole edes käynyt siellä? pääsisit nyt paikan päälle, näkymät ovat kyllä upeat" Black sanoi katsoen Opheliaan.
"Velho ei uskalla yksin mennä" Henry huomautti kuivasti.
"en tietenkään, ties vaikka iso paha Aran tulisi ja tappaisi" Black vastasi yhtä kuivasti takaisin.
Henry hallitsi taas vihansa ja nousi ylös.
"Teillä lienee muuta tekemistä, joten minä tästä häivynkin" Henry sanoi ja käveli ovesta ulos, kiittäen teestä.
"No?" Black kysyi siirtäen katseensa ovesta Opheliaan.

// x'D total reps. WC DUCK DUO ACTIVE! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Joulu 2007, 01:13

Ophelia

Kaksi aikuista miestä tappeli Ophelian kappelissa, mikään ei tuntunut juuri nyt epämielyttävämmältä, varsinkaan kun Ophelia koki että he olivat itse herran silmien edessä...
Henry ei näyttänyt tietävän mitään mistä Ophelia oli kertonut ja oli iloinen ettei tämän ollut tarvinnut vääntää itsestään väkisin sanoja ulos turhaan...
"En ole en..." Ophelia vastasi hiljaa ja alkoi miettimään asiaa samalla kun Henry ja Black jatkoivat sana harkkaansa.
Ophelia ei ollut ennen käynyt aroilla, ainoat paikat missä tämä oli ollut oli linna, kylä, metikkö... Haltijoiden piilopaikka... Tosin kaksi viimeisintä eivät olleet mitenkään vapaaehtoisia...

Ophelia heräsi jälleen todellisuuteen kun Henry olikin jo astellut ulos ovesta jättäen hänet ja Blackin kaksitaan kappeliin.
Ophelia katsoi hetken aukinaista ovea ja katsahti sitten Blackiin.
"Voin minä tullakkin!" Ophelia vastasi iloiseen äänensävyynsä, häntä todella kiinnosti nähdä nämä arot ja uskalsi ihan hyvin mennäkki sinne kun Black olisi siellä hänen kanssaan.
Ophelia nousi ylös, siisti hamettaan hiukan ja katosi hetkeksi takahuoneeseen ja palasikin pian punainen hupullinen viitta yllään.
Hänellä ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta käyttää sitä ja näytti ihan punahilkalta tämän kanssa, mikä olikin yksi syy miksi Ophelia pitikin viitastaan niin paljon!
"Mennään!"

//AROILLE JA SEN YLI! *Tähän ei tarvitse vastata*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt


Paluu pihakappeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron