Kirjoittaja Ivy » 27 Tammi 2008, 15:23
Ophelia
Opheliakin oli herännyt tänään aikaisin aamulla, hän oli vihdoinkin pääsemässä taas normaaliin unirytmiinsä mikä oli viime aikoina heitellyt aika hurjastikin. Ophelia oli pukeutunut, pessyt kätensä ja kasvonsa ja harjannut hiuksensa kuten hänen normaaliin aamu rutiiniinsa kuuluikin, näin aamu rukoilun lisäksi.
Ophelia vietti rauhallista rukous hetkeään, hän ei ollut nähnyt Blackia saatika Lilyä sitten eilisen ja ei tiennyt yhtään mitä nämä juuri tällä hetkellä puuhasi. Suituskkeet loivat tuttua tunnelmaa kaikkialle kappeliin valollaan että tuoksuillaan. Ophelia kiitti jumalaa, ensinnäkin siitä että Ben sai pitää henkensä ja ehkä jopa Ratchetkin, vaikka tämä olikin kaikki aika pitkälle Blackin ansiota, mutta tietenkin Ophelia näki että jumalalla olisi oma osuutensa asiaan, mitä muuta papittarelta voi odottaa? Ophelia kiitti jumalaa pienestäkin ilosta mitä tämän elämässä oli, ja jopa surusta, ne opettivat ja kehittivät häntä vahvemmaksi, tosin... Joskus Ophelia sai tuntea itsensä väsyneeksi siihen kaikkeen mitä hänen ympärillänsä tapahtui, mutta hänellä ei ollut valittamisen varaa, hän viihtyi hovissa, täällä oli hänen kotinsa ja Black ja Lily olivat hänen ystäviänsä.
Ophelia saattoi kuulla pihalta tulevan kohinan joka johtui ihmisten määrästä pihamaalla. Aamu oli kaikkein kiireisintä aikaa ja joskus Ophelia sai herätä tähän, eipähän nukkunut ainakaan pommiin.
Ovelta kuului koputusta ja Ophelia kääntyi tyynyltään pöydän puoleen ja pyysi sitä tulemaan sisään ketä ikinä siellä olikin. Mies tuli sisään, se oli kai yksi sotilaista jota Ophelia ei ollut koskaan ennen nähnyt. Mies oli vaivautunut ja oli tullut mitä ilmeisemmin synnin päästöön. Ophelia tiesi että tällä miehellä saattoi olla harteillaan jopa miehen tappo, se oli yleisin mitä hänelle tultiin tunnustamaan, tosin vain ne tulivat joita asiat vaivasivat, useimmat eivät oleet moksiskaan siitä että olivat tappaneet jonkun. Ophelia kuunteli ja nyökkäili minkä kerkesi, taas tulivat tämänkin työt varjo puolet esiin, mutta Ophelia oli siihen jo tottunut, maailma oli siihen pakottanut.
Ophelia sanoi hymyillen ettei miehellä ollut hätää kun kerran tekoaan katui ja muistutti tätä että oltiin sodassa, se ei ollut hänen syynsä, ei Ophelian mielestä, tämäkin oli taas niitä 'noudata käsky'-tappoja... Tämä sotilas oli aika nuori ja ei ehkä siksi ollut tottunut vielä siihen että tappaisi jonkun, mutta kyllä tämäkin vielä heräisi todellisuuteen ja unohtaisi edes käyneensä Ophelian luona. Noh, papittarena Ophelia neuvoi sotilasta rukoilemaan iltaisin, noin seitsemän päivän ajan sen puolesta kenet oli tappanut ja nuori sotilas myöntyi ja tunsi olonsa selvästikin kevyemmäksi. Ophelia vain hymyili tälle, hän oli iloinen että sai olla jotenkin avuksi.
Sotilas kiitti, nousi seisomaan, löi päänsä, meinasi manata mutta tajusi olevansa kappelissa, kumarsi mikä oli Opheliasta täysin tarpeetonta ja suuntasi ovelle josta kuului koputus.
"Johan on kiireinen päivä..." Ophelia sanoi ja kehoitti sotilasta avaamaan, Ophelia tuli tämän perässä vielä hyvästelemään ja katsomaan ketä ovella olisi. Kiireinen päivä katsottuna siihen mitä Ophelian luona nyt nykyään kävi... Sodasta lieni syyttäminen muttei se Opheliaa haitannut että sai omaa aikaa.
"Hei hei!" Ophelia hyvästeli ja vilkutti sotilaalle, istuen ovensuulla tutussa polvi-istunnassa ja pian sotilas hävisikin ihmistungokseen.
"Aa! Lily! Hyvää huomenta!" Ophelia hihkaisi tajutessaan ketä hänen ovellensa oli koputtanut. Hänestä oli mukava nähdä Lilyä, tätä hän näkisi koska tahansa ja nyt tämä oli tullut hänen kappeliinsa asti tämän luokse, kenties tällä olisi jotain asiaa?
"Tuletko sisään?" Ophelia kysyi hymyillen, samalla kun nousi jaloillensa ja perääntyi sisälle kappeliin, antaen näin tietä että Lily pääsisi myöskin sisään.
"Odotatko hetken? Haen vain teen." Ophelia sanoi juuri ennen takahuoneeseen katoamista, Lilyn ei tarvitsisi odottaa tätä kauaa sillä Ophelia oli lattanut veden kiehumaan jo ennen äskeisen sotilaan tuloa ja pian Ophelia kantoikin tarjotinta käsissään ja asetti sen matalalle pöydälle ja tarjosi teen kahdelle. Hän teki näin aina ja jokainen joka hänen luonaan eniten kävi tiesi tämän. Ophelialla oli vielä teetä vaikka kuinka paljon jäljellä viime teehaku reissulta, tuolloin hän oli tavannut Hukan ensimmäistä kertaa... Tosin Ophelian käsitys Hukasta on muuttunut viime aikoina aika paljonkin.
"Painaako sinun mieltäsi jokin..?" Ophelia kysyi viimein ja katsoi Lilyä samalla kun piteli teekuppiansa käsissänsä.
//TÄÄLLÄ!//
Viimeksi muokannut
Ivy päivämäärä 16 Maalis 2008, 15:35, muokattu yhteensä 1 kerran