Unia


Kuuluisa tai vähemmän kuuluisa Ophelian kappeli. Pieni ja sievä kappeli on jopa niin pieni että siellä tuskin mahtuu seisomaan. Sisällä on alttari ja kaksi tyynyä johon voi istua, tosin toinen on jo Ophelian istuimena. Sisällä on paljon kynttilöitä jotka luovat valoisan ja lämpimän, kodikkaan tunnelman. Sisällä on myös pieni kello, jota kuuluu soittaa jos esittää jumalille toiveen, maksusta tietysti. Opheliaa voi mennä tapaamaan synninpäästön merkeissä taikka muuten vaan keskustelemaan.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 2:27

Unia

Lily

Lily hätkähti hereille, hän oli jälleen nähnyt painajaisia. Lily vilkaisi ympärilleen ja huokaisi tajutessaan olevansa kotona, omassa huoneessa, omassa sängyssä. Black oli jälleen viettänyt yön hänen luona, mutta tällä kertaa velho oli herännyt aikaisemmin ja poistunut jo paikalta.
Lily nousi sängystä ylös ja avasi verhot. Aurinko oli jo korkealla ja valaisi huoneen, heti kun verhot avautuivat. Lily huokaisi syvään ja käveli kylpyhuoneeseen, pesi kasvonsa ja kätensä kuten tavallisesti. Hän vaihtoi vielä arki asunsa ja istui sitten hetkeksi sängylle. Hän tuijotti eteensä ja mietti, lopulta hän vilkaisi kirjoituspöytäänsä kohti. Hän nousi sängyltä, käveli pöydän luo ja avasi pöytälaatikon missä oli soittorasia. Se soittorasia minkä hän oli ottanut mukaan haltijoiden kylästä, se johon hänellä oli joskus ollut rannekorussa avain.. tosin rannekoru oli jäänyt Aranille. Tavallaan nämä olivat vaihtaeet esineitä jotka sopivat toisiinsa.
Soittorasiaa ei voinut saada auki ilman avainta, paitsi Aran. Lily oli kokeillut avata sitä, mutta ei onnistunut. Soittorasiasta hän ei ollut kertonut kenellekkään mitään, ei edes Ophelialle. Opheliasta puheen ollen..

Lily pisti soittorasian takaisin laatikkoon ja lukitsi sen. Pöytälaatikossaan hän säilytti kaikki pienen muistot ja salaisuudet, sen takia siinä oli lukko. Lily lähti huoneestaan ja käveli pitkin käytäviä. Hän kulki Anemonen huoneen ohi ja näki tämän leikkimässä palvelijan kanssa.. tai no Anemone leikki ja palvelija siivosi jälkiä. Lily tervehti Anea ohimennen, mutta ei jäänyt sen pahemmin paikalle, hänellä oli nyt muuta mielessä. Lily laskeutui rappuset alas, eteiskäytävään. Hän käveli nopein ja pitkin askelin pitkän käytävän läpi ja pujahti avoimesta ulko-ovesta ulos.
Pihamaalla oli jo täysi tohina kun kaikki tekivät töitään ja hoitivat asioita. Lily hyppeli nopeasti pihamaan poikki kohti kappelia, hän joutui pari kertaa väistämään rattaita ja hevosia mitä pihamaalla liikkui.
Lily tuli kappelin ovelle ja koputti. Hän jäi odottamaan että Ophelia avaisi, hän ei nyt halunnut rynnätä sisään kuin sotilas kapakkaan, ties vaikka Ophelialla olisi ollut vieraita.

// Ivyy \o/ //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1860

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 3:23

Ophelia

Opheliakin oli herännyt tänään aikaisin aamulla, hän oli vihdoinkin pääsemässä taas normaaliin unirytmiinsä mikä oli viime aikoina heitellyt aika hurjastikin. Ophelia oli pukeutunut, pessyt kätensä ja kasvonsa ja harjannut hiuksensa kuten hänen normaaliin aamu rutiiniinsa kuuluikin, näin aamu rukoilun lisäksi.
Ophelia vietti rauhallista rukous hetkeään, hän ei ollut nähnyt Blackia saatika Lilyä sitten eilisen ja ei tiennyt yhtään mitä nämä juuri tällä hetkellä puuhasi. Suituskkeet loivat tuttua tunnelmaa kaikkialle kappeliin valollaan että tuoksuillaan. Ophelia kiitti jumalaa, ensinnäkin siitä että Ben sai pitää henkensä ja ehkä jopa Ratchetkin, vaikka tämä olikin kaikki aika pitkälle Blackin ansiota, mutta tietenkin Ophelia näki että jumalalla olisi oma osuutensa asiaan, mitä muuta papittarelta voi odottaa? Ophelia kiitti jumalaa pienestäkin ilosta mitä tämän elämässä oli, ja jopa surusta, ne opettivat ja kehittivät häntä vahvemmaksi, tosin... Joskus Ophelia sai tuntea itsensä väsyneeksi siihen kaikkeen mitä hänen ympärillänsä tapahtui, mutta hänellä ei ollut valittamisen varaa, hän viihtyi hovissa, täällä oli hänen kotinsa ja Black ja Lily olivat hänen ystäviänsä.

Ophelia saattoi kuulla pihalta tulevan kohinan joka johtui ihmisten määrästä pihamaalla. Aamu oli kaikkein kiireisintä aikaa ja joskus Ophelia sai herätä tähän, eipähän nukkunut ainakaan pommiin.
Ovelta kuului koputusta ja Ophelia kääntyi tyynyltään pöydän puoleen ja pyysi sitä tulemaan sisään ketä ikinä siellä olikin. Mies tuli sisään, se oli kai yksi sotilaista jota Ophelia ei ollut koskaan ennen nähnyt. Mies oli vaivautunut ja oli tullut mitä ilmeisemmin synnin päästöön. Ophelia tiesi että tällä miehellä saattoi olla harteillaan jopa miehen tappo, se oli yleisin mitä hänelle tultiin tunnustamaan, tosin vain ne tulivat joita asiat vaivasivat, useimmat eivät oleet moksiskaan siitä että olivat tappaneet jonkun. Ophelia kuunteli ja nyökkäili minkä kerkesi, taas tulivat tämänkin työt varjo puolet esiin, mutta Ophelia oli siihen jo tottunut, maailma oli siihen pakottanut.

Ophelia sanoi hymyillen ettei miehellä ollut hätää kun kerran tekoaan katui ja muistutti tätä että oltiin sodassa, se ei ollut hänen syynsä, ei Ophelian mielestä, tämäkin oli taas niitä 'noudata käsky'-tappoja... Tämä sotilas oli aika nuori ja ei ehkä siksi ollut tottunut vielä siihen että tappaisi jonkun, mutta kyllä tämäkin vielä heräisi todellisuuteen ja unohtaisi edes käyneensä Ophelian luona. Noh, papittarena Ophelia neuvoi sotilasta rukoilemaan iltaisin, noin seitsemän päivän ajan sen puolesta kenet oli tappanut ja nuori sotilas myöntyi ja tunsi olonsa selvästikin kevyemmäksi. Ophelia vain hymyili tälle, hän oli iloinen että sai olla jotenkin avuksi.
Sotilas kiitti, nousi seisomaan, löi päänsä, meinasi manata mutta tajusi olevansa kappelissa, kumarsi mikä oli Opheliasta täysin tarpeetonta ja suuntasi ovelle josta kuului koputus.
"Johan on kiireinen päivä..." Ophelia sanoi ja kehoitti sotilasta avaamaan, Ophelia tuli tämän perässä vielä hyvästelemään ja katsomaan ketä ovella olisi. Kiireinen päivä katsottuna siihen mitä Ophelian luona nyt nykyään kävi... Sodasta lieni syyttäminen muttei se Opheliaa haitannut että sai omaa aikaa.

"Hei hei!" Ophelia hyvästeli ja vilkutti sotilaalle, istuen ovensuulla tutussa polvi-istunnassa ja pian sotilas hävisikin ihmistungokseen.
"Aa! Lily! Hyvää huomenta!" Ophelia hihkaisi tajutessaan ketä hänen ovellensa oli koputtanut. Hänestä oli mukava nähdä Lilyä, tätä hän näkisi koska tahansa ja nyt tämä oli tullut hänen kappeliinsa asti tämän luokse, kenties tällä olisi jotain asiaa?
"Tuletko sisään?" Ophelia kysyi hymyillen, samalla kun nousi jaloillensa ja perääntyi sisälle kappeliin, antaen näin tietä että Lily pääsisi myöskin sisään.
"Odotatko hetken? Haen vain teen." Ophelia sanoi juuri ennen takahuoneeseen katoamista, Lilyn ei tarvitsisi odottaa tätä kauaa sillä Ophelia oli lattanut veden kiehumaan jo ennen äskeisen sotilaan tuloa ja pian Ophelia kantoikin tarjotinta käsissään ja asetti sen matalalle pöydälle ja tarjosi teen kahdelle. Hän teki näin aina ja jokainen joka hänen luonaan eniten kävi tiesi tämän. Ophelialla oli vielä teetä vaikka kuinka paljon jäljellä viime teehaku reissulta, tuolloin hän oli tavannut Hukan ensimmäistä kertaa... Tosin Ophelian käsitys Hukasta on muuttunut viime aikoina aika paljonkin.
"Painaako sinun mieltäsi jokin..?" Ophelia kysyi viimein ja katsoi Lilyä samalla kun piteli teekuppiansa käsissänsä.

//TÄÄLLÄ!//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä Su Maalis 16, 2008 3:35, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 4:18

Lily

"Huomenta Ophelia" Lily huikkasi Ophelialle kuullessaan tämän äänen ja kurkisti ovesta sisään.
Kappeli oli aina yhtä kotoisa mitä aina, tämä oli yksi paikka missä Lily tunsi olevansa turvassa, syystä taikka toisesta. Lily ei vastannut Ophelialle mitään kun tämä kysyi tulisiko hän sisään, vaan hän astui sisään sulkien oven perässään.
Ei aikaakaan kun Ophelia ilmoittikin hakevansa teetä. Lily hymyili, aina kappeliin tullessaan hän sai Ophelialta teetä. Joskus hän oli jopa epäillytkin että Ophelialla olisi riippuvaisuus teehen.. siitä taas muistui aina mieleen kerta kun Lily oli ottanut liikaa teetä, tai siis juonut liian nopeasti teetä ja menettänyt tajunsa.. mutta siitä ei sitten enempää.

Lily istui pehmeälle tyynylle ja jäi odottamaan että Ophelia palaisi takahuoneesta. Hän katseli ympärilleen ja mietti miten asian Ophelialle selitti. Pian Ophelia palasikin tarjotin käsissään ja asetti sen matalalle pöydälle ja kaatoi teen kahdelle. Lily otti toisen kupin käteensä ja hörppäisi teetä. Hän sulki silmänsä ja hymyili, tee oli aina hyvää ja lämmintä, joskus Lily jopa ihmetteli miten Ophelia sen teki. Tosin Lilyn hymy hyytyi kun Ophelia kysyi painoiko hänen sydäntään jokin.
Lily laski tee kupin pöydälle ja huokaisi syvään.

"Ophelia.. minä olen nähnyt todella outoja unia ja.." Lily aloitti ja mietti miten asian selitti "Noh, Olen nähnyt unia Aranista... erittäin outoja ja häiritseviä unia.. sen jälkeen kun palasimme haltijoiden piilopaikasta. Olen nähnyt unia että Aran tulee tänne, että hän tulee tänne armejansa kanssa. Olen nähnyt unia että Aran tappaa lapseni, sen jonka Ben jo.. no tiedät kyllä. Unissa Aran sanoo tulevansa hakemaan minut kun täytän 17... Toisinaan Aran on Henry ja Henry on Aran unissani, ne ovat niin sekaisi että niitä on vaikea edes kuvailla!" Lily selitti huitoen pienesti käsillään.
"En ole kertonut tästä kenellekkään.. en edes Blackille. Ophelia, se soittorasia. Se soittorasia mikä Aranilla oli, otin sen mukaani.. ja nyt kuulen öisin unissani sen soiton vaikka sitä ei edes saa auki ilman sitä avainta!" Lily sanoi ja nosti ranteensa "Eikä minulla ole sitä enää".
Lily piti pienen tauon ja huokaisi.
"En aikaisemmin halunnut puhua tästä, luulin että se olisi ohimenevää, mutta nyt.. tiedätkö monesko päivä tänään on? 21.6... kaksi päivää" Lily sanoi ja pyöritteli sormeaan tee kupin reunalla, pitäen katseensa naulittuna pöytään.
"Mitä minä teen?" Lily kysyi lopulta nostaen katseensa Opheliaan.

// YAY! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1860

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 5:14

Ophelia

Ophelia oli onnistunut huomaamaan että Lilyn mieltä painoi jokin vaikka tämä olikin hymyilly, johtuneiko siitä että Ophelia oli tuntenut Lilyn niin kauan? Nytkin Lilyn hymy oli hyytynyt Ophelian kysyttyä että painoiko tämän sydäntä jokin. Ophelia katseli nyt ehkä huolestuneena sitä miten Lily huokaisi ja alkoi kertomaan asian laitaa. Tämä oli nähnyt unia siitä lähtien kun oli he olivat palanneet haltijoiden piilopaikasta, unia että Aran taikka Henry olivat sanoneet hakevansa tämän kun tämä täyttäisi 17 ja vielä jopa armeijan kanssa... Ja että Aran tappaisi Lilyn syntymättömän ja valmiiksi kuolleen lapsen josta Lily ei selvästikään halunnut sen enempää puhua.

Ophelia katseli hiljaa kun Lily selitti kaikkea tätä ja tämä huitoi jopa käsiänsä ilmaistakseen kuinka sekavia tämän unet ovat olleet. Oli hetken hiljaisuus kunne Lily sanoi ettei ollut kertonut asiasta edes Blackille. Sitten Lily mainitsi soittorasian. Ophelia katsahti tähän hieman kysyvästi, mitä tämä sillä soittorasialla? Ophelia katsahti tämän ranteeseen eikä siinä tosiaankaan ollut sitä rannekorua joka toimi avaimena soittorasiaan, mutta silti Lily väitti kuulevansa rasian soiton vaikkei sitä auki saanutkaan. Ophelia muisti myös kuinka Lily oli viskaissut rannekorun Aranin takaraivoon ja jättänyt sen sinne ja nyt ilmeisesti ottanut soittorasian sen sijaan. Ophelia katsahti pöytään tämän pienen tauon aikana, Lilyllä tosiaan oli murheita harteillaan ja kelläpä heistä ei olisi? Tosin tämä koski eniten Lilyä ja Aran oli viimeinen henkilö jolle Ophelia kuvitteli Lilyn luovuttavan.

Miksi Lily ei ollut kertonut hänelle mitään aikaisemmin? Lily oli luullut että se olisi ollut ohi menevää, mutta nyt pelko oli vain kasvanut ja noin kahden päivän päästä Lilylläkin olisi syntymäpäivä... Päivä jolloin Lily täyttäisi 17. Ophelia muisti Lilyn syntymäpäivän ulkoa ja tiesi ihan hyvin että hänelläkin tulisi olemaan jonkinlaista kiirrettä Lilyn syntymäpäivä juhlien järjestämisessä, nekin tulivat olemaan isot linnanjuhlat, olihan tämä sentään prinsessa! Linnanjuhlia oli kyllä piisannut viimeaikoina, mutta kuningas Harald jos kuka rakasti juhlintaa ja pitäisi varmaan juhlat joka viikko jos vain voisi, näin Ophelia ainakin mielessään kuvitteli.
"Lily?" Ophelia nosti katseensa myöskin tähän tämän kysyessä tältä mitä tämän pitäisi tehdä. Mitä Ophelian tähän pitäisi vastata? Häntäkin pelotti nyt Lilyn puolesta, mitä jos Lilyn uni olisikin jonkinalinen enneuni? Ophelia ei unien päälle kauheasti tiennyt vaikka näkikin niitä lähes joka yö, mutta ei ollut viime aikoina nähnyt mitään yhtä häiritsevää mitä Lily oli.

"Miksi sinä otit sen mukaasi?" Ophelia kysyi kallistaen päätään hiukan. Miksi Lily oli ottanut soittorasian mukaansa? Ophelia ei ainakaan ollut asiasta mitenkään tietoinen.
"Sinä täytät pian vuosia, mitä jos unellasi olisikin jotain perää? Ja Aran tulee ja--" Ophelian ilme oli muuttunut huolestuneesta astetta vakavammaksi. Niin, mitä jos olikin? Ophelia nousi ylös, jättäen lauseensa kesken, meni takahuoneeseen ja palasi pian punainen viitta hartioillaan.
"Voisimme mennä Helgan luokse, hän varmaan ymmärtää unien päälle enemmän mitä minä." Ophelia sanoi samalla kun solmi viittansa nauhoja rusetille että se pysyisi ja odotti että Lily vastaisi jotakin. Helga oli kylän ennustaja, myi talismaatteja sun muuta asiaan liittyvää ja Ophelia oli varma että ennustajan työ-alueeseen kuuluisi myös unien tulkinta.
"Minä olen vain papitar enkä voi tehdä mitään muuta kuin pysyä rinnallasi ja rukoilla tässä asiassa..." Ophelia sanoi lopulta ja sai vihdoinkin solmittua rusetin josta tämä selvästi koki jonkinlaista voitonriemua ja ojensi nyt Lilylle kättänsä että tämä tarttuisi siihen, merkiksi että tämä tulisi hänen kanssaan tapaamaan Helgaa ja samalla Ophelia voisikin auttaa Lilyn ylös seisomaan.
"Tuletko?" Ophelia sanoi nyt hymyillen Lilylle ja odotti että tämä tekisi jotain.

//x'D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 5:27

Lily

Tosiaankin, miksi? Miksi Lily oli ottanut soittorasian mukaansa? sitä hän ei itsekkään tiennyt.. se tavallaan oli ohimennen tarttunut mukaan. Lily seurasi katseellaan kun Ophelia nousi ja lähti takahuoneeseen ja palasikin pian mukanaan tuttu punainen viitta.
Lily ei edes ollut ajatellut että Helgalta voisi kysyä, mutta nyt kun Ophelia asian maitintsi Lilykin alkoi sitä miettimään. Ehkä ennustaja voisi auttaakkin.. mikäli sattuisi olemaan mukavalla päällä.
"Tulen" Lily sanoi lopulta nousten ylös tyynyltä.
Hän käveli kumarassa ovelle, avasi sen ja astui ulos.
"Odota hetki, käyn hakemassa viittani, tavataan portilla" Lily sanoi ja lähti kävelemään nopeasti kohti linnaa.
Hän kiipesi rappuset ylös, huoneeseensa ja otti viittansa käsiinsä. Hetken hän katsoi tumman punaista viittaa, mutta viskasi sen sitten pois ja otti vaatekaapistaan vihreän asunsa ja siihen kuuluvan viitan. Lily vaihtoi vaatteet nopeasti ja lähti kohti porttia, pitäen huppua päänsä päällä.
Lily olisi voinut jopa veikata että hänen isänsä olisi saanut sydän kohtauksen jos olisi nähnyt hänet hyppelemässä vihreässä asussa, kuten Henry. Tämän asun hän olikin saanut Henryltä, mutta hän oli alkanut epäilemään että asu oli alunperin haltijoiden työtä.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1860

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 5:55


Paluu pihakappeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia