Teetä aamutuimaan||Aksutar

Kuuluisa tai vähemmän kuuluisa Ophelian kappeli. Pieni ja sievä kappeli on jopa niin pieni että siellä tuskin mahtuu seisomaan. Sisällä on alttari ja kaksi tyynyä johon voi istua, tosin toinen on jo Ophelian istuimena. Sisällä on paljon kynttilöitä jotka luovat valoisan ja lämpimän, kodikkaan tunnelman. Sisällä on myös pieni kello, jota kuuluu soittaa jos esittää jumalille toiveen, maksusta tietysti. Opheliaa voi mennä tapaamaan synninpäästön merkeissä taikka muuten vaan keskustelemaan.

Valvojat: Crimson, Ivy

Teetä aamutuimaan||Aksutar

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Touko 2012, 14:08

Ophelia

Se näkyi nuoren naisenalun kasvoilla. Se, ettei omaisten menettäneiden suru ollut kaikonnut vielä monelta kansalaiselta, jotka hänen luokseen vielä mieluummin tulivat kuin rukoilivat massassa kirkolla muuten kuin ripittäytyessä. Kiireisyys oli saanut papittaren väsymään, aikaa ei ollut juurikaan rentoutua kuten ennen sotaa, näin työn puolesta... Ironista, tyttö ajatteli muistellessaan turhankin värikkäitä tapahtumia menneistä samalla kun korjautti asentoaan puisella lattialla. Tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha mitä kuukausi pari sitten ja oli jo rauhoittumassa päin. Nuori papitar tunsi omalla tavallaan lohtua ihmisten käydessä yhä harvakseltaan, uskoen, että rukoukset olivat auttaneet hänen asiakkaitansa pahimman surun yli ja jatkamaan menetettyjen muistelua lämmöllä. Suosituin puheenaihe oli kuitenkin ollut edesmennyt kuningas Harald, eikä ihme Ophelia ajatteli jälleen samalla kun sorkki hiiltynyttä puuta.
Haalea vesihöyry liiteli kuparisesta teepannusta ilmaan, vain haihtuakseen ympäristöönsä jota valtasi hauras, mutta silti jokseenkin jännittynyt hiljaisuus.
Ophelia oli jälleen keittämässä teetä kappelinsa peräkammarissa, ihan vain varmuuden vuoksi jos joku tulisi hänen luokseen normaalia aikaisemmin. Jollei niin palanen omaa rauhaa ei kyllä vaivaisi nuorta papitarta, yötkin kun olivat tuntuneet epätavallisen lyhyiltä, syystä taikka toisesta.
Kappelin puolelta kuului koputus, rikkoen hiljaisuuden. Tytön katse kääntyi laiskanoloisesti tämän olan yli toiseen huoneeseen, oma rauha jääkööt sikseen, mutta kreivinpään aikaan vierailija ei olisi voinut osata tulla; tee oli juuri valmis.

Ophelia nosti teepannun tarjottimelle, siloitti mekkonsa helman kahdella nopealla vedolla ennen kuin kipitti takaisin kappelinpuolelle teetarjottimen kanssa.
Pieni hetki pyydän! Papitar huudahti ovelle päin laskiessaan teetarjottimen pöydälle ja kaataen yhden kupillisen teetä saviseen kuppiin, nostaen sen alttarille vanhempiensa muistolaattojen keskelle ja sytyttäen vielä sammuneet suitsukkeet ennen kuin käveli ovelle katsomaan kuka tulija oli.

//Ei Aaaaaksu taloa lukita öisin, hei Aaaa'aksuu!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2012, 18:32

Lily

Kevät. Pikemminkin kesä. Lumet olivat jo sulaneet ja puihin oli tulossa lehtiä. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Miten ihana sää, joka varmasti piristi jokaisen mieltä. Vaan ei piritänyt, varsinkaan ihmisten kylässä. Kuningas oli kuollut, sota hävitty ja kuningaskunnan tulevaisuus vaakalaudalla. Uusi kuningas ei miellyttänyt jokaista kansalaista. Ainoa lohtu oli kääpiöt, jotka liittyivät sotaan haltioita vastaan.
Hovi kuohui. Sitä ei ehkä ulkopuolisen silmin nähnyt, mutta jokainen joka vietti aikaansa linnan seinien sisällä, tiesi mitä oli menossa. Moni hovin jäsen yritti välttyä tältä myrkyltä pysymässä poissa tieltä, toiset taas pyrkivät mukaan siihen keinolla millä hyvänsä. Lily oli niitä, jotka eivät oikeastaan välittäneet. Hänellä oli omat päämääränsä ja prinsessa pyrki keskittymään niihin täysillä.

Nyt siniverinen oli kuitenkin ottanut omaa vapaata tehtävistään ja suuntasi kohti pientä pihakappelia. Hänellä oli kerrottavaa ystävälleen, eikä sen kertominen vointu odottaa enää hetkeäkään.
Ovelle päästyään Lily koputti oveen ja jäi odottamaan vastausta. Vastauksen hän saikin pian, Papittaren pyytäessä vierasta odottamaan pienen hetken. Pieni hetki ei kauaa kestänyt, kun Ophelia tuli jo ovea avaamaan.
Yllätys! Lily hihkaisi oven avauduttua ja sen pahemmin lupia odottamatta, astui sisään kirjaimellisesti matalaan majaan Minulla on sinulle kerrottavaa!.
Katse kääntyi papittaresta teepannuun, joka oli lämmin ja valmis vieraita varten. Niin Ophelian tapaista.
Etkai odota jotakuta?
Lily olisi voinut Opheliaa perumaan kaikki tapaamisensa ja vaatia tuota seuraansa, mutta se ei ollut prinsessan tapaista..

//And then they came and raped all Aksus //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 02 Kesä 2012, 18:53

Ophelia

Papittaren silmät laajenivat yllätyksestä, osittain ilosta nähdä vanha tuttu naama, prinsessa Lily oli tullut tapaamaan häntä kappelille!
Hei Lily..! Ophelia kerkesi kulmat kohollaan sanomaan kun prinsessa sen enempää aikaa tuhlaamatta astui sisään, ilmoittaen että tällä oli hänelle jotain kerrottavaa. Ai? Kävi papittaren ääneen tuumaus samalla kun sulki oven tämän perässä ja suuntasi olemuksensa ovelta kohden tullutta vierasta.
En... En siis ketään tiettyä! Papitar vastasi prinsessan kysymykseen ja kipitti itsekin peremmälle, omalle puolelle teepöytää. Ei hän ketään tiettyä odottanut, viime päivät olivat olleet edellä mainitusti melko hiljaisia ja mikäli muurien portinvartijat olivat nähneet prinsessan tulevan tapaamaan häntä, ei ketään päästäisi häiritsemäänkään.
En kyllä odottanut sinuakaan, mikä iloinen yllätys... Ophelia lisäsi katsoen prinsessaa päästä varpaisiin tämän miesmäistä pukeutumista. Se ei ollut enää yllättävää, mutta tytön sydämessä eli toivo että prinsessa tuntisi vielä joskus itsensä tarpeeksi rennoksi pitääkseen yllään kauniita mekkoja. Nyt lieni vielä liian aikaista.

Istuudu toki, sinulla oli minulle jotain kerrottavaa? Normaalisti papitar olisi kysynyt tämän vointia ensin, mutta prinsessa vaikutti melko innokkaalta saada asiansa ensin sanotuksi, niinpä Ophelia istuutui siististi tyynylle ja lähti kaatamaan kahta kuppia teetä, olettaen prinsessan edes siemaisevan vähän.

//FUCK!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2012, 21:25

Papitar oli enemmän kuin ilahtunut nähdessään tutut kasvot. Prinsessalla ei ollut harmaintakaan aavistusta kuinka moni oli käynyt papittarelle avautumassa näinä vaikeina aikoina. Oliko tuolla ollut kiireistä vai normaalia hiljaisempaa? Se selviäisi vain kysymällä.
Nyt prinsessa kuitenkin suuntasi istumaan pöydän ääreen, tyynylle, kuultuaan ensin ettei Papitar odottanut ketään tiettyä. Hyvä, tuolla oli siis aikaa kuunnella prinsessan turinoita. Turinoita, jotka olivat oikeastaan tärkeitä. Lily uskoi, että Ophelia halusi kuulla tämän uutisen enemmän kuin mitään muuta.

Et ikinä arvaa minkä minä olen tavannut! Lily aloitti samalla, kun papitar kaatoi teetä kuppeihin. Kuppi vedettiin omalle puolelle, merkkinä siitä että prinsessa aikoi juoda tuon teen joka juuri oltiin kaadettu.
Se, miten hänet tapasin, on pitkä tarina, enkä ala sitä tässä selittämään, mutta muutama kuukausi sitten tapasin ihka oikean enkelin! Prinsessa kertoi jääden innoissaan odottamaan papittaren reaktiota. Viimeksi prinsessa oli näin innostuneen pirteä aikoja ennen sotaa.
Ja haluaisin esitellä sinut hänelle!

// RUMASANA HÄPEÄ! But idd le fock //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 02 Kesä 2012, 21:44

Ophelia

Papitar oli sylkäistä juuri siemaamansa teet ulos sieraimista Lilyn yht äkkiä väittäessä tavanneen enkelin. No tuota hän ei olisi kyllä arvannut! Ophelia laski kuppinsa alas ja katsoi Lilyyn epäluuloisena, oliko tuo nauttinut tänään jotakin teetä tuhdimpaa? Niin pirteältä ainakin vaikutti, ei voitu kieltää.
Esitellä?! Papitar parkaisi, ei se voinut olla totta! Enkelikö maan päällä niin kauan, että hänkin voisi sellaisen tavata? Tästähän oli muutama kuukausikin aikaa.

Mu-mutta Lily, mistä tiedät varmaksi että olet tavannut enkelin. Kerro nyt edes missä sinä olet sellaisen tavannut? Papitar naurahti jälleen epäluuloisena, heilutellen kättänsä kuin prinsessa olisi puhunut pöpejä.
Jos tuo on totta, niin miten esittelisit minut? ...Pitäisikö enkeli muka oikein majaa täällä? Papitar jatkoi toivoen, ettei prinsessa vain tarinoitsisi hänen päänsä menoksi. Voisiko hän tavata oikean enkelin? Se vasta olisikin jotain, mielenkiinto kasvoi mutta tyttö päätti pitää päänsä vielä jokseenkin kylmänä siltä varalta että prinsessa päättäisi huutaa aprillia. Se ei olisi kyllä prinsessan tapaista vetää ketään höplästä.

//Im sorry v_v//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2012, 20:39

// Lily ja Ophelia lähti kaupungille hortoilemaan tästä eteenpäin ja pian Ophelia huomasi lapsikatraan keskellä Lilyn antamaa kuvailua vastaavan miehen.
Lily tämä on viimeinen mahdollisuutesi sanoa, että juksasit Oli Ophelian viimeisin kommentti //


Lily, Shiloh

Kauaa ei kaksikko ehtinyt kesäisillä markkinoilla, kun Ophelian silmään osui jo kuvailua muistuttava henkilö. Lily pysähtyi hitaasti ja kääntyi kohden taakse jäänyttä papitarta. Katse kääntyi kohden suuntaa, jonne Ophelia katseli, eikä mennyt kauaa kun Lily kävi varmistamaan oikean henkilön olevan kiikarissa.
tule Lily tokaisi Ophelialle samalla kun nappasi papitarta käsivarresta varmistaen näin että tuo myös tuli ja käveli lähemmäksi enkeliä.

Enkeliä, joka oli ihmisilluusiossaan. Shiloh oli tuttuun tapaansa viihdyttämässä orpoja lukemalla noille tarinoita torinlaidalla. Tarinanlukua sai toki muutkin tulla kuuntelemaan, mutta harvoin joukosta löytyi muita kuin kodittomia ja orpoja. Ylemmillä luokilla oli yleensä varaa itse opetella lukemaan tai kuunnella tarinoita jonkun läheisen lukemana.
Sivusilmällään Shiloh näki joukosta erottuvan kaksikon lähestyvän. Enkeli aisti myös kaksikon, joista toinen kiinnitti erityisesti pyhän miehen huomion. Tarina oli lopuillaan. Rakastettu tarina prinsessasta nimeltä ruusunen ja hänen urheasta prinssistään. Viimeisiä lauseita lukiessaan nosti Shiloh katseensa ylös, antoi sen kiertää yleisössä, kiinnittäen sinisen silmänsä katseen lopulta paikalle saapuneeseen ylimystöön.
Lapset kiittivät tarinasta, pyysivät lisää, mutta Shiloh ilmoitti tämän päivän tarinoiden olevan tässä. Väki alkoi hajaantua, samalla kun enkeli nousi seisomaan ja käveli lähemmäksi Opheliaa ja Lilyä.

En uskonut, että minulla olisi vielä kunnia tavata teidän korkeutenne uudemman kerran Mies totesi kumartaessaan ja pysähtyessään neitokaksikon eteen Ja nuori ystävänne lienee hovin papitar? Olen kuullut teistä, papitar Ophelia.
Lily hymähti, nyökäten Shilohille miehen kumartaessa.
Ophelia, tässä on Shiloh. Kerroin Ophelialle sinusta. Hän ei ollut uskoa, joten toin Ophelian tapaamaan sinua Lily totesi ristien kätensä puuskaan.
Mitä ikinä teidän korkeutenne onkaan kertonut minusta ystävättärelleen, sen haluaisin tietää? Shiloh kysyi, osoittaen kysymyksensä suurimmassa määrin Ophelialle itselleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 29 Kesä 2012, 21:06

Papitar Ophelia

Prinsessa ei vastannut vaan kävi tuumasta toimeen tarraten Opheliaa käsivarresta ja kiskaisi tämän mukaansa. Ophelia nielaisi jännityksen noustessa, mutta mitä lähemmäksi he kävelivät, sitä vähemmän Lilyn piti pitää kiinni. Mies, enkeli tai ei, tuo luki satuja! Ja Papitar uskoi tunnistavansa juuri tuon sadun jota pitkä hiuksinen mies oli lukemassa. Tytön epäonneksi tarina oli kuitenkin juuri loppumassa ja kirja sulkeutui heidän pysähtyessä lapsi katraan taakse, aina siksi aikaa kunnes yleisö hajaantui. Ophelia katseli ympärillensä, sitten Lilyyn suoristaen hihaansa ja sitten kainosti mieheen joka lähestyi nyt vuorostaan nyt heitä.
Mies selvästi tunnisti Lilyn, myönsi myös kuulleensa papittaresta. Ei sinänsä ihme, ainakin omassa pikku päässään papitar kuvitteli useimpien tietävän kuka hovin papitar oli. Pieni immarreltu hymy kuitenkin nousi tytön suupieleen, suoden pienen nopean niiauksen vielä tuntemattomalle miehelle.
Lily Ophelia kuiskasi häpeästä, myöhäisessä toivossa ettei tuo olisi kertonut miehelle ääneen ettei uskonut tuota.
Niin Olen tosiaan saanut kuulla teistä herra Shiloh. Olen kuullut mitä hulluimman väitteen En siis, haluaisi olla epäkunnioittava, mutta Prinsessa tässä on kertonut minulle, että... Ophelia tunsi kiemurtelevan sanoissaan varsin epäammattimaiseen tapaan ja viimeiset sanat hän uskalsi päästää vain otettuaan ensin yhden askeleen kohden miestä, nousten varpailleen ja kuiskaten tämän korvan lähistöllä Että olette enkeli.
Papitar vetäytyi nopeasti tämän jälkeen takaisin prinsessan vierelle, tuntien naamansa punoittavan.
Vaikka en toki voisi epäillä näitä sanoja enää! Näin teidät aikaisemmin kertomassa satuja lapsille, se on ehkä jalointa mitä olen tällä viikolla omin silmin nähnyt. Lohduttavaa tietää, että joku katselee heidänkin perään. Itsekin olin yksi heistä Kauan sitten ja pidän suuresti saduista onnellisilla lopuilla. Papitar lisäsi vielä ponteikkaasti, tarjoten kompromissia Lilyn sanoille. Mitään puhetta ei kai ollut, että mies olisi enkeli siivillä ja sädekehällä! Sydän kulta riitti mainiosti.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2012, 21:33

Miehen katse pysyi papittaressa tuon alkaessa kertomaan, mitä oli prinsessalta kuullut. Shilohin ei kyllä tarvinnut sitä kahdesti arvata, mutta halusi silti varmistua. Mikään ei olisi nolompaa, jos hän itse paljastaisi salaisuuden luullessaan siitä olevan kyseen.
Kuitenkin, Shilohin aavistukset osoittautuivat todeksi. Prinsessa oli kertonut hänen todellisesta olemuksestaan ystävälleen. Shiloh oli jokseenkin.. pettynyt. Hän oli uskonut, että Prinsessa osaisi pitää salaisuuksia, mutta toisaalta taas, Shiloh ymmärsi miksi salaisuus oli juuri tälle henkilölle karannut. Ikihymy enkelin kasvoilla levisi papittaren kuvaillessa tätä paljastusta mitä hulluimmaksi väitteeksi. Olihan se itse kullekin vaikeaa ymmärtää, ehkä niin oli hyväkin. Jos salaisuus lipsui ylimääräisille, ei sitä ehkä uskottaisi. Papittaren käydessä kuiskuttamaan miehelle, kumartui enkeli papittaren puoleen.
Jalot teot ovat näinä aikoina harvinaisia, arvon papitar Shiloh totesi hymyillen Mutta olen otettu jos pidätte pieniä hyviä tekoja jaloina.

Mutta emmekö me kaikki ole enkeleitä tavallamme? Shiloh naurahti samalla kun työnsi Papittaren ja Prinsessan liikkeelle, kohden syrjäisempiä katuja Jokaisesta löytyy hyvää, kun tarpeeksi syvälle katsoo.
Lily oli avaamassa suunsa sanoakseen jotain, mutta Shiloh hiljensi prinsessan vilkaisemalla tuota kohden merkittävästi. Askel vei kauemmas vilkkaasta torista, hiljaisemmille, syrjäisemmille kaduille. Ei kuitenkaan liian syrjäisille. Liian syrjäiset kadut tuppasivat olemaan täynnä epäilyttäviä henkilöitä. Siellä seinilläkin oli korvat. Lopulta he pysähtyivät hiljaiselle kujalle.

Mutta minun täytyy sanoa, että olen lievästi pettynyt salaisuuteni lipsumisesta eteenpäin Shiloh totesi lopulta, tällä kertaa hieman vakavammalla äänellä mitä aikaisemmin puhuttaessa Uskoin, että teidän korkeutenne osaisi säilyttää salaisuuksia paremmin..
En ole kertonut kuin Ophelialle. JA hänellekin vasta tänään Ketä se muka vahingoittaisi? Lily totesi puuskahtaen.
Minua, suurimmassa osin En käy kyseenalaistamaan teidän korkeutenne toimintatapoja, mutta haluaisin muistuttaa, ettette te suhtaudu turhan ystävällisesti minunkaltaisiin valtakunnassanne Shiloh totesi Valtaosan silmissä minä olen yhtä vaarallinen, mitä taruolennot.. demonit.. yliluonnollinen.. muuta kuin te kuolevaiset.
Ehkä jo nyt Ophelia alkoi uskoa, kyseessä olevan kirjaimellisesti enkeli. Shiloh ei nähnyt mitään tarvetta todistaa konkreettisesti olevansa enkeli. Jos papitar ei puheita uskonut, se oli vain enkelille eduksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 29 Kesä 2012, 22:08

Ophelia

Papitar nyökkäsi hymyillen Shilohin ensimmäisille sanoille, kääntyen sitten epäröivänä miehen päättäessä saatella heitä toisaalle. No, ohjailkoot, Lily luotti mieheen joten kaipa hänkin. Tämän kerran. Ophelia keskittyi lähinnä vain enkelin kuunteluun ja heitä hassusti katsovien katseiden välttelyyn, mikäli niitä oli, papitar tunsi silti monien silmät selässänsä. Pieni nyökyttely jatkui heidän kävellessä ja Shilohin puhuessa. Jokin kertoi, että prinsessalla olisi ollut jotain ristiin sanottavaa kaikkien hyvyyden omistuksesta, mutta enkeli miehellä näytti olevan vaikutusvaltaa itse prinsessaan pitääkseen tämän hiljaisena. Asiat tuntuivat hullummalta heidän pysähtyessä hiljaisemmalle kujalle. Miksi? Sitä Papittaren ei kauaa tarvinnut miettiä näiden kahden päättäessä vaihtaa sanasen. Mies vaikutti pettyneeltä, mutta ei näyttänyt aikovan kantaa sen enempiä kaunoja. Ja tosiaan! Vasta tänään! Koskakohan nämä kaksi olivat toisiinsa tutustuneet??

Anteeksi Voitte kyllä olla huoletta, että menisin kenellekään toiselle kielimään, mutta Teillä tosiaan on siivet? Sädekehä? Oletteko tavanneet itse luojan? ! Onko Onko teitä enemmänkin? Papittaren ammattimaisesta ulkokuoresta kuoriutui hetki hetkeltä innokkaan utelias lapsi, siitä mahdollisuudesta että mies olikin iha oikea enkeli! Hyvä, ettei ottanut miestä kiinni käsistä, ettei tämä karkaisi hänen kysymyksiltä. Nojautui vain eteenpäin prinsessan viereltä silmät lautasina päin enkeliä.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2012, 13:16

Prinsessan ja enkelin katseet kääntyivät papittareen tuon avatessa suunsa. Ophelia vannotti, että salaisuus pysyisi vain heidän kolmen keskeisenä. Lily pystyi luottamaan ystävänsä sanaan, mutta Shiloh ei vieläkään ollut vakuuttunut. Kuolevaisilla tuppasi olemaan paha tapa kerskua saavutuksillaan ja oudoilla sattumillaan, mikä esti näitä naisia kertomasta tilanteen tullen tavanneensa enkelin?
Papittaren seuraavat kysymykset saivat Shilohin naurahtamaan pienesti, samalla kun enkeli kääntyi kunnolla nuorempaa neitoa kohden.
Siivet kyllä, sädekehää ei pahemmin. Uskonnollinen kirjallisuus kuvaa meidät mitä ihmeellisimmällä tavalla toisinaan Shiloh vastasi Korkeamman tahon kohtaaminen kasvotusten on harvinaista, edes minä en ole siihen kyennyt. En ole koskaan tavannutkaan, mutta tiedän että hän on olemassa. Me olemme vain apulaisia, jotka toteuttavat tahtoaan maanpäällä enemmän tai vähemmän näkyvästi.

Meitä on enemmän, mutta minulla ei ole oikeutta kertoa kuinka monta meitä on. Täällä, tai muualla Enkeli jatkoi. Ei kai ollut mitään syytä jättää kertomatta, että muitakin oli. Eivät nämä naiset kuitenkaan muita tulisi tapaamaan, mitä suuremmalla todennäköisyydellä. Eivät ainakaan tarkoituksellisesti. Shilohilla ei ollut aikomustakaan esitellä ketään omista ystävistään näille neidoille. Lähinnä siksi, että enkeli tiesi prinsessan olevan vaarallinen. Tuo oli lähellä murtumispistettä, ties mitä hullu siniverinen kera vallan saattaisi tehdä friikeille. Shiloh ei toivonut verilöylyn toistuvan..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 08 Heinä 2012, 18:19

Ophelia

Papitar kuunteli hartaasti enkelin vastauksia. Silmäkulmat kurtistuivat lievästä pettymyksestä, ettei kyseinen enkeli ollut tavannut luojaa, mutta heitä oli kuulemma enemmän. Ophelia olisi halunnut napata Shilohia hihasta, raahata tämä velhon tönölle sanelemaan samat sanat mitä äsken oli puhunut todistaakseen vahvemmin jumalan olemassa olon. Tytön idealistisessa päässä velho ripittäytyisi vielä samana päivänä, mutta karu totuus lieni kuitenkin se, että velho kahlitsisi enkelin ja repisi tältä siivet... Ken tietää. Parempi pitää suu kiinni.
Ymmärrän. Ophelia sanoi lopuksi, toivoen salaisesti näkevänsä enkelin siivet, mutta sellaista ei sopinut kysyä, varsinkaan paikassa missä oli riski jäädä kiinni.

Tämä on ollut suuri kunnia, en olisi ikinä uskonut tapaavani enkeliä. Oli teillä siivet tai ei, se mitä teette täällä ihmisten hyväksi riittää minun kirjoissani tulla kutsutuksi sellaiseksi. Papitar niiasi sanoen nämä sanat ja suoristi katseensa takaisin mieheen.
Oletan että olette... suojelusenkeli? Ophelia kysyi vielä, miettien oliko toisella yhteyksiä tuonpuoleiseen... Pystyikö tuo kenties kertomaan terveisiä kuninkaalle tai hänen vanhemmilleen. Tuntui kuitenkin hieman epätodennäköiseltä mikäli enkeli vietti suojelusenkelinä aikaansa sen verran maanpäällä, tai niin hän ainakin kuvitteli.
Hetki Ophelia sanoi ja lähti kaivamaan koriansa, vetäisten sieltä sievän nahkanyytin. Papitar ojensi kättänsä, pyytäen enkelin kättä tämän päälle, laskien pehmeästi kilisevän nahkanyytin tämän kämmenelle.
Minun piti käydä ostamassa teetä... Mutta sydäntäni lämmittäisi enemmän, mikäli jakaisit tämän toisten kanssa.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Heinä 2012, 19:56

Shiloh oli jokseenkin helpottunut siitä, että papitar ymmärsi tilanteen. Jostain syystä enkeli myös luotti, ettei tuo menisi kertomaan tästä tapaamisesta kenellekään, kuten prinsessa oli mennyt.
Taisin tavata yhden teistä.. aikaisemmin nuori poika Lily kävi muistelemaan menneitä lähinnä itsekseen. Shiloh kuitenkin otti kuuleviin korviin nuo sanat ja kävi huokaisemaan pienesti. Sullivan.. olisihan se pitänyt arvata. Mitään Shiloh ei kuitenkaan käynyt toteamaan prinsessan muistelmiin, vaan piti suunsa kiinni. Mitään ei myöntänyt, mutta ei myöskään kieltänyt.
Katse kääntyi takaisin papittareen tuon käydessä tavalla tai toisella kiittämään enkeliä tuon toimista kylässä.
Suojelusenkeli toisille, tuomiontuoja muille Shiloh vastasi, tuoden näin epäselvästi esille, ettei ollut täällä vain julistamassa ilosanomaa ja tekemässä kaikkien elämästä siedettävää. Hän oli täällä myös tuodakseen vääryydentekijät oikeuden eteen.

Yllättäen Papitar kävi tarjoamaan pientä rahapussukkaa enkelille. Shiloh vilkaisi pussukkaa ja sitten Papitarta, joka kävi kertomaan, että rahat oli tarkoitettu teehen. Sen sijaan Papitar halusi, että enkeli jakaisi sen muiden kesken. Isällisen lämmin hymy levisi Sihlohin kasvoille, samalla kun tuo nyökkäsi pienesti.
Ette uskokaan, kuinka paljon tästä on iloa sitä tarvitseville Shiloh totesi Mutta nyt lienee aika sanoa hyvästit, ennen kuin kukaan alkaa epäilemään mitään. Jo se, että korkea-arvoinen papitar ja itse prinsessa viettävät aikaansa kodittoman miehen kanssa, on epäilyttävää.. Emmekä me halua ongelmia kenellekään, emmehän? Enkeli jatkoi hymähtäen.
Lily nyökkäsi pienesti Sihlohille, jättäen sitten puheet sikseen. Enkeli oli päättänyt poistua ja niin tuo myös aikoi tehdä. Kun hyvästit oli sanottu, lähti Shiloh kävelemään poispäin kaksikosta.
no, joko nyt uskot? Kävi Lily kysymään Ophelialta, kun Shiloh oli kadonnut näköpiiristä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 29 Heinä 2012, 18:11

Ophelia

Enkeli otti pussukan vastaan saaden papittaren sydämen täyttymään mielihyvästä. Ophelia nyökkäsi enkelin sanoille ja peruutti takaisin prinsessan vierelle miehen sitten päättäessä päättää tapaamisen tähän. Ophelia ymmärsi yskän, vaikka he olivatkin syrjässä, joku oli varmasti nähnyt heidät sinne menevän, Tyttö hymyili leveästi enkelille ymmärryksen merkkinä, kunnes tämä otti ja lähti, mitä toivotuimmin jakamaan teerahan muiden enkeleiden ja kodittomien kesken, jääden itse vielä hetkeksi vilkuttamaan paikalleen miehen perään. Tämän kadottua näköpiiristä, kääntyi huomio kohden prinsessaa.
Uskonko? Tahtoisin kyllä... Totta puhuen, olisin halunnut nähdä hänen siipensä Papitar kuiskasi viimeiset sanat prinsessan korvaan ja kikatti mielikuville ja ajatukselle, että hän oli juuri tavannut itse jumalan lähettilään! Ja vielä melko kauniin sellaisen, ei sillä että hän olisi ikinä kuvitellut enkeleitä rumiksi. Pieni puna oli päässyt kapuamaan tytön poskipäille.

Oletko sinä nähnyt ne? Ophelia kysyi tohkeissaan ja pyörähti liikkeelle takaisin pääkujille, missä ei ollut yhtä paljon väkeä mitä torilla, mutta joitakin joita papitar sai taas ohimenneessään tervehtiä.
Uskon kyllä sinua, jos olet. Jokatapauksessa pysyn yhä sanojeni takana; mies ansaitsee tulla kutsutuksi enkeliksi. Papitar sepitti heidän matkatessa kujaa pitkin kohti toria, kunnes papitar kääntyi kannoiltaan prinsessan eteen.
Miehistä puheen ollen, miten Black voi? En ole nähnyt koko velhoa kuukausiin. Papitar kysyi huolestuneiden kasvoin. Hän oli kuullut huhuja, että kuninkaan kuolema oli ollut suuri kolaus tälle jo valmiiksi synkeälle miehelle.
Olen ajatellut käydä vierailemassa... Mutta olen aina tuntenut ajankohdat epävarmoiksi... Ophelia lisäsi synkästi.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Elo 2012, 20:47

Lily siirsi mietteliään katseensa Opheliaan tuon käydessä ilmoittamaan, että olisi halunnut nähdä enkelin siivet. Prinsessa ei voinut olla hymyilemättä.
Ehkä hän vielä joskus näyttää ne sinulle Lily totesi hymyillen papittarelle Jos nätisti pyydät.
Lily oli nähnyt koko komeuden siipineen kaikkineen. Ei niin kovin iloisissa merkeissä, mutta silti. Välit enkeliin eivät kuitenkaan turhan lämpimät olleet viimeaikaisten tapahtumien takia, mutta ilmeisesti Shiloh ei vielä kovin suurta kaunaa prinsessalle kantanut.
Kyllä olen Prinsessa vastasi ykskantaan Ophelian tiedustella, oliko vanhempi neidoista enkelin siivet nähnyt. Papitar kävi vielä toteamaan, että uskoi kyllä prinsessaa, Ylistäen hetken vielä tuota lämminsydämistä miestä. Olihan Shiloh melko.. enkeli ilman siipiäkin.

Yllättäen puheenaihe vaihtui velhoon. Lily käänsi katseensa menosuunnasta Opheliaan, miettien mitä tuohon nyt sanoisi.
En ole oikeastaan varma.. Prinsessa aloitti Kyllä sinä hänet tunnet. Ei näytä mitään tunteitaan ulospäin, koita siitä nyt sitten selvittää onko hänellä kaikki hyvin vai huonosti! Etäisempi hän kyllä on.
Mutta voisimme mennä yhdessä tapaamaan häntä nyt, jos haluat? Tarkoitukseni oli muutenkin sinun tapaamisesi jälkeen käydä katsomassa, miten Black voi Lily jatkoi, ehdottaen näin jatkosuunnitelmaa päivälle. Sikäli mikäli papittarella ei itsellään mitään ollut ohjelmassa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Elo 2012, 21:45

Ophelia

Asia oli niin kuin papitar oli vähän epäillytkin, edes prinsessa ei tiennyt miten synkeän synkkä velho pärjäili. Ophelia nyökkäsi prinsessan sanomisiin, kyllä hän Blackin tunsi. Mielessään tyttö kuvitteli miehen istuvan nojatuolissa päivät pitkät ja illat kirjojen ja lasipurnukoiden äärellä, suunnittelemassa ties mitä massamurhan mahdollisuuksia haltioiden varalle. Papittaren omat ajatukset saivat tämän selkäpiin kananlihalle.
Toki! Kuulostaa hyvältä. Parempi nyt kun meitä on kaksi! Ophelia hihkaisi, ihan kuin olisi ollut liian pelokas mennä tätä yksin tapaamaan. Asia ei ollut niin, mutta aina parempi kun joku oli seurassa, joku joka ei siis pelännyt kuolevansa jos vain erehtyi katse kontaktiin velhon kanssa.

Tarkoitukseni on ollut lainata hänen kirjastoansa. Olen käynyt kaikki kasvi ja yrttikirjat läpi mitä linnan kirjastolla on ollut lävitse. Olen pitänyt taukoa tosin lukemisessa...no...työkiireiden vuoksi. Papitar sepitti aikeitaan heidän kävellessä soratietä pitkin kohden linnan muureja.
Minua myös kiinnostaa tietää mitä hänen nykyisiin työtehtäviin kuuluu. Et sattuisi tietämään? Toimiiko hän yhä neuvonantajana? Aah, niin paljon epäselvyyksiä! Papitar voihkaisi pian perään vartioiden päästäessä heidät sen enempiä sisälle kun taas epäröitsivät aina välillä jopa papittaren asiakkaiden kohdalla. Turvatoimet näyttivät siis vain tiukistuneen entisestään...
He marssivat velhon asunnolle. Raskas puuovi ei näyttänyt enää läheskään niin valtavalta kuin Ophelian ensimmäisen kerran vieraillessa tämän luona. Papitar kohotti nyrkkinsä, kopautti ovelle kolmesti ja jyskäytti nyrkkinsä neljännellä, ihan vain varmuuden vuoksi jos velho oli päättänyt vetäytyä koisimaan ja pyörähti pois oven tieltä, siltä varalta että tämä yhä avaisi ovia entiseen tapaansa.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu pihakappeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron