Kirjoittaja Ivy » 16 Elo 2012, 19:40
Ophelia
Papitar lähti seuraamaan velhoa. Ei ollut varma? Teen täytyi olla todella vanhaa siinä tapauksessa, jos sitä ylipäätyänsä oli... Velho mainitsi Lilyn asenteen. Ophelia ei osannut tuohon sanoa vielä mitään, mutta ei pitäisi sitä yllättävänä, varsinkin ottaen huomioon mitä Black seuraavaksi mainitsi.
En... Usko että hän oikeasti vihaisi sinua... Vaikka hän purkaisikin sitä syyttä suotta sinuun... Ophelia sanoi hiljakseen mietteliäänä mielipiteensä asiaan heidän päästyä käytävästä. Papitar käveli pöydän äärelle laskemaan kirjansa velhon käydessä keittiöön, hipsien sitten tämän perässä ovelle. Ophelia nojautui vasten oven sermiä, kohottaen sitten kulmiaan velhon kysyessä halusiko tämä tosissaan teetä vai ihan vaan keskustelun vuoksi.
Molempien Ophelia tunnusti, luoden pienen hymyn kaaren joka haihtui melkein yhtä nopeasti, hiljentyen ajatuksiinsa. Tee laitettiin kiehumaan, ei aikaakaan kunnes se olisi valmista. Ophelia odotti maistavansa pian jotain hyvin mietoa tai kitkerää. Jos velho olisi tee niin sellaiseksi hän myös kuvitteli maun olevan.
Anna autan Papitar tarjoutui kun ei enää kestänyt hiljaisuutta pannun kolinan ohella ja käveli peremmälle ja kurottautui kaapeille kaivamaan kupin molemmille. Hänhän ylettyi lähes vaivatta. Jos hän olisi yrittänyt samaa kun tapasi velhon ensimmäistä kertaa, olisi hän tarvinnut jakkaran. Tämä sai Ophelian posket punehtumaan, hän oli kasvanut melko huimasti mielestään.
Ophelia huti tiensä pannulle löydettyään tarjottimen tapaisen ja asetti kaiken tarvittavan sille, miettimättä pitikö velho siitä että hän meni ottamaan ohjat käsiinsä tämän katon alla. Ophelia tarttui tarjottimeen ja käveli oleskeluhuoneen puolelle, asettaen tarjottimen pöydälle ja kiersi sivulle istumaan ja lähti kaatamaan heille molemmille kupillisen, ihan niin kuin hän olisi toiminut kappelissaankin.
Noin... Ophelia tuumasi ja siirsi täytetyn kupin kohden velhoa ja istahti taakse, puhaltaen teehensä mutta ei uskaltanut vielä ottaa maistia...
Minun... On ollut tarkoitus käydä luonasi aikaisemmin, mutta en ole ollut varma kuinka paljon tarvitsisit omaa aikaa... Sen jälkeen kun kuningas poistui keskuudestamme. Papitar tunnusti, astetta synkempänä mutta suoristautui pian, nojautuen eteenpäin pidelleen kuppiaan. Miten... Sinä olet nyt pärjäillyt...? Kuului kysymys jonka Ophelia oli halunnut kysyä jo pidemmän aikaa.
//oh yah that bastardo is clever....//