Teetä aamutuimaan||Aksutar


Kuuluisa tai vähemmän kuuluisa Ophelian kappeli. Pieni ja sievä kappeli on jopa niin pieni että siellä tuskin mahtuu seisomaan. Sisällä on alttari ja kaksi tyynyä johon voi istua, tosin toinen on jo Ophelian istuimena. Sisällä on paljon kynttilöitä jotka luovat valoisan ja lämpimän, kodikkaan tunnelman. Sisällä on myös pieni kello, jota kuuluu soittaa jos esittää jumalille toiveen, maksusta tietysti. Opheliaa voi mennä tapaamaan synninpäästön merkeissä taikka muuten vaan keskustelemaan.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 06, 2012 4:37

Lily, Black

Tuumasta käytiin toimeen, kun papittarelle sopi enemmän kuin mainiosti velhon luona vierailu. Lily naurahti pienesti kaksikon lähtiessä taittamaan nyt matkaa kohden linnaa. Papitar selitti, kuinka tuolla oli ollut tarkoitus jo jonkin aikaa lainata Blackin kirjastoa. Kuitenkin, lukemisensa oli jäänyt vähemmälle työkiireiden takia.
Jokainen tuntuu olevan enemmän tai vähemmän kiireinen nykyään.. Lily tokaisi ohimennen, linnan lähestyessä.
Mutta Black ei ole enää neuvonantaja. Hän on vain velho. Henryn ja Blackin välit ovat.. no, mitä ovat, kyllä sinä kai tiedät. Kyllä he nyt jotenkuten toimeen tulevat, en sitten tiedä milloin ovat ehtineet välejään korjailla, mutta

Kaksikon saapuessa velhon ovelle, kävi Ophelia koputtamaan velhon oveen. Lily vastasi ja tarrasi saman tien kiinni oven kahvaan ja avasi oven, sen pahemmin lupia odottelematta. Papitarta viitottiin tulemaan perässä sisään.
Blaaaack! Lily huudahti astuessaan sisään pimeään tönöön.
Black oli viettänyt päiväänsä kerrankin omassa rauhassaan, koska oli harvinaisen kärttyisällä päällä. Mökissään murjottava velho oli toivonut, ettei kukaan tulisi häntä häiritsemään, mutta toisin kävi. Tosin, kaikista mahdollisista vierailijoista, sisään marssi prinsessa ja tuon uskollinen papitar. Nojatuolissaan lojuva velho vilkaisi kaksikkoa melko mitäänsanomattomasti, vaikka ärtymyksen saattoi tuon silmistä nähdä. Poolopaitaan ja löysiin housuihin pukeutunut velho nousi hitaasti ylös, kaksikon kävellessä sisään hänen asuntoonsa.
Ja mikähän teidät mahtaa tänne tuoda?
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 06, 2012 5:26

Ophelia

Lily päätti olla odottamatta velhon vastausta ja tarttui ovenkahvaan itse. Ophelia väisti ja katsoi hetken ihmeissään prinsessan suorasukaisuutta, mutta ei käynyt sanomaan mitään. Totellen viittoilua Papitar kävi sisään prinsessan jälkeen, sulkien oven perässänsä. Silmien piti totutella hetken synkkyyteen. Se vähäinenkin valo joka risukasaan pääsi, heijasti vasten hiljakseen leijailevaa pölyä. Pian tuttu tympeä ääni sai hänet vilkaisemaan nojatuolille josta velho nyt nousi hänen kotiinsa tunkeutujia katsomaan.

Hauska nähdä sinuakin. Näin pitkästä aikaa. Ophelia tervehti velhoa jokseenkin nuhtelevalla äänensävyllä astuessaan peremmälle pimeään tupaan, saisi tuo nyt edes vähän olla iloinen jälleen näkemisestä.
Tulimme katsomaan miten sinä pärjäilet, et sinä ainakaan kalpeammaksi ole päässyt... Kuului keventävä lisäys kun papitar laski korinsa tämän pöydälle ja korjautti lupsahtaneita irtohihojansa.
En tiedä Lilystä, mutta minä ajattelin kysyä sinulta lupaa lainata kirjastoasi? Olen kolunnut linnan kirjaston jo kasviaiheisista kirjoista ja nyt minulla olisi iltaisin aikaa lukea... Papitar kävi sepittämään lähestyessä velhoa, silmäillen tuon äkäisyyden tasoa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 10, 2012 6:14

Lilyn katse muuttui tavallista nyrpeämmäksi Blackin ilmoittaessa melko tökerösti siitä, millaisella tuulella sattui olemaan. Eikö tuo osannut enää olla mitenkään iloinen, mistään. Ilmeisesti ei. Katseet kuitenkin kääntyivät papittareen, tuon avatessa suunsa ennen kuin Lily ennätti.
Blackin katse laskeutui Opheliaan kysyvästi, tuon kysellessä saisiko hän lainata velhon kirjastoa. Kasviaiheisten kirjojen toivossa. Kulma kohosi enemmän kuin kysyvästi velhon tuijottaessa hetken papittareen, kunnes hymähti kuivahkosti.
Minulla saattaa olla vain yksi yrteistä kertova kirja siis tavallisista yrteistä, enkä ole aivan varma haluanko sinun tietävän yhtään enempää mistään vaarallisista maagisista kasveista Black tokaisi tylyhkön oloisesti.
Ja mitä sinä pelkäät? Että hän sekoittaa yrttejä teehensä ja tarjoaa sinulle? Lily huomautti tähän väliin ennen kuin Ophelia mitään olisi ehtinyt sanoa.
Ehkä se saattaa olla yksi peloistani, Lily, ehkä ei. En kuitenkaan näe syytä, miksi noin nuoren naisenalun pitäisi tietää mitään magiaan liittyv
Et vain halua että hänestä tulee fiksumpi mitä sinusta. Näytä nyt kirjastosi ennen kuin keksit muita tekosyitä pitkittää tätä keskustelua Lily keskeytti astetta törkeämmin velhon puheet, saaden kaljupään kurtistamaan kulmiaan. Prinsessa oli siis negatiivisella asenteella, jälleen kerran. Ei ihme että Black oli aina kiukkuinen tuon seurassa.

Hyvä on Black tokaisi sitten, sillä ei yksinkertaisesti jaksanut tapella sen enempää vaimonsa kanssa. Vaimon, joka oli muuttunut hurjasti sitten kuninkaan kuoleman..
Niinpä velho lähti johdattamaan neitokaksikkoa siivouskomeron ovelle ja sieltä maagiseen käytävään, josta kolmikko saapuisi kirjaston ovelle. Lily pysyi matkan ajan hiljaa, antaen Blackille jonkinlaisen rauhan kävelemisen suhteen.
Kun oikea ovi saavutettiin, pysähtyi Black ovelle ja avasi sen, antaen halukkaiden mennä sisään.
Kolmas hyllyrivi vasemmalla Velho ilmoitti sen paremmin suosittelematta mitään eeposta papittarelle, poimikoot mukaansa mitä halusi.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 11, 2012 9:28

Ophelia

Papitar mutristi suutaan kuullessaan, ettei velholla välttämättä olisikaan kuin yksi kirja ja loput olisivatkin sitten magiaan liittyviä. Niistä tyttö ei juurikaan perustanut, mutta ehkä hän löytäisi niistä jotain mielenkiintoista opittavaa. Ei hän kyllä hokkuspokkustelemaan aikonut. Papitar kohotti kulmaansa Lilyn avatessa suunsa, sanoen sanottavansa, kuin puolustaakseen hänen pientä halua päästä lukemaan. Pää kääntyi puolen jos toisin näiden kahden välillä, kunnes lopulta tunnelma tuntui tipahtaneen alas papittaren harteille. Hän ei hennonut sanoa mitään... Välit tuntuivat kireiltä näiden kahden välillä... Ophelia astui sivummalle, antaen velhon näyttää tien. Kaksikko seurasi tätä siivouskomerosta käytävälle, jonka näkeminen sai papittaren pakostakin hymyilemään. Jonkin asteen nostalgia ja taianomaisuus kutkutti hänen mieltänsä.
Päästyä ovelle, Ophelia nyökkäsi ja kurkisti sisälle.

Kiitos, yritän olla mahdollisimman nopea... Ophelia sanoi käheästi, luoden nopean innokkaan hymyn velholle ennen kuin luikahti sisään suureen kirjastoon. Se oli täyttynyt kirjojen tuoksusta, pieni tunkkaisuus ei haitannut myöskään tyttöä joka on asustanut pienessä tilassa suurimman osaa elämästään. Kolmas hyllyrivi vasemmalla... Papitar ohjasi itsensä sinne, plaraten kirjojen selkiä sormellansa, lukien otsikoita puoli ääneen, paitsi niitä jonka kirjaimet muistuttivat enemmänkin riimukieltä. Ophelia kyykistyi kirjojen viereen... Jääden selaamaan niitä, ottaen kirjan toinen toisensa jälkeen ulos hyllystä ja plarasi nämä läpi nopeasti, pinoten muutaman vierellensä kun taas toiset päätyivät takaisin hyllyyn.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 16, 2012 2:16

Ophelia kävi kiittämään velhoa, ilmoittaen että yritti olla mahdollisimman nopeatoiminen kirjoja etsiessään. Velho vastasi moiseen kommenttiin pienellä hymähdyksellä, sanomatta sitten pahemmin mitään. Mitä nopeammin tämä olisi ohi, sitä nopeammin hän todennäköisesti pääsisi taas omaan rauhaansa. Tumma katse siirtyi kysyvästi prinsessaan, odottaen josko tuokin menisi sisään. Sen sijaan Lily kävi tarraamaan oveen ja heilautti sen kiinni papittaren perässä, jääden itse oven toiselle puolelle velhon kanssa.
Hetken oli hiljaista, kunnes oven takaa alkoi kuulumaan voimistuvaa puhetta. Puhetta, jonka sävy oli aluksi melko neutraalia, mutta vähitellen se alkoi muuttumaan yhä kiivaammaksi ja kiivaammaksi. Lopulta äänenvoimakkuus oli sen verran korkealla, ettei oven toisella puolella voinut olla kuulematta keskustelua, joka nyt muistutti enemmänkin riitelyä. Riitelyä milloin mistäkin. Lily oli tässä keskustelussa se syyttävä osapuoli. Velhokin toki korotti ääntään, mutta ei käynyt niin kärkkäästi toista syyllistämään tai kyseenalaistamaan mistään, lähinnä siksi että Black oli harvinaisen kyllästynyt ja uupunut tähän riitelyyn. Toinen syy oli se, että Lily oli yhä prinsessa ja Black tottunut elämään siniveristen palvelijana, ei tasavertaisena.

Keskustelu päättyi yllättäen poistuviin askeliin, prinsessan käydessä marssimaan suivaantuneena pois paikalta. Black katseli hetken aikaa vaimonsa perään, kunnes päästi syvän huokaisun ja tarrasi uudemman kerran oven kahvaan. Tällä kertaa velho astui itse sisään kirjastoonsa, etsien väsyneellä katseellaan papittaren hyllyjen välistä.
Joko löysit mitään

// "WOMAN BACK TO THE KITCHEN!" //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 16, 2012 5:38

Ophelia

Papitar huomasi vasta toisen valitsemansa kirjan jälkeen, ettei kukaan ollut seurannut häntä kirjastoon. Siinä vaiheessa hän kohautti vain olkapäitään, pistäen kirjoja takaisin hyllyyn joista ei uskonut hyötyvänsä, häntä kiinnosti vain ne joilla olisi jotain vaikutteita paranemisen ja yleisen hyvinvoinnin kanssa. Papitar nojasi leukansa kämmeneensä, naurahtaen katkerasti sitä mitä Lily oli aikaisemmin käynyt velholle sanomaan. Näiden sekoittaminen teehen ei ehkä olisi niin huono ajatus, Ophelia ajatteli selatessaan kasvikirjaa jossa käsinepiirretyt kasvit oli piirretty kokonaan vain sinisellä musteella. Papitar sulki kirjan, pyyhki pölyjä sen nahkaisen kannen päältä ja käänsi katseensa ovelle uskoessaan kuulevansa keskustelua... Papitar oli hetken paikallaan. Ilme muuttui huolestuneemmaksi äänien käydessä kiivaammaksi ja kovemmaksi... Ophelia pisti kädessään olevan kirjan takaisin hyllyyn, nosti vierellään olevan kasan syliinsä ja nousi nopeasti takaisin jaloilleen. Mitä oli tapahtumassa? Nuoren naisen sydän pumppasi tahtia kovemmin, toivoen etteivät nämä tappelisivat mistään vakavasta, olettaen siis näin äänensävyjen perusteella näiden tappelevan. Ophelia ei ottanut selvää sanoista seistessään jäykkänä paikoillaan, kunnes keskustelu loppui vaimeiden tömistelyjen saattelemana.

Ovi avautui. Papitar sätkähti ja nosti katseensa ovenraolta velhoon, nyökäten vastahakoisesti ja siisti kurkkunsa ettei takeltaisi sanoissaan.
Löysin... Parikin. Anteeksi vaiva... Ophelia sanoi naurahtaen vaivalloisena, halaten kirjoja vasten rintakehäänsä ja käveli ovelle velhon luokse, kurkistaen varovaisesti ulos ja ovelle josta Lily oli hetki sitten stormannut ulos.
Asia... Ei välttämättä minulle kuulu, mutta onko jokin vialla? Ophelia kysyi tuijottaen käytävän päässä olevaa komeron ovea, kääntyen sitten hetken päästä kohden velhoa. "...Onko sinulla teetä?" Ophelia kysyi, toivoen näin ostavansa lisäaikaa velhon kanssa.

//and so black became a single..... possibly hanged one//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 16, 2012 7:01

Hetken velho ehti toivoa, että papitar olisi tuttuun ujoon tapaansa vain kiittänyt kirjoista ja kipittänyt tiehensä. Moinen optimistinen haaveajattelu kuitenkin osoittautui vääräksi, Ophelian käydessä kyselemään oliko jokin vialla. Lisäten, ettei asia hänelle välttämättä kuuluisi. Ei kuulunutkaan, jos velholta kysyttiin. Mutta ennemmin tai myöhemmin tuo tulisi kuulemaan ehkä vääristellyn vastauksen prinsessalta, joten miksei velho omaa versiotaan kertoisi ennen kuin hänestä maalattaisiin se syntipukki. Hänenhän syytä se oli, että Lily ei ollut iloinen. Lilyhän tässä oli se ainoa, joka kärsi.
Ophelian kysellessä teestä kävi velho kohottamaan kulmaansa pienesti. Halusiko tuo muka keskustella asiasta?
Ehkä, en ole katsonut Velho vastasi lopulta samalla kun kääntyi oven puoleen ja poistui käytävään, olettaen että Ophelia lähtisi seuraamaan.
Ja jos jokin on vialla niin Lilyn asenne Black kävi sitten jatkamaan samalla kun he kävelivät pois käytävästä, aina siivouskomeronoveksi naamioidulle salakäytävän ovelle.

Hän ei ole ollut kovin iloinen sen jälkeen mitä isälleen tapahtui.. Black jatkoi. Velho tuntui varovan kuninkaan nimen saatikka tittelin mainitsemista jostain syystä Ja hän tuntuu purkavan sen kaiken pahanolonsa minuun.. Ilmeisesti olen sitten niin vihattavaa tyyppiä.
Velho käveli asuntonsa poikki kyökin puolelle tarkistamaan kaappejaan papittaren kyselemän teen varalta. Ihmeen kaupalla velho jopa löysi jotain.
haluatko sinä muka teetä vai kysyitkö vain keskustelun luomiseksi? Velho kävi sitten kysymään keskustelun oheelta, vilkaisten Ophelian puoleen.


// YE CANNOT HANG HIMMMMMMM ///
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 16, 2012 7:40

Ophelia

Papitar lähti seuraamaan velhoa. Ei ollut varma? Teen täytyi olla todella vanhaa siinä tapauksessa, jos sitä ylipäätyänsä oli... Velho mainitsi Lilyn asenteen. Ophelia ei osannut tuohon sanoa vielä mitään, mutta ei pitäisi sitä yllättävänä, varsinkin ottaen huomioon mitä Black seuraavaksi mainitsi.
En... Usko että hän oikeasti vihaisi sinua... Vaikka hän purkaisikin sitä syyttä suotta sinuun... Ophelia sanoi hiljakseen mietteliäänä mielipiteensä asiaan heidän päästyä käytävästä. Papitar käveli pöydän äärelle laskemaan kirjansa velhon käydessä keittiöön, hipsien sitten tämän perässä ovelle. Ophelia nojautui vasten oven sermiä, kohottaen sitten kulmiaan velhon kysyessä halusiko tämä tosissaan teetä vai ihan vaan keskustelun vuoksi.
Molempien Ophelia tunnusti, luoden pienen hymyn kaaren joka haihtui melkein yhtä nopeasti, hiljentyen ajatuksiinsa. Tee laitettiin kiehumaan, ei aikaakaan kunnes se olisi valmista. Ophelia odotti maistavansa pian jotain hyvin mietoa tai kitkerää. Jos velho olisi tee niin sellaiseksi hän myös kuvitteli maun olevan.
Anna autan Papitar tarjoutui kun ei enää kestänyt hiljaisuutta pannun kolinan ohella ja käveli peremmälle ja kurottautui kaapeille kaivamaan kupin molemmille. Hänhän ylettyi lähes vaivatta. Jos hän olisi yrittänyt samaa kun tapasi velhon ensimmäistä kertaa, olisi hän tarvinnut jakkaran. Tämä sai Ophelian posket punehtumaan, hän oli kasvanut melko huimasti mielestään.

Ophelia huti tiensä pannulle löydettyään tarjottimen tapaisen ja asetti kaiken tarvittavan sille, miettimättä pitikö velho siitä että hän meni ottamaan ohjat käsiinsä tämän katon alla. Ophelia tarttui tarjottimeen ja käveli oleskeluhuoneen puolelle, asettaen tarjottimen pöydälle ja kiersi sivulle istumaan ja lähti kaatamaan heille molemmille kupillisen, ihan niin kuin hän olisi toiminut kappelissaankin.
Noin... Ophelia tuumasi ja siirsi täytetyn kupin kohden velhoa ja istahti taakse, puhaltaen teehensä mutta ei uskaltanut vielä ottaa maistia...
Minun... On ollut tarkoitus käydä luonasi aikaisemmin, mutta en ole ollut varma kuinka paljon tarvitsisit omaa aikaa... Sen jälkeen kun kuningas poistui keskuudestamme. Papitar tunnusti, astetta synkempänä mutta suoristautui pian, nojautuen eteenpäin pidelleen kuppiaan. Miten... Sinä olet nyt pärjäillyt...? Kuului kysymys jonka Ophelia oli halunnut kysyä jo pidemmän aikaa.

//oh yah that bastardo is clever....//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 16, 2012 8:39

Papitar tunnusti, että teen kysely oli ollut osittain vain keskustelunaloitusta. Velho ei voinut olla hymähtämättä pienesti. No, sentään papitar oli rehellinen. Eipä velho ollut kovin helposti lähestyttävä henkilö, joten keskustelunaloitukset saattoivat olla joskus harvinaisenkin outoja tai turhankin läpinäkyviä. Ophelia päätti kuitenkin että hän hoitaisi teen tarjoilun, eikä velho siihen mitään vastaan sanonut. Eipä hän pahemmin teetä keitellyt, ehkä vain parempi antaa expertin hoitaa moiset. Velho ei voinut kuitenkaan olla seuraamatta sivusta papittaren touhottamista. Siitä oli aikaa kun hän viimeksi oli kunnolla ehtinyt katsoa nuorta naisenalkua. Pituutta tyttö oli ainakin kasvanut.. vaikka oli tuo yhäkin melko lyhyt velhoon verrattuna. Papittaresta oli kasvamassa nätti nuori nainen. Sitä velho ei voinut kieltää, mutta ei todellakaan aikonut sitä ääneen sanoa koskaan. Kenellekään.

Katse seurasi kuinka papitar kantoi tarjottimella kaiken tarvittavan oleskeluhuoneen puolelle. Laiskasti velho lähti seuraamaan Opheliaa, käyden sitten istumaan siinä missä papitarkin. Tee otettiin vastaan, mutta sitä ei käyty nostamaan huulille. Ehkä papitar jo tiesi, ettei velho ollut kovin innokas teenjuoja.
Ophelia toi esille melko kipeän aiheen, josta velho ei pahemmin ollut puhunut kenellekään. Lähinnä siksi, ettei hänellä ollut ketään jolle puhua eikä hän kovin avautuvaista tyyppiä muutenkaan ollut. Väsyneet silmät nousivat teekupista katsomaan papitarta melko mitäänsanomattomasti.
Uusi kuningas on aina uusi haaste työskentelyn kannalta Black vastasi vältellen yhä puhumasta Haraldista itsestään Mutta olen pärjännyt hyvin.
Velho ei vaikuttanut tuttuun tapaan kovin puheliaalta. Eipä hän oikein keksinyt mitään mistä puhua ilman, että alkoi tuntemaan oloaan vaivautuneeksi.


// CLEVER HE IS! CAPS //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 16, 2012 9:08

Ophelia

Papitar silmäili väsyneen oloista velhoa nostaessa kupin huulilleen. Haju oli mieto, mutta heti kun tee pääsi makuhermoille, laskeutui kuppi takaisin pöydälle ja papitar koristautui parhaimmalla pokeri naamallaan. se oli hieman kitkerää. Hänen täytyi tuoda velholle joskus vähän kestävämpää lajiketta, vaikkei tuo teestä tunnetusti välittänytkään... Ken tietää, mikäli vain sopiva lajike löytyisi. Tyttö kuunteli hiljakseen velhon harvat, välttävät sanat. Kyllä Ophelia sen nyt huomasi... Ehkä oli parempi jättää Haraldista puhuminen sivummalle.
Ah... Hyvä kuulla... Ja niin Henry. En ole kuullut hänestäkään juuri mitään hetkeen... Ophelia sanoi ja nosti kupin jälleen huulilleen. Hän ei halunnut vaikuttaa töykeältä, loppujen lopuksi se oli ollut hän joka oli teetä mennyt kinumaan. Papitar hörppäsi alas huikan vanhalta vaikuttavaa teetä, pyyhkäisten sitten nopeasti suupieltänsä.

Niin moni asia on päässyt muuttumaan. Ophelia sanoi ilottomalla naurahduksella. Joskus hän ajatteli, yöt päänsä puhkien, että olisivatko asiat kovin paljon toisin jos hän olisi mennyt tantereelle sen sijaan, että olisi jäänyt kirkolle pitämään messuja ja antanut kansalaisille lohduttavaa olkapäätä... Pieni syyllisyyden pisto kävi tytön sydämessä. Olisiko hän voinut pelastaa Haraldin? Ophelia olisi halunnut kysyä... Mainita huolensa velholle... Muttei hennonut. Tuolla oli varmasti jo tarpeeksi omia päänmenoja ja menneet olivat kai menneitä...
Tuota... Lily taisi mainita että et toimi kuitenkaan enää neuvonantajana? Ophelia kysyi kulmaansa kohauttaen pienen hiljaisuuden jälkeen ja nosti kupin jälleen huulillensa, antaen maun harhauttaa pois synkistä mietteistä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 26, 2012 2:59

Pitkään oli velho miettinyt, olisiko hänen pitänyt kertoa jollekulle siitä, kuinka nuorikuningas oli hänen juttusilleen tullut ja lopulta avautunut kuin vanhalle ystävälle isänsä kuolemasta. Nyt olisi ehkä hyvä hetki, mutta velho ei vaan saanut itseään kertomaan asiasta. Toisaalta, kuuluiko hänen ja kuninkaan välinen herkkä hetki kenellekään ulkopuoliselle? Oli se kyllä tuntunut melko.. oudolta velhosta, kun nuorikuningas oli lohtua tullut hakemaan ihmiseltä, jota tuo oli kutakuinkin vihannut koko pienen elämänsä. Ei, Black ei aikonut moisesta kertoa. Ei se kuulunut kenellekään.
Seinään eksynyt katse kääntyi papittareen tuon ilottoman naurahduksen myötä. Black saattoi vain kuvitella mitä papitarkin oli läpi käynyt, mutta antisosiaalinen mies ei kyennyt kyselemään Ophelialta miten tuo oli voinut. Tuo saisi itse kertoa, jos uskoi velhon olevan kiinnostunut moisesta. Todellisuudessa Black ei tiennyt kiinnostiko häntä vai ei..

En. Olen vain velho tittelillä. Kuninkaalla ei tällä hetkellä ole neuvonantajaa.. sietäisi kyllä olla, nuorikuningas omaa tietynlaista viisautta, mutta ei ehkä osaa katsoa valtakuntansa tilannetta kaikilta kannoilta Black kävi vastaamaan mutkattomasti Ophelian kysymykseen. Hän ei ollut yllättynyt, että papitar oli moisesta kuullut juurikin Lilyltä. Mistäpä Prinsessa ei olisi puhunut papittarelle.
Sen enempää ei velho keskustelua jatkanut. Hän ei ollut puhumistuulella, eikä hän muutenkaan kovin hyvä ollut turhanpäiväisessä rupattelussa. Tilanne saattoikin näyttää ja kuulostaa harvinaisen kiusalliselta, kun velho ei keskustelua eteenpäin vienyt.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 28, 2012 12:43

Ophelia

Black vastasi sen enempiä kaartelematta että oli nyt vain velho, ja ettei Henryllä, näin kuninkaana puhutellen, omannut neuvonantajaa. Ophelia mutristi suupieliään, nyökäten sitten ollessa samaa mieltä velhon kanssa, kyllä tämä neuvonantajan tarvitsisi... Vielä kun oli niin nuorikin. Miksei sitten Black jatkanut neuvonantajana? Johtuiko tämäkin niistä vanhoista kaunoista jotka johti Henryn vihamielisyyteen velhoa kohtaan? Sitä Ophelia ei tiennyt, mutta jäi nyt hiljaa siihen uskoon kun ei raaskinut kysyäkään.

Ophelia ei juuri tuumannut hiljaisuudesta mitään. Hänestä oli mukavaa olla ihan niinkin, nähdä velhon jonnekin ajautuneet kasvot, yhä hengissä ja lihassa. Pitkästä aikaa. Jos jokin saattoi käydä kiusalliseksi, oli hänen iso silmäinen tuijotuksensa kohden miestä ja siitä pian syntyvä hymyn poikanen, joka ensin kasvoi mutta yllättäen taittui melkein nurinpäin. Hänen kurkussaan oli palanen, leuka oli väpättää eikä hän tiennyt kunnolla miksi. Osittain jälleen näkemisen ilosta, osittain siitä johtuvasta nostalgian tunteesta ja osittain missä nyt seistiin.
T-tee maistuu parhaimmalta posliini kupista..! Ophelia sopersi lopulta nopeasti rikkoen hiljaisuuden ja pyyhkäisi silmäkulmaansa, aivan kuin olisi itkenyt teen vuoksi. Nopea hörppy alas ja kuppi tyhjeni, toisinkuin velhon joka ei näyttänyt edes halukkaalta juoda... Saatikka sosialisoida. Papitar ei antanut sen haitata, hän halusi puhua!
....Miten sinun ja Lilyn välillä oikein tapahtuu? Teillä molemmilla tuntui olevan pinna kireä toistenne kanssa... Tyttö kysyi lopulta, haluten enemmän valaistusta aiheeseen samalla kun risti kätensä syliinsä ja odotti selkäsuorana, jokseenkin virallisen oloisena velhon vastausta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Syys 14, 2012 6:18

Velho ei pistänyt pahakseen papittaren tuijotuksesta. Hän oli tottunut katseisiin, itsepähän suorastaan kerjäsi niitä omituisella ulkonäöllään, pukeutumisellaan ja pessimistisyydellään. Hymy nuoren naisenalun kasvoilla ei aiheuttanut mitään ilmereaktiota velhossa, mutta kun tuon hymy kääntyi nurinperin, Black suoraan sanottuna säikähti. Ei kai tuokin nyt halunnut alkaa avautumaan hänelle?! Toisaalta, voiko nuorta naista siitä syyttää? Eihän hän tiennyt Monarkin avautumisista. Tuskin Ophelialla pahemmin oli ketään, jolle avautua. Päivät pitkät piti kuunnella toisten avautumisia ja rukouksia, ilman että joku kuuntelisi häntä. Totta kai nuori nainen avautuisi ensimmäiselle, joka kuuntelisi.. eikö? Black taisi sitten olla se ensimmäinen. Vain koska välitti ehkä Opheliasta jollain tapaa, ei velho ollut heti käskemässä tuota koota itseään ja poistua tönöstään sillä samalla sekunnilla. Black koetti olla mieliksi. Jälleen kerran.

Ophelian toteamus sai velhon hymähtämään pienesti. Vai parhaimmalta posliinikupista.
Mielipiteeni moiseen lienee yhtä tyhjän kanssa. En ole perehtynyt, en siis voi antaa kunnon lausuntoa puolesta tai vastaan Velho tokaisi papittaren soperruksiin. Seuraavaksi puheenaihe vaihtui takaisin velhon ja prinsessan väleihin. Blackin piti jälleen miettiä mitä tuohon nyt vastaisi, ilman että kuulostaisi turhan syyttävältä tahi syylliseltä.
Lily muuttuu.. Black aloitti, katseen laskeutuessa hitaasti Opheliasta omaan teekuppiin Suuntaan, josta minulla ei ole hajua enkä tiedä, haluanko edes tietää siitä suunnasta mitään
Katse kiiri nopeasti takaisin Opheliaan. Velho ei halunnut puhua tästä aiheesta, joten hän keräsi kaikki mahdolliset välittämisenrippeensä ja sosiaaliset taitonsa kysyäkseen seuraavan kysymksensä:
Kuinka sinä olet voinut?
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 15, 2012 6:08

Ophelia

Papitar odotti maltillisensa velhon kestäessä hetken saada vastauksen itsestään irti. Lily oli muuttuu Sen hänkin oli huomannut. Eikä suunnasta ollut tietoa. Papittaren katse ajelehti myös omalle teekupille mietteliäänä. Oli selvää, että Lily halusi itselleen enemmän valtaa, voimaa, olla muuta kuin prinsessa kauniissa mekossa... Paladinin koulutusta suurempia Ophelia ei kyennet edes kuvittelemaan, ehkä hänkään ei halunnut Blackin tapaan ajatella asioiden edelle. Piti vain rukoilla ja toivoa, että asiat pysyisivät suhteellisen rauhallisina. Että haavat paranisivat. Vaikka... Tällä hetkellä nuorella naisenalulla oli paha tunne vatsanpohjalla.

Ophelia nosti katseensa kulmat kohonneena velhoon tämän yht äkkiä kysyessä hänen vointiaan. Papitar ei heti vastannut mitään, siitä oli aikaa kun joku oli sitä kysynyt... Oliko edes hän itse moista kerinnyt miettimään.
Ihan... Suhteellisen hyvin. Töitä on ollut niin paljon, ettei synkistelylle ole jäänyt aikaa. Ei minulla ole pulaa juuri mistään, joten en ole pahemmin itseäni kerjennyt miettimään muiden yli. Olen... Lähinnä ollut vain huolissani sinusta ja Lilystä. Ophelia tunnusti olkiaan hieman kohottaen, katsellen sivummalle jokseenkin melankolisella katseella. Papitar oli hetken hiljaa, ravistaen sitten päätään ja katsahti jälleen teekuppinsa pohjalle. Silmät vetistyi.
Tuota... Saanko kysyä... Mielipidettäsi...? Papitar aloitti varovaisesti, taistellen vastaan kielen solmuun menemistä.
Jos... Olisin ollut siellä... Kun se tapahtui... Olisinko... Tai siis luuletko, että olisin voinut kenties tehdä asioille eron? Olisinko voinut pelastaa... Kuninkaan? Kyynel vierähti pitkin punertavaa poskea, toinen teki seuraa ja Ophelian kädet olivat eksyneet kupin ympärille, puristaen, pitääkseen itsensä kasassa. Olisi kai hän voinut kirkon papillekin sydäntään mennä purkamaan... Mutta Ophelia tiesi mitä olisi sieltä saanut vastaukseksi... Ja hän halusi totuuden, Black tiesi, hän oli siellä!
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 15, 2012 6:33

Naisenalku kertoi voivansa suhteellisen hyvin. Miten tuo nyt olisi pitänyt sitten tulkita? Oikeastaan Black ei edes halunnut yrittää tulkita moista, antaa Ophelian itse kertoa jos haluaa jostain avautua. Hän ei keskustelua tulisi viemään yhtään enempää itse eteenpäin, eiköhän papitarkin sen arvannut. Velho kun ei yhäkään ollut tunnetusti kovin puheliasta tyyppiä. Papitar kertoi, ettei ollut ehtinyt pahemmin murehtimaan mitään ja vellomaan surussaan. Tuo lisäsi, että suurin huolenaiheensa lähiaikoina oli kuitenkin ollut prinsessan ja velhon välit. Black tuhahti. Tässä valtakunnassa oli vaikka mitä mistä murehtia, suotta naisenalku nyt kaikkein turhanpäiväisintä asiaa alkoi vellomaan.

Black ei ollut avaamassa suutaan kommentoidakseen jotain papittaren puheisiin, kun tuo kävi jo vaihtamaan aihetta. Hän halusi kuulla velhon mielipiteen siitä, olisiko papitar voinut pelastaa edesmenneen kuninkaan, mikäli olisi ollut tantereella. Velho tuijotti hetken papitarta pohtien asiaa, kunnes kävi pudistamaan päätään.
Et. Aranin käyttämän myrkyt miekoissa lamauttivat kuninkaan elintoiminnot. Hän ei kuollut haavoihinsa, tai verenhukkaan, hän kuoli myrkytykseen. Et olisi mitenkään voinut auttaa häntä, kuten ei kukaan muukaan parantaja Se oli liian nopeasti ohi Black kertoi lopulta jättäen kuvailematta sen pahemmin kuninkaan kuolemaa. Tosiasia oli, ettei kukaan siinä tilanteessa mitään olisi voinut tehdä. Vastamyrkkyä ei tiedetty, sillä Aranin käyttämistä myrkyistä ei ollut varmaa tietoa ja vaikka vastamyrkky olisi tiedetty, ei sitä oltaisi ajoissa saatu kuninkaan luokse. Vahinko oli jo käynyt, kun velho oli siirtänyt itsensä ja kuninkaansa magian avulla tantereelta ihmisten leiriin. Mitään ei olisi ollut tehtävissä.
Myös Henry meinasi henkensä menettää Aranin toimesta Black jatkoi Onneksi kenraalit älysivät pitää nuoren monarkin poissa Aranin ulottuvista, vaikka tuo kuinka olisi halunnut ottaa yhteen haltioiden kuninkaan kanssa..
EdellinenSeuraava

Paluu pihakappeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia