Teetä aamutuimaan||Aksutar


Kuuluisa tai vähemmän kuuluisa Ophelian kappeli. Pieni ja sievä kappeli on jopa niin pieni että siellä tuskin mahtuu seisomaan. Sisällä on alttari ja kaksi tyynyä johon voi istua, tosin toinen on jo Ophelian istuimena. Sisällä on paljon kynttilöitä jotka luovat valoisan ja lämpimän, kodikkaan tunnelman. Sisällä on myös pieni kello, jota kuuluu soittaa jos esittää jumalille toiveen, maksusta tietysti. Opheliaa voi mennä tapaamaan synninpäästön merkeissä taikka muuten vaan keskustelemaan.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 15, 2012 7:06

Ophelia

Tyttö hätkähti kuullessaan ensimmäisen sanan. Ei? Hän ei olisi voinut tehdä mitään? Siitä katse nousi hitaasti kupista takaisin velhoon, jääden kuuntelemaan yksityiskohtaisemmin miten kuningas oli kuollut... Olisihan se pitänyt arvata Aranin olevan niin kelju, että olisi käyttänyt myrkkyä... Niille edes Papitar ei olisi voinut mitään, kuten ei kukaan muukaan ollut voinut. Pisti melkein vihaksi. Tai pistikin, mutta hänellä ei riittänyt energia päätään puhkomaan Aranin ylitse enää tässä vaiheessa. Papitar pysyi hiljaisena, jokseenkin lohduttautuneena jonka peittosi kuitenkin synkkyys kuninkaan todellisesta kuoleman luonteesta. Velho lisäsi vielä, että jopa nuori monarkki olisi halunnut käydä Aranin päälle, mutta oli pidetty aisoissa henkien säilyttämiseksi.
Ymmärrän... Ophelia sanoi lopulta pyyhkien silmäkulmansa ja niiskahti, rauhoittuen.

Kenestä tahansa saattaa tulla tyhmänrohkea sellaisen vihan sokaistessa... Papitar tuumasi lähinnä itsekseen huokaistessaan. Sellainen tyhmänrohkeus muistutti häntä jostakusta toisestakin. Papitar yrtti parhaansa olla hymähtämättä muistellessa Aaronin tempausta vuorilla ja heidän viimeisintä tapaamista suurella tammella vasta viime viikolla. Joka kerta Ophelia oli itselleen vannonut, ettei moista haltian kloppia menisi uudelleen tapaamaan, mutta silti, lähes viikoittain, sitten viime kevään oli hän linnan puutarhan kautta sujahtanut tätä näkemään. Tulipa petturimainen olo, ajatukset tosiaan onnistuivat sekoittumaan mitä huonoimpaan aikaan... Ihan varmana hän ei näkisi tätä enää ikinä! Papitar vannoi jälleen itselleen.
Anteeksi, ei minun ollut tarkoitus sinua vaivata omilla pään menoillani. Ophelia puristeli päätään, naurahtaen lopulta kevyesti, yrittäen keventää tunnelmaa pienellä hymyllä.
Haluaisin kuitenkin vielä udella... Tyttö sanoi nojautuessaan eteenpäin, madaltaessaan ääntään hiljaiseksi, aivan kuin siltä varalta, että seinillä olisi korvat ja kysyi: Eikö siskosi ole aiheuttanut sinulle ongelmia? Hän vaikutti melko verenhimoiselta kun hänet ensimmäistä kertaa tapasin...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 15, 2012 8:14

Onneksi Ophelia ei lähtenyt sen enempää kuninkaan kuolemaa märehtimään. Se oli tapahtunut jo, sille ei voinut enää mitään. Ainahan sitä saattoi miettiä entä jos sittenkin, mutta eivät ne pohdinnat johtaneet minnekään. Ei tässä tilanteessa. Henrynkään touhuihin ei papitar käynyt takertumaan sen pahemmin, mutta tuon sanoissa oli perää. Jokainen teki raivon sokaisemana typeryyksiä. Black kyllä tiesi sen, henkilökohtaisellakin tasolla. Sen takia velho ei halunnutkaan tuostakaan aiheesta pahemmin puhua.
Jälleen papitar kävi pahoittelemaan, todeten ettei tuolla ollut alun perin tarkoitus vaivata velhoa hänen murheillaan.
Aloitit jo Velho tokaisi, mitä tuon nyt enää jarruttelemaan kerta vauhtiin oli päässyt.

Ophelia kävi kuitenkin kysymään Nimuesta. Velhon katse kaventui, tuon miettiessä mitä sitä jälleen uskaltaisi vastata. Hän ei halunnut pelotella papitarta turhaan.. mutta ei halunnut, että tuo turhan varomattomaksi rupesi.
Sehän tässä pelottaakin Velho vastasi lopulta Hänestä ei ole kuulunut mitään, joten todennäköisesti kohta kuuluu.. Siinä paha, missä mainitaan. En olisi yllättynyt, vaikka hän viettäisi aikaansa kaupungissa. Illuusioidensa avulla häntä tuskin edes tunnistaisi väkijoukosta. Odottaa ja väijyy täydellistä hetkeä.. senkin takia olen huolestunut Lilyn menoista.. hän ei tajua mihin itsensä on sotkemassa, jos yksin lähtee jonnekin viipottamaan
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 15, 2012 8:48

Ophelia

Tyttö kuunteli korva tarkkana. Mitään ei ollut kuulunut? Todellako? Hyvä vain Ophelia tuumasi, mutta kuten Black sanoi, kohta varmaan kuuluu... Papitar valui takaisin tuolilleen, kylmän väreet selässä kuvitellessaan Nimuen katselevan ketä tahansa heistä torilla valeasussa... Lilykin onneksi vietti vielä suurimman osan aikaansa muurien sisäpuolella, ainakin hänen tietonsa mukaan...
Voin vain toivoa, että Lily on viisastunut viime kerrasta kun lähti omille teilleen. Papitar sanoi, viitaten siihen päivään kun prinsessa oli suutuksissaan lähtenyt metsään ja onnekseen ei ollut törmännyt yhtä haltiaa enempää matkallaan.

Yritän... kehottaa häntä olemaan varuillaan. Jos neuvonantajan tittelissäni on vielä edes hiukan auktoriteettia, hän ehkä miettii kahdesti ennen kuin säntäilee minnekään. Ophelia lisäsi nousten sitten penkiltä ja keräsi kirjat syliinsä, peittäen nämä hienovaraisesti leveiden hihojensa taakse vasten rintaansa.
Kiitos vielä että sain lainata kirjastoasi... Päivä on ollut aika pitkä, joten taidan jättää sinut nyt omaan rauhaasi ja palaan omiin askareisiini... Oli mukava taas nähdä. Papitar hymyili, silmäillen velhoa lämpimästi, niiaten vielä pienimuotoisesti ennen kuin suuntasi kohden ovea.
Tartuttuaan oven kahvaan, kääntyi tytön pää vielä kuitenkin kohden velhoa.
Niin ja... Black? Tiedän ettet välttämättä välitä jutustella useammin ja... Siten sinullakin on varmasti paljon rinnallasi... Mutta tiedäthän, että voit tulla myös kappelille jos haluat, missä merkeissä sitten tahansa. Ophelia sanoi, ainakin tarjoten velholle mahdollisuutta tulla puhumaan mieltänsä tyhjäksi. Mitä nyt yksi avautuva sielu muiden joukossa. Vaikka toiset olivatkin enemmän synnintunnustajia. Joka tapauksessa Ophelia epäili velhoa taas lähitulevaisuudessa näkevänsä...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 20, 2012 2:01

Velho oli naurahtaa kuivahkosti papittaren toivoessa prinsessan oppineen jotain viimekerrasta, kun yksin lähti liikkeelle. Black kuitenkin hillitsi itsensä, mutta oli pärskähtää toistamiseen Ophelian puhellessa omasta auktoriteetistaan asemansa kanssa. Ehkä Lily kuunteli tuota ystävänä, mutta minkäänlaista järjen ääntä papittaren oli kyllä turha yrittää sen naisen kalloon takoa. Ainakaan Blackin mielestä. Lily alkoi olla menetetty tapaus, ellei tuo itse tulisi järkiinsä omatoimisesti, eikä jonkun muun pakottamana. Black kuitenkin päätti olla sanomatta mitään, vaan nyökkäsi pienesti Ophelian sanoihin.
Naisenalku kävi kiittelemään kirjaston lainaamisesta, samalla kun nousi ylös ja keräsi lainaamansa kirjat. Velho hymähti pienesti noille sanoille, mutta ei sen paremmin alkanut vastaamaan papittaren sanoihin. Hän oli harvasanainen mies, kuten oltiin jo moneen otteeseen todistettu.

Velho nousi ylös, samalla kun oli jo kääntymässä poispäin papittaresta tuon tehdessä lähtöään. Katse kuitenkin nousi vielä lattiaa nuohoamasta papittareen, joka katsoi tarpeelliseksi ilmoittaa, että mikäli velho halusi avautua, olisi hän kuuntelemassa. Toinen kulma kohosi huvittuneena, joskin kasvoistaan ei muuten voinut nähdä minkäänlaisia huvittuneisuuden merkkejä.
Luuletko.. Black aloitti lauseen, mutta jätti sen kesken. Päätä pudistettiin pienesti, ennen kuin velho käänsi selkänsä papittarelle ja asteli pois tästä huoneesta, asuntonsa pimeyteen.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 29, 2012 5:40

Ophelia

Papitar katsoi velhon menoa huolestunein kasvoin. Kyllä hän sen arvasi, ettei tuota kutsu houkutellut... Mutta mahdollisuus oli ainakin nyt olemassa. Velho ei ainakaan voinut sanoa, ettei kukaan välittänyt.
En... Ophelia sanoi hiljakseen, velho sitä tuskin enää kuuli kun tyttö avasi oven, antaen valon hetkellisesti täyttää huoneen siitä pienestä raosta, josta hän sujahti ulos, sulkien oven siten rauhallisesti perässään.
Ophelia antoi silmien hetken totutella taas valoon, kaivaen samalla taskustaan harakan varpaisen lapun. Musteläikät peittivät osittain jotakin tekstistä, tehden siitä vaikea lukuisen. Tyttö oli kuitenkin jokseenkin tottunut tähän, olihan hän saanut näitä kouraansa jo jonkin aikaa...
Hän ei varmasti enää ikinä menisi tapaamaan tätä. Tai... Ehkä kerran.. Vain jotta voisi sanoa suorat sanat haltia pojalle, ettei halunnut nähdä tämän pärstää enää! Samassa papitar myttysi paperin ja oli jo heittämässä sitä ojanpientareeseen, mutta ei kyennyt. Jokuhan saattaisi löytää sen. Ophelia katsoi lappua säälivästi, siisti ja taitteli sen takaisin taskuunsa samalla kun ohjautui takaisin kotiin, kappelinsa suojiin, antaen koko asian hautua vielä vähän aikaa.
Edellinen

Paluu pihakappeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia