// Kaiketi pieni K-agna varoitus koskien jälleen gorea. Verta ja kyyneliä yyyy. Erilliseksi jatkoksi revitty peli
tästä pelistä. //
Henry, Lily
Haltiat perääntyivät kuninkaansa käskystä. Miksi, se oli toissijainen kysymys juuri nyt. Hyvä vain, että lähtivät. Vaikka apujoukot olivat saapuneet, oli aina helpompi päästä auttamaan loukkaantuneita, jos paikalla ei ollut vihollisia huitomassa teräaseidensa kanssa. Haavoittuneista tärkein oli juuri nyt itse kuningas Henry.
Lily istui maassa hetken, katsellen Aranin perään, joka oli paikalta poistunut vähin äänin kera punaisen ilmestyksen. Tummanpunertava viitta, sekä halkiolla varustettu mekko olivat mudan peitossa, mutta se oli Lilyn huolista pienin. Siniverinen kampesi itsensä ylös, viheltäen Jimin takaisin luokseen. Ori ravasi levottomana ympyrää, mutta palasi käskystä emäntänsä luokse. Kämmenet käytiin putsaamaan vasten mekon kangasta, ennen kuin ratsua lähdettiin juoksuaskelin taluttamaan takaisin veljen luokse.
Henry makasi yhä maassa, samalla kun miehet koittivat rauhoitella nuorta monarkkia. Turhaltahan se tuntui, mitä hyvää tässä tilanteessa voisi muka sanoa? Kyllä te selviätte? Ei se ole vakavaa? Yksijalkaisuus pukee teitä? Sanoivatpa miehet mitä tahansa, oli Henry hysterian partaalla. Nuorimies mongersi ja valitti, nauraen ja itkien hysteerisesti vähän väliä. Myös haltiakuninkaan nimeä käytiin kiroamaan alimpaan helvettiin ja jo hyvästejä heiteltiin tuon tuosta. Kertokaa Kerrille että rakastan häntä. Sanokaa siskolleni että olen pahoillani. älkää satuttako Roswellia. Kostakaa joku kuolemani.
Lilyn saapuessa paikalle kävi Henry itkemään äitinsä nimeä. Veljen tuska ja kalpeat, likaiset kasvot saivat naisen ahdistumaan entisestään. Varsinkin nyt, kun Lily ehti nähdä kunnolla Henryn tilanteen. Luojan nimeä toisteltiin käsi suun edessä, naisen tunkiessa polvilleen veljensä viereen. Sotilaat yrittivät pitää prinsessaa poissa paikalta, turhaan kuitenkin. Lily kävi tarraamaan kiinni Henryn kädestä vannottaen veljelleen, että tuo tulisi selviämään. Henry ei tietenkään ollut niin positiivisella tuulella selviytymisensä suhteen.
Tässä ei kuitenkaan voitu alkaa nuorta monarkkia hoitamaan. Oli päästävä äkkiä kylään, sairastuvalle. Lily oli erimieltä, sairastuvalla Henry tulisi vain menehtymään. Ainoa joka kaupungissa ainoa jonka Lily tiesi osasi auttaa, oli hovin papitar. Ja kuka muukaan Henryn Ophelian luokse kiikuttaisi, kuin Lily itse? Asiasta oltiin eri mieltä, mutta Lily perusteli kantansa harvinaisen selkeästi: Hänellä oli kokoonsa nähden suurin ratsu, hän oli kevyt ja hevonen jaksoi siten kantaa helpommin kaksi ratsastajaa. Jim oli vahva ja nopea ratsu, joka totteli parhaiten emäntäänsä. Lisäksi kyseessä oli hänen veljensä!
Aikaa ei ollut kinastella, joten siniverisen naisen ehtoihin suostuttiin pitkin hampain. Saattajat lähtivät mukaan, mikäli meinasivat vauhdissa pysyä. Loput sotilaista keräisivät kuolleet ja haavoittuneet matkaansa ja tulisivat perästä.
Henry jalka sidottiin vielä kertaalleen verenvuodon hidastamiseksi, ennen kuin jalkansa menettänyt monarkki nostettiin valkean ratsun selkään. Lily autettiin istumaan Henryn taakse, täten prinsessa pystyi varmistamaan, ettei veljensä tipahtaisi ratsailta. Matkaa lähdettiin taittamaan heti, niin nopeaan kuin mahdollista. Matkan aikana Henry alkoi jo vähitellen menettää tajuntaansa. Vain Lilyn puhe piti nuorta monarkkia hereillä.
Kaupungin porteista juostiin sisään, vartijoille ei jääty selittelemään mitään. Saattajat huusivat vielä kaduilla harhailevia kansalaisia väistämään, kuninkaan henki oli nyt vaakalaudalla. Ratsukko vilahti kuitenkin niin nopeasti ohi, ettei kukaan ehtinyt kunnolla näkemään, mikä viittoihin kääriytynyttä monarkkia vaivasi.
Laukka vaihtui raviin vasta, kun saavuttiin linnan sisäpihalle. Jim ohjattiin suoraan pienen kappelin eteen, samalla kun Ophelia nimeä käytiin huutamaan pihalta.
Lily laskeutui Jimin selästä ja ehti juuri kääntyä Henryn puoleen, ennen kuin nuorimies tipahti satulasta. Henry oli vielä kutakuinkin tajuissaan, joten yhdellä jalalla tuo pystyi konkkaamaan Lilyn avustamana kappelin ovesta sisään. Lily kuitenkin joutui suurimmaksi osaksi kantamaan veljeään, tukien tuota kaikin mitättömin voimin.
Ophelia! Lily parkaisi kun ovi oltiin räväytetty auki ja sisään rymistelty sen pahemmin koputtelematta. Henry kaatui lattialle, Lilyn ehtien vähän pehmittämään tuon laskua tarrautumalla veljestään kiinni ja laskemalla tuota alas.
Heti kun Ophelia oltiin saatu näkökenttään, kävi prinsessan kuraiset kasvot nousemaan kohden papitarta.
Sinun on autettava! Aran j-ja haltiat Prinsessa selitti selvästi pidätellen sitä palaa kurkussaan, joka oli vähällä purkautua itkukohtauksena. Samalla Lily kävi Heittelemään Viittoja ja takkeja Henryn kehon yltä peittämästä sitä järkyttävää näkyä: Kuninkaalta puuttui toinen jalka.
Hän kuolee ellet tee jotain! Nainen lopulta parkaisi lähes vihaiseen sävyyn papittarelle.
Henry ei enää osannut sanoa, missä oli ja mitä tapahtui. Kuningas oli tajuissaan, mutta tilanteen taju kadonnut täysin. Kalpeita kasvoja tahri muta ja veri. Vaatteet olivat yltä päältä liassa ja katkenneen jalan housunpuntti oli jo lähes mustana verestä. Verta tihkui myös kappelin lattialle. Vaikka katkennut jalka oltiin sidottu parhaan mukaan paikanpäällä, olivat kankaat jo märkänä verestä. Rautaisensuolainen katku kävi täyttämään koko kappelin, samalla kun saattajina olleet ratsastajat saapuivat kappelin ovelle.
// Ivyyyyyyy. Ivy ivy ivyyyyyyyy //