~Ophelian syntymäpäivä~


Kuuluisa tai vähemmän kuuluisa Ophelian kappeli. Pieni ja sievä kappeli on jopa niin pieni että siellä tuskin mahtuu seisomaan. Sisällä on alttari ja kaksi tyynyä johon voi istua, tosin toinen on jo Ophelian istuimena. Sisällä on paljon kynttilöitä jotka luovat valoisan ja lämpimän, kodikkaan tunnelman. Sisällä on myös pieni kello, jota kuuluu soittaa jos esittää jumalille toiveen, maksusta tietysti. Opheliaa voi mennä tapaamaan synninpäästön merkeissä taikka muuten vaan keskustelemaan.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 14, 2008 7:27

~Ophelian syntymäpäivä~

Anemone, Lily

Anemone viipotti pitkin linnan pihamaata, käsissään siniseen lahjapaperiin kääritty paketti. Paketin päällä oli vaalean punainen rusetti ja lappu, jossa luki 'Ophelialle'. Lily käveli Anen perässä, koittaen parhaansa mukaan pysyä tämän vauhdissa. Ane tosin joutui välillä pysähtymään, odottaessaan Lilyä.
Oli aamupäivä, kello oli hieman yli 12, joten tuskin kukaan enää nukkui.. paitsi kuningas... ja muutama muu. Oli ensimmäinen päivä tammikuuta, vuoden ensimmäinen päivä. Eilen illalla oli vietetty uudenvuoden juhlat ja siitä johtuen osa vielä nukkuikin krapulaansa pois. Lily ei pahemmin ollut juhlinut, juhlia oli ja meni ja niitä järjestettiin joskus turhankin takia.. joten ei juhlat nyt niin erikoiset olleet.. mutta seuraava juhla oli. Vuosi oli vaihtunut, joten nyt oli Ophelian syntymäpäivä! Syntymäpäivät olivat ne, joita Lily piti tärkeinä juhlina, niitä juhlittiin hyvästä syystä!
Black ja Lily olivat viimepäivät viettäneet lähinnä omissa oloissaan, joko sulkeutuen Blackin asuntoon tai Lilyn huoneeseen. He olivat käyneet pitkiä keskusteluja tapahtuneista sun muusta mitä nyt mieleen sattui.. parisuhde terapiaa.. Black oli tällä hetkellä jälleen hoitamassa asioitaan kylillä, Lily olisi halunnut lähetä mukaan mutta Black ei halunnut että Lily hyppelisi turhan takia kylillä, kun tämä nyt sattui vieläkin olemaan raskaana... tosin.. tänään oli tarkoitus tavata Aran..

Kun Lily oli jouluaattona lähettänyt kirjeen menemään, hän oli saanut siihen normaalia nopeammin vastauksen. Yleensä Aranilla meni noin viikko kirjoittaa vastaus (kyllä, Lily oli tuonkin seikan huomioinut), mutta tällä kertaa siihen oli mennyt vain neljä päivää. Aran oli ehdottanut ajan ja paikan... no, aika kävi Lilylle, mutta paikan suhteen Lily olisi vielä halunnut keskustella.. paikka missä he tapaisivat, oli metsä aukea. Oliko Aranilla pakkomielle tavata aina metsä aukealla? Kesällä, kun Ophelia ja Lily olivat menneet Artin ja tämän veljien saattamana tapaamaan Arania, jotta tämä lopettaisi Lilyn unien manipuloinnin, niin he olivat tavanneet metsä aukealla... Kun Lily oli mennyt tekemään sopimuksen Aranin kanssa, silloinkin he olivat tavanneet metsä aukealla.. ja nyt tämä. Toisaalta, metsä aukea oli lähempänä ihmisten kylää, mitä haltijoiden.. ja se oli suhtkoht neutraali paikka. Tosin metsässä oli hirveästi lunta, eikä Lilyä pahemmin huvittanut rämpiä kinoksissa raskaana pitkin metsää, tapaamaan miestä jota vihasi.. mutta, omapahan oli syynsä! Mitäs halusi Aranin tavata.
Black oli jo tietoinen tapaamisesta, eikä hän kovinkaan innolla odottanut sitä. Mutta Black sai luvan tulla mukaan, Lily ei ollut menossa tapaamaan Arania ilman Blackiä! Kirjeissä oli sovittu 'säännöt'.. Aran saisi tuoda mukanaan yhden henkilön plus Aren. Aren Lily halusi nähdä, mutta vain tietääkseen, miten tämä voi. Sama päti Lilyyn, hän saisi ottaa kaksi henkilöä mukaansa eikä sitä tarvinnut kahdesti kysyä, ketkä lähtisivät...

No, takaisin nyky hetkeen. Oli jo valoisaa, aurinko paistoi kirkkaana pilvettömältä taivaalta, lämmittäen kylmää ilmaa. Lily ja Ane olivat vain heittäneet takit niskaan ja kengät jalkaan ja kävelivät nyt kohti kappelia. Lily ei tiennyt oliko Ophelia kiireinen vai ei, mutta silti hän halusi käydä toivottamassa tälle hyvät syntymäpäivät juuri nyt! Lilyllä oli käsissään pienempi paketti, mitä Anella. Hänen paketti oli vain valkoinen laatikko, jonka sisällä oli pieni täytekkakku, jonka päälle oli kirjoitettu Ophelialle onnittelut.
Ai mitä Anen kantamassa paketissa oli? Uusi tee asitasto. Lily tiesi, että Ohpelia joi ja tarjosi paljon teetä (joskus Lily oli luullut että Ophelialla oli riippuvuus teehen...). Joten, Lily oli ostanut tälle erittäin hienon (ja kalliin) tee astiaston, johon kuului kuusi tee kuppia ja lautasta, yksi sokerikko ja teepannu. Tee astiasto oli uniikkia käsityötä, jonka Lily oli teetättänyt hovin parhaimmilla käsityöläisillä. Posliini oli puhtaat valkoinen ja sen kylkiin oli kuvioitu tumman punaisia ruusuja. Reunukset ja kahvat olivat kultaiset.
Välillä Lilyä kauhistutti, kun Ane pomppi pitkin pihaa ja oli kaatua, siinä samassa olisi mennyt koko astiasto päreiksi! Lily olisi itse kantanut paketin, ellei hänellä olisi ollut jo käsissään kakku pakettia.. kaiken lisäksi Ane halusi olla se, joka lahjan luovuttaisi Ophelialle.

Vihdoin he saapuivat Ophelian kappelin pienelle kuistille. Lily koputteli kennkänsä puhtaaksi lumesta, ennen kuin astui lähemmäksi ja koputti oveen.
"Ophelia? Oletko siellä?" Lily kysyi koputettuaan kolmesti oveen.
Ane hyppeli paikallaan Lilyn vieressä, ensinnäkin siksi että hän ei jaksanut odottaa, että pääsisi antamaan paketin ja toiseksi siksi, että hänellä oli hieman kylmä.

// Opsukka ja Ivyyyyyy ~ <3 //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1910

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 14, 2008 10:45

Ophelia

Tammikuun ensimmäinen päivä, vuoden vaihdos jonka edeltävänä päivänä oltiin jo juhlitukin uutta vuotta. Ophelia oli valvonut tuolloin hyvin myöhään, laskenut takaperin ääneen kymmenen sekunttia vaille keskiyön jolloin vuosi vaihtuisi. Silloin oli sytytetty myös Cryptin hienoimmat ja näyttävimmät ilotulitteet, joita Ophelia oli katsellut silmät sädehtien ja sydän ilosta pamppaillen. Värejä oli paukkunut ja säteillyt vasten mustaa yö taivasta, värjäten kaiken hetkelliseksi aina joksikin loistokkaaseen väriin ja lopulta myös Opheliakin oli raaskinut raahautumaan kappeliinsa ja kietoutumaan vällyjensä alle nukkumaan. Ai mitä Lilyyn ja Blackiin tuli? Ophelia oli kyllä nähnyt näitä, ainakin vilaukselta, mikä oli toisaalta harmillista, mutta kaikillahan heillä kiireensä olivat. Ophelialla oli käynyt ennätys määrä ripittäytyjiä viimeisen viikon aikana, mikä lieni useimpien tapa puhdistautua synneistä näin uuden vuoden tulon kunniaksi. Tämä taas tarkoitti hiljaisempaa aikaa vast edes, sillä tavallisina arkipäivinä kirkolla käyminen lieni helpompaa kuin mitä Ophelian pienelle kappelille tulo.

Noh, Ophelia puolestaan alkoi vasta heräilemään eilisen pippaloinnin jälkeen, jotka olivat kerrankin sujuneet ilman sen suurempaa dramatiikkaa, kuten vasta vähän reilu viikko sitten vietetyissä joulujuhlissa. Ophelia heräsi lintujen lauluun ja valoon joka paistoi läpi hänen ikkunan kirkkaan ikkunalasin läpi ja sokaisi hänet hetkeksi hänen silmiensä avautuessa pienesti rakoselleen. Kaikki kieli että oli aamu, ulkona oli silmän sokaisevan kirkasta että puhtaan valkoista että koskematonta lunta.
Ophelia nousi istumaan polvilleen patjansa päälle, hieroen samalla toista silmäänsä hymyillen, tästä päivästä tulisi yhtä iloinen kuin mitä valoisaksin, näin Ophelian kuvakulmasta. Tämä päivä tulisi tällä kertaa olemaan hänen syntymäpäivänsä, hän täyttäisi siis jo kolmetoista ja vaikkei hovissa järjestettykään suuria juhlia hänen syntymäpäivänsä kunniaksi, hän tiesi että ainakin Lily muistaisi häntä jotenkin kyseisenä päivänä. Tosin, ei Ophelia mitään linnan juhlia kaivannutkaan ja ei hän sen ihmeellsempiä lahjojakaan ollut toivonut, hänestä hänellä oli jo kaikkea mitä saattoi toivoa... Ainakin melkein, mutta enemmän kuin moni muu hänen asemassaan uskalsi toivoa.

Kello lähestyi jo kahtatoista, mikä oli sinänsä melko myöhäinen aika Ophelialle herätä, mutta eilen oli mennyt 'epätavallisen' myöhään ja siksi Ophelia vasta jaloittelikin makuukamarinsa lattialla. Vesipumppu oli jäässä, loogisesti, joten sen kahvaa sai vatvoa hyvän tovin, ennenkuin sieltä tuli edes sitä talven kylmettämää vettä. Ophelia haukotteli, erittäin sarkastisen hehkeän näköisenä näin aamulla, samalla kun harjasi taas hiuksensa pehmeällä hiusharjallaan. Tämän jälkeen Ophelia puki päälleen sen mitä talvitakkinsa alla yleensä pitikin. Papittaren asu puolestaan oli viikattuna siististi vaatelipastoon, odottamaan ehkä vähän lämpimämpiä kelejä... Ophelia ei sillä valitettavasti ihan tarkennut.

Ophelia ehti hyvin vaatettamaan ja saada itsensä muutenkin kuntoon, kunnes ovelta kuului koputus sekä Lilyn ääni.
"Aa! Olen! Hetki pieni!" Ophelia huudahti ovelle, samalla kun rynnisti kappelilleen, sytyttäen puoliksi palaneet suitsukkeensa taas palaamaan, rynnistäen tämän jälkeen ovelleen ja avasi tämän, päästäen kylmän viimaan sisään muuten lämmin henkiseen kappeliinsa -joka oli muuten kuurattu oikein viimeisen päälle, uuden vuoden siivous nääs-.
"Hei, Lily! Anemone! Tulkaa toki peremmälle! Päivä näyttää jo silmän päälle hyvin kylmältä..." Ophelia sanoi tervehtien näitä kahta iloisesti, hyvä ettei alkanut itse hytisemään siinä oven raossa ollessaan.
Sitten Ophelia siirtyi pois oven edestä, päästäen nämä sisälle ja sulki oven näiden perässä, ettei kylmä päässyt valtaamaan koko kappelia! Tässä kohtaa Ophelia huomasi näiden käsissä olevat paketit, Lilyllä puolestaan vähän pienempi ja Anella aika suurehkon kokoinen, mikä sai Ophelian lähes sanattomaksi.
"Minä käyn kiehauttamassa veden!!" Ophelia sanoi, ehkä hieman tarpeettoman kovaan ääneen ennenkuin kukaan muu ehti sen paremmin mitään sanomaan ja katsosikin samassa takahuoneensa oven taakse.

Ophelia oli lievästi sanottuna yllättynyt nähdessään sellaiset paketit Lilyn ja Anemonen käsissä, mutta se teki samassa Ophelian suunnattoman iloiseksi, vaikkei paketin sisältöjä sen paremmin edes tiennytkään. Ophelia jäi hymyilemään ovensa taakse, kunnes sai aikaiseksi kävellä takaovelleen ja nostamassa oven viereltä olevan kylmän vesiämpärin, johon Ophelia oli vettä valmiiksi kerennyt jo pumppaamaan ja vei sen sisätiloihin. Vesi sai nyt lämmitä tovin, ennenkuin Ophelia lisäisi teepussit.
"Haah... Se kestää hetken, vesi kun on niin kylmää aina talvisin." Ophelia sanoi astuessaan takaisin kappeli huoneiston puoleen, sulkien ovea takanaan ja hymyillen ehkä himean pahoittelevasti sitä, että nämä joutuisivat odottamaan.
"Tulittekin juuri sopivasti, itse kun heräsin vasta hetki sitten. Eilen oli niin kauniit ilotulitukset etten malttanut mennä nukkumaan aikaisemmin." Ophelia kertoi vielä hiuksiaan sukien, kävellessään samalla matalan pöytänsä ääreen ja istahtaen sen ääreen odottamaan, että vesi takahuoneessa kiehahtaisi.

//zZZZZZzzzzZzzZZZZzzzzZZZZZzzz...Huh? Täh? Eh? Ouh! UNCH UNCH UNCH!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 15, 2008 12:58

Anemone, Lily

Ei aikaakaan kun Ophelia ilmestyi ovelle ja toivotti heidät tervettulleiksi.. ja ulkona todellakin oli kylmä!
"Heeeeei Ophelia!!" Ane rääkyi hypellen sisemmälle, pidellen pakettia käsissään.
Lily nyökkäsi pienesti Ohphelialle kun tämä kailotti että menisi keittämään vettä, aivan kuin Lily ja Ane olisivat olleet kaukanakin... ja sitten Ophelia katosi. Lily hymyili itsekseen kävellessään peremmälle ja laski paketin pöydälle. Sitten hän otti takkinsa pois päältään ja auttoi Anea riisumaan omansa. Ane tosin ei olisi halunnut laskea pakettia hetkeksikään alas, sillä halusi antaa sen suoraan Ophelialle! No, lopulta Ane suostui laskemaan paketin hetkeksi maahan, kunnes oli saanut takkinsa pois päältään. Lily istui toiselle tyynyistä, odottamaan Opheliaa. Ane seisoskeli pöydän ääressä katsellen ympärilleen ja tutkien jokaisen nurkan katseellaan.. siitä olikin aikaa, kun Ane viimeksi oli käynyt Ohpelian kappelissa.
Lilystä alkoi jo tuntua hankalalta liikkua raskautensa takia ja Ophelian asunnossa oli vielä vaikemapaa liikkua, kun tämä oli niin matala! Anelle kappelissa pomppiminen ei tuottanut vaikeuksia, hän kun oli tuskin polven korkuinen.... tai no, riippui kenen polveen verrattiin. Kaikki on suhteellista.

Lopulta Ophelia hiippaili takaisin kappelin puolelle, ilmoittaen että veden kiehumisessa menisi hetki. Lily kyllä tiesi sen ja nyökkäsi lempeästi hymyillen Ophelialle, samalla kun tämä käveli omalle tyynylleen istumaan. Siinä vaiheessa Lily nyökkäsi Anelle ja tämä hyppeli Ophelian luokse ja ojensi paketin suorin käsin kohti Opheliaa.
"Hyvää syntymäpäivää Ophelia!" Ane sanoi hymyillen kuin naantalin aurinko, posket punaisina pakkasesta.
Kun Ane oli saanut tyrkättyä paketin Ophelialle, hän kietaisi kätensä tämän kaulan ympärille ja halasi niin lujaa kuin pieniltä voimiltaan kykeni.
"niin.. hyvää syntymäpäivää" Lily sanoi hymyillen, kun Ane irroitti otteensa Opheliasta ja hyppeli Lilyn syliin istumaan.
"toimme myös kakkua!" Ane huomautti samalla kun Lily työnsi kakku pakettia pitkin pöytää kohti Opheliaa.
"Black ei päässyt tulemaan, hänellä oli asioita hoidettavana, mutta olen varma että näet häntä vielä tänään" Lily huomautti siirellessään Anen hiuksia pois tämän kasvoilta.
Lily päätti nyt olla mainitsematta mitään Aranin tapaamisesta, myöhemmin sitten.. nyt oli Ophelian syntymäpäivät, tuskin tämä halusi 'juhlien' aikana kuulla sanaakaan haltijoista! Tosin, mikäli Ophelia itse alkaisi asiasta puhumaan, niin sitten oli eri asia...

// You and me baby ain't nothin' but mammals, So let's do it like they do on the Discovery Channel!! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1910

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 15, 2008 6:20

Ophelia

Ophelian päästyä istumaan tyynylleen, Ane hyppelehtikin hänen luokseen ja ojennutti suurehkon kokoista pakettia nyt Ophelian nokan edessä. Ophelia katsoi vaaelanpuna rusettista, sinistä pakettia kulmat koholla, ojennuttaen lopulta kätensä ja otti paketin hymyillen vastaan. Ophelia totesi samassa paketin olevan hieman jopa painavahkosta päästä, mikä sai Ophelian puolestaan sanattomaksi arvuutellessaan nyt mielessään paketin sisältöä...
Ophelia laski paketin reisiensä päälle, ottaen käsiinsä sen mukana tulleen pienen lapun jossa luki kauniilla kaunolla hänen nimensä ja samassa tunsi Anemonen -hieman puristavahkon- kietauksen kaulansa ympärillä, mikä sai Ophelian tällä kertaa pikemminkin nauramaan kevyesti kuin haukkomaan henkeä tämän puristus otteessa.

"Kiitos." Ophelia kiitti, yhä hieman nauraen Lilynkin häntä nyt onnitellessa. Ophelia jäi katsomaan hymyillen lapulla olevaa nimeään, kun Anemone hyppelehti Lilyn luokse ja hihkaisikin kohta, että he olivat tuoneet mukana myöskin kakkua. Ophelia katsahti ylös Anemoneen ja tästä pöydällä liikahtavaan pieneen valkoiseen laatikkoon, mikä mitä ilmeisemmin sisälsi kyseisen kakun. Ophelia asetti kätensä kakkupaketin reunoille ja siirsi sen sivummalle pöydällä, hehän voisivat syödä kakkua sitten vaikka teen kanssa, jahka vesi siis ensin kiehahtaisi. Ophelia kohotti hymyilevän, ehkä vähän sädehtivän katseensa Lilyyn, tämän avatessaan suunsa. Black ei ollut päässyt tulemaan, sinänsä kai harmi, mutta kyllä sen ymmärsi jos tällä oli asioita hoidettavanaan.

Ophelia oli tosin epäillyt, että Black edes tiedosti kyseistä päivää, siitäkin kun oli jo ollut jonkin aikaa kun Ophelia oli 'syntymäpäivänsä' Blackille kertonut... Tosin, eiväthän he olleet Blackinkään syntymäpäivää silloin marraskuun kuudentena päivänä pahemmin juhlistaneet... Ophelia oli kyllä muistanut, mutta ei ollut juuri tuona päivänä tätä nähnyt eikä sitten kehdannut onnitella enää jälkeen päin... Varsinkin kun Ophelia oli kuullut, että vähän vanhemmat ihmiset olivat herkkiä iästään ja Black nyt oli paljon vanhempi miltä näytti ja käyttäytyi!
"Ymmärrän, ehkä näen häntä sitten myöhemmin." Ophelia sanoi, laskien katseensa taas paketin vaaleanpunaiseen rusettiin, löytäen sormensa syyhyämässä avaamaan rusetti solmua auki.
"Teitä ei varmaankaan häiritse jos avaan tämän nyt?" Ophelia sanoi nostaessaan jälleen leveähkösti hymyilevän katseensa Lilyyn ja Anemoneen, katsahtaen sitten takaisin sylissään olevaan pakettiin ja vetäisi hiljalleen paketin päällä olevan rusetin auki. Saatuaan rusetti nauhan käärittyä pois sinisen paketin päältä, Ophelia kietoi tämän rullalle ja asetti istuin tyynynsä viereen, avaten lopulta itse paketin luukkumaiset kannet ja pysähtyi, hymy hyytyen nyt mitä hienoimman tee astiaston näystä...

Ophelian silmät näkivät nyt mitä loisteliaimman että hienoimman tee astiaston jonka hänen silmänsä olivat koskaan nähneet! Sarjaan kuului kuusi kuppia että lautasta, sokerikko ja teepannu ja jokaisen reunat ja kahvat olivat kullattuja ja kylkiin oli taidokkaasti maalattuja punaisia ruusuja. Ophelia otti varovaisesti käteensä yhden teekupeista, nostaen sen korkealle silmiensä tasolle ja jäi tujottamaan sitä hiljaa silmät ja suu auki. Posliini oli yhtä valkoista kuin koskematon lumi ja Ophelia saattoi melkein nähdä omien silmiensä heijastksensa tästä. Se oli sata kertaa hienompi kuin hänen vanhansa, joka oli puolestaan hyvin koruton verrattuna nyt Lilyltä ja Anemonelta saamaansa, varsinkin kun edellinen tee astiasto oli lähinnä savesta, eikä hänellä ollut niissä mitään kuviointiakaan ollut.
"Se on hieno..." Ophelia sai viimein sanottua, katse liimautuneena edelleen siihen yhteen ainoaaseen tee kuppiin.
"Se on todella hieno! Hienoin mitä minulla on koskaan ollut!" Ophelia jatkoi silmät sädehtien ja siirsi katseensa Lilyyn kiittävänä, samalla kun laski teekupin varoen takaisin muiden joukkoon, raaskeiko näistä edes juoda?

Sitten Ophelia laski paketin sivulle, rusetti nauhan viereen ja kaivoi käsiinsä teepannun, nousi tyynyltä ja käveli sivuovelleen.
"Tee tulee ihan pian, voimme syödä kakkua sitten myöskin." Ophelia sanoi hymyillen, edelleen haltioissaan uudesta teeastiastostaan ja katosikin pian oven taakse. Nyt vaan pari hassua teepussia veteen, joka värjäsi höyryävän veden punertavan ruskeaksi ja Ophelia sitten tarjoilisi posliiniseen teepannuun ja siitä sitten kolmeen posliiniseen teekuppiin. Ophelia kaivoi vielä laatikostaan muutaman pienen lusikan sekä veitsen, sokeria hänellä ei valitettavasti juuri nyt ollut... Joten sokerikko jäi nyt käyttämättä.
Ophelia käveli takaisin kappeliin, pidellen käsissään puista tarjotinta, jonka päällä lusikat, veitsi ja teepannu oli ja laski tämän pöydälle. Otti laatikosta kolme kuppia sekä lautasta, asettaen lautaset kuppien alle ja lusikat näiden vierelle ja antoi jokaiselle heistä oman. Sitten Ophelia avasi kakkupaketin, naurahtaen nähdessään tässäkin syntymäpäivä onnittelut, joka tosin jakautui ainakin viiteen pieneen palaan Ophelian sen osiin leikatessa.

"Hassua, minusta ei tunnu juurikaan erillaiselta... Vaikka täytänkin jo kolmetoista." Ophelia sanoi hymyillen, samalla kun kaatoi Lilylle ja Anemonelle teen ja lopulta myöskin itselleen, ottaen kupin käteensä ja lähti pyörittelemään sitä lusikalla, luoden pienen pyörteen tämän keskelle.
Hänestä ei tuntunut juurikaan erillaiselta, tosin pientä totutteluahan se aina uuteen numeroon ikänsä suhteen vaati.
"Kiitän muuten lahjasta, pidän siitä todella paljon." Ophelia sanoi, vaikka kai tuo oli jo Ophelian ilmeistä jo ihan selvä asia, että tämä oli lahjastaan pitänyt.

//AAAARAARARARAAAAAAGH!! DDDDDDDx//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 15, 2008 8:41

Anemone, Lily

Lily pudisteli päätään kun Ophelia kysyi, haittaisiko heitä jos hän avaisi paketin nyt. Ei se haitannut, ei ollenkaan. Lily suorastaan halusi että Ophelia avaisi paketin, hän halusi tietää mitä mieltä Ophelia lahjasta oli... ja riitti vain että näki Ophelian ilmeen, niin pystyi sanomaan että tämä todellakin piti siitä. Lily hymyili iloisesti Ophelialle kun tämä hehkutti, kuinka hieno astiasto oli.
"Mukava kuulla että pidät" Lily huomautti hymyillen, samalla silitellen Anen päätä.
Sitten Ophelia nousi ylös ja käveli sivuovelle ja ilmoitti että tee olisi ihan pian valmista. Lily nyökkäsi Ophelialle ennen kuin katosi oven taakse.
"Ophelia taitaa pitää siitä!" Ane huomautti hakiessaan parempaa asentoa Lilyn sylissä.
"niin tait-- ah, Ane varovaisemmin" Lily huomautti Anelle kun tämä möri kuin viimeistä päivää... raskaana ei ollut helppoa.
"oh Anteeksi.." Ane aloitti kääntyen ympäri Lilyn sylissä ja laski korvansa ja kämmenensä Lilyn vatsalle "Onko se tyttö vai poika?" Ane kysyi lopulta kuunnellen tarkaan Lilyn mahaa.
"en tiedä, sen näkee sitten"
"Kumpa se olisi tyttö! Sitten minulla olisi pikku sisko.. pikku veli voisi olla liian pelottava.. mikäli tulisi isäänsä" Ane huomautti ja Lily yritti parhaansa mukaan hymyillä. Lopulta Ane kääntyi ympäri ja istui nätisti Lilyn syliin, jääden rummuttelemaan pöydänreunaa sormillaan. Lily tosin nappasi Anen sormet pois pöydältä, se oli ruma tapa rummutella..

Pian Ophelia palasikin kera tarjottimen. Hän laski tarjottimen pöydälle ja otti esiin kolme teekuppia, kolme lautasta ja asetteli nämä kuten kuuluikin ja asetti kupit heidän eteensä. Lily otti oman teekuppinsa käsiinsä kun Ophelia siihen oli teetä kaatanut. Hän pyöritti lusikkaa pari kertaa kupissa, kunnes laski lusikan lautasen reunalle ja hörppäisi lämmintä teetä.. ja jälleen kerran se oli yhtä ihanaa mitä aina ennenkin.
"hmh, eihän sitä vuoden vanhempana tunnukkaan yhtään erillaiselta... ja mukava kuulla että pidät siitä" Lily sanoi pidellen kuppia käsissään.
Ane puhalteli omaa teetään, ennen kuin uskalsi hörpätä siitä hieman, hän ei halunnut polttaa kieltään.
"niin ja.." Lily aloitti laskiessaan teekupin lautaselle "Olen varma että tulet näkemään Blackin tänään.. ei hänellä koko päivää asioillaan pitäisi mennä" Lily sanoi ja jätti vieläkin mainitsematta, että tapaaminen olisi tänään. Mikäli Ophelia nyt tulisi mukaan, hän tulisi näkemään Blackin viimeistään siellä.
Ane tiesi Blackin menoista hieman enemmän.. hän tiesi että Blackkin oli hankkinut.. tai no, parhaillaan hankkimassa Ophelialle lahjaa. Kyllä Black nyt Ophelian syntymäpäivät muisit, olihan hän sentään velho. Ane oli luvannut pitää salaisuuden tallessa, eikä siksi kertonut edes äidilleen.

// TOOO BAAAAAAD!!! I'M BARBIE GIRL!//
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1910

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 16, 2008 5:15

Ophelia

Ophelia nyökkäsi pienesti, hymyillen edelleen ja nosti kultareunuksisen kupin huulilleen ja siemaisi hieman ehkä vähän liiankin kuumaa teetä. Harmillista tosin ettei ollut sitä sokeria, mutta tee oli muuten ihan maittavaa jopa Ophelian mielestä, näin omaksi keittämäkseen. Ophelia laski teekupin pöydälle, käsitellen kuppia kuin silkkihansikkain ja otti yhden kakkupalan lautaselleen, naurahtaen pienesti nähdessään pienen Anemonen puhaltelevan teehen ennenkuin uskalsi juoda.
Ophelia kohotti katseensa tästä Lilyyn, nyökäten lopulta taas teetä lusikalla sekoitellessaan.
"Olisi tosiaan mukavaa nähdä häntäkin... Siitä on noin viikko kun näin hänet kunnolla, silloin joulujuhlissa." Ophelia sanoi lasiessaan katseensa teehensä ja katseli omaa pienesti hymyilevää, pyörteeseen imeytyvää kuvajaistaan. Niin, Blackin Ophelia oli nähnyt viimeksi joulujuhlissa ja sen illan tapahtumia lieni turha toistaa... Tosin, Ophelia ei jaksanut ajatella enää koko tapausta, ei kukaan muukaan näyttänyt asiaa sen enempää enää ajattelevan, Henryäkään kun Ophelia ei ollut enää sen jälkeen nähnyt.
"Ah! Onko teillä muuten tänään mitään muuta tiedossa? Ajattelin vain, että jos teillä ei ole kiire niin voisitte ehkä jäädä vähän pidemmäksikin aikaa. Täällä ei ole käynyt ketään sitten joulun, joten sekään ei häiritsisi." Ophelia sanoi nostaessaan katseensa Lilyyn ja Anemoneen, sillä toiveella ettei näiden olisi tarvinnut vielä heti kakkuteen jälkeen hänen luotansa lähteä. Toki he voisivat muuallakin aikaa viettää, mutta Ophelia ei välittänyt tänään ihan yksikseen kökkimäänkään jäädä, ei tänään.

//*letii heiluu* UNCH UNCH UNCH//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 16, 2008 6:14

Anemone, Black, Lily

Lily siemaisi teetään kuunnellessaan, kuinka Ophelia kertoi, että olisi mukava nähdä Blackiäkin. Tosiaan, Ophelia ei ollutkaan nähnyt Blackiä vähään aikaan, toisin kuin Lily.
Sitten Ophelia kysyi, olisiko heillä mitään muuta tiedossa. Siinä vaiheessa Lily oli tukehtua teehensä, mutta sai kulautettua sen alas kurkustaan, ennen kuin laski teekupin takaisin lautaselle.
Ane oli jo omatoimisesti ottanut kakunpalan lautaselle ja mutusti sitä nyt tyytyväisenä, vedellen viimeisiä murusia pois lautaselta.
"ei ole!" Ane huomautti ruoka suussa ja sai siinä ohimennen Lilyltä luunapin takaraivoonsa.
"ei puhuta ruoka suussa.. ja sinulla on tänään muutakin, sinun täytyy siivota huoneesi... se on sen verran sekainen että saat itse siivota sen, et voi aina olettaa että palvelijat siivoavat ja nytpähän saat itse päättää missä säilytät mitäkin lelua" Lily selitti Anelle joka hieroi takaraivoaan.
"um!" Ane äännähti jälleen, nyökäten reippaasti ja nousi ylös.
"menen siivoamaan sen samantien niin voin tulla takaisin!" Ane sanoi ja ennen kuin kukaan kerkesi mitään sanomaan, hän oli hyppinyt ulos ovesta vetäen takkiaan niskaan.

Lily katsoi hetken aikaa suljetulle ovelle, kunnes käänsi katseensa takaisin Opheliaan hymähtäen pienesti... ainakin Ane oli reipas.
"Ei, päivällä ei ole menoa, mutta illemmalla on.. olemme tänään menossa tapaamaan Arania, muistatko kun puhuin sinulle siitä joulu juhlissa? Sovimme että molemmat saavat ottaa kaksi henkilöä mukaansa ja Aran lupasi että Are olisi toinen.. jotenkin aavistan että toinen olisi Art.. olethan sinä yhä tulossa?" Lily selitti siirtäessään hiuksiaan korvansa taakse.
Hän todella toivoi että Ophelia tulisi... kuka muukaan voisi tulla? Ei kukaan muu tietänyt tästä, kuin Ophelia, Black ja Henry.. ja jostain syystä Lilyn ei kauheasti tehnyt mieli ottaa Henryä mukaan.

Black käveli linnan portista sisään ja näki vilahduksen Anesta joka luikki sisään linnan ovesta. Jäljistä päätellen Ane oli tullut Ophelian kappelilta, joten Black suuntasi sinne, arvatenkin Ophelia oli siellä.
Black oli ostanut Ophelialle pienen, hopeisen ristin. Risti oli pienempi mitä Ophelia aikoinaan oli Anelle lahjoittanut, mutta tämä oli aitoa hopeaa, paitsi ketju, joka oli valko kultaa. Melko vaatimaton, eikä mitenkään erityisen koristeltu, mutta pitihän papitarella nyt olla risti! Risti ei ollut mitenkään erityisessä paketissa, vain pienessä, valkoisessa rasiassa, joka mahtui helposti kämmenelle... vaikka risti olikin rasiassa, Black joutui käyttämään nahkaisia hanskoja, jottei polttaisi ihoaan.
Black saapui kappelin ovelle ja koputti pari kertaa sauvansa kärjellä oven alareunaan ja jäi seisomaan oven viereen vilkaisten ympärilleen odotellessaan.

// *mosh mosh* \,,/ miten mä sain just Amodista hevari kuvan :'DDDD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1910

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 16, 2008 7:51

Ophelia

Ophelia katsahti Aneen ja huomasi vasta nyt tämänkin ottaneen itselleen kakkupalan ja syöneen sen jo kokonaan pois! Samassa Lily oli antanut tälle luunapin ja muistuttanut tätä, ettei ruoka suussa puhuttu ja että tällä olisi huonekin vielä siivottavana. Ophelia hymyili vaivalloisen näköisenä, pidellen teekuppia käsissään, mutta Ane otti hyvinkin positiivisen asenteen huoneensa siivouksen suhteen, eikä aikaakaan kun tämä olikin noussut Lilyn sylistä ja veti takkia niskaan samalla kun katosi Ophelian kappelin ovelta ulos. Noh, olihan se totta, että mitä pikemmin tämä huoneensa siivoaisi, sitä nopeammin tämä takaisinkin pääsi, näin Opheliakin totesi siemaistaessaan taas teetä puna ruusu kuvioisesta teeastiastostaan ja hymyili Lilyn hymähtäessä.

Ophelia otti kakkulautasen taas käsiinsä ja kuunteli hetken mitä Lily sanoi, lähes tukehtuen nyt itse henkitorveen vetäisemäänsä kakun palaseen. Ophelia peitti suunsa kädellään ja köhi vaimeasti hetken, vedet silmillä. Lilyn jatkaessa yhä asiaansa. Heillä olisi tapaaminen Aranin kanssa jo tänä iltana!? Ophelia sai kurkkunsa ja henkitorvensa selväksi ja katsahti Lilyyn jokseenkin kummastellen tämän kysyessä, että oliko hän kenties yhä tulossa?
"Tuota... Toki minä olen, jos vain haluat... Yllätyin vain, että se olisi jo tänään." Ophelia sanoi, siirtäen hiuksiaan korvansa taakse, naurahtaen vaivallohkoisesti lauseensa lopussa ja tarttui taas teekupiin, tuoden sen lähelle kasvojaan, muttei juonut. Tänä iltana? No, ei kai se mitään loppujen lopuksi haitannut. Jos toinen kahdesta olisi Are ja toinen Art, eikä ketään muita Aranin puolesta tulisi niin nämä tuskin pystyivät ylivoimaa heistä ottamaan tai mitään vastaavaa... Blackhän tulisi myös mukaan, joten ei heillä mitään huolehdittavaa kai ollut, Lily pääsisi puhumaan asiansa ja seuraava tapaaminen siirtyisi noin kolmen kuukauden päähän.

Sitten oveltaa kuului koputus, mikä sai Ophelian nostamaan päätänsä äänen suuntaan.
"Se voisi olla Black.." Ophelia sanoi, laskien tyhjän teekupin tarjottimelle ja nousi tyynyltänsä, käveli ovelle ja päästi taas viileän viiman kappelinsa sisälle.
"Ah! Se olit sinä! Tule peremmälle, mutta varo ettet kolauta taas päätäsi kattoon!" Ophelia tervehti tätä hymyillen iloisesti, muistuttaen vielä kattonsa matalaisuudesta, ihan vain varmuuden vuoksi... Ophelia siirtyi pois oven edestä, että Blackin pääsisi sisälle ennenkuin koko kappeli muuttuisi yhdeksi isoksi jääkaapiksi.
"Mukavaa että pääsit käymään. Lily kertoi, että olisimme menossa tapaamaan Arania jo tänä iltana..." Ophelia kertoi, seisten vähän sivummalla ovesta, odottaen että Black pääsisi sisälle asti ja että ovi varmasti suljettaisiin.

//Hitto se keihästäis meitin :'DD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 16, 2008 8:59

Black, Lily

Black siirsi katseensa takaisin ovelle kun Ophelia ilmestyi ovelle tervehtien häntä. Black nyökkäsi nostaen kulmiaan, samalla kun Ophelia huomautti katon mataluudesta... Blackiä ei huvittanut yhtään kolauttaa päätään uudestaan siihen, sekin kun oli tapahtunut jo ties kuinka monta kertaa.
Black astui peremmälle, jättäen taas sauvansa oven ulkopuolelle. Hän kyyristyi hieman astuessaan sisään ja sulki oven perässään, kääntyen sitten Ophelian puoleen, kun tämä mainitsi Aranin ja tapaamisen. Black vilkaisi Lilyyn, joka joi teetä pöydän ääressä, Black oli ollut tietoinen että hän tulee mukaan, mutta ei tiennyt että Opheliakin oli tulossa?
"kyllähän se niin meni.." Black sanoi lopulta siirtäessään katseensa takaisin Opheliaan ja kaivoi sitten taskustaan pienen, valkoisen rasian.
"jos oikein muistan - kuten aina - sinulla on tänään syntymäpäivät" Black sanoi ojentaessaan rasian Ophelialle.
Lily hymyili itsekseen hörpätessään jälleen teetä. Hän ei ollut olettanut että Black palaisi asioiltaan näinkin pian, mutta olihan se mukavaa että tämä oli jo kotona.. lisäksi Lily halusi tietää mitä Ophelia oli saanut Blackiltä! Blackistä nimittäin ei uskonut kovinkaan anteliasta lahjojen jakajaa... ei sillä etteikö Blackin palkka olisi ollut tarpeeksi suuri, Lily tiesi tasan tarkkaan paljonkon Black ansaitsi.. ja sanottakoon että se oli paljon enemmän mitä Ophelia tienasi.

"Joten.. sinäkin siis tulet mukaan tapaamiseen?" Black kysyi Ophelialta riisuessaan hanskojaan käsistään.
"kyllä hän tulee" Lily huomautti saaden Blackin katsomaan häntä kysyvästi.
"Sopimuksen mukaan molemmat saivat ottaa kaksi henkilöä mukaansa, joten Ophelia tulee myös.." Lily selitti lyhyesti. Blackillä ei ollut mitään sitä vastaan että Ophelia tulisi, mutta ihmetteli syvästi kuinka Ophelia edes lähti mukaan... Ophelia kun oli se joka ei haltijoista pahemmin pitänyt.. eikä kyllä Blackkään.. tai Lilykään.. tai oikeastaan kukaan.. paitsi Henry.
Lopulta Black istui alas lattialle pöydän viereen, ottaen kaulahuivinsa pois kaulastaan.

// keihästi jo! X_x //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1910

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 16, 2008 10:33

Ophelia

Sen nyt näki Blackistä, että joko tämäkään ei tiennyt tapaamisen olevan jo tänään tai tämä sitten ihmetteli Ophelian tuloa, mikä ihmetytti lähes Opheliaa itseäänkin. Hän toisaalta halusi jättäytyä porukasta, mutta tiesi, että jos hän ei mukaan menisi, hän tulisi sairaaksi huolesta kun ei tiennyt mitä juuri sinä hetkellä näiden ja haltijoiden välillä saattoi tapahtua. Mitä jos näillä menisikin kovinkin myöhään? Silloin Opheliaan iskisi paniikki siitä, ettei tiennyt olivatko asiat kunnossa vai eivät. Mitä jos haltijat sittenkin olivat kaapanneet Lilyn kainaloon ja kolkanneet Blackin? Ophelia oli mieluummin mukana, nähdäkseen kaiken omin silmin ja ei siksi porukasta jättäytynyt, siinä syytä tarpeeksi.

Ophelia katsahti Blackiin kulmat koholla, kun tämä kaiveli taskuaan ja kohta Ophelia näkikin pienen valkoisen rasian Blackin kädessä. Ophelia katsahti vielä Blackia kasvoihin, ennenkuin otti rasian vastaan ja hymyili.
"Heheh, niinhän sitä taitaa ollakin, kiitos." Ophelia sanoi, pidellen rasiaa nyt käsissään, ollen iloinen ensinnäkin siitä, että Black oli muistanut ja että oli saanut tältä jopa lahjankin. Ophelia katsahti rasiasta takaisin Blackiin, tämän kysyessä, että oliko hänkin tulossa mukaan. Ophelia nyökkäsi ja Lily vastasi kysymykseen lyhyesti sanoin. Lopulta Blackin istahti pöydän viereen lattialle. Sääli ettei ollut enempää tyynyjä, mutta tuskin Black moisesta valittaisi.
"Teetä ja kakkua on vielä jäljellä, joten niitä saa ottaa jos mielii. Anemonekin oli täällä, mutta hän meni siivoamaan huonettaan, joten hänkin saattaa tulla takaisin myöhemmin." Ophelia sanoi kävellen Blackin ja Lilyn ohi toiselle puolelle pöytää ja istahti omalle tyynylleen.

Ophelia laski Blackin antaman rasian toistaiseksi pöydän reunalle ja kaivoi neljännen kahvikupin, että lautasen nyt Blackia varten. Opheli siirsi Anemonen kupin sivullaan olevalle tarjottimelle ja korvasi tämän puhtaalla. Kaataen tosin kohta tähänkin, yhä lämpimänä höyryävää teetä.
Sitten Ophelia laski teekannun käsistään ja otti Blackin antaman rasian käsiinsä, ei tosin tällä kertaa arvuutellen paketin sisältöä, mutta kun Ophelia avasi sen, hänen silmän suurenivat ja hymy hyytyi.
Ophelia tuijotti valkoisen rasian sisältämää pientä hopeista ristiä ja sen valkokultaista ketjua eikä voinut uskoa silmiään. Ophelia nosti kaulakorua sen ketjusta, laskien rasian samalla pöydälle ja katsahti lopulta Blackiin.
"Black, hankeitko sinä minulle ristin vaikket hädin tuskin kykene edes koskettamaan sellaista?" Ophelia kysyi, erittäin hämmentyneenä siitä, että Black olisi tosiaan hankkinut kaikessa vampyyri veressään hänelle syntymäpäivä lahjaksi ristin!

Ei sillä ettikö Ophelia olisi ristiä kaivannut! Päinvastoin! Opheliahan oli ollut ilman ristiä jo reilun puoli vuotta, mikä oli sinänsä hassua papittarelta. Ophelialla oli ollut tarkoitus hankkia sellainen, mutta se oli monen muun ohella vain jäänyt, varsinkin kun Ophelian juhlamekko oli maksanut hänen säästöistään jo aika sievoisen summan. Blackin antama risti oli sitäpaitsi todella hieno, samalla myöskin hyvin vaatimaton, mikä sopikin Ophelialle ehkä paremmin kuin Anemonelle antama risti.
Ophelia siirsi katseensa takaisin ristiin, hymyllen nyt avatessaan sen lukkoa, eikä aikaillut laittaa sitä ylleen.
Ophelia sulki vielä lukon, siirsi riipuksen eteensä, liikuttuneena melkein kyyneliin.
Hän oli saanut tänään mitä hienoimman -varmasti myöskin hintavan- uuden teeasiaston ja uuden ristinkin, joka tuskin myöskään oli ihan mistä tahansa halpis kojulta mukaan noukittu ja kakkukin oli tullut ilman sen enempiä pyytelemisiä.
"Kiitos, pidän siitä kovasti." Ophelia sanoi hymyillen, katsellen alas ristiin jota sormien päissään nyt piteli ja yritti olla pillahtamatta itkuun. Lopulta Ophelia sujautti ristin kaula-aukostaan sisään, hän muisti ettei Black ristin näkemisestäkään niin iloinen ollut, joten parempi näin.

//Eeeehehehehheeeh....//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 16, 2008 11:11

Black, Lily

Ophelia käveli omalle paikalleen ja tarjosi Blackillekkin teetä.. no, teetä Black kyllä ottaisi, sitä ei tarvinnut edes kysyä, mutta Black päätti skipata kakun tällä kertaa.
"näinkin Anen pihalla.. juoksi kuin olisi ollut hengen hätä.." Black huomautti kun Ane tuli mainituksi ohimennen. Sitten Ophelia otti rasian käsiinsä ja avasi sen. Hänen ilmeensä muuttui silmissä ja Lily saattoi vain hymyillen katsella Opheliaa, kun tämä veti esiin todella hienon ristin. Kun risti tuli näkyviin, Black sähähti äärimmäisen pienesti... ottaen huomioon että risti oli vielä aitoa hopeaa, joka ei tunnetusti ollut hyväksi vampyyreillekkaan. Lily vilkaisi kysyvästi Blackiin, samalla kun Ophelia kysyi tältä lahjasta. Black oli kertonut että oli jo saavutus päästä Ophelian kappeliin ja nyt tämä oli mennyt hankkimaan ristin, mitä oli kantanut taskussaan, ihan tuosta vain.
"kyllä, minä hankin sinulle risti vaikka se ei helppoa ollutkaan" Black aloitti - samalla kun Ophelia pisti ristin piiloon - ja nosti vasemman kätensä ylös, kämmen kohti omia kasvojaan "Olihan sellainen helppo ostaa, mutta todellakin.. ei helppoa vampyyrille.." Black jatkoi ja käänsi kämmenensä näyttääkseen Ophelialle ja Lilylle punertavat sormenpäät.
"ei tämän enempää vahinkoa.. vaikka käytinkin nahka hanskoja, kyllä se silti poltti sormenpäät" Black lisäsi hieroen sormenpäitään yhteen.
"joten hyvä jos pidät siitä" Black sanoi lopulta laskien kämmenensä alas.

"Se on hieno.. sopii sinulle" Lily sanoi hymyillen, laskien jälleen teekupin pöydälle.
"harmi vain ettei se suojaa haltijoilta" Lily lisäsi, kuulostaen erittäin masentavalta, vaikka ei tunnelmaa olisikaan halunnut pilata.
Black tuhahti naurahtaen, nostaessaan teekuppinsa pöydältä ja kulautti hieman teetä alas kurkustaan ja oli siinä ohimennen polttaa kielensä ja sisuskalunsa, lämmin tee ei tuntunut hyvältä kylmän ulkoilman jälkeen!
"tuota.." Black aloitti laskiessaan kupin takaisin pöydälle ja hieraisi takaraivoaan "illaksi on luvattu lumisadetta.. joten voi olla että tapaaminen on melko viileähkö, enkä usko että te jaksatte kauankin lumessa tarpoa, Lily kun on raskaana ja Ophelialla on niin lyhyet jalat. Metsässä on lunta päälle puoli metriä... joten miten ajattelit meidän pääsevän tapaamis paikalle?" Black selitti tilannetta näin omasta näkökulmastaan.. hän kun halusi tietää kaiken etukäteen.
"voimme mennä hevosilla?" Lily ehdotti, mutta Black pudisti päätään.
"talleilla on vain yksi hevonen, joka pystyy ja jaksaa kävellä siellä.. se iso työhevonen, tiedät kai sen?" Black sanoi ja Lily nyökkäsi.
"se on ainoa... mutta minulla on ehodotus. Nyt kun Opheliakin tulee mukaan, tarvitsisimme vähintään kaksi hevosta.. joten, jos Lily ottaa hevosen ja Ophelia tulee minun selässä.. sutena on yllättävän helppo liikkua paksussakin hangessa" Black laski ehdotuksensa ilmoille ja jäi odottamaan vastausta.
"kyllähän se käy.. mikäli se vain käy sinulle Ophelia?" Lily sanoi siirtäen katseensa Opheliaan.

// eeeh.. kelaa ny jos oikeesti mentäs Cryptiin! saatas juosta henkemme edestä, kun ainakin Amod ja Black ois meitä tappamassa! JA Aran sais slaagin jos meitin ajatuksia lukis!! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1910

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 17, 2008 3:28

Ophelia

Ophelia katsahti paidansa sisälle sujahtaneesta rististä Blackiin tämän vastatessa hänen vähän aiemmin esittämäänsä kysymykseen. Se ei ollut kuulemma ollut helppoa ja sen Ophelia Blackista uskoi ja seurasi nyt katseellaan tämän vasemman käden liikettä.
Tämä painoitti vielä, ettei se ollut varsinkaan vampyyrille helppoa ja käänsi lopulta kämmenensä, paljastaen hänelle ja Lilylle nyt punertavat sormenpäänsä. Ophelia katsoi tämän sormenpäitä, hieman eteenpäin nojautuneena, saiko hänen ristinsä niinkin paljon vahinkoa aikaiseksi..? Black ei tosin näyttänyt pitävän vahinkoa tuon näköisenä, mutta Opheliaa se ainakin vähän sävähdytti. Ostaa nyt risti hänelle vaikka näpit palaisivat siinä samassa, vaikka siis olisikin käyttänyt nahka hansikkaita ja kuljettanut ristiä vielä erillisessä rasiassa.
Ophelia vetäytyi takaisin paikalleen istumaan ja katsoi Blackin sormenpäitä nyt jollain hymyntapaisella, kunnes tämä laski kätensä ja Ophelia nyökkäsi hymyillen siihen mitä tämä sanoi, kyllä hän siitä piti.

Ophelia siirsi katseensa tästä Lilyyn ja hymähti tämän sanoessa, että risti sopisi hänelle ja nosti yhä teestä lämpimän teekupin käsiinsä Lilyn taas laskiessa omansa. Sitten Lily lisäsi lisäyksensä, mikä sai Blackin kai jollain lailla huvittuneeksi ja Ophelia vain leikki mukana samaa. Niin, eihän se haltijoilta suojannut, harmi kai sinänsä, mutta mitä haltijat muka kavahtaisi? Näillä se oli varmaan yksilöllistä, kuten ihmisilläkin oli. Ophelia siemaisi teestään, katsahtaen Blackiin yli kulmiensa tämän taas laskiessa kupin pöydälle ja aloittaessa jotakin. Ophelia laski myös omansa, jääden kuuntelemaan mitä Black sanoi. Ophelia ei säistä pahemmin tiennyt, mutta Black ainakin sanoi että illaksi oltaisiin luvattu lumisadetta, mikä tietenkin hankaloittaisi kulkua sovitulle tapaamis paikalle, minkä Ophelia taas automaattisesti uskoi olevan metsäaukio.

Ophelia katsahti tästä kysyvänä Lilyyn ja tämä ehdotti kaikista todennäköistä vaihtoehtoa, hevosia. Black pudisteli päätään ja sanoi ettei talleilla olisi kuin vain yksi hevonen joka pystyisi lumessa tarpomaan, varsinkin jos metsässä oli jo puolimetriä lunta ja lisää oli tulossa. Ja vaikka Lilyltä kysyttiinkin, Ophelia nyökkäsi myöskin pienesti, hänkin ainakin uskoi tietävänsä kyseisen hevosen.
Joten sitten Black ehdottikin, että jos Lily ottaisi hevosen ja Ophelia matkustaisi taas hänen selässä, tämän ollessa suden hahmossaan, niin ongelma olisi tältä puolin ratkaistu.
Ophelialle levisi pakon omainen hymy, ei sillä että ehdotuksessa olisi mitään vikaa, päinvastoin, sehän oli kaikin puolin täydellinen, mutta kuvasiko Black itseään juuri hevosena? Tämä oli Opheliasta jokseenkin huvittavaa, muttei alkanut asiaa nauramaan vaan katsahti Lilyyn ja nyökkäsi.
"Kyllä, ei minulla sitä mitään vastaankaan ole." Ophelia vastasi hymyillen, nostaen taas kakkulautasen käteensä.

Illaksi oltiin luvattu siis lumisadetta... Ennustukset sään suhteen pitivät yleensä aina paikkansa, joten Opheliakin osasi nyt varautua vähän lämpimämmin. Kunhan sää ei vain muuttuisi lumimyrskyksi, silloin he voisivat hyvästellä koko tapaamisen. Tosin, olisiko se silloin parempi? Ophelia ei tiennyt, Lilyhän saattoi sopia uuden ajan Aranin kanssa, joten ennemmin tai myöhemmin he kuitenkin tapaisivat ja kai se oli parempi saada asia hoidetuksi mahdollisimman pian, heidän kaikkien kannalta.

//Guaah xDDD Oliko se nyt pakko täälläki sanoa!? Ja ei ne tappais ellei ne olan yli meidän tekemisii kurki!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 17, 2008 6:13

Black, Lily

Ophelialle kävi järjestely.. hyvä niin, nyt ei tarvinut sitäkään enää miettiä. Piti vain saada Ane ajoissa nukkumaan ja hilpaista tapaamispaikalle ja poistua vähin äänin.. Lily ajatteli tällä kertaa olla AJOISSA kotona, mielellään ennen keskiyötä.
Lily sai teensä juotua ja laski kupin takaisin lautaselle, nostaen katseensa Opheliaan.
"luulempa että minä menen nyt katsomaan miten Ane edistyy.. nähdään sitten illemmalla talleilla, mennään metsään sitä kautta" Lily sanoi ja nousi ylös. Hän nappasi takkinsa niskaansa ja vilkutti vielä, ennen kuin luikki ulos ovesta.
Black katsoi hetken hiljaa Lilyn perään, kunnes sulki silmänsä ja pyöräytti niskansa. Hänen niska naksui epämukavasti, kun hän sitä pyöritteli, mutta minkäs teet.. ehkä Lilyn pitäisi hieroa Blackiä taas.
"saa nähdä mitä tästäkin tulee.." Black aloitti avatessaan silmänsä ja tuijotti alas pöytään "En kyllä usko että Aran tällä kertaa mitään tyhmää tekisi.. kai hänelläkin sen verran omantunnon rippeitä on, ettei hän lähtisi raskaana olevaa naista riepottamaan pitkin metsiä." Black sanoi hieroen niskaansa.
Suoraan sanottuna, Black ei olisi yhtään ihmetellyt vaikka Aran jotain 'tyhmää' olisikin tehnyt... näytti siltä että kaikki haltijat tekivät AINA jotain tyhmää, näin Blackin mielestä.. blondit..
"mutta.." Black aloitti jälleen ja nousi seisomaan, tällä kertaa kolauttaen päänsä kattoon ja manasi sen jälkeen puoliääneen.
"Minä lähden nyt.. kappelisi ei tee hyvää juuri tällä hetkellä, joten nähdään illemmalla" Black sanoi ja käveli ovelle, mutta kääntyi vielä ympäri "ja tällä kertaa et kisko korvistani" Black sanoi ja poistui lopulta ovesta, jättäen Ophelian nyt yksikseen.

~Illalla~

Kello lähenteli jo kuutta, kun Lily hiippaili tallille päin. Oli jo pimeää, eikä talleilla ollut enää ketään, muutakuin muutama satunnainen vartija, jotka kävivät tunnin välein tarkastamassa tilanteen.
Blackiä eikä Opheliaa näkynyt vielä, joten Lily otti omatoimisesti suuren ja jykevärakenteisen työhevosen ulos tallistaan ja sitoi sen kiinni käytävälle jottai voisi satuloida sen.
Hevonen oli nimeltään white gold, mutta sitä kutsuttiin W.G:ksi (lyhenne lausuttiin "vee gee"). Se oli rodultaan shire ja väriltään harmaakimo. Se oli todella iso ruuna, sen säkäkorkeus oli 200 cm, mutta suuresta ja jykevästä ulkomuodostaan huolimatta, se oli erittäin lempeä ja rauhallinen.
Lily silitteli W.G:n turpaa ja puhui tälle hiljaa kuiskaten soihdun valossa, odotellen että Black ja Ophelia tulisivat... Black sai luvan auttaa satulan kanssa, näin ison hevosen satula painoi liikaa Lilylle. Suitset Lily sai helposti pujotettua W.G:lle, ilman sen kummempia ongelmia.
Pihalla satoi jo hiljakseen ohutta puuteri lunta. Ulkona ei tuullut yhtään ja näillä näkymin sää tulisi pysymään samanlaisena vielä pitkään. Lily saattoi vain toivoa ettei myrsky puhkeaisi kun he olisivat metsässä, ties vaikka eksyisivät sinne! Tosin Black varmaan osaisi kotiin, jos nyt sutena aikoi liikkua.
Lopulta (siinä paha missä mainitaan) Black saapui talleille. Lily oli vaamassa suunsa pyytääkseen Blackiä satuloimaan hevosen, mutta Black ymmärsi yskän ennen kuin Lily edes mitään sanoikaan. Hän nosti satulan hevosen selkään, kiristi satulavyön ja laski jalustimet alas.
Lily ihmetteli hetken Blackin asustetta, ulkona oli varmaan päälle 20 astetta pakkasta, eikä Blackillä ollut sen kummemmin mitään paksumpaa päällä, kuin kaulaliina, paksu kaapu, viitta ja tumput. Lilyllä oli päällään samat vanhat ulko varusteet mitä aikaisemmin, mutta hän oli lisännyt vielä villapaidan takin alle ja paksummat sukkahousut. Mutta nyt kun Lily tarkemmin ajatteli, eihän Blackin tarvinnut pukeutua lämpimästi, jos tämä kerran susimuodossaan aikoi liikkua.
"Onko Opheliaa näkynyt?" Black kysyi taputtaessaan W.G:tä kaulaan.
"ei.. ei vielä, mutta kai hän pian tulee" Lily vastasi.
Black nyökkäsi ja asteli kauemmaksi hevosesta, sulki silmänsä ja muuttui sudeksi. W.G ei ollut moksiskaan moisesta tempusta, ei niin suuren hevosen tarvinnut pelätä sutta, ei vaikka tämä olikin pienen ponin kokoinen ja lisäksi se sai nauttia Lilyn silityksistä ja rapsutuksista, joten ei se osannut pelätäkkään nyt.

// ne kurkkii... ne on täällä.... //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1910

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 17, 2008 8:29

Ophelia

Ophelia mutusti viimeisiä palojaan kakustaan, laskien tyhjän lautasen pöydälle ja katsahti Lilyyn.
"Niin, talleilla sitten." Ophelia sanoi Lilyn tehdessä lähtöä. Illalla sitten talleilla, sitä kautta pääsi ehkä kaikista helpoiten metsään, niin ettei kukaan muu näkisi. Ophelia vilkutti Lilylle ennenkuin tämä katosi ulos ovesta ja jätti hänet ja Blackin kaksistaan vielä pöydän ääreen. Harmi sinänsä että Lilyn piti lähteä, mutta kyllä Ophelia tämän taas illalla näkisi, mutta Anemonea tuskin tulisi enää näkymään. Ophelia katsahti ovelta Blackiin, havahtuen tämän selkäpiitä karmaisevaan niskojen naksutteluun. Ophelia katsoi hiljaa Blackiin, kunnes tämä avasi suunsa ja sai Ophelian alkaa pyörittelemään lusikkaa taas puolillaan olevassa teekupissa. Sai nähdä mitä siitäkin tulisi... Ophelialla ei ollut hajuakaan siitä, mitä Lily Aranista ennen lapsen syntymää halusi, mutta se oli kuulemma jotain, mitä ei voinut hoitaa kirjeitse.
"Niin..." Ophelia vastasi lyhyesti seuraavaan. Ei kai Aran nyt lähtisi Lilyä mukaansa kiskomaan, olihan tämä sentään raskaana.

Tottakai Ophelia oli hyvin ennakkoluuloinen asiasta, otettaen huomioon mitä kaikkea oli tapahtunut. Mutta Blackin esittämään teoriaan Opheliakin lohduttautui, sehän olisi varmaan vain harmiton juttelu tuokio, niinhän? Toivottavasti. Ophelia nosti katseensa kysyvästi Blackiin, tämän nyt noustessa pystyyn ja Ophelia sai puristaa silmänsä kiinni, Blackin kolauttaessa jälleen kerran kallonsa ja seuraavaksi kuuluikin Blackin omaa manaamista kappelin matalaa kattoa kohtaan.
"Hyvä on, illemmalla sitten" Ophelia vastasi, hymyillen vaivallohkoisesti ja vilkuttikin jo hyvästeiksi Blackille, joka tosin vielä oven kohdalla kääntyi ja sanoi jotain mikä sai Ophelian pysäyttämään käteensä ja katsomaan tätä ihmetellen. Ophelia tosin nyökkäsi pian, pieni hymy huulillaan, muistaen että oli tosiaan joskus vetänytkin Blackia tämän sudenkorvista.

Noh, Blackin katosi pian itsekin ovesta ulos ja Ophelia jäi nyt yksikseen. Kappeli ei tehnyt nyt hyvää? Tarkoittiko tämä nyt päänuppiansa ajatellen vai vampyyri verensä? Ophelia naurahti pienesti, vaikka tajusikin ettei se kovin huvittava asia ollutkaan. Noh, Ophelialla oli nyt rutkasti omaa aikaa, joten hän korjasi uuden teeastiaston pöydältä ja kaatoi jo jäähtyneen teen takaoveltansa maahan lumihankeen. Sitten Ophelia suoritti jo reilusti myöhästyneen aamurukoilunsa, rukoillen varsinkin tulevasta illasta.

~Illalla#2~

Kello oli noin kuusi kun Ophelian sisäinenkello herätti. Kyllä, hän oli päättänyt ottaa päiväunet jaksaakseen varmaksi sitten illalla, pimeydelläkin kun oli taipumus saada ihmiset väsyneiksi ja jos nyt katsoi, sitä oikein huomasi kuinka paljon taivas oli muutamassa tunnissa ehtinyt hämärtymään. Tai no, jos totta puhuttiin, ulkona oli lähes säkkipimeää. Ophelia nousi, petasi petinsä, harjasi hiuksensa ja lähti vaatettamaan ulkovaatteitaan niskaansa. Ophelia laittoi jalkoihinsa vielä ylimääräiset villasukat ja kietoi kaulahuivinsa nyt peittämään puolet kasvoistaan, kylmää kun oli luvattu. Ophelia tunsi itsensä uneliaaksi, mutta piristyisi jahka ulos, purevaan talvi pakkaseen vain pääsisi.
Heidän oli määrä tavata talleilla, näin Ophelia muisti ja suuntautuikin kohti talleja heti pihamaalle päästyään. Lumi narskui Ophelian kenkien alla, oli kylmä ja lunta sateli hiljalleen alas, peittäen kaikkien piahamaalla kulkeneiden kengät jäljet taas koskemattomaksi lumeksi. Ophelia ei ollut ottanut mitään valoa mukaan, kuten lyhtyä saatika kynttilää, hän uskoi joko Lilyn tai Blackin -joka tuskin moista tarvitsi- tuoneen kuitenkin sellaisen jo valmiiksi ja ei ulkona nyt niin pimeää ollut, etteikö eteensä nähnyt.

Ophelia saapui talleille, avaten sen narisevan oven ja kurkisti sisään.
Ophelia tiesi, etteivät tallipojat enää tähän aikaan talvella talleilla käyneet, hevosille oli vain varattu tavallista enemmän heinää, jotta nämä kestäisivät näiden kautta sitten huomisaamuun.
Pimeästä tallista näkyi soihdun väpättävä liekki ja erittäin suuri ja massiivinen työhevonen.
"Minä tulin." Ophelia ilmoitti sulkiessaan oven perässään, nähden toki Lilyn ja Blackinkin olevan paikalla ennen häntä.
Ophelia käveli peremmälle, hieroen käsiään yhteen vaikkei niitä sen suuremmin paleltanutkaan ja katseli tottumuksen omaiseti ympärilleen samalla.

"Lähdemmekö nyt samantien?" Ophelia kysyi saavuttuaan Lilyn ja sudenmuotoon muuntautuneen Blackin luokse.
Vain Lilyn tuoma soihtu valaisi pimeää tallia, joka ei onneksi hevosia häirinnyt sillä nämä pysyivät hyvin hiljaa. Edes hevonen, joka oli varmaan kaksi kertaa Ophelian kokoinen, pysyi hiljaa ja ei näyttänyt edes välittävän Blackin tämänhetkisestä olomuodosta.

//Älä huoli, valkotakkiset on ihan pian sun ovella!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13886

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 17, 2008 9:33

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... =3509#3509

// valkotakit?! haltijat?! talvi vaatteiset haltijat?! //

Paluu pihakappeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia