Get it off me! -Aksu


Kuuluisa tai vähemmän kuuluisa Ophelian kappeli. Pieni ja sievä kappeli on jopa niin pieni että siellä tuskin mahtuu seisomaan. Sisällä on alttari ja kaksi tyynyä johon voi istua, tosin toinen on jo Ophelian istuimena. Sisällä on paljon kynttilöitä jotka luovat valoisan ja lämpimän, kodikkaan tunnelman. Sisällä on myös pieni kello, jota kuuluu soittaa jos esittää jumalille toiveen, maksusta tietysti. Opheliaa voi mennä tapaamaan synninpäästön merkeissä taikka muuten vaan keskustelemaan.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 18, 2015 3:15

Get it off me! -Aksu

Ophelia

Kevään alku meinasi kevät siivousta. Papitar Ophelia oli tehnyt selväksi portin vartioille, ettei ottaisi vastaan asiakkaita sinä päivänä, sillä kappeli kaipasi kuurausta ja pahasti. Lattia kiilsi jo puhtauttaan tunnin jos toisen tahkoamisen jälkeen, nuoren naiset polvien punoittaessa siitä hyvästä, polvilla olemisen johdosta. Tämä tarkoitti myös sitä, ettei nuori nainen ollut tavanomaisessa virkapuvussaan, vaan yksinkertaisessa housu- paita yhdistelmässä, mikä mahdollisti mahdollisimman mukavan liikkuvuuden lattioiden puunaamiseen. Tila ei ollut suuri, mutta jokainen lattialauta vaati ainakin kolmeen kertaan läpikotaisen puunauksen, ennen kuin täyttäisi puhtautta tavoittelevan asukkinsa. Lakanat oltiin viety linnan työntekijöille pestäväksi, mikä oli yksi luksus hovin papittarena, mutta jopa tämän pienestä taka-pihasta löytyi rätti jos toinenkin kuivumasta. Ikkunat olivat auki, tuoden raikasta ilmaa sisälle. Ophelia itse rakasti tätä tunnetta; kevättä. Se toi uuden alun tunteen ja siivoaminen lievensi stressiä, puhdisti mieltä ja sielua ja takasi jatkamisen entiseen malliin ammatissa, joka saattoi aika ajoin käydä hankalaksi. Papittaren onneksi tilanne oli kuitenkin rauhoittumassa, ihmiset eivät käyneet enää niin useaan tahtiin mitä ennen ja nuori nainen halusi tulkita sen niin, että ihmiset pysyivät oikealla tiellä ilman hänen apuaankin. Ovi oli pysynyt visusti kuitenkin kiinni koko päivän. Hovin papittaren ei sopinut näyttäytyä niin epäedustavana, vaikka omaa kappeliaan puunasikin näin nöyrän maallisen tapaan. Linnut visersivät etelästä palanneena joka kerta, kun tyttö kävi noutamassa vettä pihaltansa sisälle lisää keittymään, niin tee-vedeksi myöhemmäksi nautiskeluun, kuin pölyjen pyyhkimiseen.

Ja sitähän riittikin! Alttari sisälsi ainakin tusinan eri ristiä ja ikonia yhteensä, Jotka keräsivät pölyä. Suitsukkeetkaan eivät voineet raikastaa ilmaa ikuisuuksiin. Muistolaatat vanhemmista olivat ainoat, jotka saivat jokapäiväisen hyveilyn ja eivät niinkään kerinneet pölyttymään muiden puisten merkki-veistosten tavoin. Papitar Ophelia laski istuma tyynyjä jälleen lattialle tämän kuivuttua sen verran, ettei siihen liukastuisi ja pyyhkäisi pöydän jälleen kerran niin, että siitä saattoi nähdä heijastuksensa. Teekannu lähti viheltämään. Pieni liesi, joka nuoren sinisilmäisen naisen makuukammarista löytyi, oli lämmittänyt niin kappelin kuin teen jälleen tutun kotoisaksi. Oli aika antaa punoittavien sormien levätä ja pitää pienen pieni tauko ja käyttää se aika hyväksi miettimiseen, mitä voisi ympäristössään parantaa.
Siivous… Se antoi tilaa olla ajattelematta kurjia asioita ja keskittyä sen sijaan likaan ja pölyyn. Ophelia tajusi nämä realiteetit, käännellessään teekuppia käsissään, makuukammarissaan yksistään, omassa rauhassa. Ehkä hän ottaisi pari päivää vapaata. Eihän siitä ollut kuin kolme päivää, kun hän oli palanut viereisestä kylästä, perheestä, jonka poika oli menehtynyt keuhkokuumeeseen ja halusivat välttämättä hänen siunaustaan hautajaisissa, hänen myöhästyttyä pelastamaan tämän hengen.

Teen rusehtava pinta heijasti papittaren poissaolevaa katsetta, havahtuen sitten äkilliseen koputukseen ovelta…
”Hetki!” Ophelia huudahti makuukammaristaan ja nousi, jättäen teen jälkeensä ja koikkeloihti kappelin puolelle, suoristaen samalla lahkeitaan edes jotenkin edustavaan kuntoon, enne kuin avaisi ovensa kenellekään. Vaatteet olivat tosiaan osittain kastuneet vedellä läträyksen vuoksi, mikä osoittautui Ophelian osittaiseksi epämukavuudeksi kohdata ketään, mutta kuka tahansa ovella olisi, voisi papitar edes pikaisesti kuulla asian.
Ovi lopulta raotettiin sen verran, ettei hänen ”ruhjoisaa” kokonaisuutta voinut nähdä, mutta auringon paisteen sijaan, häntä ja kappelia varjostikin tumma kokonaisuus… Indikoiden, että visiitti olisi mahdollisesti muuta, kuin pikainen.
”Oh… Sinä. Mi-Mikä sinut tänne tuo?”
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 18, 2015 4:59

Re: Get it off me! -Aksu

Hans


Kevät. Voi kuinka velho vihasikaan tätä vuoden aikaa, vaikka samaan aikaan se auringon paiste herättelikin jotain jopa synkän miehen mielessä. Kevät oli... outoa aikaa. Se uumoili uuden alkua, uutta syntymää, luonnon lähtiessä kukkimaan uudelleen. Siitä myös mieli piristyi, kukki niin sanotusti, vaikka kuinka yritti olla välittämättä siitä pienestä piristävästä tunteesta sisällään.
Näin oli myös käynyt Blackin kohdalla. Velho oli kuitenkin tuttuun tapaansa koittanut vältellä ihmisiä parhaansa mukaan, vastaten vain kuninkaan kutsuun. Onneksi nuori monarkki ei häntä pahemmin kaivannut, joten velho sai viettää aikaansa omissa oloissaan. Tietenkin hän oli sisäisesti iloinen siitä, että oli saamassa Lilyn kanssa lapsen, mikäli kaikki meni hyvin. Siniverinen oli ollut raskaana jo tovin ja velho saattoi vain toivoa, että kaikki sujuisi suunnitellusti. Heillä kun ei ollut vielä yhtään omaa lasta, vaikka Anemone oli heille molemmille kuin oma jälkeläinen. Silti, Hansille oli tärkeää saada jatkaa omaa sukuaan verellisesti. Olihan Lily kerran ollut jo raskaana hänelle, mutta se oli päättynyt keskenmenoon... Nyt raskaus oli edennyt kuitenkin pidemmälle ja velho piti toivoa yllä.

Velhon ja prinsessan välit olivatkin olleet hieman paremmat viimeaikoina. Ei Black halunnut stressata puolisoaan nyt turhasta ja siniverinenkin oli käyttäytynyt lempeämmin puolisoaan kohtaan. Silti, velho pelkäsi. Pelkäsi taas sen toisen puolen ottavan vallan, nyt kun hän oli viimein taas löytänyt pientä onnen pilkettä elämäänsä. Sillä toisella "puolella" kun tuppasi olla tapana pilata kaikki. Sitä Hans ei halunnut, ei nyt.
Se oli saanut hänet miettimään. Jo ajat sitten, jos totta puhuttiin, mutta nyt varsinkin. "Seth" oli suuri ongelma hänen elämässään ja oikeastaan ainoa varsinainen syy Sethin olemassaoloon oli tuo synnyinmerkki velhon takaraivossa. Eihän Hans sitä varmuudella tiennyt, mutta jos tuo merkki poistettaisiin... Poistuisiko myös Seth?

Juuri nyt velho, siihen tuttuun mustaan kokonaisuuteen pukeutuneena askelsi pihamaan poikki kotitönöltään pihakappelin puoleen. Siitä oli aikaa kun velho ja papitar olivat viimeksi keskustelleet fiksusti kahden kesken, joten sinällään tilanne jännitti. Hans tiesi tehneensä väärin ja oli periaatteessa anteeksipyynnön velkaa Ophelialle syystä jos toisestakin, mutta... No, ei kaljupäisestä ollut pyytelemään anteeksi ihan jokaiselta, jolle hän väärin oli tehnyt. Nyt hoikka mies kuitenkin asteli kappelin kuistille ja kävi koputtamaan kappelin oveen kolmesti, jääden odottamaan vastausta maltillisesti. Ei hän tiennyt oliko Ophelia kuinka kiireinen, ehkä tuolla oli juuri tällä hetkellä vieraita ja velho joutuisi tulemaan uudestaan myöhemmin... Joskin, myöhemmin hän tuskin tulisi. Juuri nyt hänellä oli se tunnetila, että hän halusi asiasta puhua ja kykeni siitä puhumaan nätisti. Jos papitar nyt hänet käännyttäisi oveltaan, velho tuskin tulisi ottamaan aisaa puheeksi enää uudestaan... ainakaan muutamaan kuukauteen.

Ophelia kävi kuitenkin avaamaan oven, ollen oletettuun tapaan yllättynyt siitä, että velho oven takana seisoi. Black ei edes muistanut milloin viimeksi olisi itse tullut kappelille, joskin osasyynä oli se polttava tunne, mitä pyhä paikka sai aikaan miehessä, jonka suonissa virtasi osin vampyyrin veri. Hans oli kuitenkin oppinut sivuuttamaan tuon poltteen, ainakin toviksi, eikä samantien tuntenut tarvetta hypellä kauemmaksi kappelista.
"Minä", Hans kävi vastaamaan Ophelian kysellessä mikä mahdollisesti toi kaljupäisen kappelille, "Minä... Voinko tulla sisään?", Velho jatkoi, kuulostaen yllättävän vilpittömältä, eikä niin kireältä ja ärtyneeltä kuin yleensä.
Luvan saatuaan velho astui sisään kirjaimellisesti matalaan kappeliin, varoen ovenkarmeja ja katto parruja. Askel vei peremmälle, velhon kuitenkin kääntyen papittaren puoleen jahka ovi oli suljettu.
"Tarvitsen... Tai siis. Haluaisin pyytää... Apuasi", Black kävi jatkamaan jokseenkin epäröivänä, tietämättä mitä nyt papittarelle varsinaisesti uskaltaisi sanoa, "Asia koskee... "Sethiä" ".
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 18, 2015 5:58

Re: Get it off me! -Aksu

Hovin velho oli eksynyt hänen kuistilleen. Näin Ophelia hetken ajatteli, päätteli, hän ei ollut vaihtanut sanaa miehen kanssa pitkään aikaan, vaikka olikin vilaukselta joskus pihamaalla tai linnassa nähnyt. Viimeksi kun he olivat puhuneet, oli papitar käynyt tämän luona, mutta tämä Black joka hänen kuistillaan nyt seisoi, tuntui erilaiselta kun tönön hämärän uumenissa kököttävä velho joka manasi elämää.
”Toki…” Ophelia kävi sanomaan, hiljaisen hämmentyneenä odottamattomasta vierailusta ja väisti velhon tieltä, jotta tämä pääsi peremmälle. Nuori nainen katsahti ulos ennen oven sulkemista, kääntyen sitten velhon puoleen, kerkeämättä juuri pahoittelemaan keskeneräistä työtään tai ulkomuotoaan. Kysymysmerkit leijailivat papittaren ympärillä, velhon ollessa tavanomaista… hiirimäisempi?
Black alkoi avaamaan vierailunsa syytä, kertoi haluavansa apua… Apua joka koski Sethiä? Tämän kirousta, tuota paholaista, mitä lie vitsausta josta oli enemmän kuin tarpeeksi harmia itse kullekin.
Ophelia katseli ylös velhoon hetken huolestuneempana, toisen käden hieroessa toisen käden rannetta.
”Sethiä..?” Brunette toisti, katsahtaen velhon sijaan ennemminkin kaukaisuuteen. Kysymykset siitä miten toinen voi, miten on mennyt, jotain..! Olisi ollut vähän mukavampi aloite. Se oli ehkä itsekästä ajattelua, ei velhoa voinut käydä siitä moittimaan, tällä oli varmasti hätä? Ja oli varmasti kerännyt rohkeutta tulla ylipäätään hänen luokseen, ottaen huomioon, ettei tämä pahemmin kestänyt edes olla kappelin lähettyvillä.
”Tuo nimi, kuinka puistattavaa… Voimmeko istuutua? Olen hieman rähjäinen, mutta minulla on teevesi valmiina… Ellei sinulla ole kiire?” Ranne vapautettiin toisen käden otteesta, Ophelian kiertäessä velhon vierestä takahuoneeseen noutamaan ylimääräisiä kuppeja tarjottimelle, mitä ei ollut uskonut käyttävänsä sinä päivänä.
Hänellä ei ollut edes tarpeeksi puhdasta astiastoa kokonaisista seteistä… Varautumattomana vieraisiin, joutui nuori papitar valkkaamaan nopeasti kaksi kuppia jotka muistuttivat lähinnä toisiaan ja tarjottimen kokonaisuus pistettiinkin kasaan tavallista huolimattomammin. Velho tuskin pistäisi pahakseen, ehkä tämä ei edes välittäisi tarjoiltavasta teestä, mutta Ophelia tarvitsi sen… Rauhoittamaan jännitystä.

Tarjotin kannettiin kappelinpuolelle ja asetettiin sille kuuluvalle matalalle pöydälle kahden istuintyynyn välille. Astiasto kilisi iloisesti, tytön istuutuessa omalle paikalleen ja lähtiessä kaatamaan teetä molemmille kaikessa rauhassa… Tavanomaista hilpeää tunnelmaa ei kuitenkaan ollut valoisan ja kotoisan tunnelman lisäksi.
”Haluat apuani Sethin suhteen? Miten minä voisin auttaa sinua..? En ole ennenkään… Juuri voinut Sethin suhteen mitään.” Ophelia sanoi laskiessaan teekannun alas jotenkin surumielisesti, muistellessaan kuinka on joutunut lähinnä vain pakoilemaan tuota hirviötä tai suojautumaan sydänkurkussa henkensä pitimiksi.
”Eikö sinuun satu muutenkin kaikki, mitä minä voin tehdä?”
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 18, 2015 1:13

Re: Get it off me! -Aksu

Jo nyt tämä alkoi tuntua huonolta idealta. Ehkä velho voisi vain poistua samantien, käskeä papitarta unohtamaan kaiken ja antaa asian olla, kyllä hän pärjäisi näinkin.... mutta kun ei. Ei, kyllä hänen oli ainakin puhuttava tästä! Edes jollekulle ja jos hän jollekulle asiasta halusi puhua, niin Ophelialle, jostain kumman syystä. Olisihan velho voinut tapojensa vastaisesti mennä puhumaan Roswellille... tai vaikka Kalmalle, miksei Lilyllekin, mutta... Kukaan noista ei voisi auttaa häntä samalla tavalla, mitä Ophelia.
Siinä missä Ophelia kertoi Sethin nimen puistattavan, kävi Black nyrpistämään nokkaansa pienesti papitarta katsellessaan. Ei hänkään välittänyt siitä nimestä, mutta sillä oli helpointa kutsua sitä tunnetilaa, joka vaikutti olevan kuin täysin toinen persoona. Ja no, Tomoderuwixhan sen nimen oli antanut ja jostain syystä se oli jäänyt. Velho kuitenkin nyökkäsi Ophelian kysellessä, voisivatko he istua alas tästä keskustelemaan. Ehkä niin oli parempi, eipähän tulisi heti lähdettyä ja kaiken lisäksi jos Hans vain saisi suunsa auki, niin tässä keskustelussa tulisi kestämään hetki.

Pitkä mies kävi kuitenkin istahtamaan nyt alas tuon matalan pöydän toiselle puolelle, samalla kun Ophelia lähti käymään takahuoneessa. Jokseenkin myrtsi katse tuijotti herkeämättä pientä alttaria, velhon tuntien suurta tarvetta roihauttaa mokoma vain tuleen. Mutta sitä hän ei tehnyt, ei hän ollut täällä tuhoamassa papittaren omaisuutta tai pilkkaamassa tuon uskoa.
Katse kuitenkin siirtyi papittaren puoleen, tuon tullen paikalle kera tutun teetarjottimensa. Aina sitä teetä, mistä velho ei pahemmin välittänyt, mutta ei kyllä kehdannut nyt kieltäytyäkään. Tyttö kävi kyselemään nyt paremmin, mitä velho varsinaisesti hänestä halusi hullun puolensa suhteen.

"Sattuu, kyllä...", Hans Velho aloitti katsellessaan teepannua pöydällä, "Olen... Ajatellut koittaa hankkiutua siitä eroon".
"En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi kansastamme tehnyt niin - hankkiutunut eroon synnyinlahjoistaan - mutta missään ei myöskään mainita, etteikö se olisi mahdollista... Kansamme ei vain katsonut sitä hyvällä", Toinen luisevista käsistä nousi vaivautuneenoloisesti koskettelemaan puheiden myötä takaraivon merkkejä, "Haluan olla varma, että jos sitä lähden yrittämään, käytän myös kaikki keinot varmuuden varalta".
"Joten... Osaatko sinä manata?"
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 18, 2015 5:29

Re: Get it off me! -Aksu

Teekuppi, joksikin hieman värisevin käsin, nostettiin ensin vain syliin. Höyryävä sai luvan lämmitellä työn uuvuttamia kämmeniä sen aikaa, kunnes tyttö luotti voivansa juoda ilman sisällön ulos sylkemistä vieraansa kaavulle jonkun yllättävän käänteen paljastuessa. Katse nousi teehöyryjen mukana ylös jälleen velhoon, yrittäen saada nyt selvää ja kiinni siitä, mitä hän vois asian suhteen tehdä. Jäykän intensiivinen katse toljotti Blackia, kulmien melkein lyödessä yhteen tämän paljastaessa asian koskevan tästä eroon hankkiutumista. Ophelia olisi halunnut pamauttaa heti kysymyksen ilmoille siitä, miksi velho ei ollut aikaisemmin edes lähtenyt yrittämään, mutta muisti lähes saman tien, ettei Hans ollut varmaan edes uskonut moisen olevan mahdollista. Oliko hän vasta viimein löytänyt tarpeeksi tietoa kansansa synnyinmerkeistä?
Ei… Tällä hetkellä ainoa johtolanka piili siinä, ettei sitä oltu leimattu suoranaisesti mahdottomaksi. Nuori papitar ei käynyt keskeyttämään velhoa, vaikka hänen mieltään kutkuttikin pari kysymystä, tilanteen muuttuessa intensiivisemmäksi hetki hetkeltä velhon mainitessa käyttävänsä kaikkia mahdollisia keinoja asian suhteen?

”Manata?” Ophelia toisti nyt hieman yllättyneenä.
”…Osaan. Tai siis, teoriassa… En ole tehnyt varsinaista manausta pitkään aikaan.” Papitar kävi muistelemaan tarkemmin kokemuksiaan pahojen henkien ja demoneiden karkottamisessa.
”Eksorkismissa minun tulee rukoilla ensin jumalalle ja myöntää, etten ole johtanut täydellisesti Hänen käskyjään tai elänyt niin. En voi lähteä manaamaan pois pahaa henkeä jos pitäisin itseäni itse pyhänä, ei, se on itse Jumala, joka tulee olemaan läsnä. Siksi kannan mukanani ristin, joka on manauksessa pahalle hengelle todiste tästä. Joutuisin myös käyttämään pyhää vettä, mikä sinun tapauksessa polttaisi todennäköisesti sinuakin, eikä vain sitä mikä sinua riivaa. Tiivistettynä tämä kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, minun tulisi vain pysyä vahvana demonin herjauksilta, kunnes uuvutan tämän, ehkä mahdollisesti kääntämään tämän Herran puoleen, hengestä riippuen.” Teekuppi, värisevin käsin nostettiin viimein huulille, papittaren viimein uskovansa juoda rauhoittavansa.

Huokea henkäys pääsi tytöstä kupin laskemisen myötä, häntä mietitytti miten tämä voisi auttaa jotakin, millä ei välttämättä ollut mitään tekemistä kristillisyyden tai henkimaailman kanssa… Toisaalta miten he voisivat olla niin varmojakaan? Nyt kun jopa itse velho näytti taipuvan mahdollisuudelle.
”Auttaisi myös, jos tietäisit Sethin todellisen nimen, jos sellaista on… Näin olettaen, että haluat käyttää kristillistä manausta häntä kohtaan. Jos Seth on manattavissa, mitä henkilökohtaisesti pitäisin hieman outona, voin myös kysyä sitä Herralta itseltään manauksen yhteydessä… Tämä ei kuitenkaan ole pakollista, mutta helpottaisi pahan hengen karkottamista.” Niin… Manaus saattoi olla todella rankka ja uuvuttava prosessi. Papitar itse oli tehnyt sen vain kahdesti aikaisemmin, mutta nämä tapaukset olivat todistautuneet helpoiksi, ehkä jopa epätodellisiksi. Velhon riivaajan kohdalla… Ophelia tiesi, ettei asia tulisi olemaan sama, mikäli prosessi pääsisi edes käynnistymään.
”Ymmärrän, että haluat käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, mutta manaus tulisi satuttamaan myös sinua Sethin mukana.”
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 18, 2015 6:46

Re: Get it off me! -Aksu

Kerrankin velho näytti siltä, että tosissaan kuunteli kaiken mitä papitar kävi vastaamaan hänen kysymykseensä. Velholla itsellään ei ollut mitään hajua uskonnollisista manauksista, osasihan hänkin omalla tavallaan manata demoneita - ja no, varsinkin niitä kutsua - mutta jostain syystä Black tunsi tarpeelliseksi käyttää papittaren taitoja. Hänen kansansa kun ei ollut tuntenut kristinuskoa, eikä täten pahemmin perehtynyt heidän metodeihin ja uskoonsa, joten mistä sitä tiesi, jos juuri tuo usko olikin se oikea ja millä saisi parhaimmat tulokset manauksen suhteen? Ei.. Ei Black uskaltanut enää kieltääkään tätä uskoa täysin, selvästi siinä oli jotain perää. Miksi hän muuten olisi ristin lähellä voinut pahoin.
"Ei sillä varsinaisesti ole omaa nimeä. Tai siis", Black kävi jatkamaan Ophelian sanoihin, vaikuttaen selvästikin vaivautuneelta ja kerrankin tiedottomalta. Ehkä jopa hieman turhautuneelta, tietämättä miten tilanteen varsinaisesti selitti papittarelle, "Seth... ei varsinaisesti... ole mikään demoni tai.. Tai niin ainakin uskon. Se on... Tunnetila. Yli menevä, kenties räyhänhenki, tai ehkä ei. Mutta".

"Haluaisin silti kokeilla sitä. En tiedä auttaako se tai toimiiko se edes lainkaan, mutta juuri nyt olen valmis kokeilemaan kaiken, kunhan vain pääsisin siitä eroon", Hans jatkoi alkaen kuulostaa turhautuneelta, antaen nyt puheen vain tulla, mikä todellakaan ei ollut velhon tapaista, "Ajattelin.. Ajattelin ensinnäkin koittaa poistaa merkit... En tiedä riittääkö se, joten haluan kokeilla kaikkea. Oli se kuinka kivuliasta tahansa, tahdon vain... Tahdon vain eroon siitä...".
"En halua enää... Satuttaa ketään läheistäni...", Velho jatkoi, käyden hiljentämään ääntään samalla kun katse laskeutui lattiaan, "en ole ylpeä siitä, mitä olen aikoinani tehnyt... Vaikka Sethistä on ollut myös hyötynsä, uskon että pystyn silti valjastamaan sen raivon voimat kyllä... hallitumminkin käyttööni...".
"Nimue saattaisi tietää asiasta paremmin... Mutta sattuneista syistä en ajatellut häneltä kysellä... En edes tiedä onko hän enää Cryptissä saatikka elossa, vai poistuiko jo... Uskon kuitenkin, ettei hän ole lähtenyt minnekään, mikäli elossa on...", Hans jatkoi, vilkaisten jokseenkin varovaisesti nyt papittaren puoleen.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 18, 2015 8:20

Re: Get it off me! -Aksu

Sethillä ei vaikuttanut olevan nimeä. Niin Ophelia oli vähän arvaillutkin, mutta onneksi se ei ollut esto, manaus vaan ei sujuisi yhtä siivillä kuin sen kanssa, jolloin demonista tai pahasta hengestä saataisiin ylempikäsi tietämällä tämän tosinimen.
Tee lämmitteli jälleen kätösiä, papittaren katsellessa velhon selvästi vaikeroiden ulos sanojaan. Velho oli yleensä tyyni, itsevarma tai kiukkuinen… Nyt tämä oli kuin toinen ihminen ja tyttö ei voinut kuin tuntea suurta sympatiaa tuota kohtaan. Seth oli satuttanut paljon velhon ympäriltä, varmaan enemmän kuin Ophelia itse aavistikaan ja sitä mukaan myös Black on kärsinyt. Alkoi käydä selväksi, ettei tämä varmasti välittäisikään vaikka manaus vähän sattuisikin. Mainitsihan tämä myös merkkien poistamisen, joka jo yksistään ei voinut olla mukava prosessi. Ei… Pahasta pääsy ei olisi ikinä kivutonta ja jos velho piti manausta mahdollisena, oli se varteen otettava vaihtoehto.

Pieni pistos sivalsi papittaren sydämessä. Blackin… Vanhan ystävän näkeminen näin surkeassa ja neuvottomassa tilassa oli melko häkellyttävää ja ennen velho ei ollut juuri turvautunut hänen kykyihinsä papittarena. Hans mainitsi myös Nimuen, jonka olinpaikasta ei ollut tietoa. Velho oli selvästi epätoivoinen edes ajatellessa tuota vaihtoehtoa, Ophelia ei oikein osannut luottaa, että tämä ilkeä sisar edes suostuisi auttamaan veljeään hädässä, päinvastoin…
”On.. Imartelevaa, että olet tullut minun luokseni asian suhteen. Olen itse asiassa melko iloinen, että olet tullut katsomaan minua, vaikkakin näin synkän asian kanssa... On selvää, että olet ajatellut asiaa paljon. En ennen uskonut, että häntä voisi jotenkin mitätöidä, mutta kuten sanoit, manaus ei välttämättä toimi ollenkaan, mutta… Seth ei ole minusta pyhä. En usko, että Seth voi olla Jumalan ja pyhänvoiman koskemattomissa, en ainakaan halua uskoa niin. Millainen pahuus saisi kulkea maanpäällä ja olla turvassa luojalta? Kansasi ei ehkä harjoita uskontoani, mutta ennemmin tai myöhemmin kaikki tuomitaan. Sethin kohdalla toivon, että se tapahtuu ennemmin mitä sinun.” Ophelia sanoi, laskien teekupin takaisin tarjottimelle hetkeksi.

”Mikäli Seth reagoi vahvasti ristiin tai esimerkiksi neitsyt Marian kuvajaiseen, meillä voi olla hyvät mahdollisuudet. Jollei, voin ehkä vakuuttaa hänet nöyristymään sille. Mutta… Black.” Ophelia empi, hieroen nyt otsaansa miettiäkseen miten asiat tosissaan olisi tässä monimutkaisessa tilanteessa.
”Sinä et ole uskovainen. Olet lähes jotain täysin päinvastaista. Huomaan, että siedät kappelissa istumista hyvin tällä hetkellä, joten ehkä jos hoidamme manauksen pian, et joutuisi kärsimään niin… Se ei tosin ole pointtini. Jos manaus onnistuu, niin Seth on siinä tapauksessa jonkin sortin Jumalan vastainen olento ja kun sellaisen on kerran karkottanut, voi olla mahdollisuus sellaisen palaamisesta… Näin ellei… Usko… itseään Jumalalle.” Viimeiset sanat tulivat melko varoen, kivuliaasti.
”Olen lukenut, että ihminen parhaiten turvaa itsensä uudelleen riivatuksi tulemiselta, mikäli kääntyy kristityksi… En kuitenkaan halua pakottaa sinua, tiedän mitä ajattelet asiasta. Enmehän ole edes varmoja, voiko tilannettasi kutsua varsinaiseksi riivaukseksi.” Ophelia oli jo kauan aikaa sitten luovuttanut hovin velhon käännyttämisen, mutta kaikki keinot kunniaan tuon paholaisen pois pitämiseksi?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 19, 2015 3:21

Re: Get it off me! -Aksu

"Seth ei reagoinut pyhiin asioihin ennen kuin otin vampyyriverta itseeni", Black kävi huomauttamaan papittarelle, tuon puhuessa siitä kuinka Seth ei ollut pyhä. No, ei Seth ollutkaan missään tapauksessa, mutta velho tunsi tarpeelliseksi huomauttaa, että oli itse - niin "normaalina" kuin "Sethin vallassa" - arka pyhille asioille vain vampyyriveren tähden. Toisaalta... Kyllähän Nimuekin reagoi negatiivisesti pyhiin asioihin, ainakin mitä Black oli muistavinaan. Eihän hän voinut tietää mitä velhotar itselleen oli tehnyt - no ainakin tuo oli demonien kanssa usein tekemisissä - mutta jos Nimue oli täysin oma itsensä, miksi pyhät asiat tuota sitten polttivat? Nyt ei kuitenkaan ollut aika pohtia katkeraa sisarta tai tuon touhuja, Black koitti keskittyä nyt ongelmaansa johon apua oli tullut pyytämään. Tosin, siinä pohtiessa meni velholta osa Ophelian puheista täysin ohi korvien, luisevan miehen katsellessa hajamielisesti ympärilleen. Ehkä tämä ei ollut sittenkään paras paikka edes puhua asiasta. Se polte oli kokoajan yllä ja vaikka Black pystyi sivuuttamaan sen tällä hetkellä, pidemmän päälle alkaisi sekin ärsyttämään. Ja ärtyisänä Black ei pystynyt kontrolloimaan Sethiä... Sinällään myös pieni paniikki puski pintaan, juuri nyt Sethille ei haluttu antaa minkäänlaista tilaisuutta päästä riehumaan. Ei Ophelian seurassa.

"Olemme eläneet vuosisatoja ilman uskoanne, ilman jumalaanne ja en muista yhtäkään kansastamme, joka olisi joutunut riivatuksi. Eikä kyse ole nyt siitä. Seth ei ole demoni. Se on... Korkeintaan kirous... Ja ymmärtääkseni kirouksetkin pystyy manaamaan tietyissä tapauksissa. Osaanhan minäkin kirouksia poistaa, mutta koska kansamme kirjoissa ei missään mainita, että synnyinmerkkejä olisi manattu pois - näin meidän termein - en tiedä kykenenkö omin keinon sen tekemään... Tietenkin ajattelin sitäkin kokeilla, varmuuden vuoksi".
Tietenkään velho ei halunnut takertua asiaan hänen uskostaan. Ei hän kääntyisi uskoon tuosta vain, vaikka Ophelia siitä vihjaili, ei hän halunnut uskoa mihinkään suurempaan voimaan enää kokemiensa jälkeen. Ei hän kuitenkaan kiistänyt jonkin pyhän ja suuremman olemassaoloa. Jotain oli, ehkä se oli vain erikoista magiaa, ehkä oikeasti olikin jumala... Mutta niin kauan kuin mistään ei ollut pitäviä todisteita, ei Black suostunut mihinkään uskoon asettumaan.
"Ehkä tämä ei ollutkaan hyvä idea", Black kävi yllättäen tokaisemaan ja nousi ylös, siinä samalla lyöden sen päänsä kattoparruihin, velhon jälleen kerran unohtaen varoa mokomaa. Kaljupäinen sai kuitenkin pidäteltyä kielensä, ettei kirosanoja päästänyt ilmoille pikku kappelissa.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 19, 2015 4:53

Re: Get it off me! -Aksu

Ophelia kuunteli velhoa peukalo toisen päällä, ymmärtäen kyllä mitä tämä puhui. Seth ei ehkä reagoinut vampyyriveren ohella pyhiin esineisiin muuten, mutta ehkä siitä vähästäkin olisi apua. Mies sivuutti puheet Jumalalle kääntymisestä, koska heidän kansassaan riivauksia ei hänen muistaakseen ole ollut. Ehkä se oli harvinaista, ei se ollut yleistä heilläkään, muuten papitar saisikin ravata kaupungilta edes ja takaisin manaamassa henkiä ja demoneita takaisin sinne mistä olivat tulleetkin. Onnekseen hän ei ollut ylipäätään tavannut montaa demonia, vaikka tunsikin henkilöitä, jotka melkein luokittelisi sellaisiksi. Joka tapauksessa Hans ei selvästi yhäkään ollut kiinnostunut harrastamaan tätä uskontoa ja siitä papitar oli lähinnä vain kiitollinen, että tämä ilmaisi kantansa näinkin kohteliaast. Yllättäen, tummakaavun noustessa, sanoessa, että idea ei ehkä ollutkaan hyvä, hätkähti Opheliakin nousemaan toiselle polvelleen, estämään tämän menon vielä yhtään minnekään.
”Odot--” Tyttö ehätti sanomasta kaljupään lyödessä päänsä kattoon kuuluvalla pamauksella, saaden bruneten irvistämään myötäkivusta. Velhon toipuessa katon brutaaliselta kohtaamiselta, nousi papitar hissukseen ylös, antaen miehen toeta hetken, ennen kuin puhui.

”Heh… Aion nostattaa kattoa pian, yletän siihen jo omalla kämmenelläni, näethän?” Ophelia hymyili pahoittelevasti, samalla demonstroiden kuinka hänkin alkoi olemaan pitkä pienen pienelle kappelilleen. Käsi kuitenkin vedettiin pian takaisin, näpräämään toisen käden sormia.
”Black… Älä käsitä väärin. En ole käännyttämässä sinua. Minulla ei ole kokemuksia Sethin kaltaisista olennoista manauksen suhteen, enkä juuri ymmärrä kirouksia. Voin vain tarjota sinulle, mitä tiedän papittarena… Ärsytän sinua varmaan sillä, haluan vain olla mahdollisimman läpikotainen. Loppujen lopuksi kaikki on sinusta kiinni, mitä teet.” Papitar sanoi rauhallisesti, sormia väännellen.
”Silti minä todella, todella haluan auttaa sinua… Mitä jos tämä toimiikin? Emme voi vain jättää yrittämättä potentiaalista ratkaisua. T-Teemme sen tänä iltana..! Minä juoksen kirkolle, pyhitän veden, rukoilen iltaan asti ja pidän huolen, että kaikki on valmista! Jos ei muuta, niin näytämmepähän hänelle, ettemme kaihda keinoja.” Määrätietoisuus puski läpi nuoren naisen kuoren lävitse, tämän huitoessa ovelle päin puhuessaan kirkosta ja alttarille jossa rukoilisi, kääntäen sitten katseensa velhoon anelevasti.
”Kiltti, en pystyisi nukkumaan jos jäisin arvuuttelemaan josko olisinkin voinut auttaa sinua.”
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 01, 2015 3:18

Re: Get it off me! -Aksu

Jomotuksesta irvistäen Black kävi hieromaan päänuppiaan, vilkaisten Ophelian puoleen tuon käydessä nousemaan ja demonstroimaan, kuinka itse ylsi jo kattoon. Kuulemma papitar oli aikeissa korottaa kattorajaa, kerta itsekin oli käynyt kasvamaan. Jos velholta olisi kysytty, olisi se katto pitänyt jo heti alun alkaen rakentaa normaali mittoihin, kappeli kun oli näin pienenä muistuttanut vain lähinnä lasten leikkimökkiä. Ehkä se oli osasyy, miksei velho kyennyt ottamaan nuorta papitarta aina niin tosissaan, kun täällä pikku kappelissaan kykki kaikki päivät.
"Ei!", velho kävi yllättäen huudahtamaan Ophelian ehdotellessa, että he tekisivät sen tänä iltana. Oliko tuo hullu?! Blackillä oli vielä niin paljon kysymyksiä jotka kaipasivat vastauksen, ennen kuin hän lähtisi edes yrittämään merkkien ja niiden "siunausten" poistamista itsestään. Ei sitä tuosta vain hoidettu pois alta kuin lapsen kastamista tai synninpäästöä! Ehkä todella oli virhe tulla puhumaan tästä Ophelialle, tyttö oli nuori ja kokematon ja ennen kaikkea... huolehtivainen. Velho ei pitänyt siitä, kuinka tuolla oli tapana tarttua asiaan ja tarjota apuaan turhankin kärkkäästi. Hyväähän tyttö vain tarkoitti, mutta ymmärtäisi nyt piru vie antaa asian olla, jos velho niin sanoi.

"Ei tänään. Ei huomennakaan. Ei viikon päästä", Hans jatkoi nyt rauhallisemmin, mutta silti kuulostaen kireältä ja siltä, että olisi valmis huutamaan päin papittaren naamaa jos tuo ei ymmärtäisi, että velho ei halunnut hoppuilla tämän asian suhteen. Niin moni asia saattoi mennä vikaan, jos he vain syöksyisivät toimeen tietämättä kunnolla, mitä tekivät. Opheliankin henki oli vaarassa, jos jokin menisi pieleen ja sitä Black ei todellakaan halunnut!
"Tarvitsen... aikaa. Ja vastauksia... Kuten myös sinäkin...", pikkuhiljaa se kireys alkoi sanoista kadota, velhon käydessä nyt selittämään miksei moinen hoppuilu ollut hyväksi, "Emme voi vain... hypätä toimeen ja toivoa, että kaikki menee hyvin koska tuntuu siltä. Tulin tänne kyselemään osaisitko auttaa, en varsinaisesti pyytämään apuasi suoraan... Ehkä olet liian kokematon tähän. Ehkä teen sen vain yksin...".
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Huhti 04, 2015 12:11

Re: Get it off me! -Aksu

Äkillinen huudahdus sai tytön hypähtämään pienesti kannoiltaan, hiljentäen tämän ainakin tehokkaasti ja tuijottamaan velhoon hartaasti, leuka hieman alempana pelätessään suivauttaneensa miehen nyt täysin sanoillaan. Hans kävi luettelemaan, kuinka he eivät tulisi tekemään sitä nyt eikä lähitulevaisuudessa, mahdollisesti ei koskaan. Nyt kurkussa henkeä pitävää naisenalku piteli toisen käden sormia nipussa toisen kämmenen suojissa, velhon käydessä onneksi rentoutumaan äskeisestä, selittäen nyt, etteivät he voineet vain suit sait ryhtyä hommaan niin spontaanisti ja Ophelia... Ei voinut kun tuntea äkillistä häpeää, että oli mennyt ehdottaa äskeistä.
Häpeästä huolimatta, piti Ophelia katseensa kuitenkin velhossa, varmistaen, että tämä oli varmasti tarpeeksi rauhallinen... Ei punaisia silmiä, ei äkillisiä liikkeitä, ei pirua siinä missä mainittiin.
"...Ymmärrän, a-anteeksi, olin liian hätäinen." Tyttö sanoi annettua pölyn laskeutua hetken hiljaisuudessa ja kerättyään ensin rohkeutensa, vaikkei varsinaisesti Blackia pelännyt tämän ollessa selväjärkinen.
"... Olet oikeassa, en ole kokenut. Olisi harkitsematonta luottaa kykyihini, onhan kyse sinusta ja hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta, josta... minulla ei ole syvempää ymmärrystä ammattini kannalta." Ophelia tunsi kireyttä kurkullaan, joka kuului hieman äänessä, mutta itkemään tyttö ei kuitenkaan ryhtynyt, syyhyävän pikkurillinpään hierominen riitti. Hän älysi ettei todellisuudessa ymmärtänyt riskejä kunnolla, ei kai hän vain antanut välinpitämätöntä kuvaa? Että tämä olisi ollut pelleilyä hänelle? Ei kannattanut alkaa kyselemään, liiallinen pahoittelukin olisi rasittavaa.

"Oli kuitenkin todella... Mukavaa, että edes harkitsit minua, olen otettu! On mukavaa myös nähdä sinua ylipäätään... Tuntuu, ettei meillä usein ole syytä tavata, varsinkin kun pidät omista oloistasi niin paljon... O-onhan meillä molemmilla myös kiireemme, en minä sinua syytä!" Papitar lähti sanomaan, hymyillen pikkuhiljaa, paikaten ainakin omalta osaltaan hieman kiusallista tunnelmaa kevyemmäksi. Jättäen asian ainakin toistaiseksi, kuten velho tuntui toivovan ilmaistessaan tekevänsä asian eteen jotain ehkä yksin... Hänen ei varsinaisesti pitäisi olla näin pettynyt, ei siksi, ettei velho suostunut, vaan ettei hän pysynyt itse tarpeeksi viileänä, tarjonnut apuaan varsinaisesti kysymättä. Toisaalta Seth... Aiheutti niin paljon murhetta ja stressiä, olisi halunnut papitar päästä leikkaamaan tämän pois tulevaisuudesta kokonaan, yrittää edes. Sen ohella Ophelia ehkä hän välitti liiaksi mitä velho ylipäätään ajatteli hänestä ja millaisen kuvan itsestään antoi. Hansin tuntuvan puoliksi vain nippa nappa sietävän kappelissa -jonka tuulikello kilisi liian kimeästi ja iloisesti- kököttävää, teetä siemailevaa ja jeesustelevaa papitarta aika ajoin.
"Olisin halunnut olla avuksi... Mutta tulethan taas jos muutat mielesi? Hovissakin on tapahtunut niin paljon, voisit tulla teelle... Lilykin synnyttää pian, olet varmasti jännittynyt---Oh..! Tulikin mieleeni, minulla on vielä muutama kirja sinulta lainassa." Sormien taittelu keskeytyi tytön erottaessa kädet viimein toisistaan, osoittaen nyt pienellä kädenliikkeellä takahuoneeseen, makuukamariinsa, jossa kirjat olivat.
"Haluatko ottaa ne mukaasi? Olen kirjannut suurimman osan haluamastani jo ylös..."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 06, 2015 1:35

Re: Get it off me! -Aksu

Ophelia tuntui ymmärtävän asian painon, eikä käynyt vaatimaan sen hoputtamista enempää. Hyvä, Black ei olisi jaksanut alkaa papittaren kanssa asiasta väittelemään tämän enempää. Todennäköisesti velho olisi vain kävellyt ulos pienestä kappelista ja suunnannut takaisin pimeään tönöönsä, toivoen ettei papitar uskaltaisi seuraamaan lähteä. Mutta, kerta Ophelia nyt ymmärsi perääntyä, jäi velho paikoilleen seisomaan, kuuntelemaan nuoremman puheita. Näytti siltä, että sinisilmä oli vähällä pillahtaa itkuun, mikä sai velhon tuntemaan olonsa kovin epämukavaksi ja vaivautuneeksi. Ei hän kestänyt katsella jos Ophelia nyt olisi alkanut itkemään! Tosin, olihan Ophelia jo kasvanut. Aikuistunut, eikä näemmä antanut niiden kyynelten valua silmistä heti ensimmäisen ärähdyksen jälkeen. Se oli... Hienoa. Samalla ehkä jokseenkin haikeaa. Ei Ophelia ollut enää se nuori ja täysin naiivi uskosta intoileva pikkutyttö, johon velho aikanaan oli tutustunut. Tai no, olihan tuo yhä tavallaan, mutta...

Lattian rajaan valunut katse kohosi Ophelian kasvoihin tytön mainitessa Lilyn. Nopea, toispuoleinen hymy käväisi velhon kasvoilla tuon tuhahtaen samalla pienesti. Tietenkin se omalla tavallaan jännitti, nyt kun viimein heille oli jälkikasvua tulossa, mutta jostain syystä Hans oli kyennyt pysymään yllättävänkin rauhallisena tilanteen suhteen, kuten oli myös Lily. Tietenkin raskaalla naisella oli vähän väliä hermo ollut kireällä, mutta silloin kannatti vain pysyä hiljaa tai kaukana, ellei halunnut teekupista päin näköä.
"Pidä kirjat", Hans hymähti nyt jo huomattavasti rauhallisempana koko tilanteen suhteen, "En minä niillä mitään tee ja jos joskus sattuisinkin tarvitsemaan niitä... niin onpahan syy tulla käymään täällä...".
"Ajattelin... Käydä kaupungilla... Tahtoisitko tulla mukaan?"
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 06, 2015 6:52

Re: Get it off me! -Aksu

"Oh?" Käsi laskeutui, sormen yhä osoittaessa nyt jonnekin lattian rajaa, velhon jatkaessa, että kirjat eivät olleet hänelle tärkeitä. Lievä hämmennys muuttui pian liikuttuneeksi hymyksi. Oli tietenkin se, etteivät kirjat olleet halpoja, ainakaan tavalliselle kansalaiselle ja toinen, että velho lisäsi sen mahdolliseksi syyksi tulla vierailemaan.
"Kaupungille..? To-toki! Mutta annatko minulle hetken siistiytyä? Laitan jotain edustavampaa." Nuori nainen sanoi, tarttuen punertaviin housuihinsa ja levitti sen toista lahjetta kuin hametta, näyttäen että oli yhä vielä siivousvetimissään, missä häntä ei juurikaan kenenkään kuulunut nähdä... Paitsi nyt Black jolla se ei ollut edes ensimmäinen kerta. Velho ei hänen onnekseen muutenkaan ollut henkilö, joka katsoi häntä kristittyjen lailla ylevänä merkkihenkilönä joka paikkaa heidän uskontoa hädän hetkellä.

Miehen käännyttyä ja lähdettyä ulos, kääntyi vielä sievästi seisova papitar kannoiltaan juoksemaan lähes tömisten makuukamariinsa ehostamaan itseään.
Hiukset harjattiin karheudesta nopein vedoin ja letitettiin yhdeksi paksuksi letiksi kieli posken päällä sellaisella vauhdilla, että koko homma piti aloittaa melkein kahdesti uudestaan, pinnin jos toisen tipahtaessa prosessin aikana. Vaatteiden kanssa ei ollut juurikaan niin suurta ongelmaa, Ophelian omistaessa vain muutaman virkapukunsa lisäksi ja valitsi sinikellon värisen mekon melko yksinkertaisella leikkauksella. Virkapuvun hän jätti kahdesta syystä; Hän ei juuri halunnut vapaalla herättävänsä huomiota -vaikka velhon rinnalla liikkuminen silti sen varmasti takaisikin- ja hän halusi tältä kertaa säästää Blackia kaikilta ristisymboleilta, mikäli vampyyriveri päättäisi kiehahtaa.
Ophelia siisti helmaansa ja väänteli keskivartaloaan nähdäkseen, että kaikki näyttivät hyvältä takaakin päin, varustaen sitten itsensä hupullisella viitalla ja korilla, suunnaten sitten yllättävän kirkkain silmin kappelin ovelle ja pihamaalle.

Kappelin ovi suljettiin salvalla, tytön kävellen reippaasti velhon luokse soran rahisten joka askeleella, hupun lennähtäessä melkein pois päälaelta. Kyllä, hän oli melko tohkeissaan, kappelikin sai tuulettua ilman, että hän vain istuisi sisällä joutilaana sen aikaa.
"Valmis! Siitä on hetki kun olen käynyt kaupungilla, näin ei viran vuoksi. Viimeksi se oli.. Taisi olla sunnuntain messut." Ophelia ilmoitti, lähtien lipumaan kohti portteja velhon mukana, huomaten että hän oli tainnut mökkihöperöityä hiukan. Jollei kappelissa, niin hän oli ollut linnalla... Puutarhankin kun vasta ollessa siirtymävaiheessa jonkinlaiseen kukkaan. Ohitettua portin vartijat, näiden pistäessä tietenkin merkille, ettei kaksikko ollut tavattavissa, nosti brunette katseensa kohden velhoa.
"Mitä sinä tarvitset kaupungilta..?" Tyttö kävi kysymään, miettiessään mitä velhot ylipäätään voisivat tarvita, lasipulloja? Elixiirejä? Ehkä niitä yrttejä ja juureksia mistä Ophelia parhaillaan luki.

Paluu pihakappeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö