Set fire to the rain || Aksu

Kuuluisa tai vähemmän kuuluisa Ophelian kappeli. Pieni ja sievä kappeli on jopa niin pieni että siellä tuskin mahtuu seisomaan. Sisällä on alttari ja kaksi tyynyä johon voi istua, tosin toinen on jo Ophelian istuimena. Sisällä on paljon kynttilöitä jotka luovat valoisan ja lämpimän, kodikkaan tunnelman. Sisällä on myös pieni kello, jota kuuluu soittaa jos esittää jumalille toiveen, maksusta tietysti. Opheliaa voi mennä tapaamaan synninpäästön merkeissä taikka muuten vaan keskustelemaan.

Valvojat: Crimson, Ivy

Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Heinä 2015, 22:37

Jatkoa

Velho peitti kaulansa mahdollisilta uteliailta silmiltä että papittarelta, mikä velhon onneksi säästi tämän Ophelian huolenosoitukset mahdollisia palojälkiä kohtaan ja sitä kautta avun tarjoamiseen. Tyttö vipelsi velhon perässä mahdollisimman samaa tahtia, vaikka äskeistä rauhallisemmin jo liikkuivatkin, tytön päättäessä olla sanomatta mitään, ellei velho itse lähtenyt apua hältä kysymään. Suklaa sai kuulemma kuitenkin jäädä tällä kertaa väliin ja omiin oloihin oli kova tarve vetäytyä.
Punahilkkainen tyttö ei lähtenyt pistämään vastaan, oli ymmärrettävää ettei velhoa huvittanut olla ihmistenilmoilla enää yhtään enempää, saatikka ostaa suklaata. Sääli sinänsä Lilyä kohtaan, mutta varmasti tämä saisi mukavan yllätys lahjan joskus toiste. Papitar olisi voinut jäädä itse torille ja hoitaa muutaman asian, mutta halusi ennemmin varmistaa, että Black voisi hyvin ainakin pihamaalle asti.

Kaksikkoa ei juuri häiritty, viimeistään porteilla hovin jäseneiden paluu otettiin huomioon ja Ophelia tapansa mukaan tervehti vartioväkeä ennen tutulle ja turvalliselle pihamaalle astumista.
Kuuloetäisyydeltä päästyä, Ophelia hidasti tahtia, pysähtyen viimein velhon vipeltäessä viereltä kohti mukavuusaluettaan.
"Black..! Tu-tulethan luokseni... Tai kutsut, jos tarvitsen jotakin tai sinulla on kysymyksiä... Äskeiseen liittyen." Eteen somasti asetettua korin kahvaa puristettiin, tytön ujostaessa avun tyrkytystään jälleen kerran, vaikka tekikin sen tällä kertaa lähinnä muodon vuoksi. Osasyyllisyys Hansin vammoihin hiipi kavalasti sisimpään, vaikkei sellaisessa tunteessa ollut loppujen lopuksi mitään päätä eikä häntää.
Jotenkin hän tunsi velvollisuutta tehdä asiat jotenkin tekemättömiksi, korjata asiat ja pitää huolen ettei pahaa verta löytynyt mistään, vaikkei olisi voinutkaan Shilohia toisen kurkkuun käyntiä estää tai voinut vakuutta tätä päästämään irti... Ei, sen oli tehnyt hänelle täysin vieras, kuin ilmasta ilmaantunut neitokainen, jonka enkeli on mitä ilmeisemmin tuntenut. Heidän, että Shilohin onneksi. Velho varmasti pärjäisi rohdoillaan ja loitsuillaan? Ophelian parannusvoimien ollessa välillä arvoituksellisia tehonsa puolesta kun velhoon tuli.
Tätä mukaan naisenalku tiesi, ettei velho tulisi hänen luokseen lisäselvityksiä tekemään, pyhien asioiden kärvennettyä tätä jo toden teolla, kappelin tarjotessa sitä vielä enemmän.
Oli silti mukava erota näin kuin sanatta, kaiken sivuuttaen.

Ophelian vakuuttuessa, ettei miehellä olisi kivun lisäksi sen suurempaa hätää, kääntyi tämä kohden omaa kappeliaan, antaen velhon mennä ja sulkeutua omaan rauhaan siinä missä tämäkin. Ainakin aina iltaan asti.

-----------


Päivän että illan viimeinen kävijä oli jo lähtenyt aikoja sitten. Kynttilät valaisivat parhaansa mukaan pientä, pimentynyttä kappelia pilvien peitettyä auringon ja tuulen ulvoessa raolla olevasta ikkunasta makuukamarissa. Suitsukkeen olivat sammuksissa, mutta ohut, aaltoileva savuvana leijaili yhä kohden kappelin kattoa.
Sade oli alkanut aikaisemmin, mutta uhkasi yltyä kovemmaksi minä hetkenä hyvänsä, tehden sitä jo vähän väliä ennen kun hiipui jälleen hetkeksi. Kevyempään asustukseen jo vaihtanut Ophelia oli valmistautumassa yöpuvulle, toivoen ettei ulkona pauhaava myrsky vain muuttuisi ukkoseksi kuten nykyisellä vuodenajalla oli tapana.
Valkea puuvilla mekko peitettiin vielä koristekirjo takkiin, nuorennaisen käväistäessä vielä kappelihuoneiston puolella sammuttamassa ne viimeiset kynttilät, jotka eivät olleet vielä itsestään sammunut. Hän ei uskonut saavansa kävijöitä tällaisessa säässä ja oli parasta pistää unta kaaliin, ennen kun myrsky muuttuisi jyrähdyksiksi ja salamoiksi.

Hopeisen kynttilänsammuttimen tukahdettua viimeisen valonlähteen, koputus ovella kävi ulkona myrskyävän sään lävitse. Se saattoi olla Black! Ehkä sittenkin? Tai Lily, vaikkei raskaana tulo juuri nyt olisi ollut viisasta!
Lähes täysin pilkkopimeässä, Papitar kävi kantapäät kopisten ja hätäisesti noutamaan makkuukamarin kamiinasta tuohta sytyttääkseen uudelleen juuri sammuttaneensa kynttilän. Tuohen tehtyä tehtävänsä kivuttoman nopeasti, uusi, hieman vaimeampi koputus toistui.

"Pieni hetki!" Ophelia huudahti ovelle päin, kääntäen päätään kutrien samalla heilahtaessa niin, että kun hän oli vain suoristunut, saanut kynttilänjalasta kiinni ja oli kiirehtimässä ovelle takkinsa vyötä yhdellä kädellä taidokkaasti sitoen, yksi bruneteista hiussuortuvista oli huomaamatta syttynyt kynttilän lailla pieneen liekkiin.

Ovi avattiin varoen niin, ettei tuuli tempaisi sitä kädestä, toisen käden pidellessä kynttilänjalkaa ja valaistessa mysteeri vierasta.
"Oh, sinä tulit! Jopa näin... Kauheassa ilmassa." Tyttö sanoi vilpittömän yllättyneenä nähdessään tulijan, pienestä liekistä kasvaneen tulen kiiriessä samalla olan ylitse kohden korvaa.

//UGA http://i.imgur.com/kQ8saAH.jpg //
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Heinä 2015, 17:08

Black, Shiloh


Velho ei enää sanonut mitään papittarelle, antaen tuon olla omassa rauhassaan ja toivoi että tyttö älysi myös tehdä samoin. Ei hän Ophelialle vihainen ollut, mutta kipu kaulalla ja raivo äskeisestä hyökkäyksestä kihisi mielessä, saaden velhon arvaamattomalle tuulelle. Kyllä hän tiesi, miten käyttäytyi missäkin tilanteissa. Ja juuri nyt Black halusi vain takaisin sisätiloihin, omiin oloihinsa, ilman sen kummempia häiriöitä.
Linnalle päästyä matka kulki porteista sisään, Ophelian käyden viimein avaamaan suunsa. Velho hidasti askeltaan sen verran ettei kuuloetäisyydeltä pois harpponut, mutta vieläkään mitään vastausta ei papittarelle kuulunut tuon ystävällisistä sanoista huolimatta. Ehkä Ophelia ymmärsi, sitä Hans ainakin toivoi, mutta mikäli tyttö päättäisi ottaa itseensä ja suuttua, ei Black aikonut asiaa pahoitella. Sen pidemmittä puheitta kaljupäinen kävikin jatkamaan kulkuaan kohden tönöään, jonne linnoittautui haavojaan nuolemaan ja rauhoittumaan tilanteesta.



Päivä vaihtui iltaan ja tyyni sää väistyi sateen tieltä. Tummat pilvet olivat täyttäneet taivaan ja ei aikaakaan kun vettä alkoi satamaan taivaantäydeltä, tunti tolkulla. Siivetön oli miettinyt pitkään papittaren sanoja, tuon tarjousta keskustelun suhteen. Shiloh ei varsinaisesti halunnut vaivata ketään omilla ongelmillaan, vähiten hovin papitarta. Mutta... Oliko hänellä sitten ketään muuta, jolle varsinaisesti jutella tällaisista asioista? Ei, ei oikeastaan. Ei sen jälkeen, kun Azure lähti Demonin matkaan...
Ja siitä Shiloh oli yhä katkera. Enkeli ei edes ollut tietoinen siitä, että kykeni tuntemaan tällaisia tunteita.

Niinpä hämärän saapuessa siipensä menettänyt enkeli oli lähtenyt kohden linnaa. Porteilla tietenkin oli tullut ongelmia, vartijat olivat kyseenalaistaneet tuntemattoman kulkurin aikeet eivätkä meinanneet päästää tuota sateessa seisovaa rääsyläistä sisään. Mutta, mainitessaan tarpeensa puhua hovin papittarelle, oli Shiloh viimein päässyt sisään. Pari vartijaa kuitenkin seurasi taka-alalla vierasta, varmistaen ettei tuo mitään tyhmää aikonut. Askel vei sen pienen kappelin luokse, sateen suojaan terassin katokselle, ennen kuin enkeli kävi koputtamaan oveen.
Mitään ei kuulunut pieneen hetkeen. Shiloh vilkaisi taka-alalla kyttääviä vartijoita varovaisesti viitanhuppunsa suojista, ennen kuin koputti uudemman kerran. Huudahdus kuului sisältä, indikoiden että papitar otti vielä vastaan vieraita. Hyvä. Shiloh odotti kaikessa rauhassa valuttaen samalla vaatteistaan pientä lätäkköä kuistille, kunnes se ovi viimein avautui.

Katse nauliintui heti ensimmäisenä siihen palavaan hiuskiehkuraan, joka pikkuhiljaa uhkaavasti aikoi roihahtaa suuremmaksi liekiksi. Papittaren puheet menivät täysin ohi korvien, Shilohin vain nopeasti kohottaen sateesta kostean kätensä kohden papittaren hiuksia. Se kämmen kävi nopeasti tarttumaan kiinni palaviin hiuksiin, nyrkin puristuen kiinni ja täten tukahduttaen liekit sen sileän tien.
Käsi vetäytyi nopeasti omalle puolelle vielä savuavien hiusten luota, Shilohin käyden katselemaan omaa kämmentään joka liekkien jäljiltä pienesti punoitti. Ei siihen sattunut, eikä mitään suurempaa vahinkoa ollut tapahtunut, joten hätä ei ollut sen suurempi.
"Niin tulin...", Shiloh aloitti kovinkin flegmaattisesti, katseen kohotessa omasta kämmenestä papittareen, "saanko tulla sisään... vai onko jo liian myöhä..?", enkeli lisäsi kysyen, vilkaisten sivusilmällä vielä vartijoiden puoleen jotka yhä siellä kauempana kyttäsivät, valmiina syöksymään apuun mikäli papitar niin huutaisi.

Kun lupa astua sisään oli saatu, kävi enkeli kyyristymään sen verran että ovesta sisään pääsi livahtamaan. Vaikkei varsinaisesti vartijoita pelännyt, oli se silti mukavaa päästä pois noiden valvovan katseen alta. Varmasti sotilaat kuitenkin jäivät pihalle partioimaan ja jos hän tuntitolkulla viipyisi papittaren luona, tulisivat nuo ovelle koputtelemaan ja kyselemään oliko kaikki kunnossa. Olihan papitar yksi hovin tärkeimmistä, ei tuolle annettu tapahtua mitään pahaa - näin Shilohin käsityksen mukaan.
Huppu käytiin laskemaan pois pään päältä, enkelin jääden oven ääreen seisoskelemaan pienesti kumarassa, sillä ei näin vettä valuvana halunnut peremmälle tulla sotkemaan. vaikka oli huppu päässä kulkenut, oli enkelin hiukset silti läpimärät ja liimaantuneet vasten niskaa, vaatteita ja kasvoja, korostaen vain entisestään sitä surkeaa kuntoa missä enkeli nyt oli.
"Olit ilmeisesti lopettelemassa tältä päivältä..", Siivetön aloitti katsellessaan ympärilleen, "Voin kyllä tulla toisten takaisin".


// Voi perhanan Ophelia <3333 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 13 Heinä 2015, 18:12

Läpimärkä enkeli vaikutti poissa olevalta aina siihen asti kunnes kävi kohottamaan toisen käsistään häntä kohti, saaden Papittaren jäykistymään tietämättömyydestä mitä toinen oikein aikoi tai oli tekemässä. Käsi kävi hiuksilla ja vetäytyi suhteellisen nopeasti kuin mitä oli hänen päälaellaan käynytkin, saaden tytön siniset silmät ihmetyksestä nauliintumaan vieraaseensa. Mitä äsken oli juuri tapahtunut? Ophelian vapaana oleva käsi kävi hetken ihmettelystä tunnistelemaan nyt selvästi karheahkoja, hieman veteliä ja lyhyempiä latvoja tästä yhdestä kohdasta jossa enkelin kämmen oli käynyt. Ei ollut vaikeaa laittaa kahta yhteen ja päätellä mitä tässä nyt oli käynyt. Ophelia vain rukoili, ettei enkeli huomannut kuinka hän olisi halunnut kuolla häpeään siihen paikkaan. Shiloh ei kuitenkaan käynyt kommentoimaan hetki sitten palanneita hiuksia, käyden ennemmin kyselemään oliko kenties jo liian myöhä vierailulle, näin Papittaren onneksi.
"E-ei, ei ollenkaan. En vain uskonut, että kukaan tulisi enää näin myrskyssä." Nuorinainen sai sanotuksi, samalla kun yritti nyt asetella huomattavasti lyhkäisempää hiustuppoa taka-alalle, tuntien epäonnistuvansa siinä surkeasti näkemättäkin.
"Pyydän, astu vain peremmälle." Ophelia kävi lisäämään, väistäen ovenpielestä sen verran, että enkeli pääsi sisälle. Hän ei ollut uskonut Shilohin oikeasti tulevan, mutta... Tunsi tietynlaista helpotusta ja iloa, että tämä oli päättänyt toisin. Ei hän myöskään olisi voinut millään vain käännyttää miestä pois joka oli märkä kuin uitettu koira.

Shilohin käytyä sisään, papitar saattoi vilkaista nopeasti vielä sateeseen ennen oven sulkemista. Vartijat eivät sen suurempaa merkkiä kaivanneetkaan , mikäli hovinpapitar vieraan hyväksyi ilman sen suurempaa muttia, joutuivat nämä odottamaan toimintaa jonain toisena päivänä.
Oven sulkeuduttua, Ophelia vipelsi vikkelään enkelin ohitse sytyttelemään alttarilla olevia muita kynttilöitä valaisemaan kappelia jälleen kerran. Kotoinen tunnelma alkoi hiljalleen palautua ja huoneessa saattoi jälleen nähdäkin jotain, kuten nyt esimerkiksi kuinka surkealta ja märältä enkeli näyttikään.
"Vo-voi ei! Nyt on ihan hyvä, näit vaivaa tulla näin kamalassa kelissä, en voisi millään pyytää sinua tulemaan toisten." Papitar sanoi suoraan asettaessaan pitelemänsä kynttilän alas.
"Ihan hetki, olet läpimärkä, tarvitset pyyhkeitä."

Enkeli sai odotella hetken, tytön käydessä nopeasti noutamassa ehkä enemmänkin näitä leijonilla ja joutsenilla kirjailtuja pyyhkeitä, palaten pian taas kappelin puolelle nämä sylissään. Viikattu pyyhekasa laskettiin teepöydälle, Ophelian tarjotessa sitten yhtä kohden miestä.
"Anteeksi, vastaanottoni ei yleensä ole näin hektinen... Minun olisi pitänyt odottaa tuloasi paremmin, juotko teetä?" Nuorinainen kävi kysymään, levittäen vaivihkaa samalla yhden pyyhkeistä istuintyynyn päälle... Ihan vain varmuuden vuoksi.
"Veden pitäisi olla vielä kuumaa... Sa-sairastuvatko enkelit?" Ophelia kävi kysymään vielä, valmiina käymään noutamassa teen tarjottimineen, toisen käden pidellessä kärähtäneitä latvoja litteänä vasten kaulaa.

//She's professional I swear!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Heinä 2015, 14:40

Enkeli kävi hymähtämään pienesti papittaren vakuutellessa, ettei vieraan tarvinnut poistua, kerta tällaisessa säässä tänne asti oli jaksanut tulla. Olisihan se sinällään ollut sääli lähteä samantien takaisin sateeseen, mutta mikäli papitar niin olisi toivonut, olisi Shiloh poistunut ilman sen suurempia mutinoita.
Siinä missä Ophelia lähti hakemaan pyyhkeitä - vaikkei tuon kyllä olisi tarvinnut... - kävi Shiloh riisumaan sen viittansa ja asetti oven vieressä olevaan naulakkoon. Viitta oikeastaan se märin vaatekappale oli, joten ehkä lieni parasta jättää se jo pois yltä, ettei kosteus kankaasta imeytyisi muihin vaatteisiin tämän enempää. Tuntui kylmältä. Shiloh ei ennen ollut kokenut kylmää tai kuumuutta, mutta siipien menettämisen jälkeen kaikki oli alkanut olla muutenkin outoa. Hän ei voinut sanoa pitävänsä tästä viileästä tunteesta joka kroppaa tärisytti, mutta ei käynyt siitä ääneen valittamaan.

Papittaren palatessa takaisin kävi enkeli ottamaan vähin äänin vastaan sen tarjotun pyyhkeen, käyden kuivailemaan kasvojaan ja hiuksiaan paremmin. Vaikka kosteutta saikin pois, näytti enkeli silti kovin kurjalta. Laihemmalta mitä koskaan ja likaiselta. Hiukset olivat takkuiset ja nuhjuiset, sekalaiset ja siellä täällä oli roskia. Kasvot olivat sateen jäljiltä huuhtoutuneet suurimmasta liasta, mutta eipä miehen pärstävärkki siltikään kovin terveeltä näyttänyt. Hän vaikutti väsyneeltä, silmien alla oli mustaa ja katse lasittunut. Eikä kasvoja koristanut edes se niin kovin tuttu hymykään enää.
"Ei sinun minun vuokseni tarvitse enää teetä keittää, ellet itse ollut aikeissa juoda iltateetä", Shiloh kävi vastaamaan kovin vaatimattomana, "Ja enkelit eivät sairastu.... tietääkseni...".
Ei hän ollut koskaan sairastunut, mutta nyt kun tilanne oli toinen, kykenikö hän siihen? Shiloh ei ollut varma, hän oli olettanut olevansa yhtälailla immuuni sairauksille mitä ennenkin, mutta nyt kun asia tuli puheeksi...
"En oikeastaan tiedä edes, miksi tulin", Enkeli kävi myöntämään pienesti hymähtäen, pysyen yhä seisaaltaan oven lähettyvillä. Kyllä hän istuisi johonkin väliin, mutta juuri nyt hän halusi pysyä oven lähellä kun vielä vettä itsestään valutti. Ei hän halunnut sotkea sievää pikkukappelia.


// Professional indeed. PROFESSIONAL LOSER AHAHAHA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 14 Heinä 2015, 22:36

Ophelia katseli viereltä miehen epätoivoista kuivaus operaatiota. Oli sinäsä hassua kysyä, sairastuivatko enkelit, mutta Shiloh oli osoittautunut muutenkin hyvin... Poikkeukselliseksi enkeliksi siitä, mitä Papitar oli näitä raamatun kautta oppinut tuntemaan. Varsinkin nyt... Jo kylän sivukujilla surkealta näyttänyt enkeli näytti entistä surkeammalta sateesta sisään astuttua. Nyt tyttö saattoi huomata paremmin, kuinka sairaanoloiselta Shiloh näytti, vaikkei tämä edes tiennyt oliko moinen mahdollista.
"Olen iloinen, että tulit siitä huolimatta." Ophelia sanoi, hymyillen pienesti, pidellen samalla kuivaa pyyhettä valmiina, mikäli Shiloh sitä tarvitsisi. Hän olisi halunnut auttaa toista kuivaksi, mutta ei tiennyt miten hyvällä mies katsoisi jos hän tulisi pyyhkeellä tämän kasvoja tahkomaan.
"Olet... Tuota... S-sinä tarvitset kyllä lämmikettä, vaikutat melko kohmeiselta." Et näytä hyvältä, silmäsi ovat elottomat, näytät kuin tekisit kuolemaa.... Ihosi on lähes harmaa. Brunette huomasi kaiken tämän, mutta vastusti sanomatta moisia ääneen vaikka kasvoissa, huoleen kaartuvat kulmat hymyilyn ohella kertoikin sen sanatta. Shiloh varmasti tiesi itsekin miltä varmaan näytti ja Ophelia tiesi osittain mistä se johtui.
"Istu vain alas, käyn noutamassa teen. Voin juoda kanssasi... Sinun ei tarvitse huolehtia mistään, vesi kuivuu pois."

Teevesi oli kuin olikin vielä kuumaa sitten aikaisemmin illasta, eikä Papittarella mennyt kuin pari minuuttia pistää tarjoiltavat jälleen kasaan ja palata kappelin puolelle. Palattuaan Shilohin luokse jonka oli jättänyt hetkeksi kuivattelemaan, kävi Ophelia kaatamaan höyryävää tämän kuppiin ja tarjoamaan sitä tätä kohden.
Sen sijaan että Brunette olisi kuitenkaan istuutunut tätä vastapäätä, päätti tämä siirtää tyynyä teepöydän laidalle, hieman käännettynä kohden vierastaan ennen istuutumista. Asetelma oli hieman intiimimpi ja Papitar kieltämättä vähän epäröitsi olisiko niin lähellä istuminen soveliasta tai pistäisikö enkeli pahakseen, mutta jotenkin hän aisti, että tämä tarvitsi enemmän läsnäoloa luonaan. Kenelle tahansa toiselle kävijälle, hän tuskin kävisi niin lähelle ilman syytä. Shiloh oli kaikin tavoin poikkeus.
Ihan heti Ophelia ei käynyt sanomaan mitään, antaen toisen asettua paikalleen kunnolla ja lämmitellä edes sormenpäitään hetken vasten teekuppia. Takin taskusta kaivettiin esiin hiusnauha, jonka kanssa tyttö kävi pääkallella nopeasti tekemään lettiä, letittäen kärvähtäneet latvat piiloon pidempien sekaan. Olisi ainakin edustavampi... Hieman siistimpi siihen asti kunnes keksi, mitä tekisi.
Saatuaan valmiiksi pienen rusetti systeemin, kädet asetettiin sievästi päällekäin syliin.

"Sanoit kujilla, että menetit siipesi... Sen on täytynyt olla melko... Mullistavaa? Enkelille." Kävi varovainen kysymys, tai pikemminkin toteamus Ophelian tuntiessa pienen sykkeen kiihtymisen pelätessään, että enkeli päättäisi ennemmin juosta takaisin sateeseen kuin avautua yhtään mistään. Hän muisti, että Shiloh oli maininnut demonin revinneen ne ja samalla menttäneensä jotakin muuta. Mitä tämä "muu" lieni, ei Ophelia käynyt suoraan utelemaan, viimeksi miehen näyttäneen niin surkealta sanoessaan edes niinkin paljon.
"Ymmärrän mikäli et halua puhua siitä... Mutta minulla on aikaa, mikäli tarvitset. Tiedän vain, että ololla on tapana keventyä hieman ja sitä tuntee, että tulee tilaa jatkaa eteenpäin." Papitar sanoi, jotenkin kokeneen oloisesti. Milloin mitenkin huolensa Herralle itkeneenä, milloin puolijuopuneelle kenraalille.


//OI SHE BOILS GREAT TEA. Crypt the office workers//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Heinä 2015, 13:09

Pieni, uupunut hymy koitti nousta muuten niin melankolisille kasvoille Ophelian ilmoittaessa olevansa iloinen enkelin saapumisesta. Harvoin enkeli tunsi oloaan vaivautuneeksi, mutta juuri nyt Shiloh ei oikein tiennyt miten päin olisi pitänyt olla. Papitar oli tehnyt jo selväksi, ettei tuota haitannut enkelin myöhäinen vierailuaika, mutta silti Shiloh tunsi olevansa turha taakka viemässä nuoren naisen iltaa turhan takia. Miksi hän edes tuli tänne? Puhumaan, tietenkin, mutta mistä loppujen lopuksi? Ophelian kiirehtiessä takahuoneeseen teetä laittamaan, jäi enkeli seisoskelemaan yksin oven lähettyville, harkiten tosissaan vain paikalta poistumista. Mutta se olisi ollut äärimmäisen törkeää, nyt kun tänne asti oli tullut.

Siinä itseään kuivaillessaan Shiloh silmäili paremmin tätä pientä kappelia. Pientä, sanan kaikissa merkityksissä. Olihan se suloinen ajatus noin pienelle tytölle rakennuttaa pieni kappeli, mutta kai ihmiset tiedostivat, että Ophelia tulisi kasvamaan? Tai oli jo varmasti kasvanut niistä ajoista, kun kappeli pystyyn oli laitettu. Oli miten oli, pieni ja sievä kappeli oli ennen kaikkea lämmin ja kutsuva, jopa omalla tavallaan rauhoittavan kotoisa.
Viimein Ophelia palasi takaisin kappelin puolelle, käyden asettelemaan tarjoiltavat tuolle matalalle pöydälle. Itsensä suhteellisen kuivaksi saanut mies kävi viimein myös istahtamaan alas, siinä missä papitarkin. Katse seikkaili yhä tarkkailemassa tätä pientä kappelia, jääden toviksi jos toiseksikin tuijottamaan sitä alttaria huoneen peräseinällä.

"Mullistavaa?", Kerrankin enkelin äänestä kuului jopa jonkinlaista negatiivisyyttä, vastenmielisyyttä kuolevaisen ilmaisuun siipien menettämisen suhteen.
"Musertavaa, nöyryyttävää, hävettävää. Se vie voimiamme, se vie meiltä pois lahjan, jonka saimme... Ilman siipiämme me lankeamme", Shiloh ei koskenutkaan teehen, vaikka se tarjolle oli kaadettu, "Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen kylmää... Tunnen väsymystä, surua, vihaa, katkeruutta ja en tiedä kuinka kauan voin antaa niiden tunteiden tunkeutua mieleeni, ennen kuin annan niille täydellisen vallan".
"Kaikkein pahinta tässä on se, että menetin siipeni ystävän takia. Ystävän, johon uskoin voivani luottaa. Mutta sitten tuli demoni ja vei ne..."



//Office AU. BENIDORM AU. GAY DADS AU. AUITA KAIKKIALLA. Kiskotaan vielä Crim mukaan näihin AU juttuihin ja sit lähtee. Iri the pool boy, Aaron the pool boy saa olla sitäki pelastamassa aina altaista //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Heinä 2015, 15:04

Suu hiljeni suppuun enkelin reagoidessa Papittaren aikaisempaan sananvalintaan, tämän jatkaessa kuvaillen mitä kurjempia tunnetiloja, joita ihmiset saattoivat tuntea tai tunsivatkin eritoten nyt aikakauden ottaessa huomioon. Enkeli, joka ei ollut opitusti ennen tuntenut moista kurjuutta oli varmasti hyvin hämillään näistä uusista tunteista. Ophelia yritti kuvitella, miltä moisten musertavien tunteiden vallatessa kerralla, ensimmäistä kertaa elämässä, voisi tuntua. Sympaattinen, jokseenkin pahoitteleva katse oli naulittu surkeaan mieheen, joka piti itseään kasassa niinkin hyvin tilanteeseen nähden. Enkelistä ei pystynyt näkemään itkikö tämä, kaikesta sadevedestä kuivauksesta huolimatta... Varmasti sisäisesti, ehkä kyyneleet olivat jo loppuneet. Sinisilmäinen tyttö tunsi kuitenkin kirvelyä nenässään tämän puolesta, pidätellen kuitenkin sen suurempaa niiskutusta vaikka sateen huuhtelema, täynnä surua ja hitusen vihaa kihisevä mies hänen edessään olisi tarpeeksi saada joku purskahtamaan sympatia itkuun.
"Shiloh..." Ophelia kävi sanomaan, ollessaan varma ettei enkelillä ollut juuri nyt mitään lisättävää, hitusen asettaessaan asentoaan istuintyynyllä uudestaan ja miettiessä oikeita sanoja tilanteeseen.

"En.. Voi uskoa, että enkeli, jolle Jumala on kerran suonut lahjan voisi langeta syvemmälle mitä me ihmiset, alkukantaisemmat ja niin epätäydelliset luomukset, jotka ovat kykeneviä tuntemaan kaikkea kuvailemaasi..." Ophelia aloitti, nojautuessaan mahdollisimman huomaamattomasti eteenpäin, nähdäkseen miehen kasvot paremmin hiusten alta.
"Shiloh... Tiedän, että olet tuskissasi. Sinulla on kylmä, sisimmissäsi on aukko josta sikiää vain vihaa ja surua, olet... Varmasti nähnyt sitä kaduilla itsekin, olet varmasti jollain tasolla ymmärtänyt sitä? Ja silloin olet ollut tukipilarina noille. Tarkoitan siis... vaikka sinulla ei ole siipiäsi, olet silti varmasti kykenevä onneen, aivan kuten mekin." Papitar sanoi, ilman parempaa päämäärää juuri vielä, siinä samalla hetkellä tyttö oli kuitenkin kerännyt rohkeutensa tuoda kätensä lähemmäksi uitettua miestä ja tarttua molemmin käsin yhteen Shilohin kohmeisista.
"En sano, että sinun tulisi juuri nyt hymyillä ja piristyä, mutta haluan että uskot, että vaikka sinulla on nyt kylmä, se ei tarkoita, ettetkö voisi tuntea jälleen lämpöä. Olet tottunut... Johonkin mihin mitä minä en ihmisenä voi ymmärtää. Tämä on sinulle hyvin erilaista, olet varmasti peloissasi mitä on tulevan tuntiessasi itsesi avuttomaksi? En voi antaa sinulle siipiäsi takaisin, en tiedä voisiko kukaan muu kuin Jumala itse... Mutta voin melkein taata, että ajan kanssa voit tuntea jälleen lohtua ja rakkautta."

"Ajattelet ehkä, että en tiedä mistä puhun. En ole niin kuin sinä. Olen vain hölmö kuolevainen tyttö hovissa, joka ei ymmärrä elämän kurjuuksia. Mutta se ei ole totta, me ihmiset olemme kovin hauraita, sinäkin Shiloh, tunnet suurta tuskaa, mutta sinun ei tarvitse kantaa taakkaa yksin tai olla häpeissäsi." Tyttö yritti hymyillä kohden miehen kasvoja, mutta se jäi huonoksi yritykseksi. Miehen sormet olivat niin laihahkot ja kalpeat kylmästä ja tytön oli tehnyt mieli hieroa näitä paremmin lämpimiksi, mutta ei ollut varma kehtasiko.

//Ajan kanssa ne aitaa sen altaan ja ei päästä Iriä sen luo ilman renkaita yms!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Syys 2015, 12:59

Lattiaa tuijottava katse kääntyi Ophelian käsien puoleen, papittaren käydessä hellästi nappaamaan miehen käden omiinsa, antaen tuon pitää sitä otteessaan. Pienesti Shiloh kävi hymähtämään Ophelian kutsuessa ihmisiä epätäydellisiksi luomuksiksi, enkelin kyllä muistaen miten näiden pyhässä kirjassa kerrottiin, miten Jumalansa loi ihmisen omaksi kuvakseen - väittikö papitar nyt sitten, että jumala oli epätäydellinen? Kai sen niin olisi voinut tulkita, mutta se tuskin oli se mitä tyttö nyt tarkoitti. Eikä Shiloh siihen käynyt tarttumaan, kuunnellen vain kuinka nuori tyttö yritti häntä niin kovin nyt lohduttaa. Olihan tuon sanoissa jotain tukea ja turvaa, mutta ei enkeli uskonut Ophelian ymmärtävän hänen tilannettaan. Tuo oli nuori ja kenties naiivi. Ei tuo tiennyt edes oliko Shiloh heidän jumalansa enkeli vai jonkun toisen. Ei enkelistä kuitenkaan ollut papittaren uskoon vetoavaa puhetta torjumaan.

"Minun petettiin", Shiloh avasi suunsa hetken hiljaisuuden jälkeen, "Juuri rakkaiden toimesta. Ihmisten, joihin luotin. Joihin tunsin jonkinlaista...".
Jonkinlaista mitä? Miten enkeli nyt kuvaisi sitä tunnetta, mitä oli sokeaa tyttöä kohtaan tuntenut? Se oli jotain syvempää, mitä normaalisti se isällisen välittävä tunne, jota enkeli suojattejaan kohtaan tunsi. Ehkä se oli jotain epäpyhää, jotain mihin enkelin ei olisi pitänyt edes kyetä. Se tunne oli saanut pyhän olennon tuntemaan itsensä lankeavaksi, hänen käydessä lähes jumaloimaan tyttöä. Ja sehän ei olisi käynyt päinsä. Ehkä siipien menettäminen olikin rangaistus siitä, mitä enkeli oli alkanut tuntemaan.
"Jos en olisi koskaan tavannut häntä, en olisi menettänyt siipiäni sille demonille", Shiloh puhui aivan kuin Ophelia olisi tietänyt, kenestä siivetön nyt kertoi. Ei enkeli varsinaisesti halunnut nimiä sanoa saatikka enempää lähteä avaamaan tapahtumia, joita hänen, sokean ja sen demonin välillä oli tapahtunut. Tärkeintä oli, että Ophelia tiesi, että Shiloh oli joutunut petetyksi. Tai niin enkeli ainakin tilanteen tulkitsi.
"Ja aion metsästää sen demonin ja syntisen käsiini, vaikka se olisi viimeinen tekoni..."


// Irillä hirvee kasa uimarenkaita lantiolla ja räplyät jalassa ja snorkkeli ja uimalasit päässä vaikka se onkin kymmenen metrin päässä altaasta päivystämässä. Siinä samalla mietitään miks Iristä tehtiin allaspoika. Sit tulee joku businessman Dari ja yllättäen allaspoika Iri on kadonnut //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Syys 2015, 17:55

Käsi, jota tyttö oli pidellyt, laskeutui hiljalleen alas painautumaan vasten enkelin omaa polvea, Papittaren jättäessä sen hissukseen siihen puristautumaan omilleen, Shilohin käydessä avaamaan tilannetta paremmin. Ophelia yritti kerätä palasia yhteen mahdollisimman taidokkaaksi, tähän asti nyt ymmärtäessä, että tilanteessa oli ollut ihminen... Ihmisiä? Ja demoni, jotka olivat syyllisiä tai ainakin osallisia enkelin menetykseen... Yhä märkä, ehkä jopa viluissaan oleva mies yritti selvästi avautua hetki hetkeltä enemmän, eikä tyttö halunnut tätä lähteä heti hoputtelemaan lisäkysymyksillä... Kenties, jotkin asiat saattoivat olla liian kivuliaita käydä läpi aivan vielä, enkelin selvästi jättäen yksityiskohdat sikseen, kiertäen suoraan tarinan loppupäähän, saaden hänet olla ottamatta riskiä ja kysyä heti lisäyksiä. Tee, josta hiipui vielä lämpimää höyryä ylös kappelin katonrajaan, tuntui melkein ivalliselta tilanteeseen nähden...
Kulmien melkein koskettaessa toisiaan, Ophelia tuumi kuumeisesti, mitä voisi sanoa... Ne kultaiset, tavanomaiset sävelmät kuinka toisen tulisi rakastaa vihollistaan, antaa anteeksi vääryydet, mutta miten hän voisi ikinä kertoa moista enkelille? Enkelille, jonka luonnollinen vihollinen oli demoni, demoni jolta enkeleiden tuli suojella heitä kuolevaisia, hänet mukaan lukien. Miten hän voisi kertoa sellaista kenellekään... Hädin tuskin kykenemättä itsekään siihen, kenenkään kykenemättä siihen sodan jätettyä haavansa lähes jokaiseen tavalla tai toisella. Yrittäen katsella riesu-paran kasvoihin, Ophelia painoi päätään alemmaksi, yrittäen saada katsekontaktin mieheen.
"Mutta et tänään... Etkä huomenna... Et hetkeen... Tarvitsen aikaa, et ole kunnossa tuomitsemaan ketään." Papitar kävi sanomaan, yrittäen hymyillä jotenkin lohduttavasti, hetken toista tarkkaillen, ennen kuin nousi helmoista huolta pitäen ylös.
"Hetki, mikäli sallit..!" Ophelia kävi sanomaan, ennen kuin katosi hetkeksi makuukamariinsa.

Käsi kävi etsimään vasta äskettäin käytettyä hiuskampaa, mutta pienillä tavaroilla, joita käytettiin päivitäin oli tapana kadota jäljettömiin, hänen varmasti pistäessä sen jälleen väärään laatikkoon.
Hän ei uskonut voivansa paljoa... Hänelle tuli päivittäin ihmisiä, erilaisilla tarinoilla, suruilla, katumuksilla, mutta ei mitään aivan Shilohin tapaista. Ensimmäistä kertaa hetkeen, tyttö tunsi olonsa hiukan avuttomaksi, miten hän voisi auttaa ylempää, pyhempää elämänmuotoa? Voisiko hän edes tietää paremmin?
Hiustenharjaus... Oli jotain mikä kohensi mieltä rankan päivän jälkeen, mutta kuten tee, sekin tuntui ennemmin ivailulta, mutta ehkä se olisi aloitus? Auttaisi pitkässä juoksussa, kohentaisi vähän tai toisi rauhoittuneemman mielen?
Litteän, H-kirjaimen muotoisen hiuskamman löydettyä, puristi Papitar tätä käsissään hetken. Enkelin viimeiset sanat saivat ymmärtämään, että syy ei olisi ollut pelkästään jonkun demonin... Hän halusi tietää enemmän näistä ihmisistä, mutta häntä myös pelotti, mitä enkeli tarkalleen ottaen aikoisi nämä jälleen löydettyään. Miten tämä toimisi ja kun toimi, olisiko se oikeasti oikeudenmukaisuudesta vai henkilökohtaisesta katkeruudesta? Itsensä jälleen kerättyä, nuorinainen palasi jälleen kappelin puolelle vieraansa luo, hymyillen mahdollisimman reippaasti.
"Sallithan? Se ei ehkä ole paljoa... Mutta siisteys on aina mukava tunne." Ophelia kävi sanomaan, näyttäen käsissään olevaa kaksipuolista, puista kampaa.
Luvan... Jonkinlaisen saatuaan, tyyny siirrettiin vieraan selkäpuolelle, ettei Shilohin tarvinnut vaivautua kääntymään saatikka suunnata pois alttarilta. Se oli yksi pienistä tärkeysjärjestyksistä, mitä hän piti alitajunnassaan. Laskeuduttuaan jälleen, sinisilmät silmäilivät hetken mistä edes aloittaisi, hiusten ollessa vielä kosteatkin. Pienen osion valittuaan, pienesti lähtien kammalla setvittämän sotkua ensin latvoista käsin, pitäen tämän mahdollisimman löysänä ettei kaiken kukkuraksi vielä tukistaisi poloa.

Moinen tilanne olisi ehkä... Jonkun sivustakatsojan mielestä liian intiimi. Ei hän papittarena tavallisesti kävijöidensä hiuksia huolitellut, mutta jälleen kerran Shiloh ei ollut ihan kuten muut kävijät, näin hän ainakin itseään muistutti asiasta, selvittäen pikkuhiljaa pienimpiä solmuja, kamman sitten mennessä parikin vetoa läpi ongelmitta.
"Tiedän, että menetit paljon... Mutta tämä ihminen... Ihmiset... Ovatko heidän syntinsä todella anteeksiantamattomia?" Ophelia kävi kysymään varoen, lähtiessä samalla varauksella siirtämään tämän hiuksia olan ylitse.

//Si ku Iri on kadonnut ni Orubee pestataan pool boiks, estäen samalla sen merenelävie kanniskelun sinne sitten!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2015, 04:04

Katse seurasi kuinka papitar kävi poistumaan jonnekin hetkeksi, enkelin vain nyökäten pienesti papittarelle, antaen tuon rauhassa käydä takahuoneessa. Katse kiersi sillä välin rauhallisesti tarkkailemassa kappelia, sitä alttaria jääden tarkkailemaan. Oli sinällään surullista, että Ophelian ikäinen nuori tyttö oli päätynyt tähän asemaan ja vaikutti niin... Vakavalta, aikuistuneelta. Eihän tuo mikään nuori enää ollut, mutta silti, harvemmin sitä törmäsi alaikäiseen papittareen - puhumattakaan sitten hovipapittaren tittelistä! Shilohin silmissä Ophelia oli liian nuori tähän ja enkeli saattoi vain toivoa, ettei nuori naisenalku itseään liikaa rasittanut, saatikka liikaa itseensä ottanut, jos joku väärin sattui menemään. Olisihan hän halunnut auttaa Opheliaa, mutta juuri nyt Shilohista ei ollut auttamaan varsinaisesti ketään... Ei ainakaan ketään, joka hänen salaisuutensa tiesi.

Ophelian palatessa siirtyi se sininen katse takaisin nuoreen naiseen, joka lähemmäs kipitti. Pyytäen lupaa harjansa kera käydä miehen hiuksia setvimään. Shiloh nyökkäsi, pienesti, vaikka ei varsinaisesti moisesta välittänyt. Totta kai siistinä oli mukava pysyä, mutta se että joku tällä tavalla reppanaa enkeliä tuli kunnossa pitämään... Ei tuntunut oikealta. Mutta, jostain syystä tuntui luontevalta antaa nuorelle papittarelle lupa. Tuon seura rauhoitti siivetöntä jostain syystä enemmän kuin olisi uskonut. Nyt kun tuon pienessä kappelissa oli tovin jo istunutkin. Kappeli tuntui paljon kotoisammalta, henkilökohtaisemmalta, mitä suuret kirkot... Tajusikohan Ophelia edes sitä, kuinka lämpimän ihanalta kappelinsa tuntui?

Papittaren sanat kuullessaan enkeli veti syvään henkeä, päätään kuitenkaan kääntämättä selkänsä takana istuvan ihmisen puoleen.
"Ovat", Enkeli kävi vastaamaan yksiselitteisesti, "Hän valehteli minulle, piilotteli totuutta ja loppupeleissä valitsi demonin puolen, ennemmin mitä minun...", Pyhämies jatkoi, samalla kun paitansa ja viittansa kävivät yllättäen pullistumaan yläselän puolelta, loppujen lopuksi ne siiven tyngät tunkivat vaatteiden läpi repien kangasta edestään.
Tyngät, jotka näyttivät niin rumilta. Vasemmanpuoleisessa siivessä ei ollut kuin muutaman kymmenen sentin pituinen luunpätkä enää jäljellä, siinä missä toisessa oli jäljellä luuta ensimmäiseen, alimpaan niveleen asti. Siinä siivessä oli vielä muutama sulka jäljellä, mutta niin surkealta se näytti, ettei tuota voinut mitenkään kehua. Olihan se arkaa näyttää niitä siipiä tällä tavalla papittarelle, mutta... Jostain syystä se tuntui nyt oikealta. Tässä oli se vahinko, mitä Shilohin luottamuksen pettänyt ihminen oli saanut aikaan. Tämä oli täysin Azuren syytä. Tytön, johon Shiloh oli luottanut.



// <3 Orubee ei saatana nyt kanna niitä hain poikasia sinne altaaseen jfc! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Loka 2015, 05:07

Märät, tai vähintään kosteat latvat antoivat vähän avitetta hiusten setvimisessä. Eipä enkeli maailman epäsiistein loppujenlopuksi ollut, mutta pari hammasta katkesi kyllä prosessia, Ophelian rukoillessa, ettei Shiloh ollut kuullut sitä pientä katkeamisen ääntä näiden kohdalla. Se tästä puuttuisikin, mikäli enkeli tuntisi olevan hänelle tammikamman velkaa. Noukkien pientä puunpätkää, tytön silmät kävivät miehen takaraivolla tämän silmien sijaan, kuunnellen pientä, hieman enemmän avaavaa tarinaa. Tai no... Ei niinkään paljoa, eikä Ophelia halunnut alkaa kaivamaan liikaa kerralla saatikka kerennyt, tämän selän yllättävien pullistumien varastaessa huomion.
"O-Onko..." Ophelia aloitti, tammikamman painautuessa vasten rintaa, toisen käden etusormen lähestyessä yhtä muhkuraa.
"Oliko sinulla nämä täällä... Kaiken aikaa?" Papitar kysyi, älytessä, että tässä oli pakko olla enkelin siiventyngät, mitä tällä oli enää näistä ollenkaan jäljellä. Pieni, hento kosketus suotiin yhteen tynkään, papittaren vähällä vinkaista tunnistaessaan luun tuntuman. Tämän oli pakko olla kivuliasta... Ei ollut mahdollista, ettei tuollainen vahinko, jonka hän tällä hetkellä vain kuvitteli piilevän vaatelaskosten alla, olisi voinut olla mitään muuta kuin tuskallista. Enkelissä se oli epäilemättä kuitenkin enemmän hengessä, sielussa, kuin mitä ruumiissa.
"Voi Shiloh... Tuon on täytynyt tehdä kipeää." Ophelia kävi sanomaan ääneenkin, toivoen, ettei ollut kuulostanut kuurolta tähän asti.
"Minulla on... Hieman... Tarkoitan jos siis sallit, etkä pidä minua liian epäsoveliaana, haluaisin nähdä paremmin..?" Papitar kävi ehdottomaan, näin epäsuorasti ainakin, että enkeli ottaisi viittaa ja tunikaa pois sen verran, että hän voisi nähdä paremmin vahingon.
Vuotaisiko tämä? Olisivatko tyngät herkkiä kosketukselle? Se jäi nähtäväksi, mutta tällä hetkellä Ophelia oli lakannut ajattelemasta kuka oli minkälaisen synnin tehnyt ja sitä seuraavan, mahdollisen tulevan kostoretken nyt halutessaan tarkistaa, ettei revityistä siivistä syntyisi miehelle mitään suurempaa harmia.

Tämä ei suinkaan ollut ihminen, mutta ken tiesi, mikäli tämä oli tunteidensa kanssa alkanut muistuttaa kuolevaista muutoinkin? Haavat mätänivät, tulehtuivat, tekivät kipeää, johtivat kuolemaan. Kaikkea ikävää ja surkeaa. Enkeli näytti suostuvan hänen ehdotukseensa, Ophelian avittaessa parhaansa mukaan, mitä selän takaa saattoi ja kehtasi, viittaa lähinnä vastaan ottaen toisen riisuutuessa kaikessa rauhassa.
"...Se tyttö aikaisemmin tänään päivällä..." Papitar aloitti, muistaen äkkiseltään yhden uuden kasvon aikaisemmin kujien yhteenotosta.
"Hän on yksi ystävistäsi..? Eikö hänen ole kylmä?" Brunette jatkoi, muistaen voimakkaimmin juuri sen pienen yksityiskohdan, että tällä luisevalla tytöllä ei ollut juuri vaatteita edes puheeksi, muuta kuin ehkä rinnan ympärillä.


//Se jättää sinne yllätykse joka aamu ja si pool boit joutuu nousee aikaisemmi siivoo sen meritähdistä ect. HAPPY JELLYFISH DAY!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Loka 2015, 00:04

Tuntui oikeastaan mukavalta, kun joku hiuksia tällä tavoin harjasi. Kyllähän lapset toisinaan enkelin hiuksia harjasivat ja letittivät kaduilla omaksi ilokseen, mutta näin sateen jälkeen, kun olo oli muutenkin kurja, tuntui moinen huolenpito syystä tai toisesta yllättäväkin mukavalta.
Shiloh ei sanonut mitään, siiventynkänsä näytettyään. Kovin myötätuntoisen reaktion ne rujot, surkuhupaisat siiventyngät saivat aikaan papittaressa, joka enkelin hiuksia hetki sitten oli setvinyt. Kaikessa hiljaisuudessa Shiloh tuijotti eteensä antaen Ophelialle aikaa sulatella tätä tietoa, tätä näkyä, kykenemättä varsinaisesti edes vastaamaan mitään tuon puheisiin. Totta kai se sattui, monellakin tapaa. Kipu oli uskomaton, vaikka enkeli ei ennen tätä ollut edes tietoinen, että kykeni kipua tuntemaan näin. Kroonisesti, yötä päivää, eikä kyennyt itseään parantamaan mitenkään. Nämä vammat eivät menneet pois, kerta siivet olivat osa enkeliä tuon todellisessa muodossa. Mikäli siivet olisivat olleet osa illuusiota, ne olisivat kasvaneet takaisin kyllä. Mutta nyt tilanne oli toinen.

Pää kääntyi pienesti Ophelian puoleen, tuon kysellessä voisiko enkeli mahdollisesti näyttää ruhjeitaan paremmin. Kovin varovaisesti papitar sen kysymyksen esitti, syystäkin. Shiloh mietti hetken, nyökäten sitten pienesti.
”Se ei ole kyllä kovin kaunista nähtävää…”, Shiloh hymähti hiljaa, samalla kun kävi nojautumaan hieman kauemmaksi Opheliasta.
Varovaisesti pellavapäinen kävi viittansa laskemaan yltä, käyden sitten tunikkaa ja pitkähihaista yltään kiskomaan. Apua hän ei tarvinnut, mutta ei myöskään ollut Opheliaa häätämässä pois mikäli tuo avuksi halusi olla.
Jahka viimeinenkin kangaskappaleen oltiin saatu pois yläkroppaa verhoamasta, saattoi Ophelia kunnolla nähdä ne siiven tyngät – siitä rujoksi runnellusta selästä puhumattakaan. Selässä oli haavoja, jotka indikoivat jonkin suuren pedon raapineen ja purreen enkeliä enemmän kuin kerrankin. Haavat olivat jo parantuneet jonkin verran, mutta ei niitä hyväkuntoisiksi voinut vielä sanoa – ainakaan niitä syvimpiä. Ja kaiken sen rujouden keskellä komeilivat ne kaksi siiven tynkää, jotka liikahtelivat pienesti hengityksen mukaisesti.

”Hän on yksi meistä…”, Shlioh vastasi hiuksiaan siirrellessä selkänsä tieltä, ”Enkeli, suojelija… Ei hän tunne kylmää samalla tavalla mitä te kuolevaiset. Ei samalla tavalla… mitä minäkin nyt…”.
Olihan se riskinsä paljastaa Pisankin olevan enkeli, mutta Shiloh luotti Opheliaan sen verran, ettei tuo eteenpäin nuoresta enkelitytöstä menisi kertomaan. Ja jos menisikin, saisi Ophelia vastata kyllä seurauksista…


// Joku kerta siel altaas on aivan järjettömän kokonen valkohai ja pool boit on silleen YEAAAP NO BYE I QUIT. KATSO VASTASIn. 12000 VIESTIÄ. HYVÄ MINÄ JEEEE 24 ja 12000. Sarjassamme hei sari kävi tupakalla, mä lainasin sen konetta //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Loka 2015, 19:36

Henkinen valmistautuminen näkyyn alkoi heti enkelin varoituksen myötä. Viitta, jonka Ophelia otti vastaan viikattiin hiljalleen siistiksi syliin Shilohin riisuessa itse muita vaatekerroksia pois, pienten siiventynkien nykiessä kankaan vetäytyessä pois päältä. Ei mennyt aikaakaan, kunnes vahinko oli näkyvissä. Miehen selkä, vasten kappelin himmeääkin valaistusta, oli niin rujon näköinen, että Ophelia pakonomaisesti sinetöitsi huulensa yhteen sormenpäillä, ettei olisi parahtanut toisen puolesta. Enkeliltä ei oltu yksinkertaisesti vain revitty tai leikattu siipiä yhdellä siistillä vedolla. Ei... Jäljet selvästi kertoivat tarinaa, että peto oli joutunut todella yrittämällä yrittää, raadellen ja purren samalla pyhän miehen selän niin karuksi, että itketti. Hiljakseen silmäiltyä, kävi myös hän siirtämään joitakin suortuvia pois tieltä nähdäkseen paremmin vahinkoa, haavojen kovia reunoja... Joidenkin ollessa niin syviä, että olisi ollut syytä ommella takaisin yhteen.
Ellei hän olisi jo kehittänyt vatsaa suurille ruhjeille, irtonaisille raajoille, ties mille, olisi hän varmasti antanut ylen. Silmien vetistymiseltä ei kuitenkaan kokonaan vältytty, mutta itkemään hän ei rupeisi Enkelin tarvitessa kaiken mahdollisen sympatian.
Shiloh vastasi samalla hänen kysymykseensä, Ophelian ynähtäessä myöntävästi, surkuttelevalla sävyllä joka paljasti selkäpuolella olevan tytön tämän hetkiset tunteet. Hän oli vähän arvioinutkin, että tyttö olisi ollut jokin muu kuin ihminen, mutta varmasti harmiton, kerta Shilohin seurassa oli.

Lisäkysymykset ja tämä paljasjalkainen tyttö sivuutettiin kuitenkin toistaiseksi jälleen, Enkelin siiven tyngät sojottaessa rumasti, surkeana ja avuttomina tämän selästä. Kuin ne eivät olisi kuuluneet siihen... Näyttäen luonnottomilta.
"Pyydän... Kokeile juoda teetä, se lämmittää. Haluan katsoa mitä voin tehdä haavoillesi.." Ophelia kävi sanomaan, silmäiltyään vahinkoa ynisten samalla mietteliäänä. Hän kävi nousemaan paremmin polvilleen istumasta, siirtäen loputkin hiukset varoen enkelin olan ylitse. Nämä haavat... Ne olisivat pitänyt hoitaa heti, mutta minne enkeli olisi voinut mennä ihmisten luona itseään paljastamatta? Hän ei siis voinut torua miestä laiminlyönnistä, Ophelian uskoessa voivansa helpottaa tämän olotilaa vielä nytkin. Pullo, pieni ja soikea kaivettiin ulos takin taskusta, korkin päästäessä pienen hassun äänen tämän avautuessa.
"Tämän ei pitäisi sattua, ei ainakaan sinua." Tyttö kävi sanomaan, olettaen ettei pyhä parannustapa tulisi kirpaisemaan itse pyhää olentoa... Toisin kuin velhoa, josta ei aina tiennyt varmaksi.
Pyhä vesi auttaisi ja helpottaisi, papittaren käydessä kevyesti valelemaan tätä enkelin ruhjeisiin. Koppuraiset, rupiset reunat, likaantuneet syvennykset, kellertävät mustelmat saivat hänet pidättämään hengitystä, tehden jokaisesta hengenvedosta raskaamman.

"Onko teitä paljon?" Ophelia aloitti osaksi uteliaisuudesta, osaksi halutessa pitää keskustelua yllä, ettei hiljaisuus tekisi selän koskettelusta liian kiusallista. Ainakaan hänelle.
"Enkeleitä tarkoitan, täällä Cryptissä?" Ophelia tarkensi, kahden sormen lyöttäytyessä yhteen, lähtien hiljakseen hohtamaan helmiäismäistä, valkeaa hohtoa.
"Tämä saattaa tuntua hassulta, yritän sulkea haavojasi ja saada mustelmat vetäytymään." Papitar selosti, ennen kuin painoi sormensa yhden pidemmän kynnen vedon reunalle, avittaen toisella kädellään puristamaan näitä yhteen parhaansa mukaan ja näin, hiljakseen edeten ylös päin. Haava lähti kuin lähtikin sulkeutumaan sitä mukaan, mitä sormet etenivät, jääden hehkumaan himmeästi hetkeksi, ennen kuin laantui jättäen jälkeensä selvän, mutta terveen arven.


//Siin vaihees Marduk the big boss pitäis hekä jo viimein puhuttelun AND !!!!Kuva!!!!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Loka 2015, 22:14

Vettyneenoloinen, sininen katse käväisi siinä teessä kun Ophelia siitä mainitessa, papittaren niin kovasti haluten koittaa haavoja enkelin selästä parantaa. Kukapa hän oli toista kieltämään, jos tyttö apuaan hänelle halusi tarjota - vaikka ei Shiloh katsonut olevansa tuon avun arvoinen. Mutta kieltämättä selkään oli sattunut jo pitkään, kuten todettu, ei hän jostain syystä kyennyt itse haavojaan tällä kertaa parantamaan. Shiloh ei tiennyt edes mistä se johtui ja se tiedottomuus juuri oli suurin pelon aihe enkelille. Hän ei pitänyt siitä, että piti elää epävarmassa tilassa. Tässä kunnossa hänestä ei ollut auttamaan ketään ja juuri auttamaan hän tänne oli tullut! Hän oli nyt hyödytön, ainakin omissa silmissään.
Enkeli kävi kuitenkin varovaisesti poimimaan sen teekupin käsiinsä, samalla kun antoi Ophelian nyt selkäänsä käydä parantamaan. Teetä hörpättiin kerran jos toisenkin, Shilohin hymähtäessä pienesti papittarelle joka kertoi, ettei käyttämänsä voiteen pitäisi satuttaa ainakaan enkeliä. Hyvin mahdollista - tosin jos se satuttaisi, sitten Shiloh alkaisi tosissaan huolestua omasta tilastaan. Hän oli pyhä olento, mitä ikinä taikalitkuja tai parantavia voimia papitar käytti, ei niiden pitäisi satuttaa enkeliä!

Ei se kyllä onneksi sattunut - normaalia enempää. Kyllähän hän kipua tunsi, nyt varsinkin, mutta papitar oli yllättävän hellä toimissaan ja Shilohilla oli onneksi korkea kipukynnys. Parhaansa mukaan mies kuitenkin koitti pysyä paikoillaan, antaen Ophelian hoitaa hommansa selän takana.
"En tiedä tarkkaan. Minun ryhmässäni on kaksi itseni lisäksi..", Shiloh kävi vastaamaan Ophelian tiedustellessa enkeleistä, "Me olemme suojelusenkeleitä ja meillä on syymme olla täällä. Mutta tuskin olemme ainoat. Meitä kun on monia ja lisäksi... erilaisia".
Shiloh kyllä tiesi sen, että enkeleitä oli yhtälailla erilaisia, mitä demoneitakin. Hänen ymmärtääkseen oli myös eri herraa palvelevia enkeleitä ja enkeleitä, jotka itsessään luulivat olevansa herroja. Pyhiä olentoja jotka syntyivät kuin kuolevaiset, mutta myös olentoja jotka luotiin tähän todellisuuteen jonkun suuremman toimesta. Ei asia ollut niin yksiselitteinen mitä uskossaan papitar kenties luuli, mutta oliko se sitten Shilohin tehtävä valaista tuota mahdollisista muistakin enkeleistä ja herroista? Ei Shiloh halunnut tytön päätä sekoittaa mahdollisilla muuttujilla.

Mies henkäisi pienesti, raskaammin, kun Ophelia parantavilla voimillaan lähti selkää parsimaan. Se toden totta tuntui jokseenkin hassulta, ei hän koskaan ennen ollut kokenut moista tuntemusta kun itse oli parantunut ruhjeistaan. Tosin ehkä sen oudon tuntemuksen aiheutti se, että joku muu häntä nyt paransi...
"Ei sinun täytyisi tätä tehdä...", Shiloh kävi yllättäen tokaisemaan Ophelian parantamisen lomasta, "Ei sinun pitäisi tuhlata energiaasi minuun...".


// Marduk ois silleen et nyt. Katkarapu perkele. Kampasimpukka takasin mereen. BLING BLING SAATANA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Set fire to the rain || Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Loka 2015, 23:30

Ensimmäinen, ehkä syvin ja pitkin raapaisu saatiin umpeen ja Ophelia ei voinut kuin hetken ihailla kättensä työtä, kiittäen jälleen Jumalaa, että kykeni vielä tähän. Kämmen painautui hellästi mustelmien päälle vasten selkämystä, pidättäen siinä muutaman sekunnin jolloin ihonalaiset vauriot korjaantuisivat, veri vetäytyisi ja arkuus kaikkoaisi.
Tämä ei ollut sinänsä vaikeaa, mutta vaati keskittymistä ja pitkässä juoksussa voimia. Suurimmat, kauaksi paistavat haavat suljettaisiin ensin, Ophelian käydessä pariin kertaan puhdistamaan ensin näitä pyyhkeellä, siirtyen sitten pienempiin ruhjeisiin puremajälkien ohessa.
Enkeli ei tiennyt tarkkaan, kuinka paljon heitä oli, mutta hänen ryhmässään olisi ilmeisesti kaksi muuta. Se aikaisempi luunlaiha tyttökin oli varmasti yksi näistä mainituista... Tämä nostatti sinällään kysymyksiä, kuten kuinka heidän kaltaiset enkelit ylipäätään syntyivät... Olivatko he nähneet itse Herraa? Mihin nämä todellisuudessa kykenivät...

Yhdet, kauniin siisti hampaan urat kävivät sulkeutumaan kunnolla, tällä kertaa jättämättä hädin tuskin jälkeäkään. Se miellytti silmää, selän vaatiessa vielä hieman työtä... Siiventyngistä puhumattakaan, joita Ophelia vältti katseellaan taitavasti vielä toistaiseksi. Shilohin seuraavat sanat tosin pysäyttivät hänen töidensä ihailun hetkeksi. Ihailun, joka oli nostattanut pienen huokean hymynkin tytön kasvoille. Se oli ollut sinänsä odottamatonta, enkeliltä... Toki lyödyltä sellaiselta. Sellaiselta joka tunsi kaikkea nyt kuolevaiseen tapaan, toisin kuin tämän olisi pitänyt. Pyyhe puristettiin nyrkkeihin, Ophelian lähtiessä kuivaamaan pieniä kohtia, jotka vuosivat vielä hiukan, ruven repeytyessä auki hengityksestä ja äskeisestä riisuutumisesta.
"Ei se ole tuhlausta..." Nuorinainen aloitti pehmeällä sävyllä, katseen keskittyessä vielä kipeisiin haavaumiin.
"Me molemmat... Tarkoitan siis... Meillä molemmilla on tarkoitus täällä. Minä autan ihmisiä sielussa ja ruumiissa, Jumala on suonut minulle tämän lahjan sitä varten." Kämmen lähti hohtamaan, Ophelian painattaessa sen vasten Shilohin selkää, muuttaen sen sijaintia aika ajoin. Sen oli tarkoitus auttaa lihaskipuihin, niin Ophelia ainakin uskoi... Niin jokin hänelle kertoi.
"Sinä myös, Jumalalla on sinulle tarkoitus. Olet suojelija, autat väkeä kylässä... Varjelet. Tunnet olosi uusissa tuntemuksissasi varmasti hyödyttömäksi ja väsyneeksi... Olet peloissasi. Voin vain kuvitella, millaista se sinun kohdallasi on. Mutta jos voin auttaa sinua, tuntemaan olisi edes hieman paremmaksi... Tuntisit ehkä taas kutsusi täällä." Repeytymä sulkeutui, Papittaren uskoen sen kasvaneen uutta tervettä ihoa samalla. Tuntui muutenkin, että mitä edemmäksi hän pääsi, sitä siistimmäksi työ muuttui ja mitä edemmäksi hän pääsi selässä, sitä enemmän hän uskaltautui katsomaan ylimpiin, katkenneisiin luihin jotka olivat kerran olleet siivet.

"Joten se ei ole tuhlausta. Jos voin energiallani vain auttaa sinua, tulet sinä auttamaan monia muita. Se olisi vain kunniakasta..." Käsien vetäytyessä jälleen omalle puolelle, oli silmien vuoro kohdistua ylemmäksi tynkiin. Tynkiin jotka näyttivät lähinnä katkenneilta oksilta josta yhä lehti jos toinen yritti selviytyä ja pitää kiinni kaikella mahdilla, uhaten kuitenkin irrota pienemmästäkin tuulenpuuskasta. Hän ei tiennyt yhtään mitä tekisi, mitä edes tapahtuisi? Haavat umpeutuisivat ja Enkelille jäisi terveet, mutta karmeasta tapahtuneesta muistuttavat tyngät?
Papitar kuitenkin rohkeni nostamaan kätensä, käyden varoen tunnistelemaan tynkää, seuraten samalla miehen mahdollista reaktiota.

//Sen jälkeen allas o iha kiva ja ok taas hetken, mutta se johtu vaan siitä kun Orubee lähti ettii krakenia, löytäen vaa jätti meduusaan ja se jälkee hotelli olikin kiinni pari viikkoa.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu pihakappeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron