synninpäästö

[Aksutar]

Alf

Päivä oli jo kääntymässä iltaan. Myyjät alkoivat lopetella urakkaan torilla ja kaupat sulkea oviaan. Vain majatalo ja Kapakka tuntuivat vetävän porukkaa puoleensa tähän aikaan.. lukuunottamatta länsikujien hämäräperäisiä kauppoja.
Alf oli lopettelemassa työvuoronaa katuvartiossa ja palaili nyt linnalle päin. Tosin hän ei taittanut matkaansa katuja pitkin, vaan matkasi kattoja yllä. Mukavampaa kävellä kun ei ollut ruuhkaisia katuja. Hänelle oli toki siitä valitettu mutta hän vähät välitti. Kävellessään Alf vihelteli äänekkäästi ja pyöritteli keihästään kädessään. Lopulta hän hyppäsi katolta takaisin katutasolle ja käveli linnan porteista sisään. Alf käveli sotilastuvalle, istui pöytään muutaman tuttunsa kanssa ja vietti siinä muutaman tovin jutellen ja kertoen kuulumisia, siinä samassa muutama juoru ja huhukin vaihtui.
Sitten puheeksi tuli synninpäästö sun muu uskonnollinen hömppä. Alf kuunteli sivukorvalla kun muutama sotilas kertoi käyvänsä kerran viikossa synninpäästössä joko kirkossa tai kuninkaallisella papittarella. Alf naurahti ääneen. Hän ei KOSKAAN ollut käynyt synninpäästössä, eikä koskaan ollut edes harkinnutkaan.. no, siitä asia johti toiseen ja kolmanteen ja pian olikin vedonlyönti pystyssä. Muutama vartija löi vetoa ettei Alf pystynt käymään synninpäästössä viikon sisällä. Alf totta kai otti vedon vastaan ja nosi siltä seisomalta, lähtien ulos sotilas tuvalta.

nopein askelin Alf hyppeli pihamaan poikki suoraan pihakappelille ja koputti sen pieneen oveen kolmesti. Olihan jo aika myöhä, mutta ei kai nyt papitar ollut vielä vapaalla.. työpäiväähän oli jäljellä vielä pari tuntia. Siinä vastausta odotellessa Alfilla kävi mielessä, oliko papitar kenties kääpiö? näin pienessä asunnossa kun asui...


// opsukkaaaaaa :)... >8] //

[Ivy]

Ophelia

Taivas oli kääntymässä jo iltaan kun papitar Ophelia lopetteli asiointiaan, rupatteluaan ja naureskeluaan torin kojujen pitävien kansalaisten kanssa. Hän oli pitkästä aikaa ulkona linnan muurien sisäpuolelta ja raikas ilma niiden ulkopuolella oli suorastaan huumaava ettei hän olisi malttanut lähteä takaisin enää ollenkaan, sitäpaitsi, ihmisten ilmoilla oleminen teki tällä hetkellä paljonkin hyvää hänelle ja hänen asemalleen. Valitettavasti ihmisten pakkasivat jo kamppeitaan ja Ophelialla itsellään olisi vielä töitä, eikä hän viitsinyt ottaa sitä riskiä että jäisi pimeeseen asti nauttimaan ilmasta, jolloin yön olennot saisivat päähän pistoksen lähteä heidän kylälleen. Ophelia otti askelia jo kohti linnaa, vilkuttaen hyvästejä ohikulkijoille ja kantaen punaruudullisella liinalla peitettyä koria käsitaipeessaan. Hänellä oli ollut jo pitkään takoitus ostaa siemeniä prinsessaa varten, teetä itselleen ja vierailleen ja jotain pientä erityistä kappelilleen.
Käveltyään vartijoiden ohi, Ophelia huomasi että häntä jo odotettiinkin! Papitar nielaisi kerran, käveli hänen kappelinsa edessä odottavan miehen taka oikealle ja yritti hymyillä vaikka pelkäsi pistäneen toisen odottamaan häntä.
"Anteeksi..." Ophelia aloitti varovaisesti ja saada miehen huomion kiinnittymään itseensä. "En kai vain antanut sinun odottaa?" Hän hymyili ystävällisesti, sukaisten ruskean hiussuortuvan korvansa taakse ja odotti että mies vastaisi ja toivottavasti esittäisi asiansa ennekuin pästäisi tätä sisään asti.

//O.O//

[Aksutar]

Alf

Ei aikaakaan kun Alf kuuli hennon äänen ja kääntyi puhujaa kohti. Nuori tyttö oli tullut hänen lähelleen ja kysyi että oliko tämä antanut hänen odottaa kauankin. Alf meni hetkeksi lukkoon kunnes hänelle tuli AHAAA elämys.
"jaa sinä olet papitar.. minä kun luulin että tämä olisi jo aikuinen ollut! ja eei, et sinä kauaa antanut minun odottaa, itsekkin tuli vasta äsken" Alf vastasi lopulta kääntyen nyt kunnolla kohti tyttöä.
... vähän liian nuori ja muodoton hänen makuunsa, mutta kyllä hän tuota puukkaisisi pahemman puutteessa. TUOTA Alf ei onneksi sanonut ääneen, luojan kiitos. Hänet olisi varmasti jo hirtetty mikäli hän sanoisi kaiken ajattelemansa ääneen.
"niin... synninpäästö olisi mielessä, vaikka ei olekkaan hajuakaan mitä sellaisessa tehdään.." Alf sanoi sukien pukin partaansa, virnistäen melko pervosti samalla, syystä taikka toisesta..
Ehkä oli parasta ettei kukaan kuullut Alfin ajatuksia juuri sillä hetkellä.. ehkä hänen piti opetelle HIEMAN käytöstapoja. Häntä ei paranisi päästää prinsessan lähelle.

[Ivy]

Ophelia

Ophelia hymyili ja kiitti ettei ollut antanut kenenkään odottaa häntä hänen poissa ollessaan. Hän ei osannut oikein ajatella mitä sanoisi miehen uskoneen hänen olevan aikuinen, monet olivat uskoneet niin kunnes olivat tulleet itse katsomaan ja seuraavaksi mies esittikin jo asiana.
"Ahaa, eli ihan normaali käytäntö. Ei hätää, selitän kyllä miten se hoituu" Ophelia hokas miehen olevan ensikertalainen... No parempi nyt kuin ei koskaan. Hän laski korin maahan ja lähti penkomaan sitä kunnes löysi sieltä metallisen tuulikellon, astui parketille ja sitoi sen yhteen katoksen kattopaaluun. Tuulikello helisi hiljakseen tuulessa, se saisi luoda enemmän tunnelmaa myös kappelin ulkopuolelle.
"Tule vain sisään, käyn vain takahuoneella ja sinä saat istuutua yhdelle tyynyistä" Ophelia sanoi kääntyen uudesta tuulikellostaan mieheen päin hymyillen ja astui seuraavaksi kappelina sisään, joutumatta varomaan päätään ollenkaan, unohtaen myös aina varoittaa epätavallisen matalasta katostaan.
"Haluatteko kenties kertoa nimennekin vain haluatteko pysyä nimettömänä? Kaikki täällä jää vain meidän ja jumalan välille" Ophelia aloitti keskustelua kävellessään makuukammariinsa pistämään vettä liedelle ja kokoamaan teeastiastoaan kasaan. Hän ei pistänyt toisten syntiinlankeamuksia kiertämään, se oli ikään kuin vaikeamis velvollisuus. Saatuaan teen, sokerikon ja kupit aseteltua tarjottimelle, Ophelia nosti tarjottimen kaksin käsin ja käveli kappelin puolelle ja istahti polvi-istuntaan alttarin puoleiselle tyynylle, laskien samalla tarjottimen matalalle tammi pöydälle.
"Teetä?" Ophelia kysyi hymyillen samalla kun kaatoi itselleen höyryävää kuumaa.

[Aksutar]

Alf

Tytön puhuessa normaali käytännöistä, Alf ei voinut olla ajattelematta tämän puheita kaksimielisesti vaan hymyili entistäkin pervommin, mutta pysyi yhä hiljaa. Hän katseli sivusta kun tyttö laittoi tuulikellon paikalleen... tyttö.. olihan tällä nimi.. mikä se nyt olikaan.. Amelia? Ophelia? joku vastaava, Alf ei tarkalleen muistanut eikä kehdannut kysyä.
"ah, Minä olen Alf." Alf sanoi... Ophelian kysyessä tämän nimeä. Tosin sen jälkeen Ophelia vielä selitti jotain jumalan ja heidän välisistä jutuista, mutta Alf ei niitä ottanut kuuleviin korviinsa.
Lopulta he astuivat peremmälle. Alf teki työtä käskettyään ja istui risti istuntoon toiselle tyynylle, jääden katselemaan ympärilleen.. melko pienen asunnon oli papitar valinnut. Jos Alf olisi ollut papitar, hän olisi ottanut valtavan asunnon missä olisi ollut tilaa! kuinka ihmeessä tuo kuvitteli asuvansa täällä isompana.. päänhän täällä löi.
Pian papitar palasikin takahuoneesta, tuoden tee tarjottimen mukanaan. Ophelian kysyessä ottaisiko Alf teetä, tämä pudisti päätään tuhahtaen pienesti.
"naisten juomia tuollaiset" Alf mutisi sukien jälleen partaansa ja kiinnitti nyt katseesa Opheliaan.
"....no, kerroppa toki enemmän tästä synninpäästöstä. vuodatanko vain mitä sylki suuhun tuo?" Alf kysyi lopulta ristien kätensä puuskaan.

[Ivy]

Ophelia

Ophelia hörppäsi teetä eikä noteerannut Alfiksi esittäytyneen miehen vastausta sen paremmin loukkaantuakseen, joihan useat muut miehet teetä. Sitten tämä kysyikin häneltä synninpäästöstä. Ophelia laski kupin ja asetti kädet päällekkäin syliinsä ja helisti hieman päätään.
"Synninpäästössä sinun tulee kertoa minulla mikä sinua kaduttaa, jumalan tahtoa vastaavat synnit tunnustaa ja jos tahdot, murheitasi" Ophelia selitti hymyillen, hän tunsi olevansa sivuhommiltaan jonkinlainen terapeuttikin.
"Minä kuuntelen ja ripitän sinut ja jumala antaa anteeksi syntisi mikä niitä todella kadut... Milloin mahtoi olla viimeinen kerta kun olet rukoillut?" Ophelia uskaltautui kysymään samalla kun hörppäsi lauseensa päätteeksi teetä. Mies ei vaikuttanut kovinkaan uskovaiselta, oli siis jollain tasolla kiehtovaa saada synninpäästö tälläiseltä...Kuhan ei päästäisi suustaan jotain mikä saisi hänen puolikuolleeksi kauhusta. Papitar odotti yhä sitä päivää jolloin kuninkaan velho tulisi myös hänelle ripittäytymään.

"Joten, aloitammeko?" Ophelia kysäisi hymyillen laskiessaan kupin äänettä takaisin pöydälle. Hän ei ollut edes muistanut esitellä itseään, mutta se johtui siitä ettei hänen pahemmin tarvinnutkaan. Lieni hieman ylimielistä uskoa että kaikki tunsivat hänet, mutta tottumus mikä tottumus. Hän ei huomannut miehessäkään mitään ihmeellistä... paitsi hieman yli ruskettuneen ihon näin kevät vaiheessa. Myöskään kovin vanhaksi hän ei miestä uskonut, joten tuskin tällä oli mitään niin pahaa mitä hänen korvansa eivät kestäisi.

[Aksutar]

Alf

Alf kuunteli tarkkaan kun papitar selitti mitä synninpäästö oli.. Se meni ja lujaa ohi Alfin tajunnan, mutta ihan sama. Kai siinä piti kertoa jotain kamalaa mitä oli tehnyt ja sitä piti katua.. tosin Alf ei tähän hätään keksinyt yhtään mitään mikä kadutti häntä.
"en ole koskaan rukoillut.. paitsi ehkä ihan naperona" Alf tuumasi ohimennen Ophelian kysyessä rukoulusta.. tosin silloin hän ei rukoullut ihmisten jumalia, vaan mitä haltijoilla nyt yleensä olikaan..
Sitten Papitar kehotti häntä aloittamaan.. Alf mietti hetken katsellen kattoon, pysyen tääysin hiljaa tuon ajan.
"kolmessasadassa vuodessa on kerennyt tekemään vaikka mitä, muttaa... katsotaans.." Alf aloitti sukien jälleen partaansa... mitä hän katui? Oliko hän tehnyt jotain mitä katui niin paljon, että uskoi sen takia joutuvansa "pahojen poikien" paikkaan... ei kai..
"no, yksi on kai se kun tapoin isovanhempani veljen.. se suippokorva ei oikein tykännyt äidistäni, joten metsässä kun siihen törmsin niin tapoinpa mokoman.. ystävänsä voi valita, mutta sukuaan ei, kuten tapana sanoa" Alf aloitti.. hän todellakin oli tappanut isänsä äidin veljen, kun siihen tilaisuuden oli saanut. Tosin se oli tapahtunut vasta sen jälkeen kun Alfin äiti oli tapettu.

[Ivy]

Ophelia

Ophelia aravasi sen... Arvasi ettei mies olisi rukoillut pitkiin aikoihin jos ollenkaan. Hön pysyi kuitenkin hiljaa ja antoi miehen puhua, sehän hänen työnsä oli ja otti omankäden oikeuden simaista teetä aina vähän väliä. Teet olivat tosin purskahtaa ulos hänen suustaan ja siraimistaan Alfin seuraavasta lauseesta! kolmesataa vuotta!? Mies ei tainnut ollakaan ihan puhdasverinen, näin Ophelia päätteli kähiessään niin hillitysti kuin pystyi kurkkuaan selväksi... Ophelia katsahti mieheen, tutkaillen tätä hiljaisuuden ajan kunnes tämä aloitti. Tappo.
Ophelia oli haudan hiljaa eikä siemaissut teetään vaan antoi tämän puhua loppuun.
"Suippo..korvan?" Ophelia uskaltautui kysymään, sivuuttaen varsinaisen synnin hetkeksi sillä hänen uteliaisuutensa alkoi hieman heräilemään, vaikkei sellaista uteliaisuutta hyveeksi voinut laskeakkaan.
"Kolmesataa vuotta? Olet siis...noin kaksikymmentäkolme kertaa minua vanhempi" Ophelia laski pikaisesti vilisevistä sormistaan. Hetken Ophelia pysyi nolona hiljaa paikllaan ja nosti katseensa takaisin Alfiin.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus udella" Ophelia pahoitteli ja hörppäisi teetä päälle, toivoen salaa samalla että mies olisi kuitenkin halukas selittämään.

//83//

[Aksutar]

Alf

Alf oli astetta huvittuneempi kun Ophelia purskautti teet ulos. Tämä ei selvästikkään osannut edes epäillä että Alf oli puoliverinen.. hyvä niin, sitä hän halusikin. Tosin hän oli jo niin ihmismäinen ettei häntä erehtynyt luulemaan puolihaltijaksi edes vahingossa.
"jep jep.. puolihaltija, isän puolelta. Tosin haltijoita kohtaan en tunne minkäänlaista myötatuntoa.. ne sydämettömät, itseään täynnäolevat, kieroutuneet otukset eivät minulta sääliä saa" Alf sanoi, kääntäen samalla päätään hieman ja veti hiukset pois toisen korvansa edestä, näyttäen riekaleisen korvanlehden.
"tämän takia minua on vaikea tunnistaa puoliveriseksi.. revin ne irti ensitapaamisella kuninkaamme kanssa. Hän piti siitä yllättävän paljon" Alf kertoi kääntäen kasvonsa takaisin papitarta kohden.
"no, miltä nyt tuntuu tietää että puolihaltija istuu täällä kanssasi puhumassa henkeviä? Vai onko sinulle edes väliä sillä kuka tänne tulee puhumaan..." Alf sanoi lopulta laittaen kätensä jälleen puuskaan ja virnisti pienesti.

[Ivy]

Ophelia

Ophelia kuunteli slmät pyöreinä kun Alf paljasti kuin paljastikin itsensä puoliveriseki. Sellaista hänen luonaan ei olekaan käynyt pitkiin aikoihin, jos ollenkaan, eihän Ophelia osannut tästäkään sanoa että oliko tämä ollut ihminen vaiko puolikas ensimmäisen kerran tämän nähtyään. Sitten kuuluikin haukunnat haltijoita kohtaan että oli ihme että mies onnistui säästelemään suurimpia kirosanoja hänen läsnäollessaan, miehen puoli oli harvinaisen selvä. Sitten tämä sukaisikin mustia hiuksiaan pois korvansa edestä ja Ophelia sai nähä repaleiset korvat... Se näytti siltä että se olisi tehnyt kipeääkin, mutta se ilmeisesti oli eräs tapa päästä heidän kuninkaan suosioon. Ophelia katseli korvia hetkisen tutkiskelevana, ei kuitenkaan sydänjuuriaan moisesta järkyttyneenä ja siemaisi teetään. Sitten mies kysyi miltä hänestä tuntui saatuaan tuon kaiken äskeisen tietoonsa.
Ophelian ei auttanut muu kuin lähteä kikattamaan nopeasti suljuttuun nyrkkiinsä Alfin virnistäessä, tietämättä tarkaan mitä miehen äskeisessä lauseessa oli ollut niin huvittavaa.
"En mitään! tai siis, onhan se vähän erikoista" Ophelia sai sanotuksi pyyhkiessään naurun kyyneliään silmäkulmistaan.
"Siitä on aikaa kun puoliverinen on tullut kappeliin...Eikä sillä ole mitään väliä niin kauan kuin on oikealla puolella" Ophelia sai sepitettyä ja laski kupin pöydälle.
"Vai että tappo...vielä oma sukulainen...kaduto sitä?" Ophelia vaihtui kikattavasta pikkutytöstä takaisin vakavaksi ammattilaiseksi. Hän ei aivan käsittänyt miksi joku tappaisi oman sukulaisensa, vaikka olihan miehen tapaus hieman erikoinen, vaikkei se oikeutta antanutkaan.

[Aksutar]

Alf

no hyvä ettei puoliverisen vierailu ollut mitenkään erikoista. Alf ei tuntenut itseään enää niin suureksi friikiksi. No, kävi selväksi että papitarkin taisi olla henkeen ja vereen ihmisten puolella.. hyvä vain, Alf ei tykännyt puolueettomista ollenkaan. Hänen mielestään nämä olivat täysiä pelkureita, luulivat pääsevänsä helpommalla jos olisivat tavallaan molempien puolella. paskat, Alf kyllä pieksi mielellään jokaisen puolueettoman, mikäli tilaisuus vain tulisi.
sitten palattiin takaisin tappoon.. Alf mietti hetken, mutta pudisti sitten päätään. Ei hän sitä katunut, ei sitten ollenkaan.
"ehei, en oikeastaan kadukkaan... onhan sitä nyt tultu tapettua niin nuorta kuin vanhaakin, naista ja miestä ja kaikenlisäksi tehty kaikkea muuta epämukavaa... mitä nyt välillä ryöstelty, rähiköity ja raiskattu, mutta sitä se elämä on. Jos papitar ei ole huomannut.. tai no, eihän sitä täältä muurien sisältä oikeastaan huomaakkaan." Alf tiivisti kaiken näin pienksi sieväksi puheeksi.. no, olihan siinä asioita mitkä olisi voinut jättää mainitsematta, mutta mitä suotta. Antaa tulla kun kerran on asiaa.

// 8DDDDDD //

[Ivy]

Ophelia

Pian Ophelia sai katua kysymystään ja suuresti. Ei se, että mies myönsi ettei katunut tekoaan ollenkaan vaan se kaikki joka tuli tämän jälkeen. Mies olikin yllätteän tappanut paljon enemmänkin, harrastanut villiä elämää ja tehnyt jotain aivan sopimatonta ja rikollista mitä Ophelia ei kehdannut sanoa edes mielessään, ei tässä tapauksessa... Ophelia ei katsonut miestä enää ollenkaan lempeästi, vaan neutraalisti ja lähestulkoon kylmästi. Hän kaatoi vielä lämpimästä teepannusta teetä kuppiinsa ja otti sen kämmeniensä lämmikkeeksi.
"Kai sinä sentään ymmärrät sen verran että se mitä sinä olet tehnyt, ei ole ollut oikein..?" Kai tämä nyt sen verran ymmärsi. Ophelia mietti myös sitä, että miksi mies oli ylipäätänsä hänen luokseen tullut jollei tämä kerran katunut yhtään mitään. muurien sisällä pysymiseen ophelialla taas oli omat syynsä.
"Ehdotan, että mietit ensi kerralla ainakin kahdesti, kadut edellisiä syntejäsi ja rukoilet anteeksi antoa mikäli taivaaseen mielit..." Ophelia osasi sanoa vielä rauhallisesti, vaikka hänen oli tehnyt mieli lisätä vaikka mitä. Eihän Ophelia tiennyt kehen tämä oli mennyt luvatta koskemaan, mutta puolueen vaihtajaksi oli aika otsaa mennä sortua moiseen.
"Vai näetkö että sinulla on mitään oikeutta mennä kajoamaan toisen ruumiiseen?"

//GOING TO HELL!//

[Aksutar]

Alf

sitten tulikin se saarna mitä Alf oli odottanut. Noo, Alf kuunteli hiljaa loppuun ja oli nauraa sitten kun papitar sai asiansa loppuun. Alf hymyili kierosti, pudistellen samalla päätään ja hieroi otsaansa.
"kaikki eivät ilmeisesti ole olleet rehellisiä tänne tullessaan. Älä luule että minä olisin ainoa! Herran jestas, näkisit mitä sotilaat tekevät jos löytävät haltija naisen metsästä. Minä olen vain pieni paha siihen verrattuna. Eihän siitä puhutakkaan kenellekkään.. jokaisella heistä on omat perheet, vaimot jotka odottavat kotona. Sen takia siitä ei puhuta, eihän täydellinen perheen isä saisi paljastua halpamaiseksi raiskaajaksi.. tosin minulla ei ole mitään menetettävää, joten voin ihan hyvin avautua tässä kaikesta, kerroit eteenpäin tai et" Alf sanoi hymyillen vinosti..
...ehkä tuota ei olisi kannattanut kertoa noin nuorelle papittarelle, mutta totuus oli ettei kukaan täällä tanssinut ruusuilla kera puhtaiden papereiden.. paitsi ehkä papitar, tai no, mistä sen tiesi mitä tämäkin oli puuhaillut.
"ja minullahan on oikeus tehdä mitä vain, mitä kuningas ei kiellä" Alf vastasi Ophelian viimeiseksi esittämään kysymykseen.

[Ivy]

Ophelia

Ophelia ei sanonut mitään Alfin seuraaviin sanoihin... Puolustelut että olisi pienempi paha kuin jotkin vartijat löytäessään haltija naisen metsässä eivät pehmittäneet asiaa juuri yhtään. Ja ei, ei Alf ollut ainoa tähän asti joka oli tullut tunnustamaan raiskauksia ja aviopetoksia hänelle ja hän oli papittarena pitänyt samanlaista hienosteltua saarnaa näille kaikille. Räjähtäminen ei yksinkertaisesti kappelissä käynyt.
Raiskaus oli sinänsä myös hieman arkahko aihe, sillä Ophelia ainakin piti kaiken pahan alkua ja juurta haltija kuningas Arania prinsessa Lilyyn kajoamisesta kiristyksen seurauksena.
"...vai niin" Ophelia sai sanotuksi Alfin viimeiseen lauseeseen ja hörppäisi teetä kuivaan kurkkuun. Vai muka oikeus... Ophelia oli eri mieltä, mutta toisten uskomuksia ja periaatteita oli lähes madotonta lähteä muuttamaan ja kuningasta hän ei uhmaisi ihan niin helpolla, vaikka laki olikin hänen mielestään aivan vääränlainen. Olihan hänkin lähellä menettää neitsyytensä jouduttuaan typerän takeen takia tyrmään ellei Black olisi ollut hänen turvanaan.
"En minä näe tarpeeksi pätevää syytä eteenpäin kertoa. Ja enkä minä luule että sinä ainoa olet, älä ajattele itseäsi niin ainutlaatuisena. Mutta harvemmin minulle tulee kukaan puhumaan synneistään joita ei edes kadu." Ophelia korjasi Alfia ja vilkaisi miehen vasemman silmän ylitse menevää arpea... Arven alkuperää lieni turha edes miettä miehen elämäntapaa ajatellen. Suurempi kysymys oli että meinasiko mies piakkoin lähteä vai jäädä saarnaamaan hänelle kuinka ulkomaailmassa koira syö koiraa. Silti papittaren katse jäi tuijottamaan miehen arpea ilman sen kummempaa syytä.

[Aksutar]

Alf

Alf virnisti Ophelian puheille.
"enhän minä ainutlaatuinen sanonut olevani, miehet eivät vain pahemmin kehuskele sillä että kävivät papittarella kertomassa raiskauksita, mitä ovat tehneet.. toisin kuin muista synninpäästöistään." Alf sanoi ja huomasi Papittaren tuijottavan hänen arpeaan.
"Haltijat.. lieneekö yllätys tuo. Oli vähällä ettei silmä mennyt! Mutta tapoimpahan kymmenen niitä siinä ohimennen" Alf totesi samalla kun hipaisi arpeaan.
kuulostihan se mahtipontiselta, eikä se kyllä ihan niin mennytkään, mutta minkäs teet. Alf ei vieläkään ollut kertonut kenellekkään sitä oikeaa versiota siitä tarinasta, mitä oikeasti tapahtui kun hän sai arpensa.
"mutta se siitä. On ehkä yksi asia mitä todella kadun.." Alf aloitti siirtyen jälleen sukimaan partaansa.
"Kerran löin naista. sen jälkeen ei ollut hyvä olo.. se oli ehkä ainoa kerta jolloin tosissani olen katunut tekojani.." Alf kertoi..
..tuntuihan se oudolta että mies joka tappoi ja raiskasi naisia, tunsi omantunnon tuskia kun sattui läpsäisemään yhtä mokomaa poskelle.. maailma oli ihmeellinen paikka.