synninpäästö


Kuuluisa tai vähemmän kuuluisa Ophelian kappeli. Pieni ja sievä kappeli on jopa niin pieni että siellä tuskin mahtuu seisomaan. Sisällä on alttari ja kaksi tyynyä johon voi istua, tosin toinen on jo Ophelian istuimena. Sisällä on paljon kynttilöitä jotka luovat valoisan ja lämpimän, kodikkaan tunnelman. Sisällä on myös pieni kello, jota kuuluu soittaa jos esittää jumalille toiveen, maksusta tietysti. Opheliaa voi mennä tapaamaan synninpäästön merkeissä taikka muuten vaan keskustelemaan.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 28, 2009 3:40

Ophelia

Ophelia havahtui arpea tuijottamasta kun Alf sanoi ääneet 'haltijat'. Siitä seurasikin melko uskomaton tarina kuinka mies oli selvinnyt vain arvella mutta tappanut kymmenen muuta. Ophelia ei tiennyt uskoako vai eikö, joten vain hymyili kuuntelevaisena. Vielä yksi hörppäsy ja kuppi oli jälleen tyhjä. Sitten kuului se jota Ophelia oli toivonut jo hetken aikaa kuulevansa, jotain josta mies katui! Ophelia heristi korvansa ja katsoi miestä silmiin, odottaen kuulevansa ehkä ikuiseksi traumakseen sen, mikä oli niin kamalaa josta katua kun kaikki edeltävä ei ole ollut.
Vastaus jätti kieltämättä kylmäksi. Ophelia toljotti Alfia hetken lievä pettymys kasvoillaan, vaikka oli toisinajatellen kiitollinen ettei sen suuremmasta kumminkaan ollut kyse. Ei sillä että mikään edeltävä olisi mitenkään vähäteltävissä.
Ophelia korjautti pikaisesti asentoaan, kaatoi taas kupillisen itselleen sekä miehelle, työntäen kuppia hieman miehen puolelle pöytää.
"Maista edes niin saat edes vähäsen mielenrauhaa" Ophelia sanoi kuuloastaen tahattomasti ironiselta ja siemaisi. "Vaikka sanotkin että se on naisten juomaa, niin kuninkaan velho juo sitä ihan mielellään... Tekeekö se silloin hänestä yhtään vähempää miestä?" Papitar kysyi laskiessaan kupin pohjan kämmenelleen.
"Alf, on helpottavaa kuulla että sinä sentään omaat jossain asiassa katumuksen tunteen, mutta tässä tilanteessa se ei valitettavasti juurikaan auta..." Kyllä, tottakai Ophelia oletti että mies halusi synninpäästön, vaikka melko kehnosti se menikin. Ensikertalainen... Nyt ei menty edes sen piikkiin.

//YAYZ! Muutto tehty! \o/ suurimmaksi osaksi//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 28, 2009 7:59

Alf

Alf tuijotti kuppia jonka Ophelia oli tunkenut lähemmäksi. Ei, hän ei aikonut maistaa tuota vaikka kuinka papitar sitä tuputti. Sitten Alf saikin kuulla että itse saatana joi teetä.. tai siis, kuninkaan velho, mutta tämä nyt liikkui pitkin kylää erinäisillä lisänimillä. Alf tosin oli vain kerran törmännyt velhoon kasvotusten, eikä tuo silloin vaikuttanut kovinkaan pelottavalta.. mutta niinhän ne sanoo, pahuuden tiet ovat arvaamattomat. Ties vaikka papitarkin olisi itse piru!..tuskin, ei noin nätti ja suloinen tyttö voinut olla mitään pahaa. vai oliko?
Sitten tuli seuraava saarna siitä, kuinka se oli helpottavaa kuulla että hänellä oli edes jotain katumuksen tunteita, mutta tuo nyt ei tässä tilanteessa pahemmin auttanut... Alf hymähti pienesti ja alkoi taas sukimaan partaansa, tuijottaen papitarta hetken..
"Kukaan ei laske velhoa ihmiseksi saatika mieheksi... eukot puhuu että se olisi vain loitsuillansa noitunut prinsessan ja yrittää sitäkautta valtaistuimelle" Alf sanoi työntäen teekupin takaisin Opheliaa päin, torjuen näin 'ystävällisesti' tämän tee tarjouksen.
"mikä velho on edes miehiään?" Alf kysyi kurtistaen kulmiaan.
Hän oli kuullut että papitar oli liikkunut velhon kanssa muutamaan otteeseen ihmisten ilmoilla.. ehkä tämä tiesi velhosta enemmän, Alfilla kun ei nyt ollut pokkaa mennä kysymään asiasta suoraan itse velholta.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 28, 2009 8:37

Ophelia

Ophelian teetarjous ei oikein uponnut puolihaltijaan... No Ophelia hörppäsi omaa teetänsä siitä huolimatta ja kuunteli sivukorvalla kuinka Blackia ei laskettaisi mieheksi saatika ihmiseksi. Ophelia ei tiennyt mitä tuohon tuumata... Hän tiesi että Black oli hieman omalaatuinen ja eikä niin vähääkään. Mutta silti hän osasi nähdä Blackissa paljon hyvää kaiken pahan läpi, niin varmaan Lilykin teki, ei suhteesta muuten tulisi yhtään mitään. Sitten Alf kysyi mitä Black oli oikein miehiään. Ophelia laski teekupin pöydälle, tuntien saaneensa teetä tarpeekseen koko loppupäiväksi.
"Mitä tuohon nyt sanoisi... Black on yksi läheisimmistä ystävistäni Lil--prinsessan ohella" Ophelia vastasi lyhyesti, puhutellen velhoa tutummissa merkeissä nimeltä, korjaten itseään virallisemmaksi Lilyn kohdalla.
"Jos haluat tietää hänestä enemmän niin keksi tekosyy mennä hänen puheilleen" Ophelia neuvoi hymyillen viettomasti, kiertäen kaikki mahdolliset varoituksen sanaset.
"Mutta Alf, miksi sinä tulit synninpäästöön jollet sinä tosiaan halua mitään pyytämää anteeksikaan?" Tämä oli papittaren viimeinen kysymys nostaessa teekupin jälleen kämmeniinsä...

//8DDDDDD Me luw u long time//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 28, 2009 9:37

Alf

Läheisimmistä ystävistäni? Oliko papitar ja velho todella ystäviä? Se oli jo vaikea uskoa, eihän velho ollut näyttänyt minkäänlaisia ystävällisiä eleitä kenellekkään.. paitsi huhupuheiden mukaan prinsessalle.. ja varmasti olikin, jos prinsessa kerran oli ollut paksunakin mokomalle... onnekas velho... Tosin ei Alf lapsia haluaisi, vain vähän pökkäistä.. Se siitä!
Alf naurahti pienesti Ophelian ehdottaessa että Alf keksisi tekosyyn päästäkseen tekemään lähempää tuttavuutta velhon kanssa. Mikä ettei, jos halusi leikkiä hengellään! Alf ei todellakaan ollut tuon lähelle menossa, ellei tarve todellakin vaatisi. Kyllä Alf saattaisikin hankkiutua velhon lähelle.. jos olisi tarpeeksi juovuksissa! Siihen ei selvinpäin kyennyt kukaan. Ei ainakaan Alfin mielestä.
Sitten papitar kysyi, miksi Alf oikeastaan oli tullut synnin päästöön. Alf laksi katseensa katosta papittareen ja virnisti erittäin pervosti.
"Vedonlyönti, hyvä papitar. Enhän minä tänne muuten olisi tullutkaan! Anteeksi nyt vain, mutta minä taidan joutua sitten helvettiin sen sileän tien.. onhan minulla sentään jo melko tyylikäs parta piruksi" Alf sanoi sukaisten partaansa.
"joten arvaampa että minun on parempi poistua sen sileän tien" Alf lisäsi, nousten seisomaan.. varoen tietenkin päätään, katto kun nyt sattui olemaan melko lähellä.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1841

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 29, 2009 4:34

Ophelia

Vedonlyönti? ...Tähän Ophelia ei todellakaan tiennyt mitä sanoa, vaikka täytyi hänen myöntää tilanteen olevan melko huvittava. Jos Jumala ei salamaa heidän niskaansa nyt iskisi niin kaikki olis hyvin vielä toistaiseksi.
"Eheh.." Ophelia naurahti pienesti miehen parta kommentille, eikä todellakaan lähtenyt kieltämään etteikö mies menisi helvettiin jollei asialle mitään tehnyt. Sitten Alf nousikin ja oli mitä ilmeisemmin tekemässä lähtöään.
"Selvä. Oli mukava tavata sinut Alf. Mutta suosittelisin sinua tosiaan miettimään miten meinaat loppuelämäsi viettää..." Ophelia sanoi, äkkäisten sitten lähteä kaivamaan taskuaan hetken aikaa, nousi ja ojensi sitten kätensä kohti miestä.
"Ota edes tämä... Ei siitä kai haittaakaan voi olla ja jos ei muuta, niin todistus ystävillesi täällä käymisessä." Ophelia sanoi katsoen miestä silmiin, pidellen kädessään nahkanyörin päässä olevaa puusta veistettyä ristiriipusta. Sen oli ollut hänen vararistinään sen aikaa kunnes oli saanut uuden syntymäpäivälahjakseen velholta.

//v3v//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 29, 2009 5:13

Alf

Alf pääsi kuin pääsikin pystyyn päätään kolauttamatta ja oli jo lähdössä, mutta sitten papitar alkoi kaivamaan jotain taskustaan. Alf ei vastannut mitään siitä miettisikö hän vai ei miten loppuelämänsä viettäisi, tuijotti vain papitarta melko mitäänsanomaton ilme kasvoillaan ja odotti että tämä saisi asiansa loppuun..
Todennäköisesti Alf jatkaisi elämäänsä samaa rataa, ei häntä yhtään kaduttanut, mikä tarkoitti sitä että papitar ei ollut saanut taottua järkeä hänen päähänsä. Kuka sinne nyt mitään saisikaan taottua.. paitsi ehkä eräät, mutta niistä ei sitten enempää.
Papitar sai kaivettua taskustaan puisen ristin ja tarjosi sitä nyt Alfille. Alf tuijotti ritsiä hetken, nostaen sitten katseesna papittareen ja otti ristin tältä.. tosiaan, tällä hän ainakin saisi todistettua että kävi papittaren luona.. ja jos tuo nyt ei riittänyt todistusaineistoksi, sitten Alf tulisi ja raahaisi papittaren mukanaan sen todistamaan.
"tattis.. ja hyvät yöt" Alf sanoi lopulta ja käveli ulos pienestä kappelista, vetäen syvään viileää ulkoilmaa ja lähti käppäilemään sitten sotilastuvalle, sen kummempia vitkastelematta.

// o3o //
Edellinen

Paluu pihakappeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö