Pelastaja [sov]

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Pelastaja [sov]

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Helmi 2010, 21:21

Kija

Kija, pieni vihreä karvakerä liilalla raidalla selässään, hengitti enään heikosti. Ruumis miltein kokonaan lumihankeen uponeenna, pieni ruumis ei kestänyt kovinkaan kovia pakkasia. Ja tänä päivänä oli harvinaisen kovat pakkaset. Joten ei ollut mennyt kauaakaan, kun pieni lapsi oli jäätynyt kiinni.
"Kii....", Kija inahti hiljaa, yksi jalka kun vahingossa liikahti. Tyttö ei pystynyt enään edes liikkumaan pitääkseen itsensä lämpimänä. Oli niin kova nälkäkin, ettei vatsasta kuulunut ääntäkään... Oikeastaan niin kova nälkä, ettei hän enään edes tuntenut nälkäänsä.

Kija tahtoi vain nukahtaa, mutta lihassärky esti pientä vesihenkeä saamasta unenpäästä kiinni... Joka kerta kun yritti, niin Kija yritti parannella asentoaan. Ja jokainen liikahdus sattui entisestään, herättäen hänet uudestaan ja uudestaan.

Ja lumisade alkoi jälleen, peittäen entisestään valkoista maata entisestään. Vaikka näkymä olikin kaunis, mustia puita valkoista sadetta ja kinoksia vasten, ei Kija nähnyt mitään kunnolla puoliumpinaisten silmien takaalta.

[[Ivor ja suskari tänne näin ^^ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Helmi 2010, 22:25

Ivor

Ilma tosiaan oli todella kylmä ja pakkasta oli varmasti yli parikymmentä astetta, siintä Ivor olisi voinnut lyödä vaikka vetoa kenen hyvänsä kanssa. Mutta onneksi kolmi metrisellä demonilla ei kylmyyden puolesta ollut mitään vaaraa, sillä tuolla oli kaunis ruosteen punainen turkki suojanaan kylmää vastaan ja jalassaan vielä mustat löysät housut, jotka pysyivät jalassa vyön kanssa. Vyöllä roikkui paksu ja ehkä normaalille tallaajalle panava ja paksu ketju, jonka toisessa päässä roikkui sirpin tapainen tappava terä. Eihän sitä koskaan tiennyt ketä vastaan tulisi.

Ivor käveli eteenpäin korkeassa nietoksessa upoten lumeen nilkkojaan myöten, välillä jopa syvemmällekkin. Mutta se ei haitannut ollankaan demonin reipasta liikkumista lumihangessa, tuon ihaillessa matkalla hieman maisemia mennessään vaaraa kuin ei vaikuttanut olevan missään tällä hetkellä. Ja miksi olisikaan? Kaikki olisivat tällä säällä sisällä lämpimässä, paitsi ne jotka pärjäsivät pakkasella.
Ivor siirsi kullankeltaiset silmänsä lumihankeen maisemasta nähdessään jotakin silmäkulmassaan.. Koira demoni höristi korviaan katsellen outoa mönttiä lumihangessa astellen lähemmäs muutamalla isolla askeleellaan. Demoni kyyristyi pienen möntien viereen katsellen sitä hetken aikaa tekemättä mitään. Oikeastaan Ivor epäili tuon pienen otuksen jo kuolleen..
Demoni laski ison kätensä otuksen kylmää ja hieman jäätynyttä turkkia vasten pyyhkien lunta pois.
"Reppana.." Ivor mumisi huomaten otuksen hengittävän vielä ja pieni lempeä hymy nousi vanhan demonin kasvoille. "Pieni ja pippurinen ainakin olet." Ivor lisäsi ja nosti pikkuisen otuksen yhdellä kädellä syliinsä kuin vasta syntyneen lapsen, painaen pienen karvapallon vasten karvaista ja lämmintä rintaansa. Koira demoni pyyhki lumet pois pikkuisen päältä katsellen ympärilleen pikaisesti..
"Sinut pitää saada suojaan." Ivor pupisi itsekseen ja löysi katseellaan kivi halkeaman johon ei ainakaan kylmä tuuli sattunut millään tavalla. Miksei Ivor viennyt pikkuista haltia kylään? Sinne oli tästä katsottuna aika pitkä matka ja pikkuinen ehtisi kuolla jo matkalla. Kaikkein parasta olisi edes lämmittää pikkuinen kuntoon edes omalla ruumiinlämmöllä.
Ivor nousi ylös ja mönki sitten sisään kahden kiven väliin käyden istumaan lehti pehmustettuun koloon pikkuinen karva nyytti sylissään. Demoni painoi pikkuisen itseään vasten mahdollisimman tiiviisti ja jäi odottamaan.
"Olkoot Jumala puolellasi pikkuinen." Ivor sanoi ja siliti pikkuisen päätä etusormellaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Helmi 2010, 22:53

Kija

Kija inahti taas, kun tunsi jonkun nostavan itseään. Pieni karvakasa painettiin isompaa karvakasaa vasten, ja lämpö alkoi ottamaan sijaa pienen kehon kylmyyden sijaan. Kijan keho oli pienenä tapauksena erittäin alttis vaihtolämpöisyydelle, ja se nähtiin tässä uudemman kerran. Eikä pienempi karvakerä huomannut kun sitä kannettiin muualle. Mutta kyllä se huomasi, kun lämpötilansa nousi.

"Ki...juuu?", tyttö äänähti hiljaa, ja nosti sitten päätään. Missä hän oli? Ainakin oli lämmintä, se oli varma. Tyttö nuuhki pienellä mustalla kirsullaan hieman tarkemmin, saadakseen paremmin selville mistä oli kyse. Pallomainen häntä heilahti kevyesti, kun tytön silmät huomasivat kuka häntä piteli. Tuntematon naama, mutta silti. Kijan silmät olivat edelleen puoliummessa, mutta lämpö sai hänet ainakin heräilemään paremmin... jopa ehkä puhumaankin? No ei, Kija painoi itseään vain hieman lähemmäs isompaa, toisten mielestä ehkä pelottavaakin olentoa vasten, mutta tässä nähtiin Kijan sinisilmäisyys. Mitä väliä ulkonäöllä tai rodulla on, Kija tahtoi vain leikkiä päivät pitkät jonkun kanssa...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Helmi 2010, 00:30

Ivor

Demoni istui hiljaisuudessa pikkuinen otus sylissään suojassaan, pitäen samalla silmällä ja kuulokorvalla sitä jos paikalle sattuisi vahingossa muitakin. Eikä Ivor tarjoittanut pelkästään kaksijalkasia vaan myös nelijakaisia, jotka tähän aikaan vuodesta olivat harvinaisen nälkäisiä. Söivät kaiken mitä vain vastaan tuli, jopa omaa elämäänsä uhmaten. Nälkä teki sokeaksi.
Ivorin ajatusmaailma katkesi siihen paikkaan kun hänen sylissään oleva karvapallo liikahti ja näytti elpymisen merkkejä. Demonin kasvoille levisi lempeä hymy tuon äänähtäessä ja alkaessa siitten nuuskimaan demonia.
"Ei hätää pikkuinen olet turvassa." Ivor hymähti pienesti pikkuisen karvapallon katsellessa demonia nappisilmillään. No ainakaan tuo ei vaikuttanut paljoa säikkyvän Ivorin astetta hurjempaa ulkonäköä millään tapaa.

Otus painautui paremmin demonia vasten ja Ivor laski toisen kätensä tuon selän päälle "peitoksi" ja suojaksi selälle, että tuo lämpenisi vielä paremmin ja nopeammin.
"Osaatko puhua?" Ivor kysyi pikkuiselta, vaikka hieman epäilikn sitä osaisiko tämä oudon näköinen karva kasa edes puhua yhtään mitään. Sinänsä olisi sääli, juttu seura kelpaisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 23 Helmi 2010, 00:40

Kija

Kun isompi otus sitten puheli vielä rauhallisella äänellä, Kijan varmuus siitä että tämä oli kiltti kaveri kasvoi aste asteelta. Varsinkin saatuaan toisen kädestä itsellensä peiton. Minkä ihmeen takia kaikki valittivat pienuudestaan, Kija oli miltein kaikkia pienempi, ja nautti silti elämästään täysin rinnoin. Tässäkin kohin pienestä koosta oli vain hyötyä.

"Osaa Kija puhua.", pikkuinen totesi unisesti koira-otuksen kysymykseen, ja painoi sitten poskeaan tassujaan vasten. "Lämmintä...", tuo vielä mutisi, ja häntä heilahti jälleen.
"Kija meni eksymään.... Ja jäi kiinni hankeen.", tyttö selitti mitä oli tapahtunut. Hän oli eksynyt kotikolostaan, eli tukista jonka sisällä pikkuinen oli nukkunut. Siellä oli lämmintä, tarpeeksi tilavaa, ja ihme kyllä myös pehmeää. Kija oli huomannut että sammal on pehmeää, ja sitten raahannut sammalta pieneen tukinkoloon itsellensä pehmusteeksi. Eipä se tiennyt, että sammal piti myös kylmän loitolla.
"Kija on Kija, mutta kuka Kijan pelasti?", Kija piipitti vielä, katsoen ihmeissään punaturkkia.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Maalis 2010, 20:02

Ivor

Kuten oli jo tässä usempaan otteeseen todettu, Ivor oli lauhkea kuin lammas luonteeltaan, vaikkei se sitä tarkoittanutkaan sitä etteikö demoni pystyisi olemaan myös raivoisa susi. Silloin olisi syytä arvostaa henkeään ja juosta, ellei ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä monen sadan kiloiselle lihas kimpulle, joka repii sinut kappaleiksi heti kuin kiinni saa. Jälki ei ainakaan tulisi olemaan kovinkaan kaunista.

Demonin kasvoille levisi pieni hymy otuksen avatessa suunsa ja Ivor ei tuon otuksen, jonka nimi ilmeisesti oli Kija, puhetyylistä voinnut muuta päätellä kuin että tuo oli viellä lapsi. Sitä paremmalla syyllä demoni oli tehnyt oikein auttaessaan pikkuista, olihan Ivor kuitenkin lapsirakas.
"Sinulla oli tuuria kun löysin sinut.. muuten olisi voinnut käydä hassusti." Demoni hymähti pikkuiselle silitellen hellästi tuon selkää. Ehkä pitäisi sitten palata haltia kylään kun Kijakin, kuten otus itseään nimitti, näytti jo toipuneen varsin hyvin pikku paleltumisestaan.
"Mukava tutustua, itse olen Ivor." Demoni esitteli itsensä ja jatkoi. "Mutta olisi syytä siirtyä turvallisempaan paikkaan, tai ainakin lämpimämpään. Kestätkö pikku matkan?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Maalis 2010, 10:44

Kija

Kijan pallomainen heilahti uudestaan ja uudestaan,muistuttaen pientä pölyhuiskua. Hypnoottiset turkoosit silmät katsoivat punaturkkista, ja lopulta pieni suu venyi suunnilleen sokeriakin makeampaan hymyyn kun Ivor esitteli itsensä. Kija oli tälläinen, sille ei voinut mitään... Eikö pienen pienet lapset aina olleetkin uskomattoman suloisia?
"Kestää, Kija on kävellyt rannalta tänne ja takaisinkin, joten Kija kestää pienen matkan.", hän sanoi samalla kun painoi taas kuonoaan toista vasten. Tottahan Kija puhui, mutta häneltä oli kyllä mennyt useampi päivä kävellä rannoilta tänne näin... mutteihan hän sitä ymmärtänyt, lapsi oli lapsi. Vaikka olikin aika karvainen sellainen.
"Minne?", hän kysäisi samalla kun silmät seurasivat maiseman vaihdosta. Sylivauva-ikäiseksi tyttö osasi kyllä kysellä, kyselykausihan tuli vasta kuuden vuoden paikkeilla? Ja jos Kija olisi tiennyt että kylään... Olisi hän riemastunut, hän ei ollut koskaan käynyt yhdessäkään kylässä. Vaikka olihan siinä aikaakin vielä...

[[Nyyh, kesti ja tuli lyhyttä... Q_Q ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Huhti 2010, 21:22

Ivor

Demonin kasvoille levisi pieni lempeä ja isällinen hymy Kijan hymyillessä demonille kuin pieni aurinko konsanaan. Eipä pikkuinen näköjään pahemmin kärsinyt, vaikka oli hetki sitten melkein kuoleman kourissa käynnyt. Tosin eihän noin nuori varmaan sitä asiaa ymmärtänytkään? Ja voi toki Kija oli suloinen, tai Ivorin mielestä kaikki lapset olivat suloisia. Sen siintä sai kun oli lapsirakas, ei edes lasta kyennyt tappamaan tai jättämään pulaan. Mutta ne olivat näin Ivorin mielestä täysin viattomia tähän koko sotaan, joka oli suorastaan naurettava.. Mutta ei sitä puolueettomanakaan pahemmin turvassa olisi.
"No hyvä niin.." Ivor sanoi hymyillen pienelle otukselle, vaikkei ollutkaan ihan varma oliko tuohonkaan edes luottamista. Mutta pois oli jokatapauksessa päästävä tai kummatkin paleltuisivat.
"Menemme haltia kylään.. sieltä saat hoitoa." Ivor sanoi hymyillen ja nousi ylös astellen ulos kivien välistä, lähtien kävelemään pieni ystävänsä sylissään suojaten tuota parhaansa mukaan kylmältä viimalta ja lumelta toisella kädellään.

Jonkin ajan päästä Ivor saapuikin haltia kylän reunamille, josta totta kai heti ensinmäisenä kyseltiin Ivorin mukana tulevasta karvapallosta. Ivor selitti nopeasti tilanteen vartijoille, jotka päästivät demonin sisään ilman ongelmia. Siintä demoni sitten jatkoikin sairastuvalle, jossa luovutti ainakin näin hetkeksi aikaa pienokaisen hoitajien käsiin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 16 Huhti 2010, 18:00

Kija & Splinter

Ei, Kija ei ymmärtänyt kuinka lähellä oli hänen tarinansa loppuminen. Koskaan varmaan tulisi ymmärtämäänkään, ja ehkä kaikkein paras niin. Ja sitten lähdettiin matkaan! Kija piti kiinni pienen pienillä tumpputassuillansa Ivorin sormista samalla, kun suuri koirademoni käveli eteenpäin. Kija ei ole koskaan ollut näin korkealla! Hän kurkki välistä alas, mutta painautui sitten aina takaisin kiinni Ivoriin ja tuon lämmintä turkkia vasten. Hii, ainakin pennulla oli hauskaa!

Harmiksi matkaa ei kestänyt kauaakaan, Kijalla oli nimittäin hauskaa. Mutta hauskempaa tuli kun he kylään pääsivät, Kijan katseli ympärilleen aivan ihastuksissaan. Kaunista, Kijan teki mieli telmiä pienten valopallojen kanssa. Mutta Ivor ei pysähtynyt ja antanut pienen karvapallon katsoa tarkemmin mitä nuo olivat, vaan jatkoi eteenpäin, suoraan erääseen koooorkeaasen rakennukseen. Kija otettiin tuolta, vaikka tyttö näyttikin ensin hätäiseltä. Minne Ivorsetä oli menossa!? Kija kuitenkin vietiin toiseen huoneeseen, ja tuota hoodettiin paleltumista niin hyvin kuin vain jaksettiin.

Samaan aikaan nuori poika käveli käytävillä, ja kantoi suhteellisen isoa mukia täynnä lämmintä juotavaa. Käskettiin viemään isolle koiralle... mutta miksi se oli siinä tapauksessa mukissa eikä lautasella, jos se kerran koira oli? Splinter ehti kääntyä nurkasta, ja iski sitten jarrut pohjaan, aktsoen käytävällä istuvaa JÄTTIMÄISTÄ koiraa, jolla oli haarniska päällä ja käveli kahdella jalalla, päätellen siis siitä että etutassut olivat sen verran käsimäiset.
"A-anteeksi?", poika kysäisi, ja käveli lähemmäs.
"Et sattuisi olemaan se "iso koira" josta hoitajat mainitsivat? Pyysivät tuomaan tämän.", hän sanoi samalla kun nosti hieman kuppia. No kyllä tuo ainakin tuntomerkkeihin sopi, paitsi että Splinter olisi tuossa vaiheessa sanonut kyllä "järkyttävän suuri" eikä "iso.".
"Minä tunsin oloni jo valmiiksi pieneksi, nyt tunnen itseni muurahaiseksi...."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Huhti 2010, 09:32

Ivor

Ivor tosiaan oli jäännyt odottamaan Kijaa ulkopuolelle, sillä ainakaan toistaiseksi tuolla ei ollut ketään huostaan ottajaa tai edes ketään joka katsoisi tuon perään, joten demoni oli päättänhyt ottaa sen itselleen hoidettavaksi. Eihän demonilla ollut sydäntä jättää pientä lasta yksinään ilman tukea ja turvaa keskelle suurta kylää, tai oikeastaan kaupunkia. Tosin ei hänkään voisi pahemmin pikkuista alkaa elättämään sillä hänellä oli työnsä johon ei oikein lapsi sopinut. Työaika kun tuli milloin mitenkin eikä siinä paljoa kysellyt haluaako vai ei. Pikkuiselle olisi siis löydettävä joku muu hoitaja, mutta kuka? Ivorin ajatukset kuitenkin keskeytyivät kun joku käveli käytävää pitkin ja katse siirtyi tulijaan, joka näytti astetta järkyttyneemmältä nähdessään jättimäisen koiran. No mikään ihme, Ivor ei ollut normaalimmasta päästä pituutensa suhteen... ja häneen verrattuna poika oli varsin pieni. Pian poika saikin suunsa auki ja pyyteli anateeksi astellen lähemmäs. Ivor kohotti aavistuksen toista kulmaansa hymähtäen sitten itsekseen mielessään. Tämä oli jollakin tapaa hyvin koomista.

"Hmm, eipä tässä muita "isoja koiria" ole näkynyt.." Ivor hymähti pojalle lempeästi ja otti vastaan pojan tuoman mukin eikä voinnut olla kuulematta pojan mutinoita. Olihan demonilla huomattavasti parempi kuulo.
"Ei koostakaan aina hyötyä ole." Ivor hymähti ottaen sitten pienesti hörpyn mukista. Lämmitti mukavasti.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Huhti 2010, 09:45

Kija & Splinter

Kija oli aivan hiljaa ja aloillaan, kun hoitaja kääri tuon lämpimään ja paksuun vilttiin, ja silitti tuota varovaisesti päälaesta. "Olet todella suloinen otus... mutta koetta hieman nukkua, niin jaksat kohta taas temmeltää.", tuo sanoi samalla kun siveli liilan vihreää turkkia.

"Onhan se noinkin.", poika myönsi, kun punaturkki sanoi, ettei muita kuvaukseen sopivia ei ainakaan näkynyt. Tuo otti kupin, ja Splinter vilkaisi ympärilleen, otti pari askelta taaksepäin ja istahti penkille toista vastapäätä. Jos nyt saisi vähän lepuuttaa jalkojaan...
Toinen sitten kuuli mitä Splinter oli mutissut, ja pojan teki mieli pamauttaa kätensä suulleen. Ei sitä pitänyt kuulla!
"Eh, olisi se silti mukavempaa olla vähän pidempi, ettei tarvitsisi katsoa kaikkia yläviistoon.", virnisti hiukan nolostuneena, ja vilkaisi sitten ovea jonka vieressä toinen istui. Olikohan odotuksen syy tuolla? "Kuka loukkaantui?", pikkuvelho kysyi yllättäen, ja painoi samantein käden suulleen. Ei sitä pitänyt noin sanoa! Ajatus oli purskahtanut suusta nopeammin kuin ahven vilahti veteen, mutta vahinko oli jo tehty. Splinter otti käden pois ja vilkaisi punaturkkia anteeksipyyntävästi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Huhti 2010, 20:07

Ivor

Poika päättikin sitten käydä istumaan demonin kanssa ja istahti Ivoria vastapäätä olevalle penkille istumaan. Ivor katseli hetken hiljaa Splinteriä ihmetellen mielessään muutaman sekunnin ajan miksi tuo tähän jäi, mutta tokkopa se demonille mitenkään kuului?
"Pysyt sentään paremmin huomaamattomana.. kaikki eivät tuijota kun kävelet kadulla." Ivor hymähti pienesti surkuhuvittuneesti. Demonia tosiaan katseltiin kadulla suut ja silmät selällään, etenkin jos ei ollit tottunut näkemään kolme metristä kahdella jalalla tallustavaa piskiä. Se toisinaan oli ärsyttävää ja inhottavaa.

Pojan seuraavalle kysymykselle Ivor nosti hienoisesti toista kulmaansa jääden tuijottamaan tuota muutamaksi sekunniksi ihan hiljaa. Ei poika varmaan tuota tahalleen möläyttänyt.. ainakaan käden suun eteen laittamis eleen tehtyään.
"Ei kukaan ole loukkaantunut.. löysin vain pienen karva pallon metsästä kylmissään, joten toin tänne hoitoon. Tosin en tiedä mitä sen jälkeen teen sen kanssa."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 18 Huhti 2010, 20:46

Kija & Splinter

Splinter naurahti surkuhuvittuneesti. "Ei tällä luonteella, minä suorastaan kerään ongelmia ympärilleni, vaikka koetan sitä välttää.", hän selitti, eikä voinut pienelle naurullensa mitään.
"Sen takia olisi hyvä olla hiukan isompi, en saisi kuonooni niin helposti."

Samaan aikaan, Kija alkoi jo heräillä. Tuo nosti päätään huovan sisältä, ja lopulta tuli ulos kokonaan sieltä. Hoitaja ei ehtinyt katsomaan karvapallon perään, kun tuo jo avasi oven tönäisemällä, ja näkikin Ivorin siinä vieressä! Tyttö naurahti iloisesti, ja hyppäsi penkille tuon vierelle... ainakin yritti. Hyppy jäi vähän puolitiehen, ja vesihenki jäi roikkumaan etutassuillansa penkistä, takajalkojen roikkuessa penkinreunan alla.
"KIII!", tuo ilmoitti läsnäolonsa, ja sai Splinterin katsomaan tuohon.
"Tuoko se karvaturri oli josta mainitsit?", hän kysäisi, ja nousi samantein nostamaan Kijan ylös, ettei tuo sentäs tipahtaisi. "Kija! Kija! Ei karvaturri!", tuo huudahti närkästynenä, ja Splinter taas naurahti vaivaantuneena.
"No anteeksi, anteeksi."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Huhti 2010, 19:02

Ivor

Vanha demoni ei voinut olla naurahatamatta Splinterin sanoihin pienesti kun tuo taas valitteli pienuuttaan ja isona muka olisi hyvä olla. Noh, oli totta että kookasta otusta pelättiin, mutta tässäkin huonoutensa: Ivor sattui nimittäin olemaan kävelevä maalitaulu ison kokonsa takia. Häneen oli sen verran helppo osua nuolilla...
"Äläs nyt.. pienuudellakin omat puolensa, olet varmasti nopeampi kintuistasi kuin minä ja mahdut pieniin paikkoihin piiloon." Ivor lohdutteli Splinteriä.

Ivor siirsi katseensa ovelle joka avautui auki ja sieltä tulikin hänen pieni karvainen ystävänsä, kipitellen samalle penkille jossa demoni oli ja yritti päästä ylös vähän vaivalollisen näköisesti. Tuohan meinasi pudota alas penkiltä takaisin lattialle, mutta onneksi poika pelasti tilanteen.
"On." Ivor vastasi Splinterin kysymykseen ja laski kätensä Kijan selän päälle rapsutellen sitä pienesti mietteliään näköisesti.
"Voisitko sinä ottaa sen hoitoosi? Minä en pysty menevän työni takia.." Ivor hymähti surkuhuvittuneesti. Rivisotilaalla ei paljoa ollut varaa ottaa lemmikkiä josta ei olisi mitään hyötyä kentällä. Saatuaan sitten Splinteriltä vastauksen Ivor nyökkäsi ja nousi penkiltä ylös.
"Minun pitää mennä nyt, pidä huoli Kijasta.... Nii ja nimeni on Ivor, pyydä apua ihmeessä jos haluat." Ivor hymähti ja lähti kävelemään pitkää käytävää pitkin omille teillensä.

//Kiitosta jälleen pelistä ^^//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Huhti 2010, 19:28

Kija & Splinter

Splinter joutui myöntämään nuokin seikat tosiksi, pienuudella oli joskus etunsa... Mutta oli se silti ärsyttävää katsoa kaikkia niska takakenossa! Pienuudesta puheenollen, pieni ja säpsäkkä karvapallo murisi edelleen hänelle, mutta muuttui miltein samantein kiltiksi, kun Ivor alkoi silittämään sitä. Splinter jäi ihmettelemään... Ja siten Kija yhtäkkiä alkoi nuuskimaan häntä. Tyttönen taisi kiinnostua...

"Täh? Minäkö?", poika kysyi aivan nurkan takaalta tulleen kysymyksen kysyjältä, katsoen Ivoria kuin tärähtänyttä. Mutta kun Kija nousi ja tepsutteli Splinterin syliin, pehmeni pojankin ilme.
"...toki.", hän sitten vastasi, rapsutellen Kijaa selästä. Tyttö taisi vihdoinkin hyväksyä hänet... Ja poika lupasi hiljaa että huolehtisi pikku Kijasta.
"Ja minä Splinter. Tulet varmaan vielä törmäämään pärstääni, joten paras muistaa nimi.", hän virnisti, ja osoitti itseään peukalolla pikaisesti. Mutta kohta hän nousi, ja nosti Kijan sylissään.
"kaipa minun täytyy käydä näyttämässä sinua Arathetille.... ettei hän sentään täysin suutu."

[[Juh, kaunis peli taas ^^ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron