Iltavuorossa

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Iltavuorossa

ViestiKirjoittaja ZeZininenWalomiekka » 07 Tammi 2010, 18:04

//Rakki & Dynamo tänne, kiitush 8DD//

Kherdin

Ilta oli heti yön jälkeen paras aika hankkiutua ongelmiin, ainakin jos kysyttiin drowhaltialta. Ei niin, että Kherdinillä olisi halua hankkiutua ongelmiin mihinkään kellonaikaan, mutta ongelmilla näytti olevan paha tapa olla kiertämättä mustaa haltiaa kaukaa. Aurigon pikku hiljaa hiipiessä mailleen sen säteet kurkottelivat salakavalasti metsässä liikkuvan drown herkkiin silmiin. Illan aurinko ei tosin ollut niin kirkas tai häiritsevä kuin sen keskipäiväinen vastine, mutta yhä edelleen se esti Kherdiniä käyttämästä lämpönäköään.
Lämpönäölle olisikin ollut tarvetta, sillä Kherdin oli havainnut onnistuneensa hankkimaan takaa-ajajan, tai ehkä useamman. Se, miksi takaa-ajajat olivat päättäneet tämän iltansa ohjelman olevan lähinnä drownmetsästystä, oli toistaiseksi jäänyt Kherdiniltä hämärän peittoon. Toisaalta, oli varsin ymmärrettävää, ettei hän ollut jäänyt tiedustelemaan seuraajiensa motiiveja nuo huomattuaan. Drow oli pysytellyt hengissä pitkän aikaa lähinnä varovaisuutensa ansiosta, eikä tuon varovaiseen luonteeseen kuulunut potentiaalisten vihollisten kanssa keskustelu. Ja jos joku oli lähtenyt seuraamaan drowhaltiaa, tuo lukeutui ehdottomasti potentiaalisiin vihollisiin.

Kherdin liikkui ripeästi eteenpäin hiljakseen hämärtyvässä metsikössä, ei niin hirveän kaukana Nahor-kylästä. Drowhaltia ei ollut tutustunut kovinkaan hyvin paikalliseen maantieteeseen, mutta ainakin uskoi törmänneensä jonkin aikaa sitten juuri Nahor-kylän laitoihin. Kylä oli kuitenkin jotain, jossa Kherdin ei viihtynyt, luultavasti jo erakoituneesta ja hyvin varovaisesta luonteestaankin johtuen. Tietenkin asialla oli jotain tekemistä myös sen kanssa, ettei ihmisten taruolentopolitiikka ollut nykyisin kovinkaan suotuisaa. Joka tapauksessa, Kherdin oli poistunut kylän lähettyviltä piakkoin sen huomattuaan.
Jonkin aikaa drow oli kävellyt päämäärättömästi poispäin, keskittyen lähinnä talven sadatteluun mielessään. Tai ei niinkään talven, kuin lumen. Kylmyyden Kherdin kyllä kesti mukisematta, vaikkei sitäkään yleensä esiintynyt drowien kotikunnilla uumenenalassa, mutta lumi oli viimeinen pisara. Siihen jäi jäljet ja se heijasti joka ikisen auringonsäteen Kherdinin herkkiin silmiin. Vähempikin alkoi pitkän päälle mustentaa mieltä.
Oli kuitenkin suorastaan tragikoomista, että juuri lumen ansiosta Kherdin tuli tietoiseksi siitä, että oli tullut seuratuksi. Drow oli päätynyt kiertämään ympyrää ja törmäämään omiin jälkiinsä lumessa, eivätkä jäljet olleet olleet yksin. Tämä oli saanut hälytyskellot soimaan drowin päässä, ja siitä lähtien Kherdin oli alkanut liikkua hivenen rivakammin ja tarkkailemaan ympäristöään selvästi tarkemmin. Tosiseikka oli kuitenkin, ettei Kherdiniä oltu luotu liikkumaan lumessa. Niin kauan kuin drow jätti jälkiä taakseen, takaa-ajajien eksyttäminen ei kävisi helposti.
ZeZininenWalomiekka
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 07 Tammi 2010, 19:09

Dynamo (Ja Nigel)

"Etsi poika, etsi!", kuului tiukka komennus samalla, kun neljällä jalalla liikkuva metsästykseen tarkoitettu otus nuuhki lunta tarkemmin. He olivat kiertäneet yhden kerran ympyrän, seuratessaan - ilmeisesti haltian - jalanjälkiä. Mikään ei kuitenkaan taannut, että jäljet olisivat aina oikeassa, niitä pystyi ain ahuijaamaan. Haju olikin hankalampi homma, he yrittivät pitää toisen liikkeessä niin hyvin ettei tuo saisi aikaa peittää hajuaankin. Dynamo yllättäen jäykistyi, ja päästi kurkustaan omituisen murinan. Se sai kunnollisen vainun. Nigel innostui, ja komensi lemmikinsä liikkelle, joka ponkaisi lumesta niin että hiutaleet pöllysivät.

Nigelilla teki tiukkaa seurata Dynamoa, mutta onneksi se jätti varsin hienot jäljet peräänsä. Sellaiste joita kuka tahansa voisi seurata. Nigel alkoi saavuttamaan, olikohan Dynamo hukannut vainun taas? Kohta kuului kuitenkin paljoa kielivä ääni: Fechi vinkaisi kovaan ääneen, aivan apua pyytäen, ja sitten kuulosti siltä, kuin kokonainen rinne olisi romahtanut. Nigel huolestui, mitäköhän oli tapahtunut? Vanhempi mies juoksi katsomaan, ja tajusi sitten mitä oli tapahtunut: Dynamo oli astunut pettävään maahan, sellaiseen jonka päälle kinoitui kasakaupalla lunta, mutta ei ekstänyt yhtään jos sille tuli liikaa painoa. Tällä kertaa se ylimääräinen paino oli Dynamo, joka oli joutunut kokemaan lumivyöryn pienessä mittakaavassa. Puolikoira nosti päätään lumihangen sisältä, ja Nigel huudahti jotain.
"Mene sinä sieltä, minä etsin täältä. Jos saat sen kiinni, hauku!", Nigel ohjaisti nuorempaa, joka oli ainakin kymmenen metrin päässä, suoraan alhaalla. Eihän miltein viisikymppinen mies voisi tuonne loikata noin vain! Hänen pitäisi etsiä kiertotie! Dynamo vinkaisi itsekseen, mutta lähti sitten etsimään sitä hajujälkeä, jota oli seurannut. Tuollainen pikkuinen kuperkeikka lumen sisällä vielä tehnyt mitään jälkeä, hieman vain palelsi yläruumista. Mutta hajua ei löytynyt ei... Joten fechi lähti siihen suuntaan, mihin vaisto sanoi. Toivottavasti vaisto vain oli osunut oikeaan...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja ZeZininenWalomiekka » 08 Tammi 2010, 23:09

Kherdin

Lintu lennähti ilmaan havupuun oksalta, raakkuen jonkinnäköistä varoitushuutoa mennessään. Ilmeisesti tuo oli pelästynyt puun alla tarpovaa drowhaltiaa. Kherdinkin reagoi linnun yhtäkkiseen pyrähdykseen, vaikkei aivan yhtä suurieleisesti kuin lintu haltiaan. Hän vain nosti katseensa sillä sekunnilla, kun kuuli oksan heilahtavan. Saman tien haltia joutui väistämään rivakasti sivulle. Kherdin ei kuitenkaan ollut tarpeeksi nopea, vaan sai niskaansa kinoksen, jonka lintu oli äkkinäisellä lähdöllään pudottanut. Tämä se vielä puuttuikin. Kherdinin huppu oli nyt täynnä lunta, eikä lumi ollut niskan kylmistä aistimuksista pysynyt vain vaatetuksen ulkopuolella. Eipä hupun lumettumisesta nyt hillittömästi harmia ollut. Vaikka Kherdinin viitta olikin lumottu vaihtamaan väriä ympäristön mukaan (nytkin se jäljitteli lumisen ympäristön yleisväriä parhaalla vaaleanharmaallaan, sillä viitalta onnistuivat vain harmaan ja vihreän sävyt), hämärässä drowin valkeat hiukset ajoivat lähes saman asian. Eikä Kherdinillä muutenkaan ollut nyt aikaa jäädä kaivamaan lunta pois hupustaan.

Drowin matka jatkui eteenpäin. Kherdin liikkui rivakasti, muttei kuitenkaan pistänyt juoksuksi. Eihän hän tiennyt, kuinka sitkeästi häntä oikein seurattiin. Oli parempi säästellä voimia, jos tilanne jatkuisi pidempäänkin. Ongelmana oli lisäksi, ettei haltia oikeastaan tietäisi, vaikka seuraaja päättäisikin jättää leikin sikseen ja lähteä kotiin. Drow oli omasta mielestään onnistunut pitämään takaa-ajajansa kunnioitettavan matkan päässä, mutta miinuksena tästä oli se, ettei hän voinut olla varma, missä nuo takaa-ajajat olivat. Hyvä vaihtoehto voisi olla korkealle pyrkiminen, jolloin Kherdin saattaisi nähdä nuo ylhäältä päin. Hän oli kuitenkin musta haltia, eikä orava. Jos on syntynyt syvällä Uumenenalana tunnetussa maanalaisessa tunneliverkostossa, ei välttämättä ollut niitä taitavimpia kiipelijöitä..
Yhtäkkiä Kherdin käänsi päätään, niin paljon, että pystyi luomaan silmäyksen taakseen. Oliko takaa kuulunut ääntä? Drow oli ollut havaitsevinaan ääneen, jonka ei olisi pitänyt kuulua iltaisen, rauhallisen metsän äänistöön. Ainakaan metsän, jossa ei näyttänyt liikkuvan paljoa ketään, tähän aikaan ainakaan. Toisaalta, maan pinnalla tuntui koko ajan kuuluvan jotain ääntä. Tuulen suhinaa, pikkuotusten rapisteluja, kaukainen linnun huuto. Nämä hämäsivät Kherdinin kuuloa jonkin verran.
ZeZininenWalomiekka
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Tammi 2010, 18:35

Dynamo

Dynamo tunsi olonsa surkeaksi, oli tulossa pimeää, ja lumi joka oli livahtanut salakalavasti sisään vaatteista, suli inhottovaksi vedeksi, joka kylmensi ruumista entisestään. Koira pysähtyi välillä ravistelemaan takajalkojaan, että edes turkki lämmittäisi hieman, mutta ei... Fechi ei kuitenkaan unohtanut tehtäväänsä, se edelleen etsi... Ja löysykin hajujäljen, jota se lähti seuraamaan innokkaasti. Se läheni, läheni... Mutta Dynamon päähän ujuttautui suunitelma, mikä periaatteessa ei ollut ihan tavallista hänelle: Hän oikaisisi toisen edelle! Koira vaihtoi äksiti suuntaansa, ja juoksi niin lujaa metsän halki kuin tassuistaan vain pääsi. Kohta...

Hajulähde voimistui, Dynamo pystyi haistamaan toisen tuolla! punapää loikkasi neljällä raajallaan korkealle, kaatuneen puunrungon yli, ja päästi sellaisen murahduksen, jonka pitäisi saada hieman heikkohermoisemmat säikähtämään ja juoksemaan karkuun... Fechi loikkasi tuon tielle, juuri siihen suuntaan johon tuo oli menossa. Kaikki neljä raajaa olivat tiukasti maassa. Tuo se oli! Häntä kaartui selän päälle, ja Dynamo murisi toiselle niin varmasti tiesi, että tämä ei ollut kaveri. Se kuitenkin nosti päätään, ja haukkui taivasta kohden, jotta Nigel varmasti kuulisi, missä mentiin. Punapää käänsi kuitenkin huomionsa tuohon jahdattavaan, ja jatkoi murinaansa. Jos tuo yt olisi kiltisti, pääsisi tuo nopealla tapolla. Jos taas ei... Nooh, Dynamo vallan mieluusti repisi tuon kurkun auki ja antaisi hitaasti valua tyhjiin. Tehty ennenkin.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja ZeZininenWalomiekka » 10 Tammi 2010, 15:30

Kherdin

Drowhaltia ei saanut silmiinsä mitään epäilyttävää vilkaisulla tääksepäin. Kherdin ei silti sulkenut täysin pois laskuista mahdollisuutta siitä, että oli kaikesta huolimatta kuullut takaa-ajajansa. Ääni saattoi kuulua hiljaisuudessa yllättävän kauas, ja jäljittäjä saattoi olla paljon kokeneempi liikkumaan lumessa kuin Kherdin oli. Ja näin ollen myös parempi näkymättömissä pysyttelemisessä samaisessa lumimaisemassa. Tai sitten ääni oli syntynyt vaikkapa oksan katkeamisesta lumen painon alla, ja Kherdin saisi mennä tarkistuttamaan varovaisuusasteensa. Musta haltia tosin myönsi itsekin, että saattoi olla joskus hieman liiankin varovainen. Oli kuitenkin parempi katsoa kuin katua, ainakin Kherdinin mielestä. Kun varovaisuus oli pelastanut henkesi muutaman kerran, siihen alkoi pikkuhiljaa suhtautua ihan uudella tavalla.

Kherdinin katse siirtyi takaisin eteenpäin, juuri parahiksi jotta drow ehti nähdä jonkun ilmestyvän esiin komealla loikalla puunrungon takaa. Ottaen huomioon, että tuo tuntematon oli pysähtynyt juuri Kherdinin tielle ja murisi vielä uhkaavasti, olento oli varmasti drown takaa-ajaja. Tai ehkä pikemminkin yksi noista. Tuon käytös loi jonkinnäköistä kuvaa siitä, että otus oli jonkinlainen koiraeläin. Jäljittäjä, kenties? Drow oli nähnyt ihmisten käyttävän koiria metsästäessään, useimmiten saaliin jäljittämiseen. Mustien haltioiden kulttuuriin tälläinen ei kuulunut, jo noiden tavallisimman elinympäristön eläinlajien erilaisuuden vuoksi.
Jo olennon, jonka lajia Kherdin ei ainakaan heti kyennyt tunnistamaan, esiin hypättyä drow oli jännittynyt. Hänen kätensä olivat suorastaan refleksinomaisesti hakeutuneet sapeleiden kahvoille ja kun tuli selväksi, ettei tunnistamaton otus tahtonut mitään hyvää, mustan haltian sapelit olivat paljastetut sekunnin murto-osassa. Kherdin ei kuitenkaan hyökännyt vielä, vaan mittaili vastustajaansa karmiininpunaisilla silmillään. Ilta hämärsi koko ajan enemmän. Jos pimeä ehtisi laskeutua ennen taistelun alkua, Kherdin saisi todennäköisesti hieman etua.
ZeZininenWalomiekka
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 10 Tammi 2010, 15:48

Dynamo

Dynamo seisoi lihakset jännittyneinä, näytellen vaarallisia raateluhampaitaan... Yksikin purema tekisi pahaa jälkeä. Raajat olivat uponneet lumeen, piilottaen myös yhtä vaaralliset kynnet. Fechi tuijotti toista silmiin eriparisilla silmillään, kumartuen hieman lisää. Kohta hän ponkaisisi... Jos pimeä tulisi, lamaantuisi Dynamo. Sen verran Dymo kyllä tiesi luonteestaan. Joten hänen pitäisi hoidella tämä pian, ennenkuin yö laskeutuisi! Nigel oli varmasti kuullut Dynamon ulvonnan aikasemmin, jotene i olisi hätää, tuo tulisi kohta! Dynamo luotti omistajaansa, vaikka halusikin pettää tuon.

Lumi pöllähti, koira loikkasi jälleen ilmaan komean murahduksen saattelemana. Dynamo käytti molempia käsiään lyödäkseen sapelit sivuun, jos tuo niillä hyökkäisi, ja yritti iskeä hampaansa toisen olkavarteen. Kyllähän se oli tullut jo aikoja sitten huomattua, että kun saatiin käsi pois, ei vastuksesta ollut paljoa vaaraa enään. Vahingot puolittuivat. Varsinkin jos saatiin purtua oikeaan käsivarteen, useimmiten ihmisen kaltaiset olennot olivat oikeakätisiä. Fechin mielessä pyöri nyt vain se, kuinka hän saisi toisen maahan, hidastettua vauhtia niin paljon, ettei tuo pääsisi karkuun. Kuolemaan asti taisteleminen oli hänen erityisyytensä. Tai no ainakin melkein kuolemaan. Hänen tehtävä oli selkeä: Tuo piti saada tapettua, tai ainakin saada niin pahasti haavoille, ettei ihan heti tulisi Nahor kylän suunnille!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja ZeZininenWalomiekka » 12 Tammi 2010, 22:12

Kherdin

Kherdinin suunnitelmiin ei kuulunut se, että tuo olisi päästänyt vastustajan ensimmäisen iskun suojauksensa läpi. Hän oli ainakin aika monella asteikolla kokenut soturi, ja saanut sen lisäksi valmistautua ennen iskunvaihdon todellista alkamista. Toisin sanoen, alun murinoita ei laskettu ainakaan Kherdinin mielestä osaksi taistelua. Se oli vain jonkinlaista taistelun alun vastustajan mittailua, jossa voisi yrittää päästä toisesta selville jo ennen kuin varsinainen tappelu alkaisikaan. Tai ainakin drow itse käytti ajan siihen.
Tällä kertaa vastustajan olemuksen arvioiminen kuitenkin tuotti hieman laihan tuloksen, eihän Kherdin tunnistanut edes toisen lajia. Laji vaikutti usein hämmästyttävänkin useaan asiaan henkilön taistelutyylissä. Perusluonteeltaan agressiiviset lajit taistelivat yleensä kovaa, mutteivat harkinneet liikkeitään kauaakaan. Ruumiinrakenteeltaan sirot joutuivat käyttämään ennemmin taitoa ja nopeutta kuin voimaa vaativia liikkeitä. Kherdin, mustana haltiana, taisi kuulua tähän kategoriaan, vaikkei ollutkaan erityisen siro drowhaltia. Vastustajasta ainut vihje oli kuitenkin tuon aikaisempi, koiramainen käyttäytyminen - haukunta ja murina. Mikä ei sinänsä kertonut läheskään tarpeeksi, jollei sitten toinen olisi yksinkertaisesti koira.

Jo vastustajan ensimmäinen hyökkäys teki selväksi, ettei tuo ollut pelkästään omituisennäköinen koiraeläin. Koirat eivät tavallisesti kyenneet harkisemaan liikkeitään, eivätkä myöskään kyenneet käyttämään käsiään hyökkäyksessä - saati sitten omistivat kädet! Kherdin ei kuitenkaan yllättynyt liiaksi, sillä vaikka vastustaja onnistuikin lyömään drown sapelit sivuun, koko haltia seurasi muutamalla rivakalla askeleella perässä. Tällä liikkeellä hän onnistui väistämään olkaansa tähdätyn puraisun, joka olisi varmasti vaikuttanut osuessaan taistelun lopputulokseen. Yhtä aikaa väistönsä kanssa Kherdin myös sivalsi toisella sapelillaan, tähdäten suunnilleen jonnekin vastustajansa kylkeen, tai kyynerpään alueelle, jos käsi sattuisi olemaan liiaksi edessä. Iskua seurasi perässsä toinen, hieman korkeammalle tähdätty lyönti. Jälkimmäisen lyönnin tarkoitus oli lähinnä testata vastustajan tyyliä ja reaktioaikaa rinnan korkeudelle suuntautuvien iskujen osalta. Rinnan kohdalla sattui nimittäin yleensä sijaitsemaan elintärkeitä elimiä, oli rotu mikä hyvänsä.
ZeZininenWalomiekka
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Tammi 2010, 15:40

Dynamo

Fechin hampaat kalahtivat tyhjään ilmaan, ja Dynamo oli vain kiitollinen siitä, ettei vahingossa purrut kieltään siinä sivussa. Kauempaa ei hän ehtinytkään miettiä, kun tuo huitaisi terällään. Kuului vingahdus, ja Dymo perääntyi samantein, ettei toinen isku edes ehtinyt koskemaan... Tuskin jätti edes näkyvää arpea. Parin metrin päässä, Dynamo nosti toista kättään, sitä joka oli joutunut iskun tielle, ja katsoi kevyesti vertavuotavaa kyynärvarttaan. Kipeää teki... Dynamo ei ollut vielä siinä todellisessa taistelijan tunnetilassa, jossa hädintuskin huomasi haavojaan. Tämäkin oli ollut pelkkä testi. Punainen kieli nuolaisi verta pois, ja pikkuinen vinghahdus kuului uudestaan. Mutta vinkuminen vaihtui murinaksi, ja fechin korvat sojottivat suoraan taaksepäin. Se sulki silmänsä, antaen vaimean murinan tärisyttää koko kehoa.

Dynamo alkoi pikkuhiljaa unohtaa sen hyvin pienen kivun kyynärpäässään. Häntä nousi taas selän päälle, ja silmät aukenivat, tuijottaen katse nauliintuneena toiseen. Se kumartui taas. Jos toinen oli aikasemmin pistänyt miehen liikkeet mieleen, niin nyt oli hyvä hetki vähän "huijata". Se ponkaisi taas lumesta, mutta kiepsähti ilmassa niin että näytti siltä kuin hän olisi hypännyt takaperin. Jalka suoristautui, aivan kuin potkaisten. Terävät kynnet kintussa tekisivät varmasti kipeää, jos osuisivat. Mutta tässä ei vielä kaikki: Osui tai ei, koira tipahti jaloilleen tuon jälkeen, ja potkaisi sitten maasta lunta, aikoen sokeuttaa toisen väliaikaisesti. ja ei siinäkään kaikki vielä: Fechi syöksähti maata pitkin, tarkoituksenaan tarttua nilkasta kiinni hampaillaan. Vaikkei se ollut ihan turvallisinta, Dynamo luotti siihen että nuo kolme edellistä liikettä olivat tehneet tehtävänsä, ja saaneet tuon uskomaan että hän hyökkäsi vain ylös...

[[Kherdin taitaa olla näist kahest se älykkäämpi osapuoli kuitenkin >wÓ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja ZeZininenWalomiekka » 23 Tammi 2010, 20:19

Kherdin

Tuo toinen oli onnistunut väistämään jälkimmäisen iskun, vaikka ensimmäinen olikin onnistunut pääsemään läpi toisen puolustuksesta. Todennäköisesti ei siis ollut varautunut yllättäviin ja oveliin liikkeisiin (tai ei ainakaan äsken ollut), mutta reaktiokyky pelasi hyvin. Kherdin nojasi taistelussaan lähinnä nopeuteen ja taitoihin. Ja jos kerran tuo toinen näytti omistavan kiitettävät refleksit, nopeus menetti juuri tehoaan aseena. No, jäihän drowille taitonsa ja mielikuvituksensa. Jälkimmäisestä oli oikeastaan yllättävän paljon hyötyä taistelutilanteessa. Moni tuli tuskin ajatelleeksikaan, että toimivimmat liikesarjat olivat usein yllättäviä, ja siksi toimivat. Perushyökkäyssarjatkin olivat käyttökelpoisia, ei niissä mitään vikaa ollut, mutta turhankin moni tunsi ne jo entuudestaan ja osasi valmistautua niihin. Jokin yllättävä oli aina yllättävää, ja niin ollen myös haastavampaa.

Nyt hyökkäysvuoro oli kuitenkin siirtynyt vastustajalle, eikä tuo näyttänyt aikovan jättää sitä käyttämättä. Ylöspäin suuntautuva hyökkäys ei oikeastaan yllättänyt Kherdiniä, olihan toisen ensimmäinenkin hyökkäys ollut varsin ylöspäin tähtäytyvä. Sen lisäksi jalkoihin oli paljon vaikeampi osua kuin keskivartaloon. Musta haltia onnistuikin väistämään toisen ensimmäisen, odotetun iskun. Tästä ei kuitenkaan kannattanut riemuita, sillä lumi löysi tiensä Kherdinin naamalle. Hetkeksi sokaistuneena hän ei osannut odottaa nilkkaan suuntautunutta hyökkäystä ja toinen onnistui pääsemään Kherdinin suojauksen ohi ja ottamaan hampaillaan kiinni haltian nilkasta. Harmi vain, että samalla toinen paljasti olinpaikkansa. Molemmat mustan haltian sapelit sivalsivat lähes refleksinomaisesti kohti paikkaa, jossa hyökkääjän piti nilkan kivusta päätellen olla.

//Pahoittelen, että tässä kesti näin kauan. Ei vain ole lähipäivinä ollut inspiraatiota tehdä sitten yhtään mitään.//
ZeZininenWalomiekka
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 23 Tammi 2010, 20:50

Dynamo

Iskuja meni ohi, mutta viimeinen onneksi osui. Hampaat raastivat läpi aina ihoon kiinni, ja Dynamo pystyi jo tuntemaan veren suussaan. Tosin maku voimistui, kun jokin tuntui lävistävän hänet, tai oikeammin kuinka selkään tuntui tulevan pari haavaa... Lävistys tuntui oikeastaan siltä kuin iho ja kaikki sen alla olisi vain tehnyt itseensä reiän, ilman sen kummempaa syytä. Kipu tuntui niin vaimenana... Dynamo oli jo menettänyt ne viimeiset järkevät ajattelut hyvinvoinnistaan. Ainoastaan se, mitin saisi toista haavoitettua, sai nyt sijaansa Dynamon mielestä.

Jos kerran miekat, sapelit, mitkä lie terävät kapistukset tuolla olikaan, olivat juuri sivaltaneet, niin haltia oli avoin! Fechi päästi irti nilkasta hampaillaan, ja nousi - toisen yllätykseski varmaankin - kahdelle jalalle, ollen aivan lähellä toista. Käsi, jonka kynnet olivat suunnilleen yhtä vaaralliset kuin hampaat, nousi ja löi tarkoituksena osua toista silmiin. Samalla hän syöksähti, ja yritti iskeä hampaansa toisen kurkkuun... sen verran lähellä sentäs oltiin. Mutta fechi jäykistyi aivan tuntemattomasta syystä, ja alkoi sitten katsella ympärilleen. Raivo jota se oli tuntenut, laantui. Muutama askel taaksepäin, ja punapää istahti maahan, nuuhkien ilmaa. Ja kipukin alkoi jo palata takaisin...

[[Mä en nyt keksinyt hirveästi syitä et miks hää lopetti hyökkäyksen, mut jos keksit jotain (muuta siis kuin et vaik Nigel olis tullut paikalle), niin pistä viestiis?]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja ZeZininenWalomiekka » 31 Tammi 2010, 03:05

Kherdin

Kherdin tosiaan yllättyi, kun aiemmin eläimelliseltä vaikuttanut vastustaja nousikin yhtäkkiä kahden raajansa varaan. Eikä tuo kahdelle jalalle nouseminen tuntunut samalla tavalla haparoivalta kuin se olisi esimerkiksi karhulla ollut. Drowhaltia joutuisi siis tarkistuttamaan saamiansa käsityksiä tästä vastustajasta, mihin ei kuitenkaan juuri nyt ollut aikaa. Oikeastaan Kherdinillä ei olisi ollut aikaa edes yllättyä, eihän toinen ollut ihan huvin vuoksi noussut kahdelle jalalle. Toinen hyökkäsi suoraa päätä, kohti drowhaltian kasvoja. Ovela liike. Ainakin jos vastustaja oli osannut aavistaa Kherdinin yllättyvän tästä liikkeestä. Puhumattakaan siitä, ettei toinen ollut näyttänyt reagoivan mitenkään siihen, että kaksi kappaletta teräviä sapelinteriä osui tuon selkään. Pakkohan sen oli jossain tuntua.. Mutta ainakaan musta haltia ei huomannut toisessa minkäänlaista merkkiä siitä, että vihollinen olisi tuntenut mitään kipua selkäänsä ihmestyneissä viilloissa. Huolestuttavaa.

Mustan haltia yllättyessäkin hän ei jäänyt kuitenkaan aivan avuttomaksi. Kun vastustajan isku suuntautui silmiä kohden, se olikin varsin hyvä. Surkeimmalla mahdollisella onnella Kherdin olisi saattanut saada silmänsä vahingoittuneksi ja se olisi voinut olla menoa se. Drow kuitenkin lähes refleksinomaisesti lähtenyt hakemaan hieman tilaa toisen päästäessä irti hänen nilkastaan. Vahingoittunutta jalkaa vihlaisi ilkeästi Kherdinin liikahtaessa taaksepäin, mutta äkillinen paikanmuutos sai toisen lyönnin sentään osumaan hiukan sivuun ja ehkä hieman alas - jonnekin poskipään sivuun. Kipeää teki, mutta ainakin haltia pystyi yhä näkemään. Hetkeen drow ei ollut aivan tilanteen tasalla, joten tuo haki itselleen lisää tilaa astumalla taas rivakasti taaksepäin ja sivaltamalla sapelillaan toisen suuntaan. Toinen sapeli pysyi puolustusasemassa, eihän Kherdin sentään aikonut tehdä samaa virhettä kahta kertaa saman taistelun aikana.

Tarkat haltiakorvat erottivat jonkinlaisen rysähdyksen jonkin matkan päästä. Se kuulosti puulta, mutta mitään tarkempaa Kherdin ei kyennytkään kuulonsa perusteella kertomaan. Jokin lintu säikähti ääntä ja sen äänekäs varoitushuuto kaikui myöskin ilmassa. Se, oliko lähettyvillä joku, joka oli rysähdyksen aiheittanut, vai oliko puu katkennut vain lumen painosta, ei ollut Kherdinin todettavissa. Jos se olisi joku ulkopuolinen, drow reagoisi tapahtumiin vasta sitten kun saisi niistä paremmin selkoa. Nyt tuon ajatuksiin pääsi lähinnä, että hänen olisi jotenkin muutettava taktiikkaansa. Luonto hämärtyi koko ajan aste asteelta, pimeän koittoon ei olisi kauaakaan. Niinpä musta haltia päätti, että vaikkei aurinko ollutkaan täysin painunut mailleen, hän ottaisi lämpönäkönsä käyttöön. Karmiininpunaisiin silmiin ilmestyvä hohde kertoi omalla kielellään tästä päätöksestä. Kherdinin näkö tarkentui heti, vaikka puiden oksien läpi suodattuvat auringonsäteet olivatkin hyvin häiritseviä. Kylmää lunta vasten Kherdin kuitenkin erotti vallan mainiosti niin vastustajansa kuin tuon jättämät jäljetkin. Lumelle pudonnut veri oli sekin vielä piirun verran lämpimämpää kuin ympäristönsä ja näin ollen havaittavissa. Tärkeintä oli, että Kherdin pystyi havainnoimaan ympäristöään nyt paremmin. Eikä hän ajatellut antaa seuraavaa hyökkäysvuoroa vastustajalleen, varsinkaan sen jälkeen kun oli nähtävästi saanut toisen nilkkansa varsin kurjaan kuntoon.
Muutama rivakka askel ja Kherdin oli taas hyökkäysetäisyydellä vastustajastaan. Toinen sapeli sivalsi ensin, sitten vaihtaen sulavasti puolustusasentoon toisen terän hyökätessä oman hyökkäyksensä yhtäkkiä lopettanutta olentoa kohden. Samalla Kherdin askelsi muutaman askeleen ristiin, liikkuen hieman sivusuunnassa toisen ympäri kiertäen. Liikkeen tarkoitus oli lähinnä väistää eteenpäinsuuntautuvat, puoli-vaistomaiset vastaiskut, jos niitä nyt yleensäkään oli tulossa.

//Tähän aikaan en keksinyt mitään tuon järkevämpää selitystä. ^^' Ja onnistuin putoamaan kärryiltä siinä kohtaa, yrittikö Dynamo repiä Kherdiniltä kurkun auki vai jähmettyikö ennen tätä liikettä, joten suonet anteeksi, että jätin ko. hyökkäyksen hieman huomiotta. Eipä kai se kuitenkaan olisi osua voinut, kun moinen olisi merkannut kuolemaa enkä ajatellut tapattaa hahmoani ihan lähiaikoina... ^^'//
ZeZininenWalomiekka
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 31 Tammi 2010, 19:17

Dynamo

Dynamo oli sulkenut silmänsä, ja se nuuski ilmaa niin tarkoin kuin vai pystyi. Oliko sillä kuonossa vikaa, vai oliko hän mennyt vilustumaan? Häntä lopsahti alas, korvat nousivat ihan pikkiriikkisen pystympään. Tuntui kuin istuisi sisällä, ja kuuntelisi sadeen pauketta vinoon peltikattoon. Tiedättehän sen tunteen? Se että se on omalla tavallaan lohdullista, mutta silti pelottavaa, mitä jos katto menisi rikki, ja sateen mukana maahan sataisi jotain muutakin kuin vettä? Jotain, mitä näkyisi vain painajaisissa. Jotain mitä pelkää, mutta jota ei osaa odottaa. Odottamattomista asioista puheenollen...

Dynamo laski katseensa nopeasti, hiukan hämmentyneen näköisenä, kun kuuli edessään jotain. Sehän juoksi kohti! Fechi yritti loikata taaksepäin, mutta kun oli valmiiksi istumassa, se sekosi jaloissaan. Oliko se onni vai ei, mutta iskut menivät ohi. Punapää veti korvat luimuun, ja vinkui hiljaa, ollen lähes selällään lumista maata vasten. Se piti itseään kuitenkin irti maasta toiseen kyynärpäähän nojaten, kun toinen sattui olemaan aikas kipeä. Häntä meni myös koipien väliin... Eripari silmät olivat lähes anovat, koirahan oli ollut aloillaan! Tai ainakin melkein, Dymo kyllä ymmärsi toisen hyökkäyksen, mutta eikö kannattaisi mielummin keskittyä ympäristöön, varsinkin kun toinen, jolla oli tarkka hajuaisti, pysähtyi ja jäi ihmettelemään? Dynamo ei kuitenkaan jäänyt ihmettelemään, se kiepsahti vatsallaan, ja ponkaisi liikkelle parin metrin päähän. Vinkuminen yltyi jälleen, kun fechi tunsi selässään olevat haavat jälleen. Häntä oli edelleen maahan päin, ja korvatkin lerpahtivat.
taidan... olla hieman.. huonossa kunnossa..., tuo ajatteli, vaikkei antanut ajatuksensa tulla ilmi. Jalat vaan meinasivat pettää alta... Koira käänsi päätään hetkeksi toista päin, ja päästi pienen vinkaisun. Pyysi vain että toinen pysyisi edes hetken aloillaan, fechi nimittäin omalla ruumiinkielellään kertoi, ettei ollut enään hyökkäämässä.

[[Ajatuksenani oli siis, että Dymo oli syöksymässä kiinni, mutta pysähtyi ennenkuin pääsi ees yrittää. Ja anteeksi, olen aika surkea selittämään ^^' No ainakin pääsee käyttää mielikuvitustaan miun tekstin kaa....]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja ZeZininenWalomiekka » 13 Helmi 2010, 15:37

Kherdin

Tuo toinen ei selvästikään ollut ollut varuillaan Kherdinin hyökkäyksen varalta. Joko toisen virhe, koska tuo oli keskittynyt liikaa johonkin taistelun ulkopuoliseen, tai Kherdinin virhe, koska hän ei ollut keskittynyt liiaksi mihinkään taistelun ulkopuoliseen. Niin haisteluun uppoutuneena toinen ei ollut, etteikö tuo olisi ehtinyt väistää drown sapeleita, mikä taisi olla huono juttu Kherdinin kannalta. Tai, miten sen nyt otti. Vastustajan äkillinen liikahdus ja sitä seuraavat eleet, anova ilme ja koipien väliin siirtynyt häntä, kertoivat, ettei tuo tainnutkaan olla aivan niin immuuni kivulle kuin hetki sitten olisi voinut luulla. Tämä taas oli hyvinkin käyttökelpoinen tieto. Loukkaantuneena toinen saattaisi harkita useamman kerran, kannattiko tuon itse aloittaa hyökkäystään uudelleen. Ainakin jos musta haltia vain saisi salattua sen, ettei tuon nilkka ollut mitä parhaimmassa kunnossa.

Koiramaisen otuksen elekieli näytti kertovan, ettei tuo ollut hyökkäämässä enää. Vaikka kyseisen lajin elekieli ei ollutkaan Kherdinin vahvimpia puolia, musta haltia saattoi olettaa, ettei toinen tahtonut jatkaa taistelua enää, tai ainakin tuo halusi jonkinlaisen tauon siihen. Drowhaltia ei tuntenut säälistä mitään pakottavaa tarvetta tähän, olihan hän ollut alunperin hyökkäyksen kohteena. Tauko taistelussa kuitenkin tarjoaisi myös Kherdinille mahdollisuuden tarkkailla ympäristöä, josta toinen oli hetki sitten ollut kovinkin kiinnostunut. Luultavasti tämä ajatus sai aikaan sen, ettei normaalisti niin tunteeton taistelija jatkanutkaan hyökkäystään, vaikka näytti saaneenkin jonkinlaisen yliotteen. Kherdin katsoi hetken ajan toista taistelijaa hiljakseen karmiininpunaisina loistavilla silmillään, joiden lämpönäköä aurinko edelleen häiritsi hivenen. Sitten tuo otti askeleen taaksepäin, siirtäen toisen sapelinsa valmiiksi puolustusasentoon, toisen jäädessä osoittamaan puoliksi maata kohden. Vielä hetken aikaa Kherdin suuntasi katsensa kokonaan vastustajaansa, mutta vilkaisi sitten ympäristöään pikaisesti, yrittäen pitää myös muut aistinsa tarkkoina. Eikä vain siksi, jos vastustaja kaikesta huolimatta päättäisi hyökätä.

//Mielikuvitustahan me olemme tulleet tänne käyttämäänkin 8'D Ja toivon, että tuosta tekstistä ei tullut sekavaa tai jtn...^^'//
ZeZininenWalomiekka
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Helmi 2010, 20:44

Dynamo

Dynamo edelleen piti korvia luimussa, näyttäen lähestulkoon uitetulta koiranpennulta. Mutta kun tuo otti askeleen taaksepäin, ja laski toisen aseensa maata kohden, niin Dynamon kasvoille tuli ilahtunut ilme. Korvat nousivat takaisin normaali asentoon, ja se päästi haukahduksen, joka oli iloisen ja kiitollisen haukahduksen sekoitus. Häntä nousi taas kippuralle, muttei samalla tavalla kuin hyökätessään. Kuono nousi taas taivasta kohden, ja koira nuuski ilmaa niin tarkoin, kuin vai voi, mutta maahan vuotanut veri häiritsi fechin hajuaistia vähän turhankin paljon, aivan kuten aurinko häiritsi mustan haltijan näköä.

Dynamo laski päänsä, avasi silmänsä, ja tajusi sitten pimeyden laskeutuneen päälle. Missä vaiheessa muka, oliko hän muka ollut liian keskittynyt nuuskimaan ilmassa leijuneita hajuhiukkasia? Kauhuissaan tästä, koira veti hännän taas koipien väliin, ja alkoi vinkumaan tajutessaan, että oli pimeää. Mustaa pimeyttä, jolta ei voinut paeta. Dynamo peruutti askeleitaan, törmäsi johonkin, ja jäi siihen aloilleen. Silmät pusertuivat kiinni, hän ei tahtonut liikkua tästä yhtään minnekkään, vaan istua tässä kunnes joku hakisi hänet. Tärisikin vielä, raukka. Mutta minkä hän sille voi, että pimeys sattui olemaan ainut asia, joka vei häneltä tappeluinnot sun muut? Edes hyvä hajuaisti ei auttanut juurikaan tässä tilanteessa, eikä fechi siis enää tarkkaillut ympäristöäänsä niin tarkasti, kuin aiemmin. Onnekseen öaika ei vielä ollut läsnä, tai parka olisi halvaantunut kokonaan, nyt hän sentäs pystyi vielä liikkumaan omin jaloin jonkin matkaa.

Ja juuri nyt, hän oli niin avoin eri hyökkäyksille kuin mahdollista, vaikka hän osittain odottikin että jotain tapahtuu juuri nyt. Tämähän olisi otollinen hetki päästä eroon jahtaajasta, eikö?

[[Krhm, kohta varmaan loppuu vai? ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja ZeZininenWalomiekka » 14 Helmi 2010, 15:09

Kherdin

Vaikka drowhaltia olikin kiinnittänyt huomionsa lähinnä lopultakin pimentyneeseen ympäristöön, ei tuo voinut olla huomaamatta toisen yhtäkkistä reaktiota. Kherdin käänsi rivakasti katseensa äskeiseen vastustajaansa, osaamatta selittää toisen yhtäkkistä mutta täysin selvää reaktiota. Pimeä hiipi pikkuhiljaa, eikä siksi yleensä aiheuttanut tämäntapaisia paniikkikohtauksia. Tai no, mistäpä Kherdin sen olisi tiennyt, millaisia reaktioita pimeän pelko aiheutti, eihän moista pelkoa esiintynyt drowhaltioilla laisinkaan. Yksi lämpönäön monista hyvistä puolista oli se, että oli pimeässä kuin kotonaan. Ennemmin mustilla haltioilla voisi esiintyä vaikka valoisuuden pelkoa. Ainakaan Kherdinin mieleen ei ensimmäiseksi tullut, että koiramainen olento olisi pimeää pelännyt. Selittämättömän käytöksen vuoksi drow päätti olla vielä hieman enemmän varuillaan toisen vuoksi, jos se nyt olisi mahdollista.

Kherdin kuitenkin keskitti suuren osan tarmostaan ympäristönsä tarkkailuun, eihän hän ollut vieläkään onnistunut selvittämään, mikä oli kiinnittänyt vastustajan huomion aiemmin. Tai mikä oli aiheuttanut jonkin aikaa sitten kuuluneen äänen. Nytkään haltia ei onnistunut saamaan suoraa vastausta kumpaankaan kysymykseen, mutta huomasi sentään jotain huomaamisen arvoista. Metsästä lähestyi hahmo. Oli hyvinkin mahdollista, että hahmo oli sekä ollut toisen mielenkiinnon kohde että kuuluneen äänen lähde, mutta varma siitä ei voinut olla. Lämpönäkö kuitenkin kertoi, että lähestyvä olento oli suunnilleen ihmisen tai haltian pituinen ja käveli kahdella jalalla. Ruumiinrakenteesta Kherdin olisi voinut päätellä, että lähestyjä oli ihminen, mutta siitä ei ollut varmuutta. Kuinka tarkka infrapunanäkö olikin, puiden läpi se ei ainakaan nähnyt. Mikä hyvänsä lähestyvä henkilö olikin, se ei enteillyt Kherdinille mitään hyvää. Drow ei ollut liittoutunut kenenkään kanssa, eivätkä useimmat täällä tuntuneet pitävän vieraista, ulkonäöltään normista poikkeavista haltioista. Jos tämäkin tulija päättäisi aloittaa taistelun...
Kherdin teki päätöksensä: nyt olisi aika kokeilla uudelleen seuraajien eksyttämistä. Drow vilkaisi vielä kerran äskeistä vastustajaansa, perääntyen sitten muutamin sulavin askelin muutamien puiden tarjoamaan osittaiseen näkösuojaan. Jos tuota ei seurattaisi, hän voisi kadota yön pimeyteen ennen kuin taistelu jatkuisi, mikä voisi tietää vielä vakavampia vammoja. Kipeänä vihlova nilkka kyllä parantuisi aikanaan.

//Juu, eiköhän tämä ala pikkuhiljaa olla tässä. Haluatko väsätä lopullisen lopetuksen vai teenkö minä sen?//
ZeZininenWalomiekka
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron