Sivu 2/2

ViestiLähetetty: 14 Huhti 2010, 18:40
Kirjoittaja Aksutar
Kali

Lukin korviin Kalin idea kuulosti enemmän kuin mainiolta, joten kaksikko hajaantui omille teilleen etsimään Lukin tarvitsemia kasveja. Kali itse ei perustanut rehuista, hän söi kuin miehet. Oli ihme että nainen pysyi näinkin hoikassa kunnossa, vaikka veti makkaraa poskeen kuin ilmaa.
No, Kali etsi Lukin kuvailemia kasveja aikansa, löytäen kuin löytäenkin reilun nipullisen niitä. Matkalla mukaan tarttui myös kaikkea epämääräistä, mitä mesästä löytyi. Kuten teräviä kiviä, joista saisi valmistettua keihäitä, joita voisi myydä. Kätevää. Harvalle kelpasi enää kivikeihäs, mutta jos siihen ujutti lumouksen jos toisenkin, niin johan alkoi kauppa käydä.
Kali palasikin takaisin sovittuun paikkaan taskut ja kädet täynnä kaikkea epämääräistä, aina kivistä marjoihin ja "roskiin", unohtamatta etsittyjä kasveja.
"Sinä olit näemmä nopeampi" Kali totesi ojentaessaan kasvi kimpun Lukille ja sulloi sitten oman saaliinsa merimieskassiinsa.

"Nyt on sinun vuorosi täyttää osa sopimuksestamme" Kali totesi virnuillen, samalla kun siirsi paksut rastansa pois kasvoiltaan.
"joten alahan näyttää tietä"

//tönkkösuolattua muikkua. >: ja lyhytkin vielä//

ViestiLähetetty: 16 Huhti 2010, 17:03
Kirjoittaja Dogster
Lukki

Lukki istua nökötti siinä kivellä jonkin aikaa, välillä katsoen ympärilleen.. ja Kali saapui! Tuollahan oli varsin kiitettävä saalis, varma A:n suoritus. Ja tästähän riittäisi varmasti paljon pidemmäksi aikaa, kunhan hieman pistäisi säästöön tai jotain...

kali mainitsi sopimuksen toisen osan, joka oli Lukin harteilla. Mies virnisti, ja nousi sitten. Punaisella tatutoitu käsi laittoi kasvit varovaisesti taskuunsa muiden kasvien sekaan.
"Tottakai, tottakai, minkä Lukki lupaa, sen Lukki myös pitää.", hän sanoi, ja kallisti päätään kevyesti, nostaen samanpuolen olkapäätä. Ilkikurisen pennun virne ilmestyi myös siihen sivuun... Mutta kiltimpää hymyä ei Lukilta saanut irti, jos ei laskettu niitä pienen pieniä hymähdyksiä.
Mutta se siitä, Lukki lähti kävelemään kohti kallioita, ja katseli ympärilleen.
"Hmm, jos tulee haltia, niin voisinko pyytää... että antaisit minun puhua? Haltiat kun tapaavat olla pirun koppavaa porukkaa, ylpeitä ja muuta.", hän selosti samalla kun vilkaisi olkansa yli, ja puhalsi ylipitkiä hiuksiaan hieman pois silmiensä päältä.
"Siis jos tulee haltia vastaan."

ViestiLähetetty: 20 Huhti 2010, 11:21
Kirjoittaja Aksutar
Kali

Siinä missä Lukki virnisti, virnisti myös Kalikin. Hän oli tottunut astetta rujompien, härömpien ja rumempien otusten hymyilyyn, joten pieni ilikurinen virne albiinolta friikiltä ei saanut edes niskakarvoja nousemaan. Jokainen normaali ihminen olisi varmasti ollut varuillaan Lukin kaltaisen otuksen seurassa, mutta Kali ei. Naiselta puuttui lähes tyystin itsesuojelu vaisto, eikä tuo osannut pelätä mitään inhimillistä.
No, kaksikko lähti liikkeelle ja Lukki huomautti haltioista, pyytäen kauniisti sanottuna Kalia pitämään turpansa kiinni, mikäli haltioita sattuisi tutkaimeen.

"Siitä vaan" Kali totesi "Voin leikkiä mykkää, olen siinä yllättävän hyvä" nainen lisäsi virnistäen. Itseasiassa se oli vale. Ei Kali osannut leikkiä mykkää saatika kuuroa. Mutta aina hän saattoi yrittää pitää turpansa kiinni. Se oli sitten eriasia jos joku alkoi suutaan soittamaan tälle naikkoselle, silloin alkaisi sanat ja tarvarat lentämään.
"Kuinka yleistä se sitten on että haltia jos toinenkin hyppii vastaan metsässä?" Kali kysyi Lukin painotettua sanaa jos.
Kalilla itsellään - loogisesti - ei ollut mitään hajua siitä kuinka usein haltioita liikuskeli metsässä. Yhteenkään hän ei vielä ollut törmännyt, joten siitä saattoi olettaa ettei noita ihan joka päivä näkisi. Tosin tämä oli Kalin ensimmäinen päivä Cryptissä, joten ei ollut ihme ettei vastaan kävellyt jokainen mantereen asukas. Silti se tuntui erittäin epätodennäköiseltä törmätä ensimmäisenä Lukin kaltaiseen omituiseen otukseen.

ViestiLähetetty: 20 Huhti 2010, 17:10
Kirjoittaja Dogster
Lukki

Ja siitähän Lukki oli iloinen, kun häntä ei säikytty. Olihan se kiva välillä säikytellä, mutta paljon kivempaa se oli jos joku olisi vähän lähempänä eikä kartsastaisi albiinoa jatkuvasti. Kai sitä voisi yksinäisyydeksi kutsua?

Lukki uskoi kiltisti Kalin sanoessa että oli hyvä leikkimään mykkää. Tuollaista asiaa harvemmin tarvitsi epäillä, ja yleensä epäiltiin vain siinä tapauksessa, kun siihen oli jonkinasteen aihetta. Ja nyt ei ollut. Turhan sekavaa, eikö?
"Sovitaan näin.", hän jatkoi, ja katseli taas eteenpäin.

"Itseasiassa, tähän mennessä olisi pitänyt varmaan jo törmätä haltiaan tai kahteen, mutta joko olemme onnekkaita, tai sitten meitä tarkkaillaan.", Lukki vastasi, ja tallusti yhä eteenpäin. Ei enään pitkä matka, ei pitkä matka.
"Haltiat ovat kuitenkin alkuperäinen hallitsijarotu Cryptissä, joten nuo ovat varmastikkin toiseksi yleisin rotu tällä hetkellä...", hän selitti, ja astui ulos metsästä. Kotikalliot jo näkyivät! Hurraa! Lukki otti pari nopeampaa askelta.
"Kohta ollaan perillä, ja sinä pääset kunnollisen tien päälle.", hän naurahti samalla kun alkoi kulkemaan kivisempää tietä pitkin, ylöspäin.

ViestiLähetetty: 21 Huhti 2010, 10:01
Kirjoittaja Aksutar
Kali

Lukki sitten valottikin hieman tilannetta, kertomalla että heidän olisi jo periaatteessa pitänyt törmätä haltiaan jos toiseenkin. Tai sitten heitä tarkkailtiin. Moinen huomautus sai Kalin vilkaisemaan ympärilleen siltä varalta että puussa olisi kykkinyt joku. Mutta tuskin haltiat nyt niin huonoja varjostajia olivat...
"Miksi ihmeessä he tarkkailisivat yhtä joka on jo heidän puolellaan? Eikö sinuun luoteta?" Kali kysyi siirtäen koomisen epäilevän katseensa albiinoon toveriinsa.
Ei Kali kyllä epäillyt Lukkia yhtään.. tai no, oli tuo jo paljastanut Kalille asian jos toisenkin, mistä neiti voisi hyötyäkkin. Kai tuolla oli tapana puhua ohi suunsa? Eikä se Kalia liikauttanut oikeastaan mihinkään, Lukki sai tehdä mitä ikinä halusikaan.

Pian astuttiin ulos metsästä. Kali oli enemmän kuin helpottunut siitä. Hän ei ollut niin kovin metsässä samoilevaa tyyppiä. Lukkikin ilmoitti että pian oltaisiin jo perillä ja pääsisi Kalikin kunnon tien päälle. Naikkonen ei voinut olla naurahtamatta tuohon pienesti.
"Se on hyvä se!" Tuo totesi, heidän jatkaessa matkaa astetta kivisempää tietä pitkin ylöspäin.
Toisaalta oli sääli jo nyt erota ensimmäisestä tuttavastaan, mutta onneksi Kali ei ollut takertuja tyyppiä. Tuskin hän muistaisikaan lukkia enää parin viikon päästä ja silloinkin hyvällä tuurilla hämärästi. Mutta toisaalta oli taivaallista päästä jo majataloon. Kali oli kuitenkin viimeisen viikon keinunut laivan kannella ja sen jälkeen raahaillut armottoman painavaa säkkiä mukanaan pitkin Cryptiä, joten kunnon lepo oli nyt tarpeen. Vaikkei Kali siltä näyttänyt, hän oli yllättävän väsynyt.
Pian tie alkoi muuttua niin sanotusti virallisemmaksi ja Kali kohottikin kysyvänä katseensa Lukkiin.
"Joko olemme kohta perillä?"

ViestiLähetetty: 21 Huhti 2010, 12:26
Kirjoittaja Dogster
Lukki

Nyt ei ole kysymys luottamuksesta. Mutta ajattele asiaa tältä kantilta: Puolueeton ihminen, tai ainakin sen oloinen, kävelee haltioiden puolella olevan otuksen kanssa. Eli jos joku tarkkailee, niin sitten hän tarkkailee suuremmalla varmuudella sinua. Sitä että mihin suuntaan oikein menet ja muuta. Tai mistä minä tiedän, olen aika surkea sodankävijä hengästyn helposti ja hölötän liikaa. Hapon sylkemisellä pääsisinkin ehkä johonkin, mutta ikävä kyllä varastoni ovat aika tiukoilla., hän kertoili samalla pälpätellen ummet ja lammet sekä suonsilmäkkeet siihen päälle, ihan vain koska pääsi juttelemaan. Lukki oli kuitenkin yksinäinen persoona

Kalikin iloitsi kunnollisesta tiestä, ja Lukin teki mieli uusiksi virnistää. Kohta tuo kysäisikin että oltaisiinko jo perillä, ja Lukki nosti yhden pitkän sormen.
Tuon kulman takana, siellä on verkkoni. Ja sen takana on se tie josta puhuin., hän kertoi, ja meinasi jo pyrähtää juoksuun. Mutta ei hän jaksanut jos olisi juossut, olisi mennyt hetki ennen kuin henki olisi tasaantunut, ja siinä olisi mennyt sitten arvokasta aikaa ja PYH! Mitä Lukki ajasta huolehti! Mies ottikin muutaman rivakamman askeleen, ja pysähtyi sitten.
Kannattaa varoa tule, näytän miten pääset tästä ohi., hän kertoi, ja viittoi Kalia seuraamaan, kumartuen hieman ja nostaen miltei näkymätöntä verkkoansa, että sieltä pääsisi ali. Parhain ja turvallisin reitti. Ja tie oli aivan siinä edessä, meni siinä kolmen metrin päästä verkon takaosasta

ViestiLähetetty: 21 Huhti 2010, 18:08
Kirjoittaja Aksutar
Kali

Lukki vastasikin Kalin kysymykseen, valottaen tilannetta hieman. Naikkonen ei siltikään ymmärtänyt miten hän muka niin kiinnostava voisi olla. Eikö nuo ennen ihmistä muka olleet nähneet. Oikeastaan Kali ei pahemmin kuunnellut Lukin selitystä, kunhan vain näytti kiinnostuneelta. Hän oli turhan uupunut keskittyäkseen juuri nyt kuuntelemiseen.
Tosin sitten kun Lukki mainitsi että oltiin jo lähempänä kuin naikkonen uskoi, Kali suorastaan heräsi. Siinä missä Lukki otti pari ripeämpää askelta, otti myös Kalikin. Oli jo aikakin päästä sivistyksen pariin... hah, Kali ei edes välittänyt sivistyksestä.
Lukki viittoi Kalia seuraamaan häntä, tuon näyttäessä tien miten pääsisi seitin ohi. Kali meinasi jo kysyä kuka seitin oli kutonut, mutta moinen kysymys oli lähes turha, kun Lukkia vilkaisi. Kali pujahti verkon alta Lukin sitä nostaessa. Nainen kääntyi vielä verkon toisella puolella ympäri, kohti Lukkia pienesti hymyillen.

"Kiitos sinulle.. ja toivottavasti törmäillään vielä" Kali totesi, lähetti pienen lentopusun Lukille ja lähti sitten reippain askelin kävelemään tielle ja sitä pitkin kohti kylää.

// end of story, kiitos jälleen kerran pelistä! //

ViestiLähetetty: 24 Huhti 2010, 19:42
Kirjoittaja Dogster
Lukki

No Kali katosi tien päälle, toivoen että he tapaisivat. Lukki kiipesi verkkonsa huipulle, istahti sinne, ja hymähti sitten. Niimpä niin, tapaisivatkin... tulisi jotain tekemistä Lukillekkin. Mies nosti käden ja heilautti sitten Kalille. Toivottavasti tuo ehtisi ajoissa kylään, ennenkuin tulisi liian pimeä matkustamiselle. Albiino jäi katsomaan korkeuksista, kuinka Kali matkasi, ja kipusi sitten takaisin alas kun ei enään nähnyt tuota. Ja omaan koloon nukkumaan...

[[pätkistä pätkin lopetus <.< Mutta kiitoksia seurasta \o]]