vanhoja tuttuja ja sopimus || Rakki (s)


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Huhti 25, 2010 6:28

Hopeasilmä, Splinter & Kija

Hopea ei jaksannut virkata siihen mitään, että uusi penska pitäisi hankkia... Splinterillä oli sentään sinnikkyytä, jos ei muuta, ja mies ei ollut nähnyt sitä kenelläkään pitkään aikaan... siis kenelläkään nuorella. Jos nyt vähän kehuttiin.

Splinter sai juuri kiinni Kijasta, ja nosti tuon syliinsä, kun John tuli siihen ja käski pitämään sen kurissa.
"Yritän kyllä.", poika sihahti, eikä oikeastaan yhtään yllättynyt, että toinen oli...karvainen. Olihan Kijan alkuperäinen "isäntä" kolmimetrinen koira, joka käveli kahdella jalalla, joten tämäkään ei ollut mikään yllätys. Lisäksi Hopealla oli aina ollut hieman... oudot tuttavat. Esimerkkinä vaikkapa Sufe, jota ei luonteensa perusteella haltiaksi olisi uskonut. Tai Splinter itse. Joten John ei ollut mikään suurikaan ihme. Kija sen sijaan nosti tassuansa, ja hymyili leveästi. Muistutti Ivoria sen verran! Mutta eihän tyttö ehtinyt kysyä mitään, kun tuo ehti jo lähteä. Hopea sen sijaan käveli takaisin, ja sai Splinteriltä kysyvän katseen. "Noinko väsynyt olet?", hän kysäisi, ja Hopea vain virnisti. "Itse olet vielä ihan naatti, olet ehkä hereillä, mutta energiaa sinussa ei ole paljoakaan.", hän vastasi, ja kaivoi jotain taskustansa, antaen sen pojalle. "Syö siitä vähän.", mies hymähti ja istahti sitten sohvalle, ja sitten nojaten taakse, selältensä sohvalle. "Mene pihalle Kijan kanssa... minä nukun tässä hetken.", sokea sanoi, ristien kätensä niskan taakse, ja sulkien silmänsä. Nukahtaisi...

Splinter karkasi pihalle, ja piti Kijaa sylissä aina kunnes olivat varmasti pihalla. Karvapallo pääsi nurmikolle telmimään, ja Splinter istahti lähimmälle istumakelposelle paikalle, ja avasi sen pienen purkin. Jotain keltaista sen sisällä oli... Splinter tökkäsi sormen purkin sisään, ja otti nokareen, pistäen sen suuhunsa..... "NAM!", hän huudahti.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Huhti 25, 2010 8:47

Kalmankoira, John

"Ainoa mahdollisuus ehkä olisi antaa parantajan parantaa kätesi? Ainakin mahdollisuudet kätesi jatko käyttämiseen olisi paremmat." John selitti Kalmalle saatuaan tuollaistakin päähänsä ja sai aavekoiralta osakseen mulkkauksen, joka kertoi aivan hyvin ettei Kalma ollut innoissaan asiasta. Hän ei luottanut niihin, sillä sana "parantaja" toi aavekoiralle nopeasti mieleen jonkun pyhän asian ja Kalmahan tietävästi oli allerginen mokomalle. Polttaisivat vielä hänen kätensä poroksi jos koskisivat.
"Ei sitten, mutta saatat jäädä rammaksi kädestäsi." John tuumasi Kalmalle joka ei vaikuttanut pahemmin reagoivan asian puolesta, tuijotti vain eteensä tyhjän näköisenä. Noh saisi hän ainakin hyvän tekosyyn jäädä pois sotatantereelta, jos ei muuta. Ei tarvitsisi ryhtyä sotakarkuriksi.

"Muuten... Oletko sattumoisin joku superparantuja? Yksi rinnassasi oleva haava oli lähes täydellisesti jo parantunut kun sinut tuotiin tänne." John kysyi pienen hiljaisuuden päätteeksi. Ihmissusi oli oikeastaan miettinyt tuota jo jonkin aikaa, sillä yksikään friikki ei ole ikinä parantunut noin nopeasti mistään vammasta, ja Kalman tapauksessa meni sukset siinä ristiin että tuon muut haavat olivat vielä ihan tuoreita. Johin ajatusmaailma katkesi.
"En ole... kai se poika teki jotakin.. muistan energia virran menevän lävitseni ja yhden haavoistani parantuneen." Kalma kertoi Johnille mitä asiasta nyt sattui muistamaankaan ja John nyökkäsi pienesti.
"Lepää sinä vielä.. käyn juttelemassa pojan kanssa." Sen sanottuaan John poistui huoneesta jättäen Kalman lepäämään yksinään omassa rauhassa.

John poistui ulos katsomaan Splinteriä joka riehui karvapallonsa kanssa..
"Poika... haluaisin jutella kanssasi."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Huhti 25, 2010 8:57

Hopeasilmä, Splinter & Kija (Hopea nukkuu)

Splinter oli vihdoinkin keksinyt oman leikin. Oikeastaan, hän vihdoinkin leikki jotain! Kija oli tuonut hänelle jonkinasteen pallon, ja nyt Splinter nakkeli sitä, samalla kun Kija toi sitä takaisin. Ja joka kerta, kun tyttö toi sen takaisin, sai tuokin nokareen sitä keltaista tahnaa... joka näin sivumainittuna oli hunajaa. Pojan energiavarastot olivat taas nousseet huippuunsa, johtuikohan se sitten sokeripitoisesta annoksesta tai muusta.

No kohtahan se ihmishukka tuli siihen taakse, ja Splinter antoi tuolle arvioivan katseen. Hiukan taisi kalvata, kun tuo oli niin vähättelevästi katsonut Kijaa.
"Splinter. Nimi on Splinter.", tuo korjasi automaattisesti, ja katsoi sitten että Kija varmasti jahtasi palloa vieläkin.
"No? Mistä halusit puhua?", pikkuvelho kysäisi, ja vilkasi alhaalta päin tuohon. Anti kuulua, eihän tässä kiire tosin ollut. Hopea kun sattui vielä koisimaan sisätiloissa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Huhti 26, 2010 6:59

Kalmankoira (nyhjää yksin sängyssä), John

"Anteeksi, Splinter." John pahoittelu pojutteluaan nuorukaiselle, joka ei kylläkään ollut missään välissä edes raaskinut itseään pahemmin esitellä hänelle. Mikä lie siihenkin syynä.. Ei John suinkaan kamalimmasta päästä? Antoi tuon jopa jäädä luokseen yöksi ilman suurempaa syytä. John kyykistyi Splinterin tasolle, ettei tuon tarvitsisi katkaista niskojaan hänen takiaan.
"Juttelin Jackin kanssa tässä ja hän kertoi että olit parantanut yhden hänen haavoistaan luultavammin. Pitääkö paikkaansa?" John uteli Splinteriltä rauhalliseen sävyyn ja jäi odottamaan kärsivällisesti tuon vastausta.. saaden sen varsin pian.
"Mielenkiintoista... kiinnostaisiko sinua hieman enemmänkin tietää parantamisesta? En ole hokkus pokkustelija, mutta osaan opettaa muuta." John hymähti pienesti Splinterille.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Huhti 26, 2010 7:39

Hopeasilmä, Splinter & Kija (Hopsu nukkuu)

Splinter nyökkäsi huomattavasti iloisempana, kun toinen pahoitteli.
"Ei siinä mitään, inhoan vain kun kaikki kutsuvat "pojaksi". On minulla kuitenkin nimikin olemassa.", hän selitti samalla kun virnisti, ja nakkasi uudestaan sen pallon, jonka Kija oli tuonnut hänelle. Tyttö juoksi sen perään pomppien, ja kikattaen.

John sitten kertoi mielenkiintoisen faktan... Splinterkö, parantanut jotain? Poika häkeltyi hetkeksi, ja tyrskähti. "Empä tiedä... tosin.....", tuo aloitti ensin varmasti, mutta sitten alkoi kuulua epäillys... Hän katsoi vähän aikaa käsiänsä, ja puraisi huultaan.
"Tunsin kyllä jonkinlaisen energiavirran... ennenkuin pyörryin. Jos se parantuminen tapahtui sen aikana, voi olla hyvinkin mahdollista että minä olin parantaja...", hän sitten vastasi, ja hymähti sitten. "Tosin mistä sen tietää.", tuo vielä virnisti.

Tuo jatkoi, ja ehotti, että Splinter.... jäisi tuon oppilaaksi? Pikkuvelhon leuka loksahti, ja hän katsoi ihmeissään toista. Opettelisi parantamista? Houkutteli kyllä....
"Hmmmm...", tuo oikeasti mietti asiaa, kun Kija toi taas, pallon, ja nojasi etutassuillansa Splinterin jalkoihin.
"Hm? Mitäs luulisit, tuliko minusta hyvä parantaja?", Splinter kysyi samalla kun nosti karvapalloa ylös, ja hymyili tuolle. Kija kallisti päätään, näytti miettivän, ja ojensi sitten etutassujansa. "Kija!"
"Se ratkaisi, jos minusta on oppilaaksi, niin sopii. Hopean kanssa pitää vielä sovitella, mutta tuskin häntä paljoa haitannee."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Huhti 28, 2010 8:30

Kalmankoira (edelleenkin yksin pyörimässä sängyssä), John

"Ei sinun silti tarvitse kiukutella." John huomautti Splinterille kun tuo hieman valaisti ihmissudelle ettei pitänyt pojuttelusta. Ei se siltikään ollut pätevä syy käydä hänelle kiukuttelemaan ja mulkoilla kuin jotakin pahinta vihollista. Splinter antoi vain itsestään hyvin huonon ensi vaikutelman ihmissudelle. Noh tuo vaikutti kuitenkin piristyneen jonkin verran ja vaikutti varsin yllättyneeltä uutisiin. John naurahti pienesti.

"Voisi ollakkin.. tosin vaikea mennä sanomaan kun en ole kuitenkaan itse parantaja vaan tavallinen lääkäri." John kertoi Splinterille.
"Mutta eiköhän se ollut, tuskin Jack itsekkään sitä haavaa tuollaisella nopeudella pytyy parantamaan... Mutta minua ihmetyttää se että onnistuit yhden haavan kanssa vetämään tajusi pois, eipä ne muut parantajat kupsahtele." John naurahti pienesti tarkoittaen lopun ihan vitsinä, ei pahalla.
"Tosin taidat olla vasta ihan alokas?" John kysyi vielä ihan vain varmistaakseen.

Splinter sitten hämmästyikin ihan kunnolla siitä uutisesta että hän ottaisi tuon ehkä oppilaakseen ja kyseli vastausta tuolta karvapallolta. Ihan kuin siitä oliskin vastaamaan. No, Splinter suostui ja John nyökkäisi myöntävästi.
"Voisimmekin aloittaa samantien.. kun on koekappalekin jo valmiina." John virnisti pienesti sillä oli kyllä huomannut että tämän kaksikon välillä oli pientä jännitystä kokoajan. Mutta potilas ei katso ikää, sukupuolta, puoluetta tai edes sitäkään jos olisi pahin vihamies, kaikki olivat potilaita ja hoito kelpoisia.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Huhti 28, 2010 2:48

Hopeasilmä (koisii), [/u]Splinter[/u] & Kija

"Kiukuttelinko minä?", Splin kysäisi, näyttäen yksinomaan hämmästyneeltä. Ei hän omasta mielestään ollut kiukutellut, korjannut vain "pojun" "Splinter" nimeksi. Kyllähän Johnillakin hermot menisi, jos tuota kutsuttaisiin vaikka "hukaksi" koko ajan, eikö? Splinterillä ainakin olisi mennyt...

No eihän sitten tuokaan osannut sanoa varmasti mitään Splinterin kertomukseen, ja nuori tyytyi nyökkäämään, tuon todettua että hän oli vielä aloittelija.
"Varsinaisen magiakoulutuksen aloitin kyllä jo lapsena, mutta parantamista en ole koskaan yrittänyt.", hän vastasi puolittaisen hymyn kanssa. Koulutus tosin oli alkanut sen verta nuorena, että hyvä jos muisti elämää ENNEN taikuuden harjoittamista, olisikohan se ollut silloin kun hän oli oppinut vasta kävelemään?...

Johnin virnistys sai Splinterin hymähtämään väkinäisesti. Jotenkin tuntui... että Jack rupeaisi rääkymään heti kun näkisi hänet.
"No, eikai siinä muu auta!", poitsu sitten totesi päättäväisesti, mistä tiesi, ehkä koira olisi niin väsynyt ettei jaksaisi kovastikkaan ruveta riehumaan! Ja mitäs sitten jos rupesikin, Splinter kyllä osaisi pistää takaisin hanttiin sanasodassa!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Touko 01, 2010 6:32

Kalmankoira, John

"Ainakin käytöksesi antoi sen käsityksen." John tuumasi suoristautuen seisomaan Splinterin eteen joka toisiaan oli hyvin pikki riikkinen ihmissuteen verrattuna, mutta John piti suunsa siitä kiinni. Splinter tuntui olevan niin tarkka pätkittelystä. Ja ei, ei John olisi paljoa välittänyt tai ottanut nokkiinsa hukkittelusta, sillä olihan hän susi, ihmissusi joten mitä siitä ottamaan päihinsä?

"Noh, nyt pääset ainakin kokeilemaan." John hymähti pörröttäen pienesti pojan tukkaa, laskien sitten kätensä omalle puolellensa ja oli aikeissa jo mennä takaisin sisälle ennen kuin Sirpe päätti tehdä itselleen jonkin sortin rohkaisua. John naurahti itsekseen. Lapset, ottakaa nyt noistakin selvää.
"Mennään sitten tapaamaan potilastamme." John sanoi kääntyessään ympäri kohden kotinsa ovea ja siitä sisälle.

Kalma... No, Kalma makasi sängyssä ja tuijotti tyhjän näköisellä katseella puu kattoa. Olisi voinnut vaikka luulla että aavekoira oli kuollut, niin paikallaan tuo oli ainostaan hengitys paljasti aavekoiran olevan hengissä. Kivut olivat sen ihmissuden antaman jälkeen osittain tiessään ja Kalma oli jopa ihan omaa typeryyttään yrittänyt nousta ylös, mutta paskaako siitä tuli. Hyvä että pääsi edes istumaan itse. siitä olikin pitkä aika jo kun aavekoira näin pahassa kunnossa oli ollut... Viime kerta taisi olla se haltia seikkailu? Missä hän myös hukkasi rakkaan veitsensä joka oli hänellä ollut jo vaikka kuinka monta vuotta. Missä lie olikaan.
Kalman pää kääntyi äänen suuntaan kun ovi avattiin ja ensinmäiseen tulijaan Kalma ei regoinnut mitenkään, joka oli John, mutta seuraavaan Kalmalla nousi melkein niskakarvat pystyyn. Tuo nousi toisen kätensä varaan nojaamaan ja murisi kuuluvasti ja tuijotti Splinteriä kuin pahinta vihollistaan.
"ULOS! Sinua minä en tänne halua!" Kalma ärisi Splinterille ja John kohotti kulmaansa vilkaisten Splinterin päälle ja sitten takaisin Kalmaa.

"Täältä ei lähde kukaan ellen toisin sano.. ja jos et tuki suutasi saat unohtaa hoitoni ja raahatua kotiisi ilman apua." John saarnasi Kalmalle kävellessään tuon luokse ja sai- ihme kyllä- Kalman hiljenemään täydellisesti kunhan mulkoili hukan päälle ja kävi takaisin makaamaan.
"Kiitos.. Nyt voinkin sitten vaihtaa siteesi ja putsata haavasi." John puheli ja siirsi katseensa Splinteriin.
"Käytkö lämmittämässä vettä? Laita siinne sekaan muutama lusikallinen suolaa myös." John selitti Splinterille ja ennen kuin poika ehtisi kokonaan poistua tuo lisäsi vielä: "Keittiöstä löydät nuo.. ja ota tuo vati mukaasi." John sanoi osittaen yhden pienen pöydän päällä olevaa vatia.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Touko 01, 2010 7:13

Hopeasilmä (koisii), Splinter & Kija (sivullisena)

No tottakai Splinter oli tarkka pätkittelystä! Hän nimittäin uskoi vakaasti, ettei pysyisi koko elämäänsä pätkänä... pakkohan hänestäkin oli tulla vähintäänkin keskiverto, jos kerran isoveikkakin heitti lähemmäs kahta metriä pituudensa kanssa. Splinterin lyh...pituudesta puheenollen, Splinter tunsi itsensä taas pieneksi, kun päälaesta pörrötettiin. Oikeastaan, tähän mennessä ainut, joka oli pörröttänyt hänen päälakeaan, eikä saanut häntä tuntemaan itseänsä pieneksi pennuksi, taisi olla Arathet. Hopea tuskin koskikaan häneen, varmaan parempi niin.

No sisällä, Splinter osoitti Hopeaa Kijalle, ja nyökäytti hieman päätään. Kija tajusi vinkin, ja kipitti Hopean vierelle nukkumaan. Tätäkin oli harjoiteltu pitkän aikaa, ja Kijakin oli tajunnut, että jos se totteli kiltisti, niin Splinter korvaisi sen jälkeenpäin hyvinkin rojaalisti. Heh, hyvä näin. Sirpe seurasi kiltisti Johnia, kuunteli vain puolella korvalla Jackin murinat, kokonaisella korvalla Johnin saarnat, ja molemmilla korvilla käskyt ja ohjeet. Splinter ehti ottamaan jo pari askelta, kun John vielä jatkoi, ja poika nyökkäsi. Ja sitten kävi mielessä... Pojan huulilla kävi pikaiseen aika ilkeähkö minihymy, kun hän otti vadin.
"Muuten, kun sanot "muutama", niin tarkoitatko kahta vai viittä? Viimeksi nimittäin tapahtui pieni... väärinkäsitys, kun joku meni sanomaan muutama, ja tarkoittikin kahta.", hän sanoi näyttäen melko rauhalliselta, pitäen täsmälleen saman ilmeen kuin silloin jutellessaan Johnin kanssa. Eikä edes vilkaissut Jackiin. Ihan kuin hän ei olisi edes viitannut viime kertaiseen väittelyyn siitä, että mitä "muutama" tarkoitti. Tämä oli näitä hänen näyttelijänlahjojaan, joita hän ei edes päässyt käyttämään niin paljoa.

Saatuaan vastauksensa, hän vain nyökkäsi, ja kipitti sitten keittiöön kiltisti totellen jokaista käskyä pilkuntarkasti. Lämmitä vesi, lisää suola, ja vie se sitten takaisin. Splinter teki hommansa nopeasti, tälläinen oli kuin ruuanlaittoa, ja siinähän Splinter oli myöskin yllättävän hyvä... ehkä hänen olisi sittenkin pitänyt syntyä naiseksi?....Nääh. Splinter vei vadin takaisin huoneeseen, jossa Jackia parsittiin, ja laski sen varovaisesti pöydälle, joka oli tarpeeksi lähellä Johnia.
"Näin. Onko muuta jossain voin auttaa?", pikkuvelho kysäisi, kun kääntyi katsomaan Johnia.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Touko 17, 2010 8:24

Kalmankoira, John

John loi Splinterin päälle kysyvän vilkaisun kun tuo kyseli ihmissuden ohjeiden jälkeen mitä tuo tarkoitti "muutamalla" lusikallisella, selitellen siihen päälle että viimekerralla oli käynnyt pikkuinen vahinko. Noh ei ainakaan voisi syyttää Splinteriä huolimattomuudesta tai siitä etteikö tuo uskaltaisi kysyä neuvoa jos tarvitsisi.
"Kaksi tai kolme riittää ihan hyvin." John sitten vastasi Kalman mulkoillessa sängystä Splinteriä. Tuo sai kiittää onneaan ettei Kalma todellakaan ollut missään liikunta kunnossa, tai olisi mutta ei ollut niin tyhmä että lähtisi tälläisessä kunnossa pomppimaan jokun idiootti kersan perään. Lisäksi tuo varmaan hakkisi aavekoiran yhdellä iskulla, joten se siitä tappo fantasiasta.
Splinter poistui paikalta tekemään askareensa ja Kalma sekä John jäivät kahdestaan huoneeseen.

"Pystytkö istumaan itse hetken aikaa?" John kysyi Kalmalta joka nyökkäsi ja John auttoi tuon varovasti istumaan tukien tuota selästä, sekä edestä.
"Sano heti jos alkaa tuntumaan huimausta tai huonoa oloa." John lateli Kalmalle joka vain nyökkäili vastaukseksi ja kävi sitten varovasti riisumaan aavekoiraa kääreistään. Paitsi kättä, johon John ei ainakaan vielä uskaltanut mitenkään koskea sillä suoraan sanottuna se voisi katketa uudestaan pienimmästäkin väärästä liikkeestä. Potilas tuskin siitä pitäisi, tai Jack niinkuin tuo itseään nimitti.
Splinter palasi pian takaisin Johnin pyytämän lämmitetyn veden kanssa ja lääkäri otti kaapista muutaman rätin vilkaisten pojan päälle joka pyyteli lisähommia.
"Auta potilasta pysymään pystyssä.. näyttää aika tuskaiselta." John tuumasi vilkaisten olkansa yli Kalmaa jolla todellakin oli vaikeuksia istumisen kanssa. Vain hammasta purren Kalma pysyi pystyssä ja koitti olla valittamatta kipua ja sitä että Splinter auttoi häntä. Poika sai vain osakseen tylyn mulkkauksen aavekoiralta ja jos tarkkaan kuunteli niin saattoi kuulla jopa matalan murinan.

John kastoi pyyhkeet veteen ja alkoi sitten varovasti, mutta nopeasti ja tarkalla kädellä putsaamaan aavekoiran vammoja. Kalma irvisti voimakkaammin ja pyöräytti päätään tuskissaan koittaen olla valittamatta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Touko 18, 2010 4:57

Splinter (Hopea ja Kija olkkarissa)

Splinter hillitsi halun olla yhtä lapsellinen kuin Jack, ja näyttää tuolle kieltä tuon mulkoilessa häntä. Aika edes toisen heistä olla edes hieman aikuisempi, olkoonkin se sitten pieni pentu joka oli elännyt ehkä vain murto-osan toisen elämästä. Edes sen verran,e ttei rupea moiseen leikkiin hyppimään, sehän oli ollut ihan asiallinen kysymys! Splinterin mielestä pari oli kaksi, ja muutama oli noin seitsemän. Siitä ideasta ei päässyt enään eroon, sen verta hyvin taottu päähän, ja ilmeisesti niin oli Hopeallakin.

Sitten tuli semmoinen käsky, josta ei niin Jack kuin Splinterkään pitänyt yhtään. Mutta minkäs sille voi, Splinter halusi oppia, ja jos se tarkoitti että piti auttaa Jackia hieman, niin mikäs siinä. Jack murisi hänelle, ja Splinter antoi tuolle jäätävän vilkaisun joka kerta, kun sattui kuulemaan tuon murinan. Ei olisi mikään ongelma jäädyttää tuota puuduksiin tästä näin... ei mikään ongelma. Joten herra on hyvä ja lopettaa vastaväitteet, ei tämä ollut herkkua hänellekkään!

Vaikka Splinter nauttikin nähdessään, että Jackille tämä oli astetta rankempaa, ei vahingoniloista virnettä näkynyt.... vaikka se oli niiiiiiiin lähellä. Oli edes sen verran käytöstapoja jäljellä. Suu muuttui viivaksi, ja Splinter vilkaisi välillä Johnin käden liikkeitä... osasi kyllä tuo ainakin hommansa!
"...Ensikerralla varmaan mietit hieman, Rico on varmaan huolissaan. Samoin Luca.", Splinter ´pamautti yllättäen, edes yhtään miettimättä miten typerältä hän saattoi kuullostaa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Touko 21, 2010 10:51

John, Kalmankoira

Kalma mulkasi Splinteriä siinä missä tuo aavekoiraa ja oli jopa lähelllä ettei Kalma napannut Splinteriä nenän päästä, mutta hillitsi pikku fantasiansa ihan vain sen takia ettei tuo karvainen lääkäri saisi skitso kohtausta ja heittäisi häntä pihalle.
John taas vilkasi kumpaakin kysyvästi puuhiltaan, muttei sanonut mitään noiden kahden hiljaiseen sotaan yhtään mitään. Kunhan virnuili itsekseen mielessään ku kaksi lasta tappeli keskenään. John kastoi pyyhkeen vesi astiaan ja kuivasi sen niin ettei vettä enää tippunut ollenkaan muuta kuin jos olisi todella kovaa puristanut. John putsasi vielä Kalman muutaman haavan ja Kalma irvisti.

Splinterin seuraavien sanojen myötä sai poika niin pahan mulkkauksen aavekoiralta että se katse olisi jopa voinnutkin tappaa, jos olisi ollut mahdollista.
"Minun asiani eivät kuulu sinulle pätkän vertaakaan!" Kalma ärähti Splinterille joutuen päälle irvistämään kun rintaan sattui. Olihan sitä puukotettu varsin mukavasti. John kurtosti kulmiaan hieman ja tuumasi sitten Kalmalle tyynesti. "Lopeta se ärhentely tai tikkaukset repeävät." Kalma vilkasi lääkärin päälle nyökäten pienesti hiljeten sitten kokonaan.
John kävi hakemassa kuivan pyyhkeen ja kuivasi Kalman haavat.
"Haetko sideharsoja tuolta kaapista?" John sanoi huikaten kaapin suunnalle.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Kesä 01, 2010 3:24

Splinter, Hopeasilmä Kija

"No anteeksi kun olen huolissani Ricosta. Etsi sinua kauan ja kohtelet häntä kuin... kuin... Äh anti olla, en jaksa väitellä kanssasi. Pääsi on kovempaa kuin kalliokivi.", poika aloitti, mutta puri sitten itseään kieleen. Hän ei tappelisi toisen kanssa, ei vaikka tuo miten haastaisi riitaa. Poika veti kolme, neljä kertaa henkeä sisään ja ulos, rauhouttuakseen. Jo helpotti. Tuo ei ollut Jack. Splinter kuvitteli tuon tilalle vain jonkun erittäin ärhäkkään potilaan, jolla oli erittäin paha kieli.
"Toki.", poika vastasi, ja nousi kiitollisena Jackin viereltä, vaikka yrittikin ajatella, ettei tuo ollut se samainen aavekoira, joka oli miltein repinyt hänen sisälmykset ulos ja haukkunut hänet ihan lyttyyn. Poika avasi kaapin, ja tajusi sitten, että ainoat sideharsot olivat hänen pituuteen verrattaen korkealla. Liian korkealla. Splinterin silmät haravoivat maastoa, ja löysivät sitten jakkaran, jonka hän veti jalallansa lähemmäs, ja kiipesi sen päälle, saaden paketin käteensä.
"Näin...", hän mutisi itsekseen, ja anti paketin tuolle. Johnille olisi paljon helpompi ottaa noita tuolta korkeudelta, olihan tuo sen verta pitempi, ja mieluummin sitä kurkotti kuin kyykistyi.

Ovelta kuului kevyt koputus, ja Hopea kurkkasi ovesta sisään.
"Splinter, aiotko olla täällä vielä kauan? Ajatellen että sinun pitäisi käydä syömässä... ja harjoitukset alkaa aivan kohta taas. Vai ajattelitko pitää vapaata?", sokea miekkamstari kysäisi pojalta, kallistaen hieman päätään. Karvakasakin kurkkasi oven raosta, se halusi päästä leikkimään taas Splinterin kanssa. Mutta sisälle he eivät tulleet.
"Jos ei haittaa, niin aloitetaan myöhemmin... tai oikeastaan, pidän tänään mieluummin sen vapaapäivän. Jotain taukoa edes.", poika virnisti miehelle. Taukoa hän tarvitsikin, lähetin hommat, omat loitsuharjoitukset, Hopean antama jatkuva treeni sekä uusi ongelma, Kija, joka tarvitsi jatkuvasti huomiota. Joo pieni tauko teki vain hyvää, olkookin se pelkkää muitten auttamista ja hoitamista.
"...Jos saat vähääkään hetkeä vapaaksi, käy kylässä katsomassa Iriuta. Hän oli hieman huolissaan sinusta..."
"Hei!", poika nosti sormen suun eteen, ja - ylläri pylläri - punastui, kun Hopea yritti neuvoa poikaa NAISasioissa.

[[Joo sori kauheesti tää tauko Q_Q ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Kesä 07, 2010 5:34

Kalmankoira, John

"Aikuista, kohtelen häntä kuin aikuista." Kalma vastasi Splinterille yllättävän hillityisti kun tuo kävi avostelemaan hänen ja Ricon välejä. Minkä hän sille muka voi, että poika menettää joka hemmetin asiassa hermonsa ja sitten olikin kaksi suurta jääräpäätä yhteen ottamassa, jonka Kalma yleensä voitti. Ja pitihän pojalle selvittää kuka se talossa määräsi!
Noh, Splinter- luojan kiitos- nousi aavekoiran vierestä Johnin pitäessä vuorostaan aavekoiraa pystyssä ja meni hakemaan jakkaran avustukselle sideharsoja. Miten Kalma olisikaan toivonut että koko tuoli olisi kaatunut ja Splinter olisi lyönnyt päänsä lattiaan niin kovaa että tuosta olisi tullut koko loppu elämäkseen vihannes. Sitten Kalma saisi kiusata ja haukkua tuota miten paljon vain lystäsi ilman että tuo tajuaisi mitään. Sääli vain että se oli vain toive ajattelua.

John otti vastaan Splinterin antamat sideharsot kiittäen tuota ja alkoi sitten laittamaan Kalmaa takaisin kääröihin tuon istuessa aloillaan ja tuijottaessa Splinteriä kokoajan murhaavasti ja verenhimoisesti. Jos hän vain olisi liikunta kykyinen! ...tuolta lähtisi pää. Onneksi Splinter ei osannut lukea ajatuksia.
Oveen koputettiin ja niin John kuin Kalmakin siirsivät katseensa paikalle tulleeseen Hopeaan, joka kyseli Splinteriä.
"Joo, vie vaan tuo pätkä mennessäsi." Kalma mutisi, vaikkei kukaan tuntunut välittävänkään aavekoiran kiukuttelusta. Hopean kertoessa jotakin naisesta Kalma käänsi katseensa poikaan, kuten Johnkin joka nyt vähemmän siitä välitti. Kalmalle tämä oli isompi yllätys.
"Mene vain ettei lutkasi huolestu." Kalma virnisti ja sai näpäytyksen Johnilta niskaansa. Kalma irvisti vilkaisten ihmissuden suuntaan pahoittelevasti, joka sai juuri aavekoiran sidottua kääröihin.
"Ja sinä käyt takaisin makaaman." John sanoi ja auttoi Kalman takaisin pitkällensä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Kesä 07, 2010 6:12

Splinter, Hopeasilmä ja Kija

"Kohtelet häntä kuin naapurin tiskiriepua.", poika mutisi vastaukseksi, hädin tuskin kuuluvasti. Sitä mieltä hän oli, pojalla kävi sääli Ricoa ihan tosissaan. Joten Jack sai nyt sen pahan sedän roolin, Splinterin mielestä Jack kohteli Ricoa aivan väärin.

Jack jatkoi mutinoitaan, että parasta vain että pentu lähtisi. Splinter ainoastaan mulkaisi olkansa yli toista. Mutta tuon haukuessa iriuta lutkaksi... Poika säpsähti oikein kunnolla, ja tuo käänsi päätään hieman.
"Senkin sydämmetön ja tunteeton pask-"
"Splinter! Kija on tässä.", Hopea varoitti, ja osoitti alhaalla seisoskelevaan karvapalloon, ja hymyili ja heilutti häntäänsä. Ei se tajunnut "rumien" sanojen päälle. Poika veti syvään henkeä taas, nosti katseen kattoon ja antoi olkapäiden laskeutua.
"Ainakaan Iriu ei tee itsestään taakkaa jatkuvasti, tai muutenkaan aiheuta ongelmia.", Splinter totesi sitten kylmästi, silmät tuijottaen Jackia vihaavasti.
"Vihaan sinua.", hän vielä totesi, ennenkuin käänsi selkänsä ja lähti. Ja lähti sitten niin nopeasti, ettei koira ehtisi huutaa mitään perään. Ei Splinter tiennyt, että oliko sanonut tuota tosissaan, mutta Hopea ainakin väistyi nopeasti tieltä. Eep.
"H-hei! Odota!", mies huudahti ja lähti pojan perään. Mikä tuolle oli tullut, tuohan hermostui nykyään miltei kaikesta?

Pihalla Hopea ehti juosta pojan kiinni, ja otti tuota kädestä.
"Splinter, kuule, mitä jos rauhoittuisit ja-" WHUM! Hopea painoi kätensä vatsaansa vasten, ja peruutti pari askelta. Splinter puuskutti raivoissaan, ja Hopea olisi voinut vannoa että pikkuvelho oli itkun partaalla.
"Pidä sinä suusi kiinni, ja anna minun KERRANKIN olla aivan rauhassa. Mikä teitä oikein risoo, suurin osa haluaa pääni vadille ja toinen osa ei anna minun olla rauhassa muuten vain!", Splinter alkoi loppupuolella jo huutamaan, ja puolihaltia vetäytyi hieman.
"Olen opettajasi, ja ystäväsi, eikö minun kuulukkin vähän sekaantua?"
"Se tässä on ongelmana! Mitäpä jos haluan pitää omat asiani omanani!? Miksi siun piti edes mainita Iri Jackin aikana!?", velho ja haltia katsoivat toisiaan. Puolihaltia tiesi jo valmiiksi, että tämä ei voinut olla hyvä merkki. Hopea otti pari askelta eteenpäin, ja nosti kättänsä varovaisesti. "Hei.. kaikki hyv-"
"EIKÄ OLE!", velhon itsehillintä petti, ja Hopea löysi itsensä taas maasta, naama veressä ja toinen käsi nenällä. Kija kiljaisi jotain, ja kyyristyi pieneksi palloksi. "....Onnittelut, taisit juuri murtaa nenäni.", mies sanoi samalla kun nousi pystyyn kunnolla.
"HYVÄ! Ehkä nyt tajuat etten helvetti vieköön tarvitse teitä kaikkia!", velho huusi kurkku suorana, ja taas ennenkuin kukaan ehti heittää mitään faktaa, katosi pöpelikköön kotkan muodossa. Kija otti muutaman juoksuaskeleen, mutta Hopea koppasi sen syliinsä. Raukkahan jäisi jonkun ruuaksi.
"Ei hätää. Splinter tarvitsee vain hetken rauhoittuakseen.", sokea puolihaltia totesi rauhoittelevasti, samalla kun piteli toisella kädellä nenäänsä. Au~
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö