vanhoja tuttuja ja sopimus || Rakki (s)

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

vanhoja tuttuja ja sopimus || Rakki (s)

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Huhti 2010, 20:42

Kalmankoira

Aurinko oli ottanut ja laskenut jo mailleen ja keväinen ilmakin oli alkanut kiristymään pienen, muutaman asteen pakkasen puolelle. Pieni pakkanen ei haitannut Kalmaa ollenkaan tuo talssi, tai oikeastaan jolkotteli iloisen oloisena ympäri metsää koira muodossaan varsin sujuvan näköisesti. Ja voi ei, ei Kalma tällä kertaa ollut ketään tullut tappamaan tai metsästämään itselleen riistaa. Lähtenyt muuten vain luolastaan liikkeelle ja haukkaamaan raitista ilmaa muuten vain, tosin tulihan sitä miettineeksi miksei Lucaakin voinnut ottaa mukaan? Kalmaa nimittäin sattumoisin taas vaihteeksi leikitti ja koira kaveri oli sitä parasta seuraa hänenlaiselleen koira friikille. Noh ei hätä tämän näköinen kyllä Kalma osasi itseäänkin leikittää. Niimpä Kalma nappasi maasta kepin ja alkoi sitä heittelemään ja retuuttamaan kuin se olisi ollut jokin suuri saalis mikä ei suostunut mitenkään kuolemaan. Kalmalla oli hauskaa, ehkä liiankin hauskaa..

Jonkin matkan päässä Kalman haju-, kuulo ja näköaistien kantamattomissa seisoi pitkä tummaan pukeutunut mies, jonka hiukset olivat vaaleat ja letitetty kevyesti kiinni, silmät olivat puhtaan siniset eikä kasvoilla tai muuallakkaan ollut arpia. Miehen kaulassa roikkui kauniisti ja pikku tarkasti koristeltu risti mikä oli varsin merkittävä merkki siintä että mies oli pappi, mutta ei ihan saarnoja pitävä pappi- tai niitäkin tämä mies teki, mutta yöllä tilanne oli toinen: tästä miehestä tuli kaikkien valon- ja pyhän arkojen otusten kauhu, vampyyrinmetsästäjä.
Mies seuraili Kalman puuhia sinisillä silmillään ja mutisi jotakin itsekseen omalla kiellään ottaen samalla takkinsa alta raamatun avasi sen ja otti sen sivujen välistä yhden neljästä hopeisesta tikarista, heitto tikarista. Mies asetti tikarin tikkan heitto asentoon käteensä ja nakkasi sen liikkeelle voimalla ja nopeudella. Seuraavaksi kuuluikin vain aavekoiran tuskainen vinkaisu kun tikari osui maaliinsa täydellisesti, tai no eihän sinne minne olisi pitänyt mutta osui kuitenkin. Pappi virnsiti itsekseen ja astui esiin piilostaan.

Kalmalla ei ollut mitään huolen häivää ennen sitä kun ruumiin lävisti polttava kipu, joka säteili jalasta muualle ruumiiseen. Kalmalta katosi jalat alta ja tuo jäi etujalkojensa varaan uikuttamaan ja inisemään. Kalman katse siirtyi askelten suuntaan josta tuli ERITTÄIN tuttu hahmo, Kalman sydän oli vähällä pompata rinnasta ulos silkasta säikähdyksestä.
"Sinä!?" Kalma murahti repäisten tikarin pois jalastaan kaikesta kivusta huolimatta ja heitti maahan, vaihtaen hahmonsa ihmismäisemmäksi nousten tukalan näköisesti ylös.
"Minäpä hyvinkin mokomakin livistäjä ja valehtelija." Pappi tuumasi Kalman sanoihin ottaen toisen veitsensä esille jota pyöritteli kädessää rauhallisesti miettien tarkkaan minne seuraavan heittäisi. Kyllä Aidan, kuten tuo pappi isteään nimitti, tiesi että tätä piskiä kannatti hidastaa ensinmäisenä jos aikoi yhtään pärjätä tuolle nopeudessa.
"Mutta en päästä sinua tällä kertaa enää säälistä karkuun." Aidan hymähti ja nakkasi tikarinsa liikkeelle kohden Kalman rintaa, mutta Kalma torjui sen toisella veitsellään. Aidan kohotti kulmiaan, mutta naurahti sitten. "Aina yhtä sisukas.. mutta tuolla haavalla et kauaa tule jaksamaan." Pappi tuumasi nyökäten Kalman reittä kohden josta valui haavasta verta ulos varsin mukavasti. Eikä Kalma kyllä voinnut olla yhtään sen paremmin samaa mieltä.
"Aina pitää yrittää.." Kalma hymähti pianaen haavaa toisella kädellään.

"Yritä pois.. minä yritän viedä pääsi työnantajalleni." Pappi virnisti ja veti takkinsa alta pitkän Hopea päälystetyn miekan ja hyökkäsi säälimättä Kalman kimppuun. Ei armoa, ei taukoja vain kuolemaan asti taisteleminen. Kalma kyllä huomasi sen varsin hyvin ja nopeasti tämä pappi ei suostunut pysähtymään hetkeksikään ja viilteli miekallaan Kalman lihaa auki aina kun puolustuksessa oli aukko ja jo muutaman minuutin päästä aavekoira oli aivan täynnä eri syvyisiä miekan viilto jälkiä ja silti Kalma seisoi pystyssä jalat tutisten ja hengittäen raskaasti.
"Oletpa väsyneen näköinen, salli että suon sinulle levon." Pappi naurahti ja potkasi Kalman maahan selälteen jonka jälkeen koitti lävistää tuon rintaa miekallaan, mutta Kalma ehti kierähtää pois alta.. paitsi että oikea käsi lävistyi kyynerpäästä maahan kiinni. Kalma huusi kuin teloitettava kivusta.. Aidan hymähti ja riuhtasi miekan irti iskien uudestaan, tällä kertaa vatsan läpi... tai se olisi ollut tarkoitus ellei Kalma olisi iskenyt iskua aavistuksen sivuun, vatsan sivu kuitenkin auksi syvältä ja Kalma puri hammasta yhteen.

"Mitä sinä yrität pitkittää tätä? Kärsit vain enemmän.." Aidan tuumasi Kalmalle joka ei kivun takia sanaakaan saannut sanottua tuolle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Huhti 2010, 21:08

Hopeasilmä & Splinter

"Hitto... taas venähti. Minulla on se karvapallokin huoehdittavana, jos et muista!", ruskeatukka marisi vierellään tarpovalle miehelle, joka ainoastaan naurahti kuivasti.
"Oma vikasi, oppimistemposi on laskenut viime kerroilta."
"Koska viime kerroilla minulla ei ole ollut muuta ajateltavaa kuin-"
"Shh!"
Molemmat pysähtyivät, ja Hopea ojensi hieman kättään. "Lähellä tapellaan....", tuo mutisi, ja Splinterkin terästi aistejaan. Kuka... "Mennään auttamaan!", hän sanoi yllättäen, ja katsoi sitten Hopeaa. "Jos siellä on haltia pulassa!", hän sanoi, ja puristi kädet nyrkkiin. Hän halusi päästä kokeilemaan uusia taitojansa! Hopea naurahti uudestaan, mutta hieman ylpeämmin tällä kertaa. Splinter tosiaan alkoi näyttämään jo innostustaankin, vaikka kyseessä olikin tappelu. Ehkä tuo alkoi elämään sitä vaihetta elämässään? Sanomatta enempää, nuo kaksi lähtivät liikkeelle, ja kulkivat kohti tapahtumapaikkaa. Ja he pääsivätkin lähelle... tarpeeksi lähelle. Hopean ansiosta, enimmäkseen. Splinter taas varoitteli silmiensä avulla kohdista, jotka saattaisivat narskua ja paljastaa heidät... taistelu tuli näkyviin.
"Mitä näet...?", mies kuiskasi hyvin, hyvin hiljaa.
"........Piskin ja ihmisen.", kuului vastaus, täynnä katkeruutta. Hopean kulma kohosi. Jack? Ja ihminen? Mitä ihmettä, oliko tuo kääntänyt selkänsä ihmisille?

Taistelu jatkui, ja molemmat pysyivät hiljaa, kuunnellen Jackin vinkaisuja. "Etkö aio....", Hopea meinasi jo kysyä Splinteriltä, kun tuo jo loikkasi esiin.
"HEI! EIKÖ SE MENE JO JAKELUUN ETTÄ METSÄÄN EI TULLA YKSIN!?", tuo karjaisi niin kovaa, että Hopean oli pakko huokaista. Tuo seurasi pojan esimerkkiä, ja tuli itsekkin alas. Splinter oli kaivannut sirpin esiin, ja viskasi sen kohti tuota ristihemmoa. Ja huti... tarkoituksella. Hän nykäisi ketjusta, ja sirppi tuli takaisin päin, aikomuksena repiä toisen olkapäätä matkallansa. Tarkoitus oli ihan saada tuo kauemmas Jackista! Hopea tuli siihen Jackin vierelle, ja painoi käden hetkeksi tuon rintakehälle.
"Taisit haistaa meidät... kun kerran teit näin hyvän viivytysottelun.", hän mainitsi, ja kääntyi sitten miehen ja Splinterin puoleen.
"Sinulla on tasan viisi sekunttia lähteä täältä, ennenkuin Hopea hälyttää lisää haltioita paikalle. Ja en oikein usko, että selviät parista ryhmästä kerralla."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Huhti 2010, 07:49

Kalmankoira

Pappi oli jo iskemässä Kalmaa uudestaan ja tällä kertaa kuolettavasti, mutta sen hyökkäyksen keskeytti ilmaan kantautunut huuto, Kalmalle tuttu mutta Aidanille täysin uppo outo. Kummatkin kääntyivät katsomaan äänen suuntaan.. Metsästäjä kohotti toista kulmaansa hienoisesti pojan seisoessa näkyvillä ja vedellessä esille sirppiään jonka päässä roikkui ketju, pojan perästä taas tuli haltia, puoliverinen sellainen. Kalma taas ei ollut yhtään iloinen nähdessään Splinterin ja jos tuo olisi yhtään kyennyt tuo olisi ärähtänyt ja käskenyt tuota häipymään, ei hän tuon kirpun apua tarvitse!
Sirppi lähti kohden pappia mutta meni huti... jos tuo poika todellakin kuvitteli Aidanin menevän noin vanhaan temppuun niin tuo oli idiootti! Sirppi tuli takaisin ja pappi iski sen miekalla sivuun niin kilhati astuen kuitenkin muutaman askeleen kauemmas aavekoirasta jolloin Hopea pääsi rauhassa lähelle Kalmaa. Tosin ei Aidanilla ollut mitään aikomuksia vahingoittaa paikalle tullutta kaksikkoa, hän vahingoitti ja tappoi ainostaan "vaaralliseksi" luokiteltuja otuksia johon muunmuuassa Kalma ikäväkseen kuului.

"P-paskat... y-yritin vain p-pysyä hengissä." Kalma vastasi selkeästi tuskissaan Hopealle, joka kehui aavekoiran pitkiteltyä taistelua.
"Hmh, totta... enkä kyllä muutenkaan tapa sivullisia..." Aidan hymähti pienesti ja avasi raamattunsa josta kaivoi esille kaikki loput kolme heitto tikaria sormiensa väliin ja nakkasi ne hetkessä kohden Kalmaa josta kaikki osuivat. Kalma parkasi kun tikarit upposivat rinnan läpi, yksi lävistyi vaarallisen lähellä sydäntä... Kalmalta lähti taju.
"..vain hirviöitä." Aidan hymähti ja lähti jatkamaan matkaansa metsän pimentoon ennen kuin tuo kaksikko enää sen erikoisemmin hyökkäisi papin kimppuun, tai toteuttaisivat uhkauksensa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 23 Huhti 2010, 14:37

Hopeasilmä & Splinter

Splinterin silmissä välähti, ja huulille nousi nanosekunniksi virne, kun tuo torjui. Jos tuo nyt ei huomannut, niin sirppi tipahti maahan. Ja siitä olisi helppo nykäistä se itsellensä, ja viiltää toista samalla siinä sivussa mukavasti sääreen Hopea virnisti myöskin. "No siinä tapauksessa taisit epäonnistua, hyvä jos pysyt edes muutamaa minuuttia hengissä... Ellei me oltaisi tultu väliin.", hän mainitsi koiralle, joka oli hänelle marissut.
"Vai et tapa sivullisia...", poika mutisi vastaan, näki noiden veitsien tulon ja meinasi sitten huutaa varoituksen. Mutta myöhään, iskut osuivat, siitä huolimatta että Hopea oli napannut Jackia olkapäästä ja yrittänyt nykäistä suojaan. Turhaan...
"Vai hirviöitä... eikö jokainen rotu ole hirviö toisen silmin?", Splinter totesi, kiinnostumatta lainkaan että olikohan nuo veitset sattuneet Jackiin vai ei... oikeastaan, häntä kiinnosti vain ettei Hopeaan sattunut.
"Mutta kai tiedät, että on raukkamaista hyökätä maassa makaavan kimppuun?", poika vielä sanoi, antaen sen hurmaavan hymynsä, ja nykäisten sitten viikatteestaan ennenkuin tuo ehti pahemmin..... HEI!HEIHEIHEI! Splinter tekemä isku alhaalta käsi meni myös huti, osittain siksi että ajoitus meni pieleen. No tuo kuitenkin häipyi, ja Splinter otti muutaman askeleen siihen suuntaan, minne tuo oli menossa.
"Splinter! Stop! Minne sinä oikein luulet meneväsi, tarvitsen hieman apuasi!", poika pysähtyi aluksi, ja mulkaisi sitten olkansa yli. "Auta itseäsi, menen katsomaan mihin suuntaan tuo meni. Pitäähän tästä kuitenkin raportoida.... metsässä pomppii mies pitkän miekan ja heittoveitsien kanssa, ja hän ei todellakaan ollut haltioiden puolella. Kertooko jotain herra lojaali?", poika totesi jäätävällä äänensävyllä, muttei liikkunut vielä minnekkän. Hopean tuntien, tuo aikoisi kohta sanoa jotain...
"Mutta Jack on k-"
"Tuo kujalla kasvanut länkäleuka PISKI ei ole tosiaankaan kaverini!", kuului samantein ärähdys... Hopea kohotti toista kulmaansa, toinenhan kuulosti äkäiseltä...
"Etkö yleensä ole valmis auttamaan muita?", hän naljaisi kun poika otti muutaman askeleen taas. "..."Lähinnä se, että olet säälittävä ja heikko.. et osaa yhtään mitään. Et edes suojella itseäsi muutamalta kuolaavalta zombilta. Kappas kun et niitäkin yrittänyt auttaa!". Eikö se jotenkin noin mennyt? No empä ole enään avulias, saatte luvan kyllä ihan itse kituutta jos haluatte.", tuo vielä huikkasi. Siitäpähän...
"Voisit edes auttaa tyrehdyttämään verenvuodon!", tuo tiuskaisi, ja poika huokaisi. "No hyvä on, mutta sen jälkeen lähden. Minun pitää muutenkin olla nykyään varovainen kuliessani linnassa, etten törmää Araniin... hän saisi selville nanosekunneissa, että olen tehnyt jotain tälläistä, ja me MOLEMMAT joudutaan hirteen.", hän marmatti, tuli lähemmäs, ja laittoi kätensä Jackin haavan ylle, alkaen varovaisesti jäädyttää haavan ympärystä, että verenvuoto hidastuisi.
"Ja nyt et ala yhtään tiuskimaan!", velho sanoi samantein, ennenkuin Jack ehtisi avaamaan suutaan. Hopea nyökkäsi, ja nousi ylös. "Käyn hakemassa erään... hän voi auttaa. Pysykää MOLEMMAT tässä.", hän painotti ennenkuin lähti liikkeelle. Splinter mulkaisi tuon perään, ja meinasi huutaa, mutta opetukset jääneet päähän turhankin hyvin: Pimeässä, yöllisessä metsässä ei huudeta.
"No kiva, minusta tuli koiranvahti..."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Huhti 2010, 19:09

Kalmankoira

Kalma hengitti vaikeasti vuotaen elämän nestettään ulos Hopean syliin ja maahan pitäen silmiään hellästi puristen kiinni. Joka paikkaan sattui ja koski, ei voinnut yhtään liikkua. Erityisesti käteen sattui, mutta se mikään ihme ollut kun arvon herra pappi oli iskenyt miekkansa lihasta ja luista läpi.. toisin sanottuna käsi oli täydellisesti poikki. Ihme jos tämän jälkeen pystyisi enää käyttämään.
Kalma raotti silmiään hieman ja siirsi heikon ja väsyneen katseensa Splinteriin joka tuli lähemmäs, eikä vaikuttanut kovinkaan iloiselta asian puolesta, mutta ei yksin kertaisesti pystynyt tekemään mitään estääkseen tuota tulemasta yhtään lähemmäs... paitsi sanomaan tuolle henkeä haukkoen: "H-häivy." Tosin siintä ei näyttänyt olevan mitään hyötyä sillä tuo teki hokkus pokkuksensa joka sai Kalman irvistämään voimakkaasti kivusta.
"H-h-ä-äivy... e-en ta-tarvitse apuasi!" Kalma murahti Splinterille yrittäen yhden käden avulla nousta edes istumaan, mutta ei siintä tullut mitään hyvä että aavekoira pääsi edes muutamaa senttiä ylös. Kalma putosi takaisin maahan irvistäen haukkoen ilmaa keuhkoihinsa kivusta huolimatta.

"Häivy s-saasta..." Kalma murisi Splinterille hampaiden välistä ja kuulosti selkästikkin siltä että olisi ihan valmis repimään pojan kappaleiksi jos yhtään paremmassa kunnossa olisi ollut.
"A-a-anna minun edes kuolla rauhassa!" Kalma ärähti Splinterille koko rikkinäisten keuhkojensa voimalla saaden samantien yskä kohtauksen ja yski pienen määrä verta.. Kalma nielasi ja sulki silmänsä rauhoittuen jääden makaamaan maahan hiljaa kalpeana kuin kalkkilaivan kapteeni.
"Tässä sitä taas mennään..." Kalma ajatteli itsekseen omassa mielessään, nyt ei ollut Black pelastamassa häntä vaan tuo vintiö.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 23 Huhti 2010, 19:27

Hopeasilmä & Splinter

Splinter ei ottanut toisen häipymiskäskyjä kuuleviin korviinsa. Mutta alkoivat ne pikkuhiljaa ärsyttämään...
"Helvettiäkö sinä siinä valitat!?", hän lopulta ärähti, ja katsoi toista niin vihaisesti, kuin olisi toivonut että Jack purisi itseään kieleen. Lakkaisi ainakin marmatus! "Ja jos kerran noin pahassa kunnossa olet, ettet selviä, niin minunhan se pitää sinua auttaa.... Uskallakkin mennä kupsahtamaan!", tuo murisi niin että hampaat vilahtivat. Seuraava kohta... Uskaltaisikin. Uskaltaisikin. Uskaltaisitkin kuolla ennenkuin Splinter pääsisi näyttämään mihin hänestä oikeasti oli.

Jackin verenvuoto vain yltyi, ja Splinter puri hammasta tiukasti yhteen.
"Minä en.....", tuo aloitti, mutta hiljeni sitten. Hän ei mitä? Kuullosti liian kornilta sanoa ettei hän antaisi Jackin kuolla.
"Sinä et kuole! Sinä et kuole ennenkuin olet ottanut sanasi takaisin!", hän sitten totesi kovaan ääneen, katsoen Jackia sivusilmällä siniseen silmään. Ja hän oli tosissaan. "Tajusitko?", hän vielä murisi, ja jatkoi sitten mutinoitaan ettei Jack saanut potkaista tyhjää.
'Kolmas elementti.... auki.'
Splinterin käsissä alkoi tuntua jotain outoa. Ja ennenkuin huomattiikaan, Splinterin silmät pyörähtivät miltein ympäri, samalla kun Jackin rintakehässä oleva, varmaankin pahin haava alkoi umpeutumaan hälyyttävää vauhtia. Ja kun haava oli ummessa... Splinter kaatui kyljelleen Jackin viereen, silmät miltein ummessa, ja sekin vähä kaista joka näkyi oli valkoinen. Poika oli käyttänyt energiansa Jackin parantamiseen, ja nyt kuukahtanut tuon vierelle. Hyvä vahtija hänkin.... mutta ainakaan Jack ei ollut enään välittömässä hengenvaarassa. Hopeahan saapuisi pian!

Hopea oli tällä välin ehtinyt erään tuttavansa talolle, ja napautti muutaman kerran oveen.
"Jhon!? Jhon, Hopea täällä! Muistatkos vielä minut?", hän huudahti, ja otti muutaman askeleen taaksepäin ovesta. Nonni, tulisi se hukkanen... Kunhan tuo astui ensin ovesta ulos, Hopea selitti tuolle asian niin hyvin kuin osasi. Ja pyysi sitten auttamaan.... VAUHTIA!!!

[[EDIT//Suskin pyynnöstä pelataan myös kohta, jossa Hopea ja Jhon juttelevat turhanpäiväisiä ennenkuin menevät auttamaan.]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Huhti 2010, 21:23

Kalmankoira, John

Kalma raotti hieman silmiään Splinterin käydessä inisemään ettei hän saisi kuolla vielä. Kalma hymähti siihen itsekseen pienesti, jokaisen loppu tulee joskus Splinter rakas eikä sille voi mitään. Hänenkin olisi jo korkea aika päästä syvälle haudan lepoon. Oli tässä eletty jo monta ihmis sukupolvea ja vielä varmasti maailman loppuun jos kukaan ei tappaisi ja Kalma ei halunnut elää loputtomin, joskus oli vain aika siirtyä eteenpäin tuonpuoleisen rauhaan.
"E-ehkä olisi parempi niin.." Kalma tuumasi mumisten lähinnä itsekseeen katsoen jonnekkin ylös puiden latvoihin ja niiden läpi näkyvää muutamaa tähteä tummalla taivaalla ennen kuin sulki silmänsä uudestaan. Ne tuntuivat painavan kuin lyijyt ja oli kylmä, niin kylmä ja jano... noutaja tulisi tänään, sääli ei edes ehditty Ednan kanssa kihloihin tai edes naimisiin asti.

"En.." Kalma sanoi vaisusti Splinterille joka jaksoi edelleenkin toitottaa sitä että hän ei saisi kuolla.
"En sitäkään." Kalma hymähti hienoisesti Splinterin toisille sanoille ja kokeili ihan huvikseen liikuttaa oikeaa kättän, jonka miekka oli lävistänyt, se ei totellut.. sormissa ei ollut tuntoa ja kyynerpästä alaspäin kaikki tunto tuntui vain kadonneen. Kiva, jos hän tästä selviäisi niin hänestä tulisi käsi rampa pitkäksi aikaa.
Kalma avasi hieman silmiään kun tunsi energia virran menevän lävitseen ja huomasi yhden haavoista olevan poissa pelistä ja Splinter kaatui maahan hänen viereensä.
"Sinä se et sitten osaa olla pelastamatta..." Kalma mumisi katsellen tajutonta Splinteriä ja sulki sitten silmänsä. "...Mutta turhaa tuokin." Kalma lisäsi vielä ajatuksissaan.

John oli kotonaan kuten yleensäkin tähän aikaa ja luki nojatuolissaan haltia kylän kirjastosta lainamaansa kirjaa jylhsässä yksinäisyydessään. Potilaita ei ollut, tai ainakaan sellaisia joiden olisi pitänyt jäädä lääkäri ihmissuden hoitoon ja huomaan. Vain yksi haltia lapsi oli tänään käynnyt näyttämässä hänelle kiepää kurkkuaan kun muualle ei ollut mahtunut, tai huolittu.. Taisteluissa vahingoittuneet veivät kuitenkin paljon tilaa sairaaloista.
Ihmissuden lukemis hetket kuitenkin keskeytyivät siihen paikkaan kun joku koputti oveen. John tuijotti hetken ovea ihmetellen muutaman sekunnin ajan kuka siellä mahtoi olla tähän aikaa illasta, mutta kuultuaan oven takaa tuttua hätääntynytttä huutoa John nosti varsin nopeasti karvaisen takamuksensa ylös siirtäen kirjansa sivuun, avaten sitten oven saadakseen kuulla että oli saannut hätätapauksen potilaakseen tällä kertaa. John ei sen erikoisemmin aikaillut vaan otti nurkasta, lähellä ovea olevan mustan ison salkun, joka oli tarkoitettu juuri tälläisiä hätätapauksia varten. Laukusta löytyi suurimmaksi osaksi kaikki tarvittava mitä ensiavussa tarvittiin, mutta vielä kaveriksi John otti mukaansa tukevasta puusta tehdyt paarit jotka antoi Hopean kannettavaksi oli tuolla vastaan sanomista tai ei. Sitten Hopean johdattamana kaksikko lähti juoksemaan kohden tapahtuma paikkaa..

Eikä siinä kauaa mennytkään kun John ja Hopea pääsi kaksikon luokse. John kohotti laiskasti toista kulmaansa varsin kysyvästi.
"Puhuit yhdestä potilaasta.." John huomautti Hopealle hölkätessään Kalman luokse ja oli lievästi sanottuna hieman epätoivoinen potilaansa suhteen, tuo oli jo kuolon kalpea ja kylmä, sekä menettänyt jo paljon verta.. haavatkaan mitään pieniä olleet, etenkään käsi. Mutta silti John kävi töihin, tuo avasi laukkunsa ja tuki näin aluksi Kalman käden kahden puu lastan kanssa joiden ympärille kiersi paksun sideharso kerroksen, muihin haavoihin John laittoi puristus siteet, sillä muuta ei voinnut pahemmin tehdä ilman kunnon välineitä jotka olivat ihmissuden kotona.
John vilkasi pojan päälle, jolla näytti olevan kaikki ihan kunnossa tajuttomuuttaa lukuunottamatta.
"Poika saa jäädä heteksi tänne... piilota hänet jonnekkin hetkeksi aikaa, saat sitten tulla noutamaan hänet kunhan saamme tämän herran ensin kotiini." John jakeli haltialle ohjeitaan pyytäen myös sitten Hopeaa tuomaan paarit Kalman ruumiin vierelle josta he yhdessä nostivat tuon paareille ja kantoivat Johin kotiin, suoraan leikkaus huoneeseen. Josta Hopea sai sitten mennäkkin hakemaan Splinterin pois itse, Johnilla oli kädet täynnä nyt muutenkin.

Monen ja taas monen tunnin jälkeen John tuli ulos leikkaus huoneen puolelta, eikä näyttänyt kovinkaan iloiselta.
"Tein sen minkä pystyin... seuraavat tunnit näyttävät miten hänelle käy, hän on nyt lepäämässä takahuoneessa." John selitteli pessen samalla käsiään puhtaaksi verestä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 23 Huhti 2010, 21:47

Hopeasilmä & Splinter

Splinter siirsi toisen kätensä aivan lähelle kasvojansa nukkuessaan, ja alkoi mutisemaan unissansa. Kyllä, Splinter oli nukahtanut, eikä pyörtynyt. Äskeinen energiapurkaus oli kuluttanut hänen kokonaan loppuun, vaikka se olikin parantanut vain yhden haavan. Höh. Mutta mitä tuo mutisi, siitä ei saisi Jackaan selvää. Olihan tuon mutina kolmen kielen sekoitusta...

Hopea ei marissut kun otti paarit, kunhan mentäisiin jo! Askeleet takoivat maata, kun Hopea joutui välillä hillitsemään ettei ihan täydellä vauhdilla mennyt. Jhon saattoi olla ihmissusi, muttei todellakaan pysyisi Hopean perässä, jos mies päätti lähteä täyttä vauhtia pinkomaan. Varsinkin kun sattui olemaan astetta ketterämpi, ja pääsi esteiden ohi nopeammin ja paremmin. Mutta asiasta sen enempää, kohta he pääsivät paikan päälle. Ja ensimmäiseksi Hopea potkaisi Splinteriä.
"Mokomakin!", tuo tiuskaisi, ja kyykistyi sitten tuon vierelle. "Minä pistän sinut tekemään yhden asian, ja sinä nukahdat? Et sinä noin paljoa voi häntä vihata.", hän jatkoi, mutta sai sitten kuulla pojan suusta jotain... hassua.
"Taha..... Huoooh!", Splinter nousi istumaan, ja haukotteli leveästi. Sitten hän katsoi hetken samein silmin molempia, ennenkuin rojahti takaisin, tällä kertaa selälteen. Ja tuhina alkoi taas...
"....Tuo oli outoa, jopa sinulta. Ylös!", hän jatkoi, ja otti poikaa olkapäästä, nostaen ylös seisomaan. Splinter hiukan huojui, ja tuo avasi taas silmiään hieman. Tuo meinasi kyllä nukahtaa uusiksi.... "No anti olla.", Hopea totesi, ja päästi irti, Splinter rojahtaessa taas kyljelleen. "Mikä ihme sinuun oikein iski...", tuo mutisi, mutta toi sitten paarit, Jhonin niitä käskiessä. Ja sitten piti pentu piilottaa. Helppo homma, heitetään se hetkeksi tuonne puskaan piiloon, ja toivotaan ettei se herää.

No he veivät Jackin hoitoon, ja Hopea kävi sitten hakemassa Splinterin, joka oli herännyt puskasta... ja manannut pitkään sitä kun oli mennyt kuukahtamaan. Eikä edes itse tajunnut että miksi!
Jhon tuli kuitenkin takaisin takahuoneesta, samoihin aikoihin kun he astuivat sisälle. Splinter edelleen oli uninen, ja lopen uupunut, mutta ainakin tuo oli hereillä.
"Hienoa, eli tämä ei jää tähän enään.", poika sanoi heti, kääntyi, ja... kaatui uusiksi. Hopea ehti juuri ja juuri ottaa tuon kiinni, onneksi. "Wou, wohoho, sinähän et tuossa kunnossa mene mihinkään. Yrittäisit levätä... vaikken tajua miksi edes väsynyt olet."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Huhti 2010, 15:03

Kalmankoira, John

John kuivasi käsiään pyyhkeeseen vilkaisten olkansa yli väsynyttä poikaa joka tuskin pystyssä pysyi. Johon hymähti itsekseen.
"Olen samaa mieltä Hopean kanssa.. päädyt vielä jonkun ruokalistalle, tai se mies voi vielä palata." John selitteli jättäen käsiensä kuivaamisen, kävellen pojan ja Hopean luokse jääden katsomaan Splinteriä yläkantista.
"Mene lepäämään sohvalle.." John sanoi nyökäten kankaasta ja puusta tehdyn sohvan suuntaan johon jopa Hopeakin olisi mahtunut hyvin makaamaan vähän leveämminkin.
"Tuon sinulle peiton ja tyynyn.." John mutisi poistuen makkarinsa puolelle hakemaan peiton ja tyynyn Splinterille, jotka asetteli sitten sohvalle. Käykööt poika siihen milloin ikinä iteään huvittikaan. Johnin katse siirtyi Hopeaan.

"Mikä tuon miehen nimi on? Tietäisin vain millä nimellä nimitellä kun heräisi ensin.. eikä sinne mennä ennen kuin minä annan luvan." John selitteli kaksikolle nyökäten huoneen suuntaan missä Kalma oli kun kyseli tuon nimeä. John ainakin epäili että tuo heräisi viimeistään vasta huomenna johonkin aikaa, jos silloinkaan.
Mitäs Kalma taas? Noh nukkui rauhallisesti vällyjen välissä kaikessa rauhassa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 24 Huhti 2010, 15:57

Hopeasilmä, Splinter & Kija

"Minä olen niin pieni ja luinen ettei kukaan itseään kunnioittava petoeläin edes viitsisi syödä minua...", poika mutisi silmät kiinni, samalla kun nojasi Hopeaan. Hopea meinasi tuhahtaa jotain, mutta piti suunsa kiinni. Nukkukoon... eihän tuo ollut nukkunut kunnolla vähään aikaan. Mies talutti nuokkuvan pojan sohvalle, johonka tuo kohta käpertyikin, vaikka olikin esittänyt vaisun vastalauseensa.

"Tuonko?", sokea osoitti huoneeseen jossa Jack nukkui. "Jackiksi kutsutaan. Tosin saattaa olla valenimi...", hän kertoi, ja hieraisi niskaansa. Hänen pitäisi hakea eräs asia.. vai sanottaisiinko enemmänkin että joku.
"...Hmm, käyn hakemassa erään... jutun. Tulen aivan kohta takaisin.", hän sanoi, ja antoi vinon hymyn, ennenkuin kääntyi ja lähti ovesta ulos. Hän kyllä palaisi kohta, aivan kohta, ei menisi kauaakaan. Mies kävisi vain kaupungissa pikaiseen.

Muutamaa tuntia myöhemmin, kuului ovelta varovainen koputus. Ja ovi avautui yhtä hiljalleen. "Anteeksi... meni vähän kauemmin.", hän totesi vaikka paikalla ei olisi ollut ketään, ja käveli sitten sohvan luokse, asettaen pojan vierelle jotain. Pikkuinen karvapallo liikahti, ja rupesi nuuskimaan nukkuvan pojan kasvoja.
"Käperry hänen viereensä, ja anna hänen nukkua, jooko?", Hopea sanoi, ja asettautui istumaan sohvan "jalkopäähän", jossa oli juuri tarpeeksi tilaa. Vihreä karvakasa nyökkäsi, ja tunki itsensä pojan kainaloon, ja jäi sinne tuhisemaan. Vaikka aurinko alkoi jo nousemaan...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Huhti 2010, 19:55

Kalmankoira, John

Jack siis oli sen musta tukkaisen miehen nimi? John vain nyökkäsi Hopean vastaukselle kyselemättä sen erikoisemmin oliko tämä "Jack" tuon nuoren miehen oikea nimi oikeasti. Ei se Johnia kiinnostanut pätkän vertaakaan, pääasia että tuo mies nyt edes selviäisi yön yli.
"Siintä vain... kunhan et tuo mukanasi muita haltoita." John varoitteli Hopeaa ettei tuo toisi muita ylinmääräisiä silmiä tänne. John saattoi ihan pokkanaan veikata ettei tuo takahuoneessa nukkuva mies todellakaan ollut haltoiden kylästä. John ei ainakaan koskaan ollut nähnyt tuota.
Noh, Hopea sitten poistui hakemaan sitä mitä nyt ikinä olikaan menossa hakemaan ja John jäi vahtimaan potilaitaan, enemmän kyllä Kalmaa jonka tilan kävi katsomassa taisisin väliajoin koko yön ja sen ajan mitä Hopea oli poissa.

Hopeasta puheen ollen.. tuo palasikin ja John tuli juuri sopivasti olohuoneen puolelle katsellen hieman nyreästi Hopean tuomaa karvapalloa. Olihan tuo suloinen, mutta ei tämä mikään hotelli ollut minne sai kuka tahansa majoittua lupaa kyselemättä. Tämä oli hänen kotinsa..
"Nyt kun tulit...saatkin vuorostaan toimia vahtina, käy katsomassa aina välillä Jackiä ja ilmoita minulle sitten kun hän herää." John sanoi.. ei komensi Hopeaa ja meni sitten itse nukkumaan ainakin heteksi aikaa omaa huoneeseensa.

***

Jokusen tunnin päästä sairashuoneella, jossa Kalma nukkui siteisiin käärittynä peittojen alla alkoi tapahtumaan. Aavekoira raotti aavistuksen silmiään ja tuijotti laudoista tehtyä kattoa muutaman sekunnin poissa olevan oloisena.
"Mis.." Kalma mumisi katsellen peittoa jonka alla makasi ja nosti sitä hieman nähden varsin karun näön, hänen kätensä oli kipsissä, kuten muukin kroppa siteiden peitossa. Hän oli hengissä ja selvinnyt taas vaihteeksi. Katse siirtyi hapuamaan muuta huonetta ja Kalma sai näkyviinsä varsin tutun hahmon. Kulmat kohosivat kysyvästi, mutta mitään aavekoira ei sanonut Hopealle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Huhti 2010, 11:18

Hopeasilmä, Splinter & Kija

Hopeasilmä ei onnekseen nähnyt toisen nyrpeää ilmettä. Jos olisi, hän olisi kyllä sanonut jotain itsekkin.... Hehe. Jhon käski hänen vahtia Jackia, ja mies suostui sihen lyhyellä pään nyökkäyksellä. Selvä, vähän väliä pitäisi käydä katsomassa....

------

Jack heräsi juuri kun Hopea oli tullut katsomaan tuota. Tai oikeastaan hän oli seissyt tässä jo minuutin, ehkä kaksi. Ei vain ollut vielä viitsinyt lähteä, kun hän oli kuullut Jackin kääntyilevän. Kohta tuo heräsikin, äänestä päätellen.
"Hmm, joko palasit?", sokea puolirotuinen kysyi, ja nosti toista kulmaansa. "Voin vain sanoa, että oli aikakin, alettiin jos uskoa että olit menetetty tapaus.", tuo sitten totesi, ja istahti alas, ristien sormet jälleen. Mistä alottaisi? Jack saisi kyllä kysellä niin paljon kuin huvittaisi, Hopealla ei ollut vielä mikään kiire. Jhon pitäisi varmaan käydä herättämässä, mutta noin muuten, antaa ihmisuden vielä nukkua.
"Mutta ennenkuin kysyt mitään... Mitä ihmettä Splinterille tapahtui? Koko sinä aikana, mitä olen häntä tavannut, en ole kertaakaan nähnyt häntä noin väsyneenä... nyt on jo miltein puolipäivä, ja vieläkin nukkuu.", hän kysäisi, ja nojasi hieman taaksepäin, asettaen kädet puuskaan.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Huhti 2010, 12:16

Kalmankoira, John (nukkumassa)

Kalma kohotti toista kulmaansa kysyvästi Hopean puheiden myötä. Hän taisi olla aika kauan tajuttomana, mutta mikään yllätys kun varmaan yli puolet elin nesteestä valui pihalle sen metsästäjän jäljiltä. Tosin ei Kalma muistanut enää ihan kaikkea kovinkaan tarkkaan, eikä jaksanut oikein ajatellakkaan sitä kaikkea, päätä särki muutenkin ja joka paikkaan koski ja kolotti.
"Heh, en minä niin helposti suinkaan kuole.." Kalma hymähti pienesti ja jatkoi vakavoituen. "Missä muuten edes olen?" Kalma kysyi katsellen ympärillensä, joka vaikutti varsin kodikkaalta ei ollenkaan miltään perus sairaalalta.
Hopean kysymykselle Kalma kurtisti kulmiaan protestoituneena ja tuhahti mumisten joukon kirosanoja, manaillessaan Splinterin alimpaan helvettiin ja vielä sitäkin syvemmälle.
"Mistä minä tiedän." Kalma sitten murahti Hopealle kuin tuo olisi tehnyt aavekoiralle jotakin pahaa.
"Ja minun puolestani nukkukoot vaikka pois.." Kalma lisäsi katkerana kuin äkäinen ampiainen vaikka olikin hieman väsyneen oloinen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Huhti 2010, 16:16

Hopeasilmä, Splinter & Kija

"Erään tuttavani luona, lääkärin.", mies vastasi Jackin kysymykseen, samalla kun kuulosti toista huonetta. Ei vielä mitään. Pöh. Voisi alkaa se penskakin heräilemään...
"Hmm? Kysyin sinulta, koska olit ainoa paikalla... tosin taitaa olla liikoja vaadittu, että kiinnittäisit huomiota sellaisiin pikkuseikkoihin, kuten entisen kaverisi pyörtymisiin.", Hopea painotti inhottavasti noita kahta sanaa. Mutta luulisi nyt ettei Jackilla olisi ollut parempaakaan tekemistä, kuin haukkua Splinteriä, ja sitä kautta katsoa että mitäs tuolle olikaan tapahtunut. Mutta ei sitten, jos toista ei kiinnostanut.
"Älä nyt noin sano... mitäs minä sitten teen, jos hänkään ei enään käy katsomassa miten voin?", sokea sanoi, aavistuksen hymyillen.

"Mutta jos kerran olet noin pahalla päällä, minun lienee parasta siinä tapauksessa mennä hetkeksi muualle...", sokea mies sanoi, ja käveli toiseen huoneseen. Hän kävisi ilmoittamassa Johnille, että koiruli oli herännyt... tai ainakin meinasi.
"Heräsi vai?", poika mutisi, silmät yhä kiinni.Hopea pysähty, ja hymähti. "Kuulit vai?"
Syvä hiljaisuus, ja kohta poika nousi istumaan. "Jos se kerran on hereillä, niin voimmekin lähteä. Eihän tämä kuulu muutenkaan meille....", tuo jatkoi, katsoen Hopeaa väsähtäneenä. Hopea kallisti päätään, ja pudisti sitten peräjälkeen. "Sopisitte.", tuo tokaisi, mutta meni sitten herättämään Johnia. Splinter mutisi jotain omiaan, mutta nousi sitten nopeasti, kun Kija lähti yllättäen juoksemaan pitkin lattioita.
"Ki-Kija! Takaisin!", poika parahti mahdollisimman hiljaa, mutta alkoi sitten hiippailemaan karvapallon perässä, joka ilmeisesti jahtasi jotain... ötökkää.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Huhti 2010, 17:44

Kalmankoira, John

Kalma nyökkäsi pienesti Hopean vastaukselle missä hän oikein oli. Noh, lääkärin Kalma olisi ainakin arvannut ihan itsekkin, ihan tavallinen pulliainen ei olisi ikinä saannut hänen katkennutta kättä paikoilleen, tai osannut paikata näin siististi haavoja.
"Valitettavasti olin siinä tilassa ihan tillin tallin, joten en paljoa ajatellut kersasi perään." Kalma murahti uudestaan Hopealle, joka ei tähän hätään näköjään muusta osannutkaan puhua kuin lellikki kersastaan. Mikä sen nimi nyt sitten olikaan?
"Luuletko että se on minun ongelma?" Kalma mutisi Hoealle kun tuo keksi marmattaa siintäkin että jos tuo jäisi yksin jos ja kun Splinter kuolisi. Sori, mutta se ei ollut hänen ongelma ollenkaan. Etsisi itselleen vaikka uuden kersan ja se siintä.. tai ottaisi hänet? Hopeako? Hah, ei iki maailmassa! Tuo ei kestäisi häntä paria päivää pidempää jos minuuttiakaan.

Kalma ei sanonut mitään Hopealle kun tuo päättikin sitten lähteä, tuhahti vain ja jäin jylhään yksinäisyyteen lepäämään. Milloinkohan se lääkäri tulisi häntä katsomaan? Hän haluaisi ainakin jotakin turruttavaa, joka poistaisi kipuja.. ei ihme että hermot oli hieman kireällä.

John taas oli vetämässä sikeitä pitkän yön jälkeen, kun Hopea tulikin ihmissuden huoneeseen jolloin John heräsi, nousi istumaan katsoi hetken aikaa unisen näköisenä haltiaa.
"Potilas heräsi vai?" John kysyi Hopealta, vaikka asia nyt olikin ihan itsestään selvä. Ihmissusi nousi sängystä ylös ja kävi nopeasti Hopean läpi katseellaan.
"Sinullekkin taitaa tehdä lepo ihan hyvää? Olet kuitenkin valvonut jo monta tuntia putkeen." John tuumasi ja siirtyi pois huoneestaan huomaten ensinmäisenä sen karvapallon juoksevan lattialla ympäriinsä Splinter perässään. John kurtisti kuonoaan ja luimisti aavistuksen korviaan.
"Pidä se karvapallo kurissa.." John mumisi Splintreille kävellen Jackiä katsomaan, joka makasi sängyllä omissa ajatuksissaan.
Kalma toisiaan oli sängyllä oli omissa ajatuksissaan ja manasi varomattomuuttaan alimpaan helvettiin. Aidan oli täällä hakemassa hänen päätään ja jahtaisi sitä vaikka omaan kuolemaansa saakka, sen verran itsepäinen mies. Mutta miten hitossa se ukko oli saannut selville että hän oli täällä!? ---Kalman ajatukset keskeytyivät kun huoneeseen astui joku ja katse siirtyi tulijaan. Kalman suu loksahti auki ja silmät laajenivat, ja jos olisi kyennyt olisi varmasti hypännyt lähimmästä ikkunasta ulos. Sen sijaan Kalma tyytyi nousemaan hieman ylemmäs toisen, ehjän kätensä varaan nojaamaan.
"Kuka hitto sinä--?" Kalma lähes änkytti ja John naurahti pienesti, tätä oli käynnyt usein.
"Ei hätää, olen lääkärisi ja paikkasin sinut kasaan... aika hurjaan kuntoon itsesi saitkin." John puheli rauhallisesti Kalmalle joka alkoi rauhoittumaan ja laskeutui takaisin makaamaan sängyn pohjalle.
"Onko sinulla kipuja, tai haluatko jotakin?" John kyseli Kalmalta ja aavekoira tuijotti tuota hetken hiljaa kunnes vastasi. "Kiitos mieluusti jotakin turruttavaa, päätä särkee ja olo on muutenkin aika kurja.. eikä juotavakaan pahitteeksi?" Kalma selitteli Johnille, joka nyökkäsi ja poistui hakemaan juotavaa sekä jotakin kipuja helpottavaa potilaalleen.

Eikä siinä kauaa mennytkään kun John palasi tabletin ja vesilasin kanssa Kalman luokse.
"Pärjäätkö yhden käden kanssa?" John kysyi ja Kalma naurahti räkäsesti. "Totta kai.."
John antoi vesilasin ja tabletin aavekoiralle, jotka tuo veti naamaansa kiitettävän nopeasti ja antoi lasin takaisin Johnille kiitellen samalla.
"Paraneeko käteni muuten koskaan?" Kalma kysyi siirtäen katseensa kipsattuun käteeensä, eikä vaikuttanut iloiselta yhtään eikä liioin Johnkaan. Käsi oli mennyt pahoin ja olisi ihme jos Jack selviäisi ilman tulehdusta tuosta, josta saattaisi seurata märkiminen ja sitten kuolio jolloin käsi pitäisi katkaista tai kuolla hidas tuskallinen kuolema.
"Vaikea sano tässä vaiheessa, oikealla hoidolla saatat selvitä... mutta kätesi tuskin tulee koskaan olemaan täysin normaali." John kertoi Kalmalle asian suoraan, joka vain nyökkäisi apean näköisesti.
suskari
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron