I'm a nut, how about you? [sov]

[Dogster]

Argen

Jokin tummamöhkäle liikkui hiljaa ja matalalla pitkin metsikköjä. Se seurasi jotain... yöperhosta.
'Pysy siinä... pysy siinä....', paksu häntä nyki päästä, samalla kun musta möhkäle kyyristyi hieman. Kohta se loikkasi kovalla nopeudella ja voimalla, suoraan perhosen kimppuun. Tosin tuo lensi täsmälleen samalla hetkellä ylös, ja ilvesmenninkäinen menetti saaliinsa. Sitten nenään osuikin joku hauska haju. Tai useampi ei olisi pitänyt, mutta Argenille se toi mieleen kotiinsa. Tummaturkkinen otus lähti tassuttelemaan kohti hajua. Kesäyöt olivat mukavan valoisia, vaikka nyt olikin keskiyö. Ne olivat myös lämpimiä. Joten Argenkaan ei ollut mitenkään isoissa varustuksissa, vaaleat vaatteet olivat lyhyitä ja kevyitä. Kohtahan haju voimistui. Se oli.. nainen? Ainakin ulkonäöstä päätellen. Sen enempää varomatta, nuorukainen pomppasi puiden takaalta, ja nosti toisen kätensä ilmaan.
"Terve! Vihdoinkin täällä näkyy jotain porukkaa!", nuori huudahti iloisena, ja tassutteli lähemmäs. Nenä alkoi nykiä, ja herra heilautti korviansa aavistuksen verran.
"Mmm'm, et ainakaan tuoksahda tutulle... mutta tämä on kuitenkin iso saari, joten on kai liikoja ajateltu, että olisit tavannut puolidemonin nimeltä Kriger. Miltein päätä pitempi mitä minä, sokea, blondi? Kuullostaako yhtään tutulta?", Argen puhua pajatti, ajattelematta lainkaan, että toinen saattoi olla sydänkohtauksen partaalla, tai että tuo oli juuri nukkunut tai jotain.

[[Aksu tänne Kalin kanssa~ Note: Älä kuuntele huumorimuusikkia kun vastaat/keksit otsikkoa ]]

[Aksutar]

Kali

Jälleen kerran yksi rastapäinen pakana oli heräilemässä pitkiltä päivänokosilta yön saapuessa Cryptiin. Kali oli Lukin tapaamisen jälkeen ehtinyt tutustua tähän valtakuntaan vähän paremmin. Hän oli jo käynyt Nahor kylässä ja nyt matka vei kohti ihmisten pääkylää.
Oliko taaskaan yllätys että Kali oli eksynyt matkalla? Ei oikeastaan. Hänen suuntavaistonsa ei ollut mikään maailman paras, varsinkaan näin uudessa paikassa. No, nyt neiti oli jälleen heräämässä jatkamaan matkaansa. Tuo pakkasi kassiaan unentokkurassa, sen pahemmin välittämättä siitä mitä ympärillä tapahtui.. saatika siitä mikä häntä lähestyi.
Kali lievästi sanottuna sai sydänkohtauksen, kun puiden takaa hyppäsi täysin tuntematon otus, joka tervehti häntä yllättävänkin tuttavallisesti. Kali ei kuitenkaan kiljaissut, kuten moni nainen olisi tässä tilanteessa saattanut tehdä. Hän vain tuijotti kysyvän varautuneesti ilmeisesti miespuolista olentoa, miettien pitäisikö tuota mottaista painavalla säkillä päähän vai ei.

Toisen tullessa lähemmäksi Kali laski toisen kätensä vyöllään olevalle ruoskalle, tuijotellen miestä yhä kysyvästi. Otus alkoi kyselemään, oliko Kali kenties tavannut jonkun Kriger nimisen puolidemonin. Kali katsoi hetken täydessä hiljaisuudessa otusta, kunnes tuhahti ja pudisti päätään.
"Ainoa ihmistä kummempi otus mihin olen tällä saarella tähän mennessä törmännyt on pitkäraajainen jänishousu ja sinä.. mikä ikinä sitten oletkaan" Nainen totesi ja heitti painavan merimiessäkin olalleen "eikä tässä ole koko yötä aikaa seisoskella"
Noiden sanojen myötä Kali lähti kävelemään suuntaan, jossa hän oletti ihmisten kylän olevan.. tuo mokoma otus tuskin lähtisi näin helpolla luota pois, tosin ei se Kalia haitannut vaikka tuo mukana olisi roikkunut. Kali vain ei halunnut seisoskella paikallaan yhtään enempää.

[Dogster]

Argen

Toinen ei sitten yhtään lämmennyt hänelle edes sen vertaa, että olisi tervehtinyt takaisin. Pohjoisessa se oli ymmärrettävää, mutta nyt oltiin sen verta lähemäpänä etelää, että Argen oli uskonut, että oltiin hiukan tuttavallisempia vieraidenkin kesken. Ei sitten. Nainen alkoi tehdä lähtöä (kyllä, Argen tunnisti tuon naiseksi), ja tummaturkkinen lähti heti perään, tosin piti sen pienen etäisyyden. Juoksi ensin kiinni, ja alkoi sitten tassuttelemaan tuon vierellä pitäen hajuraon toisen mielenterveyden takia.
"Menninkäinen, olen menninkäinen!", piti heti Argenin korjata, ja nosti yhden paksun sormensa ylös painottaakseen asiaansa.
"Minne neiti menee? Meikäläiselle nimittäin seura kelpaa, kukaan viitsi pysähtyä ja jäädä juttelemaan... Ihan kuin minä muka purisin.", tuo puheli minkä jaksoi, nyt kun vihdoin löytyi seuraa. Häntä roikkui mukana, miehen nostaessa sitä sen verran, ettei valkoinen tupsu laahannut maata. Ruman näköistä.

"Olen muuten samaa mieltä yöstä, yöllä kuuluu liikkua eikä koisia, varsinkin jos on näin kuumat kelit. En vieläkään tajua miten kukaan jaksaa hyppiä täällä paksuissa mustissa tamineissa... Minä hyppelisin varmaan pelkissä housuissa, ellei päähäni olisi taottu niin kauan käytöstapoja ja vastaavia.", ilvesmenninkäinen jatkoi puhumistaan, ja katseli sitten kiinnostuneena ympäristöään. Löytyisi se yöperhonen jo, niin pääsisi jahtaamaankin jotain. Nuori oli vilkaimillaan juuri öisin, ja se näkyi. Hän oli hieman rauhaton, varsinkin kun joku älyllinen heppu pyöri siinä vieressä.
"Aaa, juu, nimi on Argen.", nuori sitten virnisti iloisesti.

[Aksutar]

Kali

Toisin kuin olisi olettanut, tuo otus lähti seuraamaan. Eipä se Kalia haitannut, niin kauan kuin tuo ei päälle käynyt. No, herra täsmensi olevansa menninkäinen. Kali vilkaisi otusta päästä varpaisiin ja hymähti sitten pienesti. Hän oli aina luullut että menninkäiset olisivat pieniä ja vihaisia miehiä, jotka jahtasivat kultaa.
"Minne menen? En oikeastaan tiedä. Jatkan matkaa ja toivon että päädyn johonkin mukavaan paikkaan" Kali totesi. Eipä hänellä oikeasti ollut mitään määränpäätä. Tavoitteena tosin oli päästä ihmisten kylään, mutta siitä tavoitteesta Kali oli luopumassa jo pikkuhiljaa. Hän oli jo eksynyt sen verran pahasti.

Otus... tai siis menninkäinen kertoi olevansa Kalin kanssa samaa mieltä yön suhteen. Nainen ei voinut muuta kuin naurahtaa pienesti tuon sanoille. Kaikki totta, eikä Kalilla pahemmin ollut mitään lisättävää tuon sanoihin. Lopulta, vihdoista viimein, Menninkäinen esitteli itsensä ja kertoi nimekseen Argenin.
"Kali Kalpana" Kali totesi heti perään, esitellen itsensä "hauska tavata".
"Mutta minne sinä sitten olet matkalla?" Kali kysyi heti perään, siirtäen katseensa menosuunnasta Argeniinm tarkastellen tuota päästä varpaisiin.

[Dogster]

Argen

Oli yleinen virhe luulla että menninkäiset jahtasivat kultaa ja olivat vihasia ja kiukkuisia. Oli myös virhe luulla niitä ylenpalttisen ystävällisiksi. Menninkäiset olivat ilkikurisia, tekivät tuhojaan mutteivat olleet väkivaltaisia ihmisiä tai muita vastaan... Tosin kultajuttu piti paikkansa, kaikki kiiltävä yleensä meni. Ilvesmenninkäiset olivat eri juttu, nuo pitivät juhlista, hyvästä ruuasta, kepposten tekemisistä viattomille (tosin nämä hyvitettiin kutsumalla yhteen juhlaan, kepposet olivat ikäänkuin koetus, että kestäisikö kulkija ne ilman raivoamista), sekä tietysti, tähdistä. Olivat hekin toki pieniä, Argen oli oikeastaan ainut, joka oli ihmisen mitoissa normaali....

Kali Kalpana.... hiljainen, mysteerinen nainen, mutta kuitenkin varsin mutkaton. Argen virnisti naiselle ilkikurisella hymyllänsä, siirtäen sitten katseen eteen. "Ilo on varmaankin minun puolellani, Kali.", nuori totesi itsekseen. Kysymykselle hän vain naurahti, ja sitten kohotti olkapäitään.
"Ilmeisesti samaan suuntaan kuin sinäkin. En jaksa pomppia yksin, ja yleensä kukaan ei viitsi kuunnella juttujani kauhean kauaa.", Ilvesmenninkäinen paljasti, ja virnisti uudestaan. Eipähän tässä mitään muutakaan ollut. "No mistä tulet? Minä tulen syntyperältäni lounaasta, mutta matkustin tänne pohjoisen kautta."

[Aksutar]

Kali

Argen kertoi olevansa matkalla samaan suuntaan ja lisäsi vielä kuinka ei yleensä yksin halunnut pomppia ja kuinka kukaan ei jaksanut kuunnella hänen juttujaan kauhean kauaa. Kali kyllä ymmärsi miksi, näin vierasmaalaiselle oli outoa että joku saattoi olla näinkin avoin ja ystävällinen täysin tuntemattomalle, mutta oli Kali paljon ärsyttävämpiinkin tyyppeihin törmännyt. Joten Argen ei ainakaan vielä ottanut Kalia pattiin. Mutta mikäli tuo alkaisi liikaa kyselemään, voisi olla turpiin veto lähellä.
No, Argen kyseli mistä päin Kali tuli, kertoen samalla mistä itse oli kotoisin.
"Tulen etelämmästä, meren toiselta puolen. Saavuin tänne noin viikko sitten, enkä vieläkään ole asettunut minnekkään" Kali kertoi heidän kävellessään eteen päin "Taisin tosin tulla huonoon paikkaan, kerta sotakin on syttymässä. Vaikka en olekkaan perillä tämän valtakunnan menoista, olen silti kuullut että kohta rytisee"

Kali oli kuullut sieltä täältä juttuja sodasta ja oli kutakuinkin kartalla sen suhteen ketkä tappelivat. Siitä Kalilla ei ollut hajuakaan miksi tapeltiin, mutta ota nyt kuolevaisita selvää. Joskus sitä piti aina tappaa jotain, muuten elämä olisi tylsää.
"Kenen puolella sinä olet tässä sodassa?" Kali kysyi yllättäen, vilkaisten vierellään kävelevää ilvesmenninkäistä.

[Dogster]

Argen, Lamir

Argenin kasvoilla kävi innostus, hänen kuullessaan että Kali oli etelämeren tosielta puolelta. Sehän oli miltein samaa suuntaa kuin mistä Argen oli tullut! Kalikin oli aika tuuliajolla, tuon puheista päätellen, ja Argen tunsi pientä myöntätuntoa naista kohtaan, hän oli samassa tilanteessa.... mutta kun velipoika löytyisi, niin palattaisiin kyllä takaisin pohjoiseen!
"Ei siinä lähistöllä, tai muutaman viikon matkan päässä sattumalta ollut aavikkoa?", ilvesmenninkäinen kysyi innoissaan, mutta lopsautti sitten korvansa kuullessaan sodasta. Ai kamala, oikeasti!? Leuka loksahti alas, ja Argenin täytyi ravistaa päätään saadakseen itsensä selväksi.
"Mikä sota missä ja milloin!? Kuka täällä muka sotii?", kysymykset purskahtivat suorastaan nuoren ilvesmenninkäisen suusta, aivan kuin joku olisi avannut tulpan, sellaisella järkytyksellä ne tulivat. Ja sitten tuli kysymys, että kummalla puolella Argen oli.
"No en kummallakaan, kun en tiedä edes, että ketkä tässä tappelee.", ilvesmenninkäinen nosti hiukan käpäliä ilmaan antautuvan oloisesti, vieläkään tajuamatta että täällä oli sota.

Kumpikaan ei ollut vielä huomannut, mutta tie jota he kulkivat, oli saanut päällensä kolmannenkin matkustajan, tosin tämä matkustaja kulki neljällä jalalla, ei nähnyt mitään, ei osannut puhua mutta ymmärsi käskyjä, ja oli muutenkin rauhallisempi kuin useimmat muut. Lamir, kääpiöbehemoth, oli jäänyt taas yksin, ja nyt se talssi itsekseen pitkin tietä... Kaksi hajua osui turpaan, ja se nosti päätänsä, huolimatta siitä ettei niska jaksanutkaan pitää sitä kovinkaan korkealla. Matala äänähdys kiiri tietä pitkin, puided auttaessa sitä pysymään yhteen suuntaan. Vastakkaiselta suunnalta tuleva Argen heilautti korviansa, ja katsoi sitten Kalia hetken.
"Oliko tuo vatsasi?"

[Aksutar]

Kali

Nainen vilkaisi kysyvästi menninkäiseen tuon kysellessä aavikosta.
"ei, ei aavikoita lähimaillakaan" Nainen vastasi juuri ennen kuin tämä otus alkoi panikoida sodasta. Kävi ilmi että Kali oli näistä kahdesta se, joka tiesi sodasta enemmän. Nainen alkoi tosissaan miettiä minkä hullun oli ottanutkaan matkaan... mutta niin kauan kun tuo ei käynyt päälle, oli asiat hyvin. Nainen ei voinut olla naurahtamatta Argenin seuraaville sanoille.
"Olet näemmä yhtä pihalla mitä minä" Kali totesi pudistellen päätään, päättäen sitten olla sivistämättä tuota sen enempää kyseisestä sodasta. Kali ei todellakaan ollut paras henkilö siihen hommaan. Tuntui kuitenkin hyvältä tietää, ettei ollut tämän saaren ainoa kujalla olija... vaikka toinen kujan nuohoaja olikin.. no, omalaatuinen porkkana.

Matka jatkui hetken hiljaisuudessa, kunnes Argen kyseli oliko Kalin vatsa kenties pitänyt meteliä. Nainen vilkaisi ylpeän huvittuneena menninkäiseen.
"JOS se olisi ollut minun vastani, olisi jo syönyt sinut" Nainen totesi virnistäen "Mutta minä en kuullut mitään".
Naisen kuulo ei ollut parasta luokkaa kaikkien niiden meluisten kapakka iltojen jälkeen, joten tuo ei kuullut kääpiöbehemothin matalaa äännähdystä. Nainen huomasi otuksen vasta kun siitä saattoi saada näköhavainnon.
Nähdessään kolmannen tien kuluttajan, Kali pysähtyi kuin seinään ja nyrpisti nokkaansa pienesti.
"Mikä IHME tuo on?!" Kali kysyi katsoen kysyen varautuneesti suurta otusta, joka ei todellakaan näyttänyt olevan vaaraksi.. mutta ei sitä koskaan tiennyt. Ulkonäkö petti, monestikkin.

[Dogster]

Argen

Argen oli ehkä hömelö, joidenkin mielestä myös hullu, mutta ei todellakaan kävisi kenenkään kimppuun! Siis jos ei laskettu paistettua kalaa tai muuta ruokaa, mutta tuskin Kali oli mitään ilvesmenninkäisen keholle kelpaavaa syötävää. Kannibaali sentäs ollut.
Itse asiassa enemmänkin, tiedän vain että velipoika on jossain tällä, ja siinä kaikki Varmaan se örmy lähtenyt mukaan tappelemaan, ei ole herran tapaista jättää hyvää taistelua välistä., menninkäinen vielä pohti, toinen käsi taskussa ja toinen leualla.

Kali totesi Argenin kysymykseen, että herra olisi jo toisen vatsassa, jos se olisi tuon vatsa Argen, joka oli jo huomannut että ulkonäöstään huolimatta Kali oli ihminen. Ja yleensä nuo eivät puhuvia otuksia raaskineet syödä.. tosin olihan niitä poikkeuksia.
No jos kerta haluat tälläiseen turkkiin kääriytyä, niin pitänee varoittaa etten maistu kovinkaan hyvälle petoeläimethän on aika kamalan makusia., nuori virnisti iloisesti, unohtaen melun aina siihen asti, kunnes sai itsekkin näköhavainnon tosin kolme sekunttia Kalia myöhemmin. Ensimmäinen reaktio oli, että häntä pörhistyi, ja Argen kyyristyi varoittavan sähähdyksen kanssa. Iso karvakasa, joka kauempana näkyi, nosti taas päätänsä, ja päästi matalan äänähdyksen taas.
En tiedä odotappa hetki., Argen, joka uskoi puolipetona ollessaan, olevan paremmassa turvassa kuin Kali jos lähtisi lähestymään. Ja sitähän hän koetti, naiivi ilvesmenninkäinen lähestyi hyvin matalana keltaista jättiä, joka ojensi kaulaansa. Argen pysähtyi kyllä hyvän matkan päähän, pitäen niskavillansa pörheänä. Lopulta jättiläismäinen otus lähti hitain, varmoin askelin lähestymään, tummaturkkisen mennen entistä matalammaksi. Lamir, tämä jätti, työnsi turpansa taas lähemmäs, ja Argen yritti nuuhkia parhaan taitonsa mukaan, nenä miltein kiinni Lamirin turvassa. Lamir pärskäytti turvastaan lämmintä ilmaa, ja Argen syöksähti samalla hetkellä kauemmas, kääntyen katsomaan hölmistynyttä Lamiria.
No ei se taida vaarallinen olla, Argen mutisi hiljalleen, korvat yhä luimussa. Säikähtänyt hiukan. Lamir ravisti hiukan kehoaan, ja yritti nuuhkia enempi

[[pullamössöä >.< ]]

[Aksutar]

Kali

Rastapää naurahti pienesti Argenin huomauttaessa, ettei varmastikkaan maistunut kovinkaan hyvältä. Kali uskoi syöneensä jo aikoinaan jotain paljon pahempaa mitä petoeläimen liha, mutta jätti sen mainitsematta. Uskokoot tämä humanoidi olevansa turvassa niin kauan kunnes oltiin nälkäkuoleman partaalla ja olisi aika päättää kumpi uhraa lihansa toisen ruuaksi.
No, Kali katsoi kummastellen tielle sattunutta jättiä, kun Argen päättikin lähteä lähestymään tuota. Kali vilkaisi kysyvästi karvaista toveriaan, mutta antoi tuon mennä ensin surman suuhun. Tielle sattunut jätti oli kyllä enemmänkin säälittävä, mitä pelottava, mutta koskaan ei voinut olla varma minkälainen ruokavalio moisilla oli. Naikkonen seurasi taustalla varautuneesti kaksikon tutustumista toisiinsa, kunnes Argen syöksähti kauemmas ja alkoi mutista jotain vaarattomuudesta.

Kali katsoi vielä hetken mitään sanomaton ilme kasvoillaan kaksikkoa, kunnes tuhahtaen mutristi huulensa ja marssi Argenin ohi jätin luo ja väänsi kasvoilleen ystävällisen virneen.
"Tere, mitä jätti?" Kali totesi asettuessaan seisomaan voimakastahtoisen näköisenä otuksen eteen "Olemme - tai ainakin minä olen - eksynyt, et sattuisi tietämään missä päin olisi ihmisten kylä?".
Tuntui tyhmältä kysyä neli jalkaiselta otukselta moinen kysymys, mutta näin sai ainakin mitattua tuon älykkyys osamäärän.

[Dogster]

Argen ja Lamir

Argenhan ei olisi uhrannut mitään itsestään kenenkään ruuaksi, kun se oma kroppa kun sattui olemaan sen verta rakas. Lisäksi jos hänestä ajeli karvat pois, ei hänestä paljoa jäänyt jäljelle...

Argen ja Lamir olivat koko ajan naamat toisiansa päin, vaikkakin turvallisen välimatkan päässä. Argen kunnioitti toisen kokoa ja nimenomaan tuon teräviä sarvia! Lamir taas oli vain utelias, kun uusia, melko tuntemattomia hajuja tuli eteen.Yksi näistä oli äsken lähestynyt mutta perääntynyt, ja nyt toinen, melko voimakkaasti tuoksuva tuli myös lähemmäs, alkaen puhumaan. Jotain se kylästä hölisi, Lamirin kallistaessa päätään aivan kuin se muka olisi ymmärtänyt mitä edessä seisova oli sanonut. Argen katseli edelleen varautuneena, jos tuo tekisi jotain niin Argen varmaan huitaisisi kynsillänsä... toisia humanoideja vastaan hän oli hyödytön, mutta Lamirin pystyi ja piti laskea eläimiin, joka ei ollut yhtä paha. Häntä nykäsisi....

Lamir työnsi päätään lähemmäs, pärskähti nostaen päätään muualle, ja nuuski sitten taas, puhaltaen lempeästi ilmaa Kalia päin. Ei Lamir varma kylän suunnasta ollut, sitähän tuo oli kysynyt? Ei sillä että Lamir varsinaisesti olisi ihmisiä vihannut, mutta yhden kerran harhauduttuaan liian lähelle kylää oli se saanut liian paljon nuolia niskaansa... kyllä se opettaa ettei joihinkin paikkoihin saanut mennä. Lamir istahti maahan ja mörähti, kallistaen taas päätään hiukan, luppakorvat löpsöttäen. Kolmikosta tummin tuli taas lähemmäs, matalana ja pörröisenä.
"Kuule, luletko ihan tosissasi että tuollainen lihavuori ymmärtää?", Argen mutisi hiljaa, ja sai samantein vastaukseksi möreän ammuun, aivan kuin Lamir olisi torunut toista noista sanoista. Argen luimisti korvansa uudelleen, tällä kertaa ihmetyksestä...

[[Uutta pullamössöä x'D ]]

[Aksutar]

Kali

Kali katseli Argenin elehtelyä kysyvästi, kunnes tuo humanoidi aloitti jälleen puhumisen, mikä oli yllättäen tyssännyt tämän karvaisen jätin tullessa näkyviin.
"ei sitä koskaan tiedä kuinka viisaita nelijalkaiset, hiljaiset otukset osaavat olla" Kali totesi virnistäen "Osaahan koiratkin tehdä vaikka mitä, joten miksei tämäkin otus?"

Kali päästi ilmoille pitkän, astetta turhautuneemman huokauksen.
"Mutta tuskin tuosta meille mitään apua on... vaikka onkin omalla tavalla suloinen tapaus, toisin kuin sinä" Kali totesi virnistäen, samalla kun siirsi katseensa Argenista takaisin Lamiriin.
"Mikäköhän se edes on... saatika mitä se täällä yksin vaeltelee" Kali jatkoi mietteliäänä, katsellen nyt Lamiria päästä varpaisiin "Lieneekö sekin eksynyt yhtä pahasti".

Vasta nyt Kali alkoi paremmin miettimään mikä tuo otus oikein oli. Nainen ei ollut koskaan nähnyt moista oliota, eikä tuo muistuttanut mitään tuttua otustakaan. Harmi ettei tuo osannut puhua, muuten karvainen jätti olisi saanut kertoa enemmän itsestään.

[Dogster]

Argen, Lamir, Copper

Ilvesmenninkäinen nyrpisti nokkaansa Kalin sanoille. Aivan sama oliko joku häntä suloisempi tai ei, eihän hän tänne ollut itselensä mitään partneria hakemaan tullutkaan! Ihan vain veljeänsä hän... No eipä sillä väliä enään. Kali alkoi kyselemään tarkemmin kuka tai mikä Lamir oli, ja jätti tuhisi itsekseen. Harmitti kun ei ne äänihuulet olleet kuin ihmisillä, voisi kertoa vaikka mitä kivaa. Tai ettei omistanut telepaattisia kykyjä, ei saanut yhteyttä tai mitään... Kali meni sitten sanomaan että Lamir taisi olla myös eksynyt. Jätti näytti heti siltä kuin olisi hymyillyt leveästi. Miten voi olla eksyksissä, jos ei ollut paikkaa josta eksyä? Argen huomasi tämän, ja virnisti itsekkin.
"Kuule, jos aiot ihmistenkylään, niin tämä täytyy jättää tänne.", menninkäinen totesi yllättävän surullisesti, katsoen sitten kyttyräselkää, joka alkoi nyt ajan kanssa näyttämään ihan ookoolta... jos unohti ne sarvet. Menninkäinen istahti kiltisti maahan, ja Lamir, huomionkipeänä, työnsi turpansa Kalia vasten.

Samaan aikaan metsissä, taas omaa rauhaansa hakeva mies kulki yksikseen. Tiet eivät olleet kaikkein turvallisimmat puoliveriselle, mutta eipähän Copper ennenkään ollut vaarasta välittänyt, jos se omalle kohdalle osui. Joten kun vastaan tuli tie, päätti herra ruveta kävelemään sitä pitkin jonkin matkaa, pääsisi nopeammin rannalle takaisin. Miekkasoturin matka vain tyssäsi nopeasti, hänen huomatessaan erittäin omituisen kolmikon.... Vihreä hiuksinen nainen, ilmeisesti ihminen tai ihmisen kaltainen. Selvä, tämä ei ollut vielä paha. Sitten oli joku tumma ja karvainen, hännäkäs otus jolla oli pitkt korvat. Outoa, kyllä, mutta sekään ei vetänyt vertoja kolmikon isoimmalle otukselle, joka keltainen, karvainen omisti pitkän kaulan ja kaksi paria sarvia. Puolihaltia pudisteli hetken päätään, ja asteli sitten lähemmän, niin että hänet selkeästi näki.
"Olitte sen verran kummallinen ilmestys, että halusin tulla katsomaan lähempää. Ainakin nyt tiedän etten näe harhoja.", Copper totesi rauhallisesti, päästyään tarpeeksi lähelle ja nähtyään kolmen hengen ryhmän paremmin.

[Aksutar]

Kali

Kali vilkaisi Argenia tuon todetessa surullisen tosiasian siitä, että jätti piti jättää jälkeen mikäli mieli ihmisten kylään. Tai no, ei Kali tiennyt miten rasistisia ja ennakkoluuloisia täällä oltiin taruolentoja kohtaan, mutta kyllä naikkosella sen verran nopeaa raksutti päässä, että tuo pystyi sen arvelemaan.
"Kai minun pitää sitten jättää sinutkin tänne, mikäli ihmisten kylään mielin" Kali huomautti vilkaisten Argenia päästä varpaisiin "Vai meinaatko ettet ole ollenkaan ihmeellinen näky näillä main?"
Jos totta puhuttiin niin ehkä Kalin olisi parasta jättää itsensäkkin metsään. Rastapää tuskin näytti ihan paikalliselta, joten liikkuminen suurkaupungeissa oli tuskin hyvä idea näin sodan alla. Ties kuka kävisi niskaan ja syyttäisi vakoojaksi tai petturiksi.
Lamirin hakiessa huomiota Kalilta, ei naikkonen pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan lähti rapsuttamaan tuon massiivista päätä toisella kädellään.

Äkkiä yöstä ilmestyi neljäs hahmo, joka ilmaisi tulleensa lähemmäksi pelkästä utelijaisuudesta. Kali vilkaisi lihaksikasta miekkosta virnistäen.
"Tämähän alkaa jo muistuttaa itse torikokousta. Etten vain olisi jo löytänyt kylään" Kali huomautti vilkaisten vieraasta miehestä Argeniin.
Kali suhtautui tähän vieraaseen hieman varautuneemmin, mitä kahteen ensimmäiseen. Toisin kuin Argenilla ja jätillä, tällä näytti olevan aseistusta mukana. Nainen laskikin toisen kätensä vyöllään nätisti roikkuvalle ruoskalle, ihan varmuuden vuoksi. Muukalainen ei kyllä ollut antanut minkäänlaisia merkkejä siitä, että oli tullut tänne vihaisin mielin.
"Kukas sinä sitten olet?" Kali kysyi lopulta katsellen miestä päästä varpaisiin, todeten ettei tuo ihan normaalin näköinen ollut... riippuen tietenkin siitä mitä piti normaalina.

[Dogster]

Argen, Lamir, Copper

Argen ei voinut lievälle virneelleen mitään, Kalin huomauttessa että hänenkin kannattaisi metsään jäädä. No, niinhän se oli. Ei Argen kyllä täällä kovin montaa otusta ollut nähnyt, joten kylään meneminen houkutti... Mutta kuitenkin, parasta pitää se rakas turkki vielä turvassa. Lamir oli asiasta samaa mieltä, vaikka tiesikin jo, että jäisi kaipaamaan rapsutusta... kaipa sitö tuolta tummemalta voisi saada?

Copper hymähti naisen vastaukselle kevyesti, osoittaen sitten länteen.
"Jos kylään mielit, se on tuossa suunnassa. En kyllä suosittele menemään... ystäviesi, oletan - kanssa ainakaan.", mies totesi rauhallisella äänellä, kyllä hän tiesi missä oli kylät ja muut,a inoa mistä hän ei ollut varma oli haltiakylä... summittainen suunta, siinä se. Ei sinne kyllä ollut miehellä mitään asiaakaan, hän ei todellakaan tahtoisi tavata haltiapuolen sukuaan, viimekertainen riitti hyvin. Puolihaltian tarkat silmät huomasivat kyllä minne naisen käsi oli eksynyt.
"Rauha vain... en hätyytä viattomia kulkijoita, varsinkaan jos voivat elää näinkin sovussa toisten rotujen kanssa.", puolihaltia totesi rauhoittavasti, ja todisteeksi sanoistaan, otti miekan huotrineen selästään, ja asetti läheistä puuta vasten, näyttäen sitten että oli aseeton sanojensa painitteeksi.

Kysymys kuului. Mies kallisti kevyesti päätään, selaten joukon. Kyllähän hänenestä jonkin asteen palkkio oli jo luvattu, ei kylläkään suurta, mutta ainahan raha ihmisille - ja haltioille - kelpasi.
".....Copper. Puolueeton.", mies sanoi, hengähtäen syvästi, valmistautuen mielessään yllättävään hyökkäykseen tai vastaavaa. Toki naisella oli ruoska, mutta ei tuon refleksi varmaan haltialle vetänyt vertoja, vai? Tummaturkkinen virnisti.
"Argen, matkaaja.", tuo selosti itsensä, ja tajusi sitten, että isoin päästin syvän ammuun. Copper hymähti hyvin kevyesti. "Kuin myös Lamir.", tuo vastasi isommalle, joka istahti maahan kunnolla.