Argen, Lamir, Copper
Lamirin vaaralliset sarvet ja suuri koko oli omiaan iskemään pelkoa ihmissotureihin, varsinkin tuon heitellessä muita ilmaan. Ja etujalkansakkin toimivat hyvin tyrmäysiskuissa, vaikkakaan tappavia eivät olleetkaan. Muutama miekansivallus iski Lamiria turkinkin läpi, mutta ei todellakaan haavoittavasti... Terä ei ylttänyt lihaan asti. Ja jokainen sohaisija saivat samantein maistaa Lamirin kookkaan ruhon voimia. Kääpiöbehemothia kannatti kunnioittaa, vaikka epämuodostunut olikin.
Toisaalla taasen, Kali suostui Copperin ehdotukseen, ja loikkasi miehen selkään. Tosin tuo vihjaili jotain... Copper nosti toista suupieltänsä nopeasti.
"Varo vain, minulla ratsastaminen ei ole kaikkein viisain idea aina... saatat törmätä mustasukkaisimpaan kissaan mitä on kuunaan täällä asunut.", mies varoitti, hän ei mennyt tälläisestä ihan heti lukkoon. Argen katseli alhaalta Copperin ja Kalin menoa, ja jatkoi sitten rannan suuntaan. Hikihän tässä tuli! Kohta tuo pudottautui noiden tasolle, jatkaen neljällä jalalla juoksemistaan.
"Miten kaukana se tapaamispaikka on!?"
"Ei kaukana... ainakaan tällä vauhdilla.", mies lupasi, pitäen katseen tiukasti eteenpäin. Argen kohautti olkiansa ja seurasi kiltisti yhä...