Puoliveriset kohtaavat (sovittu)

[Princess]

//Animedog91 demoninsa kanssa tänne!//

Kuu säteili kirkkaana taivaalla ja tähdet ympäröivät sen tähtienvyönä.
Tähtimuodostelmiakin löytyi sieltä täältä ja tähdenlentoja, joita saattoi nähdä välillä, lensi muutaman kerran taivaan kannen poikki.
Viileä tuuli hyväili luontoa ja puut kahisivat rauhoittavasti.
Oli pimeää ja metsän reunalla ei ollut ketään, ellei lukuun otettu maassa makaavaa puoliveristä miestä, jonka platinan vaalea tukka heilui tuulen mukana ja jonka taivaan siniset silmät katselivat tähtiä.
Miehen vieressä oli miekka huotrineen ja lanteilla roikkui blood glaive-heittaseo, valmiina kaikkeen.

Rafael oli päättänyt että tänään hän ei jahtaisi roistoja, vaan ottaisi leppoisasti. Viimeksi saadut haavat paranivat nopeasti, mutta silti hän tarvitsi taukoa. Äiti olisi halunnut että hän olisi käynyt kylässä kartanolla, mutta Raf tiesi, miten ilta päättyisi: hän kinastelisi isän kanssa työstään ja siitä kuinka hän halusi valita oman puolisonsa jne.
Rafael ei jaksaisi tapella tänään, ellei se olisi välttämätöntä.
Blondi nousi istuma asentoon ja kallisti päätään korkeuksiin. Hänen teki mieli lentää tähtiin, mutta se olisi mahdotonta, jopa hänen voimillaan.
Ja, mies ajatteli, laittaen kätensä taivasta "vasten".
"En pystyisi hengittämään siellä" mies sanoi ja hymyili, kunnes kuuli rasahduksen.
Rafael oli heti pystyssä.
"Kuka siellä?!" Raf kysyi otti miekan huotrastaan, mutta ei pitänyt sitä vielä taistelu asennossa, miekan kärki osoitti maata kohden.

//Okkei, yritä hypätä mukaan :) //

[Dogster]

Argen

Argen juoksi pitkin metiköitä onnessaan. Puusta puuhun, kivien yli ja runkojen ali, ponnahtaen vähän väliä kaikesta mahdollisesta. Ilvesmenninkäisellä oli taas vaihteeksi hauskaa, ja se kävi nopeasti selväksi.
"Whiiii!", kuului toisen suusta, samalla kun tuo loikkasi korkealta puusta, ja tarttui oksasta, heilauttaen itsensä voltilla eteenpäin ja laskeutuen sitten maahan häntä korkealla. Yö oli parhaimmillaan, tähdistössä olevat pahuuden merkit olivat jotenkin laimentuneet tätä yötä vasten, ja hän oli saanut kunnon marjaleipä-aterian vastikään. Joten kaikki oli hyvin. Ja kun nuori vihdoin rauhoittui sen verran, että pystyi kävelemään hiukan rauhallisemmin, näki hän jonkun kauempana istumassa. Ja katsomassa tähtiä. Argen virnisti koko naamallansa, ja lähti tassuttelemaan kohti. Jalkojen alla rasahti kerran tai pari, muttei nuori välittänyt. Ainakaan siihen asti, kunnes tuo veti miekan selästään, ja kysyi että kuka metsässä kulki. Argen pysähtyi niille sijoilleen, ja nosti molemmat kädet osittain pystyyn.
"Rauha, rauha!", tuo huudahti samantein, vaikka olikin varma ettei hänestä näkynyt paljoakaan... vaikka hänessä olikin vaaleansinisiä viivakuvioita ja raitoja pitkin kehoa, niin perusturkin väri oli silti tumma. Ja se sulautui hyvin tummaa taustaa vasten.
"P-pistä se terä pois!"

[[Tässä on dogi OwO]]

[Princess]

Tumman puuston seasta kuului hintelä ääni, joka huusi rauhaa ja sitten pyyntö laittaa miekka pois. Raf katsoi miekkaa hetken, ennenkuin otti huotran maasta, kiinnittäen sen selkäänsä ja miekka sujautettiin sinne. Jos toinen tekisi äkkiliikkeitä, hänellä olisi heitto ase vyötäisillä, joka saattaisi katkaista toisen pään, jos se osuisi.
Onneksi Rafilla oli hyvä haltioiden näkö. Hän näki ääriviivat tulijasta, mutta silti se ei rentouttanut miestä.
"Tule esiin, niin näen sinut" mies sanoi ja risti kätensä vasten vaaleansinistä kauluspaitaa.
Saappaat kopsuttivat malttamattomina maata ja mustien housujen vyötäröltä saattoi erottaa hopeisen heitto aseen.
Rafin silmät olivat sirrillääm, kun hän odotti olion saapuvaksi.

//Lyhyttä kuraa, mutta koetan kirjoittaa enemmän seuraavalla kerralla//

[Dogster]

Argen

Argen kuuli käskyn, ja meinasi tuhahtaa jotain. Joo etelässä ollaan kohteliaampia...
"Pari vuosikymmentä ja tälläinen muutos... Olisi pitänyt vain pysyä kotikonnuilla.", nuori mutisi samalla kun asteli lähemmäs, niin että vaaleat kuviot heijastuivat kuunvalosta.
"Näetkö nyt paremmin?", menninkäinen kysäisi, ja heilauttaen häntäänsä laiskasti mielenkiinnosta. Hajuaisti kertoi samantein, ettei toinen ihminen ollut, ihmsiet haisivat aavistuksen savimaiselle, ainakin Argenin mielestä. Olikohan toinen.... Puolihaltia? Argen tunnisti puolihaltiat hajuaistinsa avulla nopeasti, olihan hänen veljensäkkin sellainen! Tummaturkkinen haisteli ilmaa hieman tarkemmin. Eh, olihan tuossa osittain samaa hajua, mutta tuossa oli myös sellainen haju, joka oli ikäänkuin vastakohta hänen veljellensä... ehkä jopa itselleen päinvastainen haju.

Nuori nosti katsettaan taivaalle.
"...En edelleenkään pidä noista viidestä tähdestä. Ne härnäävät, tällä saarella nyt tapahtuu jotain mistä minä EN tiedä niinkään paljoa.", tuo totesi, mutristaen toista puolta suustaan, ja osoitti taivalla näkyvää pientä tähtirykelmää.

[Princess]

Raf kuuli toisen mutisevan, ja hymyili sekunnin murto-osan ajan, kunnes kasvoilla oli neutraali ilme.
Toinen tuli esiin. Ensimmäiseksi Rafael katsoi toisen turkin peittämää ihoa. Tämän kuviot heijastuivat kuunvalosta ja otinen heilutteli häntäänsä. Mikä toinen oli?!
"Näen, selvästi" Raf sanoi ja puraisi mietteliäänä huultaan. Olisiko epäkohteliasta kysyä mikä toinen oikein oli? Tällä oli suippomaiset korvat, mutta eivät samanlaiset kuin haltioilla. Tällä oli turkki, häntä, kolme sormea kummassakin kädessä, melko pitkä, ketterän näköinen kaveri. Raf oli opetellut keräämään tietoa kaikista nopeasti ja se onnistui myös tässä kaverissa melko hyvin, vaikka rotu jäikin pimentoon.

Toinen kohotti katseensa taivaalle ja kertoi viiden tähden häiritsevän tätä.
"Mitä tarkoitat?" Raf kysyi mielenkiintoisena toisen suun murtisteluille.
Saarella tapahtuu jotakin? Osasiko toinen ennustaa tähdistä... vai oliko tämä vain hullu?
Kumpikin vaihtoehto voisi olla ihan sopiva...

[Dogster]

Argen

Argen ei osannut pitää itseään pitkänä, joten jos toinen olisi sanonut sen ääneen, olisi poika tuntenut itsensä hiukkasen paremmaksi itsestään.... Jos se oli siis mahdollista. No toinenhan myönsi sitten näkevänsä pikku menninkäisen, ja Argen virnisti sitten koko suullaan vastaukseksi jälleen. Tuo ilmeisesti arvioi nuorta, ja tummaturkki yritti arvioida takaisin, ilman suurempia saavutuksia. Toinen oli selvästi puolihaltia hajusta päätellen, muuta tuo ei osannut sanoa. Aseista päätellen tuo tosin oli etulyönti asemassa....

No kohtahan blondi kyseli Argenin sanojen tarkoitusta, ja nuori osoitti jälleen viiden tähden kyhelmää.
"Tuo kuvio... Se on välkynnyt taivaalla jo pitkän aikaa, ja koko ajan se muuttuu uhkaavammaksi, aivan kuin se vallottaisi aluetta muiden tähtien ympäriltä. Se ennustaa pahaa, ja minä jos kuka tiedän sen.", pörrökäs selitti, ja heilautti taas häntäänsä laiskasti.
"Tunnistan kuviot, ja pystyn aistimaan tähtien asentojen tuomat ennusteet.... ja nuo viisi eivät lupaa hyvää.", loppui selitys, ja kädet asettuivat lantiolle kiukuttelevan oloisesti, samalla kun Argen tuijotteli haastavasti taivasta.

[Princess]

Kumma otus osoitteli taivasta ja viisi sen vilkkuvampia tähtiä, sanoen että se oli uhkaava ja tähti rykelmä ennusti pahaa. Rafael kohotti katseensa. Kyllä, nyt kun sitä tarkemmin katsoi, se näytti vetävän tähtiä puoleensa ja sitten kadottavan ne. Tai sitten tähti rykelmä imi pienempiä tähtiä itseensä?
Hännäkästä otusta näytti harmittavan koko tähti juttu ja tämä katsoikin kiukkuisen oloisena tähtiin, kädet lanteilla, ihan kuin olisi valmis antamaan rykelmälle selkään, jos nämä eivät lopettaisi touhujaan.

Blondi katsoi otusta hetken.
"En haluaisi olla röyhkeä, mutta mikä sinä olet?" Rafael kysyi.
Hän ei ollut aiemmin nähnyt mokoman laista otusta ennen ja nyt kun hän sellaisen kohtasi, hän halusi selvittää mikä kumma otus toinen oli.
Kunhan ei vain olisi vaarallinen. Ehkä toinen yritti vain saavuttaa tähti jutuilla hänen luottamuksensa ja kun hän selkänsä kääntäisi, tämä iskisi hampaansa hänen kurkkuunsa? Rafael päätti olla varovainen loppuun saakka, kunnes kumma otus katoaisi näkyvistä.

[Dogster]

Argen

Argen ei kyllä antaisi kenellekkään selkään, mutta tottavie tahtoi että nuo tähdet lopettaisivat sen mitä touhusivat! Toki, tuo kuvio antoi Argenille aika vahvojakin loitsuja käyttöön tällä hetkellä, mutta mitä hyötyä siitä nyt oli? Varsinkin kun menninkäinen sattui olemaan helposti taistelutlanteessa jähmettyvä persoona muutenkin.

Kohtahan puolihaltia kysäisi, että mikä Argen on. Argen kohotti kulmiaan, tämä oli yksi harvoja kertoja kun joku kysyi, eikä olettanut heti että hän oli joku peikko....
"Menninkäinen, ilvesmenninkäinen tarkkaan sanottuna.", nuori vastasi samalla kun kallisti päätään hyvinkin kissamaisesti tai koiramaisesti. Kohta tuo kuitenkin hätkähti, ja raaputti yhdella sormella nenänpäätään. "No hyvä on, myönnetään, olen puolirotuinen... Mutta olen ylpeä äitini verestä, joten sanon että olen ilvesmenninkäinen.", Argen ilmoitti lopun ylpeydellä, ja nosti leukaansa samasta ylpeyden puuskasta. Häntä heilahti pariin ekrtaan, ja nousi sitten osittain koukussa myös hiukan ylemmäs. Mutta kohta Argen huokaisi, ja antoi ryhtinsä valahtaa.
"Onhan se kivaa olla menninkäinen, mutta taidan olla silti yksin täällä.... Hiton Kriger, pitikö sen hukata itsensä tänne?", tummaturkki mutisi itsekseen jälleen. Oli ikävä isoveikkaa, vaikka se tuppasikin olemaan aika kivinaama jatkuvasti.

"Mutta mikäs sinä sitten olet? Haistan tänne asti että olet ainakin puoliksi haltia, mutta loppuja en tunnista.", nuori kysyi samalla, kun istahti nurmelle katselemaan tähdistöjä.

[Princess]

Toinen aloitti selittämään mikä tämä oli. Raf katsoi tätä hieman varuillaan toisen kertoessa olevansa ilvesmenninkäinen. Ihan uppoouto rotu. Ei hän ollut aiemmin moisesta kuullut.
Toinen kertoi olevansa puoliverinen. Kuin hänkin. Jotain muutakin yhteistä heillä oli kuin tähtien tuijottelu...
Toinen heilutteli häntäänsä. Raf katsoi sitä. Hän oli nähnyt muutamia rotuja joilla oli häntä, mutta tämä yksilö oli melko ihmismäinen, toisin kuin peikot, jotka ärisivät ja viskoivat kepakoilla jos vain näkivät muita.
"Kriger?" Rafael kysyi toiselta.
Kuka Kriger oli? Oliko tämä eksynyt metsään? Raf katsoi metsään päin. Siellä oli niin pimeää, ettei ihmekkään, jos toinen oli sinne eksynyt...

Toinen kysyi vuorostaan mikä hän oli. Tämä oli... haistanut... hänen olevan puoliksi haltia. Raf hymähti. Moni luuli häntä ihmiseksi koska hänellä oli pyöreät korvat, mutta jos tämä olio pystyi haistamaan.. noh, se oli uutta hänelle.
Raf mietti hetken voisiko kertoa toiselle mkä oli? Jotkut kun luulivat saavansa enkeleistä rahaa, jos nämä toi kerääjille. Siivet muka olivat satojen kultarahojen arvoisia!
Siniset silmät katsoivat hetken toista, ja päättivät luottaa toiseen. Ja vaikka toinen haluaisikin rahat hänen viemisestä jollekkin kerääjälle, hän ei antautuisi tappelutta.
"Olen haltia-enkeli" Rafael sanoi lopulta ja nyökkäsi toiselle.
"Olen Rafael, mutta sano vaan Raf" mies jatkoi ja hieraisi niskaansa.

[Dogster]

Argen

Argen heilautti korviansa, kun kuuli toisen toistavan nimen hänen perässään.
"Jep, Kriger... Hän on isoveljeni. Tai oikeastaan velipuoleni. Emmekä edes näytä samalta, ainoa yhteinen asia meissä kahdessa on suipot korvat ja nekin ovat erillaiset. Hän on minua pitempi, lyhyet, vaaleat hiukset, puolihaltia, hyvä miekkailemaan? Niin ja hän on sokea. Tuleeko ketään mieleen? Meille tuli riitaa, ja emme ole olleet yhteydessä sen jälkeen... Mutta nyt on mennyt liian kauan, ja hän kuulema on täällä jossain päin tätä saarta.", Argen selitti hieman, ja toivoi saavansa uusia vihjeitä veljestään. Hännän pää nytkähteli ylös ja alas, ylös ja alas....

Toinen sitten kertoi olevansa haltia-enkeli. Argenilta meni todella kauan tajuta, niin kauan että toinen ehti sanoa nimensä.
"Argen...", toinen mutisi samalla kun mietti yhä, että missä olikaan kuullut sanan enkeli... Sitten kun se muistui, nuoren häntä ponnahti miltein samantein pystyyn.
"Et kai ole niitä jotka metsästävät demoneita?", tuo kysyi hädissään, ja ponkaisi sitten liikkeelle, mahdollisimman kauan tuosta, mutta niin että pystyi yhä kuulemaan tuon puheet. Korvat menivät luimuun, ja turkki pörhistyi niskasta, käsivarsista ja hännästä. Pelkoreaktio.
"E-eräs vain sanoi että minun pitäisi juosta, jos koskaan tapaan enkelin.. olen kuulema liian kiltti tapaus tapettavaksi, eikä ole minun syy että isäni on mitä on. M-mutta ethän sinä.... ethän vain aio....", tuo alkoi takelemaan loppuosiossa, ja jos Argen vain olisi voinut, tuo olisi kalvennut.

[[Päinvastainen reaktio Argenilta, ei hyökkää kimppuun vaan juoksee karkuun xD ]]

[Princess]

Toinen selitti kuka tämä Kriger oli ja että tämä etsi veljeään riidan jälkeen. Tuntomerkitkin toinen hänelle antoi, mutta Raf joutui pätään pudistamaan. Ei hän sellaista henkilöä ollut tavannut matkallaan.
"En ole nähnyt häntä" Raf vielä sanoi toiselle ja hymähti pienesti.
Toisen häntä liikkui ylös alas ja se näytti hieman huvittavalta.

oinen esittäytyi Argeniksi ja melkeinpä siinä samalla toinen hätääntyi ja kysyi oliko hän demoni metsästäjä.
Ennenkuin puoliverinen ehti sanoe ei, toinen oli jo pörhistynyt entisestään ja viipelti jo karkuun.
Jotain Argen mutisi piilostaan, ettei ollut hänen syytään että oli mitä oli.
Raf raapi mietteliäänä takaraivoaan ja laittoi sitten kätensä lantioille.
"Minä en metsästä demoneita, joten voit tulla piilostasi jänishousu" Raf sanoi ilkikurisesti viimeiset sanat ja odotti että toinen pääsisi taas hänen luokseen.
"En tunne muita enkeleitä kuin äitini, mutta ei hänkään metsästä demoneita, joten tuo mitä selitit oli outoa hölynpölyä minulle. Kuka sinulle väittää että enkelit ovat demonin metsästäjiä?" Raf kysyi ja raapi korvaansa.

[Dogster]

Argen

Argen pysytteli niin matalalla kuin mahdollista. Turkki antoi taas ihanan paljon suojaa. Ilvesmenninkäinen oli enemmän kuin hädissään, jos toinen paljastuisi metsästäjäksi, kannattaisi hänen juosta, ja lujaa. Mutta toinen sitten totesi maanitellen, ettei ollut demonien perään, ja siihen eprään että Argen oli jänishousu. No sitä nuori oli.
"Psh, koskaan voi olla liian tarkka hengestään.", tuo mutisi samalla kun hiipi lähemmäs, niskavillat edelleen pörhössä. Jonkin asteen varovaisuutta pystyi toisessa huomaamaan, aivan kuten tuokin oli Argenia aristanut. Mutta kohta tuo kyseli, että mikä tuon huhun takana oli.

Argen tuli vähän lähemmäs taas, mutta itsellensä suotavan välimatkan päähän.
"Nooh... kuulin tarinoita kun olin pohjoisissa. Veljeni naapurilla oli tapana lukea Raamattua, ja sanoi aina, että loppujen lopuksi enkelit puhdistavat maat demoneista.... ja että minun pitäisi varoa sitä päivää.", nuorukainen selitti, hiukan masentuen viimeisestä. Ei hän tahallaan... no hyvä on, hän oli aika keppostelija vekkuli, mutta silti, ei hän pahalla. Nuori istahti taas nurmelle, ja nosti katseen taivaalle, katsellen taas erillaisia tähtikuvioita. Tuo lupasi yllätyksiä, ja tuo pahaa... Ilvesmenninkäisen katse seurasi eri tähtiä, ja määritteli noiden hiljaisia lupauksia.

[Princess]

Toinen mutisi ja tuli taas esiin niskavillat pörhössä ja muutenkin varuillaan. Raf yritti parhaansa mukaan näyttää rennolta ja luotettavalta, joten hän istuutui. Se saattoi jo auttaa toista luottamaan, koska hän ei olisi enää niin "pitkä" ja jykevä ilmestys toisen rinnalla.
Ja istualtaan oli vähemmän uhkaavan näköinen muutenkin.

Toinen kertoi mitä oli kuullut enkeleistä.
Vai että raamattua+ Rafael ei ollut lukenut moista, kuullut vain pieniä pätkiä tarinoita siitä.
"Putpa. Tai siis, luulin enkeleitä rauhaa rakastaviksi. En uskonut että me voisimme tuhota kokonaisen rodun mokoman tarinan vuoksi" Rafael mietti ja katsoi kättään.
Hän ei puhdistaisi paikkaa demoneista, vaan lainkuuluttomista roskasakista, joita oli vuosien varrella ehtonyt kerääntyä jo satoja.
Molemmat istuivat hetken hiljaa ja katselivat tähtiä. Raf mietti tätä enkeleitä koskevaa ennustusta ja päätti että seuraavan kerran kotona käydessään hän kysyisi asiaa äidiltään.
Blondi käänsi katseensa Argeniin.
"Sanoit... että veljesi on kadonnut. Haluatko, että autan etsinnöissä?" Rafael ehdotti ystävällisesti.
Hän tunsi metsän melko hyvin. Jos toinen tiesi, minkälaisista paikoista veli pitäisi, he saattaisivat löytää yhdessä Argenin veljen.

[Dogster]

Argen

Toinenkin oli istahtanut, muttei se silti saanut Argenia karistamaan kaikkea epäluuloa... tietäisittepä kuinka moni demoninjahtaaja oli napsaissut karvoja hänenkin hännänpäästään, onneksi se oli jäänyt korkeintaan siihen... joskus oli vain hyvä juttu olla nopea kinttuinen kaveri.

Rafael sitten kertoi, ettei ainakaan itse ollut moisesta kuullut... olikohan puoliverisyydellä jotain siinä tekemistä? Tai ehkä tuo ei ollut vain tavannut tarpeeksi montaa demonia, suurin osa oli sitä pohjasakkaa. Argen oli järkeillyt, että jos demonit ovat pahoja, niin entä sitten puoliveriset? Hehän olivat yleensä "synninjälkiä", ja jos synnit annettiin jossain vaiheessa anteeksi, niin pyyhkiytyisivätkö he pois?

Rafael avasi suunsa pienen hiljaisuuden jälkeen. Argenin korvat lupsahtivat omituiseen, luimumaiseen asentoon, mutta kohta nuori hymyili, harvinaisen mukavasti.
"Ei, ei kiitos, en tarvitse kuin muutaman vihjeen. Sitä paitsi, ollaan oltu erossa jo pitkän aikaa, sen takia olenkin aika hukassa hänen takiaan. Jos vain osaisin ajatella kuin hän, löytäisin hänet... mutta ilmeisesti meillä on sen verta eroa, ettei se onnistu.", menninkäinen totesi samalla, kun laski päänsä polviensa varaan. Häntä kiertyi takaalta eteen, ja nuori huokaisi hieman. Miten pieni riita voi aiheuttaakaan tälläistä harmia?

[[ärsyttävää, meinaan koko ajan kirjoittaa että Argen olis mies... eihän se nyt vielä! ]]

[Princess]

Toinen sanoi ettei tämä tarvitsisi apua veljensä etsimiseen ja että aikaa oli kulunut jo tovi, joten veli tuskin olisi lähettyvillä, kuten Raf oli kuvitellut.
"No, toivotaan että löydät veljesi jossain vaiheessa" blondi sanoi pienesti hymyillen ja nosti polvet koukkuun, nojaten sitten käsillään niitä vasten.
Sinisten silmien katse kohotettiin taivasta kohden.

Yö oli niin kaunis.
"Muuten, miten tiedät näin paljon tähdistä? Onko joku opettanut sinua?" Rafael kysyi toiselta ja raapi mietteliäänä korviaan.
Hän oli itse oppinut tähdistä, lukenut kirjoja avaruudesta.
Jotkut ajattelivat tähtien olevan harhaoppisten asia, mutta jotenkin tähdet ja kuu lumosivat hänet.
Ehkä se johtui hänen rodustaan. Oltiinhan sanottu, että enkelit asuivat taivaassa, joten ehkä hänenkin verensä sinne kaipasi?