Puoliveriset kohtaavat (sovittu)


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Loka 18, 2010 5:41

Argen virnisti vielä kerran leveästi.
"Kriger on ollut sokea jo pitkän aikaa, kysyinkin kerran että miten hän oikein huomaa minut vaikka hiipisin kuinka hiljaa... Tai kuinka hän tietää että jossain parin kymmenen metrin päässä tiheässä pöheikössä on jokin olento, vaikka meidän kuulo on samaa luokkaa, ja minulla on aprempi hajuaisti... Veljeni kertoi pystyvänsä tuntemaan värähtelyjä, joka toimii silmiäkin paremmin, ainakin Pohjoisen kylmässä ja pimeässä.", tummaturkki selitti veljensä kykyä tarkemmin, kuinka tuo oli jo korvannut silmänsä aikoja sitten...

Mukkelis makkelis, keihäs jäi maahan ja Argen otti molemmilla käsillänsä Rafaelin kädestä kiinni, hännän painuessa tiukemmin kehoa vasten. Argenin aistit olivat Rafaelin aisteja varmasti tarkemmat, olihan hän kuitenkin luokiteltavaksi eläimeksikin... Kuulo ja hajuaistit viestittivät selkeästi että nyt oli vaara lähellä, adrenaalin vielä tehosteassa pelkoa entisestään. Argen sulki silmänsä, koska ei halunut nähdä et tulisiko vastaan ruumiita, muita aseita, katkenneita raajoja... Demoni tai ei, Argen ei yhtään pitänyt taisteluista tai niiden jättämistä tuhoista.
"Sano kun uskallan avata silmät.", ilvesmenninkäinen sanoi samalla kun nappasi toisellakin kädellä Rafin kädestä kiinni.

[[Jos nyt ei porukat tajua että kuka on Argenin veli, niin alan kyllä räkättämään x'D Tosin ymmärrettävää, jos ei hahmosiini ole tutustunut >w< ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ti Loka 19, 2010 6:16

//??//

Argen kertoi veljensä sokeudesta ja tämän kyvystä huomata tyypit kauempaa värähtelyn ansiosta. Raf nyökkäsi pienesti. Ihan hyvä kyky, ei ihan vähällä säikyteltäisikään. Ja moni varmasti luulee, että sokealta mieheltä on helppo varastaa...
Siinähän saattaa käydä huonosti, jos tämä Kriger on huonolla tuulella ja joku pitkäkynsi yrittää pihistää lompakon. Värähtelyistä huomaa heti, jos joku uskaltautuu lähelle.

Argen tarttui tiukasti Rafiin, kuin pelkäävän pikku lapsi ja sulki silmänsä. Blondi katseli ymrpäilleen ja harppoi eteenpäin, raahaten Argenia mukaansa. Hän ei haluaisi jäädä taistelun keskelle. Joka puolella oli verta, sen saattoi nähdä ja haistaa ja ruumiin osia siellä täällä sekä aseita, osa kunnossa, osa katkenneita. Jonkun silmäkin lojui polulla....
Raf kiristi tahtia, hän ei halunnut, että tuntisi pian jotain terävää selkäänsä tai rintaansa vasten.
"Oletko varma, ettet halua, että lentäisin?" Raf kysyi toiselta ja hypähti pusikon alta paljastuvan käsivarren yli.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Loka 26, 2010 12:40

Argen

Hyvä että Argen oli sulkenut silmänsä, jos kerta ruumiita oli... Harva niitä tahtoi nähdäkkään. Mutta olsii silti kannattanut avata silmiä edes sen verran, että ei olisi astunut suoraan jonkun kuolleen henkilön auki revittyyn vatsaan....
"TJAAAGH!!"
Pusikossa piilossa ollut ruumis sai Argeni suorastaan loikahtamaan suoraan Rafaelin selkään, kynnet pusertuivat varovaisesti Rafaelin olkapäille jalkojen kynsien tehden saman alaselälle, aivan kuin Argen olisi ollut koala tai vastaavaa.
"Aivan se ja sama! Tahdon vain nopeasti pois täältä!", tummaturkki parahti vastaukseksi, rutistaen taas ilmänsä kiinni ja haudaten naamansa Rafaelin niskan alueelle piiloon. Nyt oli aivan se ja sama kuinka kävisi, taivas vai kasa ruumiita, valinta oli helppo ainakin Argenille, joka muutenkin vihasi verenvuodatusta. Argen painoi hännän tiukasti kiinni kehoansa, ja yritti niellä itkunsa... Tämä ei ollut yhtään kivaa! Miten helkutissa täällä oli ruumiita!?

[[Äääääääh.... Anteeks > < ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ti Loka 26, 2010 10:18

//Eipä hätiä mitiä... itselläkin aktiivisuus nollilla...//

Kun Raf kuuli verta hyytävän huudon takanaan, mies säpsähti, mutta ennenkuin hän ehti kierähtää katsomaan, miksi Argen oli tuollaisen sota huudon päästänyt, kun tämä jo roikkui hänen selässään, raastaen ikävästi kynsillään miehen selkää.
"Argen! Rauhoitu!" mies sanoi ja irvisti, kun kynnet uppoutuivat lihakseen. Mutta hän ei alkanut repiä toista pois selästä, Argen tuntui olevan täydessä paniikissa, silloin ei tätä saisi irti.
"Okei, mutta tule etupuolelle" Raf opasti toista ja vaikka häneen sattui, hän kiskoi toisen rintaansa vasten, vaivalloisesti (varmasti veriset naarmut kulkivat selästä kylkien kautta vatsaan), ennenkuin mutisi jotain ja suuret siivet ilmestyivät miehen selkään. Hän katseli ympärilleen, kunnes ponkaisi maasta vauhtia ja pian he olivat kymmenien metrien päässä yläilmoissa. Blondi katseli ympärilleen. Olikohan ihmiset ja haltiat tapelleet? Luulisi, että joku vielä olisi sota tantereen lähellä. Kunhan ei kukaan tuttu olisi kuollut tai haavoittunut pahasti...
"Näetkö mitään erikoista?" Raf kysyi, näkemättä, oliko toisella silmät auki vai kiinni.

//Anteeksi pieni hittaus//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti To Loka 28, 2010 11:25

Argen

Argen oli vain pari kertaa elämässään ollut niin peloissaan, että olisi loikannut jonkun selkään. Useimmat niistä kerroista olivat lapsuusajoilta, jolloinka hän oli loikannut isoisänsä tai äitinsä selkäturkkiin roikkumaan, ummistaen silmänsä täydellisesti... Rafaelin rauhoitushuuto meni kuuroille korville, tai ainakin mustaturkin korvien ohi ne lipuivat täydellisesti. Käsittelyn hän kyllä tunsi, Rafaelin alkaessa repimään häntä toiselle puolelle... Argen vain pusertui entistä tiukemmin kiinni, onneksi hänen kyntensä olivat kiipeilyyn eikä raapimiseen, muuten Rafaelin selkä ja vatsa olisivat aivan verillä.

Ilmavirta tuntui korvienpäissä, ja Argen uskalsi vasta nyt raottaa toista silmäänsä, tajuten että hänen nenä oli aivan Rafaelin rintakehässä. Ja että he olivat ilmassa. Argen, joka oli roikkunut nyt rintakehästä, sähähti säikähdyksestä, ja kiersi nopeasti kätensä Rafaelin ympäri, katsoen silmät pyöreinä alla olevaa maailmaa.
"Puun latvoja?", nuori sanoi tärisevällä äänellä. Tämä näkökulma ei ollut se kaikkein mukavin!
"E-en haluaisi kyllä katsoa lähempää... en pidä verestä.....", Argen mutisi samalla kun sulki taas silmänsä hetkeksi. Hyih...

[[Eip mittään *yawn* Hyvän hetken valitsin vastaamiselle x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Loka 31, 2010 7:05

Argen tuntui puristuvan vain entistä tiiviimmin kehoa vasten. Raf toivoi, ettei hänelle tulisi haavoja ja verta alkaisi vuotamaan. Toinenhan hyppäisi avikka pakolla pois hänen sylistään, eikä se ollut mikään järkevin teko, ei nyt, kun he olivat kymmenien metrien korkuudella.

Raf ei nähnyt, oliko toinen avannut silmänsä vai ei, mutta kuullessaan Argenin vastauksen, hän katsahti alas. Argenin silmät olivat lautasen kokoiset.
"Okei. Pidä vain tiukasti kiinni" Raf sanoi, eikä pyytänyt enää toista katselemaan "maisemia" tai vaaroja, mitä heitä voisi ympäröidä.
Siivet lepattivat melko lempeästi ja tuuli humisi korvissa. Tätä menoa he olisivat kymmenessä minuutissa haltia kylän liepeillä. Raf ei koskaan lentänyt suoraan kylään, hän ei haluaisi, että joku liipasin herkkä (noh, jousiherkkä) haltia yrittäisi lävistää hänet millään aseella.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti To Marras 25, 2010 3:23

Argen

Ei pieniä ilvesmenninkäisiä oltu luotu lentämään, se oli varmaan jo tullut selkeäksi. Jo pelkkä tunne siitä, että tuuli puhalsi kylmästi Argenin korvien päissä, teki hänestä entistä vainoharhaisemman! Häntä oli kiertynyt tiukasti Rafaelin vyötäisten ympärille, vaikkei se ollutkaan tarpeeksi vahva roikkumiseen jos Argenin ote lipsahtaisi. Mutta turva se oli pienikin turva.
"Älä pudota älä pudota älä pudota!", tummaturkkinen ulisi itsekseen, samalla kun rutisti silmiänsä entistä enemmän kiinni. Se tästä puuttuisikin, Rafael aivan tahallansa udottaisi pienen ilvesmenninkäisen. Tosin ei olisi mikään ihmekkään, tummaturkkinen alkoi varmasti olemaan äärimmäisen ärsyttävä....

Tuuli keveni, maan haju läheni, ja Argenin pelko alkoi laantua, varsinkin kun hän aisti että alettiin mennä pois päin tähdistä. Nuori ei kuitenkaan avannut vielä silmiänsä katsoakseen alas, matkaa olisi varmasti vielä....
"O-ollaanko perillä?", ilvesmenninkäinen kuiskasi varovaisesti.

[[Äää, lyhyttä... anteeksi q_q Kai nää kohta pääsee muuten sinne kyläänkin? ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Marras 28, 2010 6:06

Argen tuntui olevan shokissa, tämä pyysi, aneli, ettei Raf pudottaisi tätä.
"En pudota" mies sanoi elppoisasti ja huiskautti siipiään, että he etenisivät nopeammin.
"Mutta, kerrohan Argen, kumpi on pelottavampaa: ruumiit vai lentäminen?" blondi kysyi ja etsi jo katseellaan hyvää laskeutumis alustaa, vaikka hän pystyisi 1x1 metrin alueelle laskeutumaan, mutta pudotus olisi melko suora ja Argen tuskin tykkäisi siitä.
Rafin korvia alkoi särkemään ilvesmenninkäisen uikutus, mutta hän kesti sen, ei pudottanut toista vain saadakseen rauhaa.

Onneksi mies pian huomasi sopivan pläntin, minne he voisivat laskeutua ja pian hän tarttui toisen harteista kiinni.
Hän alkaisi laskeutumaan!
"Kohta! Joudumme kävelemään vielä hetken ajan, en halua lentää kylään saakka. Mutta kohta saat maata jalkojesi alle" mies lupasi eikä aikaakaan kun mies sulavasti laskeutui maahan ja irrotti otteen toisesta. Siivet katosivat muutama sekuntti myöhemmin ja Raf taputti toisen päätä.
"Nyt olemme maassa" mies vielä varmisti, että toinen tajusi tilanteen, ettei tämä niin shokissa olisi.

//Juuh, senhän varmaan voisi jo seuraavaan viestiin laittaa, eiks jeah? :D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Marras 28, 2010 8:22

Argen

Ilvesmenninkäisen pitäisi kyllä pyytää myöhemmin ulinaansa anteeksi, se oli varmaa. Rafael meni hölmönä kysymään, kumpi oli pelottavampaa, kehot joista elämä oli jo paennut, vaiko niin korkea paikka, että tähdet varmasti suuttuisivat ja lukistisivat salaisuutensa nuorelta ikuisiksi ajoiksi.
"Nyt kun molemmat on koettu, niin lentäminen!", Argen ärjäisi tuulen läpi, vaikka se oli vain puolitotuus. Pelko riippui tilanteesta, äskenkin ilvesmenninkäinen oli ollut varma, että siinä ihan lähellä oli ollut joku miekan kanssa... Tiedä sitten olisiko voinut Rafael yhtään suojata puolirotuista toveriansa, joka aika varmasti olisi jähmettynyt ja paiskonut ilvesmenninkäisten muinaisia loitsuja minne sattui.

Kun Rafael puhui kävelemisestä, olisi Argen voinut vaikka suudella miestä siitä hyvästä. Ei enään lentämistä! Ei enään tuulta! Hurraa! Kaiken hyvän nimessä hän ei kuitenkaan suoraan suulle mitään tehnyt, kunhan antoi pienen pienen lipaisun kielenkärjellä Rafaelin poskipäälle.
"Kiitos kiitos kiitos!", tuo hihkaisi, kun sai maata jalkapohjiensa alle.
"Oi Äiti Maa, en koskaan enään lähde sinun pinnaltasi, vaan tyydyn palvomaan tähtiä sinun poveltasi!", Argen julisti samalla kovaan ääneen, ja tipahti istumaan, kun jalat pettivät alta. Tämä sai olla vihoviimeinen kerta, kun hän vapaaehtoisesti suostuisi lentämään....
"Maan alla olen syntynyt, sen päällä olen kävellyt, ja sen alle minut laitetaan kun päiväni päättyvät, näin on Aavikon Henki puhunut ja päättänyt. Ja mitäpä minä kansani jumalaa vastaan olen sanomaan?", Argen virnisti, ja huokaisi syvään onnesta.

[[ja kunnon heparit sai >'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ma Marras 29, 2010 8:53

Argen väitti lentämistä pelottavammaksi. Rafael hymyili hieman. Jos he olisivat nyt ruumiiden vieressä, ilvesmenninkäinen saattaisi sanoa toisin. Pelko oli hassu juttu. Välillä ei tiennyt pelkäävänsä jotain, ennenkuin sen koki. Mutta Rafael ei alkanut nyt filosoimaan asian laitoja, kunhan he pääsisivät maan pinnalle, niin kaikki olisi taas kunnossa. Hänen veriset naarmunsa paranisivat heti kun magia alkoi toimimaan, Argen ei huutaisi kuin hullu ja saisi maata jalkojensa alla ja ehkäpä tinnitys afin korvassa lakkaisi soimasta.

Kun he pääsivät maan pinnalle, toinen lipaisi kielellään kiitokseksi miehen poskea ja pian ilvesmenninkäinen putosi polvillensa ja hyvä ettei suudellut maata jalkojensa alla. Toinen ylisti Äiti maata ja Aavikon henkiä. Rafael ei voinut olla virnuilematta. EI kai lentäminen noin kauheaa ollut toisen mielestä?
"Jatketaanko matkaa? Kantavatko jalkasi?" puoliverinen kysyi ja osoitti peukalollaan olkansa yli. Heillä olisi enää vajaa puoli kilometriä kylään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti To Joulu 02, 2010 9:59

Argen

Argen makoili siinä maassa aina siihen asti kunnes Rafael kysäisi jaksaisiko hän kävellä. Argen nousi istumaan, ja siitä kyyryyn aikomuksena tassutella neljällä jalalla kylään.
"Kyllähän minä~", tuov astasi, iloisena siitä että sai olla mahdollisimman lähellä maata taas, ja että Aavikon henki ei ollutkaan tullut rankaisemaan kuritonta nuorta, joka oli uhmannut taivaita pienellä lentoreissullaan.
"Mutta lentämään en enään suostu.", ilvesmenninkäinen tokaisi vakavalla äänellä, peläten hiukan että se henki olikin lähellä ja luuli tosissaan hänen menevän pomppimaan uusiksi tuonne ylös.

Kivet, kannot, puut ja sammaleet menivät verkkaisesti ohi, Argen ei tahtonut rynniä tällä kertaa, vaikka neljällä jalalla menikin. Ensin hän otti jonkin verran etumatka, pysähtyi ja jäi odottamaan Rafaelia. Argenin neljänjalannopeus oli kuitenkin aivan toista luokkaa kuin kahden.... Häntä oli kuin lippuna, korkealla ilmassa valkoinen tupsu kaikkien näkyvillä. Välistä ilvesmenninkäinen pysähtyi jopa kovassa vauhdissa nuuskimaan jotain...
"Raf, minä haista jotain.", tummempi kaksikosta totesi, pysähtyen kunnolla, nostaen nenänsä ilmaan. Ei paha haju, ainoastaan erikoinen. "Aivan kuin lähellä olisi suuri elämäntiheytymä.... joka on nyt lepäämässä.... tai ei, ei massa, pikemminkin ryhmittymä pieniä palasia, jotka ovat muodostaneet isomman parven, kuten varpuset."; Argen yritti kuvata parhaan taitonsa mukaan. Se oli tuoksu jonka hän sai haltiakylästä, hän haistoi täysiverisiä haltioita lähistöllä. Hän oli kuitenkin pienemmissä tuppukylissä kasvanut, hänen kotimaansa oli ehkä täynnä pieniä ilvesmenninkäisiä, mutta kodit olivat sen verta kauempana toisistansa, ettei sitä voinut sanoa kyläksi eikä kaupungiksi... jokaisella oli oma reviiri, jota sanottiin kodiksi, mutta sai silti toisetenkin reviireille mennä, toisiin luoliin ja kaivantoihin.... toinen paikka jossa hän eli, oli ollut veljensä kylä, jossa oli ollut korkeintaan parikymmentä rakennusta lähekkäin. Toisin sanoen, Argen ei ollut koskaan astunut jalallakaan minkäänlaiseen kaupunkiin tai kylään, jossa asui useampi tuhansi henkilö lähekkäin. Tuoksu oli uusi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Pe Joulu 03, 2010 6:38

Argen totesi jaksavansa kävellä, johon Raf nyökkäsi hymyillen ja kaksikko lähti jatkamaan matkaansa. Tästä ei olisi enää pitkä matka, joten pian he pääsisivät Rafin kämpille syömään ja lepäämään. Ja ehkä hieman siistiytymään. Aamulla he voisivat käydä Rafin vanhempien luona, pyytää sieltä asutusta Argenille, jonka jälkeen kaksikko voisi lähteä etsimään Argenin veljeä.
Blondi havahtui ajatuksistaan, kun toinensanoi, ettei suostuisi enää lentämään. Käheä nauru kumpusi miehen kurkusta ja hän iski silmäänsä.
"Sopii" Rafael lupasi-

Maamerkit menivät nopeasti ohitse, kunkaksikko jatkoi kulkuaan. Argen oli kuin koira, joka juoksi edeltä ja jäi sitten odottamaan isäntäänsä. Tätä Rafael ei kyllä sanonnut Argenille, saattaisi vielä suuttua asiasta.
Yhtäkkiä Argen kertoi haistavansa jotain, yritti kuvailla haistamaansa. Raf mietti hetken, mitäköhän toinen tarkoitti, mutta sitten hän ajatteli, että toinen saattoi haistaa kylän ja sen asukkaat.
"Olemme melkein perillä, saatat haistaa kylän" mies sanoi, kävellen vielä muutaman minuutin, jonka jälkeen heidän eteensä avautui aidattu alue ja portilla kaksi haltia vartijaa, keihäät kädessä. Nämä lähestyivät kaksikkoa.
"Hei! Kuinka ilta on sujunut?" Rafael kysyi, lähimmältä vartijalta, joka sattui myös olemaan hänen lapsuuden ystävänsä.
"Rafael? Mitä sinä teet tähän aikaan yöstä ulkona? Ja kuka.. ystäväsi on?" haltia mies oli varuillaan, kohotti hieman keihästä.
"Tiedäthän minut ja minun oudot harrastukseni. Ja tämä tässä on Argen. Hän muuttaa vanhempieni tykö" Raf sanoi ykskantaa ja odotti, että lapsuuden toveri rauhottuisi. Pian keihäs osoitti maata. Vartija nyökkäsi toiselle ja Raf saattoi jatkaa matkaansa kylään.
Lapsuuden toveri pysäytti Rafin tämän kävellessä ohi.
"Oletko varma, ettei hänestä ole harmia? Vaikka isäsi on vaikutus valtainen mies, niin ei hänkään voi perua kuninkaan sanaa, jos hänen herruutensa on eri mieltä vieraasi läsnäolosta" vartija sanoi ja kun Raf hymyili valloittavasti ja lupasi pitää Argenia silmällä, vartija päästi hänet nyt kokonaan kylään. Raf kääntyi Argenin puoleen.
"Terve tuloa koti kylääni" mies sanoi ja odotti jonkinlaista reaktiota Argenilta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Joulu 05, 2010 12:36

Argen

Argenia kenhompaa koiraa sai etsiä. Hän oli ILVES, eikä mikään nöyränä kumarteleva piski! Ja kaikenlisäksi hän oli aivan liikaa ihmistä muistuttava olio, vaikka omistikin tummanturkin ja hännän... Mutta kyllä hän silti enempi ihmistä kuin ilvestä muistutti.

Haju voimitui koko ajan, se oli jo niin valtava että oikein hirvitti. Jännitti oikein, Argenin hidastaessa vauhtiansa ja antaen Rafaelin mennä edeltä. Oikeastaan, Argenin olo vähän huononi, kiitos voimakkaiden hajujen. Taisi polo olla herkkä hajujen kanssa... Takana kävely oli järkevä vaihtoehto, sillä heti kun tuli vartijoita vastaan, osoitettiin keihäällä. Argenin niskavillat nousivat heti, ja automaattisena reaktiona hän kyykistyi turvaan. Rafael selitti tilannetta, Argenin jo pohtiessa joko tämä tarina päättyisi tähän. Ei sentäs, vartijat päästivät heidät läpi.... Argenilta meni varmistus kokonaan ohitse, enimmäkseen koska hänen silmiinsä osui katu.. ja talojen paljous. Argenin leuka loksahti alas, silmät laajenivat. Syke tuntui nousevan korkeuksiin, eihän noista taloista näyttänyt tulevan loppua!
"Missä kohin tuo tie oikein loppuu!?", ilvesmenninkäinen huudahti kauhuissaan, katsoessaan vain järkyttyneenä kuinka kadut näyttivät jatkuvan monta kilometriä.
"Tota.... etsintä tais just vaikeutua....", hän vielä kuiskasi. Hän oli olettanut haltiakylässä olevan korkeintaan sata henkeä...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Joulu 05, 2010 6:04

Argen näytti jotenkin pahoinvoivalta, mutta Rafael laittoi sen hermostuneisuuden piikkiin, olihan ilvesmenninkäinen tulossa ekaa kertaa haltia kylään! Ja kun vastaan otto oli mitä oli...
Lopulta he pääsivät portin läpi, katujen täyttämään kylään, joka näytti jatkuvan loputtomiin ja taloja oli vieretysten, oli kauppoja, seppiä, aukealla oli tori. Ja siellä täällä käveli vielä muutama haltia, jotka olivat menossa kotiin töistä, tai kapakkaan tai vasta menossa töihin. Rafael moikkasi muutamaa, kunnes kiinnitti katseensa Argeniin, joka näytti olevan kauhuissaan ja supisi jotain etsintöjen vaikeudesta. Rafael kohotti toista kulmaansa.
"Luulitko että kylä on pieni? Ehkä sata vuotta sitten, mutta nyt.. ja voimmehan aina kysellä, tunteeko joku veljesi. Mutta ensin minun kämpille" Rafael sanoi reippaalla äänellä, toivoen, ettei toinen menettäisi kokonaan intoaan etsiä veljeään. Blondi lähti näyttämään tietä kotiinsa.
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö