Mun koti ON täällä (sovittu)

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Mun koti ON täällä (sovittu)

ViestiKirjoittaja Princess » 23 Kesä 2010, 16:43

//Jatkoa täältä//

Kami oli juossut kotiinsa ja vienyt Jetidran sänkyynsä makaamaan.
Äiti oli auttanut parhaansa mukaan kivuliaan näköistä tyttöä ja kisulle oli annettu maitoa, mutta sitten tttö rukka oli jätetty nukkumaan.
Äiti saulki oven ja huoneessa oli muuten pimeää, lukuun ottamatta pientä kynttilää pöydällä, sängyn vieressä.

Perhe oli kokoontunut keittiöön ja isä murahteli ja kysyi ihmis tytön syytä heidän talossaan.
Kami selitti että tyttö oli karannut, mutta mistä tämä oli karannut, sitä Kami ei tohtinut kertoa. Jetidra voisi itse kertoa, jos haluaisi.
Mutta loppujen lopuksi Kami kertoi että heitä oli jahdattu. Siinä vaiheessa isä örähti. Hän ei tykännyt että hänen pientä tytärtään jahdattiin! Isä löi nyrkillään rintaan taistelutahtoisena.
"Rauhoitu kulta. Menkää te muutkin nukkumaan, minä jään Kamin kanssa vielä tänne" äiti sanoi, suukotti isää ja poikiaan, jotka lähtivät ja jäi Kamin kanssa keittiöön.
Äiti näytti olevan varuillaan.
"Toivottavasti kerroit tyttö rukalle minne hänet toit? Ettei hän aamulla säikähdä" äiti sanoi huolestuneena.
Kami nyökkäsi. Sitten hän sanoi äidilleen, että Jetidra pitäisi saattaa haltioiden kylään.
Äiti nyökkäsi ja sanoi noustuaan seisomaan, että tekisi tuhdin aamiaisen, että tytöt jaksaisivat mennä kylään.
"Kiitos, mama" Kami sanoi, suukotti ruskean peikko naisen siloista poskea ja meni huoneeseensa, jossa Jetidra makasi rauhallisen oloisena. Tyttö asettui tuoliin istumaan ja päätti vartioida Jetirdan unta.

//Hittausta ja pientä pölönpöötä xD //
Princess
 

ViestiKirjoittaja Pippuri » 24 Kesä 2010, 00:42

Jetidra
Tyttö heräsi aamulla ja hänen ainoa muistikuvansa yöstä oli kynttilän liekki. Hetken päästä hän muisti kaiken, kun muistikuvat pulpahtelivat yksitellen mieleen. Kami, nuotio, köynnös, pakomatka, Kamin koti, Kamin äiti. Hän avasi silmansa ja katsoi kattoa. Tyttö epäili paikkojen olevan aika kipeina, eik uskaltanut nousta pitkään aikaan pedistään. Lopulta hän päätti, että oli aika ryhdistäytyä ja kääntyi kyljelleen. Ah, sitä kipua. Koko hänen toinen puolensa valitti, mutta hän nousi rohkeasti ylös ja katsoi Kamia. Sitä en tiedä, että oliko peikkotyttö nukahtanut, mutta mikäli oli, neiti kipusi takaisin sänkyyn. Hän ei halunnut tavata Kamin perhettä yksin. Sitten, kun Kami heräsi, jos oli ylipäänsä nukahtanut, Jetidra otti Leonan syliinsä ja lähti Kamin perässä tapaamaan peikkoperhettä.

//Ei, ei, apua! Tästä tuli niin lyhyt, että... Löysin muuten keinon, millä saan ä:t ja ö:t paikoilleen. :D
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Princess » 24 Kesä 2010, 19:54

Kami hätkähti ja pyyhkäisi suupieltään.
Hän oli ummistanut silmänsä vain hetkeksi, mutta nyt hän tajusi heränneensä kuolaa valuen.
Kami hieroi silmiään ja sitten pörrötti hiuksiaan. Tämän suusta pääsi suuri haukotus ja neitokainen nousi seisomaan. Häntä laahusti lattiaa vasten väsymyksestä. Kami kohotti katseensa ja näki Jetirdan olevan hereillä.
"Huomenta! Nukuitko hyvin?" Kami kysyi ja saatuaan vastauksensa, hän käveli ovelle.

"Näytän sinulle missä voit siisiytyä. Mennään sitten aamupalalle" Kami selitti toiselle ja avasi oven, ja rääkäisi pienesti, koska yksi hänen veljistään hymyili oven takana.
"Oben! Mene tiehesi senkin haiseva vaippakasa!" Kami sähähti veljelleen, joka nauraen (äristen(hohottaen) kipitti tiehensä
"Älä sitten piittaa veljistäni. He ovat idiootteja" Kami sanoi ja pui nyrkkiään Obenin suuntaan, joka kuikkuili nurkan takaa. Se oli haistanut ihmisen heidän talossaan ja tullut urkkimaan minkä näköinen otus oli kyseessä.

//Itselläkin lyhyt. Pakko lähtee viemään koira pihalle//
Princess
 

ViestiKirjoittaja Pippuri » 25 Kesä 2010, 16:32

Jetidra
-Huomenta! tytto sanoi pirteämmin kuin hänestä tuntui. -Paikat hieman kipeinä, mutta eipä mitään. Toivottavasti sinä nukuit hyvin. Kamin vastattua tytto nousi uudemman kerran sängystä ja toinen jalka miltei petti hänen altaan. -Kyllä tämä tästä, hän sanoi Kamille rauhoittaakseen tätä. Kami lähti viemään tyttoä ilmeisesi pesutiloihin, mutta hänen veljensä piileskeli oven takana. Jos Kami rääkäisi pienesti, niin Jetidra kiljaisi niin kovaa, että hän hämmästyi itsekin. Tytto piileskeli Kamin siron selän takana kunnes oli varma, ettei muita ollut. -Mennäänko, hän kysyi pelokkaasti eikä edes nauranut Kamin kommentille veljiensä älyn tasosta. He siis menivät siistiytymään (Jetidralla kesti aika kauan) ja tapaamaan Kamin vanhempia ja veljiä. Jetidra oli saanut sidottua sievän letin, jossa kulki sisällä musta nauha. Hän piileskeli edelleen Kamin takana, kun he astuivat peikkoperheen seuraan.

//Ai teillä on koira? Oiiii... Eikä mitään, minulla inspis on jossain kuusessa (taas).
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Princess » 27 Kesä 2010, 17:34

//Juuh... nelikuinen pystykorvan ja beaglen sekotusta. Lutunen tyttö lurppakorvineen xD //

Jetidra kertoi paikkojen olevan kipeät. Kami mietti, oliko eilinen taikuus ollut liikaa pienelle tytölle, mutta ei sanonut mitään. Olihan se ostanut aikaa heille miehiä vastaan.
"Juuh, nukuin nukuin. Menin kyllä myöhään nukkumaan kun kerroin perheelleni sinusta. Siis, että he osaavat varautua että ihminen on meidän talossa" Kami sanoi hymyillen ja otti jo askeleen toisen suuntaan, kun tämän jalat eivät näyttäneet kantavan, tytön ottaessa sänkystä pois päin askeleita.
Jetidra kertoi olevansa kunnossa ja he menivät ovelle.
Kamin korvat menivät luimuun, kun hän kuuli Jetidran kiljaisun. Hän oli odottanut kai sitä hieman, mutta hän oli myös odottanut pienesti, että Jetidra olisi valmistautunut kohtaamaan peikkoja. Tyttö kyyristyi pelosta hänen selkänsä taakse.
"Oben, mene pois! Ja sano veljille ja isälle, että ette pelota Jetidraa" Kami mölysi peikkojen kielellä Obenille, joka virnisti ilkikurisesti, mutta kun näki kyyristelevän tytön, häipyi tämä näkyvistä.
"Mennään vain" Kami sitten sanoi Jetidralle, joka kulki hyvin lähellä häntä.
Kami päästi tämän kylpyhuoneeseen (joka oli tehty perheen naisia varten. Miespuoliset eivät kylpyhuonetta käyttäneet, metsä oli heidän vessansa) ja jonkun aikaa tytön oltua siellä tämä palasi siistiytyneen näköisenä. Tukka oli sidottu ja kasvot puhtaat. He menivät nyt keittiöön, missä peikko perhe oli aamiaisella.
"Mama, papa, tässä on Jetidra. Jetidra, tässä on äitini ja isäni. Ja veljeni" Kami sanoi vähättelevästi veljensä, jolloin veljekset örähtivät. He olisivat halunneet että heille esiteltäisiin sievä ihmistyttö paremmin.
"Voitko jo paremmin kultaseni?" äiti peikko kysyi Jetidralta hellan ääressä, missä tämä keitteli puuroa.
Isä mutusteli lihaa veljien kanssa . Pian nämä lähtisivät metsälle.
"Missä sisko on?" Kami kysyi. Hän oli olettanut että tämä tulisi kotiin aamuksi.
"Hän meni etsimään töitä kaupunkista. Saa nähdä onko hänellä tuuria" äiti sanoi ja komensi tytöt pöydän eteen, puuro tarjottaisiin pian.
Kami antoi Jetidralle tuolin, missä olisi kaukana veljistä, joita selvästikkin kiinnosti ihminen, ja isän ja Jetidran väliin jäi yksi tuoli väliin. Isä katsoi tyttöä hetken, urahti oman huomenen toivotuksensa ja örähteli sitten veljille jotain. Jetidrahan sitä ei ymmärtänyt, mutta Kami kyllä. Isä varoitti että tyttöä ei saisi kiusata eikä sellaisia juttuja saisi miettiä. Veljet virnistivät, mutta yksitellen nämä sitten nyökkäsivät.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Pippuri » 28 Kesä 2010, 14:39

Jetidra
Jetidra painoi päänsä kun huomasi Kamin luimistelevan korviaan. -Hän säikäytti minut, ei sen kummempaa, tytto selitteli peikkoneidille, muttei ollut varma, kuuliko tämä.

Kun kylpyhuoneesta tullessa kukaan ei ollut ovella odottamassa, Jetidra sai hiukkasen varmuutta takaisin. Se siis tarkoittaa sitä, että hän uskaltautui pois Kamin takaa. Tytto vilkuili vielä kerran epäluuloisesti ympärilleen, mutta hän nosti päänsä pystyyn, kun he astuivat peikkojen keittioon.

-Huomenta, Jetidra sanoi reippaasti, kun hän astui ruokasaliin. Ensimmäisenä tyton katse kiinnittyi Kamin isään. Hän vaikutti olevan aika "tavallinen" peikko, sellainen josta pikkulapsia aina varoitellaan. Jetidra kurkkasi veljien suuntaan, mutta nousi taas pystyyn. Kamin äidin kysyessä tyton voinnista hänen epäluulonsa suli lopullisesti. Peikkonainen oli kerrassaan herttainen ja kaunis. Tytto hymyili vaistomaisesti. -Kyllä, kiitos. Kamin isäkin vaikutti mukiinmenevältä. Ainoastaan veljet häiritsivät. Hän ei tiennyt mitä ne ääntelivät tai mitä Kamin isä sanoi heille. Puuro tuoksui ihanalle ja Jetidra huomasi vatsansa kurisevan kovemmin kuin pitkään aikaan.

//Koirat on ihania. <3
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Princess » 28 Kesä 2010, 21:44

"Ei se mitään... minäkin säikähtäisin tuollaista mörökölliä, ellen olisi kohdannut moista ennen" Kami sanoi ja korvat heiluivat hetken, kunnes asettuivat paikoilleen ja häntä vispatti entiseen tapaan.

Äiti peikko hymyili nuorelle tytölle ja toi padan pöytään, mistä tyttöset voisivat ottaa puuroa eteen asetetuille lautasille.
Mama kaatoi tytöille vasta puristettua hedelmamehua ja asettui sitten pöydän päähän, missä hän torui sitten poikia hieman, kun nämä leikkivät ruoalla.
Kami ahmi hyvällä ruokahalulla puuroa ja jos peikko tytön korvat eivät valhedelleet, hän kuuli kuinka Jetidran vatsa kurni. Tytölläkin oli varmasti nälkä.
Äiti laittoi itselleen puuroa jäähtymään eteensä.
"Jetidra-kultaseni, mitä aiot tehdä nyt?" mama kysyi ja katsoi tyttöä hymyillen.
Hän oli kyllä kuullut Kamilta näiden suunnitelman, mutta olisi kai hyvä varmistaa tytöltä itseltään, nyt kun tämä oli levännyt ja ehkä saanut aikaa ajatella, mitä tämä tahtoisi tehdä.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Pippuri » 09 Heinä 2010, 15:06

Jetidra kauhoi lautaselleen ison kasan paksua puuroa ja poltti kielensä ottaessaan kuumuudesta höyryävää ruokaa lusikkaan ja työntäessään sen suuhunsa. Neiti punastui ja otti kylmää hedelmämehua helpottamaan kipua. Se maistui ihanalta. Jetidra otti mehua lisää juotuaan lasillisensa loppuun. Hän alkoi juomaan sitä nautinnollisen hitaasti, mutta nielaisi hieman liian nopeasti kun kiirehti vastaamaan Kamin äidin kysymykseen ja veti mehua väärään kurkkuun. Yskittyään kaiken ulos hän vastasi aikovansa mennä haltioiden luo. Mikäli he vain päästävät minut sinne. Saatuaan viimein puuron jäähtymään ja syötyään sen hän kiitti Kamin perhettä, erityisesti tämän äitiä ja kertoi menevänsä pakkaamaan tavaransa uudestaan. Jos hän olisi vaikka unohtanut jotakin. Tyttö rohkeni myös pyytää hieman evästä matkalle, sillä siitä tulisi poikkeuksetta pitkä. Sen jälkeen hän jäi odottamaan että Kami olisi valmis. -Tohtisinko pyytää sinua mukaani?

//Vastaus kesti ja oli kaiken lisäksi lyhyt, anteeksi. T^T
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Princess » 09 Heinä 2010, 18:20

Kaikki söivät hyvällä ruokahalulla ja pian isä ja kolme veljeä olivat syöneet. Nämä silti jäivät ihme ja kumma, istumaan yhä pöytään. Kami oli monta kertaa valittanut, että perheen miehillä ei ole käytöstapoja, mutta nyt...
Ehkä hän voisi pyytää Jetidran heille useammin käymään.Tyttö kertoi suunnitelmistaan Kamin äidille, joka voiteli tytöille automaattisesti leipäpalaset. Äiti kun oli tottunut siihen, koska hän laittoi Kamille ja hänen sisarelleen aina tavallista ruokaa, toisin kuin miehille, joille kelpasi vain liha.
"Toivottabasti he ottavat sinut sinne. Olen kulluut että he ovat melko epäluuloisia ihmisiä kohtaan" Kamin äiti sanoi ja laittoi leipäpalat tyttöjen eteen, ja alkoi syömään puuroa itsekkin.
Kaikkein syötyä, je nousivat pöydästä, Jetidra kaikkia kiitellen, erityisesti hänen äitiään. Tyttö lähti katsomaan vielä kerran tavaransa. Äiti jäi tiskaamaan ja mies puoliset lähtivät metsään.
Jetidran ollessa pakkaamassa, ja äidin tiskatessa, Kami teki eväitä. Kahdelle.
"Minä autan hänet kylään, jos sopii mama?" Kami vielä kysyi äidiltään. Äiti antoi Kamille siunauksensa.
"Olettehan te sitten varovaisia?" äiti kysyi huolestuneena. Kami nyökkäsi mahtipontisesti.
"Totta kai" Kami vastasi ja kääntyi kuullessaan askelia. Jetidra palasi.
Tämä kysyi Kamia mukaan. Kami muksautti leikkisästi toista pienesti olkapäähän.
"Tietysti tulen. Tiedän missä kylä on, mutta en ole käynyt siellä, portilla vain. Ehkä pääsen nyt porttien sisäpuolellekkin" Kami sanoi iloisesti ja pakkasi eväät reppuun.
"Otatko aseesi mukaan?" äiti kysyi ovilta, hössöttäen tyttöjen perään.
Kami pudisti päätään.
"En halua olla hyökkäävän oloinen. Eiköhän me pärjätä, Jetidra osaa käyttää magiaa" Kami lohdutti äitiään, joka suukotti molempia tyttökä päälakeen.
"Olkaa varovaisia" äiti sanoi ja vilkutti ovella kaksikolle, jokta lähtivät reput selissä matkaamaan.
"Heippa mama!" Kami vilkutti vielä hetken, kunnes polku kaartui ja peikko perheen pihamaa katosi näkyvistä.
Kami kääntyi Jetidran puoleen.
"Onko kissasi yhä tallella?" peikko tyttö kysyi.

//Laitoin ne jo menemään xD //
Princess
 

ViestiKirjoittaja Pippuri » 17 Heinä 2010, 12:14

Jetidran ilme muuttui vieläkin aurinkoisemmaksi kuultuaan saavansa Kamin mukaansa retkelle. Oikeastaan hän oli jo tiennyt sen, mutta oli aina mukava olla kohtelias. Silti hän pyöräytti silmiään Kamille kun tämä kertoi tytön osaavan käyttää magiaa. Ai osaan vai, hän ajatteli katkerana. Jetidra vilkutti Kamin äidille ja muulle perheelle. Polku kääntyi ja kasteesta kosteat lehdet pyyhkivät hellästi hänen kasvojaan jättäen osan pisaroista kalpeille poskille ja kapeille huulille. Tyttö nauroi ihastuksissaan haistaessaan metsän tuoksuja, tai siis kaikki ne tuoksut joiden aistimiseen ihmisen nenä riittää. Hän repäisi suurieleisesti nauhan pois hiuksistaan ja repi samalla letin auki. Nyt hän haluaisi vaalet hiukset myötäilemään ilmavirtaa. -On tallella, hän vain nukkuu vieläkin, Jetidra sanoi pirteästi. -En ymmärrä miten hän voi olla niin uupunut. Mikään ei voisi pilata hänen päiväänsä nyt. Kuin vastalauseeksi tytön repusta kuului naukaisu ja Leona pisti päänsä reiästä ulos saaden saman tien päähänsä muutaman kastepisaran, joita tipahteli verkalleen lehdistä tyttöjen kävellessä ohitse. Jetidra kiihdytti vauhtinsa juoksuksi ja hyppäsi pienen puron yli sen näköisenä kuin se muka olisi suurikin urotyö. Tosiasiassa puron yli olisi päässyt harppaamalla. Hän huohotti pienesti ja jatkoi kävellen. -Oletko tavannut haltioita? Jetidra kysyi Kamilta. -Ovatko he mukavia? Hyväksyvätkö he ihmiset? Viimeinen kysymys saattoi jäädä Kamin korvilta huomaamatta, niin pienesti tyttö sen sanoi. -Miksi meidän pitää sotia heitä vastaan? Hyvä tuuli oli kadonnut saman tien kun hän oli alkanut puhumaan sodasta. Se oli Jetidralle arka aihe, sillä hän halusi uskoa, ettei vika ollut ihmisissä ja toisaalta halusi, ettei vika ollut haltioissakaan. Kaikkein järkevintä olisi tietenkin hyväksyä se, että molemmissa oli varmasti jotain vikaa, mutta siihen tyttö ei pystynyt. Aina oli pakko olla joku syntiupkki. Leona oli saanut ängettyä itsensä reiästä ja tuli nuolemaan Jetidran poskea ja naukumaan hiljaa tämän korvaan.
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Princess » 18 Heinä 2010, 13:33

He kävelivät polkua pitkin eteenpäin. Yöllä satanut vesi sai maan mutaisen oloiseksi, mutta Kami oli tottunut siihen. Hän nautti viileästä, mutta raikkaasta ilmasta, joka täytti hänet. Lehdeltä tippuvat sadepisarat tippuivat kasvoille ja heidän ohittaessa liian läheltä jonkun oksan, he kastuivat pienesti. Jetirda avasi tukkansa, joka leuhahti. Vaaleat hiukset leikkivät lempeän tuulen mukana.
Kami naurahti Jetirdalle, joka ihmetteli kissan väsymystä.
"Kaipa pikkuinen tarvitsee unensa. Eikös pennut nukukkin aika usein?" Kami kysyi ja naurahti, kun kuuli kissan naukaisun. Leona taisi olla sittenkin hereillä!
Kami hypähti pienesti ohi solisevan puron yli ja otti taas tytön kiinni.
Jetirdan kysymys sai tytön tumman harmaat silmät kääntymään Jetirdan puoleen.
"Muutaman. He osaavat olla ystävällisiä, mutta epäileviä ihmisiä ja puolueettomia kohtaan" Kami sanoi ja pyyhkäisi kasvoiltaan vesipisaran, joka oli siihen äsken läsähtänyt lehdeltä.
Jetirdan kysymys sai Kamin miettimään. Hänkään ei tiennyt tätä sotaa asiaa, ja jos totta puhutaan, Kami ei halunnut edes välittää.
"En tiedä. Kaipa se on jokin raja-juttu, mikä saa ihmiset ja haltiat sotapolulle. Uskoin kyllä aina pienenä, että haltiat ovat rauhaa rakastavia. Enää en voi sanoa niin" peikkotyttö sanoi ja sipaisi korviaan mietteliäänä.
"Harmi kun kuningaat eivät voi sopia riitaansa. Tai edes pienen aselevon, että molemmat puolet saisivat asiat järjetymään" tyttö sanoi, katsoen syrjäsilmällä toista, hymyillen sitten rohkaisevasti toiselle.
"Mutta älä huoli. Eiköhän sota jossain vaiheessa lopu ja sitten voimme elää sulassa sovussa, eikös vain?" ami sanoi toiselle ja yritti saada tytön piristymään.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Pippuri » 29 Elo 2010, 10:54

Jetidra naurahti. -Niin, eivätköhän he vielä tule järkiinsä. Toivottavasti haltiat eivät suhtaudu minuun kauhean nihkeästi, hän sanoi ja kylmä tunne levisi hänen rintaansa. Entä jos häntä ei kuunneltaisi ja hänet tapettaisiin? Tyttöparka ei ollut kovin hyvällä tuulella, ei. Häntä pelotti, sillä kuoleminen ei ollut ihan kärkipäässä hänen toivomuslistallaan. Tai itse asiassa hän ei pelännyt varsinaista kuolemista, vaan hetkeä ennen sitä. Se sattuisi varmasti,siitä ei ollut epäilystäkään. Ja tuskinpa joku ihmisiin sydämistynyt haltia tekisi sitä kovin armeliaasti tai nopeasti. Joku, jonka perheestä oli kuollut jäseniä ihmisten takia. Sellaiset asiat eivät olleen tytölle kovin tuttuja, sillä hänellä ei ollut koskaan käynyt mitään sellaista, jonka takia hän olisi päättänyt kostaa jollekulle, mutta hän tunsi muutaman, joiden perhe oli rikkoutunut sodassa. Heidän silmissään näkyi viha haltioita kohtaan. He eivät tappaisi ketään haltiaa nauttimatta siitä. Pahimmillaan kostosta saattoi tulla elämäntehtävä. Tai peräti syy elää. Se oli surullista mutta totta. Sota aiheutti kauheuksia, jotka eivät unohtuisi helposti. Jetidraa alkoi oksettaa. Hän toivoi, että kun hänellä itsellään olisi lapsia, he eivät joutuisi elämään sodan runtelemassa maailmassa vaan kauniissa, rauhallisessa maailmassa jossa kaikki elivät sopuisasti limittäin, haltiat ja ihmiset eivät taistelisi rajoistaan. Äkkiä pahan olon tunne nousi kurkkuun saakka ja Jetidra vaipui polvilleen oksentaen kosteaan maahan.

//Auuugh... Minulla on taas kestänyt, anteeksianteeksianteeksi.
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Princess » 29 Elo 2010, 18:31

"Riippuu kuka tulee portilla vastaan, mutta uskon, että he päästävät sinut, kun kerrot kääntäneesi selkäsi ihmisille ja että haluat turvapaikan heiltä" Kami sanoi eikä huomannut toisen pelokasta ilmettä, kun hän suuntasi eteenpäin, muistellen, miten haltioiden kylään pääsee. än ei ollut käynyt itse kylässä, porteilla pari kertaa haaveilevan näköisenä. Ehkä hän nyt pääsisi sisälle asti, vaikka olikin puolueeton? Kaipa hän pääsi, koska oli taruolento, vähemmistöä, kuten haltiat?
Noh, toivoa saattoi ja pian näkisi, miten haltiat suhtautuisivat häneen ja Jetidraan. Kami käveli yhä, mutta kuullessaan omituisen äänen takaansa, hän kääntyi ja näki Jetidran kaksinkerroin. Hän tarttui nopeasti toisen hiuksista kiinni, etteivät ne päätyisi ökään.
"Oletko kunnossa? Oletko sairastunut?" Kami kyseli ja yritti nähdä Jetirdan. Tämä oli kalpea ja näytti huonovointiselta.
"Emme ole kovin kaukana meiltä, voisin viedä sinut takaisin ja menisimme kylään, kun olet tervehtynyt?" Kami ehdotti, uskoen, että Jetidra oli sairastunut viime yön aikana.
Princess
 

ViestiKirjoittaja Pippuri » 30 Marras 2010, 18:49

//Voi ei voi ei... Olen tainnut tehdä uuden ennätyksen tai jotakin. >.< Stressiä on ollut mutta ei se kyllä vielä riitä syyksi tällaiseen kestoon. D: Anteeksi.//

-E-ei, olen minä ihan kunnossa, Jetidra sanoi huohottaen. -Minulle vain tuli äkkiä vähän paha olo. Itse asiassa tytön kasvot puhuivat hänen väitettään vastaan, sillä hän oli kalpea ja melkoisen sairaan näköinen. Tyttö kuitenkin nousi seisomaan ja lähti taas kävelemään. Jalat tuntuivat siltä, kuin hän olisi ollut pitkään vuoteen omana, mutta käveleminen onnistui silti. Hieman tyttö kuitenkin hoiperteli ja alkoi jo ajatella, että olisikohan ehkä parempi idea palata rauhassa Kamin luo ja katsoa sitten vähän myöhemmin, josko jaksaisi lähteä. Ajatus kuitenkin tyrmättiin nopeasti. Eihän sellaista selväjärkisyyttä voinut suvaita. Eiei. Niinpä hän painoi menemään, hitaammin kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin, jatkaen sisäistä keskusteluaan siitä, mitä tässä olisi järkevintä tehdä. Lopulta hän päätti, että periksi ei anneta, ja noudattaen typerää itsepäisyyttään alkoi ajatella muita asioita.
-Mitä minun kannttaisi heille sanoa? Jetidra äkkiä kysäisi Kamilta. -Siis haltioille? Asia oli alkanut painaa hänen pientä päätään jo sen verran, että siihen oli pakko saada vastaus.
Pippuri
 

ViestiKirjoittaja Princess » 03 Joulu 2010, 18:44

//Juuh... ^^ //

Kami huolestui Jetidran voinnista, mutta tyttö väitti jaksavansa jatkaa matkaa. Kami kohotti toista kulmaansa.
"Oletko varma?" peikko tyttö kysyi ja sai vastauksensa, kun etidra jatkoi matkaansa päättäväisen oloisena, vaikka huojuikin melko pelottavalla tavalla puolelta toiselle. Peikko tyttö katseli tämän kävelyä, ja päätti, että jos toinen näytti kuukahtavan, hän ottaisi tämän kiinni ja kantaisi joko omaan kotiinsa tai lähimpään kylään. Jetidra ei näyttänyt hyvältä: tämä oli kalpea, sairaalloinen.
Kami oli ajatuksissaan, mutta havahtui kuullessaan Jetirdan kysymyksen. Neito mietti hetken mitä vastaisi.
"Sinun kai kannattaa ensimmäisenä sanoa, että olet vaaraton ja tarvitset suojapaikkaa. Voit myös pyytää tapaamista kuninkaan tai tämän lähimmän neuvonantajan kanssa, koska uskon, että vaikutus valtaisimmat päättävät, kuka saa jäädä ja kuka lähetetään pois" Kami sanoi, hieroen leukaansa mietteliäänä.
"Sinun kannattaa olla nöyrä, olen kuullut että haltiat osaavat olla melko koppavia. Ja osa on niin itserakasta, että muutama kehusana saa hymyn kirpoamaan näiden huulille" peikko tyttö jatkoi kikattaen. Hän ei ollut tavannut yhtään haltiaa, mutta oli kuullut monia huhuja.
Princess
 


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa

cron