Yksi ominaisuus voi olla kuin kirous(sovittu)

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja nica » 29 Kesä 2010, 10:39

Ethan oli melkein unohtanut, että toinen oli haavoittunut. Pojan mielessä käväisi magia, jonka avulla saisi haavan kuin haavan parannettua jollain tapaa. Ainoa mutta oli kuitenkin se, että haltia ei taitanut magiaa. Ei sitten yhtään, vaikka haltia olikin ja magian käyttäjiä oli suvussa useita.
Ilmeisesti se taito ei vain ollut periytynyt nuorukaiselle. Asia oli harmittava. Magialla olisi ollut vaikka kuinka monta käyttötarkoitusta ja siitä olisi ollut apua niin taistelusuojauksissa, kuin vammoissakin. Ethanin oli vain täytynyt keskittyä elämään ilman. Moisen taidon puute jos mikä oli kannustanut Ethania kehittämään taitojaan miekan kanssa. Koskaan ei ollut hyödytöntä osata puolustautua.

Neulaa ja lankaa? Ei haltia moisia pitänyt mukana, vaikka olikin telonut itseään useamman kerran.
"En omista." Ethan totesi ja yritti saada kasvoilleen pahoittelevan ilmeen. Poika astui lähemmäs, mutta Norian kiskaisi hänet takaisin. Ethanilla oli vähällä mennä hermot hevoseen ja tämä kiskaisi sitä liikkumaan eteenpäin. Ori otti muutaman askeleen ja pysähtyi.
Ethan tuhahti ja kääntyi Melia kohti. Mieleen nousi inhottava ajatus, tapa jolla Ethan oli muutamat pienet haavat sulkenut. Kivulias, mutta toimiva. Ehkä ei kuitenkaan isommille haavoille, joten poika jätti sen sanomatta.
Hän repäisi paidanreunastaan kangaskaitaleen ja viskasi sen Melialle.
"Tee kiristysside, niin vuoto lakkaa."
nica
 

ViestiKirjoittaja Melia » 29 Kesä 2010, 11:14

Pitikö asiat sitten tehdä kaikista inhottavimmalla tavalla? Tikkaaminen olisi ollut huomattavasti hellempi keino, mutta nyt sitäkään mahdollisuutta ei ollut. Kuinkahan monta kymmentä vuotta sitten joutui turvautumaan tähän vaihtoehtoon? Kohta toinen sitten heitti kangaspalasen jolla sitoa haava. Nyökähti hiukan kiitoksen eleenä, muttei kuitenkaan alkanut vielä sitomaan haavaa. Ei vielä, veren vuotaminen oli rauhoittunut joten pystyi odottamaan vielä pidempäänkin.

Puristi kangasta hetken nyrkissään ja katsoi toista. Auttaisikohan toinen jos sanoisi haavan umpeen polttamisesta? Kyllähän nainen pystyi tekemään sen täysin itsekin, kunhan oli nuotio ja jokin millä polttaa haava. Haava kuitenkin oli runsaan kokoinen ja kädessä, jotta sen saisi mahdollisimman tehokkaasti tehtyä oli parempi jos sen teki joku muu. Se yhtälö meinasi myös sitä ,että naista pitäisi pitää paikoillaan polttamisen aikana. Tiesi ennalta sen kuinka kivulias keino oli kyseessä, tiesi sen oikein hyvin.

"No onnistuisiko sitten haavan umpeen polttaminen? Koska tämä nyt ei ole siitä pienimmästä päästä niin apu ei olisi ollenkaan pahitteeksi." Jos toinen alkaisi puhumaan jotain arpeutumisesta niin tekisi kyllä selväksi, että pystyisi kyllä parantumaan siitä niin ettei jää rumia arpia. Jotkut eivät välttämättä liian helpolla suostuisi tähän, kyse oli kivuliaasta toimenpiteestä ja jotkut eivät oikein innostuneet kivun aiheuttamisesta naiselle. "Joten miten on?" Sanoi kysyvällä äänellä ja oli täysin tosissaan. Kestäisi kyllä sen toimenpiteen, saattaisi tarvita suukapulan, luultavasti tulisi huutamaan tämän haavan kohdalla, mutta oli täysin valmis tekemään sen. Ei saanut kivutonta keinoa, niin tehdään se nyt sitten oikein kunnolla sattuvalla keinolla.
Melia
 

ViestiKirjoittaja nica » 29 Kesä 2010, 12:01

Ethan hymyili vinosti. Nainenhan osoittautui oikein vahvaksi tapaukseksi. Hyvä, että Ethan sai itsensä paikattua polttamisen avulla ja nyt neitokainen pohti asiaa omalta kohdaltaan.

"Olin juuri ehdottamassa sitä." haltia hymähti, vaikka oikeastaan hän ei luultavasti olisi ottanut koko asiaa puheeksi, jos toinen ei olisi sitä ensin maininnut.

"Eiköhän tuo onnistu, jos pysyt paikoillasi." Ethan totesi. Haltia talutti Norianin sivummalle, lupasi hevoselle että kohta olisi aika lähteä. Päivä oli ollut pitkä ja vienyt suunnattomasti voimia.
Ethan kyhäsi kokoon pienen nuotion. Poika odotti, että tuli pääsisi kunnolla oikeuksiinsa, ennen kuin hän laski miekkansa kärjen nuotioon.
Ei mennyt pitkään, kun terä oli tulikuuma. Ethan katsahti Meliaan.
"Valmis on, oletko aivan varma?"
nica
 

ViestiKirjoittaja Melia » 29 Kesä 2010, 12:23

Ehdottamassa? Olisi voinut lyödä vaikka mistä vetoa ettei toinen olisi ottanut asiaa todellakaan puheeksi, jos ei itse olisi suoraan kysynyt. Uskoi kyllä toisen ehkä ajatelleen vaihtoehtoa, mutta ehdottavan oikeasti.. Ei todellakaan, siitä oli lähes varma.

"Väkiselläkin saa paikoillaan pitää, jos se nyt tarpeelliseksi tulee." Mélia sanoi, ei halunnut tämän asian jäävän kesken vaikka ruumis saattaisikin alkaa pistämään vastaan. Kerralla ja nopeasti.. Toisteli sitä mielessään kerta toisensa jälkeen, yrittäisi ainakin pysyä paikalla, ei vaan ollut vama olisiko keho samaa mieltä asiasta.

Pian toisen miekan terä oikein hehkui kuumuutta, toivottavasti haltia nyt saisi haavan kerralla umpeen ilman uusiksi kuumentamista. Takaraivossaan kyllä uskoi ,että tämän kokoinen ei ole yhdellä kerralla umpeen poltettu.
"Usko pois, tämä ei todellakaan ole minulle ensimmäinen kerta. Tapahtui mitä vaan niin et lopeta kesken." Tuon sanottuaan asettui hiukan erilaiseen asentoon. Vasen käsi olisi nyt paremmin tarjolla ja muutenkin olisi hankalampi alkaa panemaan fyysisesti vastaan. Nyt ei voinut muuta kuin odottaa sitä polttavaa kipua ja toivoa ettei haltia nyt alkaisi harrastamaan mitään epäröimistä toimenpiteen aikana.
Melia
 

ViestiKirjoittaja nica » 29 Kesä 2010, 12:37

Ethan nosti hehkuvan miekan tulesta ja asteli lähemmäs punahiuksista olentoa. Haltia laskeutui polvilleen tämän viereen ja otti kiinni naisen käsivarresta, aivan haavan vierestä.
"En lopeta." haltia totesi ja painoi hehkuvan teräspinnan vasten toisen käsivarressa olevaa haavaa. Hitaasti Ethan liikutti lappeellaan olevaa terää koko haavan pituudelta.
Ote toisen käsivarresta oli voimakas, yksikin liikahdus ja Ethan saattaisi vahingossa viiltää toisen käteen uuden viillon. Siispä oli erityisen tärkeää pitää käsi paikoillaan, sattui toista miten paljon tahansa.

Kun Ethan lopulta nosti miekanterän naisen käsivarrelta ja irrotti otteensa haava oli ummessa. Silti käsivarsi oli punainen palovamman takia.
Ethan nousi ja astahti kauemmas.
"Paina sitä viileää maata vasten, jospa se rauhoittaisi hieman." Kyllä se auttaisi ainakin polttavaan tunteeseen.
nica
 

ViestiKirjoittaja Melia » 29 Kesä 2010, 13:03

Tämä tuntui aivan yhtä pahalta kuin muistikin, vaikkei kyseessä ollut ensimmäinen kerta oli se aina yhtä pahan tuntuista. Jännitti lihaksiansa sen minkä vaan kykeni ja yritti vaan hillitä ruumistaan. Nyt ei todellakaan ollut aika pillastua tai pistää vastaan. Ainoa mitä ei onnistunut estämään oli ääni. Ei huutanut kauhean pitkään ,mutta sen verran mitä nainen huusi tuli niin kovaa kuin keuhkoista vaan lähti.

Kyllä se loppuisi, pian olisi kaikista pahin osa ohitse.. Polttava tunne pysyisi hyvän tovin kyllä, mutta se nyt olisi siedettävissä. Hän tunsi miekan poistuvan ja sillä hetkellä antoi lihaksiensa lopulta rentoutua. Nyt se oli ohitse.
Haltian sanat menivät aikalailla kuuroille korville, menisi pieni hetki ennen kuin ajatus kulkisi selvästi. Hitaasti nainen valahti poltteleva käsi edellä maata vasten. Rintakehä nousi ja laski hyvin näkyvästi tämän hengittäessä hyvin syvään. Toisin kuin voisi kuvitella naisen suusta tuli pieni naurahdus. Hän kieltäytyi itkemästä, itsepäisesti kielsi sen itseltään vaikka kuinka nyt olisikin ollut lupa tehdä niin.

"Kuinkahan monta vuosikymmentä edellisestä kerrasta on jo..." Mélia puhui itsekseen painaessaan kättään maata vasten. Ei ehkä näyttänyt päivääkään yli 20 vuotiaalta, mutta oli elänyt jo hyvin pitkän ajan.
Melia
 

ViestiKirjoittaja nica » 29 Kesä 2010, 13:34

Ethan saattoi aistia toisen kivun. Haltia odotti mieka jäähtyvän hieman, ennen kuin laittoi sen takaisin huotraansa vyölleen. Sitten Ethan haroi tummia hiuksiaan pois silmiltään ja laski katseensa edelleen maassa olevaan, nyt itsekseen puhuvaan naiseen.

Toinen oli pitänyt pintansa. Mitä nyt vähän huutanut, mutta sehän toki sallittiin. Yllättävän hyvin toinen oli pysynyt paikoillaan, Ethanin ei ollut tarvinnut loppujen lopuksi tehdä muuta kuin pitää kiinni kädestä ja painaa toisella miekan terä vasten haavaa.
Homma oli huomattavasti helpompi tehdä toiselle kuin itselleen. Tuhat kertaa helpompi.

"Olen pahoillani, mutta minun täytyy viedä Norian lepäämään. Se on kulkenut aika matkan tänään.." Ethan pahoitteli ja palasi hevosensa luokse. Eläin muljautteli silmiään, mutta rauhoittui, kun Ethan kipusi sen satulaan.
"Ei kannata pitää nuotiota yllä kovin pitkään, tai saatat saada seuraa. Ja kehottaisin sinua tekemään jotain hiustesivärille.. ihan vain omaksi parhaaksesi." haltia lausahti ja hymyili vinosti.
Sitten nuorukainen antoi Norianille lähtökäskyn, eikä hevonen epäröinyt hetkeäkään lähtisikö se vai jäisikö se paikalle demoninaisen luokse.

// Ethan poistuupi siis. Kiitos pelistä.//
nica
 

ViestiKirjoittaja Melia » 29 Kesä 2010, 14:05

Jatkoi vielä hetken maassa olemista, viileä maa tuntui tällä hetkellä hyvältä. Nyt piti vain keskittyä paranemiseen ja seuraavana aamuna etsisi tästä metsästä jotain mitä voisi käyttää värjäykseen. Täältä kyllä olisi varmasti jotain, piti vain ensin löytää se.

Toisen tehdessä lähtöä nousi lopultakin maasta, ei voisi pysyä tässä ikuisuutta kuitenkaan. Oliko haltia oikeasti pahoillaan vai yrittikö tämä vain olla kohtelias? Tiedä häntä, eipä sillä ollut niin valtavaa merkitystä loppujen lopuksi. Ei olisi pistänyt pahitteeksi jos seuraa liikenisi useammaksi hetkeksi, muttei mahtanut mitään tässä hevos asiassa. Se ei todellakaan pitänyt naisesta, jos mikään asia ei estäisi niin ei yllättyisi jos tuo yrittäisi kimppuun käydä.

"Usko pois, niin teenkin kunhan löydän jotain millä se onnistuu." Hän sanoi lähtevälle henkilölle ja hymyili. Toisin kuin aikaisimmin tällä kertaa kyse ei ollut mistään ilkikurisuudesta, hymyili hyvin rauhallisesti. Ehkä oli hiukan helpottunut ettei tuo kaakki tulisi ihan heti ainakaan olemaan lähietäisyydellä, mutta sinällään seuran menetys oli sääli. Pieni lisätutustuminen ilman mitään vispilän kauppa meininkiä ei olisi haitannut ollenkaan. Ei voinut kuin naurahtaa itselleen. 'Ehkä sitä jonakin päivänä törmää vielä toisenkin kerran, hiukan suotuisammissa olosuhteissa.' Ajatteli ja alkoi pohtimaan olisiko jossain päin jokea,puro tai jotain veden lähdettä peseytymistä varten. Toiseksi pitäisi löytää yön varalle vielä joku suhteellisen suojainen paikka.

//Kiitoksia pelistä, ja ehkäpä kaksikko vielä törmää joskus tulevaisuudessa. Ja Norian saa yhä enemmän inhota pikku demonia.//
Melia
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron