Minä täällä, te siellä//Varattu


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Heinä 02, 2010 3:58

Minä täällä, te siellä//Varattu

Raul Lucas

Miten tämä oikein voi olla mahdollista, Lucas kysyi itseltään ainakin kymmenennen kerran sen jälkeen, kun hän oli löytänyt haltioiden piilopaikan. Hän tiesi missä se on ja hän jopa näki sen. Mutta hän ei voinut mennä sisälle susimuodossaan. Hän ei tiennyt miten suvaitsevia haltiat olisivat kadulla hiippailiville susille eikä häntä oikein kiehtonut ajatus mennä kokeilemaan. Oikeastaan jo se, että hän hiippaili kylän liepeillä saattoi saada hänen henkensä vaaraan. Ihmistenkylässä hän olisi oikeastaan jo siirtynyt ajasta iäisyyteen ja sen takia Lucas oli pitänyt parhaana pysyä näkymättömissä.
Häntä harmitti silti suunnattomasti. Jos hän ei olisi muuttunut sudeksi hän olisi kaiketi jo nyt lukemassa kirousten purkua käsittelevää kirjallisuutta.
Nyt olisi silti ihan turha surra maahan kaatunutta maitoa. Lucas oli pohtinut keinoja päästä kylään ilman paria nuolta kallossa ja oli päätynyt ainoastaan siihen, että hänen oli mentävä ihmishahmossa. Lucas osasi aika hyvin haltiakieltä ja ulkonäkönsäkin puolesta hän saattaisi ehkä mennä täydestä. Hän vilkaisi kylään. Hän ei erottanut minkälaista sakkia siellä hiippaili eikä häntä huvittanut mennä katsomaankaan. Että mitenkäs tässä toimisi?
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Heinä 03, 2010 12:07

Loryen

Jälleen ihailtavan lämmin päivä. Aurinko oli paistanut täydeltä taivaalta, ja metsästyssää oli ollut mitä otollisin. Harmikseen Loryen ei kuitenkaan ollut saanut yhtäkään eläintä ammuttua tohjoksi nuolillaan, eli kaipaisi lisää harjoitusta. Sekään ei silti aina tuntunut tuottavan tulosta kärsimättömälle haltialle, joka halusi näkyviä muutoksia liian pienessä ajassa.
Saavuttuaan vihdoin kylän lähelle, Loryen hoksasi kylän lieppeillä kiertelevän suden. Mikä ihmeen otus tuo oli? Nainen ei ollut nähnyt moista aiemmin, ja muistaisi kyllä jos olisi sellaiseen törmännyt. Loryen kulki hiljaa suden lähettyville. Hän nosti jousen olaltaan, veti nuolen viinestään ja jännitti sen toistaiseksi löysästi kohti sutta.
"Sinä! Kuka olet, ja mistä tulet?" tämä huudahti ja kallisti päätään kysyvästi. Keskittymistä häiritsi kuitenkin hieman se, että hänen siteensä uhkasi valua silmiltä. Olisikin pitänyt kiristää se, Loryen ajatteli turhautuneena ja jatkoi suden tähtäämistä.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti La Heinä 03, 2010 10:15

Raul Lucas

Ei vieläkään mitään mainittavan arvoista, saapuessaan reittinsä toiseen päähän. Hän oli kulkenut sitä samaa matkaa siitä lähtien, kun hän oli kylän liepeille saapunut. Lucas huokaisi tympääntyneenä ja kääntyi mennäkseen takaisin, mutta kun hän kääntyi hän huomaisi naisen, joka oli jännittänyt jousen, jonka nuoli osoitti suoraan Lucasta. Nainen esitti hänelle kysymyksen ja lucas manasi sitä, että hän oli jo näin pian jäänyt kiinni.
"Hei, hei! Varovasti sen jousen kanssa!" Lucas toppuutteli ja loikkasi kauemmas.
"En ole tullut tänne hyökkäysaikeissa!" Lucas huusi vähän kauempaa. Siltä kannalta hänen ei tarvitsisi valehdella.
"Olen haltija, Raul Lucas, ja minulle sattui hieman ongelmia ja siksi näytän nyt vähän tältä! Mutta vannon, että pahoja aikeita minulla ei ole!" Lucas katsoi tarpeelliseksi myötäillä naista kaikessa mikäli hän tahtoi säilyttää henkensä. Tuo jousi näytti silti kaikin tavoin uhkaavalta...
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Heinä 07, 2010 10:46

Loryen

Toinen vakuutti tiukasti olevansa haltia, ja ettei haluaisi tehdä mitään pahaa. Loryen laski joustaan hieman ja näytti mietteliäältä. Hmm, voisinko tosiaankin olla niin naiivi ja uskoa nuo puheet? hän mietti päätään pyöritellen ja kurtisti kulmiaan. Loppujenlopuksi nainen päätti kuitenkin lakata tähtäämästä sutta nuolellaan, mutta piti aseensa yhä käsissään. Hän käveli eläimen luo ja mittaili tätä katseellaan. Loryen pisti merkille suden silmästä lähtevän mustan viivan. Miten kummallisen näköinen. Tatuointiko? Kuitenkin se toi haltian mieleen jotain, hän ei vain saanut päähänsä mitä se voisi olla.
Pian nainen kuitenkin havahtui ajatuksistaan ja puristi jousen tiukemmin nyrkkiinsä.
"Todista se", hän sanoi hiljaa ja kumartui suden puoleen. "Todista, että olet haltia, etkä halua vahingoittaa meitä."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ke Heinä 14, 2010 1:03

Raul Lucas

Lucasin turkki nousi hieman kauhistuneesti pystyyn, kun häntä jousella osoittanut nainen käveli hänen luokseen ja ikään kuin olisi mittaillut häntä oikein mittanauhan kanssa. Hetken ajan Lucas luuli jo olevansa turvassa, kunnes nainen pyysi häntä todistamaan väitteensä. Hän melkein päästi huuliensa välistä livahtamaan "öö", joka olisi paljastanut hänet siinä samassa, joten hän lausuikin nopeasti erään loitsun ja hänen oikean tassunsa päälle syttyi kaunis sininen liekki.
"Tähän eivät ihmiset pysty, eikö vain?" Lucas sanoi ja puhalsi liekin sammuksiin.
"Minut kirottiin vähän aikaa sitten tähän muotoon ja yritin päästä vaivihkaa kylään ja etsiä jonkun joka voisi muuttaa minut takaisin oikeaan hahmooni", Lucas jatkoi ja oli oikein ylpeä miten hän oli saanut muokattua tarinsa noinkin uskottavaksi siltä saralta, että hän olisi haltia.
"Tässä muodossa kylään pääseminen on kumminkin vähän hankalampi juttu, koska ei voi olla varma milloin tulee nuoli kaaliin", Lucas sanoi ja vilkaisi nopeasti jousta, joka oli tiukasti naisen kädessä.
"Ja koska kylään pääsy on muutenkin hankalaa, en halua vaihingoittaa ketään tältä, koska silloin tavoitteeni olisi historiaa." Lucas lopetti selityksensä henkeä vetäen.
"Uskotko nyt?" hän kysyi haltialta ja oli jo aika varma, että tämä ehkä uskoisi.

Viesti Ke Heinä 14, 2010 1:03

Raul Lucas

Lucasin turkki nousi hieman kauhistuneesti pystyyn, kun häntä jousella osoittanut nainen käveli hänen luokseen ja ikään kuin olisi mittaillut häntä oikein mittanauhan kanssa. Hetken ajan Lucas luuli jo olevansa turvassa, kunnes nainen pyysi häntä todistamaan väitteensä. Hän melkein päästi huuliensa välistä livahtamaan "öö", joka olisi paljastanut hänet siinä samassa, joten hän lausuikin nopeasti erään loitsun ja hänen oikean tassunsa päälle syttyi kaunis sininen liekki.
"Tähän eivät ihmiset pysty, eikö vain?" Lucas sanoi ja puhalsi liekin sammuksiin.
"Minut kirottiin vähän aikaa sitten tähän muotoon ja yritin päästä vaivihkaa kylään ja etsiä jonkun joka voisi muuttaa minut takaisin oikeaan hahmooni", Lucas jatkoi ja oli oikein ylpeä miten hän oli saanut muokattua tarinsa noinkin uskottavaksi siltä saralta, että hän olisi haltia.
"Tässä muodossa kylään pääseminen on kumminkin vähän hankalampi juttu, koska ei voi olla varma milloin tulee nuoli kaaliin", Lucas sanoi ja vilkaisi nopeasti jousta, joka oli tiukasti naisen kädessä.
"Ja koska kylään pääsy on muutenkin hankalaa, en halua vaihingoittaa ketään tältä, koska silloin tavoitteeni olisi historiaa." Lucas lopetti selityksensä henkeä vetäen.
"Uskotko nyt?" hän kysyi haltialta ja oli jo aika varma, että tämä ehkä uskoisi.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Heinä 25, 2010 2:33

"

Loryen

Sininen liekki paloi hiljaa suden tassun päällä, ja Loryen tuijotti sitä herkeämättä. Hän sytytti oman sormensa päähän myös liekin, mutta se ei suinkaan ollut sininen, ja se oli huomattavasti pienempi kuin muukalaisella. Loryen sammutti liekkinsä samalla kun susi sammutti omansa. Eivät ihmiset liekkejä osanneet luoda, se oli varma.
"Hyvä on sitten", haltia henkäisi, asetti nuolen takaisin viineen ja nosti jousen olalleen. Samassa susi kertoi kirouksesta ja siitä, että hänen tulisi päästä takaisin oikeaan hahmoonsa. Loryen nyökkäsi hitaasti kuunneltuaan tarinan loppuun.
"Vai että kirottu haltia. Voisin jopa tarjoutua auttamaan..." tämä aloitti, mutta piti sitten taukoa ja mietti ankarasti haluaisiko ryhtyä lähes tuntemattoman, kirotun olennon avuksi.
"...Mikäli kerrot nimesi", tämä jatkoi pohdittuaan kahdesti.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ma Heinä 26, 2010 12:23

Raul Lucas

Lucas huokaisi helpotuksesta. Näköjään haltia uskoi häntä ja ainakin toistaiseksi hänen ei tarvitsisi pelätä nuolia turkkinsa läpi. Tälläkin haltialla vaikutti olevan taikavoimia ainakin tämän sytyttämän liekin perusteella. Lucas tunsi itsensä hyvin onnekkaaksi, kun toinen saattoi suostua jopa auttamaan häntä! Ja kaikki vain yhden nimen päässä! Lucas kyllä luuli kertoneensa nimensä heti ensimmäisenä, mutta kerrotaan nyt, kun pyydetään.
"Raul Lucas", hän sanoi painoi päänsä kevyesti tervehdykseksi.
Lucas virnisti voitokkaasti mielessään. Heti, kun hän olisi taas ihminen, hän voisi palata kotiin! Hieman paha jälkimaku siitä kyllä jäi, kun hän valehteli toiselle olevansa haltia, mutta se valkoinen valhe pelasti hänen henkensä ainakin tässä tilanteessa. Nyt hänen täytyi varoa kumminkin puhumasta sivu suunsa. Ainakin niin kauan, että hän saisi oman muotonsa takaisin.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Heinä 28, 2010 1:52

Loryen

Sudeksi kirottu haltia kertoi nimensä, ja Loryen kohotti kulmaansa.
"Ah, taisitkin sanoa sen jo", hän totesi hiljaa ja pyöritteli päätään pahoillaan. Hän oli ilmeisesti keskittynyt liiankin tiiviisti pelkästään liekkitemppuihin ja Suden päässä olevaan tatuointiin. Nyt hänen olisi kuitenkin autettava toista, koska oli niin luvannut. Pieni pelko kylmäsi naisen selkää, mutta hän uskoi, ettei susi heti ensimmäisenä hyökkäisi kimppuun jos hän kääntäisi selkänsä.
"Joten siis, Raul... Saanhan kutsua sinua sillä nimellä?" Loryen keskeytti aloittamansa lauseen, kiristi sidettään ja jatkoi sitten,
"Kerrohan nyt, kuinka oikein päädyt tuohon susimuotoosi, jotta voimme alkaa miettimään miten saisimme sinut takaisin haltiaksi."

Aurinko laski hyvää vauhtia metsän rajan taakse. Pian tulisi pimeää, ja susi olisi saatava jonnekin ilman vaaraa siitä, että kylän vartijat ottaisivat hommat omiin käsiinsä. Loryen ei halunnut, että Lucasia vahingoitettaisiin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Pe Heinä 30, 2010 11:39

Raul Lucas

Soisin kyllä, että kutsuisit minua Lucasiksi, mutta kyllä Raulkin kelpaa, Lucas ajatteli mielessään, mutta vastasi kumminkin:
"Joo, kutsu pois." Lucas oli juuri aikeissa kysyä toisen nimeä, mutta tämä heitti jo uutta lausetta perään. Ai, mitenkö?
"Tuota..." Lucas sanoi hieman vaivaantuneena. "Se on aika pitkä juttu, joten pitkästyminen on mahdollista..." Lucas olisi hieronut kädellä niskaansa, mutta susimuodossa eivät raajat oikein taipuneet, joten hän tyytyi ilmaisemaan vaivaantuneisuutensa raapimalla toista tassuansa.
"Siinä kävi niin, että kymmenen vuotta sitten tein erään ison virheen, josta suuttuneena eräs noita kirosi minut tähän muotoon." Lucas veti henkeä muistojen välissä ja jatkoi sitten.
"Olin hänen oppipoikanaan kymmenen vuotta, siinä luulossa, että hän muuttaisi minut takaisin ihmiseksi, mutta toisin sitten kävi... Heräsin ties kuinka kaukana noidan mökistä ja huomasin olevani yhä susi. Noita oli petkuttanut minua ja raskaasti. Lähdin sitten etsimään keinoa saada itseni takaisin ihmiseksi. Ei siinä muuta." Lucas lopetti tarinansa ja ajatus noidasta sai vihan kiemurtelemaan hänen suonissaan.
"Tätä kirousta on jo kerran yritetty murtaa, mutta se vähän meni pieleen..." Lucas mumisi ja muisti kuinka hän vietti kaksi ensimmäistä viikkoansa ihmisenä pitkästä aikaa ja muuttui sitten takaisin sudeksi. Hyyvin ärsyttävää. Toivottavasti tämä olisi viimeinen kerta, kun sitä samaa kirousta yritettäisiin murtaa...

//Sanon jo tässä vaiheessa, että kirousta ei saa kokonaan poistaa. Lieventää sen verran, että Lucas voi muuttua vapaasti suden ja ihmisen välillä.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Elo 02, 2010 10:31

Loryen

"En minä pitkästyä ehdi", haltia hymähti ennenkuin susi aloitti seuraavan tarinansa ja istahti sitten vieressään olevalle kannolle. Ennen kuin hän ehti huomatakkaan, oli Raul jo kertonut lähes kaiken oleellisen. Haltia nyökkäsi ja siveli leukaansa sormillaan, ja havahtui sitten.
"Takaisin ihmiseksi", hän totesi hiljaa kurtistaen kulmiaan, mutta jätti asian sikseen. Ehkä se olisi vain ajatuskatkoksen mukana tullut virhe, katkeranahan sitä sattuu sanomaan kaikenlaista. Loryen nosti sitten päänsä ja katseli suden silmiin.
"Joten olit siis vuosikymmenen noidan oppipoikana, jotta hän muuttaisi sinut sudesta takaisin haltiaksi. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten nyt etsit jotakuta joka osaisi purkaa kirouksen - ja niin päädyit tänne kotikylällesi", hän totesi, veti tyytyväisenä henkeä lauseen loppuun ja nousi seisomaan. Sitten hän kallisti päätään ja raapi vaivautuneena niskaansa.
"Niin siis, kai sinun kotisi jossain täällä on, olettaisin", tämä jatkoi ja osoitteli haltiakylän suuntaan.

//Asia selvä. (:
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ke Elo 04, 2010 8:11

//Mä en ees tajunnu, että olin vahingossa kirjottanu siihen "takaisin ihmiseksi" :'D Sori, Lucas, jouduit nyt vähän liriin mun huolimattomuuden takia!

Raul Lucas

Ei hittoooo....!!! Lucas tajusi sen vasta, kun toinen haltia sen ääneen sanoi. Hän oli mennyt paljastamaan itsensä oikein kunnolla ja kaiken huipuksi vielä epähuomiossa. Lucas alkoi melkein jo suunnitella hallittua pakoa, mutta kun toinen ei asiasta huomauttanut, ei sitten hänkään sitä sano.
"Niin siinä vähän kävi..." Lucas sanoi vaivaantuneen, kun haltia kertasi pikana tapahtumat, että oli varmasti ymmärtänyt kaiken. Kun haltia nousi seisomaan, Lucas kavahti pari milliä taaksepäin, sillä hän ei tiennyt aikoiko toinen jossain välissä tappaa hänet ihmisenä. Hän tarkkailisi haltian jokaista liikettä ja hän oli joka hetki valmiina puollustautumaan. Haltia tiedusteli Lucasin kotia ja hän yritti äkkiä keksiä jonkin tarinan, joka sopisi aiempaan.
"...Olin silloin niin nuori, että asuin vielä vanhempien luona. He ovat saattaneet muuttaa tai jopa kuolla..." Sanat nostivat palan Lucasin kurkkuun. Hän ei ollut nähnyt vanhempiaan moneen kymmeneen vuoteen ja jos hän nyt marssisi heidän luokseen he takuulla tappaisivat hänet. Lucas kirosi noidan vielä kerran ennen kuin jatkoi:
"On hyvin epätodennäköistä, että he olisivat yhä samassa paikassa. Ja minusta tuntuu, että en edes kestäisi nähdä vanhaa kotiani enää, kaikkien näiden vuosien jälkeen..." Lucas sanoi lopun hieman dramaattisemmin, että voitaisiin välttää kaikin puolin se, että he kävisivät Lucasin "lapsuuskodissa".
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Elo 05, 2010 9:12

//Näin arvelinkin, mutta oli pakko vetää asia mukaan peliin :D Anteeksi päänvaivan lisäämisestä.

Loryen

"Älä suotta pelkää, en vahingoita haltioita kuin äärimmäisessä hädässä", Loryen hymähti pantuaan merkille Lucasin mitättömän mutta silti huomattavissa olevan perääntymisreaktion. Turhaan tuon pelätä tarvitsisi, ja sitä paitsi nainen jäisi helposti alakynteen jos alkaisi painia suden kanssa. Olihan hänellä aseenaan vain jousi.
"Ah... Olen pahoillani, en ajatellut asiaa", Loryen sanoi hämillään ja laski katseensa maahan. Pojasta mahtoi tuntua pahalta ajatella vanhempiaan, koska ei ollut nähnyt näitä pitkään aikaan. Ja Loryen tiesi, miltä se tuntui.
"Ehkei meidän sitten tarvitse käydä kotonasi. Tokkopa sieltä mitään tarpeellista olisikaan löytynyt", tuo jatkoi. Hän olisi taputtanut selkään mikäli ei olisi aavistellut että tuo ottaisi sen jonkinlaisena hyökkäyksenä, joten päätti olla toistaiseksi koskematta seuralaiseensa. Ties minkälaisen vartaan tuo repisi hänestä, jos tuntisi joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi.
"Taidamme siis jatkaa matkaamme jonnekin muualle. Olisiko sinulla minkäänlaista vihjettä, mistä etsiä purkajaa kiroukselle? Omat voimani taitavat jäädä turhan vähäisiksi", Loryen huokaisi hiljaa ja sytytti taas pienen liekin sormensa yläpuolelle.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Pe Elo 06, 2010 2:15

//Oli just mainio, että Lucas kirjaimellisesti vahingossa sano sen! Muistakin käyttää sitä hyväks myöhemmin pelissä! Hyvää vahinkoa ei saa heittää hukkaan >: DD

Raul Lucas

Jes, meni läpi, Lucas hihkui mielessään, kun haltia ymmärsi yskän, eikä hänen tarvitsisi mennä arpomaan "kotinsa" paikkaa. Haltia kysyi oliko Lucasilla tietoa, jostain joka osaisi purkaa hänen kirouksensa. Lucas pohti hetken ja hänelle tuli mieleen erään Rafaelin äitimuori, jonka apua Rafael oli juuri muutama tunti sitten tarjonnutkin. Lucas kirosi, että oli päästänyt mahdollisuuden livistämään tassuis- siis käsistään.
"Ei minulle ainakaa tule mieleen ketään", Lucas sanoi ja katsoi kylään päin aivan, kuin odottaen, että sieltä pyyhältäisi joku ja sanoisi, että hän osaa purkaa kirouksia ja homma olisi sillä selvä. Lucas käänsi katseensa takaisin haltiaan ja muisti, että hän tiennyt myös yhtä toista asiaa.
"Aiheesta toiseen, en muista kuulleeni nimeäsi", Lucas ilmoitti haltiaa katsoen. Oli hieman vaivalloista mieltää hänet vain "haltiaksi".
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Elo 06, 2010 3:05

//Muistan toki >)

Loryen

Punakeltainen liekki paloi hetken haltian sormen päällä, ja sitten tuo sammutti sen heilauttamalla kättään. Loryenia harmitti hieman se, ettei hän pystynyt suoralta kädeltä auttamaan, vaan kaikki pitäisi tehdä pitkän kautta. Pitäisi selvittää kuka olisi tarpeeksi voimakas purkamaan kirouksen, mistä hänet löytäisi, ja suostuisiko hän auttamaan. Sekin olisi eri asia, vaatisiko kyseinen kirouksen purkaja tästä jotain korvausta. Kaiken lisäksi Lucas ei itse tiennyt ketään, kenen puoleen kääntyä. Mikä ongelma tästä pienestä metsästysretkestä lopulta koituikaan.
Seuraavassa hetkessä Raul kysyikin naisen nimeä.
"Olen Loryen Leafil, mutta sano vain Loryeniksi", haltia vastasi ja nyökkäsi hitaasti. Sen jälkeen hän nosti sidettä paremmin silmilleen.
Perhanan perhana, tuo kirosi mielessään, kun liina ei tahtonut pysyä paikallaan.
"Siinä tapauksessa minun täytynee pohtia jotakuta", Loryen huokaisi ja nosti katseensa kohti taivasta. Pää löi tyhjää... Tyhjää... Tyhjempää... Jälleen tyhjää. Hänen mieleensä ei osunut kertakaikkisesti ketään, joka olisi osannut auttaa.
"Voisimme löytää kylämme kirjakaupasta jonkun kirjan", hän totesi itselleen ja raapi takaraivoaan. Toisaalta - mikä typerä ajatus. Tuskin kirjakaupassa myytäisiin kirjaa, joka opettaisi purkamaan muodonmuutoskirouksia?
"Tai sitten hmm... Se noita joka sinut kirosi, ei taida majailla ihan tässä lähellä, vai?" Loryen jatkoi ja kumartui Lucasin puoleen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö