Sivu 2/2

ViestiLähetetty: 11 Elo 2010, 19:22
Kirjoittaja Pappis
Raul Lucas

Vaikka Lucas todella arvosti sitä, että Loryen näki vaivaa auttaakseen hänen kaltaistaan epäilyttävää ihmistä, hän ei kumminkaan voinut olla luomatta pientä ihantosikaskunentuotatajunnut-katsetta Loryenille.
"Jos se olisi lähellä, en olisi tässä, vaan vetämässä sitä saakelin naista kuuppaan", Lucas huomautti ja toivoi heti, että ei olisi sanonut sitä. Loryen edelleenkin yritti vain auttaa häntä. Lucasilla ei ollut oikeutta sanoa tällä hetkellä häntä vastaan.
"..öh, siis.... Onko sinulla jotain tuttua...? Joka osaisi purkaa kirouksia...?" Lucas kysyi epävarmasti. Tai edes tutun tuttua? Lucas nosti takamuksensa maasta ja katsoi kylää.
"Kai tuolla nyt joku on..." Lucas mutisi hiljaa. Hän oli ainoastaan kuullut puheita haltioiden piilopaikasta. Kuningas olisi maksanut hänelle varmaan suuriakin sen olinpaikan vasikoimisesta, mutta se ajatus ei ollut käväissyt kertaakaan Lucasin mielessä. Hän halusi vain oman muotonsa takaisin. Ei muuta.

ViestiLähetetty: 12 Elo 2010, 15:57
Kirjoittaja Agna
Loryen

Lucas vastasi haltian kysymykseen nasevalla kommentilla, ja tämä mulkaisi sutta paheksuen. Siteen takaahan ei tosin nähnyt muuta kuin kulmakarvat, joten tappava katse jäi jokseenkin katkonaiseksi.
"Anteeksi vain kun kysyin", Loryen vastasi lapselliseen sävyyn ja nosti kätensä puuskaan.
Miehet. Kuvittelevat tietävänsä kaiken, tuo ajatteli syvään puuskahtaen ja kokosi sitten hermonsa kasaan. Nyt kun hän oli kerran luvannut auttaa Lucasia, hänen olisi myös pidettävä lupauksestaan kiinni. Miehen kanssa olisi myöskin aivan turhaa aloittaa minkäännäköisiä sanaharkkoja, sillä se vain hidastaisi heidän urakkaansa.
"Joten, jos herra on hyvä ja suostuu seuraamaan, voimme käydä katsomassa löytyisikö kylästä yhtään mitään", Loryen jatkoi nyt hieman ystävällisempään sävyyn ja puri huultaan hieman. Joko he löytäisivät kiroukselle purkamiskeinon - jota Loryen tosissaan toivoi - tai sitten he joutuisivat heti samantien kuninkaan puheille ja selvittelemään, miksi kylään tuotiin sutta, jonka henkilöllisyydestä ei voitu olla sataprosenttisen varmoja. Haltia mittaili vielä Raulia katseellaan. Leppoisen näköinen susi, jokseenkin sympaattinen. Loryen ei kuitenkaan voinut sanoa pitävänsä haltiamiehestä millään mittaa, ei ainakaan vielä tässä vaiheessa.

ViestiLähetetty: 18 Elo 2010, 20:03
Kirjoittaja Pappis
Raul Lucas

Loryen oli selvästi ottanut nokkiinsa Lucasin asenteesta.
"...Juu, toki..." Lucas sanoi anteeksipyytävästi Loryenin ehtukselle ja lähti seuraamaan häntä kylään. Häntä kumminkin arvelutti hyvin paljon noin vain tepastella vihollisen territoriolle. Hän oli jo maininnut olevansa ihminen. Loryen oli myös kuullut sen. Mistä hän tietäisi, ettei Loryen ollut viemässä häntä suoraan surman suuhun? Kaiken lisäksi hän ei voisi paeta kylästä siinä muodossa turvallisesti.
"Odota!" Lucas sanoi, ennen kuin ehti edes kunnolla ajatella.
"Mistä tiedän, että voin luottaa sinuun?" Lucas tivasi Loryenilta. Hän pystyisi pakenemaan yhdeltä ihmiseltä- ei kokonaiselta kylältä.
"Tiedän, että huomaist sen. Yhden ainoan virheeni. Mistä tiedän, että voin luottaa sinuun?" Lucas kysyi vielä kerran. Hän oli mieluummin susi kuin kuollut. Ja pysyäkseen elossa, hänen oli epäiltävä kaikkea.

ViestiLähetetty: 20 Elo 2010, 15:11
Kirjoittaja Agna
Loryen

Lucas myöntyi naisen ehdotukseen ja tämä nyökkäsi tyytyväisenä. Eivätpä he kuitenkaan pitkälle ehtineet, kun susi jo avasi suunsa. Loryen hätkähti ja kääntyi ympäri tuon käskiessä odottamaan.
Kun Lucas oli esittänyt asiansa, haltia huokaisi syvään.
"Ensinnäkin, annan sinulle haltian kunniasanan, jota en petä koskaan", tämä totesi rauhallisesti. Sitten hän muisti, kuinka susi oli sanonut haluavansa muuttua nimenomaan ihmiseksi. Naisen kulmat kurtistuivat kun tämä mietti kuulemaansa uudemman kerran.
"Niin. Sanoit haluavasi takaisin ihmiseksi", Loryen jatkoi ja painotti viimeistä sanaa.
"Sen sijaan en tiennyt, sanoitko sen vahingossa, vaiko siksi että olet jonkinsortin petturi, vaiko siksi että--", hän luetteli ja hiljeni sitten. Kuinka hän olikaan saattanut olla niin sinisilmäinen? Mitä jos mies ei olisikaan haltia, ja muuttuessaan takaisin alkuperäiseen muotoonsa katkaisisi häneltä pään siinä samassa? Loryen ei tykännyt ottaa riskejä, ja väistämätön pelonhäivähdys kiipesi hänen selkäänsä pitkin.
"Minä en sinua ole pettämässä. Minua ei ole luotu tappamaan tai lähettämään ihmisiä kuolemaan, ei haltioita eikä ihmisiä. Lähinnä tässä on kyse siitä voinko minä luottaa sinuun", hän jatkoi ja nielaisi sitten äänettömästi.
"Joten haluatko jatkaa vai etsimmekö apua muualta?"

ViestiLähetetty: 26 Elo 2010, 19:50
Kirjoittaja Pappis
Raul Lucas

Loryenin sanat olivat painavia ja vakuuttavia. Heillä molemmilla oli ihan yhtä hyvät ja painavat perusteet epäillä toisiaan ja pelätä henkiensä puolesta.
Lucas oli tyytyväinen, että oli ottanut asian esiin. Nyt ainakin voisivat taata luotettavuutensa.
"...Uskon sinua..." Lucas sanoi Loryenin sanojen jälkeen. "Ja sanon sinulle samaa. En ole sitä tyyppiä, joka pettää toisen avun jälkeen." Lucas hymyili takaavasti Loryenille ja käveli hänen peräänsä.
"Mutta sanon sinulle vielä..." Lucas pysähtyi, mutta ei katsonut Loryenia.
"En ole kotikentälläni. Olen antanut sinulle henkeni pantiksi. En voi pettää sinua. En, jos mielin poistua täältä elävänä." Lucas suuntasi askeleensa kohti kylää ja, jos oikein epäonnisesti kävisi, kohti kuolemaansa.

ViestiLähetetty: 01 Syys 2010, 19:01
Kirjoittaja Agna
Loryen

Lucas kertoi uskovansa Loryenia, ja tämä henkäisi lyhyesti mutta huojentuneena. Susi kuitenkin jatkoi vielä lausettaan, ja Loryen kuunteli häntä tarkkaavaisena. Nainen oli jokseenkin yllättynyt Lucasin sanoista ja olisi halunnut vastata tälle jotenkin, muttei kyennyt kuin aukomaan suutaan. Päästä ei yksinkertaisesti putkahtanut yhtään mitään sanottavaa, ei minkäänlaisia lupauksia tai vakuutteluita. Lopulta Loryen kuitenkin päätyi nyökkäämään hyväksyvästi ja toteamaan:
"Sitten minä suojelen sinua."
Hän arvosti miehen urheutta astella haltiakylään noin vain, vieläpä tuntemattoman henkilön kanssa ilman minkäänlaista tietoa siitä, kävelisikö suoraan surman suuhun. Hän myöskin sääli Lucasia, koska tämä oli käynyt pitkän matkan muuttaakseen itsensä takaisin alkuperäiseen muotoonsa, ja oli nyt vaarassa jäädä vangiksi sen tähden.
Joka tapauksessa heidän olisi nyt vain edettävä askel kerrallaan - ensimmäisenä sisään porteista, ilman sen suurempia ongelmia. Sitä pidemmälle Loryen ei vielä uskaltanut suunnitella, sillä hän ei ollu varma edes ensimmäisestä vaiheesta.


//Haluatkos siirtää pelin haltiakylään vai kuinka teemme?

ViestiLähetetty: 01 Syys 2010, 20:58
Kirjoittaja Pappis
//Voitais siirtää haltiakylään. Alottasitko sinä, kun uskon, että Loryenilla alotus saattaisi olla ehkä rahtusen helpompi^^

ViestiLähetetty: 04 Syys 2010, 18:58
Kirjoittaja Agna
//Asia selvä, aloittelen jahka kerkeän. (: