Kirjoittaja Daniella » 19 Loka 2010, 11:02
Adriana
Totisesti, olisi luullut, että haavaan sattui, mutta mies ei tehnyt elettäkään näyttääkseen kipunsa. Adrianan mielestä tässä tapauksessa ainakin olisi saanut edes naamataulu näyttää siltä, että sattui. Ihan vapaasti, se oli ymmärrettävää. Mutta sitten taas kun jotkut pikkulasten lisäksi - parkuivat pikkuista naarmua polvessa, jos oli kaatunut, se oli käsittämättömän tyhmää, oli sitten alhainen kipukynnys tai ei. Kherdinillä kipukynnys taisi olla korkea, ei sillä että siitä mitään haittaa olisi ollut.
Kyllä Adriana osasi tapella, vaikka hän ei sitä kauhean mielellään tehnytkään. Viimeisin yhteenotto oli hiisien kanssa. Mutta tuolle drownhaltialle puolihaltianaisesta ei varmaankaan olisi paljoa vastusta. Ottaen huomioon, että ainoa ase, mitä tämä kantoi mukanaan, oli veitsi, joka oli piilossa hameensa alla.
Mies sanoi haluavansa kuulla lisää tästä susikoiraksi muuttumisesta, nainen mietti hetken ennen kuin sanoi mitään Se on eräänlainen lahja, joka kulkee suvussa. Toki taito voisi olla kenellä tahansa, riippumatta rodusta. Se voi jättää parikin sukupolvea väliin. Minä perin sen isoäidiltäni. Taidon omaa koko elämän ajan, syntymästä lähtien. Mutta sitä on opittava käyttämään oikein. Hän kertoi samalla, kun siveli vielä viimeiset mössöt toisen haavaan. Sitten puolihaltia laittoi seoksen syrjään ja laittoi molemmat kätensä miehen rintakehässä olevan haavan päälle. Sulki silmänsä ja keskittyi. Samassa naisen käsien alta pilkahti himmeästi vaaleanvihreää valoa ja haava arpeutui hiljalleen kiinni. Adriana ei saanut haavaa kokonaan parannettua, siihen jäisi vielä jonkinmoinen arpi. Jos haava ei olisi ollut niin syvä, nainen olisi ommellut sen kiinni, mutta tässä tapauksessa pieni taika auttoi haavan paranemista enemmän. Se piti haavan kiinni, kuin tikit ja suojasi sitä pöpöiltä. Silti siinä kestäisi aikansa, ennen kuin haava olisi kokonaan parantunut.
//Pahoittelee kestoa.//