// Akuma ja Art estraadille, kiitos! //
Oksat piiskoivat nuoren naisen kasvoja, kun hän juoksi metsässä, kannoillaan kymmenisen hiittä.
Tämä oli ollut rauhassa keräämässä marjoja emännälle, kun pari hiittä oli tullut ensin esiin. Siinä vaiheessa nainen oli peruttanut hissun kissun, mutta kun pusikoista oli hypännyt vielä lisää, niin kori oli lentänyt maahan ja neito saanut jalat alleen.
Kermanvärinen pusero oli likaantunut ja sammaleen vihreissä pussihousuissa oli repeämiä neidon juostessa melko päättömästi pakoon verenhimoisia hiisiä. Sandaalit olivat olleet tippua pari kertaa jaloista, kunnes kaaduttuaan Niki heitti kengät opis jaloista ja lähti juoksemaan avojaloin. Se sattui, jos kohdalle osui pensaikon piikkejä, mutta Niki ei tuntenut kipua, koska pelko ja juokseminen oli saanut hänen addrealiininsa virtaamaan. Kipu tulisi sitten myöhemmin.
Missä kaikki oli? Luulisi että päiväsaikaan edes jokunen tyyppi olisi metsässä! Hiisit saivat puiden lehdistöistä suojaa aurinkolta, joten nämä kirmasivat avojaloin juoksevan neidon perässä, huuliaan lipoen.
Lopulta he saapuivat kivirykelmän eteen. Punapää oli umpikujassa!
Hän ei ehtisi kiivetä ennenkuin hiidet jo ottaisivat jaloista kiinni ja repisivät hänet alas kivien päältä. Nainen katsoi hengästyneenä jotain asetta ympäriltään. Oksa. Niki otti sen käteensä ja yritti huitoa hiisiä pois päin. Mutta yksi hiisistä, se isoin ja rumin, otti huitovan kepin ilmasta kiinni ja vetäisi. Jollei Niki olisi irrottanut otettaan, hän olisi syöksynyt ruman hiiden päälle. Hän kyyristyi kiviä vasten ja alkoi huutamaan apua, kun vielä keuhkoissa oli jonkun verran ilmaa. Hiisit lähestyivät... oliko tämä hänen loppunsa?
//Kökköä, mutta koeta selvitä :) //