Help me! (sovittu)

[Princess]

// Akuma ja Art estraadille, kiitos! //

Oksat piiskoivat nuoren naisen kasvoja, kun hän juoksi metsässä, kannoillaan kymmenisen hiittä.
Tämä oli ollut rauhassa keräämässä marjoja emännälle, kun pari hiittä oli tullut ensin esiin. Siinä vaiheessa nainen oli peruttanut hissun kissun, mutta kun pusikoista oli hypännyt vielä lisää, niin kori oli lentänyt maahan ja neito saanut jalat alleen.
Kermanvärinen pusero oli likaantunut ja sammaleen vihreissä pussihousuissa oli repeämiä neidon juostessa melko päättömästi pakoon verenhimoisia hiisiä. Sandaalit olivat olleet tippua pari kertaa jaloista, kunnes kaaduttuaan Niki heitti kengät opis jaloista ja lähti juoksemaan avojaloin. Se sattui, jos kohdalle osui pensaikon piikkejä, mutta Niki ei tuntenut kipua, koska pelko ja juokseminen oli saanut hänen addrealiininsa virtaamaan. Kipu tulisi sitten myöhemmin.

Missä kaikki oli? Luulisi että päiväsaikaan edes jokunen tyyppi olisi metsässä! Hiisit saivat puiden lehdistöistä suojaa aurinkolta, joten nämä kirmasivat avojaloin juoksevan neidon perässä, huuliaan lipoen.
Lopulta he saapuivat kivirykelmän eteen. Punapää oli umpikujassa!
Hän ei ehtisi kiivetä ennenkuin hiidet jo ottaisivat jaloista kiinni ja repisivät hänet alas kivien päältä. Nainen katsoi hengästyneenä jotain asetta ympäriltään. Oksa. Niki otti sen käteensä ja yritti huitoa hiisiä pois päin. Mutta yksi hiisistä, se isoin ja rumin, otti huitovan kepin ilmasta kiinni ja vetäisi. Jollei Niki olisi irrottanut otettaan, hän olisi syöksynyt ruman hiiden päälle. Hän kyyristyi kiviä vasten ja alkoi huutamaan apua, kun vielä keuhkoissa oli jonkun verran ilmaa. Hiisit lähestyivät... oliko tämä hänen loppunsa?

//Kökköä, mutta koeta selvitä :) //

[Aksutar]

Art

Kuninkaan neuvonantaja oli lähtenyt veljiensä kanssa syysmetsälle. Veljesporukan jokavuotinen syysmetsästys ei jäänyt edes tänävuonna väliin, vaikka sota riehuikin. Kolmikko oli lähtenyt varhain aamulla ja viettänyt koko päivänsä metsässä samoillen ratsuillaan. Nyt he olivat suuntaamassa kotiin päin, vaikka veljeksistä kesmimmäinen, Amod, olisikin halunnut kaataa riistaa. Kuitenkaan nyt ei ollut sopiva hetki alkaa päättömästi juoksentelemaan ja metsästämään pitkin vaarallisemmaksi kävyää metsää. Ihmiset olivat sodan alettua laajentaneet etsintäpartioitaan siinä toivossa, että tulisivat vielä joskus löytämään haltioiden kylän.

Koti matkalla he kuitenkin kuulivat etäisiä ääniä. Ei ollut vaikea tunnistaa rumien hiisien pitämää ääntä. Amod ja Aretha olisivat mielellään jättäneet moiset otukset omaan arvoonsa, mutta Arathet joka oli kolmikosta se fiksuin, epäili jonkin olevan pielessä. Miksi niin suuri lauma hiisiä metsässä juoksisi, elleivät olleet jonkin perässä.
Niimpä kolmikko käänsi ratsunsta äänien viitoittamaan suuntaan, edeten maltillisen rauhallisesti. Olisi suoranainen itsemurha rynnätä hiisien perään varomatta. Vauhti kuitenkin nopeentui rauhallisesta käynnistä laukkaan, avunhuutojen kajahtaessa ilmoille. Ei tarvittu neroa yhdistämään avunhuutoa ja hiisien ääntelyä samaan tapahtumaketjuun.

Kolmikon saapuessa tapahtuma paikalle, he huomasivat naisen, jonka hiidet olivat ahdistaneet umpikujaan. Tuo oli suoraansanottuna surkeassa tilassa, eikä kukaan varmasti halunnut löytää itseään vastaavanlaisesta tilanteesta. Sen pahemmin miettimättä jokainen veti esiin jousensa ja virittivät nuolet paikoilleen. Art ampui ensimmäisen laukauksen. Nuoli lävisti lähinnä tyttöä olleen hiiden pään ja pamahti kiveen. Etummaisen lajitoverin äkillinen kuolema sai hiidet kääntämään huomionsa heikommasta osapuolesta hätiin tulleeseen kolmikkoon.
Veljesten ei edes tarvinnut sanoa mitään, kun hiidet jo perääntyivät suosiolla. Ne pitivät rumaa sihinää lähtiessään, ollessaan närkästyneitä tästä tappiosta. Mutta moisista otuksista ei olisi vastusta aseistautuneille haltioille, jotka osasivat taistella pahempiakin vastuksia vastaan.

Hiisien peräännyttyä, miehet laskivat aseensa. Art katsoi vielä hetken rumien olentojen perään, kunnes katse kiinnittyi naiseen, joka oli vähällä päästä hengestään.
"Kävikö pahastikkin?" Olivat ensimmäiset sanat neuvonantajan suusta, haltiakielellä tietenkin. Mikäli nainen olisikin ihmisten puolella, jättäisi kolmikko hänet oman onnensa nojaan samantien. Vastapuolta ei autettu missään tilanteissa näin sodan aikana.

[Princess]

Jos Niki ei olisi ollut pelon vallassa, hän olisi kuullut hevosten laukka äänet ja huomioinut miehet, jotka olivat tulleet ratsuilla. Mutta ei, ensimmäinen havainto, jonka Niki teki ruman hiiden ohella, joka oli tulossa syömään hänen kehonsa, oli kun nuoli lävisti hiiden pään, leiskauttaen veren osittain Nikin päälle. Nyt nainen huomasi mies joukon ja painoi kädet päänsä päälle, suojaksi. Pelastus! punapää ajatteli ja lähetti kiitoksen ylös korkeuksiin. Pian hiidet pakenivat, äkäisesti sihisten, kuin vihaiset kissat. Ne perääntyivät eikä pian niistä näkynyt merkkiäkään.
Jostain kauempaa kuului oksan rasahdus, äänet tuntuivat kyllä kaikkoavan kauemmas ja kauemmas.

Kuullessaan haltiakieliset sanat, Niki laski kätensä pois päänsä päältä ja kohotti katseensa. Kolme haltiaa istui ratsaiden päällä, odottaen hänen vastaustaan. Lopulta tyttö pudisti päätään.
"E-ei. Säikähdin vain. K-kiitos, kun pelastitte minut" Niki vastasi haltiakieleksi, ja kun hän yritti nousta, jalka putosi alta ja hän kaatui rähmälleen maahan. Nilkka taisi olla murtunut. Ja kehokin alkoi vaatia veroaan. Punapäästä tuntui, että hän kaatuisi sekunnilla millä hyvänsä pimeyteen (tajuttomuuteen). Ja nyt Niki tunsi tuhannet kipu pisteet ympäri kehoaan. Oliko hän haavoittunut näin pahasti juostessaan metsässä?

[Aksutar]

Art (und bruddas)

Arathet katsoi punapäistä naista joka ei selvästikkään ollut elämänsä kunnossa. Tuo vastasi kuin vastasikin heille haltiakielellä, joka sai tilanteen jännityksen raukeamaan. Huomaamattomasti Art huokaisi. Hänestä olisi tuntunut pahalta jättää haavoittunut neito metsään petojen armoille, mutta mikäli tuo olisi ollut ihminen, heidän olisi pitänyt tehdä se. Amod ja Are pysyivät hiljaa ja antoivat veljeksistä viisaimman hoitaa verbaalisen kanssakäymisen. Amod puhui vain voimalla, Are puhui vain kännissä.
Tyttö yritti nousta ylös, mutta kaatui rähmälleen samantien. Artin katse ei värähtänyt vähääkään moisesta maantervehtimisestä, vaikka sisällään tuo poti valtavaa myötätuntoa naista kohtaan.
Neuvonantaja laskeutui ratsailta ja käveli tytön luo.
"Älä huoli, viemme sinut turvaan" Art totesi kyykistyessään tuon puoleen ja sen pahemmin lupia kyselemättä nosti naisen käsivarsilleen ja käveli takaisin ratsunsa luo.
Art nosti tytön hevosensa selkään ja hyppäsi itse samantien istumaan tuon taakse, kietoen toisen käsivartensa tytön ympäri, ettei tuo putoisi. Tämä ei ollut helppo tehtävä huonon tasapainon omaavalle haltialle, mutta Art selviytyi siitä sen pahemmin kompuroimatta.

"Suunnataan sairastuvalle, siellä hän saa tarvitsemansa hoidon" Art totesi veljilleen, jotka tekivät työtä käskettyään, komentaen ratsunsa liikkeelle.
Art teki samoin, pidellen hellästi, mutta varmoin ottein kiinni tytöstä. Neuvonantaja ei vaivautunut kysymään tuon nimeä, ei ainakaan vielä. Turha rasittaa naista sen enempää.

[Princess]

//Muistanko oikein, jos väitän, että päätettiin, Niki kieltäytyvän sairastuvan hoidosta jostain kumman syystä?//

Niki huomasi jännityksen laukeavan heidän välillään ja huokaisi kiitollisena, kun miehet eivät näyttäneet enää siltä, että jättäisivät hänet tänne oman onnensa nojaan. Hän kun ei ollut enää varma, löytäisikö kylän, koska oli juossut melko päättömästi ympäriinsä. Niki ei ollut paljon käynyt metsässä sen jälkeen kun hänet oli silloin löydetty sieltä. Kylän lähistöllä, mutta nyt kun jalat olivat kantaneet kauemmas...

Niki kohottautui käsiensä varaan kaaduttuaan ja parahti äänettömästi. Kauhea kipu valtasi kehon. Hänellä oli typerä ja turvaton olo. Mutta pian se muuttui, kun hän tunsi askeleet maata vasten ja sitten jäkevät käsivarret ympärillään. Punapää kohotti katseensa ja näki miehen, joka oli hänelle puhunut. Punapää tunsi itsensä avuttomaksi, kun mies kantoi häntä, nosti hevosensa selkään ja nousi itsekkin kyytiin. Ja vaikka tilanne oli outo, Niki vaipui omiin ajatuksiinsa ja haave maihin. Oliko mies se pelastava prinssi, josta hän oli unelmoinut?

Kuullessaan miehen sanat, Niki jäykistyi hieman. Sairastupaan? EIH!
Huonot muistot tulvivat tytön mieleen, kun hän oli ollut siellä viimeksi. Puoli alastomana ja vahvat maagit olivat yrittäneet saada hänen muistonsa palaamaan, mutta olivat vain aiheuttaneet painajaisia ja sekavia huutoja.
"Ei..." nuori nainen kuiskasi hiljaa.

[Aksutar]

// yup, näin saadaan peliä pidemmäksi, koska muuten Art vaan droppais neitosi sairastuvalle ja lähtis tiehensä >: //

Art

Vaikka veljet olivat myöntyneet sairastuvalla poikkeamaan, esitti heidän pelastama neito vastalauseensa. Kuiskaten, hennolla äänellä nainen kertoi ettei halunnut sairastuvalle.
"Jätetään hänet sitten tänne" Amod, keskimmäinen veljistä totesi. Tuo ei yhäkään ollut mikään maailmanpelastaja luonne, eikä aikonut tämänkään neidon kohdalla tehdä poikkeusta. Mikäli heidän päättämä apu ei kelvannut, olkoot sitten ilman.
"Emme voi jättää häntä tänne, tiedät sen itsekkin. Viedään hänet sitten linnalle" Arathet totesi, päättäen samalla mielessään vievänsä tytön turvaan omaan asuntoonsa.

Are ja Amod esittivät matkan aikana vastalauseensa tästä toimenpiteestä, mutta Art kumosi jokaisen väitteen ja mielipiteen paremmalla, saaden veljensä lopulta hiljenemään. Ei ollut uutta että kolmikko kinasteli asiasta jos toisesta, joten Art saattoi vain toivoa, ettei moiset keskustelut pahoittaneet neidon mieltä, mikäli tuo vielä oli tajuissaan ja kuulolla.
Matka sujui rauhallisesti ja hiljaisesti. Haltiakylälle päästyään kolmikko lähti omiin suuntiinsa. Amod suuntasi kulkunsa sotilastuvalle, hoitamaan virka-asioitaan. Are puolestaan meni kotiin valmistautumaan tantereelle lähtöön. Art suuntasi kulkunsa suunnitelmien mukaan linnalle. Neuvonantaja nousi hevosensa selästä talleilla, ottaen Nikin käsivarsilleen ja antoi tallipojan hoitaa hevosen.
"pian pääset lepäämään" Art totesi Nikille, samalla kun suuntasi kulkunsa kohti linnaa.

[Princess]

//Okei, en siis muistellut väärin :) //

Niki kyllä kuuli, vaikka taistelikin tajunnan rajamailla. Välillä näkö heikkeni, mutta palasi taas, kuulo reistalili hieman ja tunto, mutta lämmön hän tunsi selkäänsä vasten ja se rauhoitti neitoa. Mies kolmikko kinasteli matkan ajan, kaksi muuta kun olisi halunnut jättää punapään metsään. Nikin silmiin kohosi kyyneleet. Miehet kinastelivat hänen takiaan, koska hän oli kieltäytynyt sairastuvalle menosta. Punapää yritti peittää kyyneleensä ja käänsi katseensa toisaalle, vaikka se teki kipeää (kääntää päätä).

Pian Niki kuuli tutut rauhoittavat äänet, mutat hän ei tunnistanut minne he menivät. Hän kuuli kun kahden muun miehen hevoset lähtivät eri suuntiin ja Niki toivoi, ettei miehet olleet vihoissaan toisilleen, hänen vuokseen. Hän ei haluaisi olla riidan aiheuttajat. Tyttö oli saanut itsensä rauhoitettua, vaikka kipu kehossa saikin tytön irvistämään, jos hevonen pompsahti mukulakivillä ja tärähdys vavisutteli kehoa.
Pian Niki haistoi heinän ja hevosen tuoksun ja huomasi, että he olivat tulleet talleille. Mutta kenen talleille? Niki ei nähnyt enää mitään, mutta tunsi vahvat käsivarret ympärillään ja rauhoittavan äänen.
"K-kiitos" punapää onnistui henkäisemään, ennenkuin hän vajosi uupumuksesta pimentoon.

[Aksutar]

Arathet

Nikin heiveröinen kiitos sai Artin hymyilemään pienesti. Tyttö oli vielä tajuissaan, mikä oli hyvä merkki. Mikäli tuo olisi tajuton, olisi syytä huolestua enemmän. Tämä osoitti ettei Niki ollut sitä heikointa ainesta.
Art suuntasi kulkunsa omalle huoneistolleen, samalla kun kutsui paikalle kuninkaallisia hoitajia, jotka varmasti osaisivat hommansa hyvin ja luottamuksella.
Art asetti Nikin sängylleen makaamaan ja otti muutaman askeleen taaksepäin, antaen tilaa huoneeseen saapuville hoitajille. Hoitajat alkoivat heti toimeen, kyselemättä sen pahemmin mitä oli tapahtunut ja kuka tyttö oli. He olivat luottamuksellisia hoitajia, jotka eivät kyselleet turhia, eivätkä kertoneet näkemäänsä saatika kuulemaansa eteenpäin. Mikäli kertoisivat, lähtisi heiltä pää irti.

Art kävi istumaan kirjoitus pöytänsä ääreen ja jätti Nikin parantamisen hoitajille. Hän ei ollut niissä asioissa kovinkaan haka, joten neuvonantaja vetäytyi suosiolla pois tilanteesta.
Kun hoitajat olivat saaneet työnsä päätökseen, varmistaneet että niki lähtisi toipumaan, poistuivat he paikalta. Art pysytteli yhä kirjoituspöytänsä ääressä, katsellen ulos ikkunasta.

[Princess]

Menetettyään tajuntansa, neito kulki kuin pimeässä eteenpäin. Hän tunsi muutaman lisä töyssyn ja kuuli sanoja ympärillään, mutta ei pystynyt liikahtamaan saatikka sanomaan mitään. Tuntui kuin joku olisi tukkinut suun haisevalla sukalla ja että hänet olisi kahlittu. Pian hän tunsi turvalliset kädet ympärillään ja pehmeän askelluksen. Hän ei enää ollut hevosen kyydissä. Kun punapää tunsi, että häntä laskettiin alaspäin, Nikiä pelotti, että hän tippuisi ja kuolisi. Jotenkin olo oli haavoittuivainen. Mutta hän ei tuntenutkaan kipua tai mitään terävää ja kovaa selkäänsä vasten, hän ei tippunutkaan kalliolta alas maahan vaan jollekkin pehmeälle.
Ja sitten ympärille tuli ääniä, käsiä, jotka koskettelivat häntä. Punapää yritti avuttomasti puolustautua, luullen olevansa taas hiisien hyökkäyksen kohteena. Punapää yritti liikkua, saada sanotuksi jotain. Ei, ei lisää hiisiä!, ajatukset sentään kulkivat, vaikkakin hourailen. Mutta punapää ei saanut sanotuksi mitään, ei saanut edes kohotettua kättään.

Ja yhtä nopeasti kuin äänet ja kädet olivat tulleet häntä kiusaamaan, se loppui. Huoneeseen tuli hiljaista, mutta silti punapää tiesi, että joku oli siellä. Läsnäolo oli rauhoittava ja iki tiesi olevansa turvassa. Hitaasti mutta varmasti neito avasi silmänsä ja näki olevansa jonkun makuuhuoneessa. Hän makasi sänkyllä ja hänen haavansa oli hoidettu, sidottu ja särky ei enää ollut niin paha. Päätä käännettiin vaivalloisesti ja mies hahmo nähtiin työpöydän äärellä. Huulia nuolaistiin, ne olivat kuivat.
"Missä minä olen?" Niki kysyi haltiakielellä ja katsoi miestä, joka hänet oli pelastanut aiemmin.