SUCKER PUNCH || Aksu

[suskari]

jatkoa -> http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=1310&start=90

Kalmankoira, Zara

Kalma kipitti Ednan johdottamana sängylle istumaan jääden siihen odottamaan että tuo tulisi lääke purkin kanssa. Noh, pian tuo tulikin käyden levittämään töhnää palovammojen päälle tasaisesti Kalman hieman irvistäen kivusta. Onneksi se kaikki oli ohi kuitenkin nopeasti ja Edna komensi puolisonsa nukkumaan.. tai lähinnä makaamaan, mutta ottaen ajan huomioon niin nukkumaan. Kalma ei käynnyt vastaan väittämään vaan kävi vammojaan varoen peiton alle selälleen makaamaan kuitenkin nukahtamatta aivan heti..
"Öitä~" Kalma toivotteli ja jäi vielä Ednan nukahtamisen jälkeen oli hereillä jonkin aikaa hiplaten tuon hiuksia, kunnes itsekkin nukahti.

***

Kalman pikku perheessä oli taas kaikki kuten ennekin, Kalma oli saannut näkönsä takaisin kuukauden hieman yli tuskailun jälkeen. Vammat tosin olivat parantuneet jo ajat sitten ja nyt Kalma pehasi Lucan kanssa koira muodossaan lattialla. Ainakin sen aikaa kunnes itse väsähti ja ennen kaikkea huomasi Ednan muuttuen sitten ihmismäisemmäksi. Kalma käveli tuon luokse ja toivotteli huomenet että laski pienen suudelman poskelle kävellen naulakolle ajatuksenaan ensin lähteä taas yksin metsän pohjaa kuluttamaan..
"Haluatko mukaan?" Kalma kysyi Ednalta laittaessa ase vyötään paikoillaan lanteilleen jota täytti tällä hetkellä vain ja ainostaan hänen kahdet veitsensä. Jalkajousi oli joutunut vahingossa Lucan hampaisiin ja vähän hajonnut siinä sivussa, mutta mitäs pienistä kukkarohan korjaamisesta vain kärsisi. Tosin Luca oli viime aikioina käyttäytynyt oudosti.. se oli karannut muutamaan otteeseen omille teillensä tullen kuitenkin aina takaisin. Mutta takaisin asiaan.
"En viitsi aina sinua tänne jättää pyörimään... lisäksi aikani täällä taitaa muutenkin jo vähentyä." Kalma hymähti surkuhuvittuneesti viimeiselle kommentille. Hänen olisi jossakin välissä pakko lähteä kentälle.


Zara.. tuo oli lähtenyt hetkeksi aikaa pois taistelu kentältä luvan kanssa, kiitos tästä vain kovasti sille ette suuri kokoinen naaras oli kantava ja tulisi synnyttmään lähi viikkojen aikana. Zaran johtajan paikkaa oli jäännyt pitämään suuri kokoinen uros joten naaraan laumalla ei pitäisi mitään hätää kentällä olla ja Zara oli ottanut mukaansa kaksi nuorempaa naarasta turvakseen. Johtaja naaras ei kuitenkaan ollut parhaimillaan liikkumisen suhteen näin paksuna.
"Kiitos Darius kun tulit mukaan Darius.. vaikkei olisi tarvinnut." Zara hymähti vilkasten vieressään kävelemään musta tukkaiseen haltiaan joka syystä tai toisesta oli tullut naaraan mukaan.

[Aksutar]

Edna, Darius

Kului jonkinaikaa, ennen kuin Kalma oli jälleen täydessä terässään. Edna nautti saadessaan leikkiä sairaanhoitajaa, mutta pian sekin lysti loppui. Edna oli salaa toivonut Kalman tilanteen jatkuvan vielä pitkään, ettei tuon tarvisi lähteä kentälle. Mutta kuten kaikki typerät toiveet, ei tämäkään toteutunut.
Jälleen kerran Edna oli herättyään jäänyt vielä loikoilemaan sängylle. Kalmaa ei näkynyt, joten tuo oli varmaankin herännyt jo aikaisemmin. Hetken märehdittyään Edna kuitenkin nousi ylös, puki päälleen ja suuntasi kulkunsa kohti keittiötä. Kalma oli koira muodossaan peuhaamassa Lucan kanssa, mutta nähdessään Ednan tuo vaihtoi olomuotonsa humanoidiksi ja käveli kumpaninsa luokse, toivotellen huomenet ja suoden pienen poskisuudelman. Huomenet toivotettuaan Kalma käveli naulakolle, tehden lähtöä jonnekkin. Edna ehti jo mutristaa huuliaan, mutta mutru muuttui hymyksi Kalman kysyessä haluaisiko Edna kenties mukaan.
"Ai Haluaisinko?!" Edna totesi ja käveli naulakolle, heittäen ylleen oman takkinsa.
Kalma huomautti myös siitä tosiasiasta, ettei varmasti tulisi enää kauaa kylässä oleilemaan. Edna naurahti surkuhuvittuneesti, samalla kun taputti Kalmaa selkään.
"Parempi olla miettimättä sitä nyt... Vietetään mukava yö murehtimatta tulevaa" Edna totesi, jonka jälkeen nappasi Kalmaa kädestä ja lähti kävelemään uloskäyntiä kohti.



Darius oli lähtenyt viimeiselle kävelylle Zaran kanssa vielä ennen tantereelle lähtöä. Sinisen kuiskauksen kenraali ei näyttänyt kivikasvoillaan minkäänlaista huolta siitä, mitä tantereella tulisi tapahtumaan.
Mukaansa Darius oli ottanut uskollisen ratsunsa, jonka selässä tuo pysyi helposti Zaran ja tuon suojelijoiden vauhdissa. Kovin raskaasti eliittikenraali ei ollut varustautunut, sillä olihan tuolla mukanaan muutama verenhimoinen peto.
Zara kiittelikin Dariusta saapumisesta. Haltia hymähti tuon sanoille, kääntäen haukankatseensa nelijalkaiseen toveriinsa.
"Ilo oli minun puolellani" Darius totesi "Tekee hyvää rauhoittua hyvässä seurassa ennen tantereelle lähtöä"

[suskari]

Kalmankoira, Zara

Edna innostuikin ulos pääsemisestä ihan silmin nähtävästi eikä Kalma voinnut olla pienesti naurahtamatta tyttöystävälleen. Tuo oli hassu.. Ihan kuin Luca joka pääsisi ulos.. josta puheen ollen tuo yritti kinkeä mukaan mutta Kalma käski tuota odottamaan, josta koira taisi suuttua ja mulkkaisten isäntänsä päälle jolkotti keskelle olohuonetta makaamaan selkä kaksikkoa kohden. Kalma naurahti.
"Totta." Kalma tuumasi Ednan sanoihin pörröttäen hieman tuon hiuksia, josta sitten vaimo repikin miehensä mukaansa ja josta he lähtivät ulos kaupungille. Kalma pysähtyi hetkeksi aikaa miettien minne haluaisi mennä kaupungilla... mutta toisaalta taas kaupunki oli jo kolutti ja alkoi käydä tylsäksi, joten aavekoira otti suunnakseen kaupungin portit.

"Alan kyllästymään tähän homeiseen kaupunkiin joten mennään vaiheetksi metsän puolelle... olkootkin sota tai 1 000 haltiaa vastassa." Kalma tuumasi melko näreisen kuuloisesti. Hän kuolisi tänne silkkaan tylsyyteen ja ihmisten paljauteen jos ei pääsisi välillä pois. Siispä Kalma suuntasi metsän pimeyteen luoden Ednan tietä valaisemaan pikkuisen sähköpallukan jonka kanssa oli tosin omat pikku vaikeutensa kun se sammui muutaman kerran keskenkaiken. Hän tarvitsisi opettajan tähän... ja Black ei suostuisi ikinä. Ei kivaa.


"Luulisi että hyvä seura sinulle löytyisi omiesi luonta, eikä minun kaltaiseni elukan- kuten te kaksijalkaiset tuppaatte sanomaan." Zara tarkoitti tietenkin haltioita jotka joskus olivat olleet heidän vihollisiaan, mutta nykyään he olivat ystäviä keskenään ja Zara oli asiasta iloinen. Vaikka sisimmässään pelkäsikin haltioiden vain huijaavan sodan ajan ja kun se olisi ohi nuo kävisit taas metsästämään heitä sukupuuton partaalle. Tosin eihän noilla olisi mitään syytä siihen.
"Miksi ylipäätänsä lähdit?" Zara lisäsi vielä vilkasten Dariuksen suuntaan kysyvästi käärmemäinen pää hieman kallellaan. Yksi Zaran alaisista päästi varoitus äänen kurkustaan mikä oli kimakka nopea napsahdus ääni, mutta tuskin ihmis korvalla kuuluva ääni. Zara käänsi päänsä laumalaisensa suuntaan ja kysyi heidän omalla kielellään mikä oli saaden vastauksen jonka jälkeen tuo nuori naaras lähtikin katsomaan mitä olisi vastassa. Jos se olisi vain karhu tai muu eläin ne kyllä väistivät melko hyvin käärme hirviön tieltä elleivät hengestään haluaisi päästä.
"Odotetaan tässä.. hän kyllä ilmoittaa jos tarvitsee apuamme." Zara sanoi Dariukselle ettei tuo lähtisi nuoren naaraan perään pomppimaan. Hevosen ääni säikyttäisi matkalaiset hetkessä pois... ellei tämä kaakki osannut hiipiä.

Kalma oli innostunut kertomaan vaimollensa hieman tarinoitaan menneisyydestään, siis lähinnä niitä pieniä "sankari" tarinoita ja oli siinä samalla unohtanut kokonaan valvoa ympäristö asteillansa jolloin ei huomannut laisinkaan lähestyvää uhkaa joka lähestyi hiljaa puiden lomasta. Naaras joka oli mennyt tarkistamaan tilannetta oli löytänyt kaksi ihmistä ja oli ajatellut selviävänsä noista yksinkin lähestyen hiljaa matalana kaksikkoa... kunnes hyökkäsi naaras puolisen ihmisen takaa myrkky hampaat ojossa iskeäkseen ne tuon lihaan josta seuraisi hidas kuolema ilman nopeaa ensiapua ja vasta-ainetta. Kalma huomasi tilanteen ja tarrasi nopeasti Ednan kädestä kiinni ja teleporttaisi heidät hieman kauemmas tuota otuksesta.
"Mikä hitto....!?" Kalma pihahti tajutessaan minkä hampaista oli Ednan pelastanut, hän ei ollut koskaan nähnyt tuollaista otusta. Kalma asettui Ednan eteen puolustamaan tuota ja veti veitsensä esille.
"HEI! Liskon naama, tule tänne!!" Kalma yllytti otusta jolloin tuo nousi takajaloillensa ja hyökkäyksen sijaan päästi suustaan nopeita kimeitä napsutus ääniä jotka sattuivat korvissa. Kalma peitti toisen korvansa irvistäen hieman. Naaras laskeutui ja lähti kaksihaarainen kieli lipoen kiertämään kaksikkoa varmistaen näin etteivät nuo pakenisi.. Näistä voisi saada vankeja tai päivällisiä, miten vain~
Zara säpsähti ääntä ja lähti heti hieman hitaamman puoleisesti juoksemaan paikan päälle.

[Aksutar]

Edna, Darius

Päästyään pihalle kaksikko suuntasi kohti metsää Kalman toiveesta. Edna ei naiiviuttaan osannut edes ajatella sodan aiheuttamia vaaroja metsässä, vaan luotti täysin siihen että Kalma tiesi mitä teki. Joten sen suuremmitta mukinoitta Edna nyökkäsi Kalman sanoille ja lähti tuon johdatuksella kävelemään kohti metsää.


Darius hymähti jälleen Zaran sanoille.
"En ole kuten muut" Kenraali huomautti, jättäen asian sitten sikseen. Hän ei pitänyt itseään samanlaisena mitä muut haltiat. Erosihan hän noista pienesti niin fyysisesti kuin henkisestikkin.
Zaran alaisen päästellessä korkeita ääniä Darius vilkaisi tuota kysyvästi. Pian tuo naaras lähti pois joukosta. Darius siirsi kysyvän katseensa poistuvasta naaraasta Zaraan, joka ilmoitti heidän odottelevan tässä. Ei tarvinut olla einstein tajutakseen, että naaras meni tarkistamaan lähistöltä kuulleen tai aistineen liikkujan aikeet.
Joten Darius nyökkäsi Zaralle, jääden odottelemaan että jotain tapahtuisi.

Vastoin normaalia pukeutumistyyliään, Edna oli jostain syystä pukenut ylleen mekon. Nyt vasta tyttö älysi sen olleen huono idea, metsässä tarpoessa hameen helma tuppasi likaantumaan ja keräämään painoa kastuessaan. Kuitenkin lähestyvä kesä sai tytön haluamaan pukeutua naisekkaammin, joten Edna sai vaan kirota itseään tästä tempauksesta.
Edna kuunteli innoissaan ja tarkkaavaisesti Kalman tarinoita menneestä. Harvemmin herra innostui menneisyydestään mitään puhumaan, joten moiset avautumiset olivat harvinaista herkkua. Tarinointia kuunnellessaan Edna ei tullut edes ajatelleeksi seurata selustaa, eikä näin ollu tietoinen lähestyävstä vaarasta.. ennen kuin se iski. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei Edna älynnyt mitä oli tapahtunut, ennen kuin Kalma oli teleportannut heidät kauemmaksi turvaan ja uhosi jo hyökänneelle olennolle.
Kuten Kalma, ei Ednakaan ollut tietoinen mikä tuo nelijalkainen hirviö oli. Kalman uhoamisista huolimatta, olento ei hyökännyt uudestaan, vaan päästi muutaman äännähdyksen, jonka jälkeen se lähti kiertämään kehää.
"lieneekö se lauma eläin..." Edna totesi näyttäen astetta järkyttyneemmälltä yllättävästä hyökkäyksestä. Vaikka hölmö olikin, Tiesi Edna sen verran eläinten käyttäytymisestä. Kyseisen hirviön käyttäytyminen muistutti suuresti laumaeläinten kutsuhuuto-vartijointi taktiikkaa..

Darius vilkaisi Zaraa tuon lähtiessä juoksemaan äskettäin poistuneen naaraan suuntaan. Haltian kasvoille levisi hymy, jonka seurauksena tummatukkainen komensi ratsunsa liikkeelle Zaran perään.
Ei aikaakaan kun he saapuivat paikalle ja se mitä he löysivät, sai Dariuksen hymyilemään sadistisen iloisesti.
"En halua heille nopeaa kuolemaa" Darius huomautti Zaralle "Heidän pitää kärsiä.. miehen varsinkin. Lienee paras ottaa heidät vangiksi, mikäli mahdollista".
Noiden sanojen jälkeen Darius nosti katseensa Zarasta Kalmaan, hymyillen jälleen ärsyttävän tyynellä tavalla.
"Sinä se et osaa pysyä poissa tieltäni, Kalma" Darius aloitti, vaihtaen kielen haltiakielestä yleiskieleksi "Ja olet näemmä tuonut neitosikin tällä kertaa vaaraan".

Edna oli jähmettynyt paikoilleen huomatessaan otusten määrän lisääntyvän. Lisäksi metsästä oli saapunut erittäin tuttu, ärsyttävä kasvo. Edna ei haltia kieltä osannut paljoa, mutta ymmärsi kenraalin puheista sanat kuolema ja kärsiä. Se ei piristänyt mustalaisen mieltä yhtään.

[suskari]

Kalmankoira, Zara

"Parasta ettei olisi." Kalma naurahti hieman hemostuneesti Ednan huomautukseen siintä että tämä otus olisi laumaeläin, joka taisi pitää melko hyvin paikkaansa. Pian paikalle tuliki tuon laji kumppaneita joista yksi oli huomattavsti muita isompi.. ja pulskempi. Mutta mukana tuli myös jotakin minkä aavekoira olisi voinnut jättää mieluusti poissa laskuista.
"...Sinä!" Kalma ärähti nähdessään Dariuksen ja muuttui huomattavasti hermostuneemmaksi, ei etteikö olisi ollut sitä jo kolmen besta serpenssinkin piirrittäessä... mutta Darius oli jo useaan otteeseen näyttänyt taitonsa aavekoiralle ja onnistunut vahingoittamaan pahastikkin, että kerran tappamaankin.

Zara käänsi päänsä Dariuksen suuntaan hyvin kysyvästin tuon sanoessa ettei näitä saisi tappaa nopeasti ja parhaimillaan ottaa vangiksi jos sunkin mahdollista.
"Kuten haluat." Zara sitten myöntyi kenraalille vaikka oli hieman ihmeissään tuon päätöksestä kaksikon suhteen. Ilmeisesti oli jotakin henkilökohtaista.
"Muistutan kuitenkin että olen kantava enkä parhaimmassa terässä tällä hetkellä.. tosin eiköhän alaiseni kykene nuo hoitamaan." Zara virnisti lopun hyvin kieristi katsellen kaksikkoa päästä varpaisiin.

Kalma taas antoi Ednalle toisen veitsistään jotta tuo voisi puolustaa itseään jollakin jos oikein pahaksi menee.
"Sinä se tilläni olet, joten lähde lisko ystäviesi kanssa kalppinaan siintä ja jätä meidät viettämään iltaa rauhassa." Kalma murahti hampaiden välistä haltialle jolle Zara hymähti kevyesti.
"Suupaltti näköjään.." Naaras tuumasi yleiskielellä ja sai osakseen Kalmalta vihaisen mulkkauksen.
"Turpa kiinni läski!" Kalma parahti naaraalle ja sa vuorostaan vihaisen mulkkauksen naaraalta joka nyökkäsi alaisilleen jotka lähtivät lähestymään uhkaavasti kaksikkoa.
Kalma puristi veistään kädessään koittaen pitää Ednaa turvallisella puolella käärme hirviöiden kierrellessä kaksikon ympärillä, kunnes nuo sitten hyökkäsivät. Kalma tönäsi Ednan pois taistelu tilanteesta saaden juuri ja juuri torjuttua pitkät terävät kynnet edestään.. selkäpuoli sai puolestaan kärsiä pitkien kynsien repiessä takin ja selkä lihakset auki. Kalma pihahti kivusta mutta virnuili silti. Ei tuo auttaisi häntä vastaan.. ja Darius tietäisi sen.

Zara taas päätti koittaa napata vahinko altista naista häntänsä tiukkaan otteeseen vangiksi.. voisi mieskin tulla kiltimmin mukaan.

[Aksutar]

Edna, Darius

Darius ei voinut olla hymähtämättä huvittuneesti Kalman tajutessa kuka käärmehirviöiden seurassa liikkui. Oli aina yhtä ihanaa nähdä tuon mahdollinen yllättyneisyys tai viha. Mikään ei saanut Dariusta iloisemmalle tuulelle kuin toisen olennon ylitsevuotava viha ja inho häntä kohtaan.
Edna vilkaisi Kalmaa kysyvän pelästyneesti aavekoiran tuupatessa seuralaiselleen aseen. Kyllä Edna sitä osasi käyttää, mutta ei varmastikkaan näitä petoja vastaan! Lisäksi tilanne oli niin arvaamaton ja yllättävä, että Edna varmasti tulisi vain sohimaan edestakaisin veitsellä.
"älä huoli, nämä eivät ole vaikeita vangittavia..." Darius totesi virnuillen Zaralle, joka huomautti raskaudestaan. Kukaan ei halunnut Zaralle tapahtuvan mitään pahaa ja mikäli Kalma jotain yrittäisi tuolle tehdä, varmistaisi kaksi muuta käärmepetoa, sekä Darius, ettei Zara saisi pienintäkään naarmua.

Zara ja Kalma vaihtoivat vielä pari sanaa, ennen kuin Zara sai tarpeekseen Kalman mussutuksesta ja komensi alaisensa hyökkäämään. Otusten hyökätessä Kalma työnsi Ednan pois itse taistelusta. Edna otti pari horjuvaa askelta taakseppäin sanomatta mitään, mutta ei voinut olla kiljaisematta petojen hyökätessä Kalman kimppuun.
Mitään muuta naisellisen reaktion lisäksi Edna ei ehtinyt tehdä kun tunsi jonkin suuren ja voimakkaan kietoutuvan ympärilleen. Suurin käärmepedoista oli napannut mustalaistytön häntänsä puristukseen. Tällä kertaa Edna ei jäänyt toimettomaksi, vaan iski käsiinsä saamansa veitsen käärmepedon häntään, niin että tuo päästi irti.
Mitään syvää saatika vakavaa vahinkoa Edna ei saanut voimillaan aikaan, mutta teki se varmasti kipeää.

Edna otti pari haparoivaa askelta kauemmas, törmäten Dariukseen joka oli laskeutunut alas ratsailta. Tyttö yritti tuotakin huitaista veitsellä, mutta haltia oli nopeampi tyttöä, pysäyttäen Ednan hyökkäyksen ottamalla tuota ranteesta kiinni. Tilanteen tasalle päässyt mustalainen ei kuitenkaan jäänyt taaskaan avuttomana seisomaan, vaan sylkäisi vasten haltian kasvoja, iski kantapäänsä tuon varpaisiin ja pääsi irti miehen otteesta.
Darius kirosi ääneen tytön tempausta, mutta nosti kasvoilleen sitten ilkeän virneensä.
"Alan pitämään tuosta temperamentista" Darius totesi Zaralle, katsellen perääntyvää mustalaista ja vilkaisi sitten Kalmaan joka piti seuraa kahdelle muulle käärmepedolle.
"Oletko kunnossa? Mikäli suot, menen auttamaan alaisiasi tuon friikin kaatamisessa... vahdi sinä ettei tyttö luiki pakoon. Aseeton ihminen tuskin on vaaraksi sinulle" Noiden sanojen jälkeen Darius veti esiin keihäänsä, alkaen pyöritellä sitä turhankin iloisesti lähestyessään Kalmaa, aikoen ottaa osaa tähän epäreiluun leikkiin käärmepetojen ja aavekoiran kanssa.

[suskari]

Kalmankoira, Zara

Zara sähähti käärmemäisesti kivusta naisen iskiessä veitsen hännän suomuisen ihon läpi joutuen päästämään otteensa saaliistan irti. Onneksi Darius päätti puuttua asiaan vaikka saikin hieman nenillensä naiselta. Siltikin naaras naurahti kolkosti tytölle ja ylipäätänsä kaksikon tilanteelle. Nuo olivat jo hävinneet ajat sitten..
"noh, noh hurmuri~" Zara laski haltialle hieman leikkiä tuon sanoista hymyillen pienesti, vaikka häntä nalkuttikin kipuaan, mutta ei se vakavaa ole.
"En kaadu naarmuista.. ja mene vain." Zara vastasi Dariukselle siirtäen uhkaavasti katseensa Ednaan joka lievästi sanottuna oli täysin puolustuskyvytön käärmehirviötä vastaan. Se tieto sai naaraan hymyilemään pienesti mustan kielen lipoessa ilmaa ja lähestymään Ednaa uhkaavasti, mutta hitaasti. Zara hyökkäsi ja löi etujalallaan helposti Ednan maahan, mutta varoi käyttämästä liikaa voimaa ettei rikkoisi luita tai aiheuttaisi sisäisiä vammoja korkeintaan muutama naarmu saattaisi tulla. Saatuaan Ednan maahan Zara kävi makaamaan hyvinkin mukavasti ja asetti etujalkansa mukavasti Ednan päälle ettei tuo karkaisi.
"Ihan vain itsesi takia." Zara tuumasi Ednalle jääden seuraamaan tuon miehen epätoivoista taistelua.

Kalma sai iskuja toisensa perään ja välillä lensi pitkin metsän pintaa hännällä heitettynä, mutta silti aavekoira nousi aina vain ylös vaikka tuolla alkoi pikkuhiljaa kunto pettämään.. Eikä asiaa auttanut se että hän oli laiskotellut kuukauden sokeana Ednan hoivissa.. Ednasta puheenollen, Kalma ehti näkemään rakkaansa joutuvan pulaan ja parkasi tuota nimeltä pystymättä tekemään mitään kun lensi taas maahan käärmehirviöiden toimesta.
"..hitto.." Kalma mutisi ja nousi jälleen vaatteet riekaleina seisomaan huomaten Dariuksen puuttuvan peliin. Kalma sihahti ärtyneesti.
"Mokoma raukka... etö yksin uskalla tulla?" Kalma murahti tuolle pyyhkäisten mutaa pois toiselta poskeltaan.

[Aksutar]

Edna, Darius

Zara totesi pärjäävänsä ihmistä vastaan, jonka jälkeen Darius jättikin kaksikon hoitamaan välejään keskenään.
Edna ei ollut yhtään mielissään kaksikon ratkaisusta ja siirsikin pelon ja vihan sekaisen katseensa lähestyvään käärmepetoon. Ennen kuin Edna ehti reagoida sen paremmin, oli käärmepeto hyökännyt ja lyönyt tytön maahan. Ilma karkasi Ednan keuhkoista, tuon parkaistessa pienestä kivusta sekä säikähdyksestä. Saatuaan ajatuksensa kasaan, tajusi tyttö ettei hän ollut lähdössä enää minnekkään. Käärmepeto pisti makuulleen, pitäen tytön vasten maata paikoillaan. Siinä oli ja pysyisi.
Kylmä maa vasten selkää, Edna sätki ja potki Zaraa minkä kerkesi, langettaen tuolle samalla yhden jos toisenkin mustalaiskirouksen niskaan, kiroillen samalla äänekkäästi.

Darius virnisti Kalman sanoille.
"Eiköhän se ole jo todettu että pärjään sinua vastaan yksinkin" Darius totesi hymyillen "Joten minulla ei ole syytä ottaa uusintaottelua kanssasi".
Darius lopetti keihäänsä pyörittämisen ja iski sen maahan, hymyillen vahingoniloisesti Kalmalle.
"Sinulla on kaksi vaihtoehtoa" Darius aloitti tajuttuaan Zaran jo hoitaneen osuutensa kuin leikiten "Voit joko taistella ja kuunnella samalla kun ystäväni musertaa seuralaisesi pikkuhiljaa alleen, tehden tuon viimeisistä hetkistä tuskalliset.. Tai sitten antaudut, jälleen kerran. Valinta on sinun".
"LYÖ SILTÄ PÄÄ IRTI!" Edna huusi Dariuksen perään, sivuuttaen tuon puheet tuskallisesta kuolemasta täysin. Tyttö oli nyt niin vihainen, ettei tuo ajatellut oikeastaan mitään muuta kuin Dariuksen satuttamista tavalla tai toisella.
"Ihailtavaa uhrautuvaisuutta" Darius totesi Ednan typerän huudahduksen jälkeen "Lieneekö Kalmalla moista uhrautuvaisuutta kumpaniaan kohtaan?"

[suskari]

Kalmankoira, Zara

Zara ei välittänyt tuon taivaallista Ednan uhoamisesta saati sitten tuon heiveröisistä potkuista jotka eivät oikeastaan tuntuneet missään Zaran paksua suomupintaa vasten. Naaras vain makasi hiljaa hännän taputtaen hiljaa maata kärsimättömän oloisesti. Vielä uros niin sitten kenraalin pikku leikki saisi päätöksen ja nuo päätyisivät haltioiden huviksi.. ellei Darius päättäisi tässä tehdä noista selvää.

"Se ei todista yhtään mitään." Kalma sihahti Dariuksen sanoille ärtneesti puuskuttaen hieman katsoen kuinka tuo iski keihäänsä maahan ja alkoi latelemaan jälleen kerran uhkauksiaan hänelle. Kalma kuitenkin naurahti pienesti.
"Ja minä kun luulin olevani sinulle vain roska joka pitäää hävittää hetki kun näkee..." Kalma katsahti huolissaan Ednan suuntaan kun Zara vain hienoisena esimerkkinä alkoi painamaan Ednaa tiukemmin maata vasten.
"En taida olla.." Kalma tuhahti Dariukselle ja heitti aseensa tuon jalkoihin ja oli sanomassa Ednalle anteeksi kun toinen naaraista kietoi häntänsä Kalman jalkojen ympäri ja iski tuon pää edeltä puun runkoa vasten.. Kalma oli hetkessä tajuton ja näin helppo kuljetettava.

Zara virnisti alaisensa toiminpiteelle ja avasi suunsa: "Teemmkö saman nartulle?"

[Aksutar]

Edna, Darius

"Olet roska, minkä hävittämisestä pitää nauttia" Darius totesi Kalman sanoihin virnuillen itsekseen.
Edna älähti Zaran painaessa massiivista tassuaan tiukemmin häntä vasten. Moinen liiskaantuminen oli viimeinen asia mitä Edna toivoi tällä hetkellä.
Darius virnisti jälleen voitonriemuisena Kalman laskiessa aseensa. Edna oli huutamassa Kalmalle jotain, mutta lause karkasi huulien välistä vain huudahduksena, käärmepedon viskaistessa Kalman päin puuta, jonka jälkeen aavekoira katselikin sitten tähtiä.
Darius hymähti itsekseen, samalla kun käveli Kalman luokse. Zaran kysymys sai Dariuksen vilkaisemaan paksuna olevaa käärmepetoa ja tyttöä, joka oli hetkellisesti jähmettynyt paikoilleen.
"En usko että on tarve" Darius totesi lopulta, vetäessään vyöltä esiin narun. Naru ei ollut kovin paksu, eikä näyttänyt kovin vahvalta, mutta haltiatekoinen köysi pystyi pitämään jopa kyntöhärän paikoillaan. Köydellä Darius sitoi Kalman kädet tuon selän taa, jottei tuo herättyään pystyisi pahempaa tuhoa tekemään.

Edna katseli ja kuunteli otusten ja haltian välistä keskustelua, kunnes havahtui tilanteeseen Dariuksen sitoessa Kalmaa.
"Senkin pelkurit!" Edna parkaisi jatkaessaan Zaran potkimista. Darius nosti Kalman toisen mukanaolleen käärmepedon selkään, jonka jälkeen tuo käveli Zaran ja Ednan luo.
"Vaikka onkin hurjan näköinen, niin silti tällä olennolla on tunteet" Darius tokaisi tapauttaen Zaraa hellästi päälaelle "Joten sinuna pitäisin suuni tukossa, ennen kuin suututat ystäväni kunnolla".
Edna mulkoili vihaisena Zaraa sekä Dariusta, kunnes tuhahti äänekkäästi ja siirsi katseensa muualle. Tytön pääkoppaan iskostui se todellisuus, ettei hänestä ollut heille vastusta.. Eikä hän pakoonkaan voinut pötkiä, jos olisi päässyt. Ei hän voinut jättää Kalmaa heidän armoilleen yksin.

"hyvä" Darius totesi lopulta hymyillen Ednan hiljennettyä ja pyysi Zaraa irroittamaan otteensa mustalaisesta.
Zaran päästettyä irti Edna oli jo nousemassa ja luikkimassa kauemmaksi, mutta Darius nappasi tytön ranteesta kiinni ja raahasi tuon ratsulleen, nostaen mustalaisen satulaan ja nousi itse istumaan tuon taakse.
"mennään, parempi poistua paikalta ennen kuin saavat apujoukkoja" Darius totesi. Apujoukot sinänsä eivät olisi haitanneet, mutta Darius ei halunnut ottaa riskejä raskaana olevan Zaran suhteen.
Edna tyytyi tällä kertaa osaansa, mutisten itsekseen ties mitä kirouksia, samalla kun mökötti ratsun selässä ja pysytteli mahdollisimman etäällä takana istuvasta haltiasta.

//Suski editoi: http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=1403&start=0 jatkuu