Kirjoittaja Niehku » 06 Maalis 2012, 20:14
Lucanya Vendethiel
Myös neito katseli miehen hyvin suklaisia silmiä. No, eihän katsekontaktilta voinut välttyäkään, ainakaan kun Will oli sitä paitsi ilo silmälle. Miehen katse tuntui porautuvan hyvin syvälle Lucanyan omiin, joka teki siitä herkästä hetkestä ainutlaatuisen. Odotettuaan hetken jotain tapahtuvankin, avautui William omalla suloisella tavallaan. Luca säteili kuullessaan noita kauniita sanoja. Hän ei ollut moksiskaan, että mies myönsi kielteisin suhtautumisensa haltioihin, ennen häntä. Suhteessa kummankin piti olla rehellinen, eihän siitä mitään muuten tulisikaan. Ja edelleenkin; eiväthän kaikki voineet pitää kaikista. Ainakaan jos asialla olisi ikävä tausta. Blondi pysyi paikoillaan hiljaa ja antoi toisen lempeillä. Suukon jälkeisen lauseen kuultuaan haltian sydän alkoi takoa tiheämpään. Se ei ollut normaalia häneltä, harvoin tuo nimittäin punastui tai olisi niin jännittynyt ja onnessaan, että myös sydänkin alkaisi reagoida. Se oli hyvä merkki haltialle, sillä jännittyneenä hän tunsi olevansa oikeasti rakastunut. Luca mietti sitten, että oliko mies sanonut kaikille edellisille tyttöystävilleen samoin kuin nytkin. Oliko tuo oikeasti tosissaan, vaikka siltä kyllä kuulosti. Ja ennen kuin haltia ehti mitään sanoakaan, veti William tuon ihanaan suudelmaan, joka ikään kuin vahvisti tuon sanomaa.
Melkeinhän tässä jo vauhtiin päästiin, mutta tunnelma laski lehmän hännän lailla taustalla kuuluneen köhäisyn jälkeen. Haltia säpsähti ja tunsi jonkinlaista nolostuneisuutta. Blondille vieras mies oli käskenyt Willin mennä jonkinlaiseen palaveriin. Nainen nyökkää harmissaan toiselle ja lähtee tämän mukaan takaisin sisälle.
"Ei se haittaa, ymmärrän kyllä." Luca sanoi toiselle hämmästyneen iloisena, mutta tuo osasi kätkeä taitavasti kaikki ikävät tunteensa. Hänen sydäntään lämmitti miehen ollessa oikeasti harmissaan.
Pikaisen suukon jälkeen haltia lähti palvelustytön perään kohti makuukammaria. Blondi kiitti tyttöä, vaikkei kai niin ollut tapana aatelisten kartanossa, mutta se oli haltian tapa ja tuli automaattisesti.
Hän astui huoneseen, jossa ei ollut minkäänlaista valoa, lukuunottamatta kuun loistetta ikkunasta. Neito ei sen vuoksi nähnyt syytä lisätä valoisuutta, kyllähän tuossa näki vaihtaa vaatteet ja sängyn erotti. Ja myös Lucalla oli haltiana hieman parempi näkö tavalliseen verrattuna. Mutta siinä valomäärässä Luca ei ollut kuitenkaan tajunnut, että huone oli vieraskammariksi suhteellisen hulppea kaikin puolin. Niimpä neito alkoi riisua kaunista mekkoaan ja viikkasi sen sitten nätisti kasaan. Tilalle tuo vaihtoi lyhyen yömekon, joka ylsi puolireiteen ja oli hihaton. Ennen kuin tuo ehti käpertyä peiton alle, ovi aukesi ja sieltä taapersi sisälle William. Ilman paitaa. Jos keikari olisi hetkeäkin aikaisemmin tullut, olisi tuo nähnyt Lucan alusvaatteisillaan. Kaikenlaiset ajatukset valtasivat haltian pään, mitä tästä pitäisi ajatella?
"William, mitä sinä täällä teet?" nainen kysäisi tyynesti, kun ei muutakaan keksinyt. Toisaalta hän oli iloinen, että toinen oli tullut, mutta toisaalta taas ei, riippuu mitä tällä oli oikein mielessä. Suloistahan se olisi, jos Will haluaisi vain tulla nukkumaan rakkaansa viereen, sen pervompia ajatuksia ajattelematta. Jännä asia tässä vain oli se, ettei mies ollut maininnut tuosta aikaisemmin. Eikä Lucanya voinut olla vilkaisematta Williamin paljasta, lihaksikasta yläkehoa kaikesta huolimatta.
//Hihihihi >:D :3//