//Kiirestä puheen ollen; heipä hei pitkästä aikaa!:) Kyllä on ollu kiirettä koko hiton loman mutta kyllä joulu olikin mukava:3 Ulkona sataa nytkin lunta ja on niin sievää<3//
William Thann, Elizabeth Thann
Lucanyasta näki että tämä oli kätevä käsistään, reipas puuhailemaan ja muutenkin lahjakas. Haltian kehuessa Elizabethin mekkoa, neito punastui hieman ja huiskutti kädellään väheksyvästi. Vaikka, olihan mekko kaunis.
Lucanya paneutui aika syvästi Elizabethin kommenttiin hänen vanhemmistaan ja näytti aidosti huolestuneelta, tai ehkä hätääntyneeltä, joten Ellie kiirehti selittämään: "Eivät he vain ole sellaisia ihmisiä! Vanhempani osallistuvat joka vuosi tiettyyn yläluokan juhliin joissa he tekevät kaikkiin aina hyvän vaikutuksen ja säilyttävät hyvän maineensa, mutta sellainen esittämminen taitaa ottaa voimille, koska he eivät sitten piittää vähemmän tärkeistä juhlista laisinkaan." Vasta koko selityksensä jälkeen Elizabeth huomasi puhuneensa sen verran pötköön, ettei ollut muistanut hengittää kovin syvään joten nyt huokaisee ensin kaiken ilman keuhkoistaan ja sitten vetää ne ihan pullolleen ilmaa.
William ratsasti maatienhiekka pöllyten hänen jälkeensä Thannien koristeellisen kartanon pihaan, jossa palvelija otti hevosen nuoremmalta isännältään auliaasti vastaan ja Will kiiruhti sisälle. Mies aukoi melko raskaan ulko-oven ja alkoi astelemaan käytävällä jossa ei näkynyt muita joten hänen saappaidensa askeleet kaikuivat yksinäisinä suuren käytävän seinillä. Will huhuili ensin Lucaa, sitten vuorostaan siskoaan.
Alhaalla tytöt olivat valmiina ja Ellie vielä katseli paikkoja, varmistaakseen että kaikki todella oli valmiina huomisiin juhliin. Kun neidot sitten raottivat ovea, joka johti ulos kellarikerroksesta, kuului tuttua aatelismiehen huhuilua. "Will palasi", Elizabeth ajatteli ääneen kun lähti kiipeämään portaita vikkelämmin hänelle se oli helpompaa kuin Lucalle, jolla ressukalla oli mekko, joten Elizabeth huomioi kuitenkin uutta ystäväänsä ja kulkee sen verran "hitaasti", että toinen pysyisi tahdissa eikä kaatuisi rähmälleen.
Oh I'll forever and ever remember those eyes~
Valvoja: Crimson
Kirjoittaja Niehku » 26 Tammi 2012, 18:31
//Joo joulu meni ihan hyvin :3 Tulihan tuota lunta lisää tännekkin :D//
Lucanya Vendethiel
"Vai sillä tavalla. No, ymmärtäähän sen kun on vähän iäkkäämpää väkeä kuin me. Hyvä kun kuitenkin antavat teidän järjestää tällaisia erilaisia kemuja." Luca tokaisi sitten vähän helpottuneenakin. Pitihän sitä totta kai pitää huolta maineestaan ylhäissuvussa. Eikä sitä tietenkään pitänyt ketään pakottaa mihinkään. Jos ei tykännyt vähän riehakkaammasta menosta, niin eipä se mitään. Varmaan neidosta tulisi itse samanlainen vanhana.
Haltia puristi pukuaan kaksin käsin rintalastaansa vasten, kuin se olisi jokin aarre. No, olihan se toisella tavalla ajateltuna hyvinkin arvokas aarre. Nyt kaikki oli siivottu kellarista ja tytöt olisivat valmiita lähtemään takaisin ylös. Myös Lucanya tunnisti huhuilijan Williammiksi ja nousi portaita ylös nostaen toisella kädellään mekon helmaa kävelyn helpottamiseksi.
Tytöt saapuivat samalle tasolle kuin Will ja eipä aikaakaan kun tuo komea nuorukainen siellä odottelikin neitosia.
"Olipa hyvä ajoitus! Mekin saimme Elizabethin kanssa hoidettua "asioita"." Lucanya tokaisi miehelle iloisesti, sillä hänellä oli ollut mukavaa Ellien kanssa.
Lucanya Vendethiel
"Vai sillä tavalla. No, ymmärtäähän sen kun on vähän iäkkäämpää väkeä kuin me. Hyvä kun kuitenkin antavat teidän järjestää tällaisia erilaisia kemuja." Luca tokaisi sitten vähän helpottuneenakin. Pitihän sitä totta kai pitää huolta maineestaan ylhäissuvussa. Eikä sitä tietenkään pitänyt ketään pakottaa mihinkään. Jos ei tykännyt vähän riehakkaammasta menosta, niin eipä se mitään. Varmaan neidosta tulisi itse samanlainen vanhana.
Haltia puristi pukuaan kaksin käsin rintalastaansa vasten, kuin se olisi jokin aarre. No, olihan se toisella tavalla ajateltuna hyvinkin arvokas aarre. Nyt kaikki oli siivottu kellarista ja tytöt olisivat valmiita lähtemään takaisin ylös. Myös Lucanya tunnisti huhuilijan Williammiksi ja nousi portaita ylös nostaen toisella kädellään mekon helmaa kävelyn helpottamiseksi.
Tytöt saapuivat samalle tasolle kuin Will ja eipä aikaakaan kun tuo komea nuorukainen siellä odottelikin neitosia.
"Olipa hyvä ajoitus! Mekin saimme Elizabethin kanssa hoidettua "asioita"." Lucanya tokaisi miehelle iloisesti, sillä hänellä oli ollut mukavaa Ellien kanssa.
- Niehku
Kirjoittaja Nipustin » 04 Helmi 2012, 22:40
William Thann, Elizabeth Thann
William juoksi viimeiset metrit tyttöjen luokse jotka olivat ilmestyneet kellarii kerroksiin johtavasta ovesta. Hellästi Will nosti Lucan ilmaan ja pyörähti tämän kanssa, päästäen sitten alas. "Ah! Voi kun oli ikävä!" aatelinen aloittaa, "Voiko olla että sinä kaunistut joka hetki kun katseeni sinusta hairahtaa?"
Elizabethistä hänen veljensä oli äärimmäisen suloinen eikä näinkää olisi halunnut häiritä kiinnittämällä huomiota itseensä, mutta ei voinut olla hymyilemättä leveästi ja päästämästä huokausta. Tämä siskon pienikin eleily sai Willin hymyilemään Elizabethiä päin; "Ja sinä sisko kulta olet suloinen peikko vieläkin." Hyvin sisaruksellisesti Ellie illisti veljelleen.
Illallinen oli valmistettu heitä kolmea varten ja katettu esille ruokailusaliin, pienempään niistä. "Vanhempanne eivät tänään ole paikalla, joten ruokailette keskenänne" Oli kolmikolle kerrottu heidän saapuessaan ruokasaliin. Williamia ja Luca-neitoa varten oli katettu paikat toiselle puolelle pöytää ja Elizabethille aivan heitä vasta päätä. Tarjoilija tyttö kävi kyselemässä mitä he halusivat juoda ja lähti sitten toimittamaan tilauksia. Elizabeth halusi maistaa Williamin suosittelemaan viiniä, koska isoveli oli todella etevä viinien kanssa, ja jos tämä sanoi että joku viini oli maistelemisen arvoinen, se todella sitä olisi.
Pöytään oli ensin katettu alkupalat ennen varsinaista illallista. Oli uunituoretta leipää, monenlaista, joiden päälle oli tarjolla erilaisia lihoja sekä juustoja. Oli myös ihanan näköisiä makeita viinirypäleitä. Illalliseksi oli ilmoitettu tarjoiltavan juustokeittoa sekä sitruunaista uunikalaa.
Kun alkupalojen kimppuun oli päästy Will aloitti ruokailukeskustelun virittämisen: "Noh, mitäs te tytöt sitten teitte siellä kellarissa?" Elizabeth virnisti ensin Lucanyalle ja sitten ilkkuvasti veljelleen: "Kuten Luca aikaisemmin kertoi 'hoidimme asioita'". William ei ollut täysin tyytyväinen vastaukseen jonka sai mutta naurahti kyllä. Olipas ihana nähdä että Elizabeth oli oppinut häneltä edes kielellä sivaltamista, jos ei sitten muuta.
William juoksi viimeiset metrit tyttöjen luokse jotka olivat ilmestyneet kellarii kerroksiin johtavasta ovesta. Hellästi Will nosti Lucan ilmaan ja pyörähti tämän kanssa, päästäen sitten alas. "Ah! Voi kun oli ikävä!" aatelinen aloittaa, "Voiko olla että sinä kaunistut joka hetki kun katseeni sinusta hairahtaa?"
Elizabethistä hänen veljensä oli äärimmäisen suloinen eikä näinkää olisi halunnut häiritä kiinnittämällä huomiota itseensä, mutta ei voinut olla hymyilemättä leveästi ja päästämästä huokausta. Tämä siskon pienikin eleily sai Willin hymyilemään Elizabethiä päin; "Ja sinä sisko kulta olet suloinen peikko vieläkin." Hyvin sisaruksellisesti Ellie illisti veljelleen.
Illallinen oli valmistettu heitä kolmea varten ja katettu esille ruokailusaliin, pienempään niistä. "Vanhempanne eivät tänään ole paikalla, joten ruokailette keskenänne" Oli kolmikolle kerrottu heidän saapuessaan ruokasaliin. Williamia ja Luca-neitoa varten oli katettu paikat toiselle puolelle pöytää ja Elizabethille aivan heitä vasta päätä. Tarjoilija tyttö kävi kyselemässä mitä he halusivat juoda ja lähti sitten toimittamaan tilauksia. Elizabeth halusi maistaa Williamin suosittelemaan viiniä, koska isoveli oli todella etevä viinien kanssa, ja jos tämä sanoi että joku viini oli maistelemisen arvoinen, se todella sitä olisi.
Pöytään oli ensin katettu alkupalat ennen varsinaista illallista. Oli uunituoretta leipää, monenlaista, joiden päälle oli tarjolla erilaisia lihoja sekä juustoja. Oli myös ihanan näköisiä makeita viinirypäleitä. Illalliseksi oli ilmoitettu tarjoiltavan juustokeittoa sekä sitruunaista uunikalaa.
Kun alkupalojen kimppuun oli päästy Will aloitti ruokailukeskustelun virittämisen: "Noh, mitäs te tytöt sitten teitte siellä kellarissa?" Elizabeth virnisti ensin Lucanyalle ja sitten ilkkuvasti veljelleen: "Kuten Luca aikaisemmin kertoi 'hoidimme asioita'". William ei ollut täysin tyytyväinen vastaukseen jonka sai mutta naurahti kyllä. Olipas ihana nähdä että Elizabeth oli oppinut häneltä edes kielellä sivaltamista, jos ei sitten muuta.
- Nipustin
Kirjoittaja Niehku » 08 Helmi 2012, 17:01
Lucanya Vendethiel
Haltia nauroi säteilevänä pyörähdyksessä, vaikka kellarikerroksessa hieman pimeää olikin. Häntä huvitti Willin ikävä häntä kohtaan, muttei voinut kukaan väittää, etteikö moinen olisi ollut suloista.
"Tietysti voi, sillä sinä teet minusta kauniimman sanoillasi ja olemuksellasi." Lucanya vastasi haudaten hetken kasvonsa miehen kaulaan söpösti.
Ja mikä ihaninta; isoveli huomioi aina myös pikkusiskonsa. Williamista ja Elizabethistä tuli Lucalle aina mieleen hänen ja veljensä yhteiset hetket. Siksi hän toivoi, että tuolla aateliskaksikolla kestäisi se vahva sisarusside ikuisesti.
Johan tässä alkoikin olla nälkä ja tästä kartanosta saisi varmasti todella maittavaa ruokaa. Tai ainakin seura tekisi siitä maittavan. Myöskään illallisen merkeissä neidolla ei ollut tilaisuutta tutustua talon isäntään ja emäntään. No, eiköhän ainakin William jossain välissä hehkuttaisi vanhemmilleen uutta rakastaan.
Haltia oli halunnut juomaksi tavallista vettä. Hän mietti myöskin viiniä kauan, muttei hänen tehnyt tällä kertaa sitä mieli. Lucanya salli itselleen alkoholin käytön juuri tällaisissa korkeamman tason aterialla, muttei vetäisi koskaan kännejä.
Haltia nappasi ensimmäiseksi leipää, sillä itse sai sitä harvoin tuoreena. Hän oli iloinen kuullessaan keitosta ja kalasta, sillä ne eivät olleet mitään raskaista annoksia.
"Kyllä sinä tekemisemme saat vielä huomata..." neito tokaisi lupaillen miehelle. Haltia huomasi leivän päällä olevan juuston maistuvan hieman erilaiselta kuin ennen. Ei se pahaa ollut, siksi tuo jäikin odottelemaan, miltä tulevat annokset maistuisivat.
Haltia nauroi säteilevänä pyörähdyksessä, vaikka kellarikerroksessa hieman pimeää olikin. Häntä huvitti Willin ikävä häntä kohtaan, muttei voinut kukaan väittää, etteikö moinen olisi ollut suloista.
"Tietysti voi, sillä sinä teet minusta kauniimman sanoillasi ja olemuksellasi." Lucanya vastasi haudaten hetken kasvonsa miehen kaulaan söpösti.
Ja mikä ihaninta; isoveli huomioi aina myös pikkusiskonsa. Williamista ja Elizabethistä tuli Lucalle aina mieleen hänen ja veljensä yhteiset hetket. Siksi hän toivoi, että tuolla aateliskaksikolla kestäisi se vahva sisarusside ikuisesti.
Johan tässä alkoikin olla nälkä ja tästä kartanosta saisi varmasti todella maittavaa ruokaa. Tai ainakin seura tekisi siitä maittavan. Myöskään illallisen merkeissä neidolla ei ollut tilaisuutta tutustua talon isäntään ja emäntään. No, eiköhän ainakin William jossain välissä hehkuttaisi vanhemmilleen uutta rakastaan.
Haltia oli halunnut juomaksi tavallista vettä. Hän mietti myöskin viiniä kauan, muttei hänen tehnyt tällä kertaa sitä mieli. Lucanya salli itselleen alkoholin käytön juuri tällaisissa korkeamman tason aterialla, muttei vetäisi koskaan kännejä.
Haltia nappasi ensimmäiseksi leipää, sillä itse sai sitä harvoin tuoreena. Hän oli iloinen kuullessaan keitosta ja kalasta, sillä ne eivät olleet mitään raskaista annoksia.
"Kyllä sinä tekemisemme saat vielä huomata..." neito tokaisi lupaillen miehelle. Haltia huomasi leivän päällä olevan juuston maistuvan hieman erilaiselta kuin ennen. Ei se pahaa ollut, siksi tuo jäikin odottelemaan, miltä tulevat annokset maistuisivat.
- Niehku
Kirjoittaja Nipustin » 21 Helmi 2012, 23:32
William Thann
Oli kai aatelismiehen tyytyminen vastauksiin jotka sai. Kaksikolla oli selvästikkin ollut jotain salaista puuhastelemistaan, josta miehelle valkenisi vasta myöhemmin. Will naureskellen antoi näinkin olla ja jatkoi ruokailuaan hiljaisissa merkeissä.
Jahka ateria oli syötynä, vei talon perijä ihastuttavan haltia neitosen kävelylle kartanon puutarhaan, kuten aijemmin oli luvannut sitä neidolle esitellä. Moni kukka oli harvinainen ja niiden elinolosuhteet olivat kyllä aika äärirajoilla yhteensopivuuden kanssa ihmisten kylän ilmastoon, eivätkä näin ollen olisi täällä luonnonmukaisina kasvaneetkaan, vaan rahallahan tuntui nykymaailmassa saavan vaikka kuun taivaalta.
Will osasi yleissivistyksensä myötä useita kukkalajeja joten heidän astellessaan romanttista puutarhapolkua käsikynkässä keikari silloin tällöin osoitti erilaisia lajikkeita ja esitteli näitä. Monet lajit tulivat yleiskielen lisäksi myös latinana. Ehkä Will halusi näyttää että sivistyneen miesystävän hankinta ei ollut paha idea, tai ehkä tämä vain puhtaasti esitteli vieraalleen maidensa anteja.
"Noh mitäs pidät?" Komea nuorukainen lopulta kysyi kun kaksikko oli seilannut puutarhan keskelle jo viilenevässä illassa, ensimmäisten tähtien syttyessä taivaalle. Oli vielä kesä, joten yöt olivat valoisia jopa ilman kartanon ikkunoista tuikkivaa valoa.
//Tiputin Ellien pois ihan vaan että saavat välillä olla kaksinkin:9
Ja syvästi pahoittelen viivästyksiä vastailussa :<//
Oli kai aatelismiehen tyytyminen vastauksiin jotka sai. Kaksikolla oli selvästikkin ollut jotain salaista puuhastelemistaan, josta miehelle valkenisi vasta myöhemmin. Will naureskellen antoi näinkin olla ja jatkoi ruokailuaan hiljaisissa merkeissä.
Jahka ateria oli syötynä, vei talon perijä ihastuttavan haltia neitosen kävelylle kartanon puutarhaan, kuten aijemmin oli luvannut sitä neidolle esitellä. Moni kukka oli harvinainen ja niiden elinolosuhteet olivat kyllä aika äärirajoilla yhteensopivuuden kanssa ihmisten kylän ilmastoon, eivätkä näin ollen olisi täällä luonnonmukaisina kasvaneetkaan, vaan rahallahan tuntui nykymaailmassa saavan vaikka kuun taivaalta.
Will osasi yleissivistyksensä myötä useita kukkalajeja joten heidän astellessaan romanttista puutarhapolkua käsikynkässä keikari silloin tällöin osoitti erilaisia lajikkeita ja esitteli näitä. Monet lajit tulivat yleiskielen lisäksi myös latinana. Ehkä Will halusi näyttää että sivistyneen miesystävän hankinta ei ollut paha idea, tai ehkä tämä vain puhtaasti esitteli vieraalleen maidensa anteja.
"Noh mitäs pidät?" Komea nuorukainen lopulta kysyi kun kaksikko oli seilannut puutarhan keskelle jo viilenevässä illassa, ensimmäisten tähtien syttyessä taivaalle. Oli vielä kesä, joten yöt olivat valoisia jopa ilman kartanon ikkunoista tuikkivaa valoa.
//Tiputin Ellien pois ihan vaan että saavat välillä olla kaksinkin:9
Ja syvästi pahoittelen viivästyksiä vastailussa :<//
- Nipustin
Kirjoittaja Niehku » 24 Helmi 2012, 17:13
Lucanya Vendethiel
Hyvin maittavan ja ihanan illallisen jälkeen herrasmies oli päättänyt viedä neitosensa ihastelemaan kartanon omaa, isoa ja rehevää puutarhaa. Haltia pysyi kovin hiljaisena, kuunnellen Williamin selityksiä kasveista, mutta tietenkin ainainen hymy huulillaan. Hän tunsi jotkin kukat ja harvinaisuuksia tuo tiiraili hyvin tarkkaan silmät kiiluen kuin harakalla, joka näki jotain jotain kiiltävää. Tämän neidon sai siis helposti hurmattua pätemällä tietoa että kiinnostustaan kasveista ja kukista. Ja tämän vinkin Will osasi riittävästi. Olisi nimittäin voinut olla niinkin, että rikas aatelinen, komea perijä olisi saattanut jättää tylsän kasvillisuuden sikseen, vaikka sellainen taivaallinen kohde sijaitsi aivan nurkilla. Pieni kukkiin kohdistuva yleissivistys ei olisi pahaksi kenellekään miehelle, sillä aika moni nainen piti kuitenkin kukista.
"Olen edelleenkin suunnattoman kateellinen sinulle ja perheellesi. Saatte päivät pitkät ihastella tätä kauneutta." haltia vastasi. Raikas ilma tuoksui ja tuntui hyvältä, kasvithan antoivat paljon happea ympäristöön. Viilenevä ilma todella tuntui, joten Lucanya nojasi vasten miehen rintakehää, halaten samalla. Siinä oli hyvä ja lämmin olla. Hetken kuluttua hän naurahti ja nosti katseensa Williamin kasvoille sanoen kirkkain silmin,
"Minun on yhä jotenkin hankala käsittää, että olen ihmisten kylässä, olen ihastunut syvästi ihmiseen ja ollut vasta päivän täällä. Tuntuu, kuin olisin ollut jo hyvin pitkän ajan."
//Joo :)//
Hyvin maittavan ja ihanan illallisen jälkeen herrasmies oli päättänyt viedä neitosensa ihastelemaan kartanon omaa, isoa ja rehevää puutarhaa. Haltia pysyi kovin hiljaisena, kuunnellen Williamin selityksiä kasveista, mutta tietenkin ainainen hymy huulillaan. Hän tunsi jotkin kukat ja harvinaisuuksia tuo tiiraili hyvin tarkkaan silmät kiiluen kuin harakalla, joka näki jotain jotain kiiltävää. Tämän neidon sai siis helposti hurmattua pätemällä tietoa että kiinnostustaan kasveista ja kukista. Ja tämän vinkin Will osasi riittävästi. Olisi nimittäin voinut olla niinkin, että rikas aatelinen, komea perijä olisi saattanut jättää tylsän kasvillisuuden sikseen, vaikka sellainen taivaallinen kohde sijaitsi aivan nurkilla. Pieni kukkiin kohdistuva yleissivistys ei olisi pahaksi kenellekään miehelle, sillä aika moni nainen piti kuitenkin kukista.
"Olen edelleenkin suunnattoman kateellinen sinulle ja perheellesi. Saatte päivät pitkät ihastella tätä kauneutta." haltia vastasi. Raikas ilma tuoksui ja tuntui hyvältä, kasvithan antoivat paljon happea ympäristöön. Viilenevä ilma todella tuntui, joten Lucanya nojasi vasten miehen rintakehää, halaten samalla. Siinä oli hyvä ja lämmin olla. Hetken kuluttua hän naurahti ja nosti katseensa Williamin kasvoille sanoen kirkkain silmin,
"Minun on yhä jotenkin hankala käsittää, että olen ihmisten kylässä, olen ihastunut syvästi ihmiseen ja ollut vasta päivän täällä. Tuntuu, kuin olisin ollut jo hyvin pitkän ajan."
//Joo :)//
- Niehku
Kirjoittaja Nipustin » 04 Maalis 2012, 14:13
William Thann
Lucan irrottautudutta Hiljaa William veti Lucan hyvin lähelle itseään, upottaen katseensa syvälle naisen kauniisiin sinisiin silmiin. William oli aina pitänyt vihreitä silmiä suosikkeinaan, mutta silti hänestä tuntui ettei yhdetkään vihreät silmät olleet koskaan olleet noin kauniit, eläväiset ja upeat, mitä Lucan silmät olivat.
"En ole koskaan nauttinut tästä puutarhasta tai kartanostamme enemmän kuin nyt kun sinä olet täällä", aatelis mies sanoi hyvin hiljaa ja siveli Lucan poskea, "Enkä kyllä ole erityisemmin koskaan pitänyt haltioistakaan, mutta sinä olet minun ihana enkelini." Willin nenä kosketti Lucan nenää, hellästi mies kutitteli Lucan nenää omallaan ja antoi hellän nopean pusun haltia neidon huulille.
"Tuntuu kun olisimme tunteneet toisemme aina. Ehkä meidät on tarkoitettu yhteen." William sanoi uskoen ensimmäistä kertaa sielunkumppanuuteen. "Tuntuu kuin en koskaan haluaisi olla sinusta erossa. Haluaisin pitää sinut aina lähelläni, suojella, rakastaa."
William kosketti huulillaan jälleen Lucanyan huulia ja tällä kertaa suudelmasta tuli enemmän intohimoinen ja pidempi.
Nuoren parin lähistöltä kuului köhäisy, joka sai Willin vastahakoisesti irrottautumaan Lucasta ja vilkaisemaan olkansa ylitse. Hämärässä seisoi vanhempi mies hienossa puvussa. Mies ei ollut selvästikään mikään päivänpaiste ja Will myös selvästi tunsi tämän. Ainakin jos äänensävyyn jolla aatelinen vastasi oli luottamista. "No mitä?" Hyvinkin tympääntynyt aatelinen kysyi ja sai vastaukseksi käskyn käydä työhuoneessa jossa olisi lyhyt palaveri jostain asiasta. Will nyökkää tylysti miehelle joka sitten menee menojaan. "Voin pyytää palvelijaa opastamaan sinut makuuhuoneeseen", Will sanoi napaten Lucaa kainaloonsa lähtien sitten kävelemään sisälle päin, "Ja hei, anteeksi kun mun pitää aina mennä." Keikarin äänestä kuuli miten tätä tosiaan harmitti.
Sisällä heitä vastaan tulikin eräs nuori tyttönen jota Will pyysi näyttämään tien makuukammariin. Lucalle keikari antoi suloisen pusun nenän päähän ja lähti sitten verkkaisesti astelemaan toisaalle, kohti työhuonetta.
Palaveri oli pikainen ja se käytiin vain isän ja pojan kesken. Hetken Williä huoletti mitä raivottavaa hänen isällään oli taas, mutta onneksi asia koskikin jotain heidän bisnesasioitaan. Isä paasasi Willille aina säännöllisin väliajoin yrittäen saada poikansa enemmän inspiroituneeksi sillä tulisihan tästä jonain päivänä kartanon haltia.
Nuori palvelija ei tiennyt Willin tavannen Lucan vasta tänään, eikä näin ollen osannut päätellä että neiti tuli saattaa omaan makuuhuoneeseen vai palvelija näytti tien Williamin makuuhuoneeseen. Sitten palvelija niiasi pikaisesti ja olikin jo kaukana menossa ennen kun Luca-neito sai edes makuuhuoneen ovea auki.
Will oli tulossa alemman kerroksen portaita ylös kerrokseen jossa hänen makuuhuoneensa sijaitsi. Miestä tympi hyvin syvästi hänen isänsä. Kaikista vähiten koko maailmassa hän haluaisi ikinä tulla isänsä kaltaiseksi, mutta se nyt näytti olevan edessä. Sitä paitsi, Will olisi halunnut jatkaa juttuaan Lucan kanssa, mutta nyt sen sijaan joutuikin kuuntelemaan paasausta ja nukkumaan yksinään.
Väsyneesti Will aukaisi huoneensa oven samalla kiskoen paitaa yltään. Hän menisi kyllä suorinta tietä nukkumaan. Unissaan ei ainakaan tarvinnut miettiä bisnesasioita, vaikka hänen isänsä varmaan niin tekikin. Williamilla ei ollut aavistustakaan siitä että Luca-neiti olikin väärinkäsityksen takia hänen makuuhuoneessaan.
Lucan irrottautudutta Hiljaa William veti Lucan hyvin lähelle itseään, upottaen katseensa syvälle naisen kauniisiin sinisiin silmiin. William oli aina pitänyt vihreitä silmiä suosikkeinaan, mutta silti hänestä tuntui ettei yhdetkään vihreät silmät olleet koskaan olleet noin kauniit, eläväiset ja upeat, mitä Lucan silmät olivat.
"En ole koskaan nauttinut tästä puutarhasta tai kartanostamme enemmän kuin nyt kun sinä olet täällä", aatelis mies sanoi hyvin hiljaa ja siveli Lucan poskea, "Enkä kyllä ole erityisemmin koskaan pitänyt haltioistakaan, mutta sinä olet minun ihana enkelini." Willin nenä kosketti Lucan nenää, hellästi mies kutitteli Lucan nenää omallaan ja antoi hellän nopean pusun haltia neidon huulille.
"Tuntuu kun olisimme tunteneet toisemme aina. Ehkä meidät on tarkoitettu yhteen." William sanoi uskoen ensimmäistä kertaa sielunkumppanuuteen. "Tuntuu kuin en koskaan haluaisi olla sinusta erossa. Haluaisin pitää sinut aina lähelläni, suojella, rakastaa."
William kosketti huulillaan jälleen Lucanyan huulia ja tällä kertaa suudelmasta tuli enemmän intohimoinen ja pidempi.
Nuoren parin lähistöltä kuului köhäisy, joka sai Willin vastahakoisesti irrottautumaan Lucasta ja vilkaisemaan olkansa ylitse. Hämärässä seisoi vanhempi mies hienossa puvussa. Mies ei ollut selvästikään mikään päivänpaiste ja Will myös selvästi tunsi tämän. Ainakin jos äänensävyyn jolla aatelinen vastasi oli luottamista. "No mitä?" Hyvinkin tympääntynyt aatelinen kysyi ja sai vastaukseksi käskyn käydä työhuoneessa jossa olisi lyhyt palaveri jostain asiasta. Will nyökkää tylysti miehelle joka sitten menee menojaan. "Voin pyytää palvelijaa opastamaan sinut makuuhuoneeseen", Will sanoi napaten Lucaa kainaloonsa lähtien sitten kävelemään sisälle päin, "Ja hei, anteeksi kun mun pitää aina mennä." Keikarin äänestä kuuli miten tätä tosiaan harmitti.
Sisällä heitä vastaan tulikin eräs nuori tyttönen jota Will pyysi näyttämään tien makuukammariin. Lucalle keikari antoi suloisen pusun nenän päähän ja lähti sitten verkkaisesti astelemaan toisaalle, kohti työhuonetta.
Palaveri oli pikainen ja se käytiin vain isän ja pojan kesken. Hetken Williä huoletti mitä raivottavaa hänen isällään oli taas, mutta onneksi asia koskikin jotain heidän bisnesasioitaan. Isä paasasi Willille aina säännöllisin väliajoin yrittäen saada poikansa enemmän inspiroituneeksi sillä tulisihan tästä jonain päivänä kartanon haltia.
Nuori palvelija ei tiennyt Willin tavannen Lucan vasta tänään, eikä näin ollen osannut päätellä että neiti tuli saattaa omaan makuuhuoneeseen vai palvelija näytti tien Williamin makuuhuoneeseen. Sitten palvelija niiasi pikaisesti ja olikin jo kaukana menossa ennen kun Luca-neito sai edes makuuhuoneen ovea auki.
Will oli tulossa alemman kerroksen portaita ylös kerrokseen jossa hänen makuuhuoneensa sijaitsi. Miestä tympi hyvin syvästi hänen isänsä. Kaikista vähiten koko maailmassa hän haluaisi ikinä tulla isänsä kaltaiseksi, mutta se nyt näytti olevan edessä. Sitä paitsi, Will olisi halunnut jatkaa juttuaan Lucan kanssa, mutta nyt sen sijaan joutuikin kuuntelemaan paasausta ja nukkumaan yksinään.
Väsyneesti Will aukaisi huoneensa oven samalla kiskoen paitaa yltään. Hän menisi kyllä suorinta tietä nukkumaan. Unissaan ei ainakaan tarvinnut miettiä bisnesasioita, vaikka hänen isänsä varmaan niin tekikin. Williamilla ei ollut aavistustakaan siitä että Luca-neiti olikin väärinkäsityksen takia hänen makuuhuoneessaan.
- Nipustin
Kirjoittaja Niehku » 06 Maalis 2012, 20:14
Lucanya Vendethiel
Myös neito katseli miehen hyvin suklaisia silmiä. No, eihän katsekontaktilta voinut välttyäkään, ainakaan kun Will oli sitä paitsi ilo silmälle. Miehen katse tuntui porautuvan hyvin syvälle Lucanyan omiin, joka teki siitä herkästä hetkestä ainutlaatuisen. Odotettuaan hetken jotain tapahtuvankin, avautui William omalla suloisella tavallaan. Luca säteili kuullessaan noita kauniita sanoja. Hän ei ollut moksiskaan, että mies myönsi kielteisin suhtautumisensa haltioihin, ennen häntä. Suhteessa kummankin piti olla rehellinen, eihän siitä mitään muuten tulisikaan. Ja edelleenkin; eiväthän kaikki voineet pitää kaikista. Ainakaan jos asialla olisi ikävä tausta. Blondi pysyi paikoillaan hiljaa ja antoi toisen lempeillä. Suukon jälkeisen lauseen kuultuaan haltian sydän alkoi takoa tiheämpään. Se ei ollut normaalia häneltä, harvoin tuo nimittäin punastui tai olisi niin jännittynyt ja onnessaan, että myös sydänkin alkaisi reagoida. Se oli hyvä merkki haltialle, sillä jännittyneenä hän tunsi olevansa oikeasti rakastunut. Luca mietti sitten, että oliko mies sanonut kaikille edellisille tyttöystävilleen samoin kuin nytkin. Oliko tuo oikeasti tosissaan, vaikka siltä kyllä kuulosti. Ja ennen kuin haltia ehti mitään sanoakaan, veti William tuon ihanaan suudelmaan, joka ikään kuin vahvisti tuon sanomaa.
Melkeinhän tässä jo vauhtiin päästiin, mutta tunnelma laski lehmän hännän lailla taustalla kuuluneen köhäisyn jälkeen. Haltia säpsähti ja tunsi jonkinlaista nolostuneisuutta. Blondille vieras mies oli käskenyt Willin mennä jonkinlaiseen palaveriin. Nainen nyökkää harmissaan toiselle ja lähtee tämän mukaan takaisin sisälle.
"Ei se haittaa, ymmärrän kyllä." Luca sanoi toiselle hämmästyneen iloisena, mutta tuo osasi kätkeä taitavasti kaikki ikävät tunteensa. Hänen sydäntään lämmitti miehen ollessa oikeasti harmissaan.
Pikaisen suukon jälkeen haltia lähti palvelustytön perään kohti makuukammaria. Blondi kiitti tyttöä, vaikkei kai niin ollut tapana aatelisten kartanossa, mutta se oli haltian tapa ja tuli automaattisesti.
Hän astui huoneseen, jossa ei ollut minkäänlaista valoa, lukuunottamatta kuun loistetta ikkunasta. Neito ei sen vuoksi nähnyt syytä lisätä valoisuutta, kyllähän tuossa näki vaihtaa vaatteet ja sängyn erotti. Ja myös Lucalla oli haltiana hieman parempi näkö tavalliseen verrattuna. Mutta siinä valomäärässä Luca ei ollut kuitenkaan tajunnut, että huone oli vieraskammariksi suhteellisen hulppea kaikin puolin. Niimpä neito alkoi riisua kaunista mekkoaan ja viikkasi sen sitten nätisti kasaan. Tilalle tuo vaihtoi lyhyen yömekon, joka ylsi puolireiteen ja oli hihaton. Ennen kuin tuo ehti käpertyä peiton alle, ovi aukesi ja sieltä taapersi sisälle William. Ilman paitaa. Jos keikari olisi hetkeäkin aikaisemmin tullut, olisi tuo nähnyt Lucan alusvaatteisillaan. Kaikenlaiset ajatukset valtasivat haltian pään, mitä tästä pitäisi ajatella?
"William, mitä sinä täällä teet?" nainen kysäisi tyynesti, kun ei muutakaan keksinyt. Toisaalta hän oli iloinen, että toinen oli tullut, mutta toisaalta taas ei, riippuu mitä tällä oli oikein mielessä. Suloistahan se olisi, jos Will haluaisi vain tulla nukkumaan rakkaansa viereen, sen pervompia ajatuksia ajattelematta. Jännä asia tässä vain oli se, ettei mies ollut maininnut tuosta aikaisemmin. Eikä Lucanya voinut olla vilkaisematta Williamin paljasta, lihaksikasta yläkehoa kaikesta huolimatta.
//Hihihihi >:D :3//
Myös neito katseli miehen hyvin suklaisia silmiä. No, eihän katsekontaktilta voinut välttyäkään, ainakaan kun Will oli sitä paitsi ilo silmälle. Miehen katse tuntui porautuvan hyvin syvälle Lucanyan omiin, joka teki siitä herkästä hetkestä ainutlaatuisen. Odotettuaan hetken jotain tapahtuvankin, avautui William omalla suloisella tavallaan. Luca säteili kuullessaan noita kauniita sanoja. Hän ei ollut moksiskaan, että mies myönsi kielteisin suhtautumisensa haltioihin, ennen häntä. Suhteessa kummankin piti olla rehellinen, eihän siitä mitään muuten tulisikaan. Ja edelleenkin; eiväthän kaikki voineet pitää kaikista. Ainakaan jos asialla olisi ikävä tausta. Blondi pysyi paikoillaan hiljaa ja antoi toisen lempeillä. Suukon jälkeisen lauseen kuultuaan haltian sydän alkoi takoa tiheämpään. Se ei ollut normaalia häneltä, harvoin tuo nimittäin punastui tai olisi niin jännittynyt ja onnessaan, että myös sydänkin alkaisi reagoida. Se oli hyvä merkki haltialle, sillä jännittyneenä hän tunsi olevansa oikeasti rakastunut. Luca mietti sitten, että oliko mies sanonut kaikille edellisille tyttöystävilleen samoin kuin nytkin. Oliko tuo oikeasti tosissaan, vaikka siltä kyllä kuulosti. Ja ennen kuin haltia ehti mitään sanoakaan, veti William tuon ihanaan suudelmaan, joka ikään kuin vahvisti tuon sanomaa.
Melkeinhän tässä jo vauhtiin päästiin, mutta tunnelma laski lehmän hännän lailla taustalla kuuluneen köhäisyn jälkeen. Haltia säpsähti ja tunsi jonkinlaista nolostuneisuutta. Blondille vieras mies oli käskenyt Willin mennä jonkinlaiseen palaveriin. Nainen nyökkää harmissaan toiselle ja lähtee tämän mukaan takaisin sisälle.
"Ei se haittaa, ymmärrän kyllä." Luca sanoi toiselle hämmästyneen iloisena, mutta tuo osasi kätkeä taitavasti kaikki ikävät tunteensa. Hänen sydäntään lämmitti miehen ollessa oikeasti harmissaan.
Pikaisen suukon jälkeen haltia lähti palvelustytön perään kohti makuukammaria. Blondi kiitti tyttöä, vaikkei kai niin ollut tapana aatelisten kartanossa, mutta se oli haltian tapa ja tuli automaattisesti.
Hän astui huoneseen, jossa ei ollut minkäänlaista valoa, lukuunottamatta kuun loistetta ikkunasta. Neito ei sen vuoksi nähnyt syytä lisätä valoisuutta, kyllähän tuossa näki vaihtaa vaatteet ja sängyn erotti. Ja myös Lucalla oli haltiana hieman parempi näkö tavalliseen verrattuna. Mutta siinä valomäärässä Luca ei ollut kuitenkaan tajunnut, että huone oli vieraskammariksi suhteellisen hulppea kaikin puolin. Niimpä neito alkoi riisua kaunista mekkoaan ja viikkasi sen sitten nätisti kasaan. Tilalle tuo vaihtoi lyhyen yömekon, joka ylsi puolireiteen ja oli hihaton. Ennen kuin tuo ehti käpertyä peiton alle, ovi aukesi ja sieltä taapersi sisälle William. Ilman paitaa. Jos keikari olisi hetkeäkin aikaisemmin tullut, olisi tuo nähnyt Lucan alusvaatteisillaan. Kaikenlaiset ajatukset valtasivat haltian pään, mitä tästä pitäisi ajatella?
"William, mitä sinä täällä teet?" nainen kysäisi tyynesti, kun ei muutakaan keksinyt. Toisaalta hän oli iloinen, että toinen oli tullut, mutta toisaalta taas ei, riippuu mitä tällä oli oikein mielessä. Suloistahan se olisi, jos Will haluaisi vain tulla nukkumaan rakkaansa viereen, sen pervompia ajatuksia ajattelematta. Jännä asia tässä vain oli se, ettei mies ollut maininnut tuosta aikaisemmin. Eikä Lucanya voinut olla vilkaisematta Williamin paljasta, lihaksikasta yläkehoa kaikesta huolimatta.
//Hihihihi >:D :3//
- Niehku
Kirjoittaja Nipustin » 17 Maalis 2012, 14:06
//Voi että:'D Aksun kanssa on nytten vireillä peli misä Will ois prinsessa Lilyn kanssa ja voi kun huomasin miten musta heti alko tuntua siltä että Will pettäisi LucaaD: Kamala syyllisyyden piina;--D//
William Thann
Ei ollut kaukana että niinkin miehiseltä mieheltä kun Williltä olisi päässyt pieni kiljaisu kun yllättäen hänen pilkkopimeästä kamaristaan kuului naisen ääni. Mies ei ollut osannut odottaa ketään joten tällä meni hetki avata kielensä solmulta. "Luca-neito?" Mies sai sanottua yrittäen tihrustaa missä Lucanya oikein oli. Haltioiden paremman näön vuoksi Luca saattoi nähdä Willin, mutta ihmismies ei oikein erottanut Lucaa, etenkään kun haltia oli jo peiton suojassa.
"Tässä on tainnut olla sekaannus, tämä makuuhuon--", William aloitti sanomaan kun tajusi kuinka kovasti oikein halusikaan päästä Lucanyan vierelle, joten olisi kai turhaa saada neito ajattelemaan, että Willistä oli huono asia että neito oli tullutkin hänen huoneeseensa. "Tai ei sillä nyt ole väliä. Jos sinulle vain sopii, mahtuisimme varmasti molemmat samaan vuoteeseen."
Will asteli sisämmälle huoneeseen sulkien oven perässään. Silmät alkoivat tottua pimeään ja ikkunasta tuleva hentoinen valo riitti hyvin tavaroiden paikkojen hahmotukseen. Ja nyt Will jopa näki Lucan hahmon. Mitä jos Luca-neito olikin täällä ihan omasta pyynnöstään? Will mietti hieman ja huomatessaan sievästi viikatun mekon ei keikarin mieleen voinut olla ryntäämättä kuvia vähäpukeisesta Lucanyasta. Muutaman kerran levottomasti edes takaisin asteltuaan ja päätä hieman ravistettuaan Will pääsi eroon enimmistä kuvista niin ettei hän käynyt vähän liiankin innostuneeksi.
Koskaan aatelinen ei ollut nukkunut päällyshousut yllään, sisätiloissa ainakaan, joten ei varmaan olisi täysin sopimatonta riisuutua. Vai olisiko? Will ei nyt yhtään halunnut säikäyttää Luca-neitoa pois, joten herrasmiehenä Will asteli vuoteeseen päällyshousut yllään. Aluksi William ei vielä kömpinyt peiton alle vaan jäi makoilemaan peitteen päälle kääntyen kyljelleen naisvierastaan kohti. "Olen yhä pahoillani siitä kun minun täytyi mennä", hän sanoi alkaen päästä samaan tunnelmaan, joka heillä oli ollut puutarhassa.
William Thann
Ei ollut kaukana että niinkin miehiseltä mieheltä kun Williltä olisi päässyt pieni kiljaisu kun yllättäen hänen pilkkopimeästä kamaristaan kuului naisen ääni. Mies ei ollut osannut odottaa ketään joten tällä meni hetki avata kielensä solmulta. "Luca-neito?" Mies sai sanottua yrittäen tihrustaa missä Lucanya oikein oli. Haltioiden paremman näön vuoksi Luca saattoi nähdä Willin, mutta ihmismies ei oikein erottanut Lucaa, etenkään kun haltia oli jo peiton suojassa.
"Tässä on tainnut olla sekaannus, tämä makuuhuon--", William aloitti sanomaan kun tajusi kuinka kovasti oikein halusikaan päästä Lucanyan vierelle, joten olisi kai turhaa saada neito ajattelemaan, että Willistä oli huono asia että neito oli tullutkin hänen huoneeseensa. "Tai ei sillä nyt ole väliä. Jos sinulle vain sopii, mahtuisimme varmasti molemmat samaan vuoteeseen."
Will asteli sisämmälle huoneeseen sulkien oven perässään. Silmät alkoivat tottua pimeään ja ikkunasta tuleva hentoinen valo riitti hyvin tavaroiden paikkojen hahmotukseen. Ja nyt Will jopa näki Lucan hahmon. Mitä jos Luca-neito olikin täällä ihan omasta pyynnöstään? Will mietti hieman ja huomatessaan sievästi viikatun mekon ei keikarin mieleen voinut olla ryntäämättä kuvia vähäpukeisesta Lucanyasta. Muutaman kerran levottomasti edes takaisin asteltuaan ja päätä hieman ravistettuaan Will pääsi eroon enimmistä kuvista niin ettei hän käynyt vähän liiankin innostuneeksi.
Koskaan aatelinen ei ollut nukkunut päällyshousut yllään, sisätiloissa ainakaan, joten ei varmaan olisi täysin sopimatonta riisuutua. Vai olisiko? Will ei nyt yhtään halunnut säikäyttää Luca-neitoa pois, joten herrasmiehenä Will asteli vuoteeseen päällyshousut yllään. Aluksi William ei vielä kömpinyt peiton alle vaan jäi makoilemaan peitteen päälle kääntyen kyljelleen naisvierastaan kohti. "Olen yhä pahoillani siitä kun minun täytyi mennä", hän sanoi alkaen päästä samaan tunnelmaan, joka heillä oli ollut puutarhassa.
- Nipustin
Kirjoittaja Niehku » 18 Maalis 2012, 20:04
//Voivoivoivoi William Thann! Mitä menitkään tekemään? Hyi sinua! :'D niin no, ootko miettiny et kumman se sit valitsee? xD//
Lucanya Vendethiel
Neito säikähti itsekin toisen kiljuntaa, tajuten sitten, että oli itse aiheuttanut toisen pelästymisen.
"Voi, en tarkoittanut säikäyttää..." hän sanoi nopeasti söpönkuuloisena. Haltia oli unohtanut, etteivät ihmiset nähneet tavallista näköä paremmin. William kuitenkin osasi arvata, kuka sängyssä oli.
"Olen täällä." neito vastasi jotenkin hiljaa. Sitten aatelinen alkoi selittämään jotain sekaannuksesta, muttei jatkanut lausettaan loppuun. Mutta Will sivuutti asian toteamalla, että he mahtuisivat kyllä molemmat samaan petiin.
"Sopii kyllä." Luca sanoi pieni hymy huulillaan, vaikka tiesi ettei Will sitä nähnyt kunnolla. Oli sekaannus ollut mikä hyvänsä, todellakaan ei kai ollut väliä, jos he nukkuisivatkin vierekkäin. Ja sitä paitsi ainakin kuulosti siltä, ettei Williä haitannut haltian tulo, mikä tietenkin oli tärkeintä Lucan mielestä. Ehkä aamulla täyden valon aikaan haltia tajuaisi olevansa miehen huoneessa tai William sen itse kertoisi. Hetken kuluttua aatelinen kömpi neidon viereen ja samassa jostain syystä haltian sydän alkoi takomaan jälleen normaalia tahtia nopeammin. Lucanya vaihtoi asentoaan niin, että itsekin istui hieman sivuittain toista kohden. Peitto ylsi puoleen väliin hänen yläkehoaan. Ei hänellä mikään kylmä varsinaisesti ollut, mutta jotenkin se peitto rauhoitti oloa, varsinkin niin lyhyessä yömekossa.
"Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin eihän se mitään haittaa." haltia vastasi toiselle hymyillen, ei tietenkään tarkoittaen sanomaansa mitenkään kyllästyneen oloisena.
Lucanya Vendethiel
Neito säikähti itsekin toisen kiljuntaa, tajuten sitten, että oli itse aiheuttanut toisen pelästymisen.
"Voi, en tarkoittanut säikäyttää..." hän sanoi nopeasti söpönkuuloisena. Haltia oli unohtanut, etteivät ihmiset nähneet tavallista näköä paremmin. William kuitenkin osasi arvata, kuka sängyssä oli.
"Olen täällä." neito vastasi jotenkin hiljaa. Sitten aatelinen alkoi selittämään jotain sekaannuksesta, muttei jatkanut lausettaan loppuun. Mutta Will sivuutti asian toteamalla, että he mahtuisivat kyllä molemmat samaan petiin.
"Sopii kyllä." Luca sanoi pieni hymy huulillaan, vaikka tiesi ettei Will sitä nähnyt kunnolla. Oli sekaannus ollut mikä hyvänsä, todellakaan ei kai ollut väliä, jos he nukkuisivatkin vierekkäin. Ja sitä paitsi ainakin kuulosti siltä, ettei Williä haitannut haltian tulo, mikä tietenkin oli tärkeintä Lucan mielestä. Ehkä aamulla täyden valon aikaan haltia tajuaisi olevansa miehen huoneessa tai William sen itse kertoisi. Hetken kuluttua aatelinen kömpi neidon viereen ja samassa jostain syystä haltian sydän alkoi takomaan jälleen normaalia tahtia nopeammin. Lucanya vaihtoi asentoaan niin, että itsekin istui hieman sivuittain toista kohden. Peitto ylsi puoleen väliin hänen yläkehoaan. Ei hänellä mikään kylmä varsinaisesti ollut, mutta jotenkin se peitto rauhoitti oloa, varsinkin niin lyhyessä yömekossa.
"Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin eihän se mitään haittaa." haltia vastasi toiselle hymyillen, ei tietenkään tarkoittaen sanomaansa mitenkään kyllästyneen oloisena.
- Niehku
Kirjoittaja Nipustin » 26 Maalis 2012, 14:54
//Ei sen Lilyn kanssa ole muuta kun yksi kerta kuninkaallisessa makuuhuoneessa:D Muuten Will on täysin uskollinen Lucalle, tosi rakkaudelleen~//
William Thann
Lucanya oli niin suloinen, viaton ja inana. Mutta samalla Will joutui kuitenkin taistelemaan likaisia ajatuksiaan vastaan että pystyi täysin herrasmiehen elkein jakamaan sängyn Luca-neidon kanssa. Will hymyili ja siveli etusormellaan Lucanyan poskea. "No hyvä", mies sai sanottua aluksi ja sitten mies tuijotteli hetken neitoa sanomatta mitään.
"Meidän pitäisi varmaan saada lähättyä, huomenna on aikaisin aamusta juhlavalmisteluja; viinin maistelua, alkupalojen valitsemista, koristeiden asettelua ja kaikkea sellaista!" Williamilla tuntui olevan omanlaisensa käsitys juhlienjärjestelemisestä. Palvelusväki taas joutui valmistamaan ja toteuttamaan kaiken tämän joten heillähän sitä tekemistä todellisuudessa vasta olikin. "Niin ja tietysti laittautumista juhliavarten. Vieraat alkavat saapua kun aurinko on ilmestynyt kirkon tornin ylle." Se tarkoitti noin puolenpäivän aikoihin.
William kömpi peiton alle ja siellä riisui siellä housunsa nakaten ne sitten peiton alta lattialle. Ei hän saisi koko yönä unta päälyshousut jalassaan! Will odotti että Lucanya oli myös päässyt asettumaan mukavasti peiton alle ja sitten tule lähemmäs tätä ottaen tämän kainaloonsa. Voisivathan he jakaa läheisyyttä näinkin. Will oli kovin uupunut aamuisista ratsastuksistaan ja päivän tapahtumistaan joten vaipui aika pian syvään uneen.
*TIME WARPZZZ!*
Aurinko oli juuri heräilemässä kun Will oli avannut silmänsä ja havahtunut unien maailmasta todellisuuteen joka tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Hänen vierellään oli upea kaunis haltia nainen. Will ei voinut olla kääntymättä kyljelleen ja hymyillen tuijottamasta kultaansa. Silloin tällöin oven ulkopuolelta kuului yksittäisten palvelioiden askeleet. Koko kartanon palvelusväki tuntui olevan jo täydessä touhussaan Elizabeth heidän ohjanaan.
William Thann
Lucanya oli niin suloinen, viaton ja inana. Mutta samalla Will joutui kuitenkin taistelemaan likaisia ajatuksiaan vastaan että pystyi täysin herrasmiehen elkein jakamaan sängyn Luca-neidon kanssa. Will hymyili ja siveli etusormellaan Lucanyan poskea. "No hyvä", mies sai sanottua aluksi ja sitten mies tuijotteli hetken neitoa sanomatta mitään.
"Meidän pitäisi varmaan saada lähättyä, huomenna on aikaisin aamusta juhlavalmisteluja; viinin maistelua, alkupalojen valitsemista, koristeiden asettelua ja kaikkea sellaista!" Williamilla tuntui olevan omanlaisensa käsitys juhlienjärjestelemisestä. Palvelusväki taas joutui valmistamaan ja toteuttamaan kaiken tämän joten heillähän sitä tekemistä todellisuudessa vasta olikin. "Niin ja tietysti laittautumista juhliavarten. Vieraat alkavat saapua kun aurinko on ilmestynyt kirkon tornin ylle." Se tarkoitti noin puolenpäivän aikoihin.
William kömpi peiton alle ja siellä riisui siellä housunsa nakaten ne sitten peiton alta lattialle. Ei hän saisi koko yönä unta päälyshousut jalassaan! Will odotti että Lucanya oli myös päässyt asettumaan mukavasti peiton alle ja sitten tule lähemmäs tätä ottaen tämän kainaloonsa. Voisivathan he jakaa läheisyyttä näinkin. Will oli kovin uupunut aamuisista ratsastuksistaan ja päivän tapahtumistaan joten vaipui aika pian syvään uneen.
*TIME WARPZZZ!*
Aurinko oli juuri heräilemässä kun Will oli avannut silmänsä ja havahtunut unien maailmasta todellisuuteen joka tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Hänen vierellään oli upea kaunis haltia nainen. Will ei voinut olla kääntymättä kyljelleen ja hymyillen tuijottamasta kultaansa. Silloin tällöin oven ulkopuolelta kuului yksittäisten palvelioiden askeleet. Koko kartanon palvelusväki tuntui olevan jo täydessä touhussaan Elizabeth heidän ohjanaan.
- Nipustin
Kirjoittaja Niehku » 29 Maalis 2012, 21:17
//Ahaaaaa, yhen yön juttu >;D meinasko nämä puheen ollen makuuhuoneen puolella jotain vielä läheisempää kontaktia tehdä, esim. noiden naamiaisten jälkeen? xD//
Lucanya Vendethiel
Neidon ajatuksiin ei ollut koskaan eksynyt likaisia mielikuvia kenestäkään miehestä mitenkään etukäteen. Hän ei jostain syystä ehkä osannut tai hyvinkin pätevänä syynä; hänen kohdalleen ei ollut koskaan vain tullut sellaista ilmestystä, josta uneksia kiihkeitä. Jos toimintaa sattui syntymään, silloin se vain tapahtuu, eikä siinä sen enempää mietitä. Luca itse on tottunut ja tietää varsin hyvin, että tuosta hurmaavasta ja taivaallisen kauniista haltiasta nyt on ajatellut vaikka sun mitä monet miehet. William-herra ei siis ollut mikään poikkeus, mutta oli todellakin yksi niistä harvoista herrasmiehistä, jotka pitivät ajatuksensa ominaan ja sit jos mitä Lucanya arvosti. Hän ei mahtanut mitään ulkonäölleen tai käytökselleen, sillä ei todellakaan halunnut vaikuttaa mitenkään ilotytöltä, vaikka muut useat naiset häntä kutsuivatkin; kateudesta.
Blondi ei kiellä itseltään sitä, etteikö hän haluaisi käpertyä Willin viereen, tuon lämpöä hehkuvan, paljasta ja komeaa rintakehää vasten.
Lucanya oli sulkenut silmänsä pariksi sekunniksi tuntiessaan miehen sormen sivelevän hänen pehmeää poskea. Juuri tuollaisesta hempeilystä hän piti. Hetken päästä William alkoi luettelemaan seuraavan aamupäivän ohjelmaa, tuskin haltia saisi unta, hän halusi jo päästä koristelemaan paikkoja, ynnä muuta, jotta juhlat saataisiin aikaiseksi. Lopuksi tuolle kaikelle nainen nyökkäsi hymyillen.
"Tuskin maltan odottaa." hän vielä tokaisi ja kävi makuulle. Pian mies olikin jo kaapannut hänet toisiaan vasten, joten hetken kuluttua kuuluikin myös naisen tyytyväinen söpö tuhina.
Lucanya nukkui yhä kyljellään, tietämättä että oli jo varhainen aamu ja että hänen rakkaansa oli jo herännyt. Ei sitä niin vain herätty niin ihanien unien jälkeen, joiden viime kerrasta olikin jo aikaa.
Mutta ei mennyt kauan kun ilmeisesti jokin kolahdus makuuhuoneen oven toisella puolella havahdutti hitaasti neidon. Avattuaan silmänsä hän näki ensimmäisenä Williamin, eikä voinut olla hymyilemättä tuolle komistukselle, joka makasi hänen vierellään. Lucasta oli suloista huomata, että toinen oli häntä tuijottanut. Niimpä hän nosti itseään niin, että ylettyi suukottamaan toista poskelle, jonka jälkeen kuiskasi,
"Huomenta." omalla enkelimäisellä äänellään ja suuteli sitten pitkään Williä suulle.
//jotenkin aina ajattelen Willin Orlando Bloomina, joka näyttelee Will Turneria :'D//
Lucanya Vendethiel
Neidon ajatuksiin ei ollut koskaan eksynyt likaisia mielikuvia kenestäkään miehestä mitenkään etukäteen. Hän ei jostain syystä ehkä osannut tai hyvinkin pätevänä syynä; hänen kohdalleen ei ollut koskaan vain tullut sellaista ilmestystä, josta uneksia kiihkeitä. Jos toimintaa sattui syntymään, silloin se vain tapahtuu, eikä siinä sen enempää mietitä. Luca itse on tottunut ja tietää varsin hyvin, että tuosta hurmaavasta ja taivaallisen kauniista haltiasta nyt on ajatellut vaikka sun mitä monet miehet. William-herra ei siis ollut mikään poikkeus, mutta oli todellakin yksi niistä harvoista herrasmiehistä, jotka pitivät ajatuksensa ominaan ja sit jos mitä Lucanya arvosti. Hän ei mahtanut mitään ulkonäölleen tai käytökselleen, sillä ei todellakaan halunnut vaikuttaa mitenkään ilotytöltä, vaikka muut useat naiset häntä kutsuivatkin; kateudesta.
Blondi ei kiellä itseltään sitä, etteikö hän haluaisi käpertyä Willin viereen, tuon lämpöä hehkuvan, paljasta ja komeaa rintakehää vasten.
Lucanya oli sulkenut silmänsä pariksi sekunniksi tuntiessaan miehen sormen sivelevän hänen pehmeää poskea. Juuri tuollaisesta hempeilystä hän piti. Hetken päästä William alkoi luettelemaan seuraavan aamupäivän ohjelmaa, tuskin haltia saisi unta, hän halusi jo päästä koristelemaan paikkoja, ynnä muuta, jotta juhlat saataisiin aikaiseksi. Lopuksi tuolle kaikelle nainen nyökkäsi hymyillen.
"Tuskin maltan odottaa." hän vielä tokaisi ja kävi makuulle. Pian mies olikin jo kaapannut hänet toisiaan vasten, joten hetken kuluttua kuuluikin myös naisen tyytyväinen söpö tuhina.
Lucanya nukkui yhä kyljellään, tietämättä että oli jo varhainen aamu ja että hänen rakkaansa oli jo herännyt. Ei sitä niin vain herätty niin ihanien unien jälkeen, joiden viime kerrasta olikin jo aikaa.
Mutta ei mennyt kauan kun ilmeisesti jokin kolahdus makuuhuoneen oven toisella puolella havahdutti hitaasti neidon. Avattuaan silmänsä hän näki ensimmäisenä Williamin, eikä voinut olla hymyilemättä tuolle komistukselle, joka makasi hänen vierellään. Lucasta oli suloista huomata, että toinen oli häntä tuijottanut. Niimpä hän nosti itseään niin, että ylettyi suukottamaan toista poskelle, jonka jälkeen kuiskasi,
"Huomenta." omalla enkelimäisellä äänellään ja suuteli sitten pitkään Williä suulle.
//jotenkin aina ajattelen Willin Orlando Bloomina, joka näyttelee Will Turneria :'D//
- Niehku
Kirjoittaja Nipustin » 04 Huhti 2012, 14:41
//Voi kun William näyttääkin ihan Orlandolta<3<3 En voi kuvitella sitä keneksikään muuksi koska hän on Orldando iha sillä sipuli!<3 Minähän siis rakastan Orlando Bloomia jos ei vielä ollut tullut selväksi:D:D
WILLIAM! WHY DIDN'T YOU TELL ME YOU WERE ORLANDO'S GREAT GREAT GRRAT GREAT GREAT GREAT GREAT GRANDFATHER! Let me take a picture<3
Haha se siitä sekoilusta ja kirjoittamaan sitä iha vastausta:D//
William Thann
"Huomenta vaan sinullekin", aatelinen toivotti Luca-neidolle kun huulikontaki oli ohitse. Hetken hän vain makoili sängyssä tuijotellen naisystäväänsä silmiin ja sivellen tämän hiuksia, kunnes sai itsensä kammettua ylös sängyn pohjalta. William alkoi kiskoa päälyshousujaan jalkaansa ja sitten kääntyi jälleen Luca-neidon puoleen. "Heräähän sinäkin prinsessainen tähän ihanaan aamuun. Pahoin pelkään että jos ette nouse minun täytyy varmaan tulla kutittamaan teidät sängystä arvon neiti" William uhkasi virnuillen istuutuen sängyn laidalle ja maistiaiseksi lupaamastaan kutittelusta kutitti Luca-neitoa vähäsen.
William loikki huoneen toiseen nurkkaan etsimään itselleen lipastosta puhdasta paitaa. Lopulta käsiin osui ruskea pitkähihainen joka kelpasi. Mies veti sen yllensä. "Haluatko omaa rauhaa pukeutumisen ja laittautumisen kanssa?" Vaikka Will tätä kysyikin samalla hän jo keräili tavaroita joita tarvitsi itse laittautumiseensa. Esimerkiksi harjan hiuksen harjaukseen ja pikkuisen kamman siistin leukaparran kampaukseen.
Kun William oli saanut laittauduttua, joka ei onneksi kestänyt yhtä kauan kuin naisväen yleinen pynttäytyminen, suuntasi hän askeleensa keittiöön. Kokki sai tiedon siitä minne aamiainen tuli tarjoilla ja William palasi yläkertaan hakeakseen ihastuttavan Luca-neidon mukaansa aamiaiselle. Kyllä neito varmaan olisi nyt valmis sillä sijaitsihan keittiö sentään maakerroksessa ja Williamin makuukamari kolmannessa. Tosin aatelisen askeleet olivat olleet kepeät ja hyväntuulisen reippaat koko matkan edes takaisin. Kylläpäs rakkaus todella sai olon niin keveäksi.
"Luca-neiti, oletteko valmiina?" William kysyi koputtaen keveästi oveen ja sitten raottaen sitä hieman kuitenkaan katsomatta ovenraosta mikäli haltianeito alkaisikin kiljua ettei vielä ollut valmis tai jos vaikka olisikin kokonaan vaatteitta vielä.
//Ja mitä petihommiin tulee mulla oli semmonen juoni hyvinkin että jotain voisi vielä tapahtua>:3 Ehkä juhlien aikana, ehkä juhlien jälkeen.
Mieltä kutkuttaa vielä sekin että mites sitten juhlat päättyvät ja mihin meidän rope loppuu? Muistan meidän miettineen sen että Luca ottaa Willin vaatimuksesta sormuksen vähän niinkun muistoksi ja lupaukseksi siitä että jos Luca on ikinä valmis niin Will on kyllä sitten oottamassa sitä muttei siis Lucanyä suoranaisesti suostu Williamin kosintaan.//
WILLIAM! WHY DIDN'T YOU TELL ME YOU WERE ORLANDO'S GREAT GREAT GRRAT GREAT GREAT GREAT GREAT GRANDFATHER! Let me take a picture<3
Haha se siitä sekoilusta ja kirjoittamaan sitä iha vastausta:D//
William Thann
"Huomenta vaan sinullekin", aatelinen toivotti Luca-neidolle kun huulikontaki oli ohitse. Hetken hän vain makoili sängyssä tuijotellen naisystäväänsä silmiin ja sivellen tämän hiuksia, kunnes sai itsensä kammettua ylös sängyn pohjalta. William alkoi kiskoa päälyshousujaan jalkaansa ja sitten kääntyi jälleen Luca-neidon puoleen. "Heräähän sinäkin prinsessainen tähän ihanaan aamuun. Pahoin pelkään että jos ette nouse minun täytyy varmaan tulla kutittamaan teidät sängystä arvon neiti" William uhkasi virnuillen istuutuen sängyn laidalle ja maistiaiseksi lupaamastaan kutittelusta kutitti Luca-neitoa vähäsen.
William loikki huoneen toiseen nurkkaan etsimään itselleen lipastosta puhdasta paitaa. Lopulta käsiin osui ruskea pitkähihainen joka kelpasi. Mies veti sen yllensä. "Haluatko omaa rauhaa pukeutumisen ja laittautumisen kanssa?" Vaikka Will tätä kysyikin samalla hän jo keräili tavaroita joita tarvitsi itse laittautumiseensa. Esimerkiksi harjan hiuksen harjaukseen ja pikkuisen kamman siistin leukaparran kampaukseen.
Kun William oli saanut laittauduttua, joka ei onneksi kestänyt yhtä kauan kuin naisväen yleinen pynttäytyminen, suuntasi hän askeleensa keittiöön. Kokki sai tiedon siitä minne aamiainen tuli tarjoilla ja William palasi yläkertaan hakeakseen ihastuttavan Luca-neidon mukaansa aamiaiselle. Kyllä neito varmaan olisi nyt valmis sillä sijaitsihan keittiö sentään maakerroksessa ja Williamin makuukamari kolmannessa. Tosin aatelisen askeleet olivat olleet kepeät ja hyväntuulisen reippaat koko matkan edes takaisin. Kylläpäs rakkaus todella sai olon niin keveäksi.
"Luca-neiti, oletteko valmiina?" William kysyi koputtaen keveästi oveen ja sitten raottaen sitä hieman kuitenkaan katsomatta ovenraosta mikäli haltianeito alkaisikin kiljua ettei vielä ollut valmis tai jos vaikka olisikin kokonaan vaatteitta vielä.
//Ja mitä petihommiin tulee mulla oli semmonen juoni hyvinkin että jotain voisi vielä tapahtua>:3 Ehkä juhlien aikana, ehkä juhlien jälkeen.
Mieltä kutkuttaa vielä sekin että mites sitten juhlat päättyvät ja mihin meidän rope loppuu? Muistan meidän miettineen sen että Luca ottaa Willin vaatimuksesta sormuksen vähän niinkun muistoksi ja lupaukseksi siitä että jos Luca on ikinä valmis niin Will on kyllä sitten oottamassa sitä muttei siis Lucanyä suoranaisesti suostu Williamin kosintaan.//
- Nipustin
Kirjoittaja Niehku » 05 Huhti 2012, 22:05
//Orlando on kyllä todellinen hottis *3* minä tykkään. TODELLA. Hihihihi, kyllähän mie semmoselle miehelle neitoseni luovutan >:3//
Lucanya Vnedethiel
Kumpikaan nuorista ei jaksanut vielä nousta, vaan petiin jäätiin vielä heräilemään. Neidon olo tuntuikin virkeältä, eikä mikään ihmekään kun sai nukkua hyvin, lämpimän unelmamiehen vieressä. William ponkaisi jaloilleen hetken kuluttua ja housut saatua jalkaansa uhkaili tuo viatonta naista kutituksella. Sulkien silmänsä Luca mutisi nousevansa pian ja säikähtikin nauraen Willin kutitteluun.
"Aamuvirkku..." haltia mutisi virne huulillaan nousten istumaan kun toinen lähti etsimään paitaa itselleen. Herrasmiehenä jälleen William oli valmis poistumaan huoneesta siksi aikaa, kunnes tämän rakas saisi itse pukeutua ja laittautua. Lucanya nyökkäsi, ja toivoi todella ettei toinen siitä pahastuisi. Ehkä olisi kuitenkin liian aikaista hillua alastomana. Niimpä sitten William jätti neidon tälläytymään. Haltia riisuitui mitättömän kokoisesta yöpmekostaan ja kiskoi sitten ylleen Elizabethiltä saadun mekon.
Ehkä Will tuli liian aikaisin, mutta haltia ei halunnut odotuttaa toista. Hänellä oli kyllä vaatteet jo päällä, mutta meikkaukseen tuo ei ollut ehtinyt panostaa yhtä paljon kuin eilen. No, ehtisihän hän vielä illan juhliin, eikä kauniin haltian edes tarvinnut kamalasti ehostaa itseään kosmetiikkatuotteilla.
"Olen kyllä!" Luca hihkaisi vastaukseksi vetäessään somia kenkiä jalkoihinsa. Sitten tuo kipitti ovelle miehen luo aurinkoisena.
//Joo, katotaan niiten juhlien aikana mikä tilanne ois otollisin sitten siihen xD toisaalta ois aika sulosta jos ne kesken juhlien ois sillee "NYT EI ENÄÄ KESTÄ!" :D tai jostain suutelusta ne vaan innostuu. Jos näin käy, niin siinähän ne juhlatkin loppuu, koska tuskin ne enää palaa sinne. Peli varmaan loppuu huomisaamuun/iltapäivään, meinasko Will millon kosia? Joo se sormus juttu oli ok ja oli mietitty sitten jatkoakin et Lucalla ois vastaus asiaan >:3 kato niitä yksäreistä vaikka, itekkää muista :'D//
Lucanya Vnedethiel
Kumpikaan nuorista ei jaksanut vielä nousta, vaan petiin jäätiin vielä heräilemään. Neidon olo tuntuikin virkeältä, eikä mikään ihmekään kun sai nukkua hyvin, lämpimän unelmamiehen vieressä. William ponkaisi jaloilleen hetken kuluttua ja housut saatua jalkaansa uhkaili tuo viatonta naista kutituksella. Sulkien silmänsä Luca mutisi nousevansa pian ja säikähtikin nauraen Willin kutitteluun.
"Aamuvirkku..." haltia mutisi virne huulillaan nousten istumaan kun toinen lähti etsimään paitaa itselleen. Herrasmiehenä jälleen William oli valmis poistumaan huoneesta siksi aikaa, kunnes tämän rakas saisi itse pukeutua ja laittautua. Lucanya nyökkäsi, ja toivoi todella ettei toinen siitä pahastuisi. Ehkä olisi kuitenkin liian aikaista hillua alastomana. Niimpä sitten William jätti neidon tälläytymään. Haltia riisuitui mitättömän kokoisesta yöpmekostaan ja kiskoi sitten ylleen Elizabethiltä saadun mekon.
Ehkä Will tuli liian aikaisin, mutta haltia ei halunnut odotuttaa toista. Hänellä oli kyllä vaatteet jo päällä, mutta meikkaukseen tuo ei ollut ehtinyt panostaa yhtä paljon kuin eilen. No, ehtisihän hän vielä illan juhliin, eikä kauniin haltian edes tarvinnut kamalasti ehostaa itseään kosmetiikkatuotteilla.
"Olen kyllä!" Luca hihkaisi vastaukseksi vetäessään somia kenkiä jalkoihinsa. Sitten tuo kipitti ovelle miehen luo aurinkoisena.
//Joo, katotaan niiten juhlien aikana mikä tilanne ois otollisin sitten siihen xD toisaalta ois aika sulosta jos ne kesken juhlien ois sillee "NYT EI ENÄÄ KESTÄ!" :D tai jostain suutelusta ne vaan innostuu. Jos näin käy, niin siinähän ne juhlatkin loppuu, koska tuskin ne enää palaa sinne. Peli varmaan loppuu huomisaamuun/iltapäivään, meinasko Will millon kosia? Joo se sormus juttu oli ok ja oli mietitty sitten jatkoakin et Lucalla ois vastaus asiaan >:3 kato niitä yksäreistä vaikka, itekkää muista :'D//
- Niehku
Kirjoittaja Nipustin » 18 Huhti 2012, 16:02
William Thann
Aatelinen hymyili leveästi nähdessään pukeissa olevan neitokaisen ja ojensi tälle käsivarttaan. "Tulehan, aamiainen on katettu."
Pariskunnan seilatessa alakertaan he näkevät matkallaan palvelioita sekä talkooväkeä valmistelemassa aatelisten päähän lyhyellä varoitusajalla syttynyttä ideaa juhlista. Talkooväellä ei tietenkään tässä kartanossa tarkoitettu aatelisia itseää, vaan muutamia naapuruston talonpoikia joilla oli käyttöä taskurahalle. Kaikki tervehtivät Williamia sekä tietysti myös tämän kaunista seuralaista, siinä astellessaan saattoi tuntea itsensä melkein kuninkaalliseksi.
Aamiainen oli, kuten kaikki muukin kartanossa, hyvin hienostunut ja ylpeilevä. Ruokaa oli niin että pöytä notkui, mutta silti kaikki oli aseteltu hyvin hienostuneesti omille lautasilleen, vadeilleen tai kuppeihin. Pöydän toiseen päätyyn oli katettu myös kaksi aterioijan paikkaa. Sinne William suunnisti ja veti kohteliaasti tuolia niin että Lucanya-neito saattoi istuutua. Sitten vasta herrasmies asteli omalle paikalleen. William viittasi kädellään neitoa ottamaan mitä tahtoi ja itsekkin alkoi täyttää lautastaan.
"Noh, nukuitko hyvin?" Will kysyi hymyillen ja luoden katseen haltianeidonsilmiin. Voi kun ihminen osasi olla hurmaava.
//No jotain vaikka tuommoista katsotaan mihin tämä kehkeytyy ja sitä yksäriä en löytänyt kun ajat sitten kävin kahtelee mutta meen kahtelee vaikka uudestaan tänään
ps. ihanaa kun inspasi ainakin hetken tehdä mitään<3//
Aatelinen hymyili leveästi nähdessään pukeissa olevan neitokaisen ja ojensi tälle käsivarttaan. "Tulehan, aamiainen on katettu."
Pariskunnan seilatessa alakertaan he näkevät matkallaan palvelioita sekä talkooväkeä valmistelemassa aatelisten päähän lyhyellä varoitusajalla syttynyttä ideaa juhlista. Talkooväellä ei tietenkään tässä kartanossa tarkoitettu aatelisia itseää, vaan muutamia naapuruston talonpoikia joilla oli käyttöä taskurahalle. Kaikki tervehtivät Williamia sekä tietysti myös tämän kaunista seuralaista, siinä astellessaan saattoi tuntea itsensä melkein kuninkaalliseksi.
Aamiainen oli, kuten kaikki muukin kartanossa, hyvin hienostunut ja ylpeilevä. Ruokaa oli niin että pöytä notkui, mutta silti kaikki oli aseteltu hyvin hienostuneesti omille lautasilleen, vadeilleen tai kuppeihin. Pöydän toiseen päätyyn oli katettu myös kaksi aterioijan paikkaa. Sinne William suunnisti ja veti kohteliaasti tuolia niin että Lucanya-neito saattoi istuutua. Sitten vasta herrasmies asteli omalle paikalleen. William viittasi kädellään neitoa ottamaan mitä tahtoi ja itsekkin alkoi täyttää lautastaan.
"Noh, nukuitko hyvin?" Will kysyi hymyillen ja luoden katseen haltianeidonsilmiin. Voi kun ihminen osasi olla hurmaava.
//No jotain vaikka tuommoista katsotaan mihin tämä kehkeytyy ja sitä yksäriä en löytänyt kun ajat sitten kävin kahtelee mutta meen kahtelee vaikka uudestaan tänään
ps. ihanaa kun inspasi ainakin hetken tehdä mitään<3//
- Nipustin
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa