Oh I'll forever and ever remember those eyes~


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Elo 07, 2011 10:17

//Minulla on idea! :3 Mitä jos Will veiskin Lucan ihmiskylään! Kun sillä on se UL:llä niin sieltä vetäis helposti jotain valeasuksi kelpaavaa! Mitäs tuumit:3 Rakkaus voittaisi:3//

William Thann

Saatuaan haltialta ohjeistuksen suunnasta jonne lähteä Will antaa Hunterille ohjeita minne päin mennä. Todellisuudessa Will voisi antaa Hunterille vähän pohkeita saaden ratsunsa ravaamaan tai jopa laukkaamaan, mutta hän vain toivoo salaisesti ettei matka koskaan loppuisi joten he kulkevat eteen päin hitaasti käynnillä.

Hunter astelee hitaasti myllättyjen sammaleiden poikki ja tuhahtelee iloisesti. Williamkin naurahtaa. "Aivan kuin se haluaisi hyvästellä paikan. Kertoa että sillä oli hauskaa..." Keikari sanoo hymyillen. Hänestä oli hauska uskoa että kaikki elävät olennot osasivat puhua, mutta esimerkiksi hevoset eivät puhuneet ihmisten tai haltioiden kanssa samaa kieltä.
Pian kaksikko ja Hunter saapuivat tielle josta olivat poikenneet metsään. Will pysäyttää ratsun heidän saapuessaan tielle ennenkuin ehti määrätä sitä kääntymään kumpaankaan suuntaan.
Hetken he ovat vain siinä paikallaan. Mies tai ratsu ei sano mitään kunhan vain hengittävät äänekkäästi. Lopulta Thann hyppää alas Hunterin selästä ja käännähtää katsomaan ylös vielä ratsun selässä olevaan Luca-neitoon.
"Tämä saattaa kuulostaa hullulta mutta... Tule mukaani." Keikari lausuu ilman minkäänlaista pilailua äänessään. Hän on vakavana, se oli yhtä harvinaista kun lohikäärmeen näkeminen. Tosin ei ehkä haltioille jotka saattoivat tavata moisia taruolentoja useammin.
Aatelisen kasvot olivat totiset, silmät täynnä uskoa ja toivon kipinää. Mies tuijotti suoraa Lucan silmiin, kurotti kohti naisen kättä ja lisäsi: "Ihmiskylään."
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ma Elo 08, 2011 12:54

//Mikä UL? :'D kuulostaa hyvältä, vähä jännitystäki peliin :3//

Lucanya Vendethiel

William tulkkasi jälleen Hunterin sanomaa, se sai neidonkin hymyilemään aurinkoisesti. Hän piti siitä, että Will olevinaan puhui eläintenkieltä.
"Hunter on kyllä ihana hevonen." Luca totesi.

Päästyään metsäpolulle Hunter pysähtyi ja William oli aivan hiljaa. Lucanya tiesi, mitä tuleman piti, mutta ennen kuin itse olisi hypännyt ratsun selästä, ehti komistus ensin. Lucanyan silmät laajenivat yllättyneinä. Ihmiskylään? Hän? Neidon sydämensyke nousi jälleen tuon tahtomatta. Blondin katse poikkesi Williamin kasvoista toiselle puolelle sammaleeseen. Mikä ihaninta olisikaan lähteä miehen matkaan, mutta voittiko vaaran riski? Siitä ei ollut epäillystä, etteikö Lucanya luottaisi toiseen, mutta hän voisi jäädä kiinni, ilman että se olisi Willin syytä. Haltia oli kuin punainen vaate ihmisille. Lucanya tarttui Willin kädestä, kohdistaen jälleen tuohon oman, tällä kertaa pelokkaan katseen.
"Entä jos jään kiinni?" blondi kysyi hyvin hiljaa, lähes kuiskaten. Sana "ihmiskylään" toistui moneen kertaan haltian päässä, ikään kuin kiusaten ja haluten haltian lähtevään omaan, turvalliseen kyläänsä.

Lucanya hyppäsi myöskin alas, mutta vain siksi, että saisi ehkä paremmin ajatuksensa kokoon, Williamia halatessa.
"Haluan lähteä kanssasi. Mutta minua pelottaa..." neito sanoi yhtä vakavana kuin mies oli aikaisemmin, katsoen toista silmiin.

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Elo 09, 2011 9:01

//Ulottuvuuslaukku! ;D hih~//

William Thann

William tiesi että hänen esittämänsä kysymys, tai ehkäpä pyyntö, oli aivain ylitse rajojen. Toinen oli haltia. Melkein poikkeuksetta jokainen ihminen tappaisi Lucan jos saisi tietää mikä tämä todella oli. Oli ihmiseltä kohtuutonta pyytää haltiaa luokseen ihmisten kylään. Ja vastahan he olivat tavanneet! Ehkä Luca-neito saattaisi uskoa Willin aikovan vaikkapa myydä hänet teuraaksi johonki juhliin.
Will oli jo alkaa epäröimään kun neito hyppäsikin myös satulasta, melkein suoraa Williamin syliin ja halasi miestä. Aatelinen halasi neitoa lempeän rakastavasti takaisin ja mitään vastalauseita sanomatta kuunteli neidon huolia. Vasta neidon esitettyä kaikki huolensa, Will alkaa kumota niitä yksi kerrallaan: "Voin naamioida sinua, mukanani voisi olla muutamia hyödyllisiä asusteita", mies viittaa puhuessaan vyöllään olevaan UL:ään, "Ja tiedän että sinua pelottaa, et olisi ollenkaan normaali jos sinua ei pelottaisi, mutta kuten sanoin olen korkeassa asemassa omieni parissa. Kukaan ei tutki sinua tarkemmin jos sanon että takaan sinut ja että olet minun seuralaiseni. Saisit tavata siskoni! Ja nähdä ihmisten kylää pasifistin silmin! Olen varma että meidänkin paristamme löytyy muutamia sotaan uskomattomia, jotka haluaisivat ratkaista kaiken rauhanomaisin keinoin. Saisit tilaisuuden jakaa ajatuksia heidän kanssaan. Ehkäpä jopa perustaa vastarintamaliikkeen sotaa vastaan. Ja jos joku myisi sinut ilmi, ja sotilaat olisivat tulossa hakemaan sinua, meitä varoitettaisiin taatusti hyvissä ajoin ja minä voisin viedä sinut ulos kaupungista yhtä nopeasti kuin tuuli muuttaa suuntaa! Eikä minulta kysellä kaupunginporteilla mitään..."
Will lopettaa neidon vakuuttelun, irrottautuu halauksesta ja puristaa hellästi neidon käsivarsia ja katsoo syvälle tämän silmiin. "Jos vain haluat."
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ti Elo 09, 2011 4:46

//Ahaaaa xD//

Lucanya Vendethiel

William alkoi selostaa kaiken tulevasta. Niin hyviä, kuin huonojakin puolia, mutta huonot puolet mies kumosi taitavasti vakuuttaen toista. Aatelisen äänensävyssä kuului vilpittömyys asiaan ja vankka halu saada haltia mukaan. Entä jos Will pettäisikin? Entä jos mies veisi tietämättömän haltian jonnekkin orjalaitokseen tai myisi bordelliin? Voi, ei sellaista voisi Williamista kuvitella. Tai jos tuo olikin koko tapaamisen aikana valehdellut neidolle? Mistä tuo tiesi, oliko aatelisella oikeasti pikkusiskoa? Ei, Lucanya ravisti moiset ajatukset mielestään. William oli oikea herrasmies, eikä tuo voisi kenellekään neidolle tehdä niin.

Sitä paitsi Will oli keksinytkin b-suunnitelman jos joku saisi vihiä haltiasta kylästä. Ja osasihan Luca itsepuolustusta, hänellä oli kaksi veistä mukanaan. Nyt piti olla luottavainen ja rohkea, jos neito haluaisi olla prinssinsä kanssa pidempään ja tutustua tuon perheeseen. Blondi kohtasi toisen syvän katseen. Hetken he tuijottivat, kunnes haltia sulki silmänsä ja huokaisi syvään.
"Suostun..." Lucanya viimein päätti, aukaisten silmänsä hymyillen.
"...Mutta..." tuo lisäsi heti perään, ikään kuin kiusoitellakseen.
"...Mitä vanhempasi tästä sanovat? Siskostasi en ole huolissasi, mutta entä muut? En halua olla vaivaksi ja tuottaa vihamielisyyttä..." haltia kysyi, huolestunut sävel äänessään.

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Elo 09, 2011 10:39

William Thann

Hetken katseet olivat naulittuina toisiinsa. Kaunokainen pohti selvästi jotain noiden kauniiden sinisilmiensä takana, kun tarkkaan katsoi saattoi melkein kuvitella näkevänsä ajatusten juoksun toisen silmistä. Will melkein hymyili ajatuskululleen mutta sai hillittyä itsensä, se olisi ollutkin sopimatonta tilanteen huomioon ottaen.
Will oli jo hypätä taivaisiin riemusta naisen vastatessa suostuvasti, mutta sitten tulee pahamaineinen mutta. Onneksi naisen jatkettua Will huokaisee helpotuksesta ja alkaa nauraa. "Ei sinulla ole hätää! Vanhempani ovat aika harvoin kotona, ja sitäpaitsi ovat jo tottuneita minun vieraisiini. Kun minä takaan sinua, sinulla ei ole hätää. Emme tosin paljasta vanhemmilleni kuka oikeasti olet. Saat esiintyä ihmisenä melkein poikkeuksetta koko ajan. Siskoni tosin riemastuu tavatessaan haltian, häneltä ei tarvitse pitää mitään salassa."
Mies alkaa kaivaa vyötäisillään olevaa laukkua ja kohta vetää sieltä kauniin leveän naisten hatun. Se oli viimeisintä muotia nykyään. "Antoivat siskolleni joka ei pidä muotivaatteista. Sisko lahjoitti sen minulle, joka pidän huolta aina ulkonäöstä, myös neitokaisten." Mies jatkaa kaivamista. Seuraavana pikkuruisesta laukusta ilmestyy puinen rasia joka sisälsi tasaista ihonväristä ainesta, jolla voisi tarvittaessa tasata ihonsa väriä ja rasiassa oli myös joitain meikkejä. Ylhäisillä ihmisneidoilla oli tapana meikata.
"Annan sinulle aikaa laittautua..." Will ilmoittaa ritarillisesti.

Neidon oltua valmis, mies kehuu toisen ulkonäköä entistäkin hurmaavammaksi ja tarttuu Lucaa vyötäröltä ja nostaa tämän hevosen selkään kuten herrasmiesten kuuluu. Sitten mies itse punnertaa jalustimelta kyytiin ja matka jatkuu mutta tällä kertaa laukkaa, ja kohti ihmisten kylää!

Vain kotvasen kuluttua kaksikon ratsuneen eteen aukeea näky metsän reunasta, metsän loppumisesta ja edessä siintää tasaista maata sekä peltoa. Myös harmaat suuret, raskaat kivimuurit ovat edessä. William ratsastaa tottuneesti muurien luokse ja seisauttaa ravurinsa siihen. Joku huutelee muurin yllä olevasta vartiokopista jotain kulkuluvasta tai asian laadusta. "Thannien asialla!" Will sanoo tottuneesti ja virnistää. Ilmeisesti miehelle tulee kamala kiire aukomaan portteja. Toinen reppana taisi vielä olla uusi työssään, mutta silti häntä oli varoitettu olemaan suututtamatta tiettyjä vaikutusvaltaisia sukuja. Portit aukenevat ja pieni seurue pääsee jatkamaan matkaa.
Will tietää muutamia hiljaisempia reittejä etteivät he kohtaisi ihan yhtä paljon vastaantulioita ja lopulta he pääsevätkin suuren kartanon pihaan. Kartano on kaunis ja huolella rakennettu, koristeltu ja viimeistelty. Pihaan tullaan porttien kautta joita oli palvelija avaamassa heidän saapuessaan. Will johtaa Hunterin talleille jotka sijaitsevat talon sivustalla, talon takana olevan upean puutarhan vieressä. Keskellä suurenmoista puutarhaa oli myös komea suihkulähde. Itse kartano vaikutti kolme kerroksiselta.
Keikari laittaa hevosensa talliin, sekä poistaa tämän yltä tarvikkeet. "No miltäs ensi kierros ihmiskylässä näytti? Aika erinlaista kun kotona vai?" Will kyselee Lucan mielipidettä kylään jota he olivat nähneet vain vilaukselta ratsastaessaan.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ke Elo 10, 2011 7:52

Lucanya Vendethiel

Jälleen mies tartutti positiivisen mielen neitoon tuon kumotessa haltian pelon. Lucanya nyökkäsi helpottuneena. Hänelle ei ollut ongelmaa esiintyä ihmisenä, tuskin nuo rodut nyt hirveästi poikkesivat toisistaan tavoista. Haltia yllättyi Willin vetäessä taikalaukustaan nätin hatun. Hän otti sen vastaan, tarkasteli lähemmin ja sovitti päähänsä. Sitten toinen ojenti neidolle meikkilaatikon. Lucanya nauroi.
"Voi hyvänen aika... En olekaan pitkään aikaan meikannut." hän sanoi iloisena ja alkoi levittää hieman tummempaa ihoväriä sekä poskipunaa, sillä tiesi kalpenevansa entisestään kaikesta jännityksestä. Tosiaan Luca ei niinkään yleensä minkäänlaista meikkiä käyttänyt, ellei kyseessä ollut todella iso juhla, jossa hän oli tanssimassa muiden suosittujen tanssijoiden joukossa. Haltia oli avannut hiusnauhansa ja antanut näin hiuksensa levätä tuon harteilla. Ne peittivät niin entistä paremmin tuon pitkiä korvia.
Hetken kuluttua kaksikko oli taas Hunterin selässä. Lucanya piti jälleen tiukasti kiinni Williamista ja vauhdin noustessa laukkaan piti neidonkin puristaa pohkeillaan hevosta, ettei tippunut selästä ja olihan matka niin mieluisampi.

Kaksikko saapui kylän muureille ja haltia tunsi sykkeensä nousseen. Hengitystäkin piti katsoa, ettei se näyttänyt typerältä ilman haukkomiselta, kuin joku suurempi hätä olisi. Neito asetti toisella kädellään vielä hattuaan paremmin heidän päästessä portista läpi. Hän vilkuili aina vähän väliä ympärilleen, ihan vain ihaillakseen erilaista kylää. Sittenpä saavuttiinkin jo aatelisen kotiin, isoon sellaiseen ja Lucanya alkoi rauhoittua. William ohjasti hevosena talliin, kauniin ja suuren puutarhan viereen. Tuosta näystä haltia innostui, hänen olisi päästävä käymään puutarhassa. Tuo kun niin rakasti kasveja.
"Onhan se toki erilainen, mutta kaunis omalla tavallaan." Lucanya vastasi miehelle ja ihasteli samalla puutarhaa.
"Varaudu sitten siihen, että kuljen perässäsi kuin ankanpoika seuraisi emoaan." haltia sanoi toiselle naurahtaen käännyttyään tuon puoleen.

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Elo 12, 2011 9:45

William

Ihmisten kylä ei Willistä ollut kovin kaunis, mutta olihan siinä tietysti oma viehätyksen tuntunsa. "Älä huoli, muu ei minulle kävisikään!" William nauraa reippaasti ja ottaa neidon kainaloonsa lähtien tämän kanssa sisälle suurista koreista pääovista. Sisällä aukesi käytävä jota Will lampsi tottuneesti. Hetken aatelinen huhuili oliko ketään kotona mutta mistään ei kuulunut vastausta. "No höh, Elliekään ei ole kotona. Kyllä hän varmaan pian palaa. Siis siskoani tarkoitan." Will selitti ja seilasi Luca kainalossaan käytävillä kunnes he päätyivät suureen keittiösaliin. Siellä hääräsi eräs hieman vanhempi rouva.
"Rudy kiltti, keittäisitkö meille teet?" William sanoi hymyillen säteilevästi. Vanhahko hieman pyörehkö rouva katsahti keittiön oven suulle jossa seisoi varvin hyvännäköinen nuori pari, toisen hän tunnisti nuoremmaksi Lordi Thanniksi. "Kyllä heti herra. Tarjoillaanko ruokasaliin? Vai kenties kirjastoon?" Rudy-niminen nainen tarkistaa jotenkin itseään nuoremmalla äänellä. William ilmoittaa tarjoilun tapahtuvan terassille, puutarhan luokse. Nainen kiitti ja palasi askareisiinsa ja Will lähti saattamaan kainaloistaan puutarhan äärelle.
Hetken kartalossa haahuiltuaan, Will ja Luca saapuvat upean puutarhan luokse, jonne kuljettiin takaovesta ja oven ja puutarhan välissä oli suurehto terassi, jossa oli hienot huonekalut, kauniisti päällystetty sohva, tamminen muotoiltu ruokapöytä ja siihen sopivat istuimet. Will laskee vasta nyt Lucan pois kainalostaan ja itse menee istumaan sohvalle. "Teetä tulee kohta, olisitko halunnut jotain syötävääkin? Rudy kyllä valmistaa yllättäviäkin ruokia hetkessä." Will huolehtii herrasmiehen tavoin.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti La Elo 13, 2011 3:52

Lucanya Vendethiel

Neidolle tuli hyvin turvallinen ja mukava olo Williamin ottaessa tuo kainaloonsa. Pian mies johdatti heidät kartanon sisälle, suurista pääovista. Ketään ei tuntunut olevan sisällä ja aatelinen kertoi siskonsa tulevan varmasti myöhemmin. Haltia nyökkäsi tuohon ja vilkuili ahkerasti ympärilleen. Kuinka suurta ja kaunista sisällä olikaan! Kaksikko saapui sitten keittiösaliin ja komistus tilasi hänelle että seuralaiselleen teen puutarhan terassille. Lucanyan kasvot kirkastuivat oitis hänen kuultuaan, että he menisivät puutarhan läheisyyteen. Hän mietti yksikseen, että kuinka outoa olisikaan asua tälläisessä talossa. Itse ei tarvitsisi tehdä mitään, kertoa vain keittiöemännälle, että halusi lounaan siihen ja siihen aikaan. Puutarhuria Lucanya ei hankkisi koskaan!

Sitten saavuttiikin puutarhan terassille. Will irtaantui Lucasta istuakseen itse sohvalle.
"En, kyllä tee riittää, kiitos." neito vastasi toiselle, seisoen yhä hämmentyneenä ja ihmetellen. Suihkulähteen soliseva vesi kuului selvästi haltian korviin. Tuo katseli hymyillen tuota kukkien ja kasvien määrää, kaikki oli hoidettu hyvin ja se näyttikin siksi lumoavalta ja kaikinpuolin siistiltä. Hän ei koskaan kyllästyisi katselemaan sitä, joka päivä se näyttäisi erilaiselta. Lopulta Lucanya hillitsi itsensä ja meni istumaan Willin viereen nostaen jalkansa toisen päälle naisellisesti.
"Kuule... Näytänkö oudolta veitsieni ja taistelupukuni kanssa? Lisäksi minulla on tämä ihana hattu, joka sopiikin tähän asuun oikein hyvin." hän kysyi Williamilta, viimeistä lausetta tarkoittaen sarkastisesti.
"En muuten, mutta toivottavasti se ei herätä mitään... Toisten mielessä." haltia jatkoi.

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Elo 16, 2011 4:01

William

Heidän odotellessaan teen saapumista ei todella ollut oikein mitään ohjelmaa, hetkinenhän tässä vierähtäisi kun Rudy olisi saanut edelliset askareensa päätökseen ja teen keittäisi herraväen mieleiseksi. Olisi ihan hyvä väli käydä siistiytymässä. Will ajatteli käydä puhdistamassa jalkansakkin ihan vain varmuuden vuoksi. Ja eihän aatelisen ollut hyvä kulkea talossa hieman likaisena, se herättäisi kysymyksiä. Ja vanhempien palatessa myös Lucan asu saattaisi nostaa kyseenalaiseksi neidon sukujuuret hienoon perheeseen, kuten Will aikoi väittää.
"Laittautuminen sopisi täydellisesti", herrasmiesmäisesti Will nousi ja tarjosi vierellään olleelle Lucalle käsivarttaan, "Saatan sinut sisareni huoneeseen. Hän ei ole nyt paikalla, joten saat rauhassa vaihtaa vaatteet. Huoneesta löytyy suuri vaatekomero upeita viimeisen huutomuodin mukaisia asusteita; mekkoja, hattuja, hansikkaita, upeita jalkineita, hameita ja vaikka mitä! Mutta pikku sisareni on tiukasti päättänyt olla pukematta niistä yhtäkään ylleen. Hän pitää enemmän rennosta tyylistään, vanhempani, etenkin äiti sekä isoäiti, ovat kauhuissaan. He ovat alkaneet yrittää jopa kompromissejä Ellien kanssa jotta saisivat edes joskus tytölle säätynsä mukaiset asusteet ylle. Mutta nyt menkäämme."

William saattaa Luca-neitoa herrasmiehen elkein loppuun saakka, takaovesta sisään tullessa ensimmäiseen huoneeseen oikealla. Se oli lady Elizabethin huone. "Sisko pitää näköalasta puutarhaan." Will tuumaa kertoakseen siskonsa huoneen sijainnista ja yhdestä ainuasta ikkunasta, joka avautui puutarhaa päin ja oli valtava. Will näyttää Lucalle vaatekomeron salat. Se todella oli valtava! Kaikki oli kauniisti hengareissa tai hyllyillä. Huone oli taatusti saman kokoinen kun jonkun köyhemmän lapsen makuuhuone, eikä edes ihan rahattoman lapsen makuuhuone.
Will jättää Lucan huoneeseen ja ovelta huikkaa kohta palaavansa hakemaan neitoa, tämä saisi rauhassa pukea ylleen mitä tahtoia. Lucalla oli upea vartalo, sen Will oli tietenkin painanut mieleen ensi hetkistä, joten hän uskoi että kaikki Ellien vaatteet kävisivät myös ihanaiselle haltia-neidolle. Tosin toivottavasti jotkut vaatteet eivät ottaisi rintojen kohdalta kiinni, sillä hänen siskonsa oli hyvin pieni rintainen. Onneksi Lucakaan ei ollut niin massiivinen kuitenkaan.

William poistui pesutiloille, jossa riisui saappaansa ja alkoi puhdistaa haavaa. Todettuaan kaiken olevan siellä kunnossa hän riisui paitansa ja pesi myös kasvonsa, käsivarsiaan sekä hartiota ja rintakehää. Aatelisen tavoin hän lisäsi vielä miellyttävää tuoksua ennen kuin pukeutui.
Tarkastellessaan itseään peilistä Will toteaa kaiken olevan reilassa ja palaa hakemaan Luca neitoa joka oletettavasti tässä ajassa oli saanut puettua yllensä.
Komistus seisahtaa siskonsa huoneen ovelle ja koputtaa muutaman kerran kohteliaasti ja raottaa ovea huikaten sen raosta: "Oletteko valmiina arvon lady? Seuralaisenne on saapunut."


[[Ai että minusta oli ihana päästä kirjottaa ku pitkästä aikaa sai upottaa inspiksen johonkin .3. Totta että koulut tukahduttaa luovuutta:---D Kun on kato nyt uusi koulu nii täällä pitää totutella näihin uusiin asioihin ja muihin ja mulla vielä on ekstra säätöö kun on kaksoistutkintona ja samalla muutin tänne asuntolaan. Että anteeksi jos näissä vastailuissa kestää:< Kun joskus kun on isnpistä, saattaa mennä kaikki aika koulu tehtäviin, kunnes ei enää jaksa. Tai sitte ku ei ole inspistä ja ois aikaa ni ei vaa yksin kertasesti huvita:I
Saat muute iha ruokkia mielikuvitustas Lucan asun kanssa:3 Taikakaappi! Kaikkea löytyy!]]
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti La Elo 20, 2011 1:26

Lucanya Vendethiel

//Löysin tälläsen nätin mekon ja aattelin sen sopivan täydellisesti neitoselle :3 laitoin kuvan niin voit paremmin hahmottaa sitä ku miun selityksistä :'D//

William piti myös neidon ajatusta hyvänä ja oli valmis viemään tuon pukujen ääreen. Lucanya ujutti hymyillen kätensä miehen käden ympärille ja kulki tuon perässä toisen johdeltavana. Aatelinen kertoi pikkusiskonsa valtavasta vaatevalikoimasta ja haltian into kasvoi yhä enemmän. Tuolla ei nimittäin ollut montaakaan mekkoa, ainakaan todella juhlavaa. Saati kenkiä, hattuja tai käsineitä. Luca piti, tietenkin kun nainen oli, näteistä mekoista, kengistä ja hatuista. Elizabeth kuitenkin tuntui olevan toista maata, joka ihmetytti neitoa. Toisaalta, olihan hyvä että piti kiinni omista periaatteistaan ja piti niitä asusteita, joita tykkäsi pitää. Lucanyalla oli usein yllään juuri tuo tavanomainen taistelupukunsa, sillä housuissa oli huomattavasti helpompi liikkua kuin vaikkapa hameessa.

Kaksikko saapui takaisin sisälle kartanoon ja pian perheen nuoremman lapsen huoneeseen.
"Minäkin pitäisin." blondi sanoi nähtyään ison ikkunan. Ikkuna oli mittava, ja vaikkakin se oli ainoa huoneessa, toi se hyvin valoa ja lisäksi siitä oli aina miellyttävä näkymä ulos. Willin avattua kaapin ovet, paljastui sieltä monenmonenta pukua, jotka kilpailivat kauneudustaan väreissä ja koristeissa. Lucan ilme oli kuin lapsella, joka hamusi karkkikaupan edessä katsellen kaikkea makeaa pursuavaa näyteikkunaa. Tämä oli kuin köyhän lapsen unta. William kertoi hakevansa toisen vähän ajan kuluttua ja jätti neidon omaan rauhaansa. Hetken aikaa haltia vain katseli kaappia, miettien mistä aloittaisi.
Hän nappasi sieltä muutaman ensisilmäyksellä kivanvärisen mekon ja vei ne sängylle, jotta puvut näkyisivät koko komeudessaan paremmin. Tätä ramppaamista jatkui hetken aikaa, ennen kuin blondi sai mitään edes sovitettua ylleen. Kauniita mekkoja oli yksinkertaisesti liikaa, eikä haltia osannut päättää! Sitten viimein alkoikin sovitus. Luca oli taitellut omat vaatteensa nättiin pinoon sängyn laitaan, ehkä William tietäisi niille sopivan paikan. Jotkin mekot todellakin ottivat kiinni neidon rintavarustuksesta, vaikkei tuolla hyvin massiivista sellaista ollutkaan. Ei pienet, muttei liian isotkaan, juuri täydelliset tuon vartaloon. Lucanya saattoi ensimmäistä kertaa kirota asiaa, sillä muuten puku olisi mahtunut. Lopultakin tuo kuitenkin löysi sen nätin puvun, joka sopi täydellisesti. Elizabethillä oli huoneessaan valtava, korkea peili, josta jokainen neito varmasti haaveili. Blondi ihastelikin näkyään peilistä pyörien sen edessä onnellisena hetken.

Aatelinen tulisi varmasti pian hakemaan neitostaan, joten Lucan piti nopeasti valita kenkensä. Onneksi se vaikein kohta oli jo ohi. Blondi löysi söpöt, puvun väriin käyvät kengät, joissa oli hieman korkoa, noista lähtisi varmaan pieni kopse. Isoissa koroissa Lucanya ei varmasti osaisi kävellä, sellaisia tuo kun ei omistanut, saatikka olisi koskaan kokeillut. Näistä hyvin tummanvihreistä, mustaruusuisusta ja pienellä rusetilla varustetuista kengistä haltia tykkäsi todella. Puku, jonka tuo oli valinnut, oli vihreä, pitkä ja helmassa, hihoissa sekä kiristysnauhat olivat kullanvärisiä. Blondin olkapäät näkyivät ja hihat olivat pitkät ja levenivät hihansuuta kohdin. Hatun, jonka Will oli antanut neidolle heidän lähdettyään metsästä, pysyi yhä Lucan päässä. Osittain siksi, että se todellakin oli nätti, metsänvihreä vaalealla nauhalla, jonka päät roikuivat hatun reunan yli ja tietenkin siksi, että haltia näyttäisi mahdollisimman paljon ihmiseltä.

Lucanya vei takaisin kaikki sovittavansa mekot takaisin paikoilleen ja varmisti, että kaappi näytti siltä, ettei siihen oltaisi koskaan koskettukaan Elizabethin jälkeen. Koska William ei ollut vielä palannut, asettui neito takaisin peilin ääreen. Tuo oli kaivanut oman pienen matkakampansa vaatteensa taskusta ja harjasikin nyt sillä vaaleita, auki olevia hiuksiaan. Niihin oli ilmestynyt hiukan luonnonkiharaakin, kiitos hiusnauhan, joka tuntui olevan ikuisesti kiristämässä Lucan hiuksia. Kasvoista Luca oli kaunis, varsinkin meikkaamisen jälkeen. Muuhun tavaraan tuo ei kajonnut, mekon ja kenkien jälkeen. Haltian mielestä tämäkin saattoi olla jo liikaa, mitähän Elizabeth tuumaisi.
William saapui kysyen, oliko toinen jo valmiina. Blondia hymyilytti, myöskin huvitti toisen kohtelias puhetapa, kukaan ei koskaan ollut noin häntä kutsunut. Lucanya vei kampansa takaisin paitansa taskuun.
"Olen valmis." Luca totesi avatessaan aurinkoisena oven.
"Mitä siskosi tuumaa tästä?" hän kysyi vilkaisten alas vierittäen nopean katseensa ylhäältä alas.
"Ei kai hän pahastu?" tuo lisäsi sitten. Luca ei voinut olla koskaan varmistamatta tälläisiä asioita, vaikka vastaus saattoikin olla toisen mielestä täysin selvä, hän ei missään nimessä halunnut olla koskaan kenellekkään haitaksi.
"Mitä teen vaatteilleni ja veitsilleni?" blondi kysyi viitaten pinkkaan sängyllä. Selityksensä aikana neito oli tietysti nähnyt Williamin yhä komeampana, tuo oli siis varmasti myöskin tehnyt jotain ulkonäkönsä hyväksi.

//Jes! Vihdoin romaaneja pukkaa täältäkin :D ai siekin oot kaksoistutkinnolla? Miullakin on kestänyt arjen tultua näihin vastauksiin, lähinnä koulun ja pitkien päivien takia :< mutta todellakin on ihanaa kirjottaa, kun lopultakin on aikaa ja inspistä :3//

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Syys 02, 2011 2:01

//Juu kaksoistutkinnolla ollaan:) Eläintenhoitajaksi lukion kanssa samaan aikaan, ihan juu tekemistä riittää. Voi että mua on vaa väsyttäny taas viime päivinä ja aika vaa katoaa jonnekkin. Aina välillä antaa itsensä nauttia jostain niinkun vaikkapa pötkötyksestä ja musiikin kuuntelusta ja kohta taas tajuaa että ainiin! läksyjä! Tnf:llekkään ei ole juuri ollut aikaa ja siksi piti kehitellä tämä "Vastaus perjantai" systeemi, että saisin itseni edes jotenkin vastaamaan. Kun on hyvissä ajoin näin varannut aikaa niin sitte sitä vastaillaan kans;D//

William Thann

"Olen valmis!" Kuului hentoinen vastaus huoneen syövereistä ja Luca-neito kävi itse avaamassa oven isommaksi. William oli sanaton. Haltia neito oli kerrassaan upean näköinen! Sinertävän vihreä mekko istui kuin Lucalle tehtynä hänen ylleen ja oli toinen asuun sopivat kengätkin ilmeisesti löytänyt. Keikari olisi kovast halunnut kertoa neidolle kuinka ihanalta tämä vain näytti, mutteivat mitkään sanat tehneet oikeutta neidon kauneudelle. Kaunis, ihana, mainio, lumoava... Ei yksikään ollut riittävän vaikuttava kuvailemaan neidon ihanuutta.
"Näytette loisteliaalta arvon leidini, suorastaan jumalaisen häikäisevältä. Olette kuin metsä kevät aikaan, juuri puhjenneena kukkaan ja lehtiin, auringon siivilöityessä oksiston läpi valoistan metsää." Will lopulta saa toivotettua ja kumarrettua syvään. Hän oli yrittänyt valita vertaus kuvan niin että myös Lucanya arvostaisi sitä.
Ihanaista Lucaa huoletti miehen sisaren suhtautuminen hänen vaatteidensa lainailuun. Will ohittaa moiset murehtimiset käden heilautuksella. "Hänelle se sopii oikein hyvin, ei hän pahastu. Vaatteet voit varmasti jättää noin kamalan nätisti pinottuna vaikka tuohon, ei siskoni ole mitenkään nirppanokkainen hienohelma, kuten varmasti tulet huomaamaan."
Asiat selvitettyään Will ojentaa kättään Luca-neidolle ja kääntyy ovella niin että oli nyt selkä huoneeseen, kasvot ovelle päin. "Mennäänkös? Tee on varmasti jo tarjoiltu kuistille..." Aatelinen sanoo ja väläyttää haltialle loisteliaan suloisen hurmurihymynsä.

Tällä välin, oli pihaan saapunut vielä yksi hevonen. Lady Elizabeth Thann, Thannin perheen nuorin lapsi, ainoa tytär, oli myös saapunut takaisin kartanolle. Hänellä oli yllään normaali asunsa. Ruskeat ratsastushousut, valkoinen samettinen ihana pitkähihainen olkapäät paljaaksi jättävä valkoinen paita jonka päällä vihreä aukinainen liivi. Hiukset neidolla oli auki ja ne kimmeltelivät ihanan kultaisina auringossa. Iloisena neito kiirehtii sisälle ja menee keittiöön. Sieltä hän löytää Rudyn puhdistamasta keittiön hellaa. "Rudy-kulta, Voisitteko tarjoilla teetä kuistille?" Ellie kysyy aurinkoisena. Keittiöavustajasta oli aina ihana nähdä neitoa, ja hän ilmoitti isoveljen jo pyytäneen teetä kuistille, mutta kattaisi sinne mielihyvin yhden paikan lisää. "Hyvä on tee niin, kiitoksia!" Elizabeth toivottaa iloisesti ja lähtee reippaasti askeltamaan kohti kuistia. Huhhhuh, taasko isoveli oli tänne jonkun naisystävistään tuonut? Yleensä Ellie koitti olla positiivisin mielin kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta yleinen fakta oli etteivät Willin tyttöystävät oikein välittäneet Ellien kaltaisista ihmisistä, aatelisista jotka eivät käyttäytyneet arvolleen sopivasti, jotkut heistä jopa halveksivat Elizabethiä. Will sanoi aina, että nämä olivat vain kateellisia Ellien luonnonkauneudelle. Isoveli ei tietenkään hyväksynyt naisystäviensä halveksivaa käytöstä hänen rakasta pikkusiskoaan kohtaan, joten oli aatelismies muutamat suhteet sellaisen ilmennessä katkaissutkin.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Pe Syys 02, 2011 10:05

//Niin no, onhan se kaksoistutkinto raskas valinta :') Onneks miulla ei niinkään niitä läksyjä tule :D//

Lucanya Vendethiel

Hetken Willin tarkasteltua neitosta kaikessa tuon lumoavassa kauneudessaan, sai tuo viimein jälleen kauniita sanoja sisältään. Niihin haltia ei voinut muuta kuin hymyillä, omaa lämpöistä hymyään, joka kertoi kiitosta ja ehkä myös pieni punakin ilmestyi neitosen samettisille poskille. Aatelinen jopa kumarsi! Eihän Lucanya mikään kuningatar tai prinsessa ollut, siltä tuolta vain alkoi tuntua. Että Williamin pitikin heittäytyä niin ihanaksi ja kohteliaaksi, niin herrasmieheksi kuin vain voi.
"Ei sinun tarvitsisi teititellä..." Luca sanoi ihanan lempeästi kävellessään miehen luo, hänenhän se näinkin hulppeassa paikassa vieraana pitäisi olla yhtä kohtelias kuin Will.
"William, olethan sinäkin komea, kohtelias ja kaikkea mitä jokainen neito haluaisi miehestä." hän lisäsi ja painoi kätensä toisen poskelle katsoen tätä silmiin. Olihan toinen todellakin valinnut juuri sen oikean vertauskuvan neidosta.
Mies kertoi, ettei pikkusisarensa pahastuisi ollenkaan vaatteiden lainaamisesta tai Lucan omista, jotka olivat nätisti sängyn reunalla. No, jos kerran Elizabeth ei todellakaan hienohelma nirppanokka ole, tuskin tuo siis pahastuisi. Lucanya tarttui säteilevänä miehen käteen ja yhdessä nuo kävelivät kohti puutarhaa ja terassa, jossa toivon mukaan tee seisoi jo pöydässä.

Lucanya oli istuutunut sohvalle samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Tuo oli jo ottanut pari siemausta söpöstä teekupposestaan. Hän oli jo paljon rentoutuneenpi kuin aikaisemmin, no ei ihmekkään, olihan tuo Williamin seurassa. Haltiasta oli jännittävää nähdä miehen sisko. Hän toivoi todella tuon tapaamista, näyttäisikö tuo hyvinkin samalta kuin komea veljensä?

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Syys 11, 2011 9:09

//No itelle niitä läksyjä tosiaa jonkun verran tulee:I Ja jotenki tuntuu että koko ajan pitäs jottai ainetta kirjottaa tai joku kirja lukee... Mut se on sitä koulua! :P//

William Thann & Elizabeth Thann

William rakasti kehuja, ei toisin varmaan yhtä paljon kun rakasti jakaa niitä mutta leveän hymyn neidon kehut olivat kuitenkin nostaneet miehen kasvoille. Will laskee oman kätensä neidon kädelle joka oli hänen poskellaan. "Anteeksi teidän armonne", Will sanoo vitsaillen toisen kommentille teitittelystä, "En tiennyt teidän olevan niin kriittinen teitittelyn suhteen, teidän suuruutenne. Sallinetteko sanoa että olette oikein häikeisevän näköinen valitsemassanne asusteessa teidän häikäiseväisyytenne?" Tähän imitaatioon Will oli valinnut myös hienostelevan vanhahkon kreivin äänen ja ilmeet olivat myös sen mukaiset. Yhtäkkiä Will kuitenkin vetäisee Lucaa äkkinäisesti lähemmäs itseään, kiskaisu oli kuitenkin hellä, ettei haltia voinut satuttaa itseään. Lucan päässä ollut hattu lennähti näyttävästi samalla neidon päästä ja nyt Will pystyi kuiskuttamaan suoraan neidon korvaan. "Vaikkakin uskon että vielä kauniinpi olet ilman sitä..." Williamin ääni oli madellettu ja kuiskaava, hetken miehen olisi voinut luulla vihjailevan jotain mutta kun aatelinen ihan hetken päästä suoristuukin koko komeaan pituuteensa ja naurahtaa, huomaa tämänkin olleen osa vitsiä. Will herramiehenä kumartui noukkimaan neidon hatun ja asetti sen takaisin toisen päähän.

Yhdessä pari tämän jälkeen asteli takaisin puutarhan ääressä olevalle terassille jossa kaikki oli valmiina. Yhdessä pariskunta istuutuu samalle sohvalle vierekkäin. Will alkoi juuri asetella Lucan hiuksia hatun alla paremmin kun terassille heidän seuraansa liittyykin uusi kasvo.
"Ellie!" William huudahtaa ja nousee seisomaan, kuten kohteliasta oli kun naisihminen tuli huoneeseen. Elizabeth hymyili säteilevästi ja tuli veljensä luokse. Sisarukset suutelivat toisiaan poskille ja sitten Will kääntyi Lucan puoleen. "Tässä on seuralaiseni neiti Lucanya Vendethiel, hän ei ole täältä päin vaan tulee meren takaa." William nopeasti keksii. Näin julkisella paikalla tuskin olisi ollut viisasta vielä paljastaa Lucan todellista syntyperää, edes Ellielle.
Elizabeth niiaa asiaan kuuluvasti uudelle tuttavuudelle. Hassua miten neito omasikin aatelisten käyttäytymis tavat kun asusta päätellen tämä olisi nopealla vilkaisulla voinut hyvinkin olla keskiluokkaa. Tarkemmin tutkaillessa olisi tietysti huomattu vaatteiden korkea laattu ja kankaiden valinnat, mitkä molemmat kielivät todella korkeasta asemasta, tai ainakin rikkaasta suvusta.
Elliellekkin saapuu tee joten kaikki istuvat nyt mukavasti kuistilla keskenään. Elizabeth ei viitsinyt ängetä sohvalle myös joten istuu nojatuolilla toisia vastapäätä pöydän toisessa päässä. "Kerrohan jotain itsestäsi Lucanya." Elizabeth toivoo lämpimästi hymyillen ja hörppää teetään.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Syys 11, 2011 6:15

//Se on sitä koulua :')//

Lucanya Vendethiel

"Hmph... Voi sinun kanssasi!" haltia sanoi naurahtaen Williamin jatkaessa teitittelyään, samalla myöskin yhä kehuen toista. Sitten herrasmies vetäisikin neidon lähelleen, niin että jopa hattukin lensi kaaressa lattialle. Tuosta Luca yllättyi, mutta jatkoi hymyilyään. Miehen kuiskaus todellakin tuntui ensin vihjaavalta, mutta nauru paljastikin aivan muuta. Lucanya pudisteli hieman päätään toisen vitsailevalle kohtaukselle ja antoi tuon laittaa nätin hatun takaisin tämän päähän.

Terassilla William ehti vähän asetella neitosen hiuksia niin, etteivät tuon pitkät haltiankorvat näkyisivät. Sitten noiden kahden seuraan pujahtikin perheen nuorimmainen, Elizabeth Thann. Myös Luca nousi jaloilleen miehen tapaan. Haltia vilkaisi Williä tuon keksittyä valheen. Blondi tietenkin ymmärsi tuon ja pysyikin juonessa mukana.
"Hauska tavata." Luca sanoi kohteliaasti niiaten. Todellakin ainakin Elizabethin vaatteiden perusteella tuo ei piitannut mekoista, mutta aatelisen käytöstavat kuitenkin löytyivät. Teen saavuttua kaikki istuivat ja tarttuivat kiinni teekupposiinsa. Sydän alkoi jälleen takoa normaalista tiheämpään tahtiin, haltia kun ei ollut hyvä valehtelemisessa ja nyt pikkusisko halusi kuulla tuon elämästä. Ennen kertomusta Luca siemaisee teetään ja toivoo rauhoittuvansa.
"Tulen siis todellakin kaukaa meren takaa, pienestä saaresta. Muutama vuosi sitten lähdin parin ystäväni kanssa purjehtimaan, katsastamaan tämä Crypt." blondi selitti näyttäen tyyneltä.
"Itse haluaisin jäädä tänne loppuelämäkseni, varsinkin kun sain mukavan työnkin, ompelimossa." Lucanya jatkoi hymyillen ja jatkoi teen juontiaan.

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti La Syys 17, 2011 11:22

William Thann, Lady Elizabeth Thann

Elizabeth oli yllättynyt toisen kertoessaan olevansa ompelimosta. Ellien yllättyneisyys näkyi selvästi päälle päin. "Ompelimossa? Siis--! Sepä mielenkiintoista Lucanya", Ellie sekoitteli teetään lusikallaan jokseenkin hajamielisen oloisena. Aina vain ympäri ja ympäri hörppimättä sitä välillä.
Hetken kuluttuaan tuttavallinen hymy palaa Ellien kasvoille. Mitä sitten ettei toinen ollut ylimmistöä? Ehkäpä Willkin oli oppinut arvokkaan läksyn kaikkien saman arvoisuudesta.
Ellien oli tarvinnut hetken käydäkseen läpi veljensä mielen menoa ja samaan aikaan William oli yrittänyt parhaansa mukaan hymyillä luontevasti ja Lucan tarinaa tukevasti pikku siskolleen. Onneksi tämä tokeni ja alkoi jälleen hymyillä ja hörppiä teetään. Will otti ison kulauksen omastaan. Jahka teet olisi juotu, voisi kolmikko siirtyä jonnekkin missä olisi vähemmän kuulevia korvia ja näkeviä silmiä.
"Itse asiassa sisko hyvä, Luca valmisti sinullekkin lahjan, se odottaa huoneessasi. Jahka olemme juoneet voisimme mennä yhdessä katsomaan", Will sanoo ja kesken selityksen muka vain vilkaisee Lucaa, oikeasti iskien tälle varovaisesti silmää.
Elizabeth ilahtui suuresti. Lahjat olivat hänestä aina kivoja, vaikkei hän mikään diiva taikka suuri muotivaate intoilija ollutkaan. Ellie ryystää oikein epänaisekkaasti koko teensä ja sitten asettaa kupposen pöydälle. "No minä olen valmis heti kun te olette!" Elizabeth sanoo nauraen. Sisarusten naurussa oli aika paljon samaa, jotain pohjattomasta kuilusta kumpuavaa iloa.

Kaikkien juotuaan teensä he suuntasivat kohti Elizabehtin huonetta. Willin käsikynkässä Luca-neito ja Elizabeth edellä iloisen kevyesti astellen. Williamia ei hermostuttanut Ellien reaktio Lucaa kohtaan, vaan häntä kiherrytti päästä näkemään kuinka Elizabeth hyppäisi katosta läpi innosta.
Kun kaikki olivat huoneessa, painattiin ovi mysteerisesti naksahtaen kiinni. Elizabeth katsoi ympärilleen ja ei havainnut oikein muutoksia. Sitten hänen silmiinsä osui kauniista laskostellut vaatteet hänen sängyllään. Jokin hänessä tiesi ettei tuo ollut hänen yllätyksensä. "No?" Ellie kysyi innoissaan ja hymyillen leveästi.
Williamista oli hauska pitää siskoaan jännityksessä joten tämä meni vielä vetämään verhot ikkunan tielle ja alkoi sytytellä kynttilöitä huoneen valaistukseksi. Elizabeth auttoi kynttilöiden kanssa haluten Willin kertovan nopeammin.
Kun ovi oli säpissä ja verhot ikkunoiden tiellä, sekä kynttilät tulilla, nyökkäsi William Lucan suuntaan merkittävästi. "Luulen että meidän tarvitsee esittäytyä uudestaan ja on tämä ihan hauska tarinakin", Will sanoo ja hymyilee molemmille huoneen kauniille naisille.

[[Koulupa hyvinnii! ;o Biologian koe ois perjantaina! Iips!]]
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö