Sivu 4/7

ViestiLähetetty: 18 Syys 2011, 16:36
Kirjoittaja Niehku
Lucanya Vendethiel

Haltia säikähti pikkusiskon reaktiosta tuon kuultuaan, että blondi olisi muka jossain ompelimossa töissä. Nyt Luca uskoi jo, ettei hänen valetarinansa mennytkään läpi. Kuitenkin Elizabeth jatkoi hymyilyään, eikä sanonut mitään ompelimosta enää. Lucanya myös hymyili, yrittäen näyttää uskottavalta ja joi teetään. William selitti sisarelleen, että tuon valtavassa makuuhuoneessaan odottaisi haltian valmistama lahja tuolle. Will vinkkasikin silmää, jolloin blondi ymmärsi mitä toinen tarkoitti.
"Todellakin!" Lucanya hihkaisi iloisena katsellessaan kun Elizabeth alkoikin pikavauhdilla ryystää teensä loppuun. Pikkusisko näytti hyvin suloiselta ollessaan aurinkoisella päällä, tuo muistutti säteilevällä ilmeellään isoveljeään.

Lopultakin kolmikko lähti kohti Lady Elizabethin huonetta. Kävellessään myös haltiaa alkoi jännittää, kuinka pikkusisko reagoisi totuuteen, niimpä tuo sitä ajatellessaan hymyili lämpimästi itsekseen. Päästyään huoneeseen Elizabeth kysyi malttamattomana yllätystään, vaikka olikin nähnyt haltia-neidon laskostetut vaatteet sängyn laidalla. William halusi vielä pitkittää sisarensa odotusta, joten tuo pistikin huoneen salaperäisen pimeäksi ja molemmat laittoivat kynttilöitä antamaan hyvän tunnelman. Sitten Will antoi lauseensa jälkeen haltian esittäytyä uudelleen. Niimpä Luca ottikin hattunsa pois päästään, heilautti vaaleat kutrinsa toiselle olkapäälle, niin että toinen pitkä korva paljastui hyvin.
"Olen oikeasti siis täysiverinen haltia." Lucanya paljasti katsoessaan Elizabethia hymyillen.
"Nuo tuolla ovat vaatteeni ja siellä on myös veitseni..." hän lisäsi osoittaen sängyn laitaan.
"...Nämä ovat siis sinun vaatekaapista." blondi sanoi vilkaisten nopeasti alas.
"En ole todellakaan missään ompelimossa töissä, en tule meren takaa, vaan haltioiden alueelta. Olen puolueeton ja toimin Rajavartijana." haltia selitti lyhyesti.

//Tsemppiä vaan :3//

ViestiLähetetty: 24 Syys 2011, 22:46
Kirjoittaja Nipustin
William Thann, Elizabeth Thann

Hullua pidettiin oikein kunnolla jännityksessä. Haltia hullua tässä tapauksessa. Kun Will viimein nyökkäsi anten seuralaiselleen luvan johonkin Ellie kääntyi katsomaan kiinnostuneena Luca-neitoon. Vaikka Elizabethin mielikuvitus oli varsin vilkas, ei hän koskaan osannut haaveillakkaan näkevänsä sen, mitä juuri nyt näki! Kaunis vaalea nainen riisui hattunsa, jonka alka tulivat selvästi näkyvään suipohkot korvat. Elizabethin silmät seisovat päässä suurina kuin teekupit räpähtämättäkään. Myös hänen suunsa oli hieman raollaan ihmetyksestä.
Täysiverinen haltia, veitsi, vaatekaappi, rajavartia... Ellie käy tietoa uudestaan ja uudestaan lävitse mielessään kunnes tämän kasvoille kohoaa niin leveä hymy että suunpielethän siinä kohta repeävät! "Tämä on niin suuri kunnia!" Elizabeth sanoo pitäen vaikuttavan tauon jokaisen sanansa jälkeen. William nauraa rennosti ja astelee Lucan vierelle kietoakseen käsivartensa neidon ympärille, sulkien haltian turvaan kainaloonsa. "Tapasimme kun olin ratsastamassa metsässä. Tipahdin hevosen selästä ja Luca oli luonani kun heräsin. Minun kaunis enkelini." Viimeisen lauseen aikana Will kääntää katseensa Elizabethistä Lucaan ja ilme keikarin kasvoilla oli varsin lempeä, ehkä jopa rakastunut.
"Minähän sanoin sinulle ettei sinun tulisi lähteä niin kauas ratsastamaan kokemattomalla hevosella!" Elizabeth nuhteli äidillisesti isoveljeään muttei voinut olla hymyilemättä samalla Williamin lisäykselle ja suloiselle katseelle. "Kaikki näyttää kuitenkin menneen hyvin.. Kerros Lucanya, miksi tulit ihmisten kaupuunkiin? Eikö tämä ole vähän riskialtista haltialle? Me tosin tietenkin teemme kaikkemme että olisit turvassa!" Ellie vakuutti pyhästi Lucalle.

ViestiLähetetty: 25 Syys 2011, 15:08
Kirjoittaja Niehku
Lucanya Vendethiel

Haltia hymyili täydelliset hampaat näkyvillä katsellessaan Elizabethin reaktiota näkyynsä. Menikin oiva tovi, ennen kuin pikkusisko sai mitään suustaan, mutta kun ne ensimmäiset sanansa saatuaan, Lucanya naurahti vaatimattomana. Sisko ja veli olivat tosiaan molemmat kohteliaita.
"Rauhoitu, en minä niin ihmeellinen ole." Luca sanoi lempeästi toiselle. Samassa komistus oli tullut kaappaamaan neidon lämpimään kainaloonsa. Tietenkään blondi ei moista vastustellut, painautui vain toiseen kiinni. Will selitti sitten lyhyesti ihmisen ja haltian ihanan tapaamisen. Luca katsoi myös hymyillen miestä tuon jälleen kutsuessa naista enkelikseen. Komistuksen suloisesta ilmeestä saattoi blondi hiukan punastuakkin. Pikkusisko nuhteli isoveljeään kenties tuon uhkarohkeasta teosta lähteä metsälle uudella hevosella. William ei moisesta ollut moksiskaan ja kyllähän tytönkin söpö hymy ilmestyi taasen tuon kasvoille. Lucanya vilkaisi ennen vastaustaan Williä.
"Tiemme olivat eroamassa, mutta sanomatta kumpikaan sanaakaan tiesimme molemmat, ettemme haluaisi vielä lähteä eri suuntiin. Sitten... Isoveljesi ehdotti, että tulisin hänen mukaansa, tänne. Tiedän, että tämä riskialtista... Mutta... Houkutukset voittivat." haltia selitti sitten ja naurahti viimeisen lauseen kohdalla.
"Kun kuulin sinusta, halusin ehdottamasti sinut tavata sekä tietenkin olla vielä pidempään Williamin kanssa." blondi lisäsi painaen toviksi päänsä miehen olalle.

ViestiLähetetty: 30 Syys 2011, 18:55
Kirjoittaja Nipustin
William Thann, Elizabeth Thann

Elizabeth huokaisi ihastuneena kun Lucanya kertoi tarinaa siitä miten he tänne olivat oikein päätyneet. Kauniit rakkaustarinat olivat ihania, vaikkei Ellie tykännytkään viettää iltojaan odotellen täydellistä Prinssi Uljasta. Hän ole ennemmin oman elämänsä, ja ilmeisesti rakkautensa, seppä.
Rakkaus on sitten ihanaa. Se on niin voimakas että saattoi jopa yhdistää kaksi eri rotua, kahdesta eri kansasta, jotka olivat sodassa toisiaan vastaan. Juuri rakkaus oli ainoa asia joka toi toivoa sodan loppumiselle. Elizabethistä tuntui niin pahalta, koska hän tiesi että hänen velvollisuutensa oli Williamille muistutaa tosiasioista. Luca oli haltia ja Will korkea asemaisen Thannin perheen perijä. He eivät voisi mitenkään olla yhdessä.
Tämä totuus satutti etenkin Ellietä. Hänen ainoa unelmiensa prinssi olisi haltia. Perheen tukea Elizabeth tiesi turhaksi odottaa, sitä ei koskaan tulisi. Eivätkä haltiatkaan kovin avoimesti toivottaisi tervettulleksi ihmistä, ehkä ajan kanssa mutta hetken aikaa sitä varmaan oltaisiin ihan yksin metsässä. Mutta niin vahvaa oli rakkaus.
William suukotti ensin Lucaa poskelle ja sitten otsaan kaksi kertaa ja lopuksi aivan hellästi nenän päähän. Sitten vain tuijoteltiin toistensa silmiin ihastuneena. Lopulta William painoi nopeasti suukon myös haltia neidon ihanille, pehmeille, huulille.

"Onko ihmisten valtakunnassa jotain mitä oikein kovasti haluaisit nähdä Lucanyä neiti?" Elizabeth kysyy yrittäen hymyillä mahdollisimman luontevasti ja pirteästi. Williamkin innostuu ja kieräyttää Lucan kainalostaan että pystyi tarttumaan neitoa molemmista käsistä ja katsomaan paremmin suoraa neidon kauniita kasvoja. "Niin! Voih, voisimme järjestää kunnon juhlat jossa saisit maistella kaikkia meidän hienoja ruokiamme ja kuulla meidän musiikkiamme ja opetella kansamme tansseja ja siellä olisi paljon hienoja vaatteita! Ooh! Upeita hattuja! Koreita leninkejä! Häikäiseviä kampauksia!" William todella tuntui nauttivan kaikesta mistä puhui. Hän oli oikea seurapiirien kuningas ja rakasti juhlimista. "Tosin järjestelyihin menisi varmaan huomiseen jos saan parhaimmat miehet asialle. Sinun täytyisi jäädä yöpymään kanssani-- mme! Yöpymään kanssamme."
Elizabeth huomasi Williamin lipsautuksen ja kikatti hiljaa. Veljen maailmassa ei ollut muita kuin hän ja Luca-neito. Velihän aikoi järjestää ihan juhlat Luca-neidolle! William taisi todella pitää tästä tytöstä.

Williamin tiivis tapitus suoraan Luca neidin silmiin odottaessa tämän vastausta ja mielipidettä oli suorastaan mielipuolisen romanttinen, vielä kun otti huomioon ihanan hämärän huoneen, jossa vain kynttilöiden hentoiset valot lepattivat, valaisten Willin komeat kasvot.

ViestiLähetetty: 08 Loka 2011, 17:01
Kirjoittaja Niehku
Lucanya Vendethiel

Blondin mielestä olisi ihanaa, jos kaikki tajuaisivat, että rakkautensa voi löytää aivan toisesta rotusta, sellaisesta paikasta, mistä ei koskaan kuvitellutkaan sitä löytävän. Lucanya haluaisi kaikkien ymmärtävän, ettei moisilla seikoilla ollut väliä. Rakkaushan on sokea. Totta oli, että niin kauan kuin tämä julma sota jatkuisi, ei Luca ja Will voi olla yhdessä julkisesti. Haltian vanhemmat eivät myöskään pitäneet sen koommin ihmisistä, tuskin siis välittäisivät tyttärensä onnesta. Tilanne saattaisi olla toinen, jos Lucanya toisi joku kaunis päivä haltiamiehen näytille synnyinkotiinsa.
Jos toista rakasti niin paljon, ei millään muulla maailmassa ollut väliä. Haltia hymyili ja naurahti lopulta tuntiessaan toisen hellän pusun tämän nenänpäähän. Hetken tuijoteltuaan komistus tarjosi ihania huuliaan myös neidon omiin. Lucasta oli yllättävää, että William teki niin oman siskonsa nähden, mutta eihän tuo siitä ollut moksiskaan.

Elizabeth jatkoi keskustelua, unohtamatta kohteliaisuuttaan. Haltialla löi täysin tyhjää toisen esitettyä kysymyksen. Missä haltia uskaltaisi käydä, ihmisten kylässä?
"Ömh... Tuota..." blondi sai vain änkytettyä hetken päästä. Samassa mies pitelikin haltiaa käsistä ja alkoi innoissaan selittää huomisen ohjelmasta. Toisen säteily tulevasta todellakin vaikutti myös Lucaan, joka tuli entistä iloisemmaksi nähdessään miehen niin innoissaan asiasta. Totta kaihan houkuttelu oli suuri kokea ihmisten tapa järjestää juhlia että myöskin olla itse niissä mukana täysin vieraana. Olihan siinä toki vaaransa jäädä kiinni, jolloin koko juhlatunnelma latistuisi pakenimiseen. Ja silloinhan myös Thannin suvulle tulisi ehkä siitä jonkinlainen tuomio, jota haltia ei missään nimessä haluaisi. Myös Lucanya nauroi hiljaa Williamin lipsahdukselle ja pikkusisko näytti niin suloiselta nauraessaan.
"Vai niin, William..." Luca ei voinut olla sanomatta virneellään. Komistus alkoikin sitten odottaa neidon vastausta. Luca vilkaisi Elizabethia ja huokaisi pienesti.
"Eihän minulla mitään vastaan ole yöpymisen suhteen tai juhlan mutta..." haltia alkoi selittää hiukan vakavammin.
"...Ja tosiaan haluaisin niihin juhliin! Mutta entä jos edelleenkin jään kiinni?
Juhlassa on paljon ihmisiä, joten myöskin silminnäkijöitä on paljon..."

ViestiLähetetty: 14 Loka 2011, 18:33
Kirjoittaja Nipustin
William Thann, Elizabeth Thann

Will odotti koiranpentu nappisilmillään tapittaen Lucan vastausta ja viimein kun se tulikin olivat miehen kasvot vakavoituneet haltian kasvojen mukana. Eivät ehkä täysin vakavoituneet, mutta aika mitäänsanomattomat ne olivat.
Elizabeth huomasi Lucan vilkaisemisen itseensä ja mietti eleen tarkoitusta. Ehkä Luca haki turvaa tai tukea mielipiteelleen, mutta enemmän Ellie uskoi siihen että Luca oli melkein kuin aavistanut Elizabethin pohtivan samoja asioita. Ei tarvinnut olla kovinkaan hyvä ihmistuntija että ymmärsi Ellien olevan Williä realistisempi. Ellie tosin oli myös se joka rakasti haltioita.
Suurimmat unelmat neidon päässä olivat täysin epärealistisia. Hän haluaisi haltioiden kylään, oppimaan näiden tavoille ja saavansa näiden hyväksynnän. Mutta samalla Ellie haluaisi aina tietää olevensa tervetullut kotiin. Kumppanin etsintääkään kaunis ihminen ei ollut halukas aloittamaan ihmisten kylässä, hän välttämättä halusi haltian. Hän ymmärsi Lucaa paremmin kuin Luca varmasti tajusikaan.

Kun Luca oli esittänyt huolensa Will alkoi kohta taas hymyillä lempeästi. "Ei sinulla ole hätää. Jos pidämme naamiaiset, puvut ovat paljon upeampia ja moninaisempia, ja mikä parasta, kukaan ei pyytäisi sinua riisumaan päähinettäsi, jos se olisi osa asua." Elizabethkin nyökkää koska idea ei kuulostanut pöljemmältä.
William ei haluaisi todeta sitä, mitä oli juuri sanomaisillaan, mutta hänen täytyi kertoa myös tämä vaihtoehto. Ehkä kertominen oli tärkeämpää hänelle itselleen että hän myös uskoisi sen itse, kun mitä kertominen olisi neidon mielenrauhan kannalta. "Jos jotain kuitenkin sattuisi, olen aika hyvä järjestämään kaaosta joten lupaan että me vain katoamme ja kiidän sinut minuuteissa metsään turviin, josta ihmiset eivät sinuun yletä."
Elizabethin sydän pamppailee isoveljensä sanoille. Kielletty rakkaus, kuinka koskettavaa.

ViestiLähetetty: 21 Loka 2011, 17:06
Kirjoittaja Niehku
Lucanya Vendethiel

Aivan, haltia oli vilkaissut pikkusiskoa siinä toivossa, olisiko juhlien järjestäminen kaikin puolin viisasta. Myös siksi, että Lucanya oli halunnut viestittää tuolla pikaisella katseellaan, kuinka ihana tuon isoveli olikaan ja myös Elizabeth itse.

Piankos tuttu ja lämpöinen hymy kohosi miehen kasvoille ja tuon suusta kuului rauhoittavia sanoja toistensa perään. William ehdotti naamiaisia, jolloin kukaan ei todellakaan niin helposti mitään maskeja tai päähineitä ottaisi pois. Eihän sellainen ollut naamiaisten tapa. Niimpä myös Elizabethin nyökättyä asiaan hymyili Luca hieman ujosti. Mies kertoi myös, mitä tapahtuisi jos haltia paljastuisikin. Blondi nyökkäsi pari kertaa ymmärtäväisesti tuon jälkeen katsoen toista silmiin. Hän luottaisi kyllä Williin.
Lucanya hymyili sitten säteilevästi, koska oli niin onnellinen ja iloinen.
"En olekkaan aikoihin naamaisissa ollut, siitä tulee kyllä hienoa!" haltia sanoi uskoen vakaasti sanomaansa.

ViestiLähetetty: 24 Loka 2011, 15:13
Kirjoittaja Nipustin
William Thann, Elizabeth Thann

Will nappaa nauraen Lucanya-neidon kyljistä ja nostaa tämän ilmaan, pyörähtäen muutaman kerran ympäri. "Kyllä, siitä tulee todelle hienoa!" Will vahvistaa laskiessaan Lucan maahan ja katsoo tätä silmät onnesta, ilosta ja riemusta sädehtien. Will on selvästi aikeissa sanoa jotain kun avaa jo suunsakkin mutta sitten mies vain huokaa onnellisen kuuloisena ja sulkee suunsa. Ei, tilanne ei kaivannut enää mitään sanomista.
Elizabethistä oli ihanaa nähdä hänen veljensä noin onnellisena, rakastuneena. Kun Willin oli tuntenut aivan kehdosta asti, tiesi milloin tämä oli oikeasti iloinen. Yleensä Ellietä hieman huolestutti Willin tapa olla ottamatta todellista vastuuta tekemisistään, tai kuinka tämä vain leikitteli neidoilla kuin kissa päästäisellä. Nyt Will vaikutti olevan oikeasti tosissaan. Ihanaa.

"Ellie! Herätys!" Will huhuilee siskoaan hymyillen. "Voisitteko mennä Luca-neidon kanssa valmistelemaan hänelle asua huomiseksi. Ilmoitan naamiaisten teemaksi taikaolennot, fantasian ja mystiikan! Panostakaa todella siihen, okei? Minun täytyy lähteä järjestelemään juhlien asioita. Palaan varmaan vasta illalla." Will kertoilee ja katsahtaa nyt siskostaan Lucaan. "Ja Luca-neidon voisi varmaankin ohjata sitten nukkumaan minun huoneeseeni. Jos en itse ole vielä silloin palannut."
Will virnistää Lucalle ja antaa tälle nopean pusun ennen kuin lähtee ripeästi kulkemaan poistuen huoneesta ja sitten suunnaten ulos. Ellien huoneeseen vielä kaikuu Willin ääni kun tämä kehottaa jotakuta laittamaan itselleen hevosen valmiiksi.

Elizabeth oli nyökytellyt Willin ohjeille ja nyt asetti kätensä lanteilleen ja näytti mietteliäältä. "Joko tiedät miksi haluat pukeutua?" Neito kysyi iloisesti. "Itse ajattelin olla haltia.." Elizabeth paljastaa vienosti punastuen ja hymyillen. Lucanyahan oli itsekkin jo haltia, joten tämän ei ainakaan tarvitsisi panostaa tekokorviin tai muihin sellaisiin. Mutta olisi kai neidosta jännempää jos tämän todella tarvitsisi pukeutua.

ViestiLähetetty: 25 Loka 2011, 17:36
Kirjoittaja Niehku
Lucanya Vendethiel

Haltia-neito nauroi Willin kanssa tuon nostettua tämän ilmaan. Kukaan ei ollutkaan pitkiin aikoihin Lucalle niin tehnyt, joten tekihän temppu tuon iloiseksi, ainakin hänestä välitettiin. Williamin komeus se vain tuntui kasvavan tämän ollessa aidosti onnessaan. Varmasti kaikilla kolmella pamppaili sydän, ehkä myös samasta syystäkin. Eikä sillä, etteikö Lucanyalla ollut ilme varmasti yhtä säteilevä kuin miehelläkin. Kaikkein kauneita oli nähdä toinen onnellisena. Haltialla ei ollut aavistustakaan, että Wlliam harrasteli ainakin ennen naisten kanssa vain teeskentelyä, sillä aikaa kun taas naisparat olivat roikkuivat tuossa kiinni, olettaen miehen noista aidosti pitävän.

William herätti siskonsa huomion ja antoi tuolle illaksi ohjeet. Haltia harmistui hiukan kuullessaan, ettei Will tulisi heidän kanssaan, vaan lähtisi hoitamaan muut asiat. No toisaalta, herrasmies luovutti nämä puku-ja meikkiasiat alan asiantuntijoille eli naisille. Ehtisihän neito ja tuon prinssi olla vielä keskenään. Ja mukavaahan se oli olla Elizabethin kanssa, saisi tutustua tuohonkin paremmin. Will lähti rivakkaasti järjestelemään juhlia pikaisen suukon jälkeen jättäen yhä hymyilevän neitosen pikkusiskon kanssa. Haltiasta oli ihanaa tietää, että nukkuisi miehen vieressä, kauan tuo onkin saanut yksin sängyn vallata.

"Tehdäänkin sinusta oikein soma haltia!" Luca julisti innoissaan ja ehkä vähän nauraenkin. Hän painoi toisen kätensä leualleen mietteliäänä.
"Hmm... Haluaisin esittää muuta kuin tavallista haltiaa..." neito tuumi ja huokaisi.
"Mystiikasta tuli mieleen... Jokin nymfi tai vampyyri!" haltia hihkaisi sitten.
"Mutta nymfinä näyttäisin paljonkin haltialta, joka saattaa herättää epäillyksiä... Minusta vampyyri olisi kyllä erilainen ja kiehtova, mitä luulet?" Luca kysyi toisenkin mielipidettä, saattoihan olla, että tällä olisi parempi ehdotus.

Puolueettomuus

Se että hahmosi on puolueeton, ei tarkoita että hahmosi saa vetää missä milloinkin haluaa. Puolueettomat taruolennot eivät voi mennä ihmisten kylään käppäilemään noin vain ilman mitään seurauksia.
//Muistelinkin, että olihan siellä jossain jokin sääntö tästäkin... Tähän pitäisi siis keksiä jotain.//

ViestiLähetetty: 02 Marras 2011, 21:53
Kirjoittaja Nipustin
//Mitä sä tolla puolueettomuus katkelmalla tarkalleen ottaen hait?:I en oikein ymmärtänyt ^^;//

William Thann, Elizabeth Thann

Eliabeth punastuu täysin kun Luca sanoi että tästä tulisi kaunis haltia. Kovin vaatimattomasti Ellie vähättelee itseään ja sitten innostuu täysin haltian pukuideoista! "Voih! Metsien kauniita nymfejä taikka öiden mystisiä ritareita!" Elizabeth sanoo ja osasi todella pukea sanansa koreasti, saaden molemmat vaihtoehdot kuulostamaan romanttisen ihanilta. "Luulen että meillä olisi tarvikkeita molempiin asuihin, luulen että sinun tulee päättää pukusi itse, minä en osaa valita kahden loistavan puvun välillä."
Elizabeth puhalteli kynttilöitä sammuksiin huoneestaan, aloittaen nurkimmaisista ja sitten jättäen vain viimeisen palamaan yksinäisenä muuten niin pimeässä huoneessa. "Laittakaa hattunne Luca-neito, suuntaamme teatteri- sekä juhlakaapistolle." Vasta nyt Lucaa teititellessään Ellie tajuaa että aijemmin oli sinutellut haltia neitoa. Tuntui niin luonnolliselta puhua Lucanyalle, aivan kuin ei olisi tarvinnut hienostella ollenkaan! Aikaisemmin Ellie ei ollut kotonaan tuntenut moista tunnetta muiden kuin oman veljensä kanssa.

Yhdessä tytöt suuntaavat, Ellien johdolla tietenkin, käytävillä ja kulkien portaita maan alle. Siellä Elizabeth hetken rapistelee ja kolistelee pimeässä kunnes löytää öljylampun ja saa sen syttymään. Lamppu on kookas ja keskellä huonetta valaistan suuren huoneen jossa hengareissa roikkuu kymmennittäin erinlaisia pukuja ja mekkoja. Seinien vierustoilla on myös hyllyköitä, joissa toisissa on paljon erilaisia asusteita ja jalkineita, taas kun toisissa erilaisia kankaita ja nappeja ja nauhoja ja ompelu tarvikkeita.
"Jos vain löydämme edes jotenkin kelpaavan valmiin asun, voisimme sitte sitä työstää niin että saamme niistä mieleisemme. Naamarit joita tulee pitää, meidän täytyy tosin tehdä alustaloppuun itse. Onneksi täällä kuitenkin on tarvikkeet. Siinä ei pitäisi mennä kovin pitkään ja kun jätämme ne yöksi kuivumaan niin aamulla ne ovat jo valmiit illan juhlallisuuksia varten." Elizabeth kertoo melkein yhteen hengenvetoon ja sitten hetken tasauttaa hengitystään kunnes läimäyttää kätensä yhteen ja toteaa: "Aloittakaamme."

William oli kierrellyt jo monet paikat lävitse ja saanut kaiken järjesteltyä. No ainakin melkein. Enää oli yksi paikka jonne hurmuri välttämättä tahtoi pistäytyä. Hän laskeutuu alas hevosensa selästä ja antaa sen jollekkin pojalle oven pielessä pideltäväksi. Sitten hän astelee päättäväisenä kauppaan...

//Minä mietin >:3 ...mitä jos...
Mitä jos...
Khihi en kerro.
Pidän hullua jännityksessä. Eikun...
MITÄ JOS.
SIISPÄ
Mitäs jos William kosisi Lucaa? Mitä Luca siihen tuumaisi? :3//

ViestiLähetetty: 03 Marras 2011, 21:05
Kirjoittaja Niehku
//Niin siis sitä, että ton mukaan Luca ei voi hyppiä ihmisten kylässä ilman mitään seuraamuksia. Eihän niiden pahoja tarvitse olla, mut jotain kumminkin... Jos ja kun keksitään jotain, niin sovitaanko et se tapahtuu näitten pirskeiden jälkeen? :)//

Lucanya Vendethiel

Elizabeth muistutti yhä enemmän isoveljeään innostuessaan oikein kunnolla haltian sanoista ja ideoista.
"Niin... Mutta on niin vaikeata päättää!" haltia sanoi kärsimättömänä, nauraenkin kuultuaan, että päätös pukuun olisi hänen, sillä tarvikkeita löytyisi molempiin. Ellie alkoi sammutella turhempia kynttilöitä sammuksiin, nyt kun huoneeseen ei jäisi ketään.
"Aivan!" Lucanya hihkaisi tempaisten hattunsa sängyltä, johon oli sen laittanut aikaisemmin. Hän oli kuullut toisen tätä teitettelevän, muttei viitsinyt siitä huomauttaa, kyllä Elliekin tottuisi. Eihän se sisarusten vika ollut, heille oli vaan opetettu puhuttelemaan niin. Saatuaan asetultua nätin hattunsa haltia lähti toisen perään jännitys matkassa.

Öljylampun valaisemana saattoi Luca jopa hengähtää näkemästään. Joka puolella huonetta löytyi monen monta pukua, erilaisiin tarkoituksiin.
"Täällähän on vaikka mitä!" haltia sanoi ja hetken katseltuaan ympärilleen. Tämä huone jos mikä oli lottovoitto. Elizabethin selostukseen Luca nyökkäsi ja tuulettikin pienesti toisen annettua luvan penkomiseen. Neitokainen suuntasi ensimmäisenä hengareihin, hän halusi olla vampyyri. Nymfit voi sotkeentua helpostua haltioihin ja kerrankin kun tälläinen tilaisuus tulee, halusi Luca kerranki repäistä kaiken siitä irti. Tummien vaatteiden seasta löytyikin oivallinen, hupullinen ja musta kaapu. Luca heitti sen syrjään tavaroihin, jotka ottaisi mukaansa.

Hetken aikaa etsiskellessään neito mietiskeli iloisena tulevia naamiaisia.
"Ai niin..." hän sitten oivalsi ja kääntyi Elizabethiin päin.
"...Miksiköhän William aikoo pukeutua?" hän kysäisi hymy huulillaan. Lucanya oli löytänyt kaavun lisäksi kengät sekä pieniä jalokivimäisiä koristeita tulevaan naamariinsa.

//Herranen aika! Kosisi? Wäääää :D luulen kyllä että Luca lykkäisi sitä, EI HYLKÄISI, mut haluaisi miettimisaikaa, ku onhan nää tuntenu vasta päivän toisensa :'D//

ViestiLähetetty: 26 Marras 2011, 19:14
Kirjoittaja Nipustin
William Thann, Elizabeth Thann

Tyttöjen kaivellessa kellarihuoneessa, myös Ellie löytää hyvin tarvikkeita vaatteisiinsa. Kuten saattoi odottaa, ei ihmisillä ollut paljoa haltioiden asusteilta näyttäviä asuja, mutta Ellie hyväksyy olkaimettoman pitkälaahuksisen vaalean kevään vihreän mekon. "Voin vielä yrittää parannella tätä, muttei tästä koskaan varmasti tule upeiden haltia mekkojen veroinen", Ellie toteaa hieman haaveksivan kuuloisena kun hän vielä katsastaa mekon käsissään ja laskee sitten omaan pinoonsa mukaan otettavista tavaroista.
Maski pitäisi muotoilla massasta jota palvelijat olivat käskystä kiireessä valmistaneet. Se tosiaan tarvitsisi koko yön kuivahtamiseen, mutta jos sen antoi seistä yli tunnin, ei siitä enää mitään voinut muovat. Thanneilla oli useammista naamiaisista säästynyt valmiita muotteja joiden päälle maskin voisi tehdä jos siis halusi tehdä jonkun vanhan muotoisen maskin. Ja sitten piti koristella; kankaille, helmillä sekä jalokivillä, höyhenillä tai vaikkapa nauhoilla. Ja loppu silaus oli halusiko kantaa maskia tikussa jolloin sitä tuli pidellä koko ajan itse, vai laittaisiko sen ohuen ohuella nyörillä päänympäri.
Elizabeth ohjeistaa vieraalleen maskien valmistusta näyttäen itse esimerkkiä. Hän uskoi että he kerkeisivät saada naamarinsa hyvissä ajoin valmiiksi. "Palvelijat olisivat tietysti voineet tehdä tämän puolestamme mutta ajattelin että tämä olisi mukavaa yhteistä puuhaa" Elizabeth kertoo hymyillen maskien teon ohessa.

William astelee ulos liikkeestä ja maksaa hevosta pidelleelle pojalle kokonaisella hopeakolikolla. Poikaselle tuli kova kiire juoksemaan rahan kanssa ystäviensä luokse, esittelemään saalistaan. William hymyili itsekseen ja nousi ratsunsa selkään. Samalla mies koskettaa vasemmalla kädellään rintataskuaan takkinsa läpi. Kyllä, se oli yhä siellä ja kaikki oli hyvin...

Elizabeth valitsi perinteisen muotin maskilleen ja kaavaili aikovansa laittaa pohjustaksi vaalean vihreän kankaan johon kiinitettäisiin jalokiä vasemman silmän yläpuolella ja toiseen reunaan hän suunnitteli muutamaa vihreää näyttävää höyhentä.
Lucanya tiedusteli siskolta tiesikö tämä miksi Will oli aikonut pukeutua. Hetken mietittyään Elizabeth kohauttaa pienesti olkiaan ja vastaa: "Hän ei yleensä raaski pukeutua niinkään hahmoon, hän taitaa vain olla koreasti pukeutunut itsensä. Tai en kyllä tiedä, ehkä hän tekee poikkeuksen sinun takiasi!" Ellie naurahtaa.
Lopulta Ellien asuun kuuluisi mekon lisäksi myös kauniit avokkaat, joissa ei ollut korkoa sekä vihreä läpikuultava huivi jonka pystyi kietomaan hartioiden "peitoksi", miten läpikuultavalla nyt peitti mitään?

Tytöt eivät sitä tienneet, mutta Will oli kuin olikin pyytänyt erästä palvelijaa lähtiessään valmistamaan itselleen puvun. Hänestä tulisi yönherra.
//Sattumaako että mätsäävät asut? ;) No Willin osalta oli, miulta ei:D Googlailin ja löysin maskin jonka Will sitten pukee:D söppänämaski//

ViestiLähetetty: 02 Joulu 2011, 20:31
Kirjoittaja Niehku
Lucanya Vendethiel

Blondi kääntyi toiseen päin tuon alkaessa puhumaan mekosta, jota tämä piteli käsissään.
"Tuo sopii oikein hyvin sinulle, hyvä siitä tulee!" Luca rohkaisi Elizabethiä tuon kuulostavan kovin haaveilevalta ja siksi epäröivältä koko pukuasiaan. Tuskin koko ihmisten kylästä löytyisikään oikeanlaista haltianmekkoa, mutta onneksi Elliellä olikin käytettävissään aito haltia antamaan apua.

Sitten olikin maskien vuoro. Tästä Luca piti. Pienestä askartelupuuhasta sekä oikein hyvästä seurasta!
"Olet täysin oikeassa." hän sanoi hymyillen toiselle. Tuo tekisi pääosin mustan maskin, joka antaisi pienillä yksityiskohdillaan lisää sievyyttä vampyyrille. Haltia muovaili maskiaan huolella. Lucanya oli kerännyt kaiken tarvittavan, jopa vähän ylimääräistäkin pientä materiaalia asusteeseensa, kun ei osannut päättää, joten tuo arveli sen asian selkenevän kun maski olisi koristusta vailla. Se ainakin oli selvää, että haltia halusi maskiin nauhan, jotta voisi sen sitten pujottaa päänsä ympäri. Niin ei sitten tarvitsisi koko ajan pitää kättä pystyssä sitä pitelemässä ja ehkä näin oli parempi rodunkin kannalta.
No niin, maski oli saanut kuivua ainakin sen tunnin verran. Koristeluun ei menisi kauan, nyt kaava siihen oli viimein valmis. Haltia aloitti sirottelemalla kimaltelevaa jauhetta haluamiinsa juoviin. Juovat olivat uhuita ja tarkoin tehtyjä, se näyttäisi upealta ja yksinkertaiselta.

Myös blondi naurahti Elizabethin viimeisille sanoille. Toivottavasti niin kävisi, olisi mukavaa jos mahdollisimman moni raaskisi panostaa edes jonkin verran pukuunsa. Se olisi ihanan salaperäistä. Haltian vampyyri- asuun ei tulekaan muuta kuin musta, suuri hupullinen kaapu, maski sekä mustat puolisaappaat, joissa ei ollut korkoa. Kaavussa oli leveät, pitkät hihat, pieni pystyssä oleva kaulus sekä se oli niin pitkä, että muutama sentti laahaisi kauniisti maassa haltian kävellessä. Tietenkin kaavun alla tulisi olla jotain muutakin kuin alusvaatteet. Niimpä Luca etsi itselleen muiden mekkojen seasta mustaa mekkoa. Mekko oli pitkä sekä olkaimeton, se ylsi aivan maahan asti. Se olisi myös varmuuden vuoksi, jos kaapu jostain syystä vaikka repeytyisi aivan kelvottomaksi pitää. Kaavussa oli edessä kaksi nappia pitämässä kangasta kiinni toisiinsa. Mekko näkyisi siis alta kauniisti.

"Vihdoin valmis!" haltia huudahti ja nosti maskinsa korkealle nähdäkseen sen kauempaa. Sitten hän kääntyi Ellien puoleen.
"Onko tämä hyvä?" tuo kysyi ja painoi maskin vasten kasvojaan.

//Hihii :3 uuuu, ihana maski! miekin googlailin ;D elikkäs, tässä se mekko, joka on kaavun alla ja tästä ota huomioon vain kaksi ylintä nappia. Ai niin ja maski! :D//

ViestiLähetetty: 05 Joulu 2011, 15:44
Kirjoittaja Nipustin
//Lucasta tulee niin kaunis *niiskuttaa onnesta ja pyyhkii silmäkulmiaan*//

William Thann, Elizabeth Thann

Luca-neito työskenteli niin innoissaan maskinsa ja asunsa parissa että Elizabethin täytyi ihan pitää pikkuinen tauko katsellen vain toista. Kyllä kai kun toisella tosiaan oli syytä panostaa asuunsa; ettei kukaan tunnistaisi neitoa haltiaksi. Mutta Ellie itsekkin naisena arveli että mahtoi Lucalla olla muitakin syitä. No päällimmäisenä niistä hänen mieleensä nousi hänen isoveljensä, neidon hurmannut komistus, totta kai Lucanya tahtoisi näyttää hyvältä tämän silmissä. Sekä tietysti saattoihan olla että Lucaa motivoi myös se että hän rakasti juhlia.
Elizabethin itsensä on vaikea löytää itselleen kunnollista motivaatiota, hän lähinnä imee itseensä haltian intoa. Kuitenkin ihminen palaa hymyillen hommiinsa valmistamaan asuaan, johon neito lisää kimalteita, paljon kimallusta.

"Voi se on ihana!" kikkara päinen neito huudahtaa Lucan esitellessään valmista maskiaan. "Sinusta tulee niin mystisen kaunis. Ja olet muuten erittäin taitava käsistäsi, tuo maski on hyvin kaunis." Elizabeth kehuu uutta ystäväänsä ja vilkaisee samalla omaa maskiaan joka lojuu pöydällä. Hänen maskinsa oli ihan sievä sekin, muttei Elizabeth tuntenut kovin suurta kutsumusta tälläisen taiteen lajiin, ei oikeastaan mihinkään taiteeseen.

Elizabeth pujottaa oman valmiiksi viimeistelemänsä mekkonsa päättömän mallinuken päälle. Mallinukelle mekko näytti olevan hieman kiristävä rintojen kohdalta, mutta Elizabethille se istuisi kyllä täydellisesti. Sitten tyttö alkaa laitella Lucan kanssa tavaroita takaisin paikoilleen. Tyttöjen siivoillessa sisään astuu eräs palvelija neitonen. Palvelija ei ollut odottanut kellarikerroksessa olevan ketään joten nopeasti hän pahoittelee ja suuntaa katseensa maahan, aivan kuin Elizabeth ja Luca olisivat olleet kaksi aurinkoa, joita ei voinut katsoa suoraan. Ripeästi palvelija hakee joitakin tavaroita ja sitten tarjoutuu vielä ennen lähtöään siivoamaan neitojen puolesta huoneen. Elizabeth sanoo että tytöt selviäisivät keskenäänkin, mutta kiittää kuitenkin. Neitokainen poistui niiaten syvään, edelleenkään vilkaisemattakaan kellariin jääviä neitoja.
Elizabeth kääntyy ovelan näköisenä Lucan puoleen. "Arvaa mitä minä luulen? Että William todella aikoo pukeutua...", Ellie pitää dramaattisen tauon ja hymyilee ovelana, "Tuo palvelija haki selvästi tarpeita asun tekoon, ja palvelijat itse eivät pukeudu ja kumpikaan vanhemmistani tuskin lähettäisi kyseistä palvelijaa asioilleen, tuo tyttönen on nimittäin uusi täällä. Niin siis, jos vanhempani edes viitsevät osallistua koko juhlaan."

//Elikkä Ellien mekosta tuli sitten tämmöinen, noista siis keskimmäinen:3
Voi! Meille sato eilen vihdoin lunta!)o) Oon iha joulufiiliksissä :D Mites sinä? Ookko jouluihminen?//

ViestiLähetetty: 22 Joulu 2011, 22:15
Kirjoittaja Niehku
//Njoooo xD//

Lucanya Vendethiel

Todellakin haltiaa huolestutti se, että jäisi kiinni joten tuo yritti myöskin siksi panostaa asuunsa. Tietenkin hän halusi olla mieleksi Williamille, nyt Luca voisi näyttää upeat tanssitaitonsa. Mitä juhlista tulee, eihän blondi voisi elää ilman niitä! Ilman niitä ihania tapahtumia, joissa tapaa uusia että vanhoja kasvoja, juhlat ovat aina iloiset. Paitsi hautajaiset, mutta ne ovatkin vähän eri juttu.

Elizabeth kehui hyvin Lucanyan maskia sekä ylipäätään työn työskentelyä.
"Kiitos, harrastan muutenkin tällaistä pientä näpräilyä." blondi sanoi hurmaavan säteilevällä hymyllään. Hänestä oli niin mukavaa tutustua Elizabethiin ja tulevat naamaiset kutkuttelivat koko kehoa ja sai ihon lähes kananlihalle. Voisi sanoa, että olo oli kuin taivaassa.

Saatuaan kaiken valmiiksi Lucanya katsoi mallinukkea, jonka ylle Ellie oli haltiamekkonsa laittanut. Mekko oli todella kaunis ja sopisi täydellisesti haltiarooliin metsänvihreällä värillään. Noista asioista blondi huomauttikin kehun muodossa. Siivouksen lomassa ovesta pujahti sisälle palvelustyttö, joka pahoitteli "tunkeiluaan". Lucanya ei sanonut tuolle mitään, sillä Ellie kyllä hoiti hyvin sen asian ja niin tyttö lähti. Pikkusisko uskoi isoveljensä pukeutuvan, joka toi helpottuneen että iloisen olon blondille. Niin se varmastisti olisikin, sillä toisella oli hyvät perustelut asialle.
"Ai? Eivätkö vanhempasi pidä juhlista? Vai johtuuko se teemasta?" haltia kysyi hiukan harmissaan. Olisihan se ollut mukavaa jos koko perhe olisi osallistunut.

//Uuuu söpö :3 joo täälläki on onneks lunta, sais olla kyllä enemmä... :D kyllä mie oon sinänsä jouluihminen, ärsyttää joulussa vaan tämä tämmönen kiire + kaikkien ruokien teko.//