Kirjoittaja Rame » 15 Kesä 2011, 20:39
// Ensin tuumin, että Deanoic vois osata muuttuu ihmissudeks jo tässä vaiheessa, mutta sitten sain paremman idean... x'D \\
Deanoic
Deanoic seurasi hätääntyneenä tilannetta ja sen kehittymistä suuntaan, johon hän ei todellakaan tahtonut sen kehittyvän! Nuo miehet tahtoivat satuttaa hänen ystäväänsä eikä Dean kaiken epäröintinsä ja ujoutensa keskellä tiennyt mitä tehdä!
Hän ei osannut taistella, eihän hän kantanut aseitakaan mukanaan! Eikä Movyan ollut hänen luonaan pelastamassa tilannetta - vaikka toki Lounatuuli pärjäsi yllättävän hyvin itsekin, mutta metsä oli aivan liian ahdas paikka suurelle lohikäärmeelle!
Deanoic vilkuili hädissään ympärilleen, kunnes hoksasi paksun puunoksan, joka oli katkennut Lounatuulen muodonmuutoksen yhteydessä sen kannalta huonon kasvupaikan valinneesta puusta. Poika nappasi nopeasti oksan ja tähtäsi siihen mojovan potkun - jonka seurauksena nuorukainen ulvaisi ja vei toisen kätensä nopeasti pitelemään nilkkaansa toisen kätensä sormien kietoutuessa lyhyemmäksi polkaistun oksan ympärille.
Dean puristi silmänsä kiinni ja koetti laskea mielessään kymmeneen, hyökätäkseen kymmenen kohdalla, mutta jäi auttamatta aina istumaan aloilleen ja oli jo vähällä alkaa parkumaan, kunnes tajusi sen;
Ihmisillä tapasi kaikilla olla yksi ja sama heikkous - taatusti hänellä itselläänkin oli vastaavanlainen.
Deanoic kohottautui jaloilleen pidellen yhä oksaa kädessään ja säntäsi lohikäärmettä lähestyvien miesten luo tahallisesti - ja osittain tahattomasti - kompuroiden ja antoi huoletta tilanteen aiheuttaman järkytyksen myötä kyynelten putoilla poskilleen.
Deanoic etsi kasvoilleen onnettomimman ilmeensä ja kohotti vaaleansinisten, viattomien, tuuheiden ripsien reunustamien silmiensä anovan katseen lohikäärmettä lähestyvään miesjoukkioon, ennen kuin säntäsi nyyhkyttäen lähimmän miehen luo ja kietoi surkeana kätensä tämän niskaan. Mies pudotti aseensa ja kietoi hitaasti, epäröiden kätensä vaaleahiuksisen nuorukaisen ympärille, vieden toisen kätensä silittelemään ihmissuden hiuksia. Kaiketi hänen useat naarmunsa vaikuttivat tässä tilanteessa lohikäärmeen aikaansaamilta, vaikka olivatkin Deanoicin tahattomasti itseaiheuttamia.
"Se-se oli...M-minä...", poika mumisi nyyhkäystensä välistä ja sai miehen mutisemaan lohduttavia sanoja samalla kun muutama muukin miehistä kiinnitti huomionsa poikaan, opastaen samalla muita jatkamaan matkaansa.
Pian Dean oli saanut ympärilleen viitisen miestä, joista jokainen katseli häntä surumielisenä ja koetti lohduttaa poikaa, jonka nämä kaiketi epäilivät jääneen lohikäärmeen vangiksi.
"Ei mitään hätää", yksi miehistä kuului suorastaan lässyttävän ja Deanoic nyökäytti surkeana päätään ennen kuin laski kätensä halaamansa miehen hartioilta ja iski tätä oksanpätkällä vatsaan niin lujaa kuin heiveröisistä käsistään onnistui. Tietenkään hänestä ei olisi tappamaan ketään, mutta satuttamisesta ei ollut ollut mitään puhetta! Kaksi, hänen halaamansa miehen takana seisoneista ei ehtinyt reagoida mitenkään kaverinsa maahan luhistumiseen ja niinpä nämä saivat yhtä aikaa iskun oksan päädystä päin kasvojaan ja kellahtivat maahan - vaikkakin nousisivat sieltä varmasti pian.
Deanoic käännähti kannoillaan ja irvisti maata peittävien oksien hiertäessä paljaita jalkapohjiaan. Neljäs miehistä sai osakseen epämääräistä kepakon huitomista ja oksan iskuja sinne tänne, mutta tämän kaatuessa maahan viides oli jo ennättänyt pellavapään taakse ja pian Dean tunsi kädet ympärillään, pitämässä hänen omat kätensä kylkiään vasten painettuina ja estämässä häntä liikkumasta. Deanoic rimpuili irti, vaikka tietysti turhaan, ei hän ollut miestä vahvempi, ei edes lähelläkään tämän tasoista ja näin ollen miehelle osoittautui helpoksi pidellä poikaa paikoillaan - joskin tämä teki suuren virheen viedessään kätensä vaaleaverikön suun eteen, ja sai palkkionsa Deanin hampaiden kautta. Ulvahtaen mies veti kätensä pois ja Deanoic onnistui kiljahtamaan;
"Lounatuuli!"
// Khih, toi oliki varmaan Deanin tähänastisen elämän urhein teko x'DD \\