Promised journey

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Dogster » 21 Touko 2011, 20:35

Emare Rilien

Adrian panikoi heti, se oli merkki siitä että mies oli ainakin tällä hetkellä vielä oma itsensä. Ainakin tuon alkaessa työntämään Emiä kauemmas.
"Tarkistin vain että olet vielä oma itsesi.", Emare hymähti, päästäen sitten irti miehestä asettaen taas vakavan ilmeen hänen normaalisti melko väsyneille, iloisille tai unelmoiville kasvoillensa. Adrian kyllä jo tiesi ettei Emare välittänyt vaarasta. Että sen sanominen oli hänelle aivan turhaa jo.
"Menen takaisin leiriin sitten. En kyllä lähde ilman sinua, niin että sinun on parasta myös tulla paikalle, tai minä näännytän itseni nälkään siellä leirissä!", nuori haltia sitten lisäsi, mutristaen huuliansa hiukan ennen kuin kääntyi ja lähti kävelemään leiriänsä kohden. Häntä ei Adrianin olento pelottanut. Yrittäköön, se tiesi että jos se tappaisi Emaren, se tappaisi samalla itsensä.

[[Ly... lyhyt..... BWAAAAH! *itkuparku* ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Touko 2011, 21:01

Adrian Nibencarden

Adrian katseli Emarea lähes surumielisellä ilmeellä, poika aikoi vain palata leiriin. Toinenhan oli sanonut menevänsä kyllä edeltä! Mutta Emi..! Mies vielä yritti, mutta nuorempi jo suuntasi puidenvälistä leiriä kohti. Haltia jäi katselemaan toisen perään, paniikin kasvaessa vain entisestään. Leirihän oli aivan vierellä, tietenkin olento sinne löytäisi!
Heikosta olostaan huolimatta Adrian pakotti itsensä ylös maasta ja lähti astelemaan lammenviertä poispäin suunnasta jonne nuorempi haltia oli kadonnut. Miehen suunnitelma jäi kuitenkin lyhyeksi jalkojen pettäessä alta ja hiljaisen naurun saattaessa haltian pimeyteen.

Nurmi tuntui viileältä ihoa vasten, se oikeastaan tuntui mukavalta tuntea jotain. Keho oli rojahtanut taintuneena maata vasten ja sen uusi haltia raotti rubiinin punertavaa silmäänsä. Pupilli oli saanut solakan viirumaisen muodon. Mies vei kätensä maata vasten ja yritti työntää itsensä ylös, mutta tunsikin ikävän pistoksen vasemmassa käsivarressaan ja ynähti. Mit Tämä mumisi kierähtäen kyljelleen ja veti hieman hihaa sivuun nähdäkseen sidotun käsivarren. Mitä sinä idiootti olet tehnyt tälle keholle? Olento tuhahti, kohoten istumaan. Mies katseli hetken aikaa jalkojaankin, ne tärisivät. Olisiko mikään muu voinut ärsyttää olentoa enemmän kuin todella väärä ajoitus vallata keho. Hänhän oli heikko!

//Nyt en läpsi, kun parut jo valmiiksi, mutta ei se hattaa hyvä mies! >n> //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 21 Touko 2011, 22:58

Emare Rilien

Emarea ei pelottanut olento. Oikeastaan hän sääli sitä. Sen viikon jota hän oli ollut, jokaisella hetkellä kun hän oli ollut yksin, hän oli yrittänyt etsiä tietoa siitä. Useampi osa taisi olla pelkkää siansaksaa ja hölynpölyä, mutta muutamaa asiaa Emare olisi tahtonut mielenkiinnosta ainakin kysyä. Ja tietysti kirjata ylös! Oikeastaan, hänestä pitäisi varmaan tulla kirjailija, tai jonkin asteen hirviön tutkija... Jos siis hänen aikansa riittäisi. Emi huokaisi, päästen takaisin leiriin ja istahtaen aivan siihen Fabianin vierelle, jolloinka Warren nousi ja asettui hänen vierellensä. Emare hymähti kauniisti, silittäen valkoisen koiransa turkkia, ja sitten kaivaen sieltä viittansa kätköistä sen kauniin, pienen nahkakirjan jonka oli saanut hiukan ennen matkaan lähtöä. Samalla hän penkoi esiin kynän, jolla kirjoittaa vihkoonsa päivän tapahtumat. Hänen piti vähän aikaa miettiä miten kuvailisi Adrianin ja hänen suhdettansa, mutta päätti kirjoittaa sitten totuuden mukaisesti. Hän ei kuitenkaan antaisi tätä kenellekkään luettavaksi. Itse asiassa, miksei hän käyttäisi tätä pohjana ja kirjoittaisi ihan oikeata kirjaa? Tosin siinä kannattaisi laittaa rakastavaiset mieheksi ja naiseksi, niin ettei heitä kahta poltettaisi roviolla...

[[ Haittaa se mua. ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Touko 2011, 23:31

Adrian Nibencarden

Mies oli päässyt viimein jaloilleen ja katseli ympäristöä mietteliäänä. Se sai hänet viimein tajuamaan kuinka vajavainen katse oikein oli. Olento hivutti silmälapun pois oikealta silmältä, joutuen räpyttelemään sitä hetken. Olihan se hivenen arka valolle, oltuaan kauan peitossa. Mitähän Adrian aikoisi tehdä jos olento saisi vallatuksi viimein miehen toisenkin silmän, peittää senkin? Olento naurahti ajatukselle itsekseen, mutta jonkin matkan päässä kajastava valo kiinnitti hänen huomionsa. Leirin nuotiota ei oltu sammutettu.

Fabin seurasi Emaren puuhia astuen samalla enemmän nuoren haltian puoleen. Tamma nosti kuitenkin katsettaan lammen suuntaan kuin odottaen jotain, se päästi hiljaisen hirnahduksen. Se kuulosti hieman haikealta, missä isäntä oikein oli? Se jopa yritti saada Emiltä vastausta vilkaistessaan välillä tuota ja jälleen metsikköä, hieman ehkä levottomana.
Yllättäen hevosen korvat kohosivat valppaina pystyyn ja suoraan eteen, se kuuli selvää liikettä. Fabin kohotti päätänsäkin nähdäkseen hämärän puuston väliin tarkemmin. Se tunnisti pitkän mieshahmon ja seurasi sitä hetken aloillaan. Hahmo oli vienyt kätensä nojaamaan vierellä olevaa puuta, se vaikutti uupuneelta mutta sai silti tamman korvat painumaan luimuun. Pimeässä kiiluva katse näytti todella uhkaavalta ja Fabin peruutti pari askelta taakse.
Sinä Katse oli siirtynyt hevosesta nuoreen haltiaan, jonka olento kyllä tunnisti. Hän oli siis luullut liikoja että poika olisi lähtenyt pois Adrianin luota. Ei se kuitenkaan suuri yllätys ollut olennolle, jotkin miehen päänsisäiset ajatukset eivät olleet hänelle salaisuuksia.

//Ei tämä mitään niin vakavaa ole, kirjottaa niin lyhyitä tai pitkiä kun pystyy ^w^ //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 21 Touko 2011, 23:56

Emare Rilien

Emaren kirjoittaminen keskeytyi, kun hän huomasi Fabianin luimistelevan, ja koettavan peruuttaa. Samalla katse kääntyi Fabianin luimistelijaa päin, vain tunnistaakseen tutun äänen, ikävän tutulla äänenpainolla. Pieni, vahingoniloinen hymy nousi hänen kasvoillensa. Warren nosti päätänsä, luimistaen korviansa, mutta Emare painoi tuon pään heti alas kevyellä kädellä, nousten sitten ja silittämään Fabianin kaulaa rauhoittelevasti.
"Älä tule lähemmäs, en tahdo että Fabian pillastuu.", nuori heti varoitti, pamautten pienen vihkonsa kiinni. Hän olikin miltein valmis sen kanssa jo, joten hän voisi ihan yhtä hyvin jatkaa myöhemminkin, kunhan saataisiin tilanne laukeamaan. Vihreät silmät nousivat hevosesta, katsomaan miehen silmiä, jotka olivat täsmälleen vastakkaista sävyä. Itse asiassa hiukan pelottavaa, nyt kun Emare mietti asiaa, miten heidän silmät olivat vastavärejä, ja kummankin silmien loiste toi mieleen jalokiven...
"Hassua, tavallaan halusinkin kysyä paria kysymystä sinulta, tosin vain tieteellisessä mielessä.", poika virnisti, ja jatkoi Fabianin silittelyä, muistuttaen että hän oli tässä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Touko 2011, 00:17

Adrian Nibencarden

Katse kiristyi toisen huomatessa miehen viimein. Hymyilikö poika vahingoniloisesti hänelle? Olento vilkaisi uudemman kerran hevosta, Emin kieltäessä tätä tulemasta lähemmäs. Pillastuu? Sehän tärisee kauhusta. Mies totesi ja oli oikeassa, tamma värisi hiljakseen, vaikka tunsikin Emaren olevan siinä vierellä. Eläimelle oli varmasti hyvin vaikeaa käsittää miksi tutun näköisestä isännästä huokui niin voimakkaasti vaara. Fabin yritti peruuttaa vielä, mutta köysi ei riittänyt.
Pojan kielloista huolimatta mies lakkasi nojaamasta puunrunkoa vasten ja astui pari askelta lähemmäs kolmikkoa. Olento tuhahti hiljaa Emaren puheille ja tuolle mokomalle virneelle. Poika ei näyttänyt ymmärtävän paikkaansa tässä tilanteessa, tuon kuuluisi olla yhtä kauhuissaan kuin tuon hevosen. Hassua miten minulla ei ole mitään halua vastata sinulle. Mies piikitteli nuoremmalle takaisin, ottaen uuden askeleen lähemmäs, joka sai tamman jo repimään pienesti köyttä. Sinä voisit mieluummin kertoa minulle, miksi oikein vielä pyörit sen idiootin seurassa? Olento kysyi, painottaen tiettyä sanaa aivan tahallaan, sillä tiesi varsin hyvin ettei poika pitänyt siitä. Kyllä tuo ärsyttävä virne pitäisi saada jotenkin hyytymään.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Touko 2011, 00:43

Emare Rilien

Tuo ei tainnut tietää eläimistä sitten mitään, tärinää ja kauhua seurasi pillastuminen, ja sitten sattuisi. Tuo tuli lähemmäs, ja Emare otti heti askeleen niin että oli Fabianin ja olennon välissä, aivan kuin ilmoittaen hevoselle että tuo olisi suojassa. Emare varmistaisi sen. Tuo sitten nälväisi että ei aikoisi vastata, ja Emi kallisti hiukan päätänsä, yhä se ärsyttävä hymy kasvoillansa.
"Hassua, luulin että valtasit tuon kehon nimenomaan siksi että kaltaisesi saisivat lisää mainetta... Mutta ei sitten, jos ei kiinnosta, Frusta Creatura...", Emaren kasvoilla ollut hymy sai jäätävämmän sävyn. Tuo sitten päätti vielä siihen perään haukkua Adriania, ja Emare naurahti kevyesti. Juuri nyt hän ei antaisi minkään saada itseänsä vihaiseksi tai surulliseksi, hän selättäisi tuon!
"Kumpi onkaan idiootimpi, idiootti vai idiootti joka asuu loisena idiootin sisällä?", poika nälväisi takaisin. Warren nousi myös seisomaan, ja käveli Emin vierelle katsomaan olentoa tarkemmin.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Touko 2011, 01:05

Adrian Nibencarden

Yrittikö poika olla ovela? Mainetta muka, mitä tuon pitäisi muka tarkoittaa? Miehen kasvoilta huomasi nopean kiivastuksen pojan suorastaan nimitellessä tätä, Frusta Creatura. Nuo typerät sanat eivät muodosta nimeäni! Olento sähähti myrkyllisesti, irvistellen kuin mikäkin peto. Se rumensi Adrianin komeita piirteitä, ei viha kuulunut noille kasvoille.
Tilannetta ei helpottanut yhtään se ettei Emare näyttänyt hetkahtavan miehen sanoista ja jaksoi vielä kiusata siihen päälle. Pelaat vaarallista peliä, kyllä sinä tiedät mihin minä pystyn ja korvennan pienen eläintarhasikin siinä samalla. Olento antoi varoituksen nuorelle haltialle, ottaen nyt askelia sivulle rauhalliseen tahtiin, kuin saalistaan piirittävä nälkäinen susi.
Kyllä olento tiesi kuitenkin olemassa olevat riskit Adrianin suhtautumisen suhteen, muttei hänen pinnansa kestäisi Emaren ylimielistä ja kylmää asennetta kauaa. Miehellä voisi napsahtaa pahastikin päässä, jos niikseen tuli.

//Nyt nukkumaan, öitä \o //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Touko 2011, 13:09

Emare Rilien

Emin suusta karkasi naurahdus, ja hänen oli pakko sipaista taas hiuksia pois kasvoilta ennen vastaamistaan. Aivan kuin tuo tosiaan olisi ollut turha, jotain mitä ei koskaan kaivattaisi.
"Aivan, aivan, se ei ole nimesi, sinulla joko ei ole nimeä, tai sitten piilotat sen muilta. Kuulin huhun jonka mukaan, jos joku löytää tai arvaa sinun OIKEAN nimesi, sinun on pakko totella sitä. Aivan ymmärrettävää siis ettet halua nimeä itsellesi, mutta pakko minun on sinua jollain kutsua. Frusta Creatura kuullostaa paljon paremmalta kuin "Pieni turjake toisen kropassa", vai mitä?", tuo hymähti, nostaen sitten katseen taas tuohon. Tuo huomauti, että Emare pelasi vaarallista peliä... Emare rupesi nauramaan, painaen kätensä suun eteen että saisi sen hillittyä. Kohta tuo kuitenkin lopetti naurunsa, ja ainoastaan hymyili toiselle.
"Kumpikos meistä aloittikaan tämän leikin? Se ken leikin aloittaa sen kestäköön, sinä löit ensimmäisen iskun, enkä aio vain maata aloillani kuuntelemassa kun solvaat meitä, tai anna sinun satuttaa muitakaan. Tiedät mitä tapahtuu jos tapat minut: Aikaistat vain kohtaloasi.", Emare jatkoi hymyänsä, Warren seisoi hänen vierellänsä ylväänä, pää pystyssä ja korvat sojottaen taivasta kohden. Tällä hetkellä Emare ei vaikuttanut yhtään heiveröiseltä ja voimattomalta itseltään, hän tiesi, että Adrianin sisällä oleva olento oli häntäkin heikompi, ja siksi vihasi häntä.
"Hassua, alunperin säälin sinua, ajattelin jopa että puhuisin Adrianin ympäri ja antaisi sinun pysyä hänen kehossaan, sillä edellytyksellä että muuttaisit hiukan asennettasi, mutta nyt loppu sääli."

[[Emi on ilkeä q__q No eei, se vaan esittää.... luulisin. ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Touko 2011, 13:46

Adrian Nibencarden

Fabin näytti säpsähtävän Emaren naurua ja näytti menevän vain enemmän levottomammaksi, nähdessään isäntänsä ilmeen. Tuo ei todellakaan pitänyt siitä, takaa kajastava nuotion tuli loi varjon miehen kasvoille ja sai punertavat silmät hohtamaan entisestään.
Poika vain ilkkuen muistutti olentoa riskeistä ja tuon viimeiset sanat saivat todellisen vihan leimahtamaan miehen sisällä. Nuori haltia väitti että hänen kohtalonsa tulisi olemaan kuolema?! Enempää olento ei jaksanut eikä halunnut kuunnella, Emaren sanat olivat turhia, ne kulkivat ohi kuulevien korvien.
Nurmi miehen jalkojen alla leimahti rubiininpunertaviin liekkeihin, hohtava pentagrammi oli aivan liian kuuma jotta ruohonkorret olisivat sen kestäneet. Haarniskoidun kämmenen sisällä kipinöi, mutta niin teki myös suojattoman käden. Lämpö nuoli inhottavasti haavoittunutta käsivartta, muttei olento vihaltaan moista huomannut. Vielä kerran oli pieni aukea valaistunut rubiininpunertavasta energiasta, jota olento käsitteli kaksin käsin toisin kuin Adrian.
Viha todella oli saanut olennon päässä naksahtamaan pahemman kerran ja muuttanut kaiken merkityksettömäksi, hän vain halusi saada tuon pojan hiljaiseksi. Purkautuva energia peitti kuitenkin miehen näkökentän, eikä heikko kehokaan saanut sitä pysymään kontrollissa. Osuiko se vai ei?

//Jos Adrian olisi näkemässä se kyllä olis kauhuissaan D:
Ei tuo ole minun pikkuinen Emini! D: //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Touko 2011, 14:40

Emare Rilien

Emi taisi tosissaan työntää tuon otuksen mielenterveyden juuri sen näkymättömän reunan yli. Koko heidän olinpaikka koki kirjaimellisen valaistumisen, kun mies lähes kirjaimellisesti syttyi tuleen. Tuon rubiiniset lieskat eivät saaneet Emiä edes värähtämään paikaltansa, tuo vain katsoi kuinka toinen lietsoi itseänsä raivoon. Hänen jokainen vaistonsa käski väistämään tulevaa hyökkäystä, mutta se pieni käsky takaraivossa, se joka määräsi hänen tekemisiään eniten, käski pysymään aloillaan. Emi piti jalat aivan paikallansa, valmiina ottamaan liekehtivän iskun itseensä. Mutta se menikin huti, noin puolella metrillä. Emare sulki silmänsä huokaisten pienesti. Hän oli pelästynyt, aivan pikkuisen, mutta oli samalla myös luottanut takaraivon vaistoonsa. Vihreät silmät avautuivat taas katsomaan toista, ja jälleen hän sipaisi - äskeisen hyökkäyksen takia hiukan villiintyneet - hiussuortuvia korvan taakse.
"Koordinaatiossasi on vikaa. Onneksesi. Poltat koko kehon jos jatkat tuota, ja kenen kehoon sitten menisit... Minun kehollani et tekisi mitään, Fabian talloisi sinut ja Warren söisi. Olethan oikeasti vain nyrkkiäkin pienempi...", Emi huomautti toiselle, välittämättä siitä tosiasiasta että tuohan saattaisi oikeastikkin tappaa hänet!

[[Pitäähän Emilläkin olla pimeä puoli! x'D David saa sen vaan esiin! Muulloin Emi on kiltti pikku enkeli ^^ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Touko 2011, 15:03

Adrian Nibencarden

Mies huohotti pahasti, tämä oli iskenyt jalkansa tukevampaan asentoon ja se esti häntä vielä menettämästä tasapainoaan. Osa vasemman käden siteistä ja hihasta oli korventunut ja haava vuosi uudelleen, valuen sormille ja niitä pitkin pisaroina maahan. Olennosta tuntui kuin poika yllyttäisi häntä lisää, eikä siihen paljoa vaadittu. Mies kohotti kätensä valmiiksi, kohdistaen tiukan katseensa suoraan Emiin. Tällä kertaa hän osuisi aivan varmasti
Käsi tärisi hiljalleen, koko keho tärisi hiljalleen. Vihasta kireä ilme ei enää jaksanut, se höltyi uupuneeksi. Adrian oli aiemmin ajanut kehonsa miltei äärirajoilleen ja nyt olennon tehtyä samoin, oli se jo aivan liika. Miehen kurkusta karkasi vaikertava äännähdys, ennen kuin tämän jalat pettivät ja koko runneltu voimaton ruumis kohtasi maan pinnan. Olento tunsi jälleen viileän nurmen kasvojaan vasten ja hengitti vaikeasti. Se oli jälleen kohdannut tutun kurjan kohtalonsa, heikkona se makasi muiden jaloissa.

//Mu-Mut Mutta ei Q_Q Viaton enkelini! T^T //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Touko 2011, 15:16

Emare Rilien

Emaren sanat toimivat, olento meinasi hyökätä jälleen. Emi käytti ilkeitä sanojansa uuvuttaakseen toisen, hän kyllä tiesi kuinka huonossa kunnossa Adrianin keho oli, ja että tuo tarvitsi lepoa. Parhaiten se onnistuisi uuvuttamalla toinen niin ettei tuo enää jaksanut riehua. Ja se toimi, tuo oli jo niin uupunut että rojahti vihdoin takaisin maahan. Emare huokaisi pienesti, kävellen sitten siihen kohtaan jossa äsken oli kirjoittanut, ja nappasi viltin maasta, ja samalla hän koetti etsiä jotain jolla sitoa haava, joka oli alkanut taas vuotamaan... Löydöt olivat aika löyhiä, ja Emare päätti uhrata laukustansa yhden paidan, kyllähän hän ilmankin pärjäisi. Huolimatta siitä alkaisiko toinen vastustella, hän käveli tuon vierelle ja kyykistyi sitten.
"Odota, sidon tuon... ", Emare totesi toiselle hiukan hiljaisella äänellä. Nyt lähietäisyydeltä pystyisi varmasti toinen näkemään, että myös Emareen sattui nähdessään Adrianin tuskia... Hellin ottei Emare alkoi sitomaan tuon kättä, repien paitansa niin että siitä saataisiin edes jonkin lainen side aikaiseksi. Samalla hän koetti pyyhkiä osaa verestä pois, niin että side ei menisi heti verestä punaiseksi. Heti kun hän oli valmis, hän katsoi tuon punaisia silmiä.
"Jaksatko nousta vai autanko? Sinun ei tee hyvästä maata siinä."

[[No mitäs ootit, seura tekee kaltaisekseen, ja koska Emin vaikutus ei tee Davidista kiltimpää, niin Emistä tulee ilkeempi x'DDD ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Touko 2011, 15:43

Adrian Nibencarden

Olo oli kuin halvaantuneella, mikään raaja ei suostunut liikkumaan. Mies sulki silmänsä hetkeksi, miksi hän oli jälleen tällaisessa tilanteessa? Läheltä kuuluvat askeleet pakottivat olennon avaamaan silmänsä ja huomaamaan pojan astelevan häntä lähemmäs. Tulisiko tuo ilkkumaan, nauramaan vahingoniloisesti? Niinhän tämä oli aina mennyt.
Miehen yllätykseksi nuori haltia polvistuikin alas ja totesi sitovansa vuotavan käden. Rubiininen katse kohdistui epäuskoisena pojan kasvoihin, joilta kuitenkin paljastui ettei poika huolehtinut hänestä vaan Adrianista. Olento vaipui takaisin kurjaan maailmaansa, eikä yksinkertaisesti jaksanut pyristellä vastaan.
Pojan sitoessa käsivartta, pystyi mies tuntemaan välillä kuinka toisen iho kosketti hänen omaansa. Olento tajusi jotain, kääntäen hitusen katsettaan nuoren haltian touhuihin varmistaakseen ettei hän tosiaan tuntenut ikävää vihlaisua hyveellisen ihon kosketuksesta. Katse siirtyi Emin kasvoihin, poika oli muuttunut sitten viime näkemän.

Emaren ollessa viimein valmis, tuo kysyi täytyisikö miestä auttaa, hänen ei olisi hyvästä jäädä makoilemaan tähän. Minun vai Adrianin..? Olento kysyi heikolla äänellään, hän halusi tietään kumman hyvää poika tässä ajatteli, vaikka oikeastaan saattoi tietää jo vastauksen.

//Emo örvelö xD //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 22 Touko 2011, 16:12

Emare Rilien

Kummallista kyllä, tuo ei pyristellyt lainkaan. Tuo taisi olla todella väsynyt.. tai sitten tiesi että Emare oli tuolle vihainen ja saattaisi läppäistä tuota, jos tuo nyt alkaisi marisemaan jotain vastaan. Tosin Emare ei ollut varma jaksaisiko lyödä toista, toisellahan oli loppujen lopuksi surkeampi elämä mitä hänellä, ja se oli tehnyt toisesta tuollaisen...

Tuo lopulta vastasi hänelle, tai voiko sitä sanoa vastaamiseksi kun tuo kysyi. Emi näytti hetken hämmentyneeltä, ja sitten hymähti kevyesti.
"No kummallekkaan oikeastaan.", tuo vastasi, ja pujotti kätensä miehen käden alta, että voisi auttaa tuon pystyyn. Tuo olisi saatava tulen ääreen, viltin kanssa. Varsinkin äskeisen verenmenetyksen takia. Emillä kävi mielessä hakea myös Fabianin luolta vesipullo, ja mahdollisesti myös kuivalihaa että tuo saisi ravinteita takaisin...

[[Voi pikku Davidia >: *hali* ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron