Kirjoittaja Janni » 26 Touko 2011, 17:15
Adrian Nibencarden
Viimein poika kuulosti sulkevan suunsa, mutta tietysti tuon piti painaa selkänsä hänen kylkeään vasten ja jäädä siihen. Mies ei jaksanut enää äyskiä, hän oli vain uuvuksissa ja väsynyt nuorenhaltian niin kylmiin puheisiin. Jälleen yksi syy lisää vihata tätä maailmaa, pikku hiljaa se alkoi jo pistämään kivuliaasti.
Warrenin ärsyttävä ulina kaikuen korvissa olento sulki silmänsä, ei hän jaksanut tätä enää, joku muu saisi kärsiä tämän heikonkehon kolotuksesta ja kivuista. Mies painui hiljakseen takaisin tutun pimeyden syleilyyn, kenties hän jonain päivänä vielä heräisi pirteänä ja täysissä voimissaan.
Mies tunsi makaavan ikävässä asennossa kyljellään, pää vasten karheaa puunrunkoa, eikä vilttikään oloa lämmittänyt levätessään vain harteilla. Ei hän ollut tässä kunnossa ollut vaivuttuaan jonkinlaiseen horrokseen, jalat olivat edelleen voimattomat, mutta niiden lisäksi tuntui keho uupuneelta ja loppunsa kokeneelta. Ei mies jaksaisi avata silmiään, olisi vain parasta nukahtaa ja levätä Ei, ei hän voisi!
Adrian räväytti silmänsä auki säpsähtäen, kaikki oli palautunut hänen mieleensä yllättäen. Paikka missä hän oli, näytti tutulta leiriltä, nuotiokin paloi yhä, mutta missä..? Mies pystyi tuntemaan painoa kylkeään vasten ja käänsi päätään sen verran että näki tutun nuoren haltian vilttiin kääriytyneenä nojaten häneen. Nukkuiko toinen? Emi..? Adrianin huulilta karkasi hiljaa, tietenkin hän oli huolissaan kun toinen ei liikkunut! Mies pakotti itsensä kohoamaan istumaan, vaikka värisevä keho pisti hanttiin. Fabinkin näytti havahtuvan haltian yllättävistä liikkeistä, muttei mies ehtinyt nyt huomaamaan tamman arkuutta.
Haltia tuki nuorempaa kädellään ettei tuo kellahtaisi asennostaan mihinkään ja vei sitten toisen kätensä tuon yli tukeutuen siihen. Poika vaikutti hengittävän rauhallisesti ja tuon ilmekin oli tyyni, tuo uinui. Adrian huokaisi hiljaa, muttei ollut silti vielä täysin huojentunut, ei hän tiennyt mitä täällä oli sillä välin tapahtunut. Kehokin oli todella huonossa kunnossa, oliko olento rasittanut sitä jotenkin? Oli miten oli, mies joutui laskeutumaan kyljelleen, ei hän jaksanut pieniäkään ponnisteluja. Siihen Adrian jäi pienesti väristen Emaren vierelle, valvoen siihen asti että toinen heräisi.
//Eipä tuo haittaa and he's back! :3 //