Promised journey

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Touko 2011, 16:14

Emare Rilien

Emare tahtoi olla lähellä, koska Adrian oli yhä tuon kehon sisällä. Ja jos tuo aikoi tässä olla vielä vähän aikaa, niin aikoi Emare olla ensinmäinen asia, jonka Adrian näkisi, niin ettei tuon tarvitsisi huolestua. Mutta toisaalta, hän oli tehnyt lupauksen että odottaisi tässä... Ja niin hän tekisikin, hän ei lähtisi tästä pisteestä ennen kuin Adrian tulisi hakemaan. Mutta nyt, hän ei voisi muuta kuin istua tuon kehon vieressä, odottaa ja toivoa että toinen tulisi takaisin. Cartsui käänsi kylkeä valittaen hänelle ärsyttävyydestä, ja Emi vain kohotti toista kulmaansa. Samalla hän painoi selkänsä toisen kylkeä vasten, vetäen oman vilttinsä paremmin ympärillensä ja painaen silmänsä kiinni. Warren ulisi hiukan, se halusi isäntänsä pois vaaran luolta! Emi raotti toista silmäänsä, nostaen sormen huulillensa, ja Warren laski päänsä, vaikka siltä tulikin astetta syvempi tuhahdus kurkustansa, killittäen Emarea vaativasti. Emi vain sulki silmänsä jälleen, toivoen että herätessään Adrian olisi tullut takaisin...

[[Ärh, kestipä kauan taas... ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Touko 2011, 17:15

Adrian Nibencarden

Viimein poika kuulosti sulkevan suunsa, mutta tietysti tuon piti painaa selkänsä hänen kylkeään vasten ja jäädä siihen. Mies ei jaksanut enää äyskiä, hän oli vain uuvuksissa ja väsynyt nuorenhaltian niin kylmiin puheisiin. Jälleen yksi syy lisää vihata tätä maailmaa, pikku hiljaa se alkoi jo pistämään kivuliaasti.
Warrenin ärsyttävä ulina kaikuen korvissa olento sulki silmänsä, ei hän jaksanut tätä enää, joku muu saisi kärsiä tämän heikonkehon kolotuksesta ja kivuista. Mies painui hiljakseen takaisin tutun pimeyden syleilyyn, kenties hän jonain päivänä vielä heräisi pirteänä ja täysissä voimissaan.

Mies tunsi makaavan ikävässä asennossa kyljellään, pää vasten karheaa puunrunkoa, eikä vilttikään oloa lämmittänyt levätessään vain harteilla. Ei hän ollut tässä kunnossa ollut vaivuttuaan jonkinlaiseen horrokseen, jalat olivat edelleen voimattomat, mutta niiden lisäksi tuntui keho uupuneelta ja loppunsa kokeneelta. Ei mies jaksaisi avata silmiään, olisi vain parasta nukahtaa ja levätä Ei, ei hän voisi!
Adrian räväytti silmänsä auki säpsähtäen, kaikki oli palautunut hänen mieleensä yllättäen. Paikka missä hän oli, näytti tutulta leiriltä, nuotiokin paloi yhä, mutta missä..? Mies pystyi tuntemaan painoa kylkeään vasten ja käänsi päätään sen verran että näki tutun nuoren haltian vilttiin kääriytyneenä nojaten häneen. Nukkuiko toinen? Emi..? Adrianin huulilta karkasi hiljaa, tietenkin hän oli huolissaan kun toinen ei liikkunut! Mies pakotti itsensä kohoamaan istumaan, vaikka värisevä keho pisti hanttiin. Fabinkin näytti havahtuvan haltian yllättävistä liikkeistä, muttei mies ehtinyt nyt huomaamaan tamman arkuutta.
Haltia tuki nuorempaa kädellään ettei tuo kellahtaisi asennostaan mihinkään ja vei sitten toisen kätensä tuon yli tukeutuen siihen. Poika vaikutti hengittävän rauhallisesti ja tuon ilmekin oli tyyni, tuo uinui. Adrian huokaisi hiljaa, muttei ollut silti vielä täysin huojentunut, ei hän tiennyt mitä täällä oli sillä välin tapahtunut. Kehokin oli todella huonossa kunnossa, oliko olento rasittanut sitä jotenkin? Oli miten oli, mies joutui laskeutumaan kyljelleen, ei hän jaksanut pieniäkään ponnisteluja. Siihen Adrian jäi pienesti väristen Emaren vierelle, valvoen siihen asti että toinen heräisi.

//Eipä tuo haittaa and he's back! :3 //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Touko 2011, 17:33

Emare Rilien

Nuori haltia tunsi unensa läpi, melko hämärästi tosin, kuinka häntä siirrettiin. Unentokkurassa hän avasi silmiänsä, mutta sulki ne samantein, käpertyen vain lähemmäs ja yrittäen haparoida kädellänsä jotain lämmintä ja pehmeää... Warren huomasi tosin mitä tapahtui, se myös aisti muutoksen. Valkoinen koira nousi jaloillensa, kävellen sitten kahden haltian luo. Se nuuhki vähän aikaa Adriania, haukahtaen sitten kuin merkiksi että Adrian oli taas normaali! Emare mutisi unisena, ja koetti siirtää kädellänsä koiran kuonon kauemmas itsestänsä. Warren nimittäin yritti samantein nuolla Emin kasvoja jotta tuo heräisi, ja toimihan se osittain, nuori haltia murahti ja katsoi sitten koiraansa, ja seisoi siinä tanakkana ja antaen häntänsä heilua. Koira haukkui vielä kerran pari, ja ryntäsi sitten Fabinin luo, aivan kuin kertoakseen myös hevoselle että kaikki hyvin. Emi huokaisi taas raskaasti, avaten silmät kunnolla ja nousten osittain istumaan, ravistaen hiukan päätänsä. Mokomakin kuolaturpa... Katse meni vierellä makaajaan, joka olikin hereillä... eikä enää niinkään demonin vallassa kuin hetki sitten.
"Jo oli aikakin, olisin varmaan kohta kuristanut teidät ellen olisi ollut väsynyt.", Emi hyähti, haukotellen heti perään pienesti, katsoen sitten taas Adriania.
"Tarvitsetko jotain?", tuo kysäisi, samalla kun päätti oikoa miehen viltin suojaavammaksi, ja otti sitten omankin vilttinsä ja laittoi senkin miehen päälle, hyvähän tuon olisi mahdollisimman lämpimässä... Emi ei ainakaan tähän hätään vilttiä tarvinnut, parinkymmenen minuutin nokoset olivat tehneet tehtävänsä, ainakin hetkellisesti.

[[Jippii \o/ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Touko 2011, 17:49

Adrian Nibencarden

Adrian huomasi Warrenin havahtuvan ja hän jäikin seuraamaan koiraa, antaen tuon nuuhkia aivan rauhassa. Olennon läsnäolo oli varmasti ottanut koville eläimiinkin. Haltia vilkaisikin Fabinin puoleen, joka suosiolla pysytteli edelleen loitolla, katselleen pienesti korvat luimussa miestä. Eihän hevonen Adrianin pahoittelevaa katsetta ymmärtänyt.
Yllättäen Warren haukahti ja sai miehen pienesti säpsähtämään, koira selvästi yritti herättää isäntäänsä ja mies yrittikin hätyyttää tuota, antaisi nyt pojan vain nukkua. Turhaa se kuitenkin oli, mutisten nuorempi nousi istumaan ja pian huomasikin hänet.
Hiljaisena Adrian katseli Emiä, joka valitti ettei ollut järin kestänyt olennon läsnäoloa tai siltä se ainakin kuulosti. Poika asetteli vilttejä Adrianin päälle, kysyen vielä tarvitsiko hän jotain. Haltia ei vastannut, miehen ilme vain muuttui anteeksipyytäväksi ja samassa hän jo repi itsensä ylös maasta, kahmaistakseen Emaren halaukseensa. Anna anteeksi Yritin kyllä viedä sitä kauemmaksi sinusta. Haltia puhui hiljaa värisevällä äänellään Emin korvaan, halaten tuota niin tiukasti kuin heikoilla käsivarsillaan pystyi.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Touko 2011, 17:20

Emare Rilien

Adrianin hiljaisuus alkoi huolestuttamaan Emarea, a hän oli jo kysymässä mikä vikana, kun tuo kahmaisikin Emaren halaukseen. Emi inahti samantein säikätäen hiukan, varsinkin tuntiessaan että ennen niin voimakas Adrian tärisi, ja oli voipunut. Ihme tuo ei ollut, mutta shokeeraavaa se silti oli.
"A-Adrian! Sinun on pysyttävä aloillasi!", nuori haltia sanoi heti, asettaen toisen kätensä tukemaan Adrianin selkää, ja Emaren katseen muuttuessa samantein huolestuneeksi. Ei hän varmaan saisi Adriania kuitenkaan takaisin alas makaamaan ja lepäämään, joten hän painoi nenänsä tuon niskantaipeiseen lohduttavasti, käyttäen koko kehoansa niin että Adrianin ei tarvitsisi rasittaa kehoansa enempää. Warren haukahti itsekkin pari kertaa hädissään, saaden Emin vilkaisemaan tuohon ja nostamaan sirmen suunsa eteen. Koira luimisti, ja tuli lähemmäs, painautuen heidän kylkeen kuin tukeakseen heitä.
"Hei, sinun on levättävä, anteeksipyynnöt voi odottaa.", Emare huomautti, vaikka salaa nauttikin olostaan toisen käsivarsien ympäröimänä.

[[Ja täälläkin, anteeksi kesto *kumar kumar kumar* ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Touko 2011, 17:41

Adrian Nibencarden

Emare kuulosti huolestuneelta, käskiessään Adriania pysymään aloillaan. Eihän mies niin tekisi, hän nyt vain halusi pitää poikaa lähellään, oli hänellä ollut ikävä vaikka olikin jonkinlaisessa horroksessa uinunut. Adrian oli myös hyvin pahoillaan siitä ettei ollut vain lähtenyt silloin kuin oli vielä pystynyt. Haltia oli ollut typerä ajatellessaan ettei mitään vaaraa ollut jos hän ei tuntenut olennosta merkkejä. Viime aikoina voimien käyttäminen oli herätellyt sitä, ei tämäkään kerta voinut olla mitenkään poikkeus.
Adrian painoi päänsä vasten Emin pehmoisia vaaleita hiuksia, toinen selvästi yritti tukea häntä ja Warrenkin tuli avuksi. Pojan nenänpääkin painautui mukavasti hänen niskataipeelleen.
Levätä? Ei meillä ole aikaa siihen. Adrian totesi, Emaren todetessa että miehen täytyi levätä. Olemme yhä leirissä, vaikka käskin sinua lähtemään edeltä. Täällä on yhä vaarallista. Mies totesi pienesti irtautuen toisesta, jotta pystyi katselemaan nuorempaa silmiin. Meidän on lähdettävä, en voi tässä kunnossa suojella teitä, jos ne sudet palaavat. Adrian totesi vakavan puoleisesti ja toivoi että Emare nyt ymmärtäisi, viis nyt hänen heikosta olostaan, kunhan muut olisivat turvassa.

//Noh noh, ei tuo ole tarpeen, ei haittaa ei haittaa ^w^ //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Touko 2011, 20:22

Emare Rilien

Adrian vastusteli, vaikka tuo oli aivan liian heikossa kunnossa sanomaan edes vastaan! Tuo vain valitti siitä että Emare ei ollut lähtenyt edeltä, ja nuoren kasvot synkistyivät. Adrian vielä jatkoi, muistuttaen susisita, ja Emi sai tarpeekseen, päästäen miehestä hellän otteen irti, ja sen sijaan painaen tuon takaisin väkisin maahan, mikä oli suhteellisen helppoa ottaen huomioon Adrianin väsymyksen, ja molempien asennon.
"Kyllä minä, Fabian ja Warren pärjätään muutamaa sutta vastaan! Sitä paitsi, teloit niiden johtajan! Ainut asia mitä ne voi tehdä, on metsästää helppoja kohteita saadakseen johtajansa taas kuntoon, jonka en usko tapahtuvan aivan heti. Jos et lepää, ja saa edes jonkin verran voimiasi takaisin, muutut suuremmaksi taakaksi mitä minä olen. Mitä jos kätesi tulehtuu? Tai jos pyörryt kesken matkan, ja iskee takaa-ajo? En pysy ohjastamaan Fabiania, tiedät sen. Ja sitä paitsi - en voi uskoa että sanon tämän.... - jos et lepää, et parane. Heikotus kannattaa saada ensin pois, sitten vasta kun pysyt jaloillasi ilman että meinaat kaatua ilman tukea, voimme jatkaa.", tuo kopetti palopuheensa antaen tiukan ilmeensä sulaa lyyen huokauksen kanssa, ja tuo veti viltit takaisin Adrianin päälle, antaen tuolle taas suukon, otsalle tällä kertaa.
"Et saisi rehkiä liikaa."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Touko 2011, 21:19

Adrian Nibencarden

Adrian loi Emareen kysyvän katseen tuon irtautuessa hänen otteestaan ja seuraavassa hetkessä poika painoi jo häntä alas maata vasten. Mies yritti pistää hanttiin, mutta ei heikko keho jaksanut vastustella ja pian hän olikin jo takaisin makuuasennossa, katse kohti Emiä yläpuolellaan.
Nuoremman saarna sai haltian hiljentymään, toinen jopa korotti ääntään, vaikka telepaattisesti puhui. Ehkä hän todella rehki liikaa, yritti olla Emaren turvana ja hoitaa kaiken muun siinä ohella. Se kaikki tuli häneltä kuitenkin luonnostaan, tämä nuori haltia miehen rinnalla oli hänelle rakas ja hyvin tärkeä. Sen tähden Adrian yritti kaikkensa ja liikaakin.
Mies painoi silmänsä kiinni pojan kumartuessa suukottamaan hänen otsaansa, toisen huulet olivat niin lämpöiset. Mutta sinä ansaitset sen. Adrian totesi hiljaa pojan sanoihin, avaten silmänsä jälleen ja katseli toista silmiin. Olet minulle tärkeä.

//Awww Emi, se huolehtii ÓwÒ //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 31 Touko 2011, 12:20

Emare Rilien

Emin huulet mutristuivat jälleen kerran hänen kuullessaan, että hän ansaitsi sen. Sen että Adrian aiheuttaisi oman kuolemansa ahertamalla liikoja?
"Ansaitsenko muka tälläisen huolen sinusta?", Emare kysyi toiselta, näyttäen yksinkertaisesti surulliselta. Adrian ei ehkä pystynyt näkemään samoja asioita kuin Emare, mutta luulisi tuon jo nyt kykenevän kertomaan mitä Emi ajatteli, tai että mitä mieltä hän oli joistakin asioista. Noh, eivät he olleet niin kauan tunteneet, mutta tunneside oli sitäkin isompi.
"Sinä olet täsmällen yhtä tärkeä minulle, en vain pysty näyttämään sitä millään muulla tavalla, kuin varmistamalla että lepäät tarpeeksi.", nuori vielä jatkoi, antaen hiukan surullisemman ilmeensä muuttua aavistuksen vakavammaksi. Hän oli avan tosissaan tässä, Adrian oli kokenut soturi ja matkaaja, Emare taas sairas haltia. Mitä mahdollisuuksia hänellä oli auttaa ylipäätään? "Joten ole kiltti haltia ja nuku hetki."

[[Katotaas saanko kaikkialle vastattua tänään... toivottavasti. ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 31 Touko 2011, 17:25

Adrian Nibencarden

En minä sitä tarkoittanut. Adrian totesi kiireesti Emaren sanoihin ja huomatessa toisen surullisen ilmeen. Oikeastaan poika näytti suloiselta ja hellyyttä kaipaavalta, mutta mies tiesi ettei halunnut toisen olevan surullinen.
Haltia kuunteli hiljaisena nuorempaansa, pudistellen pienesti päätään. Ei sinun tarvitse osoittaa mitään, tiedän sen jo aivan hyvin. Adrian totesi, muttei Emi luovuttanut huolehtimisensa suhteen. Haltia huokaisi hiljaa, kai hänellä ei ollut voimia enää keksiä selityksiä, poika halusi olla avuksi ja huolehtia, Adrian oli kiitollinen siitä.
Jos saan sinut kainalooni. Mies lopulta totesi nuorenhaltian pyyntöön ja kohotti siteistä kättään pois viltin alta. Anovalla katseella Adrian pyysi Emiä painautumaan siihen hänen lähelleen. Tule nyt, kättä vihloo. Mies totesi hymy huulillaan.

//Wuhuu you did it! ja tää töksähtelee D: //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Kesä 2011, 14:31

Emare Rilien

Jo hetken aikaa Emi oli varma, että hänen sanansa olivat viimein menneet perille, kunnes tuo viimein totesi ettei Emin tarvinnut mitenkään todistaa että välitti toisesta. Jälleen Emare antoi mökötysilmeen nousta kasvoilleen, miten Adrian veti sen vähän välistä nyt esiin.
"Senkin hömelö, tuo on minun lauseeni.", Emare mutristi huuliansa, tarkoittaen nyt sitä että vain Emare pystyi varmasti sanomaan toisten tunteet tämän joukon jäsenistä. Adrian kuitenkin viimein luovutti, nostaen kättään ja kertoen oman ehtonsa. Emi kohotti kulmiansa, katsoen Adriania.
"Äläs heitä ehtoja herraseni.", nuorempi totesi samantien toiselle, mutta ryömi sitten toisen vierelle samoihin aikoihin kun tuo totesi että kättä vihloi. "Tulen kyllä pyytämättäkin.", tuo jatkoi, antaen kevyen hymyn nousta kasvoillensa, ennen kuin painoi nenänsä toisen rintakehää vasten. Warren, joka oli siinä vierellä seissyt, heilautti pari kertaa häntäänsä, mutta päätti sitten tassutella Fabinin luokse. Hevosparka oli varmasti yksinäinen! Warren istahti tuon eteen, katsellen hevosta silmiin ja antaen kielensä roikkua suun ulkopuolella. Häntä jatkoi yhä heilumistaan, Warren oikeastaan piti toisen eläimen seurasta, oli yksinäistä olla aina ainut nelijalkainen.

[[Nääh, eikä töksähdellyt >w< Ja nyt kerään kaikki peli-innot kasaan ja alan vastailemaan urakalla! (toisin sanoen vastaan vielä kerran pari tänään ennen kuin väsähdän x'DD). ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Kesä 2011, 15:19

Adrian Nibencarden

Käsi laskeutui lepäämään Emaren kyljelle, tuon asettuessa Adrianin viereen. Kyllä poika olisi siihen tullut pyytämättäkin, muttei mies ollut halunnut antaa periksi helpolla, pitihän siinä jokin ehto olla.
Haltia painoi päänsä kevyesti nuoremman päälakea vasten, muttei suostunut vielä sulkemaan silmiään. Ennen kuin nukahdan, kerrot minulle kaiken mitä täällä sillä välin on tapahtunut. Etkä jätä mitään kertomatta, minun on oikeus tietää. Adrian totesi vaativasti, mutta piti silti lempeän äänensävynsä. Ei hän jaksanut olla nyt tiukkana.
Fabin ei ollut hievahtanut mihinkään paikaltaan. Tamma vain silmäili sivusta Emiä ja isäntäänsä, jälleen niin sopusoinnussa keskenään. Kyllä eläin vaistosi ettei vaaraa enää ollut, mutta oli hyvin kummastunut koko tilanteesta.
Warrenin tassutellessa hevosen eteen, tämä laski katseensa tuohon. Koira selvästi tarjosi Fabinille seuraansa, joten tamma laski päänsä Warrenin tasolle ja kosketti turvallaan kosteaa nenänpäätä.

//Vastaa sillon ku siltä tuntuu :3 //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 07 Kesä 2011, 19:40

Emare Rilien

Adrian veti häntä kainaloonsa, ja Emi hymyili kauniisti miehelle, sulkien silmänsä hetkeksi. Tuon vaatimus kyllä sai hänet nytkähtämään, ja katsomaan hetken aikaa Adriania, ja antaen hymynsä hiukan hyytyä.
"Tuota... Sitä tarinaa en kyllä mieluusti kertoisi.", Emare tunnusti, josta pystyi jo arvaamaan, että jotain oli sattunut. Haltia puraisi huultansa kevyesti, ja kiersi toista kättänsä toisen ympärille, kuin varmistaen ettei toinen lähtisi kauemmas, tai tekisi mitään harkitsematonta tai muutakaan vastaavaa. Toisella kun oli paha tapa masentua ja tehdä jotain tyhmää, ja sitä tässä nyt viimeiseksi tarvittaisiin.
"Mutta et taida luovuttaa ennen kuin kerron vai?", Emi varmisti, siirtäen silmänsä katsomaan toisen silmiä, tuntien pienen paniikin toisen elämän puolesta. Adrian oli hänelle tärkeä, vaarasta huolimatta, oikeastaan se pieni vaara sai tämän pienen "suhteen" vain jännittävämmäksi Emaren kohdilla. Tosin Adrian taisi ajatella toisin...
"Riitelimme. Suutuin kunnolla ja piikittelin kunnolla takaisin, ja se päätti yrittää sytyttää paikat tuleen... tähtäys onneksi heitti, ja se kaatui ruohikolle, pääsemättä ylös enää. Autoin hiukan, pistin puuta vasten istumaan, ja sitten palasitkin jo normaaliksi.", Emi kertoi, napaten samalla tiukemmin Adrianin ympäriltä ettei toinen voisi yllättäen repiä itseänsä irti, ainakaan helpolla. Samalla hän valmistautui kuuntelemaan elämänsä saarnat, jos ei laskettu muutama vuosi sitten tapahtunutta tempausta, kun Emare oli koettanut kasvattaa Warrenin sänkynsä alla ja jäänyt sitten viimein kiinni...

[[Ärh, sekavuudesta ja odotuksesta saamme kiittää hellettä ja pientä juhlaväsymystä :'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2011, 20:20

Adrian Nibencarden

Adrianin ilmeestä heti näki ettei hän pitänyt Emaren vastauksesta yhtään, vai ei poika mielellään kertoisi? Huolestuihan haltia siitä väkisinkin. Nuorempi selvästi yritti pidätellä miestä paikallaan, vaikkei tämä vielä mitään tehnytkään, odotti vain toisen jatkavan vakavan ilmeen kanssa.
En aio. Adrian vastasi lyhyesti Emin kysymykseen, hän ei todellakaan pitänyt tästä. Vaikka mies näki pojan ja muiden olevan kunnossa, oli hän silti huolissaan.
Viimein nuorempi suostui puhumaan suunsa puhtaaksi ja jokaisella sanalla Adrianin ilme vain synkistyi aste asteelta. Hänen pelkonsa oli miltei tapahtunut, olento oli miltei satuttanut Emarea ja varmasti tappanut jos olisi vain osunut.
Emare tiukensi otettaan miehen ympäriltä entisestään, toinen ei selvästi halunnut tämän tekevän nyt mitään typerää. Emi Hiljainen sana muodostui Adrinin huulilla, tämän ilmeestä ei aivan ottanut selkoa, purskahtaisiko mies kohta itkuun vai huutaisi raivosta? Hän kyllä halusi molempia. et voi pidätellä minua loputtomiin. Haltia jatkoi, luoden surullisen katseen nuorempaan. Lepattavan nuotion valossa pystyi näkemään pienen pilkahduksen miehen silmäkulmassa. Olen niin pahoillani olen vain vaaraksi sinulle, minä Adrian tunsi äänensä särkyvän, jolloin hän painoi päänsä Emin päätä vasten puristaen silmänsä kiinni. pelkään niin paljon puolestasi.

//Ei ollu sekavaa, hyvä toi oli :3 jaaaaa sovitaan et Adrian on pistäny jo silmälapun takaisin, kun hoksasin sen ja kyllä se ois sen jo oikeesti laittanu, ite en vaan sitä muistanu ^w^//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Kesä 2011, 01:07

Emare Rilien

Emare ravisti päätänsä jo valmiiksi kuullessaan miehen kuiskaavan hänen nimensä. Eijeijei, hän pystyi jo tuntemaan toisen mielialan, Emi tunsi pienen paniikin nousevan sisällensä, ei, se ei olisi hyvästä, hänen kehonsa reagoi taas liian voimakkaasti, Emin ajatukset pyörivät nyt kaikessa, Adrianissa, omassa kehossansa, tuon pahuudessa, kohtauksen pelossa, Warrenista joka oli Fabianin kanssa, palaten taas Adrianiin. Tuon jatkaessa Emi nytkähti hiukan.
"Voin koettaa!", tuo ilmoitti toiselle, puristaen käsiänsä iukn nyrkkiin toisen selällä, aivan kuin hän olisi epätoivoinen... sitä hän kyllä oli jo. Vaikka yleensä Emare ei painkoinutkaan, niin nyt iski paniikki. Nenä hautautui miehen rintakehää vasten kunnolla, Emare toivoi vain että voisi ottaa miehen kaikki huolet sisällensä, hän kestäisi ne kunnialla mikäli vain Adrian saisi olla rauhassa! Adrian kertoi pelkäävänsä, ja Emi nosti vähän katsettansa toiseen, antaen silmiensä näyttää surkealta. Mutta Adrian näytti surkeammalta. Emin ajatukset alkoivat taas pyörimään, ja kohta tuo nousi osittain, painaen nenänsä Adrianin niskaan.
"Älä pelkää. Kiltti. Sinun tunteesi vaikuttavat minuunkin, jos sinä pelkäät minuakin alkaa pelottamaan.", Emare pyysi, nousten sitten kyynärpäänsä varaan, siirtäen kättänsä niin että tällä kertaa Adrian sai nojata häneen, niin että kerrankin hän ei ollut se heikompi jota piti suojella jatkuvasti. Adrian kaipasi suojelusta nyt.

[[Osat vaihtuivat taas x'D]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa

cron