Promised journey

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Heinä 2011, 23:56

Emare Rilien

Lopultakin Adrian antoi viimein periksi. Ainakin siltä näytti, kunnes tuo sanoi että oli huolissaan. Emaren ilme muuttui vielä surullisemmaksi ja loukkaantuneemmaksi, hänen nostaessa olkapäitänsäkkin hiukan. Mutta, vihdoin ja viimein, Adrian sanoi sen mitä Emi tahtoi kuulla. Haltia raotti toista vihreätä silmäänsä, katsoen arvioiden Adriania, mutta sitten painaen kätensä maata vasten nojaten hiukan etukenoon katsoen niin vakavana Adriania kuin vain pystyi.
"Lupaatko? En tahdo kuulla tyhjiä sanoja enää keneltäkään, varsinkaan sinulta.", Emi totesi samalla kun katsoi toista silmiin, tai no, silmään. Warren nousi ylös myös, kuin aistien Emaren tunteet, ja käveli paikalle, nuuhkien varovaisesti kumpaakin. Emin katse herpaantui hetkeksi kun Warren tunki kuononsa Emin kasvojen lähelle, katsoen valkoista koiraansa ihmeissään. Sekarotuinen koira luimisti korviansa ihmetellen, nostaen ne taas pystyyn ja nuollaisten sitten omistajansa kasvoja. Nuorempi päästi suustaan inahduksen ja veti päätänsä kauemmas, koiran vain innostuessa lipomaan pojan naamaa entistä enemmän, kunnes Emare menetti tasapainonsa, nauraen hiukan samalla.

[[Ei pitäisi kirjoittaa keskellä yötä @.@ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2011, 00:45

Adrian Nibencarden

Emare vaati Adriania lupaamaan, tyhjiä sanoja poika ei tahtoisi enää kuulla. Ei mies itsekään ajatellut lupauksiensa olevan täynnä tyhjiä sanoja ja oikeastaan kun hän nyt sitä sattui ajattelemaan, tajusi haltija että oli tehnyt yhdestä lupauksestaan jo miltei täytin tyhjän. Hän oli luvannut viedä Emin katsomaan maailmaa ja ajatus matkan lopettamisesta oli häilynyt mielessä, se oli miltei rikkonut lupauksen. Ei Adrian halunnut antaa sellaisen tapahtua, eihän?
Mies oli vastaamassa Emaren pyyntöön, mutta Warren oli tullut kaksikon vierelle ja näytti nyt kiinnittävän isäntänsä huomion itseensä. Kai tuo kerjäsi huomiota tai sitten oli vain huolissaan Emin surkean ilmeen takia. Ei Adrian ehtinyt sanomaan mitään, kun koira jo iloisena nuoli pojan kasvoja ja sai tuon kellahtamaan nurmelle.
Sivusta mies katseli nauravaa nuorta haltiaa, jonka hymy oli tarttuvaa. Lupaan. Adrian viimein sanoi, vaikkei oikeastaan tiennyt kuunteliko Emare enää.

//Mikä vikana? :3 //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Heinä 2011, 00:20

Emare Rilien

Poika kietoi kätensä koiransa kaulan ympärille, joka pamautti isot tassunsa nuoren haltian rintakehälle kaataen tuon maahan, hännän heiluen. Painon tuo siirsi pois pojan päältä, ymmärtäen kuinka heikko tuon hengitys oli, ja kuinka helposti se lamaantuisi jos koira innostuisi liikaa. Mutta se ei estänyt isoa ja vaaleanpunaista kieltä kastelemasta tuon kasvoja ja kaulaa, ainakin osittain. Emare ei voinut kuin naureskella, vaikka kurkkunsa siitä hiukan kipeämmäksi tulikin. Lopulta koira lopetti, tassutellen hakemaan keppiä lähistöltä. Emare ehti istahtamaan kunnolla, kun Warren tipautti ison kepin siihen vierelle, häntä heiluen ja etutassut maata vasten. Emi pyyhkäisi kasvojansa hihaansa, naurahtaen kevyesti, mutta sitten irvistäen nopeasti, painaen kätensä ohimoansa vasten. Viiltävä ääni kuului, ja Emin oli pakko rutistaa silmänsä tiukasti, vaikka se ei estänyt kirkkaita välähdyksiä. Kohtaus oli ohi vajaassa sekunnissa, jonka jälkeen hän ravisti päätänsä toivoen pääsevänsä mokomasta inhottavasta tunteesta eroon. Käsi eksyi pyyhkäisemään otsalle tipahtaneet hiussuortuvat takaisin paikoillensa, samalla kun silmät raottuivat hiukan. Ainakin välähdykset loppuivat, eikä ääntäkään enää kuulunut läheskään yhtä voimakkaana. Warren luimisti korviansa, nuuhkien taas pojan kasvoja. Emare vilkaisi siihen, hymähtäen pahoittelevasti, ja pörröttäen koiransa päälakea. Aivan, piti heittää keppiä Warrenille, mutta yllättäen Emaresta tuntui ettei hän jaksaisi tehdä yhtään mitään...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Heinä 2011, 02:51

Adrian Nibencarden

Oli mukava kuulla Emaren nauravan, vaikka Adrian tiesi ettei se pojan kurkulle tehnyt hyvää, mutta mitä hän tuohon mitään nuhtelemaan. Mies käänsi huomionsa toisaalle koiran kanssa telmimästä pojasta ja istuutui takaisin alas satulalaukun vierelle. Hänhän oli ollut tekemässä heille aamiaista.
Laukun penkominen jatkui ja muutamia vajavaisia paketteja otettiin esille. Kyllä näistä ihan kelvollisen aamiaisen saisi aikaan. Leipää siivuttaessaan haltia sattui vilkaisemaan ohimenevästi Emiä ja huomasi kuinka tuo oli nostanut kätensä ohimolleen. Mies kurtisti kysyvästi kulmiaan, oliko jokin hullusti? Kaikki hyvin Emi? Adrian kysyi totta kai huolestuen siltä seisomalta, mutta turhan hössötyksen piti jälleen kerran aisoissa. Toinen oli saanut kärsiä moisesta tarpeeksi kotonansa, kyllä hän tiesi milloin pitäisi sännätä apuun.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Heinä 2011, 03:24

Emare Rilien

Adrianin ääni kuului selkeästi sen viheltävän äänen yli, ja Emare ravisti päätänsä nopeasti selkeyttääkseen ajatukset.
"On, on, päässä vain vihlaisi... Tätä tapahtuu yhtenään.", Emare hymähti pahoittelevasti Adrianille, mutta sulki sitten taas silmänsä, silmissä välkkyi yhä. Käsi nousi taas ohimolle, vihellys muuttui korvia huumaavaksi, kunnes se hiljeni taas. Emi rutisti silmiänsä kiinni, näyttäen enemmän mietteliäältä kuin tuskaiselta. Päätä alkoi särkemään pahmman kerran, samoin silmiä, ja asiaa pahensi se tieto ettei edes silmien sulkeminen auttanut, silloinhan silmien pieni iloinen valoshow vain pahenisi. Haltia avasi kohta varovaisesti vihreät silmänsä, hieroen kädellänsä ohimoansa jälleen. Warren päästi huolestuneen uikahduksen, ja Emare kiersi toisen kätensä sen ympäri, vetäen valkoisen karvakasan kainaloonsa.
"Olisi kyllä mukava jos sen voisi jotenkin lopettaa kylläkin.", tuo tuhahti hiljaa, silmiä särki entisestään, ja niin kyllä päätäkin. "Tai jos mokomat edes varottaisivat.", hän virnisti myös kevyesti, pienen asteen kalpeus - vaikka aika kalkkinaama olikin, niin kyllä hän aina kalpeammaksi pystyi valahtamaan - alkoi pikkuhiljaa myöskin katoamaan. Ainut joka jäi oli Emaren huoli.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Heinä 2011, 12:25

Adrian Nibencarden

Vain vihlaisi? Ei se ole silti normaalia. Adrian totesi Emaren vähätellessä oloaan, ennen kuin tuon päätä alkoi särkeä jälleen. Hetken verran mies seurasi sivusta nuorempaa huolestuneena, poika näytti puristavan silmänsäkin kiinni. Emi? Haltia kuiskasi, viimein jättäen leivän sikseen. Warrenkin uikahti huolestuneena, jokin tosiaan oli vialla.
Oletko ottanut lääkitystäsi? Mies yritti ehdottaa jotain järkeenkäypää, polvistuessaan nyt pojan vierelle. Emare kuulosti ottavan tilanteen liian rennosti, tuo jopa virnisti pienesti, vaikka näytti selvästi kalpenevan. Ei Adrian oikein tiennyt mitä tehdä ja sen kyllä näki miehen ilmeestä.

//Lyhyttääh sori! :< //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Heinä 2011, 13:40

Emare Rilien

Emare nosti toista kulmaansa, hymyillen miehelle velmusti tuon sanoessa että ei tuo normaalia ollut, siis pään vihlaisut.
"Milloinka minä normaali olisin ollut?", tuo kysäisi, tarkoittaen nyt ihan ylipäätänsä. Hän oli sairas haltia, joka oli ensinmäistä kertaa ulkona kylästä, näki näkymättömiä, ja oli hiukan liian intiimissä suhteessa toisen miehen kanssa. Puhumattakaan siitä ettei osannut taistella lainkaan, tai ratsastaa edes puolta metriä, joista molemmat olivat hänen ikäistensä lempiharrastuksia. Ja vielä se ylenpalttinen kohteliausuus, Emare varmaan teitittelisi ihmistäkin, eikä hän osannut varoa vaaroja lainkaan.

Adrian kysyi oliko Emare ottanut lääkitystänsä. Emi puraisi huultansa, se oli tainnut unohtua eilen aivan kokonaan!
"Ei, en vielä... Mutta nämä välähtelykohtaukset tulevat lääkityksestä huolimatta, ne korkeintaan vain lievittävät hiukan kirvelyä.", Emare vastasi, mutta nousi ylös käymään hakemassa laukustansa lääkepurkkia, ettei siitä ehdittäisi sanoa mitään. Pieni punainen pilleri pyörähti kämmenelle, ja Emare jäi katsomaan sitä ajatuksiinsa uponneena. Kuinka hän toivoikaan ettei hänen tarvitsisi syödä näitä enää koskaan...

[[Eipä mitään ^^ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Heinä 2011, 14:01

Adrian Nibencarden

Emare ei ollut ottanut lääkitystään, kenties oli aika kunnolla huolestua? Adrian ei kuitenkaan ehtinyt avata suutaan, kun poika nousi ylös ja asteli laukkunsa luo, ilmeisesti etsien lääkkeitään. Toivon ettei se ole mitään vakavaa. Mies totesi seuraten nuorempaa katseellaan.
Lähistölläkään ei ollut minkäänlaista kunnollista asutusta, josta voisi saada apua jos Emin tila pahenisi. Heidän täytyisi luultavasti kääntyä takaisin ja suunnata kotiin, mutta se olisi viimeinen vaihtoehto, johon Emare pistäisi varmasti lujasti hanttiin. Sano jos voin tehdä jotain hyväksesi Emi. Haltia kertoi.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Heinä 2011, 23:11

Emare Rilien

Adrianin sanat kuullessaan Emare hymähti kevyesti. Hänen tilansahan oli aina vakavana, mutta parasta varmaan olla kertomatta asiasta tarkemmin Adrianille. Raahaisi hänet vain takaisin niska-pers otteella. Oi kyllä, Emare oli nähnyt sen Adrianissa, tuo oli varmasti harkinnut vievänsä hänet takaisin useammin kuin kerran. Emiä ei asia enää huolettanut, mutta ehkä se ei ollutkaan niin paha asia ettei huoliansa näyttänyt. Haltia siirsi katseensa takaisin pilleriin, nakaten sen sitten suuhunsa, nielaisten nopeasti. Ei ehkä tehnyt hyvää napata lääkettä tyhjiltään, mutta parempi se kuin ei mitään, ja kohtahan olisi aamupala. Se huuhtoisi varmasti lääkkeen alas. Adrian kysäisi voisiko hän tehdä jotain... tai oikeammin ehdotti sanomaan jos voisi olla avuksi. Emi huokaisi pienesti, pudottaen lääkkeensä takaisin laukkuunsa, kävellen sitten Adrianin eteen kyykistyen, ja halaten toisella kädellänsä miestä.
"Teet jo aivan tarpeeksi.", hän totesi samalla, silmät kiinni, toinen käsi Adrianin ympärillä, toinen ottaen tukea maasta.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Heinä 2011, 23:52

Adrian Nibencarden

Emare ei vastannut vielä mitään, poika vain asteli lähemmäs Adriania, kyykistyen alas. Nuorempi halasi miestä, hän muka teki jo aivan tarpeeksi. Hassua haltiasta itsestään tuntui ettei todellakaan tehnyt tarpeeksi, ei ainakaan eilisen osalta
Ai niin, mennyttä ei saanut murehtia. Adrian hymähti itselleen, halaten yhtälailla Emiä takaisin. Jos sinä niin sanot. Mies totesi, pidellen nuorempaa vain hetken siinä. Fabin seurasi kaksikkoa sivusta, antaen leukojensa jauhaa laiskasti ruohonkorsia. Edes joku jo nautti aamiaisestaan.
Joko haluat aamiaista? Laukusta löytyi leipää ja makkaraa. Adrian viimein rikkoi pienen hiljaisuuden, hölläten samalla otettaan nuoremmasta. Sitä ei ole enää paljon millä pröystäillä, meidän on kiiruhdettava lähimpään kylään iltaan mennessä. Mies lisäsi.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 30 Heinä 2011, 02:38

Emare Rilien

Adrian ehdotti jo aamiaista, kertoen sitten ettei siitä paljoa riittäisi. Emarella ei varsinaisesti nälkä ollut, mutta ihan vain Adrianin huolia lievittääkseen, päätti hän ottaa leivän palasen. Ehkä jos hän esittäisi hiukan terveempää tai reippaampaa kuin olikaan, myös Adrian muuttuisi hiukan iloisemmaksi.
"Millainen se kylä on? Onko se ihmisten kylä, vaiko taruolentojen? En ole kyllä kuullut ihmisten kylästä jonnekka saisi haltiat noin vain mennä, vaikka kuuntelenkin paljon veljieni seikkailuista. Onko sekin piilossa?", Emare alkoi kyselemään heidän seuraavasta levähdys paikastaan, uteliaana. Warren nuuhki Emaren leivänpalaa, antaen häntänsä heilua, mutta lopetti sitten kerjäämisen kaltaisen, eihän näin saanut tehdä. Varsinkaan heikon isännän ruokien suhteen, jos tuo kerran suostui syömäänkin. Haltia näykkäisi leipäänsä, koettaen pakottaa itsensä syömään, mutta tajusi saavansa paremmin syötyä nakertamalla. Täyttikin enemmän.

Warren alkoi räksyttämään, ja Emare vilkaisi koiraansa päin hiukan säikähtäneenä. Valkoinen koira yritti loikkia puuta vasten, innostuneena oravasta joka oli kiivennyt puun oksalle turvaan, ja katseli nyt ihmeissään isoa koiraa. Emare naurahti kevyesti, orava taisi tietää ettei Warren tahallansa, leikkimielessä vain, mutta toisaalta koira harvemmin tajusi omaa voimaansa. Sitä se teetti, olla sutta isompi lellitty koira.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Heinä 2011, 13:31

Adrian Nibencarden

Hymy kohosi Adrianin kasvoille heti kun Emare otti leipäpalan vastaan ja alkoi mukisematta sitä syömään. Hyvä niin, ei hän halunnut toisen näkevän nälkää. Mies siivutti itselleenkin palan, jäljelle jäi vain kantapala, no sen voisi säästää, jos tiukkapaikka tulisi.
Uteliaisuus oli jälleen kerran herännyt nuoressa haltiassa, poika kyseli kylästä johon he olivat matkalla. Adrian nielaisi suunsa tyhjäksi ennen kuin vastasi; Se on pienehkö kylä hyvin syrjässä ja piilossa muulta maailmalta, harva matkalainen tietää sen olinpaikan. Se oli alkujaan ihmisten asuttama kylä, mutta nykyään ihmiset ja muutamat taruolennot asustavat siellä sovussa keskenään. Kenties he kaikki saisivat ottaa mallia tuosta pienestä kylästä?
Aamiaisen syönti jatkui mukavassa hiljaisuudessa, joka kuitenkin rikkoontui Warrenin räksytykseen. Koira oli jälleen löytänyt oravan, jonka kanssa olisi tahtonut leikkiä, mutta kurre vain pakeni puuhun. Fabinkin katseli Warrenin mesoamista korvat valppaina pystyssä. Hevonen kuitenkin ymmärsi ettei ollut mitään hätää, Warren vain leikki.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Elo 2011, 19:35

Emare Rilien

Syrjässä oleva kylä jota harva tiesi... Olikohan se varjoisa. Mutta Adrianin sanoessa "muutama", rupesi Emare miettimään tarkemmin. Ehkä nämä taruolennot joutuivat aina piilottelemaan jos uusia ihmisiä osui sen kylän kohdalle, kunnes he olisivat lähteneet? Mistä he saivat ruokaa? Ajatukset pyörivät ja pyörivät, alkoi aivan pyörryttää. Warren lopetti oravan kiusaamisen, ja tuli taas isäntänsä luokse, painaen päänsä pojan syliin. Emi sulki silmänsä mietteliäästi, rapsutellen koiransa päälakea samalla kun koetti mutustaa leipäänsä, joka aika huonosti meni kurkusta alas, jos totta puhuttiin. Tosin oli pakko koettaa, ihan vain Adrianin takia.
"Koska lähdetään? No, kohta, melko varmasti, mutta kuinka kohta?", haltia kysäisi sitten, nostaen katseen jaloistansa takaisin mieheen, räpyttäen nopeasti vihreitä silmiänsä. Emare oli kyllä valmis lähtemään, hän voisi ottaa vaikka torkut hevosen kyydissä. Se kun keinui niin rauhoittavasti kävellessään...

[[Lyhyttä >_<' ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Elo 2011, 20:13

Adrian Nibencarden

Adrian seurasi hiljaisena Warrenin touhuja, koira pian lakkasi kurren kiusaamisen ja tallusti isäntänsä seuraksi. Mies itsekin jatkoi oman leipäpalansa syömistä, jossa ei kyllä kauaa kestänyt popsia poskeensa. Haltian oli pakko myöntää että kyllä hänellä nälkä oli, no jos sitä saisi syötyä tänä iltana hyvin.
Emare uteli jo milloin he lähtisivät, kuinka soman katseenkin poika loi häneen. Näkikö mies pientä intoa noista vihreistä silmistä? Heti kun olet valmis lähtemään. Mies totesi hymähtäen, pakaten jo ruokatarpeita takaisin laukkuun. Adrian itse oli ollut valmis lähtemään jo eilisiltana, mutta nuorempi oli häntä estellyt ja kai se oli ollut vain hyvä, sellaisen uupumuksen jälkeen ei hän pitkälle olisi jaksanut edes hevosen selässä.

//No ei tämäkään mikään pitkä ole :3 //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Loka 2011, 19:26

Emare Rilien

Emare ei tiennyt että hänen katseensa pystyi olemaan soma tai vastaava, mutta siinä Adrian oli oikeassa, että Emi odotti liikkeelle pääsyä jälleen. Toki, hän tahtoi eilen pitää Adrianin aloillaan koska tuo sattui olemaan niin huonossa kunnossa, mutta ei se tarkoittanut että hänkään aloilleen tahtoi jumahtaa. Nuori ponkaisi samantein jaloillensa, tarkistamaan laukkuansa että kaikki oli varmasti mukana.
"No liikkuu sitten jo! Mitä me odotellaan, tahdon päästä näkemään uusia paikkoja jo.", Emare virnisti, samalla kun laittoi tavaransa Fabinin kyytiin kunnolla. Warren nosti kuonoansa, ja tassutteli sitten lähemmäs.
"Eikä vastalauseita, olen valmis kyllä jo lähtemään liikkeelle.", tuo vielä hymähti, kyykistyen rapsuttamaan Warrenin niskaa nopeasti. Valkoinen koira laskin takamuksensa maahan, hännän yhä heiluessa edestakas. Kovinpa nopeasti koira oli jo toipunut eilisestä...

[[Kaks kuukautta. Kaks hel*etin kuukautta. Ja mulla ei oo muuta syytä kuin irl ongelmat, jotka alkavat vasta setviytyä. Anteeksi, anteeksi Q_Q]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron