Promised journey

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Touko 2011, 21:13

Adrian Nibencarden

Emare kyykistyi kuivaamaan Warrenia ja tyytyisi itse myös vain kasvojen kuivaukseen, vaatteet kuivuisivat itsestäänkin. Adrian seurasi hetken pojan touhuja ja varmisti sitten Fabinin olevan vielä siinä vierellä. Hevonen oli siirtänyt turpansa vedestä vehreän ja pitkäkasvuisen nurmen sekaan, mussuttaen ruohonkorsia tyytyväisenä.
Huokaisten haltia kellahti istualleen maahan ja jäi seuraamaan veden kulkua puroa pitkin. Minne se mahtoi kuljettaa kirkasta vettä? Ei mies tiennyt miksi moista mietti ja antoi katseen vaeltaa puron vartta pitkin tiheikköön jonne se katosi. Kenties merelle asti, varmaan hekin sinne joskus päätyisivät.
Pojan puhe havahdutti Adrianin ajatuksistaan ja mies vilkaisi nuoremman puoleen, joka ravisteli kostunutta pyyhettä. Sen toki voisi pestä nyt purossa, mutta luulen että olisi parasta antaa sen toistaiseksi kuivua ja pestä myöhemmin muiden likaisten vaatteiden kanssa. Haltia totesi, heillä olisi myöhemmin aikaa hoitaa koriaskareita.

//Mutmut mutkukutku mut mutimut.. D: //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 13 Touko 2011, 21:37

Emare Rilien

Adrianin sanat saivat Emaren nyökkäämään, ja pikkuherra katseli vähän aikaa ympärillensä, ja lopulta Emare käveli viimein isommalle kivelle, levittäen pyyhkeen ja laskien sen kivelle. Näin se ainakin kuivuisi nopeammin. Warren otti taas pari askelta puroa päin, ja Emare hätkähti. Koirakin pysähtyi kuin seinään, katsoen omistajaansa ihmeissään. Emi näytti toruvalta, mutta Warren vain kallisti päätänsä ja meni purolle juomaan. Ei vedessä kieriskelyä tällä kertaa kiitos. Emi käveli sitten Adrianin vierelle, istahtaen siihen. Käsi hakeutui taas tikarin tupelle, aseen paino tuntui taas kymmenkertaiselta, kun Emare alkoi miettimään, mitä varten se oli hänelle annettu. Poika veti sen hetkeksi aikaa tupesta, katsoen sitä mietteliäänä. Ja toivoen koko sydämestään, ettei hänen tarvitsisi käyttää sitä koskaan Adriania vastaan, tai ketään muutakaan! Mutta jos olisi pakko, hän käyttäisi sitä puolustaakseen ystäviänsä. Oli vain eri asia, jähmettyisikö hän ensin kauhusta...
"Adrian... en ole varma, pystynkö käyttämään tätä...", Emare tunnusti pienen pelkonsa, purren huultaan taas kevyesti. Hän ei ollut sotilas. Hän ei ollut sankari. Hän ei ollut koskaan edes lyönyt ketään, tai edes vihannut tarpeeksi tehdäkseen jotain pahaa toisille!

[[Kyllä kylläh! >DDD ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Touko 2011, 22:02

Adrian Nibencarden

Adrian seurasi Emaren kulkua kivelle, jolle oli hyvä levittää pyyhe kuivumaan. Aurinko pääsi porottamaan sille hyvin, ei kuivumisessa kauaa kestäisi. Yksinöisen silmän katse pysyi herkeämättä nuoremmassa, hänen teki välillä mieli nipistää itseään ja varmistaa ettei tämä ollut unta.
Pian poika tuli istumaan haltian vierelle ja mies viimein käänsi katsettaan tuosta takaisiin metsäiseen maisemaan. Ei hän halunnut häiritsevästi Emiä tuijottaa.
Miehen herkkä korva tunnisti hopeisen terän äänen nopeasti, sen vetäytyessä ulos tupesta. Arinko sai hopean kiiltämään nätisti, mutta myös paljasti enemmän tikarin terävyyttä. Katseen oli pakko palata Emareen, hivenen ehkä vahtivasti, ei toinen varmaankaan osannut käsitellä teräaseita joten kannatti pitää silmällä.
Adrian hymähti hiljaa pojan sanoihin, jotenkin hän oli osannut odottaa kuulevansa jotain tuon kaltaista. Mikset pystyisi? Mies kysyi, kohottaen kättänsä hivenen ja vei sen Emin kättä ja tikarin kahvaa kohti. Kuvittele että se suojelee sinua ja muita kuvittele kuin se olisin minä. Adrian selosti laskien kätensä kevyesti pojan käden päälle. Pysyt vain lujana, etkä laske sitä alas. Ote tiukentui siron käden ympäriltä.

//. . .okei yritän sitten ónò //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 14 Touko 2011, 12:22

Emare Rilien

Adrianin ottaessa Emarea kädestä, nosti poika katsettansa tikaristaan tuohon. Tuo oli oikeassa, ei ollut mitään syytä, miksei hän ei muka voisi käyttää tikaria.
"En ole vain varma, pystynkö satuttamaan ketään.", Emaren äänestä pystyi kuulemaan epävarmuuden, ja pienen pelon. Eniten pelotti, että Emin pitäisi iskeä tällä Adriankiakin, jos tuon pimeä puoli sattuisi ottamaan ohjat. "Tai mitä jos jähmetyn pelosta, kuten silloin kujilla?", Emare muisti kyllä, miten oli joutunut paiskatuksi maahan, ja sitten jähmettynyt, nostaen vain kädet suojaamaan kasvojansa... Juuri ennen kuin Adrian oli tullut väliin pelastamaan hänet! Emare nielaisi muistellessaan sitä savumaista hirviötä, jolla oli ollut kiilluvat silmät, ja jonka katseesta näkyi vain raivo ja halu tuhota... Emare puisti päätänsä, ja katsoi tikaria taas, asettaen sen takaisin tuppiinsa. Hän mieluummin ei katsoisi sitä, hän kun pystyi jo näkemään sielunsa silmin siinä verta... kenen verta, sitä ei hänenkään silmänsä voineet kertoa.

Warren löysi taas metsän asukin, oravan jälleen kerran. Olikohan se kenties sama kurre, jonka se oli ajanut puuhun aiemmin? Warren haukkui puuta vasten, häntä heiluen kuin aateliston juhlissa pyörivien kauniiden neitojen viuhkat. Emare naurahti kevyesti näylle, varsinkin kun Warren koetti loikkia ylöspäin. Koira parka, se ei koskaan varmaan oppisi!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2011, 12:57

Adrian Nibencarden

Emaren sanoissa oli kyllä perää, muttei maailma vain ajatellut samalla tavalla kuin nuori haltia, vaikka olisi pitänyt. Ei Adrian osannut tuohon mitään sanoa, oli vain toivottava ettei poika joutuisi tikaria koskaan käyttämään.
Älä murehdi liikaa Emi. Haltia totesi, toisen alkaessa pohtimaan jähmettyisikö kauhusta katsoessaan jotain pahaa silmiin. Ei tosiaan ollut hyvästä murehtia moisista asioista nyt, kaikki ympärillä oli niin ihanan rauhallista sillä hetkellä. Parasta olisi nauttia nyt siitä ja murehtia silloin kun siihen olisi aihetta.
Adrian laski kätensä takaisin lepäämään polvelleen, Emaren ujuttaessa tikarin takaisin tuppeensa. Warren piti hauskaa jälleen kurren kanssa ja Fabin kohotti pienesti päätään ruohon seasta, kuullessaan koiran haukkuvan.
Emaren seuratessa koiransa touhuja Adrian näki tilaisuuden hivuttautua lähemmäs nuorempaansa ja kahmaista tuo yllättäen kainaloonsa. Mies vain halusi helliä toista ja pitää lähellään koko kuluneen viikon edestä mitä he olivat olleet erossa. Kerro minulle mitä olet puuhannut viime viikon? Mies pyysi.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 14 Touko 2011, 13:33

Emare Rilien

Miten Emare ei voinut muka murehtia? Ja parempihan ne oli pois märehtiä rauhallisina hetkinä, kuin vasta sitten kun tulisi oikea hätä. Jos asian hoitaisi nyt, niin heillä oli paremmat mahdollisuudet selvitä, jos jotain tapahtuisi.
"Hyvä on.", Emare antautui kuitenkin Adrianille. Miehen varmuus sai Emarenkin rauhallisemmaksi, olihan sekin mahdollista, että mitään ei sattuisi! Suurin osa ihmisistähän olivat juuri nyt taistelukentillä, joka paransi heidän mahdollisuuttaan kävellä aivan rauhassa. Ainoa joka siis oli nyt huolenaiheena, olivat maantien rosvot...

Adrian kaappasi Emaren kainaloonsa, kun poika keskittyi vähäksi aikaa koiraansa. Pojan huulilta karkasi taas se hätääntynyt huudahdus, ja sitten toruva katse miehelle, joka oli hänet säikäyttänytkin. Tosin kohta se toru muuttui vain lempeäksi hymyksi, ja Emi painoi päänsä sivuttain Adriania vasten. Mitä hän oli tehnyt viikon ajan...
"En paljoa mitään... Jutellut perheeni kanssa, ainakin. Lukenut muutaman kirjan ja... eh, siinä kaikki. Elämäni on tylsää jos pitää kertoa mitä on tehnyt.", Emi virnisti kevyesti lopussa nolostuneena. Vihreät silmät katsoivat pidempää miestä uteliaana. "Entä sinä?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2011, 13:50

Adrian Nibencarden

Adrian antoi anteeksipyytävän katseen Emarelle takaisin. Tuohan torui häntä, mutta pian suloisen lempeä hymy korvasi sen. Poika kuitenkin vastasi ettei kulunut viikko ollut mitenkään poikennut sen enempää muusta hänen normaalista elämästään. Ei mieskään ollut odottanut kuulevansa mitään normaalista poikkeavaa, korkeintaan yöllisestä reissusta sen kuulemisesta hän kuitenkin olisi huolestunut.
En minäkään ole mitään erikoista tehnyt. Töitä lähinnä että olen saanut rahaa varusteisiin ja ruokaan. Haltia vastasi pojan kysymykseen, ennen kuin kuuli askelia takaansa ja pian olikin lämmin turpa tökkäämässä häntä poskesta. Fabin halusi jo lähteä tai sitten se vain kerjäsi huomiota, sillä nyt se kurkotteli Emaren puoleen. Älä viitsi Fabin. Adrian valitti, mutta tamma vain töni miehen päätä pois tieltä että yletti tutkimaan Emin vaaleita ja pehmoisia hiuksia, kai niiden tuoksu miellytti hevosta yhtälailla kuin Adriania.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 14 Touko 2011, 14:09

Emare Rilien

Adrianinkaan viikko ei siis ollut myöskään erikoinen. Emare oli kysymässä hiukan lisää, un Fabian tuli taas nuuhkimaan. Emi naurahti kevyesti, kun Adrian koetti komentaa hevostansa kauemmas, siinä onnistumatta. Emare taputti hevosen turpaa tuon nuuhkiessa häntä, hymyillen samalla kevyesti. Emi tuli eläinten kanssa aina toimeen, tiedä mikä siinä oli. Aivan kuin nuorella haltialla olisi ollut maaginen kosketus, jolla saada eläimet rauhalliseksi.
"Älä viitsi olla mustasukkainen, aikuinen mies!", Emi naurahti kevyesti, painaen otsansa hevosta vasten hetkeksi, aivan kuin lukeakseen sen mielen... mikä ei ollut kyllä mahdollista, Emi oli näkijä, ei lukija. Sirot sormet silittelivät Fabiania, ja kohta Emare nousi pystympään, katsoen hevosta sen silmiin.
"Olit kyllä onnekas saadessasi Fabianin... harva mies luopuu kauniista hevosesta, varsinkaan jos on näin tarmokas tapaus.", Emi virnisti Adrianille Fabianin kaulan takaalta. Tosiaan, olikohan Adrian mustasukkainen nyt Fabianille, joka vei Emaren huomion? Kunhan tuo ei toteuttaisi uhkaustaan, ja kävisi kiinni! Sitähän tuo oli uhannut, jos joku muu yrittäisi viedä Emaren Adrianilta... Hevonen oli kuitenkin vain utelias!

[[Fabian <3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2011, 14:44

Adrian Nibencarden

En minä ole mustasukkainen! Adrian sanoi tomerasti, Emin naurahtaessa hänelle. Kyllä mies kuitenkin mulkaisi hevosta sivusilmällään, tuon hörähtäessä tyytyväisenä saamastaan huomiosta. En vain halua sen olevan noin tungetteleva. Haltia vielä selitteli.
Adrianin oli pakko ottaa kätensäkin pois Emin ympäriltä, Fabin omi kaiken tilan heidän väliltään. Hevonen hörähti taas, tuntiessaan pojan sirot sormet turkillaan ja loi suoran katseen Emiin takaisin. Niin kai. Mies mutisi pojan sanoihin, mutta sai töytäyksen jälleen poskeensa. Ei miehen vastaus kelvannut Fabinin mielestä, vaikkei tuon edes pitänyt puhetta ymmärtää. Niin aivan, olin oikein onnekas. Älä hikeenny kultaseni. Adrian suostui korjaamaan ja taputti hevosta kaulalle. Tamma pystyi keskittymään taas tyytyväisenä Emareen, hieroen otsaansa kevyesti pojan olkapäätä vasten.
Kyllä miehellekin kelpaisi jos Emi huomioisi häntäkin tuolla lailla, ei sitä kuitenkaan aivan mustasukkaisuudeksi voinut laskea. Kyseessähän oli vain eläin.

//Mokoma omii Emin xD //
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 14 Touko 2011, 15:08, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 14 Touko 2011, 14:58

Emare Rilien

"Niin niin.", Emi virnisti kun Adrian totesi ettei ollut msutasukkainen. Miksi sitten mies oli ollut ärhäkkänä? Ainakin kun vertasi äskeiseen, Adrian oli ollut kuin pieni kissa, joka oli päässyt isäntänsä syliin hetkeksi helliteltäväksi, mutta nyt sitten kun se työnnettiin alas, se sähähti. Emare naurahti hiljaa mielikuvallensa, jos jompikumpi heistä muistutti enemmän kissaa se taisi olla Emare. Fabian nautiskeli Emaren antamasta hellyydestä, ja Emare naurahti taas. Joskus oli vain hyvä olla haka eläinten kanssa. Adrianin kiukuttelukin sai hänet vain paremmalle tuulelle, kyllä Adrian tiesi että heti kun he pääsisivät olemaan kaksin, niin hän saisi huomiota myöskin, ellei jopa enemmän mitä Fabian juuri nyt. Adrianin vastaus, hiukan lyhyt sellainen, sai jatkoa Fabianin tökkäisyn myötä. Emare ei voinut enää hillitä itseänsä, hänen oli pakko naurahtaa kovempaa.
"Vaikuttaa siltä että Fabian on tarkka nainen.", hän virnisti kevyesti, rapsuttaen tammaa korvan takaalta paremmin. Warren, joka oli huomannut tilanteen, juoksi Adrianin luokse. Emare kun näytti olevan kiireinen, se tunki päänsä Adriankin syliin, kierähtäen sitten selällensä. Warrenin silmät kiilluivat hieman, se kerjäsi huomiota Adrianilta.

[[Ja Warren omii Adrianin x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2011, 15:20

Adrian Nibencarden

Adrian hymähti Emaren kommenttiin, todella tarkka, vaikkei tuota lihaksikasta hevosta aivan naiseksi voisi sanoa. Mies tyytyi lopulta osaansa seurata hellittelyä sivummalta, hyvä että joku edes nautti, tamma kallisti päättään ruotiakseen rapsutuksen korvan takaa paremmin.
Sivusilmällään haltia näki valkeaa liikettä ja samassa olikin Warren painanut päänsä hänen syliinsä, kerjäten se kellahti vielä selälleen. Hyvä että joku minut huomioi. Adrian totesi koiralle, vieden samalla kätensä rapsuttamaan tuota mahasta. Turkki oli pehmoinen ja täysin kuiva Emin jäljiltä.

//Siltä näyttää :D ja lyhyttää waaah ; ^ ;//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 14 Touko 2011, 15:37

Emare Rilien

Warrenin häntä tamppasi maahan kun Adrian rapsutti vatsaa. Emare naurahti taas, rapsuttaen Fabiania ja katsellen kuinka armas koiransa nautiskeli. Emin sormet sivelivät Fabianin otsaa jälleen kerran, ja Emare pystyi vain toivomaan, että tämä hetki jatkuisi nyt ja aina... Katse meni taas puron varteen, ja sitten taivaalle. Kaunis sää näytti ainakin olevan tulossa, ehkä hiukan hiostava... Tosin mieluummin liian kuuma kuin liian kylmä. Kuumalla sentään pystyi luopumaan vaatteistaan, jos oli matkalla. Tosin Eamrea tuskin nähtäisiin ilman paitaa ja housuja, vaikka tilanne olikin paljon vapauttavampi, kuin yleensä. Emi painoi otsansa taas hevosta vasten, nuuhkien ilmaa ja nauttien metsän äänistä.
"Adrian, mitä luulet, löydetäänköhän me parantajaa tässä matkan aikana?", Emi kysäisi. Ei se niin iso asia hänelle ollut, mutta vanhemmat olivat sen ansiosta viimein antaneet periksi. Katse meni taas vanhempaan mieheen. "Tosin, enemmän minua jännittää että nähdäänkö me jotain, mitä ei kylässä näe! Olisi upeaa jokin harvinainen eläin aivan luonnossa.", Emi hymyili hiukan innostuneena. Olihan se toki mahdollista, etteivät he näkisi kurreja kummempia otuksia, mutta ainahan sitä sai toivoa! Emaren mieleen muistui vielä ne kaikki tarinat kaksoisveljien seikkailuista, ja kuinka nuo olivat tipahtaneet nukkuvan lohikäärmeen luolaan. Sellaista seikkailua Emare ei kyllä omalle kohdalleen toivonut!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2011, 16:19

Adrian Nibencarden

Adrian katseli huvittuneena häntää joka tamppasi maahan samassa tahdissa kuin hänen kätensä rapsutti koiraa vatsasta. Mies vilkaisi Emiä ja Fabinia, joista molemmat näyttivät nautiskelevan toistensa seurasta. Tammalla ei taitanut olla kiire mihinkään.
Haltia jäi hetkeksi miettimään Emin kysymystä, hän ei ollut aivan varma törmäisivätkö he parantajaan. Heillä täytyisi todella olla onnea jotta niin kävisi. En usko että aivan sattumalta, mutta voimme pysähtyä pikkukylissä. Tiedänkin pari paikkaa, josta voisi parantaja löytyä ja on hyvä muutenkin käydä muonavarastoja lisäämässä välillä. Adrian lopulta vastasi ja hänen tietämänsä paikat olivat todella syrjäisiä pieniä kyliä, joihin hän oli aikoinaan sattumalta tien löytänyt.
Esimerkiksi, tästä koilliseen on pieni kylä, joka todella on syrjässä maailman menosta. Sinne kaikki hyväntahtoiset muukalaiset ovat tervetulleita. Mies totesi, oli hän tutustunutkin pariin sen kylän asukkiin, siitä kyllä oli aikaa kun hän oli viimeksi käynyt.
Emare ryhtyi pohtimaan, jos he sattuisivat näkemään luonnossa jonkin harvinaisen eläimen. Sellaisenkin näkemiseen tarvittiin onnea, harvinainen oli aina harvinainen, sekä useimmiten sukupuuton uhalla. Moni metsästäjä sai sellaisista eläimistä hyvät rahat. Toivotaan parasta. Adrian tokaisi, taputtaen vielä pariin kertaan Warrenin vatsaa, ennen kuin nousi ylös, puistellen housujaan ja viittaansa. Mies asteli auringossa paistattelevan pyyhkeen luo ja kokeili sen pintaa. Tämä taitaa olla kuiva. Haltia totesi, nostaen pyyhkeen kiven päältä ja puisteli kuivunutta likaa pois.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 14 Touko 2011, 18:48

Emare Rilien

Pyyhe oli näköjään jo kuiva, ja Emare tyytyi nyökkäämään, nousten ylös ruohikolta ja taputtaen hevosen kaulaa taas. Askeleet veivät Adrianin luo, ja poika otti pyyhkeen käsiinsä, pyyhkäisten sitä kädellänsä, ja sitten viikaten sen. Katse kävi vielä ympäristössä, tämä piste kannatti muistaa myöhemminkin. Se oli suojaisa, oli puhdasta vettä, ja rauhallinen. Tosin Emarella ei ollut karttaa johonkan merkitä tämä paikka... No, hän kirjoittaisi tästä päiväkirjaansa, aivan varmasti kirjoittaisi! Ajatukset palasivat siihen kylään josta Adrian oli tässä kertonut... Minkälainen kylä se sitten olisi, näin muuten? Emare kun oli ikänsä kasvanut nimenomaan haltioiden kylässä, ei hänelle tullut edes mieleen, että toisia kyliä saattoi olla lähelläkin. Näyttiköhän se lainkaan samalta kuin haltiakylä? Emare upposi ajatuksiinsa jälleen, samalla kun laittoi pyyhettä reppuunsa paremmin. Warren heilutteli häntäänsä, ja Emare rapsutti sen korvia, ja sitten silitti Fabianin kaulaa, jälleen kerran. Jostain pienestä paikast takaraivon mailta, Emare sai idean yrittää nousta hevosen selkään omin voimin. Hän otti harjaksesta kiinni varoen, samalla kun asetti toisen jalkansa jalustimeen. Yksi, kaksi, KOLME!, Emi ajatteli samalla, kun kolmannella ponkaisi. Ponkaisu jäi bähän lyhyeksi vain, jalka heilahti vain osittain Fabianin selän yli, ja Emin oli pakko kietoa kätensä hetkeksi hevosen kaulalle. Ilme kertoi kyllä hyvin, että nyt nolotti, mutta Emare sai itsensä suoristettua kohta tuon selkään. Nuorempi huokaisi helpotuksesta, ja halasi sitten hevosta parhaan taitonsa mukaan kiitokseksi siitä, ettei se ollut pillastunut. Kaipa sekin oli jo huomannut, että Emare oli melkoisen hento tapaus...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2011, 19:11

Adrian Nibencarden

Adrian antoi pyyhkeen Emarelle, joka ryhtyi viikkaamaan sitä laukkuunsa. Mies itse asteli Fabinin vierelle ja kaivoi satulalaukusta juomapullon. Se kyllä oli täynnä vettä, mutta varmasti jo jonkin verran lämmennyttä. Adrian ruuvasi korkin auki ja kaatoi vedet maahan, astellen samalla takaisin puron juurelle ja kyykistyi laskemaan sen veteen.
Sillä välin Emi päätti omaulotteisesti yrittää päästä tamman selkään, joka taivutti kaulaansa nähdäkseen mitä poika oikein touhusi. Se säpsähti pienesti, nuoren haltian jäädessä roikkumaan tämän kaulasta ja olisi jotenkin auttanut jos olisi saanut kaulansa taipumaan hiukan enemmän.
Adriankin oli kääntynyt täyden pullon kanssa muita päin ja ehti hätkähtäneenä avata vain suunsa, kun Emi kampesi itsensä kunnolla satulaan. Mies huokaisi. Säikähdin jo että tiput. Adrian totesi, astellen takaisin hevosen vierelle, jota nuorempi nyt halaili.
Juomapullo survottiin takaisin laukkuun ja sen remmi sidottiin tiukasti kiinni. Pitkäjalka kohosi jalustimelle ja haltia ponkaisi itsensä ylös, istahtaen pian alas. Ohjainten kiristyessä, havahtui Fabinkin jälleen siihen intoa puhkuvaan vireeseen. Tauko oli antanut sille vain lisäenergiaa ja olisi vain sännännyt matkaan jos metsä ei olisi ollut niin tiheä.
Sano jos sinulla on nälkä. Adrian tokaisi Emarelle, alkoihan päivä kohta olemaan sen verran pitkällä että lounas maistuisi ja varusteiden seasta löytyisi kyllä jotain purtavaa.
Metsä tuntui nyt hivenen synkemmältä silmien totuttua kirkkaaseen puroaukeaan, mutta hyvin siellä suunnistaa näki. Tiheikkö viimein loppui ja ratsukko pääsi avarammalle kulkureitille, jota mies joutui nyt vilkuilemaan hetken. Mistä suunnasta he olivat tulleet?
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron