Promised journey


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Touko 14, 2011 7:50

Emare Rilien

Emare virnisti pahoittelevasti, mutta siinä oli myös sekoitettu pientä ylpeyttä. Pientä harjoitusta, ja Emare oppisi nousemaan hevosen selkään kuin vettä vain! Ehkä sitten hän voisi yksistäänkin lähteä pidemmille reissuille, jos vain ensin saisi jostain oman hevosen... Siis jos ensin oppisi edes ratsastamaan! Ja eihän hän mitään aivan Fabianin kaltaista eloisaa tammaa olisi kaivannut alleen kylläkään, pikemminkin jonkun rauhallisemman, ja mahdollisesti vanhemmankin hevosen voisi kyllä.
"Ei hätiä, mikä haltia se sellainen on jolla ei riitä tasapaino edes siihen että pääsee hevosen selkään!", naurahti Emi samalla kun Adrian kiinni vesipullon. Nälkää ei hän vielä tuntenut, hän oli aivan liian innoissaan, ja lisäksi hän oli syönyt jo aamulla sen verran, että selviäisi ainakin tämän päivän. Vähäruokainen kun oli...
"Ei ainakaan vielä tunnu olevan..., katse kävi omassa mahassa, ja sitten kävi Warrenista, joka heilutti häntäänsä kun huomasi että Emare katsoi sitä. "Katsotaan sitten kun pysähdytään seuraavan kerran, Warren tuskin välittää jos tallustamme eteenpäin vielä.", Emi hymähti sitten miehelle vielä.

Matka jatkui, Emare yhä keskittyi hevosen selässä pysymiseen eikä lainkaan huomannut, että he olivat jo päässeet avoimemmille teille. Adrianin katse harhaili, ja kun Emare viimein tajusi asian, hän osoitti yhteen suuntaan.
"Haltiakylä on tuolla... tunnen sen.", Emi ilmoitti, ja laski sitten kätensä. Aivan kuin hänen sisässään olisi ollut kompanssi, joka kertoi missä se oli... EMare ei tosin tiennyt, että jokainen haltia tiesi missä haltiakylä oli, tai että noilla oli vaisto jonka avulla suunnistaan. Mutta kaikilla haltioilla ei ollut Emaren kykyjä.
"Odotas, me mentiin hiukan kaarevassa ringissä, joten...", käsi nousi taas, ja pojan sormi näytti tekevän lyhyttä kaarta. "Tuonne suuntaan, vai?", Emi sitten lopulta osotti, ja katsoi sitten Adriania, laskien käden takaisin alas.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti La Touko 14, 2011 8:09

Adrian Nibencarden

Adrian joutui pysäyttämään Fabininkin, joka ei tykännyt niin aikaisesta pysähdyksestä, mutta ei sillä ollut vaihtoehtoja. Yllättäen Emare kertoi missä suunnassa haltiakylä sijaitsi ja osoitti vielä oikean suunnan, eli he olivat tulleet tuolta. Mies oli ohjaamassa tammaa vastakkaiseen suuntaan, mutta Emi alkoi pohtimaan tarkemmin. Ei Adrian itse ollut pistänyt merkille kuinka he olivat kulkeneet. Minunhan se pitäisi tietää mistä olemme tulossa ja minne menossa. Mies hymähti huvittuneena, suunnaten nyt oikeaan suuntaan minkä nuorempi oli hänelle osoittanut. Mutta hyvä että osaat neuvoa. Haltia lisäsi pörröttäen pojan vaaleaa pehkoa, antaen Fabinille luvan jatkaa.

Matka jatkui hyvää tahtia, tamman oli reipas, eikä Adrian voinut sitä pidätellä avarampien metsäaukeiden kohdalla. Moni niistä olisi ollut hyvä leiriintymiseen, muttei heillä ollut vielä siihen tarvetta, aurinko kertoi että oli vasta iltapäivä.
Haluatko käydä siinä kylässä josta kerron aiemmin? Haltia kysyi, ajatusten harhaillessa aiempaan keskusteluun näin ohimenevästi. Sinne kuitenkin olisi jonkin verran matkaa, mutta sitä vartenhan he olivat tälle matkalle lähteneet.

//Hmm pitäisikö aikahyppyjä harrastaa hieman tähän väliin, kun ei tuosta matkaamisesta saa kunnolla mitään irti He ratsastivat ja ratsastivat ratsastivat vähän lisää ja ratsastivat xD //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Touko 14, 2011 9:02

Emare Rilien

Emi naurahti myöskin. Totta, Adrian oli se joka oli kokeneempi ja osasi varmasti paremmin tässä. Emarella vain sattui olemaan hyvä näkö ja arviointikyky sen avulla, joten hänen suunnistustaitonsa oli suhteellisen hyvä. Vaikka eksyikin välillä, osasi hän silti aina takaisin ajoissa. Adrian pörrötti taas hänen hiuksia, ja Emaren oli pakko sipaista osa hiuslenkistä karanneista hiuksista takaisin korvan taakse.
"Kaksi paria silmiä on parempi kuin yksi.", haltia hymähti, katsoen sitten eteensä. Warren pyöriskeli yhä lähettyvillä, tosin koira alkoi näyttämään väsyneeltä.... Adrian mainitsi kylästä, ja Emaren täytyi miettiä hetki, vilkaisten sitten Warrenia.
"Voidaan käydäkkin, mutta olen huolissani Warrenista. Vaikka se onkin iso ja hyvässä kunnossa, ei se silti ole tottunut näin pitkiin matkoihin vielä... Kuinka pitkään luulet meiltä vievän, että päästään sinne? En halua että koira teloo itseänsä, tai että sen tassut joutuu ruville.", Emare sitten sanoi, katsoen sitten taas koiraansa joka alkoi jo nuupahtamaan.

[[Sopiihan se mulle x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti La Touko 14, 2011 9:15

Adrian Nibencarden

Emare oli oikeassa, Warren näytti hivenen väsyneeltä. Adrian ei ollut ajatellut tätä aivan loppuun asti. Mies hiljentyi mietteihinsä ja hidasti vielä Fabinin tahtia Warrenin takia. Päivä oli vasta puolillaan, tilanteeseen olisi kaksi ratkaisua. Kylä on ainakin päivän matkan päässä, joten joudumme yöpymään jossain. Voimme joko pysähtyä lepäämään ja jatkaa eteenpäin iltaan saakka tai sitten etsimme saman tien hyvän paikan leiriintyä ja jatkamme aamunkoitteessa. Mies totesi ja antoi oikeastaan nuoremman päättää mitä he tekisivät, mutta lisäsi vielä; Päivän valossa on kuitenkin helpoin ja turvallisin etsiä polttopuita sun muuta mitä tarvitsemme pientä leiriämme varten.

//Heheh, päätäppä sinä mitä he tekevät >3 //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Touko 14, 2011 9:47

Emare Rilien

Emare kuunteli vaihtoehdot, ja katsoi sitten koiraansa. Käsi eksyi taas mietteliäästi huulten päälle, ja lopulta poika käänsi katseensa mieheen.
"Matkataan sen aikaa, kunnes tulee hyvä paikka leiriytyä. Kylä voi kyllä odottaa mielestäni.", Emare sitten päätti viimein, jos kerta hänen se päätös oli. Hänellä ainakaan ei ollut kiire, vaikka innostunut olikin. Mutta Warrenin terveys meni nyt matkaamisen edelle, Emare ei pystynyt edes kuvittelemaan, että uhraisi koiraansa vain koska hän halusi nähdä maailmaa.

Kauaa ei heidän tarvinnut onneksi matkata, kun tuli tarpeeksi suojaisa paikka eteen. Se oli vähän korkeammalla kuin muu maasto, joten jos yöllä alkaisi sataa, he ainakaan eivät hukkuisi. Siinä oli myös muutama suojaava puu, joten eivät he maalitauluiksikaan joutuisi. Mikä parasta, siinä oli puhdasta vettä heti lähellä!
"Kelpaako tuo piste Adrian?", Emare kysäisi heti mieheltä, hän ainakin näki vain paikan hyvät puolet. Huonoja puolia... No jos alkaisi ukkostaa ja salama iskisi. Sehän iski aina korkeimpaan kohtaan. Toisaalta taivaalla ei näkynyt pilven hattaraakaan!

[[Selma selma x'D Mut sä saat luvan tuoda jotain actionia, jos näyttää siltä et peli ei etene >D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti La Touko 14, 2011 10:09

Adrian Nibencarden

Adrian tietenkin myöntyi Emaren päätökseen ja arvasi että poika oli tässä tapauksessa ajatellut koiraansa. Matka siis jatkui niin pitkälle kunnes hyvä leiriytymis paikka löytyisi. Mies komensi Fabinia hieman kiirehtimään, mutta seurasi kyllä että Warren pysyi matkassa.

Suojaisa paikka löytyi yllättävän läheltä, sen maasto kohosi normaalia enemmän ja raikas pieni lampi näytti pilkistävän parin puun välistä taaempana. Emi ehdotti paikkaa ennen kuin Adrian ehti kunnolla ajatella. Totta kai, vettä löytyy vierestä ja puut antavat suojaa. Mies totesi, ohjaten Fabinin aukean keskelle, ennen kuin laskeutui alas. Tamma katsoi miestä jotenkin harmistuneena, taasko he pysähtyivät? Valitan, lupaan että pääsen huomenna laukkaamaan kunnolla. Tästä ei ole pitkästi metsän aavalle laidalle. Haltia yritti lohduttaa ratsuaan, joka hörähti luultavasti myöntyen, mutta harmitteli silti.
Eminkin päästyä alas, irrotteli Adrian satulaan kiinnitettyä pitkää köyttä ja tarttui sen jälkeen tammaa suitsista ohjatakseen sen lähemmäs puuta. Hevonen taisi tietää mitä varten köysi oli ja se katseli luimistellen isäntäänsä. Sinusta ei koskaan tiedä, et voi juoksennella ympäriinsä. Adrian totesi, ryhtyen irrottelemaan Fabinin suitsia. Emi, jommassakummassa satulalaukussa on makkaraa, voit antaa sitä Warrenille. Adrian huikkasi olkansa yli pojalle.

//Ei huolta ei huolta, olen kehitellyt jotain. Kunhan ilta tästä laskeutuu metsään~ >D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Touko 14, 2011 10:31

Emare Rilien

Paikka oli ilmeisesti sopiva, ja Emarekin hymyli kauniisti. Adrian laskeutui alas, ja Emare seurasi mukana, onneksi Adrian auttoi hänet alas. Hän ehkä pääsi ylös, mutta ei alas ilman että tipahtaisi. Eiköhän hän kohta senkin oppisi. Adrian otti köyttä, ja Emarekin taputti pahoittelevasti Fabiania. Ei hätiä, kyllä se pääsisi taas laukkaamaan! Kunhan Warren ensin saisi levättyä. Satulalaukussa oli kuulema makkaraa. Emi kurkotti, ja löysi kohta pötkön. Eiköhän se kelpaisi! Poika vislasi, ja valkoinen koira tassutteli heti paikalle. Emare kyykistyi ja antoi tuolle sen makupalan, ja Warren heilutti häntäänsä jälleen kerran onnellisena. Samalla Emi pörrötti tuon päälakea. Emaren huulille nousi lohduttava hymy, ja kohta hän nousi taas. Siinä missä Adrian sitoi Fabiania, Emare tutki maastoa. Nuori haltia käveli hiukan ympäriinsä, katsoen olisiko täällä mitään epäilyttävää... Kuten edellisiä nuotiopaikkoja, tai tuoreita jalanjälkiä. Warren liittyi Emin seuraan samantein, nuuhkien myös maata. Kohta tuo pysähtyi kuopsuttelemaan jotain, eikä haltia välittänyt siitä sen enempää. Varmaan joku narttukoira käynyt tässä tai vastaavaa, metsässähän kuulema eleli villikoiria. Emi istahti kohta puuta vasten, venytellen jalkojansa. Ai että ratsastaminen tuntui lihaksissa! Ihmekkään että Akta enää sitä harrastanut. Warren nuuhki yhä, pyörien välistä ympyrää. Emare naurahti, nousten sitten ylös taas. Hänkin tahtoi tekemistä!
"Adrian, käyn etsimässä puuta. Se taitaa olla ainut asia jossa voin olla hyödyksi juuri nyt.", nuorempi ilmoitti vanhemmalle, ja katosi sitten puiden välistä. Maahan pudonneet oksat taisivat olla paras apu... Warren tuli myös katselemaan, ja taisi tajuta mistä oli kyse, ottaen yhdestä paksusta oksasta kiinni ja alkaen rahtaamaan sitä... tai sitten se tahtoi leikkiä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti La Touko 14, 2011 10:55

Adrian Nibencarden

Adrian punoi köydestä jo jonkinlaisia loimia, jotka sitten ujutti Fabinin päälle suitsien sijaan. Nyt tamman olisi helpompi syödäkin jotain, eivätkä kuolaimet painaisi ikävästi suussa. Mies sitoi köydenpään puun ympärille, se oli sen verran pitkä että Fabin pääsi kulkemaan aika vapaasti.
Seuraavaksi olisi satulan ja laukkujen vuoro, mutta Emaren tokaisu kiinnitti haltian huomion. Hän empi hetken, mutta poika oli jo menossa peremmälle metsään. Ole varuillasi, äläkä mene kauas! Adrian huolehti nuoremman perään, kuulostaen ehkä hieman isälliseltä, mutta hän vain halusi huolehtia. Jos olisi ollut pimeää, mies olisi varmasti estänyt Emin aikeet saman tien.
Hetken vielä seuraten pojan perään Adrian kääntyi takaisin satulan puoleen, kumartuen irrottamaan sen paksua remmiä. Satula painoi laukkuineen ja varusteineen aika lailla, joten miehen oli pieni työ saada se varovasti alas hevosenselästä ja kantaa se puun vierelle. Tamma ravisteli kaulaansa, sen olo tuntui mukavalta ilman sitä kaikkea painoa selällään, vaikka kestävä olikin.
Adrian ryhtyi irrottelemaan paksua vilttirullaa, joka oli kiinnitetty satulan peräosaan. Sen päällä mies oli joutunut osittain istumaan. Haltia oli saanut sopivasti kaksi vilttiä rullalle, toinen saisi toimia aina sateensuojana jos tarve oli, toinen tietenkin olisi Emarelle. Aluksi Adrian oli ajatellut kunnon telttaa, muttei hänellä ollut varaa moiseen. Pari suurikokoista vilttiä sai kelvata, niihin pystyi kääriytymään kuin makuupussiin konsanaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Touko 15, 2011 12:21

Emare Rilien

Adrianin äänestä kuuluva huoli sai Emaren vain hymähtämään ymmärtäväisesti. Mutta eihän hän voinut Adrianin tehdä kaikkea! Emare ei halunut tuntea itseänsä hyödyttömäksi, tai riippakiveksi tai miksikään muuksikaan. Hän sai sylin viimein täyteen kaikenmaailman risuja ja paksumpia oksia, Warrenin raahatessa isoa karahkaa perässänsä. Tällä välin Adrian oli jo saanut kaiken tarvittavan jo kasaan...
"Täältä tullaan!", Emi ilmoitti, kyykistyen sitten leiripaikaksi valitun paikan vierelle ja laskien puulastinsa alas. Se ei ehkä riittäisi, mutta ainakin saataisiin nuotion alku toimimaan jo. Emi hymähti uudemman kerran, kun näki koiransa alkavan tappelemaan karahkan kanssa. Se viskoi sitä itsekseen ilmaan, ja iski sitten hampaansa siihen uudemman kerran, alkaen ravistelemaan sitä... ja uudestaan. Emare naurati vielä kevyesti ja vilkaisi sitten Adriania.
"Parasta varmaan hakea lisää?", poika varmisti vielä, hänen voimillansa ei paljoa puita kannettu.

[[Päääätkääääää.]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Touko 15, 2011 1:07

Adrian Nibencarden

Adrian ei levittänyt vielä vilttejä, ne voisivat pysyä sivussa niin kauan kunnes niitä tarvitsisi. Satulan hän setti paremmin puunjuureen oksan alle, jossa suitset roikkuivat ja penkoi edelleen laukkuja. Miehellä ainakin oli nälkä, joten eväs maistuisi hyvin puron raikkaan veden kanssa.
Haltian puuhastelu kuitenkin keskeytyi, hän pystyi kuulemaan tiheikön kahinaa ja käänsi katseensa olkansa yli, näkemättä kuitenkaan mitään. Mies pisti merkille Fabinin luimistelun, hevonenkin oli valppaana. Kauempana kuuluva oksan raksahdus sai Adriannin jo nousemaan ylös. Emi? Mies kysyi, muttei saanut vastausta, poika taisi olla syvemmällä metsässä. Rauhallinen hiljaisuus laskeutui takaisin alas, Adrianin katseen seuratessa edelleen ympäristöä. Mielikuvitus tuntui laukkaavan liikaa, kenties hän vain oli liian varuillaan Emaren takia. Ihan hyvin normaali kurrekin olisi voinut liikuskella pusikossa.
Emaren tuttu ääni havahdutti Adrianin ja tämä käänsi katseensa nuorempaan, joka saapui takaisin syli täynnä oksia ja risuja. Mies loi huolettoman hymyn huulilleen, vaikkei hän saanut epäilyksiään pois mielestään. Totta, laske ne vaikka tuohon puun juurelle niin haetaan yhdessä. Haltia totesi pojan kysymykseen ja riisui viittaansa, se olisi vain tiellä metsässä kulkiessa. Viitan alta tietenkin löytyi tuttu haarniskoitu käsivarsi, sekä vaalea paita, jonka hihat olivat pulleat, mutta kiristyivät ranteista.
Adrian laski viittansa satulan päälle ja vilkaisi Fabinia, joka ei ollut vielä uskaltautunut laskemaan turpaansa heinikon sekaan, se katseli edelleen valppaana ympärilleen. Pitikö tässä huolestua?

//Ei haittaaaaaaaaaa ^u^ //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Touko 15, 2011 2:14

Emare Rilien

Emare vain hymyili kauniisti, kun Adrian sanoi tulevansa mukaan. Kivempi sitä oli kaksin! Warren katsoi haltioiden perään maaten selällään maassa, keppi yhä suussa. Kohta se kiepsahti takaisin ylös, korvat valppaana ylhäällä, ja sitten luimistaen. Koira nousi ylös, ja käveli Fabianin luokse, jotenkin tuntui että kannatti olla hevosen lähellä...

Emi noukki kaikki oksat jotka huomasi. Toisin sanoen kaikki. Tosin hänen sylinsä täyttyi turhankin nopeasti, ja pojalta meinasi kadota tasapaino alta.
"Eh, Adrian, vosiitko ottaa osan näistä?", Emi kysyi, pahoittelevasti. Kyllähän se olisi pitänyt tietää, ettei kannata haukata liian isoa palaa. Emare virnisti vielä kerran pahoittelevasti Adrianille, hänestä taisi sittenkin olla vain harmia. Siinä missä Adrian oli huolissaan ympäristöstä, Emare vain keskittyi kerämään puita. Huomaamattaa hän harhautui vähän kauemmas Adrianista, samalla kun hän alkoi keräämään sytykkeiksi kelpaavia risuja ja kuivia kuolleita ruohoja, hyräillen samalla hiljalleen.

[[Haittaa jos se tulee kahesti peräkkäin x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Touko 15, 2011 2:54

Adrian Nibencarden

Warrenkin? Adrian ei pitänyt eläinten käytöksestä lainkaan, mutta lähti Emaren perässä metsikköön. Kunhan hän pysyisi pojan lähellä olisi kaikki hyvin. Miehen kannattaisi nyt unohtaa koko mokoma asia edes hetkeksi ja keskittyä noukkimaan oksia ja risuja. Haltian katse harhaili vähän väliä vilkaisemaan poikaa, joka huolettomana keräsi polttopuita reipasta tahtia. Emi osasi olla tomera, luultavasti tuon innostus koko reissusta antoi nuoremmalle lisää puhtia. Kunhan toinen ei vain rehkisi liikaa.
Emaren syli täyttyi nopeasti ja tuo pyysikin Adriania ottamaan osan, mutta mies päätti kahmaista koko satsin syliinsä. Älä rehki liikaa. Haltia tokaisi hymyillen, ennen kuin jatkoi omia puuhiaan. Toki olihan miehen syli nyt yhtälailla täynnä, mutta helppohan se oli ratkaista laskemalla koko kasa alas ja etsiä pari hieman taipuisampaa ja pitkää risua. Lähellä olevan pajupuu kelpasi hyvin, josta kaksi ohutta oksaa katkesi helposti haarniskan terävien kynsien avulla. Adrian sitoi kerätyt oksat nippuun pajulla ja jätti sen siihen lojumaan siksi aikaa kun keräisi lisää. Haltian kuitenkin kääntyessä näki hän kadottaneen Emin näköpiiristään. Hätäännys ehti kouraista inhottavasti koko kehon läpi, kun tuttu hahmo onneksi näkyikin hivenen kauempana pusikon takana. Sanoin että älä mene kauas! Adrian huudahti Emarelle, lähtien astelemaan samalla tuota kohti. Hetken miehen ilme oli toruva, muttei hän voinut soimata toista sen takia että hänellä sattui olemaan epävarma olo ympäristöstä. Joten mies kohotti pienen hymyn huulilleen.
Pelästytit minut taas. Adrian hymähti sipaisten pojan poskea pienesti, ennen kuin katsahti mitä nuorempi oli kerännyt. Sytykkeitä. En ole varma tarvitsemmeko noita, mutta hyvä kai niitä on kerätä varalta. Mies totesi.

//Mun tekstin takia huppana, ei siihen ois kummemmin pystyny vastaamaan ja tästäki tuli silleen hankala vastattava sori :<//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Touko 15, 2011 3:50

Emare Rilien

Vai ei pitäisi rehkiä liikaa... Emarelle tuli pieni pakko todistaa ettei hänestä tarvinnut huolehtia liikoja, mutta ei ottanut haastetta vihalla. Pikemminkin mielekkäänä puuhana, jolla samalla näyttää että hän ei ollut hyödytön! Itseasiassa, puuhastelu oli niin mielekästä, että Emare ei tajunnut kuinka kauas oli harhautunut, ja säpsähti pahemman kerran Adrianin huudahtaessa. Adrian käveli lähemmäs, ja Emare veti päätään hiukan olkapäidensä väliin, vihreät silmät näyttäen pahoittelevilta. Kohta tuon ilme kuitenkin pehmeni, ja Emare uskaltautui suoristamaan itseänsä. Adrianin koskiessa Emin poskea, nuori haltia hymyili tuolle silmät kiinni.
"Uskon että tarvitsemme, puut vaikuttivat aika märiltä. Ne eivät syty helpolla...", Emi hymähti, kokeillen varovaisesti yhtä kalikkaa jonka oli napannut, ottaen sitten toisenkin käteensä. Sytykkeet pysyivät juuri ja juuri käsivarsilla... "Isoveljeni opetti minulle, että jos lyöt kahta oksaa yhteen, äänestä pystyy päättelemään onko ne kuivia vai märkiä... Kokeilin sitä aiemmin.", Emi selitti, ja kalautti kepukoita yhteen pari kertaa. Niistä kuuluva ääni oli matala, kimmoisa.
"Tuolta kuullostaa märkä oksa. Kuivista kuuluu korkeampi ja kirkkaampi ääni."

[[Ite asias ukki opetti ton mulle sillon kun asui vielä metsän keskellä. ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Touko 15, 2011 4:19

Adrian Nibencarden

Emare selitti että kerätyt puut vaikuttivat märiltä, joten sytykkeet tulisivat tarpeeseen. Poika jopa neuvoi fiksusti, kuinka erotti kuivan puun märästä. Nuorempi jopa demonstroi kahdella oksalla. Adrian hymyili vain entisestään, toinen vaikutti todella suloiselta selittäessään tuollaisia asioita. Mies ei kuitenkaan maininnut, että oli tarkoittanut sytyttävänsä nuotion pienellä tempullaan. Energiahan sytytti mitä vain, oli se kuivaa tai märkää.
Kumpi meistä oikeasti on vaellellut enemmän? Adrian naurahti, se välillä todella tuntui siltä että nuorempi tiesi enemmän kuin hän. Mutta eivätköhän nuo riitä. Kerään vain toisen sylillisen puita, niin voimme palata. Mies totesi , laskien katseensa takaisin maahan etsiskellen jälleen oksia. Haltia halusi kiirehtiä, ei hän halunnut pitää nuorempaa kauaa metsän keskellä ja muutenkin Fabin sekä Warren olivat yksin leirissä.

//Aaaaaa nerokasta :3 //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Touko 15, 2011 4:41

Emare Rilien

"Minä olen vain kuunnellut veljieni turinoita tarkkaan, ja lukenut paljon! Ei se tietty oikeaa kokemusta korvaa, mutta on siitä paljon hyötyäkin.", Emare virnisti vastaukseksi Adrianille. Tuo kuitenkin jatkoi, ja Emi nyökkäsi vastaukseksi, keräten myös itsekkin muutaman oksan lisää. Kohta hänellä olikin kaunis keko kepukoita, ja Emare hymähti itseensä tyytyväisenä. Ehkä pitäisi jättää osa puista heidän leiripaikallensa kauniiseen kekoon, ties vaikka joku toinenkin huomaisi kuinka loistava paikka se oli levätä ja tarvitsisi polttopuita... Sehän olisi vain hyvä teko, ja he saattaisivat ihan oikeasti auttaa jotakuta! Jos ei muita niin itseään, jos he tulisivat tähän pisteelle uudemman kerran.

Leiripaikka tuli taas esiin. Warren haukahti samantein, siitä näki pidemmänkin matkan päähän että se oli iloinen kun isäntänsä palasi metsästä heidän luokseen. Koira juoksi heidän jalkojen juureen nuuhkimaan, pitäen korvat ylhäällä valppaana yhä.
"Adrian, kuvittelenko vain vai käyttäytyykö Fabian ja Warren oudosti?", poika kysäisi mieheltä, kallistaen päätään. Warren näytti siltä kuin olisi tavallista valmiimpi hyökkäämään Emarea uhkaavia vaaroja päin.

[[Toinen oli joku fairytemppu, mutta ukki suosi kalauttelua, halvemmaks tuli x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö