Promised journey


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Touko 15, 2011 4:59

Adrian Nibencarden

Tällä kertaa Adrian ei kerännyt syliään täyteen, olihan hänellä vielä toinenkin kasa kannettavana, jonka kaksiko hakikin paluumatkalla. Mies koppasi oksanipun kainaloonsa, vilkaisten jälleen kerran Emiä että tuo vielä siinä vieressä oli.

Warren tuli heti ensimmäisenä tervehtimään, muttei näyttänyt menettäneen sitä valppauttaan, joka miestä niin häiritsi. Fabinkin näytti seuraavan ympäristöä mieluummin kuin söisi kavioidensa alla kasvavaa heinikkoa.
Emarekin pisti eläinten käytöksen viimein merkille ja Adrian tunsi vaivaantuvansa hieman. Hän ei ollut varma kannattiko pojalle mainita äänistä joista oli kuullut, hän vain huolestuttaisi toisen. Jos ne vain pitävät vahtia? Mies yritti selitellä, laskien oksat puun juurelle, lähelle satulaa. Onko sinulla nälkä? Ajattelin itse syödä jotain. Haltia vaihtoi puheenaihetta, kyykistyen laukkujen puoleen.

//Varmasti xD //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Touko 15, 2011 5:21

Emare Rilien

Adrian valehteli. Emi mutristi huuliaan vakavan näköisenä, jos jotain hän vihasi niin valehtelua. Aivan kuin häntä kohdeltaisiin lapsena! No teknisesti hän oli vielä lapsi kun ei ollut aikuisen iässä vielä. Mutta silti, ei hän ollut siitä kaukanakaan enää! Poika kantoi puut pinkkaan, katsoen Adriania epäilevästi. Hänen ei tarvinnut käyttää telepatiaa, ilmeensä kertoi tarpeeksi. Va unohtiko jo Adrian, että Emare näki valheidenkin läpi? Heti saatuansa kätensä tyhjäksi, Emi risti kätensä rintakehällensä, ja katsoa tapitti Adriania vakavana yhä. Adrian vaihtoi puheen aiheen ruokaan, ja Emare huokaisi. Hyvä on, pieni paussi tapituksesta että hän saisi jotain pientä syötyä, ja sitten syyttävästi katsominen jatkukoon!
"Hyvä on.. mutta vain jotain pientä. Tuntuu siltä ettei vatsani kestä paljoakaan juuri nyt.", nuori myöntyi ja istahti Adrianin vierelle. Hänelle olisi kyllä mieluummin vesi kelvannut... Hän ei asiasta ehtinyt tosin huomauttaa, kun Warren päätti rojahtaa Emaren syliin. Emi räpäytti pari kertaa silmiänsä, hymähtäen ja laskien toisen kätensä koiran turkkiin.

[[Lyhyt lyhyt lyhyt lyhyt lyhyt lyhyt ja aaaaagh! *panic attack* ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Touko 15, 2011 5:43

Adrian Nibencarden

Adrian huomasi Emaren niin epäilevän ja tiukan katseen. Kyllä hän muisti pojan kyvyt ja yritti parhaansa peitellä huolensa jopa itseltään. Ei tässä mitään hätää olisi.
Poika onneksi höllensi katsettaan hänen kysyttyä ruoasta ja myöntyi haukkaamaan jotain pientä. Mies kaivoi esiin juomapullon ja laski sen Emin vierelle. Haluatko omenaa, leipää tai sitä makkaraa? Adrian kysyi, purkaessaan mainitsemiaan ruokatarvikkeita esille ja istahti sitten paremmin istumaan. Haltia itse päätti ottaa palan leipää ja kaivoi laukusta vielä esille linkkuveitsen, jolla oli helppo siivuttaa paperikääreessä olevaa leipää ja makkaraakin siihen päälle voisi laittaa.

//*läps* Ryhdistäydy, ei se ollut lyhyt! Tätä sanotaan lyhyeksi! D< //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Touko 15, 2011 6:04

Emare Rilien

"Hmmm, taidan ottaa....", Emare esitti miettivänsä asiaa hyvinkin tarkkaan, mutta nappasi sitten Adrianin leipäpalan tuon saatua sen leikattua irti. "..tämän. Kosto siitä että koetit valehdella minulle.", Emare virnisti kettumaisesti. Warren päästi myös haukahduksen, häntä heiluen jälleen. Sitä taisi naurattaa Emaren ja Adrianin kina.
"Ja voit lopettaa teeskentelyn. Jos jokin painaa mieltäsi, ja joka koskee tätä matkaa, niin kannattaa kertoa minullekkin. Se koskee minuakin Adrian, ja mitä jos pelkosi tapahtuu enkä tiedä asiasta mitään?", Emare koetti puhua järkevästi, paljon viisammin kuin mitä ikäiseltään olisi odottanut. Useammat olisivat varmaan alkaneet huutamaan tai raivoamaan, mutta Emare halusi ottaa tilanteen rauhallisesti. Warren heilutti yhä häntäänsä laiskasti, katsoen myös Adriania tarkasti. Emi laski toisen kätensä Adrianin olkapäälle, katsoen tuota vihreillä silmillänsä...

[[Sä... sä läppäsit mua! O.O -> Q_Q
P.S, pitää kadota, huomenna taas \o ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Touko 15, 2011 6:25

Adrian Nibencarden

Samalla hetkellä kun Adrian sai leipäpalansa siivutetuksi, nappasi Emare sen suoraa hänen otteestaan, kostona miehen valehtelusta. Toinen tosiaan oli nähnyt hänen lävitseen, muttei haltia ollut tarkoittanut sitä pahalla. Adrian laski katsettaan syyllisenä leipään, josta joutui siivuttamaan nyt toisenkin palan, kuunnellen samalla Emarea. Poika yritti puhua hänelle järkeä ja kyllä se tehosi, ainakin kun siro käsi ilmestyi olkapäälle.
Anteeksi, en vain halunnut huolestuttaa sinua. Adrian lopulta totesi, nostaen hitusen katsettaan nuorempaan. Satuin vain aiemmin kuulemaan ääniä tiheiköstä, sillä välin kun olit hakemassa polttopuita. Oksan raksahduksesta päättelin että kyseessä oli jokin isokokoinen eläin tai jokin vastaava. Huolestuin vain entisestään, kun Fabin luimisteli ja kun Warrenkin palasi kanssasi, sekin tuntui vaistoavan jotain. Adrian selitti, laskien leipäpalansa hetkeksi sivuun, katsoen Emiä kunnolla. Huolestun sinun takiasi herkästi. En halua että joudut vaaraan.

//A-Ah.. en minä pahalla, no niin hys hys ^w^
Huomiseeeeeeen~ \ o //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Touko 15, 2011 8:50

Emare Rilien

Adrianin syyllinen katse ei nyt auttanut. Tuon oli parasta kertoa totuus, tai Emi suuttuisi pahan päiväisesti ja muuttuisi jääprinssiksi, kylmäksi, pistäväksi ja ennen kaikkea etäiseksi. Onneksi tuo lopulta päätti kertoa mikä oli. Adrianin kertomat asiat saivat Emaren nyökkäämään ymmärtäväisesti. Kohta tuon huulille nousi lämmin hymy, ja poika halasi miestä toisella kädellänsä.
"Höpsö, tuollaiset asiat kannattaa kertoa. Sitten osaan itsekkin olla varuillani, ja parempihan se on että kerrot asiasta minulle, kuin se että joku hyökkää kimppuuni ja en ole yhtään varautunut asiaan.", Emare huomautti, nyt hänellä oli edes teoreettinen mahdollisuus väistää tuleva hyökkäys, jos siis sellaista oli tulossa. Samalla hän otti haukun pehmeästä leivästä, jonka hän saisi helposti syötyä. Harmillista, että suurin osa pehmeästä ruuasta kesti niin vähän aikaa matkatessa, Emare kun ei voinut syödä "kovia", paljon pureskelua vaativia ruokia paljoakaan. Sattuivat kurkkuun pahemman kerran.

Nuori haltia venytteli kohta taas jalkaansa. Ratsastaminen tosiaan kävi jalkalihaksiin! Kauankohan kestäisi, kunnes hän karaistuisi sen verran, ettei venyttelisi ratsastamisen jäljiltä lainkaan?

[[Hahaa, tääl on kone \o/ Typoja tosin saattaa olla, ihan omituinen näppäimistö tää..]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Touko 15, 2011 9:20

Adrian Nibencarden

Emare tuli ja halasi Adriania, todeten että moinen huoli olisi pitänyt kertoa saman tien. Mies tunsi olonsa nyt hieman idiootiksi ajateltuaan ettei kertoisi pojalle kannattaisi kertoa. Toinen osaisi olla varuillaan. Niin, anteeksi. Haltia pahoitteli vielä kertaalleen, nuoremman päästäessä irti ja tarttui viimein makkaraan, jota siivutti omalle leivälleen.
Adrian haukkasi leivästään samalla kun Emi venytteli jalkojaan, taisi ratsastus todella käydä lihaksiin. Toivottavasti et ole aivan jumissa. Mies sanoi, haukaten palan uudestaan. Kyllä poika tottuisi satulassa istumiseen ja jos tuo ei kestäisi, voisihan toinen aina istua satulassa sivuttain. Toki olihan se neitimäistä, muttei reisilihaksia tarvitsisi jännittää liikaa.

//En löytäny yhtään :3 hmmhmm jos sä et keksi mitään niin voisi hypätä iltaan kai? (:3//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Touko 15, 2011 9:33

Emare Rilien

Emare vilkaisi Adrianin suuntaan, ja puisti sitten päätänsä hiukan.
"En minä pahasti, tuntuu vain vähän oudolta...", Emi tunnusti nolostuneena. Olikohan hänessä masokistin vikaa, kun hän venytteli kipeitä kinttujansa, vaikka tiesi kivun vain pahenevan siitä... Samalla hän asetti leipäpalan huuliensa väliin, asettuen selälleen makuulleen ja kädet niskan taakse. Toinen käsi kyllä nappasi leivästä kiinni, pelkällä suulla ei syöty tarkasti. Warren asettui Emaren kainaloon, painaen kuononsa pojan rintakehälle lepäämään. Emi hymähti valkealle koirallensa, ja huokaisi syvään, lämmin sää ja koira kainalossa, olisi voinut olla surkeammin. Haltia vilkaisi Adriania vielä, hänestä tuntui lähes mahdottomalta, että hän makasi tuon lähellä juuri nyt, ilman että hänen tarvitsisi murehtia mistään... tai no kyllä siitä pienestä, mahdollisesta uhasta kannatti murehtia, mutta noin muuten, asiat olivat täydellisesti!

Ilta alkoi laskeutumaan, Emare vain katseli kuinka taivas muuttui kauniin punertavaksi, aina vain tummuen ja tummuen... Pojan huulille nousi kevyt hymy, tosin hän haukotteli heti perään. Olihan hän kuitenkin herännyt aikaisin aamulla, joten hänellä oli oikeus olla väsynyt.

[[Noin, ja ilta on saapunut >D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Touko 15, 2011 9:55

Adrian Nibencarden

Nuotio oli kyhätty jo jonkin aikaa sitten ja se leimusi kauniisti, valaisten heidän pienen leirinsä hyvin. Adrian kohenteli tulta hieman ja lisäsi oksia, sen täytyisi kestää läpi yön, eivät viltit yksinään toisi lämpöä. Mies oli ottanut päivemmällä pienet nokoset, sillä tiesi valvovansa läpi yön vahdissa. Ei hän todellakaan pystyisi nukkumaan, ei varsikaan jos päivälläkin oli ollut vaikeuksia. Olo oli levoton. Onneksi Fabin sentään oli rauhoittunut päivän mittaa. Nytkin tamma nuokutti päätään alhaalla, aikeissa varmaan nukkua, mutta sen seisominen kertoi ettei se uskaltanut nukkua makuulla.
Haluatko pistää nukkumaan? Adrian kysyi, huomatessaan Emaren makean haukotuksen. Poika ainakin saisi luvan nukkua, tuo oli joutunut heräämään aikaisin ja puuhastellut koko päivän. Valvon itse yön, joten voit nukkua aivan rauhassa. Mies lisäsi.

//Jos metsään haluat mennä nyt niin takulla yllätyt~ >D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Touko 15, 2011 10:04

Emare Rilien

Emi haukotteli uudestaan, hieraisten silmäänsäkkin. Häntä tosiaan väsytti, tuntui kun joku olisi laskenut harson hänen päällensä, niin ettei hän nähnyt ja kuullut kaikkea selvästi. Adrianin kysymyskin sai vain pari pään nyökytystä vasatauksekseen, ja pienellä vaivalla Emi nappasi viltin, ja meni Adrianin viereen. Hän halusi olla mahdollisimman lähellä miestä, lämmöstä tai valosta siis. Warren nousi myös, kävellen Adrianin ja Fabianin välimaastoon. Siellä se sitten rojahti maahan makaamaan, korvat yhä hyvinkin pystyssä, aivan kuin kaksi antennia jolla kerätä tietoa ympäröivästä metsästä. Emi painautui hiukan miestä vasten, sulkien sitten silmänsä kevyen hymyn yhä valoittaessa kasvoja.
"Hyvää yötä, Adrian... ", Emi sai lopulta sanottua, vetäen viltin vähän paremmin ympärilleen, aivan kuin halaten sitä. Tuntui oudolta nukkua ilman halikaveria... joka onneksi nousi kohta taas, ja meni Emaren vierelle. Emare hymähti puoliunessa, ja kierähti, napaten koiran kainaloonsa. Adriania ei kannattanut varmaan juuri nyt halailla, jos tuo tahtoi pysyä vahdissa tai jos jotain tapahtuisi...

[[Sulosia nallekarhuja OwO Mutta taidanpa kadota nukkumaan~ Öitä ^^ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Touko 15, 2011 11:01

Adrian Nibencarden

Emare ajatteli mennä nukkumaan ja nappasi viltin itselleen, ennen kuin asettui mukavasti Adrianin vierelle, joka seurasi hymyillen toista. Poika toivotti hyvät yöt ja mies kumartui lähemmäs suukottamaan nuoremman päälakea. Hyvää yötä, Emi. Nuku hyvin. Mies kuiskasi, viivytellen vielä pienen hetken nuoremman lähellä, ennen kuin suoristautui takaisin istumaan. Warrenkin näytti vaihtavan paikkaansa Emin vierelle, joka nappasi koiran kainaloonsa. Oli hyvä että joku vahti pojan unta.
Haltia nojautui paremmin puunrunkoa vasten, huokaisten pienesti tuijotellen hämärtyvää metsää. Miehen ajatukset harhailivat jälleen ääniin joita oli aiemmin kuullut, päivän mittaa mitään vastaavaa ei ollut kuulut. Oliko syy huolestua aivan turha? Ei Adrian voisi pistää nukkumaan kuitenkaan.

Tähdet olivat tulleet jo esiin ja aikansa kuluksi mies etsiskelikin tähtikuvioita, vaikkei niiden päälle pahemmin ymmärtänyt. Tuntui kuluneen ikuisuus, vaikkei se todellisuudessa sitä ollut. Adrianille tulisi pitkä yö, hän kyllä oli toisinaan tottunut valvomaan. Katse laskeutui ties kuinka monen kerran Emareen, varmistaen että toinen nukkui rauhassa. Jotenkin se sai mieheen lisää energiaa valvoa, pojan tähden hän tässä nyt oli. Haltia laski kätensä ja veti vilttiä paremmin toisen päälle, toivottavasti tuolla oli lämmin nukkua, nuotiotakin pitäisi taas kohentaa.
Adrian kurkotti polttopuukasan puoleen ja nappasi muutaman oksan hyppysiinsä, kumartuen sitten nuotion puoleen. Se piti rätisevää ääntä miehen ujuttaessa varoen lisää puuta johonkin sopivaan koloon. Liekit lepattivat pienesti tuulenpuuskassa ja hetken sitä katseltuaan mies tajusi tuulen hivenen voimistuvan. Mies ei tiennyt miksi, mutta jokin häntä käski kohottamaan katseensa takaisin metsään päin, jota hän jokin aika sitten oli niin tiivisti tuijottanut. Pelkkää pimeyttä, olo tuntui kuitenkin muuttuvan levottomaksi. Aivan kuin joku tarkkailisi heitä, eikä aavemainen humiseva tuuli auttanut asiaa.
Tuttu oksan raksahdus sai haltian säpsähtämään ja kääntämään katseensa äänen suuntaan, mitään ei näkynyt. Miehen oli pakko nousta ylös, hän ei pitänyt tästä ollenkaan. Adrian asteli valppaana aukean keskelle, antaen katseen kiertää ympäristössä. Hän oli jo kysymässä oliko siellä ketään, mutta näki muutaman metrin päässä olevan pusikon kahisevan, kuin jokin yrittäisi läpi. Mies ei kuitenkaan nähnyt mitään ja nosti käsiään valmiiksi, mutta
Raskaat askeleet tamppasivat maata kirien haltiaa kohti, joka ehti kavahtaa vain taakse päin. Kivun sekainen älähdys karkasi Adrianin huulilta, hänen paiskautuessaan selkä edellä maata vasten. Jokin raskas oli miehen päällä, vasen käsivarsi joka oli kasvojen suojana vuosi verta, jokin piteli siitä tiukasti kiinni. Näin maan tasolta haltia pystyi kuulemaan lisää askelia. Näitä mitä ne nyt olivatkaan, oli enemmän kuin yksi.

//Nallekarhut muuttu nyt nälkään kuolleeksi susilaumaksi ja kun ne on jotaki aaveita/henkiä nii Emi vaan näkee ne. Hurraat ykstoikkoselle romaanille ja Jannin typerälle mielikuvitukselle! xD Juups öitää~ \ o //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Touko 16, 2011 6:19

Emare Rilien

Emi tuhisi onnessaan, Warren kainalossaan. Koira ei kuitenkaan nukkunut, tuon korvat olivat pystyssä, ja tuo välistä avasi silmiänsä kuin tarkistaakseen ettei mitään tapahtunut. Emaren unet katkesivat Adrianin huudahdukseen, ja Warrenin alkaessa haukkumaan ja murisemaan. Nuori haltia avasi silmiänsä, nousten istumaan väsähtänenä. Hän ei ehtinyt edes kysymään mikä oli, kun tunsi kipua olkapään ja käsivarren alueella, ulahtaen enemmän säikähdyksestä kuin kivusta. Pojan noustessa nopeasti ylös, pitävä ote katosi. Emaren silmät hakeutuivat samantein kivunaiheuttajaan, ja näki suden. Oikeastaan useamman. Adrianin päällä oli yksi! Emare heilautti pienesti kättänsä, ja Warren syöksyi Adrianin päällä olevan suden kimppuun muristen. Vasta tehtyään pienen käskyn, tajusi Emare että hän vuoti verta! Vihreät silmät laajenivat, kun Emi katsoi käsivarttansa, joka oli jäänyt suden kitaan hänen herätessä. Warren otti juuri yhteen yhden suden kanssa, koiratkin näkivät nämä asiat. Emare oli jäänyt kahden toisen suden kanssa yksin, jos ei laskettu maassa makaavaa Adriania... Aluksi Emare oli joutua paniikkiin, miksei Adrian ollut herättänyt häntä, tai muutenkaan varoittanut susista!? Kun yksi näistä kuolaleuoista oli hyökkäämässä häntä päin, loikkasi Emare taaksepäin, kompastuen samalla. Susi iski tassunsa Emin rintakehälle, ja Emaren käsi haparoi takaaltapäin, saaden kohta jonkun karahkan käteensä. Kun susi oli iskemässä hampaansa Emiin, hän huitaisi nuotiosta nappaamalla oksalla, jonka toinen pää oli vielä liekeissä. Susi uikahti, perääntyen samantein. Emi nosti oksaa eteen, toivoen että tuli riittäisi saamaan sudet perääntymään...
"Mitä ihmettä, luulin etteivät villieläimet tule nuotiopaikkojen lähellekkään!?", Emare ulahti Adrianille, koettaen pitää tulta itsensä ja susien välissä.

[[Ja Emare parka ei tajua asiaa lainkaan xD ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ma Touko 16, 2011 6:54

Adrian Nibencarden

Adrian alkoi pikku hiljaa tajuamaan mistä oli kyse. Ne olivat terävät hampaat jotka olivat pureutuneet hänen käsivarteensa ja kyseessä saattoi olla jälleen pahansuopia henkiä. Älähdys tavoitti haltia korvat ja järkytyksekseen Adrian tunnisti sen Emareksi. Emi! Mies parkaisi, muttei voinut tehdä tässä tilanteessa sen enempää, sillä jollain oli aivan liian luja ote hänestä. Haltia oli jo varma että käsi revittäisiin kohta riekaleiksi.
Valkeaturkki pyyhkäisi yllättäen Adrianin yli ja tiukka ote käsivarrelta höltyi, mutta terävät hampaat selvästi yrittivät repiä ihoa mukanaan. Mies ei kuitenkaan antanut vuotavan käsivartensa häiritä, hän vain kampesi itsensä ylös, vilkaisten pienesti Warrenin suuntaan, joka näytti selvästi kamppailevan jotain vastaan.
Kimeä hirnunta halkoi inhottavasti korvia, Fabinin nostellessa etukavioitaan korkealle pillastuneena ja potkien sutta irti nilkoistaan, kaviot saivat kyllä pahaa jälkeä aikaan. Adrian katseli huolestuneena ratsuaan, mutta huomio kiinnittyi enemmän tulista keppiä huitovaan Emareen. Poika oli paiskautunut selälleen ja haltia kiirehtikin tuota kohti. Emi..! Mies henkäisi, mutta helpotukseksi toinen nousi ylös, vaikuttaen hieman hätääntyneeltä puhuessaan villieläimistä. Villieläimistä? Sinä siis näet ne? Adrian kysyi, mutta pojan punertava ja repeytynyt paita riisti hänen huomionsa. Sinä vuodat verta. Haltia huolestui, mutta joutui kääntymään kuullessaan Fabinin hirnuvan jälleen. Susi oli saanut otteen tamman nilkasta. Missä se on Emi?! Haltia käskytti poikaa kertomaan, valmistautuen jo hätyyttämään pahantahtoisen olennon pois Fabinin kimpusta.

//Hupsu pikku pallero (:3 ja jösses mikä sirkus tästä nyt tuli x'D//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Touko 16, 2011 8:16

Emare Rilien

Juuri nyt Emare alkoi turhautumaan, kun Adrian ei näyttänyt tajuavan, että yksi susista oli näykkimässä Fabiania, mutta tuon kysyessä mikä nilkka... Emare tajusi, vain hän ja Warren näkivät nämä, jälleen! Edes se tosiasia että hän vuoti verta ei vetänyt kuitenkaan hänen ajatusta pois tämän hetkisestä ottelustaan suden kanssa, käyttäen aseenaan vain sitä liekehtivää karahkaa.
"Vasen takakoipi!", Emare vastasi, väistäen sitten taas suden iskun, lyöden tuota sitten päälakeen kepillänsä. Tikari oli jäänyt vahingossa maahan, ja Emarelle ei jäänyt paljoa aikaa ottaa sitä. Tällä välin Warren otteli yhden suden kanssa, ja kohta päästi kimeän ulvaisun. Susi oli onnistunut puremaan sitä vatsan aluelle, ja Warren makasi selällään maassa, uikuttaen ja anoen. Emare näytti hetken aikaa säikähtäneeltä, ja sitten sai itseään niskasta kiinni, ottaen pari nopeaa askelta ja lyöden suden Warrenin päältä viimein, kasvoillansa pelon ja suuttumuksen välinen tunnetila. Warren kierähti oikein päin, uikuttaen hiljaa kivusta. Emare puri huultansa, mitä hänen pitäisi tehdä mukamas!? Pelko alkoi ottamaan taas valtaa nuoren pojan mielestä...

[[taustalta vain puuttuu enää hyvä musiikki x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ma Touko 16, 2011 8:42

Adrian Nibencarden

Emaren viimeiin kertoessa missä kiusanhenki oikein oli, kohdistui Adrianin katse Fabinin vasempaan takanilkkaan. Hevonen nosteli sitä reilummin kuin muita jalkojaan ja mies pystyi näkemään pienen noron verta. Kauaa ei kestänyt kun rubiinin punertava energia syöksyi näkymätöntä petoa kohti, saaden sen irrottamaan otteensa tammasta ja uikahduksen saattelemana paiskautui pusikkoon. Adrian tiesi osuneensa hevosen rauhoittuessa hieman.
Emare mitä nämä oikein ovat?! Mies huudahti pojalle, kääntyessään tuon puoleen ja näki kuinka poika puolusti koiraansa. Nuoremman katse oli kohdistunut suoraan eteenpäin, toinen oli selvästi pelon ja vihan vallassa, ilme kuitenkin näytti pikku hiljaa hyytyvän. Väistä Emi! Adrian komensi, samalla hetkellä kun haarniskoitu käsi leimahti punertaviin liekkeihin. Kuuma energia nuolaisi ikävästi miehen poskeakin, muttei hän nyt välittänyt siitä.
Pojan antaessa tilaa, päästi mies viimein pidättelemänsä energian vapaaksi, toivoen että se osuisi johonkin.

//Adrian fireing his laser! xD //
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö